Ymmärtääkö teinisi lauseen "Vehnän vuotuinen sato vaihtelee sääolosuhteiden...."

Kieli muuttuu koko ajan. Vanhahtavat sanat ja ilmaisut putoavat pois ja tilalle tulee uutta. Ihan normaali ilmiö, mutta ainahan nuoriso pilalla on. ;)

Vierailija kirjoitti:

Kieli muuttuu koko ajan. Vanhahtavat sanat ja ilmaisut putoavat pois ja tilalle tulee uutta. Ihan normaali ilmiö, mutta ainahan nuoriso pilalla on. ;)

Siemen, tyvi, sato ja runko eivät ole vanhahtavia sanoja. Usein vanhahtavina sanoina pidetään, esimerkiksi verbejä mitkä liittyvät toimintaan mitä nykyään ei enää harjoiteta juuri lainkaan tai ollenkaan. Samoin vanhahtavien sanojen tilalle syntyy usein rikas sanasto kuvaamaan syrjäyttävää ilmiötä. Tällä hetkellä sanavarasto köyhtyy kiihtyvällä tahdilla. Nuorten ymmärtämä ja käyttämä sanamäärä on merkittävästi edellisiä sukupolvia alempi. Nuorten kyky ymmärtää ja kuvailla ympäröivää maailmaa on keskimäärin heikko. Mielestäni tällainen kehitys on loogista sekä helppo ymmärtää, vaikka pidänkin sitä huolestuttavana.

Ei moni aikuinenkaan osaa sitä vuotuista korkoaan laskea oikein, että vaikka tuntee sanan, ei paljoa hyödytä, jos ei ymmärrä sanan sisältöä/merkitystä käytännön tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Ei moni aikuinenkaan osaa sitä vuotuista korkoaan laskea oikein, että vaikka tuntee sanan, ei paljoa hyödytä, jos ei ymmärrä sanan sisältöä/merkitystä käytännön tasolla.

Aika kusessa on moni tulevaisuudessa, jos eivät ymmärrä sanoja, kuten vuotuinen, korko, omavastuu tai eräpäivä.

Jokainen voi saada osviittaa oman sanavarastonsa laajuudesta tekemällä linkin leikkimielisen suomen sanaston hallintaa mittaavan testin. Testi luultavasti on yhtä tieteellinen kuin netin älykkyystestit, mutta paremman puutteessa erotellaan palstan jyvät akanoista tällä.

https://www.arealme.com/sanavaraston-laajuus-testi/fi/

Aloitan omalla tuloksellani.

Suomen kielen sanavarastosi koko on:

23061

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vikaa on myös tarjonnassa. Nuorisokirjat ovat jotain ihmeellisiä kaltoinkohtelun, huumeidenkäytön tai koulukiusaamisen realistisia kuvauksia. Valtaosalla nuorista ei ole mitään kosketuspintaa noihin kirjoihin.

Jos jotain vähän tavaomaisempaa onkin, niin se sijoittuu kaupunkiin. Kirjallisuudesta puuttuu kokonaan kirjat, joissa tehdään tavallisia maaseudun asioita: mopojen rassaamista, peltotöitä traktorilla, isän kanssa konenäyttelyssä, pusikon raivaamista, soran ajoa, pihan auraamista traktorilla. Tällaista maalaispojat tekevät 15-vuotiaasta lähtien, eikä taida löytyä yhden yhtä kirjaa, jossa nuo elementit eli heidän arkensa olisi mukana.

Vaan koulussa pakotetaan lukemaan pimeitä juttuja huumenuorista. Ja se saa vihaamaan lukemista ja kirjallisuutta.

Tätä olen juuri miettinyt. Kehuttu kirjallisuus on jotain sellaista missä 8-vuotias ilmastoahdistuu tai pohtii seksuaalista identiteettiään... Oikeasti joku Enid Blyton tiesi Viisikoissaan tasan mistä lapset pitävät ja kirjoitti sen, mutta aikuisillehan se ei passaa. Luin itse lapsena paljon, mutta en todellakaan olisi kyennyt lukemaan mitään ahdistavaa, eikä koulussakaan sellaiseen pakotettu. Ainakin lapseni yläkoulussa osa luetuista teksteistä on tyyliin tapetaan kissa.

