Ymmärtääkö teinisi lauseen "Vehnän vuotuinen sato vaihtelee sääolosuhteiden...."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vikaa on myös tarjonnassa. Nuorisokirjat ovat jotain ihmeellisiä kaltoinkohtelun, huumeidenkäytön tai koulukiusaamisen realistisia kuvauksia. Valtaosalla nuorista ei ole mitään kosketuspintaa noihin kirjoihin.

Jos jotain vähän tavaomaisempaa onkin, niin se sijoittuu kaupunkiin. Kirjallisuudesta puuttuu kokonaan kirjat, joissa tehdään tavallisia maaseudun asioita: mopojen rassaamista, peltotöitä traktorilla, isän kanssa konenäyttelyssä, pusikon raivaamista, soran ajoa, pihan auraamista traktorilla. Tällaista maalaispojat tekevät 15-vuotiaasta lähtien, eikä taida löytyä yhden yhtä kirjaa, jossa nuo elementit eli heidän arkensa olisi mukana.

Vaan koulussa pakotetaan lukemaan pimeitä juttuja huumenuorista. Ja se saa vihaamaan lukemista ja kirjallisuutta.

Tätä olen juuri miettinyt. Kehuttu kirjallisuus on jotain sellaista missä 8-vuotias ilmastoahdistuu tai pohtii seksuaalista identiteettiään... Oikeasti joku Enid Blyton tiesi Viisikoissaan tasan mistä lapset pitävät ja kirjoitti sen, mutta aikuisillehan se ei passaa. Luin itse lapsena paljon, mutta en todellakaan olisi kyennyt lukemaan mitään ahdistavaa, eikä koulussakaan sellaiseen pakotettu. Ainakin lapseni yläkoulussa osa luetuista teksteistä on tyyliin tapetaan kissa.

Kirjailija Tommi Kinnunen tarttui tähän puheena olevaan tavanomaisten sanojen tunnistamattomuusongelmaan jo viisi vuotta sitten, ja kirjoitti samassa yhteydessä äidinkielenopettajan kokemuksella: "Eivät viisikot ja neitietsivät enää kolahda, sillä maailma ympärillä pääsi muuttumaan."

Tämä ei tarkoita, että kirjassa täytyisi tapaa kissa, mutta Kinnunen tekee pointin, että äidinkielenopettajat harvemmin edes välttämättä tietävät, millainen kirjo nuorille suunnattua nykykirjallisuutta on ylipäänsä olemassa.

https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/ope-mita-tarkoittaa-toi-kuulas-myos-…

Tommi Kinnusen kirjoittama teksti kuvaa todella hyvin oppilaiden lukutaitoa ja -intoa. Allekirjoitan kaiken. Täyttä totta on.

Olen opettaja.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Tiedätkö onko työkkäri raha ja sossu pummi yhdyssanoja.

Entä "kelasomali"? Lyhenteen ja 'sivistyssanan' johdosta tuo pitäisi ehkä kirjoittaa väliviivalla?

Koska KELA on lyhenne Kansaneläkelaitoksesta, tulee kela-somali kirjoittaa väliviivalla. Sensijaan esimerkiksi "porovoro" ja "pensasneuvostoliittolainen" ovat yhdyssanoja ilman väliviivaa.

Muuten näyttää kyllä siltä, että perus koulun loppu tuloksena nyky nuoriso ei enää taida yhdys sanojen oikein kirjoitusta!

Peruskoulua parjaavat oppikoulun käyneet, mutta peruskoulun tuloksethan olivat hyviä, kunnes joskus vuosituhannen vaihteessa systeemiä alettiin romuttamaan.

Tasokurssien poisto oli se ensimmäinen askel romuttamiseen. Tämä tosin tapahtui jo aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläasteikäinen ei tiennyt mitä sokkeli tarkoittaa!

Hämäläinen isäni käytti aina sanaa "permanto". Karjalaisen äitini mielestä se oli ruma sana ja hän käytti puolestaan sanaa "lattia".

Jahas. Mutta sokkelille en tiedä kyllä synonyymia. 

Ehkä "perustus"? "Kivijalka"?

