Hgin kaupunki järjestää 6.-9. -luokkalaisille pakollisen sateenkaarityöpajan

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa että Seta myös hyväksyy eläinseksin ja pedofiilien "oikeudet" 

Mi-tä?!

Mitäs jos on aseksuaali niin voiko vaatia vapautusta sateenkaarityöpajasta?

Järjen äänet harvassa, moni ei uskalla sanoa mitä ajattelee tuosta vinksahtaneesta indoktrinaatiosta.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/a7d8d0dd-f70b-45db-a195-5ca389f81…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän kukaan oikeastaan aikaisemmin edes välittänyt trans-ihmisistä, ennen kuin SETA lähti vetämään tätä käytäntöä, ettei naisen ja miehen välillä ole biologisia eroja, että mies voi olla nainen ja hänet tulee päästää naisten intiimitiloihin vain ilmoituksella, ja että biologisten miesten tulisi saada urheilla naisten sarjoissa.

SETA, vasemmisto ja "sateenkaariihmiset" on ihan omalla toiminnallaan aiheuttanut tämän vastarinnan.

Juurikin näin! Setalaiset ovat purjeet omaan nilkkaansa. Tämä öyhötys saa aikaan vihaa ja vastustamista ja se on setalaisten oma syy.

Oma lippu, liputupäivä ja marssit pitää saada myös heteroille. En ymmärrä miksi tämä kaikki hyväksytään Suomessa, hiljaa ja ilman marsseja?Eikö olisi jo aihetta, siis puolustaa sitä että tytöt saavat olla edelleen tyttöjä ja pojat poikia, että sukupuoli määräytyy syntymähetkellä ja sukupuolen vaihto vain tarkan selvityksen jälkeen.

Seta teki jo heteroille oman lipun ja päinvastaisesti heidän omista kirjavista lipuista, heteroiden lippu on musta-harmaa-valkoinen, mikä harvoin vetää puoleensa lapsia. Jostain syystä kuitenkin setalla on esim pedofiileille hyvin värikäs lippu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muutenkaan ymmärrä seksuaalisuuden tuomista esim. työpaikoille tai kouluihin. Miksi työyhteisön tai koulukavereiden tarvitsee edes tietää onko henkilö hetero, homo tai joku muu? Pääsääntöisesti erilaisuutta ymmärretään hyvin, ainakin näin kantaväestön silmin katsottuna ja suurimmasta osasta seksuaalinen suuntaus ei edes näy ulospäin mitenkään erityispiirteinä.

Seksuaalisuus on kuitenkin kahden tasaveroisen henkilön välinen kanssakäyminen ja identiteetin toteuttaminen ja hyväksyminen. Se ei edellytä sitä, että esim. koko työyhteisön pitäisi tietää, että joku on esim. panseksuaali tai muunsukupuolinen. Sehän on loppupeleissä kuitenkin ihan oma asia.

Itse näin normiheterona en esittäydy kenellekään sukupuolisuuntauksen ilmentymänä, olen töissä tai koulussa ihan työ- tai kouluidentiteetilläni henkilönä joka osaa tiettyjä asioita ja jonka pätevyys on xyz. Ei se minun mielestäni muille kuulu makaanko miesten tai naisten kanssa.  Minua ei määrittele se mitä löytyy housuista, eikä myöskään se, mitä haluan saada jalkojeni väliin, se ei kuulu yhteiskunnalle, ei kaveripiirille eikä etenkään työpaikalle tai kouluun. Miksi joillekin se oman seksuaalisuuden ilmentäminen on tällainen pakkomielle?

Sinä et töissä puhu perheestäsi? Minä kyllä tiedän useimpien työkavereiden parisuhdetilanteen, puolison sukupuolen ja nimetkin. Monet näistä olen jopa tavannut!

Perheistä  ja parisuhteista puhutaan. Usko tai älä, työpaikallani on erilaisia perheitä, on uusperheitä, homopareja, naispareja jne, kaikki puhuvat omalla tavallaan. Se ei kuitenkaan ole mikään sisältö tai identiteetin luoja tai statuksen mittari. Miksi se, että tapaa jonkun homon puolison olisi jotenkin mullistavaa tai mitä sen pitäisi sanella? Esimiehistössä on homoja samoin omien alaisteni joukossa on homoja ja ties mitä. Ei sukupuoli määrittele meillä ainakaan suhtautumista kehenkään eikä varsinkaan työasioiden hoidossa vaikuta yhtään mihinkään, kaikki ovat omana itsenään tärkeitä työyhteisön jäseniä. Miksi sinulle on korostetusti nyt joku asia tavata jonkun puoliso? Onko se jotenkin ihmeellistä, jos elämänkumppani onkin samaa sukupuolta?

Eli kuitenkin se seksuaalisuus tulee esille työpaikallasi, vaikka mielestäsi niin ei pitäisi olla.

Se tulee ilmi, jos henkilö itse siitä haluaa puhua. Se ei tule pakotettuna, eikä seksuaalisesta suuntautumisesta vaadita ketään tilille. Se ei ole olennainen asia työpaikalla, eikä ketään painosteta eikä pakoteta mihinkään. Ei tehdä numeroa kenenkään suuntautumisista, eikä myöskään pakoteta ketään hyväksymään asioita, jotka eivät esim. omalle kulttuurille ole ok. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse kokea häpeää omasta suuntaumuksestaan. Eli työyhteisössämme jokainen yksilö otetaan vastaan sellaisena kuin on, eikä sukupuoli tai suuntautuminen määrittele henkilön työidentiteettiä tai asemaa.

Saako homo siis olla homo myös töissä vai pitääkö olla kaapissa?

Meillä on ihan julkihomoja töissä, ja saavat olla ihan työpaikalla normaalisti, ei tarvitse olla missään kaapissa koko päivää. Miten sinusta sen homouden pitäisi työpaikalla ilmentyä? Tai jonkun muun seksuaalisen suuntauksen? Sitenkö, että työpaikalla kaikissa kokouksissa yritetään iskeä seksiseuraa seuraavalle tauolle vai pitääkö koko ajan korostaa, että olen tätä mieltä, olen muuten muunsukupuolinen?

Mikä sinulla sitten oli se ongelma? Työpaikallasi homot saavat olla homoja, heterot heteroja, kuka nyt on mitäkin, eikä ketään häiritse, eikä kenenkään tarvitse piilotella.

Ei minulla asian puolesta olekaan ongelmaa, mutta en ymmärrä tarvetta korostaa seksuaalista suuntautumista joka paikassa ja tehdä siitä numeroa. En ymmärrä näitä työpajoja, en mitään korostuksia seksuaalisuuden perusteella, en ymmärrä työyhteisön tarvetta saada tietää kenenkään seksuaalisesta suuntaumuksesta, ellei henkilö itse siitä halua kertoa jne. Eli mikään pakottaminen ei ole ok. Jos jonkun mielestä on vaan kristillisen opin mukainen maailma, niin miksi tällaisen henkilön arvomaailmaa täytyy koko ajan hieroa jollain vasta-agendalla, jos kerran miehetkin saa tyttöillä ilman kyseenalaistusta? Jokaiselle tulisi taata itsensä toteuttamisen rauha niin, että se ei loukkaa tai vahingoita muita. Mitään ideologiaa ei saa pakottaa eikä mikään identiteetti ole toista parempi.

Nyt tuntuu, että tässä koko keskustelussa halutaan pakottaa valtaosa väestöstä johonkin sellaiseen muottiin, minkä lieveilmiöitä ei kukaan halua nähdä eikä myöskään tunnustaa. Vähemmistöille toki tulee taata itseilmaisun ja identiteetin vapaus niinkuin muillekin, mutta vähemmistön ideologiaa ei tule pakkosyöttää. Jokaisella tulee myös olla valmius ja ennen kaikkea vapaa tahto vastaanottaa seksuaalissisältöistä viestintää tai kieltäytyä siitä. Seksuaalinen suuntaus tai sukupuolen kokemus ei voi olla sellainen, että se määrää kaikesta ja määrittelee ehdot yhteisöille tai sitä käytetään mielipidemuokkauksen välineenä.

Anna kun arvaan. Jos työpaikan kaffepöydässä Marko kertoo puolisostaan Joonaksesta, niin se on naamaan hieromista. Jos Martti kertoo puolisostaan Virpistä niin se ei ole. Menikö oikein?

Ja jos tv-sarjassa Minna ja Roope harrastavat seksiä niin he vain harrastavat seksiä. Jos Minna ja Kikka harrastavat seksiä niin se on ideologiaa?

Jos Timo ja Salla kulkevat kadulla käsi kädessä, niin de on ihanan romanttista. Jos Ville ja Joni, niin se on saatanan pervoa esittämistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monimuotoisuus on nykypäivää, hyvä, että saavat tietoa!

Ei Setan ideologia ole mitään tietoa. Se on tieteeseen perustumatonta hömppää.

Se on tunnepohjaista elämistä  Vähän samaa mitä Venäjä tekee Ukrainalle. Ne ei pidä Ukrainasta niin se pitää tuhota.