Kirjailija Tommi Kinnunen tarttui tähän puheena olevaan tavanomaisten sanojen tunnistamattomuusongelmaan jo viisi vuotta sitten, ja kirjoitti samassa yhteydessä äidinkielenopettajan kokemuksella: "Eivät viisikot ja neitietsivät enää kolahda, sillä maailma ympärillä pääsi muuttumaan."

Tämä ei tarkoita, että kirjassa täytyisi tapaa kissa, mutta Kinnunen tekee pointin, että äidinkielenopettajat harvemmin edes välttämättä tietävät, millainen kirjo nuorille suunnattua nykykirjallisuutta on ylipäänsä olemassa.

https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/ope-mita-tarkoittaa-toi-kuulas-myos-…

Kiitos kommentista. Tarkoitin ehkä enemmän sitä, että yksilön kehitys lähtee aina sieltä nollasta ja vaikka yhteiskunta miten menisi eteenpäin, tämä ei muutu mihinkään. Siksi väitän, että ns. aikuisten teemoja yritetään aika kyseenalaisesti tuputtaa jo lapsille, joita joku seksuaali-identiteetti ei voisi vähempää kiinnostaa. Yleensä lapset pitävät jostain hauskasta ja toiminnallisesta, toki erojakin on. Ja esim. moraalin kehityksessä on vaihe, jossa paha on pahaa ja hyvä hyvää, välimuotoja ei ole, ja tämä on ihan normaali vaihe. Esim. ne Viisikot osuvat juuri tähän ikään, ei niissä selitellä, että pahiksella olikin rankka lapsuus ja että se herttainen mummeli hautoo salaa mielessään jotain ikävää. Tällaisen aika on myöhemmin. Ja tässä toki Blytonin Viisikot voi korvata kirjalla, joka sijoittuu nykyaikaan ja on puitteiltaan moderni.

Ja mitä tulee maailman muuttumiseen, niin onhan se muuttunut ennenkin. Ei minunkaan lapsuudessani 70-luvun lähiössä renkiä ja piikoja laukannut, mutta silti joku Vaahteramäen Eemeli tuli tutuksi. On ihan hyvä kirjoittaa lapsille siitä mitä he elämässään kokevat, juuri siitä lähipiiristä, mutta joskus tuntuu, että lasten älyä aliarvioidaankin eli ihan hyvin voi kirjoittaa lapselle jostakin vieraasta, kunhan nyt ymmärrettävästi kuitenkin. Niin, jotenkin ristiriitaista: rengeistä ei voi kirjoittaa, koska lapset eivät niitä käsitä, mutta sen sijaan ilmastoahdistus on ihan kiva teema 7-vuotiaalle?!

Mutta joo, kaiketi kaikkein tärkeintä olisi, että kirjallisuutta olisi saatavilla laajasti, mutta toivon, että myös opettajat ja vanhemmat antaisivat lasten lukea sitä mitä haluavat. Viittaan siis esim. siihen, että itse olisin lapsena ahdistunut aivan liikaa rankoista teemoista.

Kun olen AMK-taustalla hakenut oman alani töitä, minulla on melkeinpä jokaiseen työpaikkaan hakiessani teetetty soveltuvuuskoe osana rekrytointiprosessia. Monesti siinä on ollut jonkinlainen kognitiivista kyvykkyyttä mittaava osio, persoonallisuustesti sekä KIELELLISTÄ kyvykkyyttä mittaava osio.

Oma työni toki vaatii asiatekstien ymmärtämistä sekä ymmärrettävän (asia)tekstin tuottamista eri tarkoituksiin, mutta uskoisin vaatimuksen koskevan suurta osaa 2020-luvun työtehtävistä. Vaatimukset toki ovat tiukemmat vaikka viestinnän tai markkinoinnin puolella, mutta harvaa työtä on mahdollista tehdä ilman vaadittavia kielellisiä valmiuksia.

