Ymmärtääkö teinisi lauseen "Vehnän vuotuinen sato vaihtelee sääolosuhteiden...."
Äidinkielenään suomea puhuva oppilas (8luokka) kysyi mitä tämä tarkoittaa. Hän ei koskaan ollut kuullut sanaa vuotuinen, eikä pystynyt päättelemään sanan merkitystä.
Oppilaiden sanavarasto heikkenee ihan järkyttävää tahtia. Seuraavien sanojen merkitys ei ole ollut kaikille yläkoululaisille selvä: silmu, siemen, ravinto, niemi, varsi, runko, tyvi.... Kaikkien näiden sanojen ihmettelijöiden äidinkieli on suomi.
Kommentit (284)
Vierailija kirjoitti:
Yläasteikäinen ei tiennyt mitä sokkeli tarkoittaa!
Hämäläinen isäni käytti aina sanaa "permanto". Karjalaisen äitini mielestä se oli ruma sana ja hän käytti puolestaan sanaa "lattia".
Ei niitä kaikkia sanoja kirjoista opita vaan puheesta ja keskustelusta. Miten oikein keskustelette lastenne kanssa? On helppo käyttää rikasta kieltä ja samalla lapsenkin sanavarasto kasvaa, ja aina kannattaa selittää ja avata vähän oudommatkin ilmaisut. Kyllä meillä on tutuksi tehty sadot, tyvit, vuotuiset, infrat, kajastukset, änkyrät ym. Eihän se vaadi itseltä kuin vähän mielikuvitusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysykääpä tietävätkö mitä on kulotus? Entä raivaaminen?
Veikkaan, että nämä nuoret saattavat tietää aika paljon sanoja, joita sinä et tiedä, mutta jotka tulevat olemaan relevantteja aikanaan heidän työelämässään. Kulotus on puhtaasti historiallinen sana, jolla ei loppujen lopuksi ole juurikaan käyttöä historian tuntien ulkopuolella. Raivaamisen he varmasti ymmärtävät, mutta sinä ilmeisesti tarkoitit nimenomaan metsän raivaamista. En oikein tiedä, miksi loppujen lopuksi kaupunkilaisnuoren pitäisi tietää kovin paljoa nimenomaan metsänhoidosta. Tuskin sinäkään tiedät ihan kaikkea urbaanista elämästä.
Ajattelitko, että tuon kirjoittaja huivi päässä huhkii kaskeamassa raiviolla?
* taputtaa* Huhki huhdan huitehilla, rasiin kaatoi raivioksi, lehdon alhosta. :D Kirjoitti salaksi sanikoille, penikoilta piiloon tekosensa toissaviikon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älypuhelinaika on kielen oppimisen kannalta karmeaa.
Lapsena ja teininä mä luin aamupalapöydässä joka aamu sanomalehden! Siinä samalla kun söin! Ihan siksi, kun muuta lukemista ei ollut. Keski-Suomalainen opetti taatusti enemmän kieltä, kuin nykyinen Tiktokin selailu... Luultavasti opin muutakin yleissivistävää tietoa samalla, kun sanavarasto kasvoi.
Jos joskus saan oman lapsen, niin kuinka ihmeessä hänet saisi nykymaailmassa houkuteltua lukemaan ihan oikeita kirjoja ja lehtiä. Pitää varmaan lahjoa jotenkin...
Kai ymmärrät että ne lehdet voi lukea ihan yhtä hyvin kännykällä tai läppärillä tai padilla? Luonto kiittää.
Ai niinkö? Väitän kyllä, että jos nykyisinkin uutiset luettaisiin lehdistä, viihteenä olisi kirjat ja uusi puhelin hankittaisiin esim. 10-15 vuoden välein, kuten se silloin ennen kännyköitä oli, niin sitten se luonto vasta kiittäisikin.
Lehdet kannattaa lukea sähköisesti koska sitten niitä voi lukea missä vaan. Nykyään monella on koulu kaukana eikä aamiaispöydissä istuksita.
Ja koululaisella kannattaa olla viimeistään alakoulun viimeisillä luokilla kunnon kännykkä että voi osallistua opetukseen, seurata Wilmaa ja Whatsappia ine kunnolla.
Jos koululainen saa kännykän näppiinsä, niin taatusti se ei lue sieltä sanomalehtiä.
