Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kauhea koiranpentu ja hermot riekaleina
23.01.2023 |
Mitä tehdä kun meinaa mennä totaalisesti hermo koiranpentuun.
Koira 3 kk ikäinen. Puree yhä lahkeita ja hyökkäilee nilkkoihin. Puree käsiä kun ottaa syliin. Paljaisiin jalkoihin eri toten käy kiinni. Ei pysty hetkeäkään olla vahtimatta tuota, kun syö matot (matoista ei väliä mutta pelkään että tukehtuu kumimattoon) mattoja ei voi ottaa pois, koska liukkaat lattiat.
Olen hermoraunio kun koira tekee pahojaan koko ajan. Ihan koko ajan pitäisi olla leikittämässä/vahtimassa/pissattamassa. Ei minulla riitä hermot.
Tiesin, että koirien (pentujen) kanssa on haastavaa, mutta en koe lämpimiä tunteita pentuun vaan ahdistaa entistä enemmän, että tällaisen takia menee rahaa ja vapaa-aika. Koko ajan pitää olla käytettävissä.Monella tutulla ja ystävällä on koiria ja luulin, että itsekin halusin kun haaveilin koirasta monta vuotta. Nyt kadun koiran hankintaa ja kaipaan entistä elämääni. Myös miehellä menee hermo koiraan ja parisuhdekin kärsii tästä, kun kummallakin hermot kireällä.
Onko kukaan muu kokenut samaa ja tämä on tabuaihe koirien omistamisessa?
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on niin paljon koirista ja niiden koulutuksesta tietoa. Kun lukee yhden koirakirjan, on sen jälkeen paniikissa, ettei koskaan pysty kasvattamaan hyvää koiraa. Niin vaikealta kaikki kuulostaa, vaikka hyviä koiria kasvatettiin ennenkin ihan pelkällä maalaisjärjellä. Kun on johdonmukainen, eikä pelolla ja voimalla hallitse, niin pääsee eläimien kanssa jo aika pitkälle.
Ihan totta. Meille kasvattaja sanoi, ettei kannata liikoja lukea koulutusoppaita, koska neuvoja löytyy kaikenlaisia, eikä ne välttämättä toimi omalla koiralla.
Lisäksi koiraa saa kieltää. Oikein ajoitettu EI voi olla todella tehokas keino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirasi on pentu, eli vauva. SILLE PITÄÄ OPETTAA MIKÄ ON SALLITTUA JA MIKÄ EI. Koiran opetus alkaa siitä hetkestä kun pentu tulee kotiin. Suosittelen antamaan pennun heti pois, koska tuon puremisen ehtii vielä opettaa pois. Jos nyt jo hermostut koska et osaa opettaa koiraasi, niin ajattele että se elää n 15v tai kauemmin. Ja pureminen vaan yltyy koska hampaat vaihtuu vuoden iässä, ja sitten se käyttääkin niitä erilailla kun on pysyvät hampaat. Ajaytele koiraasi ja etsi pian kunnon koti jossa osataan kouluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on niin paljon koirista ja niiden koulutuksesta tietoa. Kun lukee yhden koirakirjan, on sen jälkeen paniikissa, ettei koskaan pysty kasvattamaan hyvää koiraa. Niin vaikealta kaikki kuulostaa, vaikka hyviä koiria kasvatettiin ennenkin ihan pelkällä maalaisjärjellä. Kun on johdonmukainen, eikä pelolla ja voimalla hallitse, niin pääsee eläimien kanssa jo aika pitkälle.
Ihan totta. Meille kasvattaja sanoi, ettei kannata liikoja lukea koulutusoppaita, koska neuvoja löytyy kaikenlaisia, eikä ne välttämättä toimi omalla koiralla.
Lisäksi koiraa saa kieltää. Oikein ajoitettu EI voi olla todella tehokas keino.
Suositan sanaa ÄP, se on terävämpi kun sana Ei. Eikä käyttää pennun nimeä, pelkkä ÄP vaan sekunnin murto osassa kun tekee kiellettyä.