Mitä Seta on tuhoamassa? Eiköhän se ole niin, että harvinaisen ajattelemattomat ihmiset ovat tuhoamassa kaikki erilaiset ihmiset.

Tämä Setan julkisuus ja se, että sitä pidetään asiantuntijayhteisönä on saanut liian laajat mittasuhteet. Toimittajat ja tietyn suunnan poliitikot tietenkin sitä komppaavat. Veikkaanpa että siellä on joku epädemokraattinen johtajaklikki, joka ylhäältäpäin määrää mikä on meidän järjestössä totuus. Tätä sitten tuputetaan koululaisille. Jotenkin tulee 1970-luku mieleen.

Kun joku Setan edustaja näkyy mediassa, niin kyllä tulee nopeasti selväksi, kuka on oikeassa ja ketkä vihollisia tai uhka heidän hyveelliselle toiminnalleen, jossa ei saa nähdä mitään arveluttavaa. Heillä on kuitenkin jo nyt valtavasti määrittelyvaltaa kielen myllertämisen kautta. Kuka tuon heidän intersektionaalisen sanastonsa sitten ottaa ihan totuutena..valitettavasti aika pureksimatta ihmiset nielaisevat, kun kauniilla asioilla myydään. Näinkö laiskoja ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muutenkaan ymmärrä seksuaalisuuden tuomista esim. työpaikoille tai kouluihin. Miksi työyhteisön tai koulukavereiden tarvitsee edes tietää onko henkilö hetero, homo tai joku muu? Pääsääntöisesti erilaisuutta ymmärretään hyvin, ainakin näin kantaväestön silmin katsottuna ja suurimmasta osasta seksuaalinen suuntaus ei edes näy ulospäin mitenkään erityispiirteinä.

Seksuaalisuus on kuitenkin kahden tasaveroisen henkilön välinen kanssakäyminen ja identiteetin toteuttaminen ja hyväksyminen. Se ei edellytä sitä, että esim. koko työyhteisön pitäisi tietää, että joku on esim. panseksuaali tai muunsukupuolinen. Sehän on loppupeleissä kuitenkin ihan oma asia.

Itse näin normiheterona en esittäydy kenellekään sukupuolisuuntauksen ilmentymänä, olen töissä tai koulussa ihan työ- tai kouluidentiteetilläni henkilönä joka osaa tiettyjä asioita ja jonka pätevyys on xyz. Ei se minun mielestäni muille kuulu makaanko miesten tai naisten kanssa.  Minua ei määrittele se mitä löytyy housuista, eikä myöskään se, mitä haluan saada jalkojeni väliin, se ei kuulu yhteiskunnalle, ei kaveripiirille eikä etenkään työpaikalle tai kouluun. Miksi joillekin se oman seksuaalisuuden ilmentäminen on tällainen pakkomielle?

Sinä et töissä puhu perheestäsi? Minä kyllä tiedän useimpien työkavereiden parisuhdetilanteen, puolison sukupuolen ja nimetkin. Monet näistä olen jopa tavannut!

Perheistä  ja parisuhteista puhutaan. Usko tai älä, työpaikallani on erilaisia perheitä, on uusperheitä, homopareja, naispareja jne, kaikki puhuvat omalla tavallaan. Se ei kuitenkaan ole mikään sisältö tai identiteetin luoja tai statuksen mittari. Miksi se, että tapaa jonkun homon puolison olisi jotenkin mullistavaa tai mitä sen pitäisi sanella? Esimiehistössä on homoja samoin omien alaisteni joukossa on homoja ja ties mitä. Ei sukupuoli määrittele meillä ainakaan suhtautumista kehenkään eikä varsinkaan työasioiden hoidossa vaikuta yhtään mihinkään, kaikki ovat omana itsenään tärkeitä työyhteisön jäseniä. Miksi sinulle on korostetusti nyt joku asia tavata jonkun puoliso? Onko se jotenkin ihmeellistä, jos elämänkumppani onkin samaa sukupuolta?

Eli kuitenkin se seksuaalisuus tulee esille työpaikallasi, vaikka mielestäsi niin ei pitäisi olla.

Se tulee ilmi, jos henkilö itse siitä haluaa puhua. Se ei tule pakotettuna, eikä seksuaalisesta suuntautumisesta vaadita ketään tilille. Se ei ole olennainen asia työpaikalla, eikä ketään painosteta eikä pakoteta mihinkään. Ei tehdä numeroa kenenkään suuntautumisista, eikä myöskään pakoteta ketään hyväksymään asioita, jotka eivät esim. omalle kulttuurille ole ok. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse kokea häpeää omasta suuntaumuksestaan. Eli työyhteisössämme jokainen yksilö otetaan vastaan sellaisena kuin on, eikä sukupuoli tai suuntautuminen määrittele henkilön työidentiteettiä tai asemaa.

Saako homo siis olla homo myös töissä vai pitääkö olla kaapissa?

Meillä on ihan julkihomoja töissä, ja saavat olla ihan työpaikalla normaalisti, ei tarvitse olla missään kaapissa koko päivää. Miten sinusta sen homouden pitäisi työpaikalla ilmentyä? Tai jonkun muun seksuaalisen suuntauksen? Sitenkö, että työpaikalla kaikissa kokouksissa yritetään iskeä seksiseuraa seuraavalle tauolle vai pitääkö koko ajan korostaa, että olen tätä mieltä, olen muuten muunsukupuolinen?

Mikä sinulla sitten oli se ongelma? Työpaikallasi homot saavat olla homoja, heterot heteroja, kuka nyt on mitäkin, eikä ketään häiritse, eikä kenenkään tarvitse piilotella.

Ei minulla asian puolesta olekaan ongelmaa, mutta en ymmärrä tarvetta korostaa seksuaalista suuntautumista joka paikassa ja tehdä siitä numeroa. En ymmärrä näitä työpajoja, en mitään korostuksia seksuaalisuuden perusteella, en ymmärrä työyhteisön tarvetta saada tietää kenenkään seksuaalisesta suuntaumuksesta, ellei henkilö itse siitä halua kertoa jne. Eli mikään pakottaminen ei ole ok. Jos jonkun mielestä on vaan kristillisen opin mukainen maailma, niin miksi tällaisen henkilön arvomaailmaa täytyy koko ajan hieroa jollain vasta-agendalla, jos kerran miehetkin saa tyttöillä ilman kyseenalaistusta? Jokaiselle tulisi taata itsensä toteuttamisen rauha niin, että se ei loukkaa tai vahingoita muita. Mitään ideologiaa ei saa pakottaa eikä mikään identiteetti ole toista parempi.

Nyt tuntuu, että tässä koko keskustelussa halutaan pakottaa valtaosa väestöstä johonkin sellaiseen muottiin, minkä lieveilmiöitä ei kukaan halua nähdä eikä myöskään tunnustaa. Vähemmistöille toki tulee taata itseilmaisun ja identiteetin vapaus niinkuin muillekin, mutta vähemmistön ideologiaa ei tule pakkosyöttää. Jokaisella tulee myös olla valmius ja ennen kaikkea vapaa tahto vastaanottaa seksuaalissisältöistä viestintää tai kieltäytyä siitä. Seksuaalinen suuntaus tai sukupuolen kokemus ei voi olla sellainen, että se määrää kaikesta ja määrittelee ehdot yhteisöille tai sitä käytetään mielipidemuokkauksen välineenä.

Anna kun arvaan. Jos työpaikan kaffepöydässä Marko kertoo puolisostaan Joonaksesta, niin se on naamaan hieromista. Jos Martti kertoo puolisostaan Virpistä niin se ei ole. Menikö oikein?

Ja jos tv-sarjassa Minna ja Roope harrastavat seksiä niin he vain harrastavat seksiä. Jos Minna ja Kikka harrastavat seksiä niin se on ideologiaa?

Jos Timo ja Salla kulkevat kadulla käsi kädessä, niin de on ihanan romanttista. Jos Ville ja Joni, niin se on saatanan pervoa esittämistä?

Mistä sinä tiedät tunteeko Salla itsensä mieheksi vai naiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muutenkaan ymmärrä seksuaalisuuden tuomista esim. työpaikoille tai kouluihin. Miksi työyhteisön tai koulukavereiden tarvitsee edes tietää onko henkilö hetero, homo tai joku muu? Pääsääntöisesti erilaisuutta ymmärretään hyvin, ainakin näin kantaväestön silmin katsottuna ja suurimmasta osasta seksuaalinen suuntaus ei edes näy ulospäin mitenkään erityispiirteinä.

Seksuaalisuus on kuitenkin kahden tasaveroisen henkilön välinen kanssakäyminen ja identiteetin toteuttaminen ja hyväksyminen. Se ei edellytä sitä, että esim. koko työyhteisön pitäisi tietää, että joku on esim. panseksuaali tai muunsukupuolinen. Sehän on loppupeleissä kuitenkin ihan oma asia.