Perustus on talon alla oleva kivi ja sorakerros, mikä estää veden nousemisen sokkeliin eli kivijalkaan, talo ei kastu alhaalta. Asun kerrostalossa, en ole rakennusmies, en mies ensinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vanhemmat eivät enää puhu lastensa kanssa oikeasta elämästä, luulevat lapset koulussa opetettujen sanojen olevan turhia. Heidän somemaailmassa ei kovin laajaa sanavarastoa käytetä.

Onko miten monen suomalaisen oikeaa elämää puunkaato,  kulotus ja tukinuitto?

Juuri näin se sanavarasto pysyy pienenä. Jos ainoastaan ne sanat ja käsitteet ovat opeteltu mikä kiinnostaa, niin eipä välttämättä kovin laaja ole sanasto.

Vierailija kirjoitti:

Kielten opiskelussa kännykkä on todella kätevä apuväline. Ääntämisohjeetkin saa korvaan kätevästi.

Ei ole hyötyä osata sanaa muulla kielellä, jos ei tiedä mitä se äidinkielellä tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kielten opiskelussa kännykkä on todella kätevä apuväline. Ääntämisohjeetkin saa korvaan kätevästi.

Ei ole hyötyä osata sanaa muulla kielellä, jos ei tiedä mitä se äidinkielellä tarkoittaa.

Täh????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kielten opiskelussa kännykkä on todella kätevä apuväline. Ääntämisohjeetkin saa korvaan kätevästi.

Ei ole hyötyä osata sanaa muulla kielellä, jos ei tiedä mitä se äidinkielellä tarkoittaa.

Täh????

Vaikka kännykkä on kätevä kieliopinnoissa, ei auta , jos ei tunne sanan käyttöä omalla äidinkielellään. Suppea sanavarastohan tässä ketjussa on puheenaiheena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kielten opiskelussa kännykkä on todella kätevä apuväline. Ääntämisohjeetkin saa korvaan kätevästi.

Ei ole hyötyä osata sanaa muulla kielellä, jos ei tiedä mitä se äidinkielellä tarkoittaa.

Täh????

Vaikka kännykkä on kätevä kieliopinnoissa, ei auta , jos ei tunne sanan käyttöä omalla äidinkielellään. Suppea sanavarastohan tässä ketjussa on puheenaiheena.

Tarkoitat että ei tunne sanaa. Et osaa suomea.

Maatalousyrittäjät opettaa alan sanastoa lähellään, mutta tilojen määrä vähenee.

Kännykkäaika ratkaisee kielen opiskelun pitkälti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläasteikäinen ei tiennyt mitä sokkeli tarkoittaa!

Hämäläinen isäni käytti aina sanaa "permanto". Karjalaisen äitini mielestä se oli ruma sana ja hän käytti puolestaan sanaa "lattia".

Jahas. Mutta sokkelille en tiedä kyllä synonyymia. 

Ehkä "perustus"? "Kivijalka"?

Minä olen se (lähemmäs 60-vuotias) joka ei tiennyt sokkelille synonyymia. Perustus ja kivijalka ovat tietysti tuttuja sanoja, jopa tutumpia kuin sokkeli. 

Olen vain aina pitänyt niitä eri asioina.

Kivijalka on se todella kivistä tehty , perustus voi olla kiveä tai soraa. Ja sokkeli on betonista (ei sementistä) sokkelilaudoituksen avulla valamalla tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kielten opiskelussa kännykkä on todella kätevä apuväline. Ääntämisohjeetkin saa korvaan kätevästi.

Ei ole hyötyä osata sanaa muulla kielellä, jos ei tiedä mitä se äidinkielellä tarkoittaa.

Täh????

Vaikka kännykkä on kätevä kieliopinnoissa, ei auta , jos ei tunne sanan käyttöä omalla äidinkielellään. Suppea sanavarastohan tässä ketjussa on puheenaiheena.