Lähde?
Nykyään kuule koululaiset on paljon valveutuneempia median käyttäjiä, koulussakin opetetaan lähdekriittisyyttä. Voisi tehdä hyvää sullekin!
Lähde! Kun sen kuulee joka kahvipöytä- tai työpaikkakeskusteluissa ja näkee omin silmin.
Jos kerron, että pska haisee pahalle, niin ei siinä lähdetietoa tarvitse. Asioita voi kokea ihan itse.
Eli sinulla ei ole muuta kuin ennakkoluulon mädättämä mutu.
Etkö nyt mitenkään ymmärrä että mutu on nimenomaan sen omakohtaisen kokemuksen vastakohta?
Mutta joku ehdotti ristikoita, olisipa kouluissa vaikka tunti, jossa penskat ja nuoret täyttäisivät ristikkoa.
Tai jotain muita lautapelityyppisiä pelejä, joissa pitäisi osata lukea ja kirjoittaa. Voisi olla vaikka tietyistä aiheista.
Tai enhän minä tiedä vaikka olisi jo keksittykin.
Muistan kun 70-luvulla ala-asteella oli LuKo-pelejä, kuka muistaa?
Vierailija kirjoitti:
Yläasteikäinen ei tiennyt mitä sokkeli tarkoittaa!
Mä en tiiä miten usein ihmiset puhuu sokkelista. Meillä toki puhutaan, kun rakentaminen on toisen aikuisen ammatti ja asutaan omakotitalossa. Mutta jos perheessä on vaikka kirjastonhoitaja ja sairaanhoitaja & asutaan kerrostalossa, niin miten usein silloin tarttee sanaa sokkeli? Meidän lapsi tietää myös (kiitos toisen vanhemman ammatin) mikä on data-allas, mutta kuinka moni muu 9-luokkalainen tietää mikä se on? Kuinka moni aikuinen edes tietää mikä se on?
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti iso ongelma on se, ettei lapsille lueta enää kun ovat pieniä. Harvassa on se joukko, joka vie muksuja kirjastoon ja opettaa lukutaitoa. Siinä kehittyy sanavarasto. Mua vietiin pienestä pitäen kirjastoon, suosikkikirjoja oli sitten nuorena mm. Neiti Etsivät.
Nykyään katsellaan vaan tiktokkia zombina.
Ei ilmiö ole täysin vältettävissä tälläkään.
Olen itse lukenyt lapsilleni ja vienyt kirjastoon.
Silti lukeminen harrastuksena ei ole innostanut lapsiani ja se näkyy heidän sanavarastossaan ap:n mainitsemalla tavalla.
Ajan henkeä vastaan kamppailu on vaikeaa.
Nuorin lapsistani kärsii aika pahasta lukivaikeudesta ja aspergerista ja yllättäen hänen sanavarastonsa on hyvä.
On hän hieman lukenut, mm. Janssonin Muumi-kirjat ja Hopeanuoli-mangaa, mutta ennenkaikkea katsonut hyvin monipuolisesti enemmän tai vähemmän asiapitoisia youtube-videoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläasteikäinen ei tiennyt mitä sokkeli tarkoittaa!
Mä en tiiä miten usein ihmiset puhuu sokkelista. Meillä toki puhutaan, kun rakentaminen on toisen aikuisen ammatti ja asutaan omakotitalossa. Mutta jos perheessä on vaikka kirjastonhoitaja ja sairaanhoitaja & asutaan kerrostalossa, niin miten usein silloin tarttee sanaa sokkeli? Meidän lapsi tietää myös (kiitos toisen vanhemman ammatin) mikä on data-allas, mutta kuinka moni muu 9-luokkalainen tietää mikä se on? Kuinka moni aikuinen edes tietää mikä se on?
Lasten ennen suosimat tuhmat sananmuunnokset kärsivät.
Ei voi hihitellä sokkelin kivitykselle.
Eiköhän tämä ongelma ole ollut aina olemassa, vanhemman sukupolven mielestä nuorempi ei tajua enää mistään mitään.
Miettikää 50-lukua, kuinka monessa kodissa oli juuri mitään kirjoja? 90-luvulla luokkakavereiden kotona oli kirjahyllyssä viinapulloja ja posliinienkeleitä.
