Kauhea koiranpentu ja hermot riekaleina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normipentu. Pennut on aika kauheita. Itselläkin oli hermot riekaleina. Muista, että aikuinen koira ei ole tuollainen. Mutta jooaika tuntuu pitkältä. Parasta nyt yrittää kouluttaa sitä aktiivisesti, ainakin oma monsteripentu piti sellaisesta.

Niin ja anna sille luita purtavaksi,

Sellainen joka ei mene säleiksi ja takerru kurkkuun tai suolistoon. 

Meidän tipsu oli aika riiviö pentuna. Ei tuhonnut juuri mitään, mutta jaloissa ja käsissä oli kiinni nakertelemassa. Sivelin vanulapulla etikkaa käsiin ja jalkoihin, pidin etikalla kostutettua vanulappua kannellisessa rasiassa. Aika äkkiä oppi olla hyökkimättä, kun se etikan makuinen sormi ei maistunutkaan hyvältä. Jatkossa riitti, kun raotti muovipurkin kantta. Ja sittenhän tuo riiviö rauhoittui muutenkin, n.1v. iässä.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä keksin koirasta vain huonoja puolia..En saa nukuttua, kun koira herättää aamuyöllä. Koiralle on ostettua leluja, puruleluja,aktivointileluja, se saa juosta ulkona vapaana, tehdään temppuja. Silti se puree, riehuu, seuraa joka paikkaan ja vaatii seuraa koko ajan. En jaksa enää. Mieskin on hermoraunio. Ap

No tuollaisiahan ne pennut on!

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos tuo jatkuu niin harkitse vakavasti olisiko koiran palauttaminen parempi vaihtoehto. Parempi tehdä nuorempana, ja jos tuntuu siltä ettei hommasta tule mitään niin voi olla pennun kannalta parempi etsiä uusi koti.

Vastuutonta antaa kouluttamatonta koiraa kiertoon.  Ilmeisesti on ollut huonohko esikasvatus pennulla?  Palkkiokoultus olisi pitänyt alkaa heti kun pentu tuli kotiin.  Ei huomiota ei-toivotulle käytökselle, vaan palkkionappula toivotusta käytöksestä.  Se hetki kun pentu puuhaa lelujensa kanssa tms, niin palkkio. Lahkeessa ja jalassa roikkuminen,  katsekin pois.  Jos vaikka sattumalta noudattaa ei-sanaa, niin palkkio.  Varmaan on mahdollista saada kiva koira. 

Aloittaja vaikuttaa mielestäni ihan kypsältä koiranomistajalta. Herkemmät ja vastuuntuntoiset vaan saattavat helpommin kantaa huolta ensimmäisestä koirasta ja siitä saavatko koulutettua koirasta kunnon koiran. Tätä on ollut aina eikä tämä ole mitenkään uusi asia. Lopulta koirasta tulee kuitenkin rakas perheenjäsen.

Inhottaa aina tämä eläinpiireissä tapahtuva toisten lyttääminen. Minä olen parempi koiranomistaja kuin sinä. Minä riemuitsin silloinkin, kun koirani söi kalleimmat lenkkarini. Joo o 🙄

Pennulle pitää aina antaa sallittua tekemistä kielletyn tilalle. Eikä pidä odottaa, että pentu viihtyy yksin lelunsa kanssa.

Oli meilläkin aikamoista, koiramme on vilkas tapaus ja pentuna oli ihan pitelemätön - juoksi ja sinkoili ympäri asuntoa aivan päättömästi, ei sille joskus voinut kuin nauraa kun sitä menoa katseli. Mutta kyllä se väsyttikin välillä, eikä ollut aina niin ihanaa todellakaan. Pikkuhiljaa sitä järkeä kuitenkin tulee, ja kaikenlaiset aktivoinnit ja aivojumpat ovat kyllä hyvästä. Yksi helpoimmista keinoista on ottaa pieni kourallinen mininappuloita ja heittää lattialle/matolle laajalle alueelle, josta voi niitä itsekseen tonkia. Tämä, jos haluaa hetken hengähdyksen siitä hulabaloosta.