Itse näin normiheterona en esittäydy kenellekään sukupuolisuuntauksen ilmentymänä, olen töissä tai koulussa ihan työ- tai kouluidentiteetilläni henkilönä joka osaa tiettyjä asioita ja jonka pätevyys on xyz. Ei se minun mielestäni muille kuulu makaanko miesten tai naisten kanssa.  Minua ei määrittele se mitä löytyy housuista, eikä myöskään se, mitä haluan saada jalkojeni väliin, se ei kuulu yhteiskunnalle, ei kaveripiirille eikä etenkään työpaikalle tai kouluun. Miksi joillekin se oman seksuaalisuuden ilmentäminen on tällainen pakkomielle?

Sinä et töissä puhu perheestäsi? Minä kyllä tiedän useimpien työkavereiden parisuhdetilanteen, puolison sukupuolen ja nimetkin. Monet näistä olen jopa tavannut!

Perheistä  ja parisuhteista puhutaan. Usko tai älä, työpaikallani on erilaisia perheitä, on uusperheitä, homopareja, naispareja jne, kaikki puhuvat omalla tavallaan. Se ei kuitenkaan ole mikään sisältö tai identiteetin luoja tai statuksen mittari. Miksi se, että tapaa jonkun homon puolison olisi jotenkin mullistavaa tai mitä sen pitäisi sanella? Esimiehistössä on homoja samoin omien alaisteni joukossa on homoja ja ties mitä. Ei sukupuoli määrittele meillä ainakaan suhtautumista kehenkään eikä varsinkaan työasioiden hoidossa vaikuta yhtään mihinkään, kaikki ovat omana itsenään tärkeitä työyhteisön jäseniä. Miksi sinulle on korostetusti nyt joku asia tavata jonkun puoliso? Onko se jotenkin ihmeellistä, jos elämänkumppani onkin samaa sukupuolta?

Eli kuitenkin se seksuaalisuus tulee esille työpaikallasi, vaikka mielestäsi niin ei pitäisi olla.

Se tulee ilmi, jos henkilö itse siitä haluaa puhua. Se ei tule pakotettuna, eikä seksuaalisesta suuntautumisesta vaadita ketään tilille. Se ei ole olennainen asia työpaikalla, eikä ketään painosteta eikä pakoteta mihinkään. Ei tehdä numeroa kenenkään suuntautumisista, eikä myöskään pakoteta ketään hyväksymään asioita, jotka eivät esim. omalle kulttuurille ole ok. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse kokea häpeää omasta suuntaumuksestaan. Eli työyhteisössämme jokainen yksilö otetaan vastaan sellaisena kuin on, eikä sukupuoli tai suuntautuminen määrittele henkilön työidentiteettiä tai asemaa.

Saako homo siis olla homo myös töissä vai pitääkö olla kaapissa?

Meillä on ihan julkihomoja töissä, ja saavat olla ihan työpaikalla normaalisti, ei tarvitse olla missään kaapissa koko päivää. Miten sinusta sen homouden pitäisi työpaikalla ilmentyä? Tai jonkun muun seksuaalisen suuntauksen? Sitenkö, että työpaikalla kaikissa kokouksissa yritetään iskeä seksiseuraa seuraavalle tauolle vai pitääkö koko ajan korostaa, että olen tätä mieltä, olen muuten muunsukupuolinen?

Mikä sinulla sitten oli se ongelma? Työpaikallasi homot saavat olla homoja, heterot heteroja, kuka nyt on mitäkin, eikä ketään häiritse, eikä kenenkään tarvitse piilotella.

Ei minulla asian puolesta olekaan ongelmaa, mutta en ymmärrä tarvetta korostaa seksuaalista suuntautumista joka paikassa ja tehdä siitä numeroa. En ymmärrä näitä työpajoja, en mitään korostuksia seksuaalisuuden perusteella, en ymmärrä työyhteisön tarvetta saada tietää kenenkään seksuaalisesta suuntaumuksesta, ellei henkilö itse siitä halua kertoa jne. Eli mikään pakottaminen ei ole ok. Jos jonkun mielestä on vaan kristillisen opin mukainen maailma, niin miksi tällaisen henkilön arvomaailmaa täytyy koko ajan hieroa jollain vasta-agendalla, jos kerran miehetkin saa tyttöillä ilman kyseenalaistusta? Jokaiselle tulisi taata itsensä toteuttamisen rauha niin, että se ei loukkaa tai vahingoita muita. Mitään ideologiaa ei saa pakottaa eikä mikään identiteetti ole toista parempi.

Nyt tuntuu, että tässä koko keskustelussa halutaan pakottaa valtaosa väestöstä johonkin sellaiseen muottiin, minkä lieveilmiöitä ei kukaan halua nähdä eikä myöskään tunnustaa. Vähemmistöille toki tulee taata itseilmaisun ja identiteetin vapaus niinkuin muillekin, mutta vähemmistön ideologiaa ei tule pakkosyöttää. Jokaisella tulee myös olla valmius ja ennen kaikkea vapaa tahto vastaanottaa seksuaalissisältöistä viestintää tai kieltäytyä siitä. Seksuaalinen suuntaus tai sukupuolen kokemus ei voi olla sellainen, että se määrää kaikesta ja määrittelee ehdot yhteisöille tai sitä käytetään mielipidemuokkauksen välineenä.

Anna kun arvaan. Jos työpaikan kaffepöydässä Marko kertoo puolisostaan Joonaksesta, niin se on naamaan hieromista. Jos Martti kertoo puolisostaan Virpistä niin se ei ole. Menikö oikein?

Ja jos tv-sarjassa Minna ja Roope harrastavat seksiä niin he vain harrastavat seksiä. Jos Minna ja Kikka harrastavat seksiä niin se on ideologiaa?

Mistä voit tietää liiton solmineiden seksuaalisen suuntautumisen? Mitä jos kahden samaa sukupuolta olevan henkilön ”homoliitossa” on homomies ja panseksuaali mies? Mistä voi tietää onko ”heteroliitossa” kaksi heteroa vai kaksi biseksuaalia?

Miksi minun se pitäisi tietää?

Miksi jokainen tarvii jonkun "hienon" tittelin? Lopetetaan kokonaan puhumasta heteroista, homoista, transuista, jne, niin ongelma on hoidettu. Jokainen tietää haluaako pelehtiä oman sukupuolen kanssa vai ei ilman mitään lokerointiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muutenkaan ymmärrä seksuaalisuuden tuomista esim. työpaikoille tai kouluihin. Miksi työyhteisön tai koulukavereiden tarvitsee edes tietää onko henkilö hetero, homo tai joku muu? Pääsääntöisesti erilaisuutta ymmärretään hyvin, ainakin näin kantaväestön silmin katsottuna ja suurimmasta osasta seksuaalinen suuntaus ei edes näy ulospäin mitenkään erityispiirteinä.

Seksuaalisuus on kuitenkin kahden tasaveroisen henkilön välinen kanssakäyminen ja identiteetin toteuttaminen ja hyväksyminen. Se ei edellytä sitä, että esim. koko työyhteisön pitäisi tietää, että joku on esim. panseksuaali tai muunsukupuolinen. Sehän on loppupeleissä kuitenkin ihan oma asia.

Itse näin normiheterona en esittäydy kenellekään sukupuolisuuntauksen ilmentymänä, olen töissä tai koulussa ihan työ- tai kouluidentiteetilläni henkilönä joka osaa tiettyjä asioita ja jonka pätevyys on xyz. Ei se minun mielestäni muille kuulu makaanko miesten tai naisten kanssa.  Minua ei määrittele se mitä löytyy housuista, eikä myöskään se, mitä haluan saada jalkojeni väliin, se ei kuulu yhteiskunnalle, ei kaveripiirille eikä etenkään työpaikalle tai kouluun. Miksi joillekin se oman seksuaalisuuden ilmentäminen on tällainen pakkomielle?

Sinä et töissä puhu perheestäsi? Minä kyllä tiedän useimpien työkavereiden parisuhdetilanteen, puolison sukupuolen ja nimetkin. Monet näistä olen jopa tavannut!

Perheistä  ja parisuhteista puhutaan. Usko tai älä, työpaikallani on erilaisia perheitä, on uusperheitä, homopareja, naispareja jne, kaikki puhuvat omalla tavallaan. Se ei kuitenkaan ole mikään sisältö tai identiteetin luoja tai statuksen mittari. Miksi se, että tapaa jonkun homon puolison olisi jotenkin mullistavaa tai mitä sen pitäisi sanella? Esimiehistössä on homoja samoin omien alaisteni joukossa on homoja ja ties mitä. Ei sukupuoli määrittele meillä ainakaan suhtautumista kehenkään eikä varsinkaan työasioiden hoidossa vaikuta yhtään mihinkään, kaikki ovat omana itsenään tärkeitä työyhteisön jäseniä. Miksi sinulle on korostetusti nyt joku asia tavata jonkun puoliso? Onko se jotenkin ihmeellistä, jos elämänkumppani onkin samaa sukupuolta?