Liittyneekö tähän, mutta anekdoottina mainitsen, että käydessäni viimeksi suuren kaupungin Lidlissä, kassamyyjinä oli vain miehiä ja tuolloin vuorossa ollut esihenkilö/myymäläpäällikkö tms. oli nainen. Toki miehiä on ollut kaupan kassoina vaikka kuinka pitkään, mutta määrä suhteessa naisiin on kasvanut ja kasvaa jatkuvasti. Kassamyyjä on esimerkki työstä, jossa pärjää heikommallakin kielitaidolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älypuhelinaika on kielen oppimisen kannalta karmeaa.

Lapsena ja teininä mä luin aamupalapöydässä joka aamu sanomalehden! Siinä samalla kun söin! Ihan siksi, kun muuta lukemista ei ollut. Keski-Suomalainen opetti taatusti enemmän kieltä, kuin nykyinen Tiktokin selailu... Luultavasti opin muutakin yleissivistävää tietoa samalla, kun sanavarasto kasvoi.

Jos joskus saan oman lapsen, niin kuinka ihmeessä hänet saisi nykymaailmassa houkuteltua lukemaan ihan oikeita kirjoja ja lehtiä. Pitää varmaan lahjoa jotenkin...

Kai ymmärrät että ne lehdet voi lukea ihan yhtä hyvin kännykällä tai läppärillä tai padilla? Luonto kiittää.

Ai niinkö? Väitän kyllä, että jos nykyisinkin uutiset luettaisiin lehdistä, viihteenä olisi kirjat ja uusi puhelin hankittaisiin esim. 10-15 vuoden välein, kuten se silloin ennen kännyköitä oli, niin sitten se luonto vasta kiittäisikin. 

Lehdet kannattaa lukea sähköisesti koska sitten niitä voi lukea missä vaan. Nykyään monella on koulu kaukana eikä aamiaispöydissä istuksita.

Ja koululaisella kannattaa olla viimeistään alakoulun viimeisillä luokilla kunnon kännykkä että voi osallistua opetukseen, seurata Wilmaa ja Whatsappia ine kunnolla.

Jos koululainen saa kännykän näppiinsä, niin taatusti se ei lue sieltä sanomalehtiä. 

No sanomalehdistä en tiedä, mutta kyllä 15-vuotiaani välillä aloittaa jutun "Näitkö Ylen sivuilta, että..." tms. Ihan oikeasti ei ne lapset ja nuoret pelkästään pelaa tai kiusaa toisiaan somessa. No, pelaamistakaan en demonisoisi, nuoreni on pelannut vuosia ja kilpaileekin siinä, on saanut kavereita. On kiinnostunut historiasta ja yhteiskunnallisista aiheista, eikä tasan varmaan ole sitä kaikkea tietoaan kartuttanut koulussa. Tässä voi olla kyse taas itseään toteuttavasta ennustuksesta: jos oletetaan (ääneen), ettei ne lapset tee muuta kuin pelaa jotain tyhmää, niin kyllähän ne pelaa jotain tyhmää. Tai niin kuin juuri toisessa ketjussa: jos oletetaan, että kukaan lapsi ei enää liiku ilman ohjattua harrastustoimintaa, niin eihän ne liiku.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi saada osviittaa oman sanavarastonsa laajuudesta tekemällä linkin leikkimielisen suomen sanaston hallintaa mittaavan testin. Testi luultavasti on yhtä tieteellinen kuin netin älykkyystestit, mutta paremman puutteessa erotellaan palstan jyvät akanoista tällä.

https://www.arealme.com/sanavaraston-laajuus-testi/fi/

Aloitan omalla tuloksellani.