Pentu hetkeksi aitaukseen ja menkää miehen kanssa makuuhuoneeseen. Olette nyt pyörineet liikaa tuon riiviön ehdoilla.
Mun koira oli aivan järkyttävä pentu. Muistan, kun itkin. Hiivin hiljaa, kun se nukkui. Haaveilin sen palauttamisesta kasvattajalle. Siitä kasvoi kuitenkin aivan uskomattoman ihana ja rakas koira. En ole monestikaan elämässäni itkenyt yhtä kovasti, kun koirani lopulta kuoli. Hyvä siitä tulee, Tsemppiä ap, se helpottaa kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pertti Vilanderin Koiran korjauskirja on ainoa opus jota olen tarvinnut. Avasi silmät, kun ymmärsin, että koiraa ei pidä inhimillistää. Se on eläin joka toimii eri tavalla kuin ihminen.
Luin sen 13 vuotta sitten ja kävimme myös viitisen kertaa ongelmakoirakouluttajan luona hakemassa oppeja. Kyllä siitä sitten lopulta, pitkäjänteisellä työllä ihan kelpo koira tuli, mutta kovan työn se vaati ja oman asenteen täydellisen muutoksen.
Tottakai saa stressata mutta mitä ihmettä oikein odotit, että koira muuttuu kuukaudessa luovutuksen jälkeen joksikin viilipytyksi? Se on koiranpentu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman viikon jälkeen hermoraunio? Onkohan koira oikeassa perheessä? Anna hänet perheeseen jossa hän saa rakkautta ja saa olla koiranpentu.
Itselläni menossa viides koira, enkä ikinä ole hermojani menettänyt viattoman luontokappaleen vuoksi.
Normipentu. Pennut on aika kauheita. Itselläkin oli hermot riekaleina. Muista, että aikuinen koira ei ole tuollainen. Mutta jooaika tuntuu pitkältä. Parasta nyt yrittää kouluttaa sitä aktiivisesti, ainakin oma monsteripentu piti sellaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normipentu. Pennut on aika kauheita. Itselläkin oli hermot riekaleina. Muista, että aikuinen koira ei ole tuollainen. Mutta jooaika tuntuu pitkältä. Parasta nyt yrittää kouluttaa sitä aktiivisesti, ainakin oma monsteripentu piti sellaisesta.
Niin ja anna sille luita purtavaksi,
Vierailija kirjoitti:
Siksi ne koiranpennut on niin suloisia, että saavat kamaluutensa anteeksi. 🐶 Itkuhan siinä välillä meinaa tulla, kun kengät on syöty pilalle, villamatolle pissattu ja väsyynenä liimaat laastareita haavoihin.
Matot pois ja kengät meillä on tuulikaapissa ja voihan ne olla kaapissakin.
T.Kolmen kissan omistaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on hirveä tarve alkaa moralisoimaan jos koiran hankkija kokee negatiivisia tunteita vaikka takaan, että kaikki kokee, jos tällaista tulee vastaan. Kiitos teille, jotka olette olleet empaattisempia.
Koiraa on koitettu kouluttaa ja jäädyn aina kun hyökkää lahkeeseen/paljaaseen jalkaan. Pennulla on aitaus mihin opetettu rauhoittumaan ja sinne se pistetään jäähyllekin välillä jos pentu riehuu ja härkää liian paljon. Ulkona saa juosta vapaana metsässä. Koirakirjoja olen lukenut ja koittanut poimia neuvoja..Ihmisiltä tulee neuvoja niin laidasta laitaan ja päinvastaisia niin aluksi oli tosi vaikea päättää mihin uskoa. Ap
Kaikilla on varmasti huoli kuitenkin itse koirasta, ettei siitä tule seuraavaa kiertolaista. Kerrot kuitenkin täällä jo pilaavasi oman elämäsi. Se herättää tunteita varmasti, koska siinä aiheutuu huoli koirasta. Ei täällä ole kuitenkaan pahemmin moralisointia ollut, vaan yllättävän suurin osa oikeasti antanut oikeasti konkreettisia ohjeita ja kertonut omia kokemuksia vastaavassa tilanteessa. Sulta on koitettu kysellä mm. rotua, muttet ole vastannut? Rodulla/roduilla on oikeasti merkitystä. Se missä havannalle riittää kun on vain topakka äänensävy, niin saksanpaimenkoira on jo ihan eri kaliiberia. Vaikka kaikki koirat saa aktivoitua nenähommilla, niin suomenajokoiralle se sama jälki ei todellakaan riitä. Suurin osa koirien käytösongelmista johtuu liikunnan puutteesta. Siihenkin vaikuttaa se rotu. Pienemmälle seurakoiralle riittää varmasti vähän vähempi kuin vaikkapa vinttikoiralle. Koskee myös pentuja, ne tarvitsee rodunomaista tekemistä jämptin omistajan lisäksi.