Eli kuitenkin se seksuaalisuus tulee esille työpaikallasi, vaikka mielestäsi niin ei pitäisi olla.

Se tulee ilmi, jos henkilö itse siitä haluaa puhua. Se ei tule pakotettuna, eikä seksuaalisesta suuntautumisesta vaadita ketään tilille. Se ei ole olennainen asia työpaikalla, eikä ketään painosteta eikä pakoteta mihinkään. Ei tehdä numeroa kenenkään suuntautumisista, eikä myöskään pakoteta ketään hyväksymään asioita, jotka eivät esim. omalle kulttuurille ole ok. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse kokea häpeää omasta suuntaumuksestaan. Eli työyhteisössämme jokainen yksilö otetaan vastaan sellaisena kuin on, eikä sukupuoli tai suuntautuminen määrittele henkilön työidentiteettiä tai asemaa.

Saako homo siis olla homo myös töissä vai pitääkö olla kaapissa?

Meillä on ihan julkihomoja töissä, ja saavat olla ihan työpaikalla normaalisti, ei tarvitse olla missään kaapissa koko päivää. Miten sinusta sen homouden pitäisi työpaikalla ilmentyä? Tai jonkun muun seksuaalisen suuntauksen? Sitenkö, että työpaikalla kaikissa kokouksissa yritetään iskeä seksiseuraa seuraavalle tauolle vai pitääkö koko ajan korostaa, että olen tätä mieltä, olen muuten muunsukupuolinen?

Mikä sinulla sitten oli se ongelma? Työpaikallasi homot saavat olla homoja, heterot heteroja, kuka nyt on mitäkin, eikä ketään häiritse, eikä kenenkään tarvitse piilotella.

Ei minulla asian puolesta olekaan ongelmaa, mutta en ymmärrä tarvetta korostaa seksuaalista suuntautumista joka paikassa ja tehdä siitä numeroa. En ymmärrä näitä työpajoja, en mitään korostuksia seksuaalisuuden perusteella, en ymmärrä työyhteisön tarvetta saada tietää kenenkään seksuaalisesta suuntaumuksesta, ellei henkilö itse siitä halua kertoa jne. Eli mikään pakottaminen ei ole ok. Jos jonkun mielestä on vaan kristillisen opin mukainen maailma, niin miksi tällaisen henkilön arvomaailmaa täytyy koko ajan hieroa jollain vasta-agendalla, jos kerran miehetkin saa tyttöillä ilman kyseenalaistusta? Jokaiselle tulisi taata itsensä toteuttamisen rauha niin, että se ei loukkaa tai vahingoita muita. Mitään ideologiaa ei saa pakottaa eikä mikään identiteetti ole toista parempi.

Nyt tuntuu, että tässä koko keskustelussa halutaan pakottaa valtaosa väestöstä johonkin sellaiseen muottiin, minkä lieveilmiöitä ei kukaan halua nähdä eikä myöskään tunnustaa. Vähemmistöille toki tulee taata itseilmaisun ja identiteetin vapaus niinkuin muillekin, mutta vähemmistön ideologiaa ei tule pakkosyöttää. Jokaisella tulee myös olla valmius ja ennen kaikkea vapaa tahto vastaanottaa seksuaalissisältöistä viestintää tai kieltäytyä siitä. Seksuaalinen suuntaus tai sukupuolen kokemus ei voi olla sellainen, että se määrää kaikesta ja määrittelee ehdot yhteisöille tai sitä käytetään mielipidemuokkauksen välineenä.

Anna kun arvaan. Jos työpaikan kaffepöydässä Marko kertoo puolisostaan Joonaksesta, niin se on naamaan hieromista. Jos Martti kertoo puolisostaan Virpistä niin se ei ole. Menikö oikein?

Ja jos tv-sarjassa Minna ja Roope harrastavat seksiä niin he vain harrastavat seksiä. Jos Minna ja Kikka harrastavat seksiä niin se on ideologiaa?

Jos Timo ja Salla kulkevat kadulla käsi kädessä, niin de on ihanan romanttista. Jos Ville ja Joni, niin se on saatanan pervoa esittämistä?

Mistä sinä tiedät tunteeko Salla itsensä mieheksi vai naiseksi?

Se ei kiinnosta minua 🙂.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän kukaan oikeastaan aikaisemmin edes välittänyt trans-ihmisistä, ennen kuin SETA lähti vetämään tätä käytäntöä, ettei naisen ja miehen välillä ole biologisia eroja, että mies voi olla nainen ja hänet tulee päästää naisten intiimitiloihin vain ilmoituksella, ja että biologisten miesten tulisi saada urheilla naisten sarjoissa.

SETA, vasemmisto ja "sateenkaariihmiset" on ihan omalla toiminnallaan aiheuttanut tämän vastarinnan.

Juurikin näin! Setalaiset ovat purjeet omaan nilkkaansa. Tämä öyhötys saa aikaan vihaa ja vastustamista ja se on setalaisten oma syy.

Oma lippu, liputupäivä ja marssit pitää saada myös heteroille. En ymmärrä miksi tämä kaikki hyväksytään Suomessa, hiljaa ja ilman marsseja?Eikö olisi jo aihetta, siis puolustaa sitä että tytöt saavat olla edelleen tyttöjä ja pojat poikia, että sukupuoli määräytyy syntymähetkellä ja sukupuolen vaihto vain tarkan selvityksen jälkeen.

Seta teki jo heteroille oman lipun ja päinvastaisesti heidän omista kirjavista lipuista, heteroiden lippu on musta-harmaa-valkoinen, mikä harvoin vetää puoleensa lapsia. Jostain syystä kuitenkin setalla on esim pedofiileille hyvin värikäs lippu.

Sitten kypsinä vastuullisina aikuisina pitäisi tälläisiä pitää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jokainen tarvii jonkun "hienon" tittelin? Lopetetaan kokonaan puhumasta heteroista, homoista, transuista, jne, niin ongelma on hoidettu. Jokainen tietää haluaako pelehtiä oman sukupuolen kanssa vai ei ilman mitään lokerointiakin.

Trans ei ole seksuaalisuus. Transihmiset haluavat että yhteiskunta unohtaa naisten ja miesten biologiset erot. Transihmiset väittävät, että sukupuoli-identiteetti ei ole biologinen (mutta sitten samaan aikaan väittävät, että transihmiset tarvitsevat yhteiskunnan kustantamat hormonit ja leikkaukset kokeakseen olevansa "oikeassa kehossa", vaikka sukupuoli-identiteetin ei pitänyt olla biologista?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muutenkaan ymmärrä seksuaalisuuden tuomista esim. työpaikoille tai kouluihin. Miksi työyhteisön tai koulukavereiden tarvitsee edes tietää onko henkilö hetero, homo tai joku muu? Pääsääntöisesti erilaisuutta ymmärretään hyvin, ainakin näin kantaväestön silmin katsottuna ja suurimmasta osasta seksuaalinen suuntaus ei edes näy ulospäin mitenkään erityispiirteinä.

Seksuaalisuus on kuitenkin kahden tasaveroisen henkilön välinen kanssakäyminen ja identiteetin toteuttaminen ja hyväksyminen. Se ei edellytä sitä, että esim. koko työyhteisön pitäisi tietää, että joku on esim. panseksuaali tai muunsukupuolinen. Sehän on loppupeleissä kuitenkin ihan oma asia.

Itse näin normiheterona en esittäydy kenellekään sukupuolisuuntauksen ilmentymänä, olen töissä tai koulussa ihan työ- tai kouluidentiteetilläni henkilönä joka osaa tiettyjä asioita ja jonka pätevyys on xyz. Ei se minun mielestäni muille kuulu makaanko miesten tai naisten kanssa.  Minua ei määrittele se mitä löytyy housuista, eikä myöskään se, mitä haluan saada jalkojeni väliin, se ei kuulu yhteiskunnalle, ei kaveripiirille eikä etenkään työpaikalle tai kouluun. Miksi joillekin se oman seksuaalisuuden ilmentäminen on tällainen pakkomielle?

Sinä et töissä puhu perheestäsi? Minä kyllä tiedän useimpien työkavereiden parisuhdetilanteen, puolison sukupuolen ja nimetkin. Monet näistä olen jopa tavannut!

Perheistä  ja parisuhteista puhutaan. Usko tai älä, työpaikallani on erilaisia perheitä, on uusperheitä, homopareja, naispareja jne, kaikki puhuvat omalla tavallaan. Se ei kuitenkaan ole mikään sisältö tai identiteetin luoja tai statuksen mittari. Miksi se, että tapaa jonkun homon puolison olisi jotenkin mullistavaa tai mitä sen pitäisi sanella? Esimiehistössä on homoja samoin omien alaisteni joukossa on homoja ja ties mitä. Ei sukupuoli määrittele meillä ainakaan suhtautumista kehenkään eikä varsinkaan työasioiden hoidossa vaikuta yhtään mihinkään, kaikki ovat omana itsenään tärkeitä työyhteisön jäseniä. Miksi sinulle on korostetusti nyt joku asia tavata jonkun puoliso? Onko se jotenkin ihmeellistä, jos elämänkumppani onkin samaa sukupuolta?