Meillä vielä pentu ei ollut mikään sylivauva, olin ajatellut että saan pitää sitä kainalossa ja helliä, mutta ei viihtynyt niin lähellä yhtään. Toki rapsuista piti, jos joskus malttoi hetken olla aloillaan. Mutta mietin jopa että pitääkö pentu meistä tarpeeksi, kun aina lähti pois jos siihen viereen hivuttautui lähelle. Nyt 3-vuotiaana rohjakkeena taas rakastaa heittäytyä kainaloon tuhisemaaan. :D Elämä on todella paljon helpompaa ja koira ihana, mutta vouho edelleen. Enkä usko, että luonne siitä muuksi muuttuu vaikka paljon onkin tasaantunut. Ihana koira silti.

Itse nautin suunnattoman paljon pennustani joka on nyt 9 kk vanha ja tuli minulle 3 kk vanhana <3 kyllä pentu siitä rauhoittuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiranpennuthan on ihan kauheita! 😂 Oma koira nyt reilun vuoden ikäinen, joten alkaa jo vähän helpottaa.

Miksi tästä ei puhuta enemmän..En olisi ottanut pentua, jos olisin tiennyt tämän..Ap

Hyvä ap että avauduit tästä. Harva tietää, miten raskasta pennun kanssa on. Ja koiran hankinta voi alkaa kaduttaa, se on ihan normaalia. Ei se tee sinusta huonoa ihmistä. Voin lohduttaa, että se menee kyllä ohi, kokemusta on. Rakastut kyllä koiraan sitten myöhemmin. Ja siitä tulee ihana rakas perheenjäsen. Tsemppiä. Yritä saada se välillä hoitoon jonnekin; se auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiranpentu on melkein kuin taapero tai pieni lapsi, vertaus ei ole tuulesta temmattu.

Kärsivällisyyttä nyt, vaikka hermot pinnassa, lopussa kiitos seisoo ja vielä parempi jos menette koirakouluun.

Toisaalta en itse ymmärrä miksi ihmiset haluavat usein pennun koska se elämä on alkuun juuri tuollaista, itsellä on kaksi aikuisena hankittua kodinvaihtajaa ja aika helpolla olen tuohon verrattuna päässyt.

Tämän kokemuksen valossa sanon, että olisin ottanut aikuisen koiran jos olisin tiennyt. Mutta en tiennyt, kun näistä ei puhuta. Miksi kasvattajakaan ei sano mitään, ei tutut kellään lemmikkejä? Unohtuuko se pentuajan kamaluus vai mistä kyse? Elättelen ja jaksan edes jotenkin sen ajatuksen voimalla, että tää on vaan tämä pentuaika. Tällä hetkelläkin itken, kun en vaan jaksa tuota koiraa ja tuntuu, että pilasin elämäni hankkimalla tuon. Ap

Nopeasti se unohtuu. Meillä tuo land shark (saksanpaimenkoira) on ihan kohta 2v, ja vaikka edelleen rakastaa omaa ääntään, koheltaa ja on rasittavan itsepintainen halutessaan jotain, on pentuajan kamaluus enää pelkkä haipuva painajainen.

Jatkuvaan seurankaipuuseen ei auta oikeastaan muu kuin täysi huomioimattomuus. Meilläkin koira oppi hyvin nopeasti, että kun ihminen ottaa puhelimen, pädin, tms. käteensä, niin se on sitten siinä. Hermojen vaan pitää kestää. Negatiivinenkin huomio on huomiota, silloin kun pentu huomiota kärttää.