Suomen kielen sanavarastosi koko on:

23061

22445

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä kaikkia sanoja kirjoista opita vaan puheesta ja keskustelusta. Miten oikein keskustelette lastenne kanssa? On helppo käyttää rikasta kieltä ja samalla lapsenkin sanavarasto kasvaa, ja aina kannattaa selittää ja avata vähän oudommatkin ilmaisut. Kyllä meillä on tutuksi tehty sadot, tyvit, vuotuiset, infrat, kajastukset, änkyrät ym. Eihän se vaadi itseltä kuin vähän mielikuvitusta

Hauskoja nämä itsensä kehujat. Olisi mielenkiintoista testata lapsenne. 

23538

vähän hassua, ei taida ihan todellista lukua vastata. Tuon pitäisi kuitenkin heidän mielestään edustaa parasta 0,24 prosenttia. Veikkaan, että silloin osataan paljon isompi määrä sanoja kuin parikymmentä tuhatta.  

Nuorilta kysyttiin mistä he seuraavat uutisia. Vastaus oli TIKTOK... Tiktokkiin tuotetaan länsimaissa muuhun maailmaan verrattuna vähemmän uutissisältöä ja enemmän hömppää. Kiinalaiset (omistaa ko. palvelun) haluavat ilmeisesti pitää länkkärit tyhminä ja tietämättöminä.

Muutaman mokasin, kun tein niin nopeasti.

17838

Ei ymmärtänyt sanaa "vuotuinen", mutta ymmärsi lauseen, kun vaihdoin sanaksi "vuosittainen". Lukee kyllä, mutta ehkä hieman vanhahtava tuo "vuotuinen".

niin mutta kun hullu reetta sanoi että on ilmaston muutos

Meillä luettiin lapsille joka ikinen päivä vielä silloinkin, kun osasivat jo itse lukea. Pienenä vielä itsekin lukivat suomen kielisiä kirjoja. Mutta sitten vanhempana pojat jättivät kirjojen lukemisen. Pelit veivät aikaa. Lukevat ja kuuntelevat kyllä paljon erilaisia juttuja netin kautta, mutta kaikki englanniksi. Olen joutunut monta monituista kertaa järkyttymään, kuinka joku ihan tavallinen suomenkielinen sana on heille outo.

tatuoinnit lävistykset osoittavat  naisen järki  tason. kamalia kapituksia

17008 mun tulos. Olin vähän pettynyt mutta paljon ei suomenkielisiä termejä joita en ollut koskaan ennen kuullut ja luen paljon. Entä sana oas? Onko se okaan perusmuoto? En ole tainnut koskaan kuulla sitä vaan aina muodon okaan.

Vierailija kirjoitti:

17008 mun tulos. Olin vähän pettynyt mutta paljon ei suomenkielisiä termejä joita en ollut koskaan ennen kuullut ja luen paljon. Entä sana oas? Onko se okaan perusmuoto? En ole tainnut koskaan kuulla sitä vaan aina muodon okaan.

Sehän se, okaan perusmuoto. Ristikoita kun tekee, tuo on tullut vastaan. Niitä voitaisiin tehdä koulussa, olisi kätevää silläkin lailla, että eritasoiset saisivat omantasoisensa ristikot. 

Aloinkin äkkiä miettiä, että onko vilja oraalla ollessaan sama asia kuin orapihlajassa on piikit? 

Mietin, että kaiken kaikkiaan sanavarastoa auttaisi varmaan se, jos koulussa olisi paljon enemmän historiaa. Esimerkiksi tykkäisin, että siellä käytäisiin läpi keksintöjen historiaa, maanviljelyhistoriaa jne. Kaikkea sellaista, joka auttaa ymmärtämään, mistä olemme tulleet, ja sanastoa tulisi samalla eteen toisella tapaa kuin nykyisin. Se voitaisiin vieläpä ujuttaa aineisiin sekaan niin, että niitä tarinoita ei kaikkia edes tarvitsisi lukea kokeisiin. Vaan että voisi ihan rennosti kuunnella niitä juttuja, ja oudot sanat käytäisiin läpi, ja tuotaisiin esiin sanoja, joissa ne nykyisin ovat käytössä. Samalla voitaisiin vertailla niitä lähikielten sanoihinkin. 

Vuosittainen on vähän eri juttu kuin vuotuinen.