Eli kuitenkin se seksuaalisuus tulee esille työpaikallasi, vaikka mielestäsi niin ei pitäisi olla.

Se tulee ilmi, jos henkilö itse siitä haluaa puhua. Se ei tule pakotettuna, eikä seksuaalisesta suuntautumisesta vaadita ketään tilille. Se ei ole olennainen asia työpaikalla, eikä ketään painosteta eikä pakoteta mihinkään. Ei tehdä numeroa kenenkään suuntautumisista, eikä myöskään pakoteta ketään hyväksymään asioita, jotka eivät esim. omalle kulttuurille ole ok. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse kokea häpeää omasta suuntaumuksestaan. Eli työyhteisössämme jokainen yksilö otetaan vastaan sellaisena kuin on, eikä sukupuoli tai suuntautuminen määrittele henkilön työidentiteettiä tai asemaa.

Saako homo siis olla homo myös töissä vai pitääkö olla kaapissa?

Meillä on ihan julkihomoja töissä, ja saavat olla ihan työpaikalla normaalisti, ei tarvitse olla missään kaapissa koko päivää. Miten sinusta sen homouden pitäisi työpaikalla ilmentyä? Tai jonkun muun seksuaalisen suuntauksen? Sitenkö, että työpaikalla kaikissa kokouksissa yritetään iskeä seksiseuraa seuraavalle tauolle vai pitääkö koko ajan korostaa, että olen tätä mieltä, olen muuten muunsukupuolinen?

Mikä sinulla sitten oli se ongelma? Työpaikallasi homot saavat olla homoja, heterot heteroja, kuka nyt on mitäkin, eikä ketään häiritse, eikä kenenkään tarvitse piilotella.

Ei minulla asian puolesta olekaan ongelmaa, mutta en ymmärrä tarvetta korostaa seksuaalista suuntautumista joka paikassa ja tehdä siitä numeroa. En ymmärrä näitä työpajoja, en mitään korostuksia seksuaalisuuden perusteella, en ymmärrä työyhteisön tarvetta saada tietää kenenkään seksuaalisesta suuntaumuksesta, ellei henkilö itse siitä halua kertoa jne. Eli mikään pakottaminen ei ole ok. Jos jonkun mielestä on vaan kristillisen opin mukainen maailma, niin miksi tällaisen henkilön arvomaailmaa täytyy koko ajan hieroa jollain vasta-agendalla, jos kerran miehetkin saa tyttöillä ilman kyseenalaistusta? Jokaiselle tulisi taata itsensä toteuttamisen rauha niin, että se ei loukkaa tai vahingoita muita. Mitään ideologiaa ei saa pakottaa eikä mikään identiteetti ole toista parempi.

Nyt tuntuu, että tässä koko keskustelussa halutaan pakottaa valtaosa väestöstä johonkin sellaiseen muottiin, minkä lieveilmiöitä ei kukaan halua nähdä eikä myöskään tunnustaa. Vähemmistöille toki tulee taata itseilmaisun ja identiteetin vapaus niinkuin muillekin, mutta vähemmistön ideologiaa ei tule pakkosyöttää. Jokaisella tulee myös olla valmius ja ennen kaikkea vapaa tahto vastaanottaa seksuaalissisältöistä viestintää tai kieltäytyä siitä. Seksuaalinen suuntaus tai sukupuolen kokemus ei voi olla sellainen, että se määrää kaikesta ja määrittelee ehdot yhteisöille tai sitä käytetään mielipidemuokkauksen välineenä.

Anna kun arvaan. Jos työpaikan kaffepöydässä Marko kertoo puolisostaan Joonaksesta, niin se on naamaan hieromista. Jos Martti kertoo puolisostaan Virpistä niin se ei ole. Menikö oikein?

Nyt siellä taas joku urpolellikki vääntelee asiaa. Yleensä työpaikoilla ja ystävyyssuhteissa ihmiset tuntevat toisensa ja oppivat toistensa rajat. Joidenkin kanssa voi heittää ronskia läppää, joidenkin kanssa ollaan asialinjalla. Joidenkin kanssa ollaan niin läheisiä, että voidaan puhua perheasioista, joidenkin kanssa taas ei. Joku on arvomaailmaltaan konservatiivi, joku taas liberaalimpi. Sillä ei ole mitään väliä onko se Markon puoliso Joonas tai Johanna tai Johannan puoliso Lissu tai Lasse. Tärkeintä on se, että jokainen ymmärtää ja tiedostaa vuoropuhelussa olevien rajat ja rajoitukset, ymmärtää myös maailmankatsomuksesta ja esimerkiksi kulttuuritaustasta. Tuskin sinäkään muslimille lyöt joulupöydässä pasteijaa kouraan ja kerrot sitten viiden minuutin päästä, että niin, se oli sikaa, maistuiko?

Jo esittämäsi argumentin perusteella olet sivistymätön, eikä sinulla ole empatia tai myötäelämisen kykyä. Et myöskään kunnioita toisten ihmisten näkemyksiä. Sinusta paistaa selvästi läpi, että et edes halua ymmärtää toisten vakaumusta, kun oma vakaumuksesi on se ainoa oikea. Kaltaisesi harvemmin ovat arvostettuja missään yhteisöissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muutenkaan ymmärrä seksuaalisuuden tuomista esim. työpaikoille tai kouluihin. Miksi työyhteisön tai koulukavereiden tarvitsee edes tietää onko henkilö hetero, homo tai joku muu? Pääsääntöisesti erilaisuutta ymmärretään hyvin, ainakin näin kantaväestön silmin katsottuna ja suurimmasta osasta seksuaalinen suuntaus ei edes näy ulospäin mitenkään erityispiirteinä.

Seksuaalisuus on kuitenkin kahden tasaveroisen henkilön välinen kanssakäyminen ja identiteetin toteuttaminen ja hyväksyminen. Se ei edellytä sitä, että esim. koko työyhteisön pitäisi tietää, että joku on esim. panseksuaali tai muunsukupuolinen. Sehän on loppupeleissä kuitenkin ihan oma asia.

Itse näin normiheterona en esittäydy kenellekään sukupuolisuuntauksen ilmentymänä, olen töissä tai koulussa ihan työ- tai kouluidentiteetilläni henkilönä joka osaa tiettyjä asioita ja jonka pätevyys on xyz. Ei se minun mielestäni muille kuulu makaanko miesten tai naisten kanssa.  Minua ei määrittele se mitä löytyy housuista, eikä myöskään se, mitä haluan saada jalkojeni väliin, se ei kuulu yhteiskunnalle, ei kaveripiirille eikä etenkään työpaikalle tai kouluun. Miksi joillekin se oman seksuaalisuuden ilmentäminen on tällainen pakkomielle?

Sinä et töissä puhu perheestäsi? Minä kyllä tiedän useimpien työkavereiden parisuhdetilanteen, puolison sukupuolen ja nimetkin. Monet näistä olen jopa tavannut!

Perheistä  ja parisuhteista puhutaan. Usko tai älä, työpaikallani on erilaisia perheitä, on uusperheitä, homopareja, naispareja jne, kaikki puhuvat omalla tavallaan. Se ei kuitenkaan ole mikään sisältö tai identiteetin luoja tai statuksen mittari. Miksi se, että tapaa jonkun homon puolison olisi jotenkin mullistavaa tai mitä sen pitäisi sanella? Esimiehistössä on homoja samoin omien alaisteni joukossa on homoja ja ties mitä. Ei sukupuoli määrittele meillä ainakaan suhtautumista kehenkään eikä varsinkaan työasioiden hoidossa vaikuta yhtään mihinkään, kaikki ovat omana itsenään tärkeitä työyhteisön jäseniä. Miksi sinulle on korostetusti nyt joku asia tavata jonkun puoliso? Onko se jotenkin ihmeellistä, jos elämänkumppani onkin samaa sukupuolta?

Eli kuitenkin se seksuaalisuus tulee esille työpaikallasi, vaikka mielestäsi niin ei pitäisi olla.

Se tulee ilmi, jos henkilö itse siitä haluaa puhua. Se ei tule pakotettuna, eikä seksuaalisesta suuntautumisesta vaadita ketään tilille. Se ei ole olennainen asia työpaikalla, eikä ketään painosteta eikä pakoteta mihinkään. Ei tehdä numeroa kenenkään suuntautumisista, eikä myöskään pakoteta ketään hyväksymään asioita, jotka eivät esim. omalle kulttuurille ole ok. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse kokea häpeää omasta suuntaumuksestaan. Eli työyhteisössämme jokainen yksilö otetaan vastaan sellaisena kuin on, eikä sukupuoli tai suuntautuminen määrittele henkilön työidentiteettiä tai asemaa.

Saako homo siis olla homo myös töissä vai pitääkö olla kaapissa?