Niin sanotun lukeva väestön määrä pysyy aina samana, arviolta 20 prosenttia ja se väestönosa kouluttautuu korkealle. Ei voida olettaa että kirjat kiinnostaisivat kaikkia, eivät ole koskaan kiinnostaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Tiedätkö onko työkkäri raha ja sossu pummi yhdyssanoja.
Entä "kelasomali"? Lyhenteen ja 'sivistyssanan' johdosta tuo pitäisi ehkä kirjoittaa väliviivalla?
Koska KELA on lyhenne Kansaneläkelaitoksesta, tulee kela-somali kirjoittaa väliviivalla. Sensijaan esimerkiksi "porovoro" ja "pensasneuvostoliittolainen" ovat yhdyssanoja ilman väliviivaa.
Muuten näyttää kyllä siltä, että perus koulun loppu tuloksena nyky nuoriso ei enää taida yhdys sanojen oikein kirjoitusta!
Peruskoulua parjaavat oppikoulun käyneet, mutta peruskoulun tuloksethan olivat hyviä, kunnes joskus vuosituhannen vaihteessa systeemiä alettiin romuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa hoitaja tuumasi lapsistani, että kyllä sen näkee, kenelle on pienestä pitäen luettu ja juteltu. Ja toden totta, ryhdyin lukemaan kuvakirjoja esikoisen kanssa, kun hän oli 2-3 kuukautta vanha ja tajusin, että jo se pieni ihmisen taimen tykkäsi kuunnella ja katsella. Ja sen jälkeen ei ole lopetettu. Ja väitän, että nyt kun lapset ovat jo lukiolaisia, sen näkee heistä edelleen, että heille on luettu, he ovat lukeneet ja heidän kanssaan on keskusteltu kaikenlaisista asioista.
Taimen? Olisiko kuitenkin ihmisen taimi? 😁
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämä ongelma ole ollut aina olemassa, vanhemman sukupolven mielestä nuorempi ei tajua enää mistään mitään.
Miettikää 50-lukua, kuinka monessa kodissa oli juuri mitään kirjoja? 90-luvulla luokkakavereiden kotona oli kirjahyllyssä viinapulloja ja posliinienkeleitä.
Niin sanotun lukeva väestön määrä pysyy aina samana, arviolta 20 prosenttia ja se väestönosa kouluttautuu korkealle. Ei voida olettaa että kirjat kiinnostaisivat kaikkia, eivät ole koskaan kiinnostaneet.
Kyllä opettajien havainto on, että lukutaito on heikentynyt, sekä lukuharrastus vähentynyt.
Tosi on, etteivät ihan kaikki ole lukemisesta innostuneet ennenkään ja se on selvää, että ihmisten kyvyissä on eroja.
Nykyinen tavoite, että 60% hankkisi korkeakoulutuksen, on mielestäni epärealistinen.
Mutta silti ap:n mainitsema ilmiö on havaittu tosiasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa hoitaja tuumasi lapsistani, että kyllä sen näkee, kenelle on pienestä pitäen luettu ja juteltu. Ja toden totta, ryhdyin lukemaan kuvakirjoja esikoisen kanssa, kun hän oli 2-3 kuukautta vanha ja tajusin, että jo se pieni ihmisen taimen tykkäsi kuunnella ja katsella. Ja sen jälkeen ei ole lopetettu. Ja väitän, että nyt kun lapset ovat jo lukiolaisia, sen näkee heistä edelleen, että heille on luettu, he ovat lukeneet ja heidän kanssaan on keskusteltu kaikenlaisista asioista.
Taimen? Olisiko kuitenkin ihmisen taimi? 😁
Mää oon ahvena!
Tulkaa onkelle, pojat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläasteikäinen ei tiennyt mitä sokkeli tarkoittaa!
Hämäläinen isäni käytti aina sanaa "permanto". Karjalaisen äitini mielestä se oli ruma sana ja hän käytti puolestaan sanaa "lattia".
Jahas. Mutta sokkelille en tiedä kyllä synonyymia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysykääpä tietävätkö mitä on kulotus? Entä raivaaminen?