Oikeasti tärkeintä on hillitä omat hermot, ja miettiä pentua sinä mitä se on; täysin eri lajin vauva, jolla ei ole vielä mitään hajua miten sen odotetaan käyttäytyvän ihmisten täysin koiran silmiin epäloogisessa maailmassa. Joka kuukausi pentu kuitenkin edistyy. Jokin ärsyttävä tapa loppuu, ja joku muu tulee tilalle, kunnes sekin loppuu ja taas jotain muuta tulee tilalle.. aina siihen saakka kunnes koira on oikeastaan kaiken kokeillut. Koira on opportunisti, ja se oppii nopeasti mistä naruista vetää saadakseen mitä haluaa. Sinun tehtäväsi on määrittää mitä naruja haluat koiran vetävän. Anna sille mitä se haluaa, kun se käyttäytyy kuten haluat. Leiki sen kanssa kun se tarjoaa sinulle käytöstä mitä siltä toivot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normipentu. Pennut on aika kauheita. Itselläkin oli hermot riekaleina. Muista, että aikuinen koira ei ole tuollainen. Mutta jooaika tuntuu pitkältä. Parasta nyt yrittää kouluttaa sitä aktiivisesti, ainakin oma monsteripentu piti sellaisesta.

Niin ja anna sille luita purtavaksi,

Sellainen joka ei mene säleiksi ja takerru kurkkuun tai suolistoon. 

  Pennusta saakka kun antaa, koira oppii syömään oikein niitä. Koira on lihan ja luunsyöjä. Itsellä ovat syöneet raakoja  broilerin, kalkkunan, possun, peuran., lampaan  ja hirvenluita. Hevosen ja lehmänluista eivät tykänneet 

En ole noita jotka vastailevat pitkiin ketjuihin, eihän AP voi enää saada siis apua!

Minulla lappariini joka juuri vuoden.

Puri ensimmäiset 5 kk, sitten loppui. Koko ajan oli nilkoissa kiinni ja hampaat erittäin terävät.

Ajattelin että se pennulle ainoa keino jolla se huomaa että saa huomiota, tuo pentuhan vielä ei voi ymmärtää mitään ihmisistä.

Aina kun pentu puri niin silittelin sitä ja se kierähti selälleen silitettäväksi- näin opetin elikolle että ihmiseltä kannattaa hakea huomiota. Paksut saappaat jalassa kuljin, pentu riekkuen nilkasta aamusta iltaan ja olen sentään m(ummo)68.

Nyt koirani kuin enkeli- lanttua sille syötön nakertettavaksi ja se ihan sormeni vierestä puree mutta hyvin varovasti ettei hampailla minua kosketa.

Koira oppii kyllä huomaamaan että se aiheuttaa kipua ja jos on noin kiltti kuin koirat yleensä niin se loppuu kun koira huomaa tuottavana kipua, eli kiljahtele kun sinua purraan ja sitten kiinnitä huomio koiraan mutta näytä sillain että auts, auts ihan liioitellusti puremisesta.

Sitten siltä koiraa. Koiralle aina se silittely paras palkinto ja rauhoittaa ihmistäkin koiran silittely.

Kannattaa aina palkita koiraa kun se hakee huomiota ihmiseltä, koko ajan ei tarvitse silitellä mutta aina ystävällisesti suhtautua koiraan kun se hakee huomiota ja vuorovaikutusta. Se juuri koirien vahvin luonto iskostua ihmiseen ja sitä kannattaa vahvistaa.

Ihan samanlaisia riiviöitä ovat ihmislapsetkin, paitsi että ihmiskakarat ovat vielä pahempia.. 🤮

Koirahan on jo geneettisesti liikunnallisempi kuin sohvalle jalostunut ihminen.  Eikä sen lihakset ja luusto kehity oikein ellei saa säntäillä vapaasti eikä luonnekaan.  Kaikki arka vaan syrjään siksi aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos tuo jatkuu niin harkitse vakavasti olisiko koiran palauttaminen parempi vaihtoehto. Parempi tehdä nuorempana, ja jos tuntuu siltä ettei hommasta tule mitään niin voi olla pennun kannalta parempi etsiä uusi koti.