Meillä on ihan julkihomoja töissä, ja saavat olla ihan työpaikalla normaalisti, ei tarvitse olla missään kaapissa koko päivää. Miten sinusta sen homouden pitäisi työpaikalla ilmentyä? Tai jonkun muun seksuaalisen suuntauksen? Sitenkö, että työpaikalla kaikissa kokouksissa yritetään iskeä seksiseuraa seuraavalle tauolle vai pitääkö koko ajan korostaa, että olen tätä mieltä, olen muuten muunsukupuolinen?

Mikä sinulla sitten oli se ongelma? Työpaikallasi homot saavat olla homoja, heterot heteroja, kuka nyt on mitäkin, eikä ketään häiritse, eikä kenenkään tarvitse piilotella.

Ei minulla asian puolesta olekaan ongelmaa, mutta en ymmärrä tarvetta korostaa seksuaalista suuntautumista joka paikassa ja tehdä siitä numeroa. En ymmärrä näitä työpajoja, en mitään korostuksia seksuaalisuuden perusteella, en ymmärrä työyhteisön tarvetta saada tietää kenenkään seksuaalisesta suuntaumuksesta, ellei henkilö itse siitä halua kertoa jne. Eli mikään pakottaminen ei ole ok. Jos jonkun mielestä on vaan kristillisen opin mukainen maailma, niin miksi tällaisen henkilön arvomaailmaa täytyy koko ajan hieroa jollain vasta-agendalla, jos kerran miehetkin saa tyttöillä ilman kyseenalaistusta? Jokaiselle tulisi taata itsensä toteuttamisen rauha niin, että se ei loukkaa tai vahingoita muita. Mitään ideologiaa ei saa pakottaa eikä mikään identiteetti ole toista parempi.

Nyt tuntuu, että tässä koko keskustelussa halutaan pakottaa valtaosa väestöstä johonkin sellaiseen muottiin, minkä lieveilmiöitä ei kukaan halua nähdä eikä myöskään tunnustaa. Vähemmistöille toki tulee taata itseilmaisun ja identiteetin vapaus niinkuin muillekin, mutta vähemmistön ideologiaa ei tule pakkosyöttää. Jokaisella tulee myös olla valmius ja ennen kaikkea vapaa tahto vastaanottaa seksuaalissisältöistä viestintää tai kieltäytyä siitä. Seksuaalinen suuntaus tai sukupuolen kokemus ei voi olla sellainen, että se määrää kaikesta ja määrittelee ehdot yhteisöille tai sitä käytetään mielipidemuokkauksen välineenä.

Anna kun arvaan. Jos työpaikan kaffepöydässä Marko kertoo puolisostaan Joonaksesta, niin se on naamaan hieromista. Jos Martti kertoo puolisostaan Virpistä niin se ei ole. Menikö oikein?

Ja jos tv-sarjassa Minna ja Roope harrastavat seksiä niin he vain harrastavat seksiä. Jos Minna ja Kikka harrastavat seksiä niin se on ideologiaa?

Mistä voit tietää liiton solmineiden seksuaalisen suuntautumisen? Mitä jos kahden samaa sukupuolta olevan henkilön ”homoliitossa” on homomies ja panseksuaali mies? Mistä voi tietää onko ”heteroliitossa” kaksi heteroa vai kaksi biseksuaalia?

Miksi minun se pitäisi tietää?

Koska jos oletat jotain, se on bi- ja panseksuaalisuuden tahallista häivyttämistä. Bi- ja panseksuaalisuus ovat edelleen näkymättömiä seksuaalisina suuntautumisina. Bi- ja panihmiset kokevat syrjintää monesta suunnasta. Biseksuaalisuuteen on liitetty pitkään haitallisia ennakkoluuloisia käsityksiä. Käsitteestä homoliitto tulisi näistäkin syistä luopua.

Tykkään värikkäistä vaatteista ja kerran jopa meinasin ostaa sateenvarjon jossa oli sateenkaaren värit...kunnes yhtäkkiä ymmärsin että minähän leimaudun jos käytän sateenkaarenväristä sateenvarjoa! Käytän siis edelleen tuota vanhaa sinistä, se on ihan turvallinen väri eikä edusta mitään.

Ihan oikeesti, äänestäkää persuja tai kristittyjä niin tällaiset SETA ym. sekoilut loppuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muutenkaan ymmärrä seksuaalisuuden tuomista esim. työpaikoille tai kouluihin. Miksi työyhteisön tai koulukavereiden tarvitsee edes tietää onko henkilö hetero, homo tai joku muu? Pääsääntöisesti erilaisuutta ymmärretään hyvin, ainakin näin kantaväestön silmin katsottuna ja suurimmasta osasta seksuaalinen suuntaus ei edes näy ulospäin mitenkään erityispiirteinä.

Seksuaalisuus on kuitenkin kahden tasaveroisen henkilön välinen kanssakäyminen ja identiteetin toteuttaminen ja hyväksyminen. Se ei edellytä sitä, että esim. koko työyhteisön pitäisi tietää, että joku on esim. panseksuaali tai muunsukupuolinen. Sehän on loppupeleissä kuitenkin ihan oma asia.

Itse näin normiheterona en esittäydy kenellekään sukupuolisuuntauksen ilmentymänä, olen töissä tai koulussa ihan työ- tai kouluidentiteetilläni henkilönä joka osaa tiettyjä asioita ja jonka pätevyys on xyz. Ei se minun mielestäni muille kuulu makaanko miesten tai naisten kanssa.  Minua ei määrittele se mitä löytyy housuista, eikä myöskään se, mitä haluan saada jalkojeni väliin, se ei kuulu yhteiskunnalle, ei kaveripiirille eikä etenkään työpaikalle tai kouluun. Miksi joillekin se oman seksuaalisuuden ilmentäminen on tällainen pakkomielle?

Sinä et töissä puhu perheestäsi? Minä kyllä tiedän useimpien työkavereiden parisuhdetilanteen, puolison sukupuolen ja nimetkin. Monet näistä olen jopa tavannut!

Perheistä  ja parisuhteista puhutaan. Usko tai älä, työpaikallani on erilaisia perheitä, on uusperheitä, homopareja, naispareja jne, kaikki puhuvat omalla tavallaan. Se ei kuitenkaan ole mikään sisältö tai identiteetin luoja tai statuksen mittari. Miksi se, että tapaa jonkun homon puolison olisi jotenkin mullistavaa tai mitä sen pitäisi sanella? Esimiehistössä on homoja samoin omien alaisteni joukossa on homoja ja ties mitä. Ei sukupuoli määrittele meillä ainakaan suhtautumista kehenkään eikä varsinkaan työasioiden hoidossa vaikuta yhtään mihinkään, kaikki ovat omana itsenään tärkeitä työyhteisön jäseniä. Miksi sinulle on korostetusti nyt joku asia tavata jonkun puoliso? Onko se jotenkin ihmeellistä, jos elämänkumppani onkin samaa sukupuolta?

Eli kuitenkin se seksuaalisuus tulee esille työpaikallasi, vaikka mielestäsi niin ei pitäisi olla.

Se tulee ilmi, jos henkilö itse siitä haluaa puhua. Se ei tule pakotettuna, eikä seksuaalisesta suuntautumisesta vaadita ketään tilille. Se ei ole olennainen asia työpaikalla, eikä ketään painosteta eikä pakoteta mihinkään. Ei tehdä numeroa kenenkään suuntautumisista, eikä myöskään pakoteta ketään hyväksymään asioita, jotka eivät esim. omalle kulttuurille ole ok. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse kokea häpeää omasta suuntaumuksestaan. Eli työyhteisössämme jokainen yksilö otetaan vastaan sellaisena kuin on, eikä sukupuoli tai suuntautuminen määrittele henkilön työidentiteettiä tai asemaa.

Saako homo siis olla homo myös töissä vai pitääkö olla kaapissa?

Meillä on ihan julkihomoja töissä, ja saavat olla ihan työpaikalla normaalisti, ei tarvitse olla missään kaapissa koko päivää. Miten sinusta sen homouden pitäisi työpaikalla ilmentyä? Tai jonkun muun seksuaalisen suuntauksen? Sitenkö, että työpaikalla kaikissa kokouksissa yritetään iskeä seksiseuraa seuraavalle tauolle vai pitääkö koko ajan korostaa, että olen tätä mieltä, olen muuten muunsukupuolinen?

Mikä sinulla sitten oli se ongelma? Työpaikallasi homot saavat olla homoja, heterot heteroja, kuka nyt on mitäkin, eikä ketään häiritse, eikä kenenkään tarvitse piilotella.

Ei minulla asian puolesta olekaan ongelmaa, mutta en ymmärrä tarvetta korostaa seksuaalista suuntautumista joka paikassa ja tehdä siitä numeroa. En ymmärrä näitä työpajoja, en mitään korostuksia seksuaalisuuden perusteella, en ymmärrä työyhteisön tarvetta saada tietää kenenkään seksuaalisesta suuntaumuksesta, ellei henkilö itse siitä halua kertoa jne. Eli mikään pakottaminen ei ole ok. Jos jonkun mielestä on vaan kristillisen opin mukainen maailma, niin miksi tällaisen henkilön arvomaailmaa täytyy koko ajan hieroa jollain vasta-agendalla, jos kerran miehetkin saa tyttöillä ilman kyseenalaistusta? Jokaiselle tulisi taata itsensä toteuttamisen rauha niin, että se ei loukkaa tai vahingoita muita. Mitään ideologiaa ei saa pakottaa eikä mikään identiteetti ole toista parempi.