Shetlanninlammaskoira kyseessä...Rotu valikoitui nimenomaan sen takia, että rodusta puhutaan helppona ensimmäisenä koirana. Ap
Ensimmäistä koiraa harkitsen nyt vanhemmalla iällä ja tarkoitus kouluttaa viimeisen päälle ja se sana on koirakoulu eikä kotikoulu.
miksi prinsessa otti koiran? seuraavaksi varmaan haluat lisääntyä. lapsiparka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän "piraijan" ollessa pentu, meillä kuljettiin aika pitkään sisällä kumpparit jalassa. 😁
Semmoista se on se nisäkkään vauva-aika. Koiraa hankkiessa kannattaa miettiä, olisiko sovelias vanhemmaksi. Ihan yhtä lailla se sinua sitoo, olipa pentu tai ei. Ihmisvauvoissa on se hyvä puoli, että eivät tarraa jalkaan hampaillaan tai tuhoa kirjaimellisesti mattoasi. Ja kasvavat myös aikuisiksi, eivätkä ole ikuisia kolmevuotiaita. Jaksaisitko sitäkään? Katsos kun koira ei ole sellainen oloneuvos, joka patsaana kyyhöttää olohuoneesi nurkassa. Se kaipaa seuraa, aktiviteetteja, liikuntaa. Sitä pissatusta siis myös. Vai ajattelitko lattiakaivoon lirittää kun et aamusta jaksa ulos vaivautua ?
Aina mietin miten vanhempani olivat niin hyviä koirien kanssa, vaikka eivät he oikeastaan tienneet juuri mitään. Mutta se oli sukupolvien välinen ero. Heille koira oli vielä koira. Sille laitettiin peti lattialle, siitä huolehdittiin, mutta ei seurattu jännittyneenä jokaista sen pään liikettä. Koirat oppivat luonnostaan, että he eivät nyt ole tässä laumassa pääosassa.
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä keksin koirasta vain huonoja puolia..En saa nukuttua, kun koira herättää aamuyöllä. Koiralle on ostettua leluja, puruleluja,aktivointileluja, se saa juosta ulkona vapaana, tehdään temppuja. Silti se puree, riehuu, seuraa joka paikkaan ja vaatii seuraa koko ajan. En jaksa enää. Mieskin on hermoraunio. Ap
Pentuliven artikkelissa oli mainittu sellanen, että jos touhukasta pentua liikaa aktivoi, se tulee entistä levottomammaksi. Eikö teillä ole mitään katsekontaktia opetettu, että pentu ikäänkuin kuuntelee mitä saa tai ei saa tehdä seuraavaksi. Istuisitte ihan rauhassa, sallittu purtava kädessä, puhe rauhallista. Miten se voi toisilta onnistua niin hyvin ja toiset hermoraunioituu heti. Ehkä lemmikit ei vaan sovi kaikille.
Alue: Aihe vapaa
Mistä sitä tietää etukäteen, kun jokainen koira on yksilö? Minulla ollut useampi koira, jotkut pentuna on tosi kilttejä ja helppoja ja sitten on näitä riivattuja, jotka hajottavat sohvat ja purevat sähköjohdot, vaikka sama rotu ja kasvatus.