Siinäpä sen sitten oppii kahdella kielellä, eikös vaan. Ääntämisineen kaikkineen.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti iso ongelma on se, ettei lapsille lueta enää kun ovat pieniä. Harvassa on se joukko, joka vie muksuja kirjastoon ja opettaa lukutaitoa. Siinä kehittyy sanavarasto. Mua vietiin pienestä pitäen kirjastoon, suosikkikirjoja oli sitten nuorena mm. Neiti Etsivät.

Nykyään katsellaan vaan tiktokkia zombina.

Ei ilmiö ole täysin vältettävissä tälläkään.

Olen itse lukenyt lapsilleni ja vienyt kirjastoon.

Silti lukeminen harrastuksena ei ole innostanut lapsiani ja se näkyy heidän sanavarastossaan ap:n mainitsemalla tavalla.

Ajan henkeä vastaan kamppailu on vaikeaa.

Nuorin lapsistani kärsii aika pahasta lukivaikeudesta ja aspergerista ja yllättäen hänen sanavarastonsa on hyvä.

On hän hieman lukenut, mm. Janssonin Muumi-kirjat ja Hopeanuoli-mangaa, mutta ennenkaikkea katsonut hyvin monipuolisesti enemmän tai vähemmän asiapitoisia youtube-videoita.

Toivottavasti hän innostuisi tietokirjoista. Luen edelleen itse vain tietokirjoja (ja sarjakuvia) näin keski-ikäisenä tätinä. Historia on aina ollut lempiaihe, mutta tietokirjoja löytyy nykyään melkeinpä mistä aiheesta tahansa. Hyvälaatuinen sarjakuvakin kasvattaa sanavarastoa ja on tyhjää parempi.

Vaikka lukisi paljonkin, ei Neiti Etsivissä tai vastaavissa tule vastaan tuollaista asiakieltä.

Itsekin opin uusia sanoja edelleen. Olin varmaan 25v kun kuulin sanan aperatiivi ensimmäistä kertaa. Kertoo siitä että lapsuudenkodissa sanaa ei käytetty, eikä aperatiiveja ollut tapana nauttia edes juhlissa. Ja nykyisin ei meinaa perässä pysyä uusissa sanoissa tai termeissä, eikä aina jaksa ottaa kaikesta selvää. Onneksi on google.

Vierailija kirjoitti:

Is otsikko, "Hurja nousu Ukrainan ilmoittamissa venäläistappioissa".

Toinen idioottisana hurja". Eikö keksitä parempaa sanaa, aikuisten oikeesti.

Kummelissa oli vitsi, missä yksinkertainen pappatunturijannu meni nakkikioskille ja söi lusikallisen sinappia, raakana. Hänestä sanottiin, että "on se hurja."

Se oli Lapinlahden lintujen ohjelmassa ei Kummelissa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka lukisi paljonkin, ei Neiti Etsivissä tai vastaavissa tule vastaan tuollaista asiakieltä.

Itsekin opin uusia sanoja edelleen. Olin varmaan 25v kun kuulin sanan aperatiivi ensimmäistä kertaa. Kertoo siitä että lapsuudenkodissa sanaa ei käytetty, eikä aperatiiveja ollut tapana nauttia edes juhlissa. Ja nykyisin ei meinaa perässä pysyä uusissa sanoissa tai termeissä, eikä aina jaksa ottaa kaikesta selvää. Onneksi on google.

Olet kuullut väärin. Se on aperitiivi.

Hampurilaissämpylöiden saatavuus riippuu sääolosuhteista.

Alakoululainen ei tiennyt mikä on täkki.

Lukekaa niille lapsille päivittäin vuosien ajan. Vaihdelkaa kirjoja. Tämän pitäisi olla yhtä selvä asia kuin hengittäminen, mutta eipä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Tietävätkö edes mitä oli tukin uitto? Äh, tietävätkö edes mikä tukki on?

Uitto voi olla vieras sana tai ainakin se, jos puhutaan pelkästä uitosta, että mitä uitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietävätkö edes mitä oli tukin uitto? Äh, tietävätkö edes mikä tukki on?

Uitto voi olla vieras sana tai ainakin se, jos puhutaan pelkästä uitosta, että mitä uitetaan.

Koiraa uitetaan, koiran uitto.