Nyt tuntuu, että tässä koko keskustelussa halutaan pakottaa valtaosa väestöstä johonkin sellaiseen muottiin, minkä lieveilmiöitä ei kukaan halua nähdä eikä myöskään tunnustaa. Vähemmistöille toki tulee taata itseilmaisun ja identiteetin vapaus niinkuin muillekin, mutta vähemmistön ideologiaa ei tule pakkosyöttää. Jokaisella tulee myös olla valmius ja ennen kaikkea vapaa tahto vastaanottaa seksuaalissisältöistä viestintää tai kieltäytyä siitä. Seksuaalinen suuntaus tai sukupuolen kokemus ei voi olla sellainen, että se määrää kaikesta ja määrittelee ehdot yhteisöille tai sitä käytetään mielipidemuokkauksen välineenä.

Anna kun arvaan. Jos työpaikan kaffepöydässä Marko kertoo puolisostaan Joonaksesta, niin se on naamaan hieromista. Jos Martti kertoo puolisostaan Virpistä niin se ei ole. Menikö oikein?

Ja jos tv-sarjassa Minna ja Roope harrastavat seksiä niin he vain harrastavat seksiä. Jos Minna ja Kikka harrastavat seksiä niin se on ideologiaa?

Mistä voit tietää liiton solmineiden seksuaalisen suuntautumisen? Mitä jos kahden samaa sukupuolta olevan henkilön ”homoliitossa” on homomies ja panseksuaali mies? Mistä voi tietää onko ”heteroliitossa” kaksi heteroa vai kaksi biseksuaalia?

Miksi minun se pitäisi tietää?

Koska jos oletat jotain, se on bi- ja panseksuaalisuuden tahallista häivyttämistä. Bi- ja panseksuaalisuus ovat edelleen näkymättömiä seksuaalisina suuntautumisina. Bi- ja panihmiset kokevat syrjintää monesta suunnasta. Biseksuaalisuuteen on liitetty pitkään haitallisia ennakkoluuloisia käsityksiä. Käsitteestä homoliitto tulisi näistäkin syistä luopua.

Bi-seksuaalit ja panseksuaalit on ihan samoja ihmisiä. Kummatkin on kiinnostuneita naisista ja miehistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muutenkaan ymmärrä seksuaalisuuden tuomista esim. työpaikoille tai kouluihin. Miksi työyhteisön tai koulukavereiden tarvitsee edes tietää onko henkilö hetero, homo tai joku muu? Pääsääntöisesti erilaisuutta ymmärretään hyvin, ainakin näin kantaväestön silmin katsottuna ja suurimmasta osasta seksuaalinen suuntaus ei edes näy ulospäin mitenkään erityispiirteinä.

Seksuaalisuus on kuitenkin kahden tasaveroisen henkilön välinen kanssakäyminen ja identiteetin toteuttaminen ja hyväksyminen. Se ei edellytä sitä, että esim. koko työyhteisön pitäisi tietää, että joku on esim. panseksuaali tai muunsukupuolinen. Sehän on loppupeleissä kuitenkin ihan oma asia.

Itse näin normiheterona en esittäydy kenellekään sukupuolisuuntauksen ilmentymänä, olen töissä tai koulussa ihan työ- tai kouluidentiteetilläni henkilönä joka osaa tiettyjä asioita ja jonka pätevyys on xyz. Ei se minun mielestäni muille kuulu makaanko miesten tai naisten kanssa.  Minua ei määrittele se mitä löytyy housuista, eikä myöskään se, mitä haluan saada jalkojeni väliin, se ei kuulu yhteiskunnalle, ei kaveripiirille eikä etenkään työpaikalle tai kouluun. Miksi joillekin se oman seksuaalisuuden ilmentäminen on tällainen pakkomielle?

Sinä et töissä puhu perheestäsi? Minä kyllä tiedän useimpien työkavereiden parisuhdetilanteen, puolison sukupuolen ja nimetkin. Monet näistä olen jopa tavannut!

Perheistä  ja parisuhteista puhutaan. Usko tai älä, työpaikallani on erilaisia perheitä, on uusperheitä, homopareja, naispareja jne, kaikki puhuvat omalla tavallaan. Se ei kuitenkaan ole mikään sisältö tai identiteetin luoja tai statuksen mittari. Miksi se, että tapaa jonkun homon puolison olisi jotenkin mullistavaa tai mitä sen pitäisi sanella? Esimiehistössä on homoja samoin omien alaisteni joukossa on homoja ja ties mitä. Ei sukupuoli määrittele meillä ainakaan suhtautumista kehenkään eikä varsinkaan työasioiden hoidossa vaikuta yhtään mihinkään, kaikki ovat omana itsenään tärkeitä työyhteisön jäseniä. Miksi sinulle on korostetusti nyt joku asia tavata jonkun puoliso? Onko se jotenkin ihmeellistä, jos elämänkumppani onkin samaa sukupuolta?

Eli kuitenkin se seksuaalisuus tulee esille työpaikallasi, vaikka mielestäsi niin ei pitäisi olla.

Se tulee ilmi, jos henkilö itse siitä haluaa puhua. Se ei tule pakotettuna, eikä seksuaalisesta suuntautumisesta vaadita ketään tilille. Se ei ole olennainen asia työpaikalla, eikä ketään painosteta eikä pakoteta mihinkään. Ei tehdä numeroa kenenkään suuntautumisista, eikä myöskään pakoteta ketään hyväksymään asioita, jotka eivät esim. omalle kulttuurille ole ok. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse kokea häpeää omasta suuntaumuksestaan. Eli työyhteisössämme jokainen yksilö otetaan vastaan sellaisena kuin on, eikä sukupuoli tai suuntautuminen määrittele henkilön työidentiteettiä tai asemaa.

Saako homo siis olla homo myös töissä vai pitääkö olla kaapissa?

Meillä on ihan julkihomoja töissä, ja saavat olla ihan työpaikalla normaalisti, ei tarvitse olla missään kaapissa koko päivää. Miten sinusta sen homouden pitäisi työpaikalla ilmentyä? Tai jonkun muun seksuaalisen suuntauksen? Sitenkö, että työpaikalla kaikissa kokouksissa yritetään iskeä seksiseuraa seuraavalle tauolle vai pitääkö koko ajan korostaa, että olen tätä mieltä, olen muuten muunsukupuolinen?

Mikä sinulla sitten oli se ongelma? Työpaikallasi homot saavat olla homoja, heterot heteroja, kuka nyt on mitäkin, eikä ketään häiritse, eikä kenenkään tarvitse piilotella.

Ei minulla asian puolesta olekaan ongelmaa, mutta en ymmärrä tarvetta korostaa seksuaalista suuntautumista joka paikassa ja tehdä siitä numeroa. En ymmärrä näitä työpajoja, en mitään korostuksia seksuaalisuuden perusteella, en ymmärrä työyhteisön tarvetta saada tietää kenenkään seksuaalisesta suuntaumuksesta, ellei henkilö itse siitä halua kertoa jne. Eli mikään pakottaminen ei ole ok. Jos jonkun mielestä on vaan kristillisen opin mukainen maailma, niin miksi tällaisen henkilön arvomaailmaa täytyy koko ajan hieroa jollain vasta-agendalla, jos kerran miehetkin saa tyttöillä ilman kyseenalaistusta? Jokaiselle tulisi taata itsensä toteuttamisen rauha niin, että se ei loukkaa tai vahingoita muita. Mitään ideologiaa ei saa pakottaa eikä mikään identiteetti ole toista parempi.

Nyt tuntuu, että tässä koko keskustelussa halutaan pakottaa valtaosa väestöstä johonkin sellaiseen muottiin, minkä lieveilmiöitä ei kukaan halua nähdä eikä myöskään tunnustaa. Vähemmistöille toki tulee taata itseilmaisun ja identiteetin vapaus niinkuin muillekin, mutta vähemmistön ideologiaa ei tule pakkosyöttää. Jokaisella tulee myös olla valmius ja ennen kaikkea vapaa tahto vastaanottaa seksuaalissisältöistä viestintää tai kieltäytyä siitä. Seksuaalinen suuntaus tai sukupuolen kokemus ei voi olla sellainen, että se määrää kaikesta ja määrittelee ehdot yhteisöille tai sitä käytetään mielipidemuokkauksen välineenä.

Anna kun arvaan. Jos työpaikan kaffepöydässä Marko kertoo puolisostaan Joonaksesta, niin se on naamaan hieromista. Jos Martti kertoo puolisostaan Virpistä niin se ei ole. Menikö oikein?