Vastuutonta antaa kouluttamatonta koiraa kiertoon.  Ilmeisesti on ollut huonohko esikasvatus pennulla?  Palkkiokoultus olisi pitänyt alkaa heti kun pentu tuli kotiin.  Ei huomiota ei-toivotulle käytökselle, vaan palkkionappula toivotusta käytöksestä.  Se hetki kun pentu puuhaa lelujensa kanssa tms, niin palkkio. Lahkeessa ja jalassa roikkuminen,  katsekin pois.  Jos vaikka sattumalta noudattaa ei-sanaa, niin palkkio.  Varmaan on mahdollista saada kiva koira. 

Mistä päättelit, että ei olla palkkiokoulutettu pentua? Kyllä ollaan. Ja palkitsen toivotusta käytöksestä. Ap

Voi herran jumala.-ihan tyypillistä 3kk ikäisen pennun käytöstä ja vielä kun tosi terävät hampaatkin Kannattaisiko nyt aloittaa joku koiranomistajan kurssi?

Anna pentu pois, koska susta ei ole koiranomistajaksi.

Pentuaika oli tosi rasittavaa. Se pureminen ja raapiminen ja levottomuus! Nyt tuhisee tuossa vieressä kohta 2v rauhallinen ja helppo koira. Koita kestää vielä jonkun aikaa niin helpottaa. Tsemppiä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on hirveä tarve alkaa moralisoimaan jos koiran hankkija kokee negatiivisia tunteita vaikka takaan, että kaikki kokee, jos tällaista tulee vastaan. Kiitos teille, jotka olette olleet empaattisempia.

Koiraa on koitettu kouluttaa ja jäädyn aina kun hyökkää lahkeeseen/paljaaseen jalkaan. Pennulla on aitaus mihin opetettu rauhoittumaan ja sinne se pistetään jäähyllekin välillä jos pentu riehuu ja härkää liian paljon. Ulkona saa juosta vapaana metsässä. Koirakirjoja olen lukenut ja koittanut poimia neuvoja..Ihmisiltä tulee neuvoja niin laidasta laitaan ja päinvastaisia niin aluksi oli tosi vaikea päättää mihin uskoa. Ap

Kaikilla on varmasti huoli kuitenkin itse koirasta, ettei siitä tule seuraavaa kiertolaista. Kerrot kuitenkin täällä jo pilaavasi oman elämäsi. Se herättää tunteita varmasti, koska siinä aiheutuu huoli koirasta. Ei täällä ole kuitenkaan pahemmin moralisointia ollut, vaan yllättävän suurin osa oikeasti antanut oikeasti konkreettisia ohjeita ja kertonut omia kokemuksia vastaavassa tilanteessa. Sulta on koitettu kysellä mm. rotua, muttet ole vastannut? Rodulla/roduilla on oikeasti merkitystä. Se missä havannalle riittää kun on vain topakka äänensävy, niin saksanpaimenkoira on jo ihan eri kaliiberia. Vaikka kaikki koirat saa aktivoitua nenähommilla, niin suomenajokoiralle se sama jälki ei todellakaan riitä.  Suurin osa  koirien käytösongelmista johtuu liikunnan puutteesta. Siihenkin vaikuttaa se rotu. Pienemmälle seurakoiralle riittää varmasti vähän vähempi kuin vaikkapa vinttikoiralle. Koskee myös pentuja, ne tarvitsee rodunomaista tekemistä jämptin omistajan lisäksi.