Veikkaan, että nämä nuoret saattavat tietää aika paljon sanoja, joita sinä et tiedä, mutta jotka tulevat olemaan relevantteja aikanaan heidän työelämässään. Kulotus on puhtaasti historiallinen sana, jolla ei loppujen lopuksi ole juurikaan käyttöä historian tuntien ulkopuolella. Raivaamisen he varmasti ymmärtävät, mutta sinä ilmeisesti tarkoitit nimenomaan metsän raivaamista. En oikein tiedä, miksi loppujen lopuksi kaupunkilaisnuoren pitäisi tietää kovin paljoa nimenomaan metsänhoidosta. Tuskin sinäkään tiedät ihan kaikkea urbaanista elämästä.
Ajattelitko, että tuon kirjoittaja huivi päässä huhkii kaskeamassa raiviolla?
* taputtaa* Huhki huhdan huitehilla, rasiin kaatoi raivioksi, lehdon alhosta. :D Kirjoitti salaksi sanikoille, penikoilta piiloon tekosensa toissaviikon.
Tälle suuri ja karvainen peukalo! Hienoa! Jatkakaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläasteikäinen ei tiennyt mitä sokkeli tarkoittaa!
Mä en tiiä miten usein ihmiset puhuu sokkelista. Meillä toki puhutaan, kun rakentaminen on toisen aikuisen ammatti ja asutaan omakotitalossa. Mutta jos perheessä on vaikka kirjastonhoitaja ja sairaanhoitaja & asutaan kerrostalossa, niin miten usein silloin tarttee sanaa sokkeli? Meidän lapsi tietää myös (kiitos toisen vanhemman ammatin) mikä on data-allas, mutta kuinka moni muu 9-luokkalainen tietää mikä se on? Kuinka moni aikuinen edes tietää mikä se on?
Lasten ennen suosimat tuhmat sananmuunnokset kärsivät.
Ei voi hihitellä sokkelin kivitykselle.
Olenkin aina ihmetellyt mitä on kikkelin sovitys. Mikä se sovitys on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläasteikäinen ei tiennyt mitä sokkeli tarkoittaa!
Hämäläinen isäni käytti aina sanaa "permanto". Karjalaisen äitini mielestä se oli ruma sana ja hän käytti puolestaan sanaa "lattia".
Jahas. Mutta sokkelille en tiedä kyllä synonyymia.
Ehkä "perustus"? "Kivijalka"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläasteikäinen ei tiennyt mitä sokkeli tarkoittaa!
Hämäläinen isäni käytti aina sanaa "permanto". Karjalaisen äitini mielestä se oli ruma sana ja hän käytti puolestaan sanaa "lattia".
Jahas. Mutta sokkelille en tiedä kyllä synonyymia.
Kivijalka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläasteikäinen ei tiennyt mitä sokkeli tarkoittaa!
Mä en tiiä miten usein ihmiset puhuu sokkelista. Meillä toki puhutaan, kun rakentaminen on toisen aikuisen ammatti ja asutaan omakotitalossa. Mutta jos perheessä on vaikka kirjastonhoitaja ja sairaanhoitaja & asutaan kerrostalossa, niin miten usein silloin tarttee sanaa sokkeli? Meidän lapsi tietää myös (kiitos toisen vanhemman ammatin) mikä on data-allas, mutta kuinka moni muu 9-luokkalainen tietää mikä se on? Kuinka moni aikuinen edes tietää mikä se on?
Lasten ennen suosimat tuhmat sananmuunnokset kärsivät.
Ei voi hihitellä sokkelin kivitykselle.
Olenkin aina ihmetellyt mitä on kikkelin sovitys. Mikä se sovitys on?
Etu- ja takavokaalit vaihtuvat tarpeen mukaan sananmuunnoksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläasteikäinen ei tiennyt mitä sokkeli tarkoittaa!
Hämäläinen isäni käytti aina sanaa "permanto". Karjalaisen äitini mielestä se oli ruma sana ja hän käytti puolestaan sanaa "lattia".
Jahas. Mutta sokkelille en tiedä kyllä synonyymia.
Kielitoimiston sanakirja tietää useammankin: https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/sokkeli
Koska KELA on lyhenne Kansaneläkelaitoksesta, tulee kela-somali kirjoittaa väliviivalla. Sensijaan esimerkiksi "porovoro" ja "pensasneuvostoliittolainen" ovat yhdyssanoja ilman väliviivaa.
Muuten näyttää kyllä siltä, että perus koulun loppu tuloksena nyky nuoriso ei enää taida yhdys sanojen oikein kirjoitusta!