Ja jos tv-sarjassa Minna ja Roope harrastavat seksiä niin he vain harrastavat seksiä. Jos Minna ja Kikka harrastavat seksiä niin se on ideologiaa?

Mistä voit tietää liiton solmineiden seksuaalisen suuntautumisen? Mitä jos kahden samaa sukupuolta olevan henkilön ”homoliitossa” on homomies ja panseksuaali mies? Mistä voi tietää onko ”heteroliitossa” kaksi heteroa vai kaksi biseksuaalia?

Miksi minun se pitäisi tietää?

Koska toimit syrjivästi jos oletat ihmisten sukupuolia tai sukupuolisia suuntautumisia. Juuri tuota vastaan nämä työpajat järjestetään.

Reputit juuri Setan testin.

Ennen: kiusaajat neidittelivät, homottelivat ja kehottivat feminiinisiä poikia ostamaan hamekangasta

Nyt: setalaiset kertovat feminiinisten poikien olevan transtyttöjä ja lähettävät transhoitoihin

Pahiten vinksahtaneille voinee suoda h0m0rum pujen paukuttelun ilon. Heillä aikaa nimittäin riittää kun eivät yleensä ole yhteiskunnan produktiivisia jäseniä. Kannattaa itse keskittyä tuottavampiin asioihin. Kuitenkin ikävää on se, että missä SETA, siellä nuorison mielenterveys uhattuna. Heikoimmat lähtee mukaan tuohon hull uu teen. Just ne joiden pää on kaikista kipein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muutenkaan ymmärrä seksuaalisuuden tuomista esim. työpaikoille tai kouluihin. Miksi työyhteisön tai koulukavereiden tarvitsee edes tietää onko henkilö hetero, homo tai joku muu? Pääsääntöisesti erilaisuutta ymmärretään hyvin, ainakin näin kantaväestön silmin katsottuna ja suurimmasta osasta seksuaalinen suuntaus ei edes näy ulospäin mitenkään erityispiirteinä.

Seksuaalisuus on kuitenkin kahden tasaveroisen henkilön välinen kanssakäyminen ja identiteetin toteuttaminen ja hyväksyminen. Se ei edellytä sitä, että esim. koko työyhteisön pitäisi tietää, että joku on esim. panseksuaali tai muunsukupuolinen. Sehän on loppupeleissä kuitenkin ihan oma asia.

Itse näin normiheterona en esittäydy kenellekään sukupuolisuuntauksen ilmentymänä, olen töissä tai koulussa ihan työ- tai kouluidentiteetilläni henkilönä joka osaa tiettyjä asioita ja jonka pätevyys on xyz. Ei se minun mielestäni muille kuulu makaanko miesten tai naisten kanssa.  Minua ei määrittele se mitä löytyy housuista, eikä myöskään se, mitä haluan saada jalkojeni väliin, se ei kuulu yhteiskunnalle, ei kaveripiirille eikä etenkään työpaikalle tai kouluun. Miksi joillekin se oman seksuaalisuuden ilmentäminen on tällainen pakkomielle?

Sinä et töissä puhu perheestäsi? Minä kyllä tiedän useimpien työkavereiden parisuhdetilanteen, puolison sukupuolen ja nimetkin. Monet näistä olen jopa tavannut!

Perheistä  ja parisuhteista puhutaan. Usko tai älä, työpaikallani on erilaisia perheitä, on uusperheitä, homopareja, naispareja jne, kaikki puhuvat omalla tavallaan. Se ei kuitenkaan ole mikään sisältö tai identiteetin luoja tai statuksen mittari. Miksi se, että tapaa jonkun homon puolison olisi jotenkin mullistavaa tai mitä sen pitäisi sanella? Esimiehistössä on homoja samoin omien alaisteni joukossa on homoja ja ties mitä. Ei sukupuoli määrittele meillä ainakaan suhtautumista kehenkään eikä varsinkaan työasioiden hoidossa vaikuta yhtään mihinkään, kaikki ovat omana itsenään tärkeitä työyhteisön jäseniä. Miksi sinulle on korostetusti nyt joku asia tavata jonkun puoliso? Onko se jotenkin ihmeellistä, jos elämänkumppani onkin samaa sukupuolta?

Eli kuitenkin se seksuaalisuus tulee esille työpaikallasi, vaikka mielestäsi niin ei pitäisi olla.

Se tulee ilmi, jos henkilö itse siitä haluaa puhua. Se ei tule pakotettuna, eikä seksuaalisesta suuntautumisesta vaadita ketään tilille. Se ei ole olennainen asia työpaikalla, eikä ketään painosteta eikä pakoteta mihinkään. Ei tehdä numeroa kenenkään suuntautumisista, eikä myöskään pakoteta ketään hyväksymään asioita, jotka eivät esim. omalle kulttuurille ole ok. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse kokea häpeää omasta suuntaumuksestaan. Eli työyhteisössämme jokainen yksilö otetaan vastaan sellaisena kuin on, eikä sukupuoli tai suuntautuminen määrittele henkilön työidentiteettiä tai asemaa.

Saako homo siis olla homo myös töissä vai pitääkö olla kaapissa?

Meillä on ihan julkihomoja töissä, ja saavat olla ihan työpaikalla normaalisti, ei tarvitse olla missään kaapissa koko päivää. Miten sinusta sen homouden pitäisi työpaikalla ilmentyä? Tai jonkun muun seksuaalisen suuntauksen? Sitenkö, että työpaikalla kaikissa kokouksissa yritetään iskeä seksiseuraa seuraavalle tauolle vai pitääkö koko ajan korostaa, että olen tätä mieltä, olen muuten muunsukupuolinen?

Mikä sinulla sitten oli se ongelma? Työpaikallasi homot saavat olla homoja, heterot heteroja, kuka nyt on mitäkin, eikä ketään häiritse, eikä kenenkään tarvitse piilotella.

Ei minulla asian puolesta olekaan ongelmaa, mutta en ymmärrä tarvetta korostaa seksuaalista suuntautumista joka paikassa ja tehdä siitä numeroa. En ymmärrä näitä työpajoja, en mitään korostuksia seksuaalisuuden perusteella, en ymmärrä työyhteisön tarvetta saada tietää kenenkään seksuaalisesta suuntaumuksesta, ellei henkilö itse siitä halua kertoa jne. Eli mikään pakottaminen ei ole ok. Jos jonkun mielestä on vaan kristillisen opin mukainen maailma, niin miksi tällaisen henkilön arvomaailmaa täytyy koko ajan hieroa jollain vasta-agendalla, jos kerran miehetkin saa tyttöillä ilman kyseenalaistusta? Jokaiselle tulisi taata itsensä toteuttamisen rauha niin, että se ei loukkaa tai vahingoita muita. Mitään ideologiaa ei saa pakottaa eikä mikään identiteetti ole toista parempi.

Nyt tuntuu, että tässä koko keskustelussa halutaan pakottaa valtaosa väestöstä johonkin sellaiseen muottiin, minkä lieveilmiöitä ei kukaan halua nähdä eikä myöskään tunnustaa. Vähemmistöille toki tulee taata itseilmaisun ja identiteetin vapaus niinkuin muillekin, mutta vähemmistön ideologiaa ei tule pakkosyöttää. Jokaisella tulee myös olla valmius ja ennen kaikkea vapaa tahto vastaanottaa seksuaalissisältöistä viestintää tai kieltäytyä siitä. Seksuaalinen suuntaus tai sukupuolen kokemus ei voi olla sellainen, että se määrää kaikesta ja määrittelee ehdot yhteisöille tai sitä käytetään mielipidemuokkauksen välineenä.

Anna kun arvaan. Jos työpaikan kaffepöydässä Marko kertoo puolisostaan Joonaksesta, niin se on naamaan hieromista. Jos Martti kertoo puolisostaan Virpistä niin se ei ole. Menikö oikein?

Ja jos tv-sarjassa Minna ja Roope harrastavat seksiä niin he vain harrastavat seksiä. Jos Minna ja Kikka harrastavat seksiä niin se on ideologiaa?

Mistä voit tietää liiton solmineiden seksuaalisen suuntautumisen? Mitä jos kahden samaa sukupuolta olevan henkilön ”homoliitossa” on homomies ja panseksuaali mies? Mistä voi tietää onko ”heteroliitossa” kaksi heteroa vai kaksi biseksuaalia?

Miksi minun se pitäisi tietää?

Koska jos oletat jotain, se on bi- ja panseksuaalisuuden tahallista häivyttämistä. Bi- ja panseksuaalisuus ovat edelleen näkymättömiä seksuaalisina suuntautumisina. Bi- ja panihmiset kokevat syrjintää monesta suunnasta. Biseksuaalisuuteen on liitetty pitkään haitallisia ennakkoluuloisia käsityksiä. Käsitteestä homoliitto tulisi näistäkin syistä luopua.

Bi-seksuaalit ja panseksuaalit on ihan samoja ihmisiä. Kummatkin on kiinnostuneita naisista ja miehistä. 

https://seta.fi/2019/06/19/homoliitto-on-ongelma/