Shetlanninlammaskoira kyseessä...Rotu valikoitui nimenomaan sen takia, että rodusta puhutaan helppona ensimmäisenä koirana. Ap

Siis todella villi ja hankala kouluttaa, omapäinen rotu. Näin 60v kokemuksella sanon. Kultainen noutaja, tai labbis ovat helppoja, rauhallisia ja varsinkin kokemattomalle hyviä. Sun pitäisi vielä nyt opettaa turkinhoitokin sille pennulle, se menee äkkiä takkuun ja takkuaikakin tulee kun hampaat vaihtuu, puhumattakaan korvakarvoista joita pitää nyppiä jo heti nyt. Eli, etsi sille osaava koti tai palauta kasvattajalle niin hän etsii. Koira peilaa sinun mielialoja ihan koko ajan, sanontakin "katso koiraa niin tiedät millä mielellä omistaja on" ei ole tuulesta temmattu.

Vuh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on hirveä tarve alkaa moralisoimaan jos koiran hankkija kokee negatiivisia tunteita vaikka takaan, että kaikki kokee, jos tällaista tulee vastaan. Kiitos teille, jotka olette olleet empaattisempia.

Koiraa on koitettu kouluttaa ja jäädyn aina kun hyökkää lahkeeseen/paljaaseen jalkaan. Pennulla on aitaus mihin opetettu rauhoittumaan ja sinne se pistetään jäähyllekin välillä jos pentu riehuu ja härkää liian paljon. Ulkona saa juosta vapaana metsässä. Koirakirjoja olen lukenut ja koittanut poimia neuvoja..Ihmisiltä tulee neuvoja niin laidasta laitaan ja päinvastaisia niin aluksi oli tosi vaikea päättää mihin uskoa. Ap

Kaikilla on varmasti huoli kuitenkin itse koirasta, ettei siitä tule seuraavaa kiertolaista. Kerrot kuitenkin täällä jo pilaavasi oman elämäsi. Se herättää tunteita varmasti, koska siinä aiheutuu huoli koirasta. Ei täällä ole kuitenkaan pahemmin moralisointia ollut, vaan yllättävän suurin osa oikeasti antanut oikeasti konkreettisia ohjeita ja kertonut omia kokemuksia vastaavassa tilanteessa. Sulta on koitettu kysellä mm. rotua, muttet ole vastannut? Rodulla/roduilla on oikeasti merkitystä. Se missä havannalle riittää kun on vain topakka äänensävy, niin saksanpaimenkoira on jo ihan eri kaliiberia. Vaikka kaikki koirat saa aktivoitua nenähommilla, niin suomenajokoiralle se sama jälki ei todellakaan riitä.  Suurin osa  koirien käytösongelmista johtuu liikunnan puutteesta. Siihenkin vaikuttaa se rotu. Pienemmälle seurakoiralle riittää varmasti vähän vähempi kuin vaikkapa vinttikoiralle. Koskee myös pentuja, ne tarvitsee rodunomaista tekemistä jämptin omistajan lisäksi.

Shetlanninlammaskoira kyseessä...Rotu valikoitui nimenomaan sen takia, että rodusta puhutaan helppona ensimmäisenä koirana. Ap

Siis todella villi ja hankala kouluttaa, omapäinen rotu. Näin 60v kokemuksella sanon. Kultainen noutaja, tai labbis ovat helppoja, rauhallisia ja varsinkin kokemattomalle hyviä. Sun pitäisi vielä nyt opettaa turkinhoitokin sille pennulle, se menee äkkiä takkuun ja takkuaikakin tulee kun hampaat vaihtuu, puhumattakaan korvakarvoista joita pitää nyppiä jo heti nyt. Eli, etsi sille osaava koti tai palauta kasvattajalle niin hän etsii. Koira peilaa sinun mielialoja ihan koko ajan, sanontakin "katso koiraa niin tiedät millä mielellä omistaja on" ei ole tuulesta temmattu.

Onko muka oikeasti niin, että sheltti on yleisesti villi ja hankala kouluttaa? Itse olen kuullut päinvastaista, että miellyttämishaluinen ja kiltti rotu yleisesti..Toki varmasti monenlaista mahtuu mukaan. Omani ei ainakaan ole arka mikä on hyvä piirre ilmeisestikin sheltille. Ap