Kauhea koiranpentu ja hermot riekaleina
Mitä tehdä kun meinaa mennä totaalisesti hermo koiranpentuun.
Koira 3 kk ikäinen. Puree yhä lahkeita ja hyökkäilee nilkkoihin. Puree käsiä kun ottaa syliin. Paljaisiin jalkoihin eri toten käy kiinni. Ei pysty hetkeäkään olla vahtimatta tuota, kun syö matot (matoista ei väliä mutta pelkään että tukehtuu kumimattoon) mattoja ei voi ottaa pois, koska liukkaat lattiat.
Olen hermoraunio kun koira tekee pahojaan koko ajan. Ihan koko ajan pitäisi olla leikittämässä/vahtimassa/pissattamassa. Ei minulla riitä hermot.
Tiesin, että koirien (pentujen) kanssa on haastavaa, mutta en koe lämpimiä tunteita pentuun vaan ahdistaa entistä enemmän, että tällaisen takia menee rahaa ja vapaa-aika. Koko ajan pitää olla käytettävissä.Monella tutulla ja ystävällä on koiria ja luulin, että itsekin halusin kun haaveilin koirasta monta vuotta. Nyt kadun koiran hankintaa ja kaipaan entistä elämääni. Myös miehellä menee hermo koiraan ja parisuhdekin kärsii tästä, kun kummallakin hermot kireällä.
Onko kukaan muu kokenut samaa ja tämä on tabuaihe koirien omistamisessa?
Kommentit (161)
Koiranpennuthan on ihan kauheita! 😂 Oma koira nyt reilun vuoden ikäinen, joten alkaa jo vähän helpottaa.
Voi koira parkaa, kun on joutunut tuollaiseen perheeseen. Myy koira jollekin joka rakastaa koiria ja osaa toimia sen kanssa.
Tällä hetkellä keksin koirasta vain huonoja puolia..En saa nukuttua, kun koira herättää aamuyöllä. Koiralle on ostettua leluja, puruleluja,aktivointileluja, se saa juosta ulkona vapaana, tehdään temppuja. Silti se puree, riehuu, seuraa joka paikkaan ja vaatii seuraa koko ajan. En jaksa enää. Mieskin on hermoraunio. Ap
Vierailija kirjoitti:
Koiranpennuthan on ihan kauheita! 😂 Oma koira nyt reilun vuoden ikäinen, joten alkaa jo vähän helpottaa.
Miksi tästä ei puhuta enemmän..En olisi ottanut pentua, jos olisin tiennyt tämän..Ap
Siinähän ne vasta opettelee elämään ja sosiaalisen käytöksen alkeita. Kyllä ne ajanmyötä oppii olemaan, kunhan muistaa kasvattaa oikein.
AP, tuossa iässä ne puree kaikkea, hanki sille leluja ja ole se lauman johtaja.... Ei koira ole lapsi tai ihminen.
Tämä. Koiran pennut on usein hirveitä, mutta siitä ei puhuta ja jos sanoo niin tulee lässytystä että "koira ansaitsee parempaa". Niin kun tännekkin jo tuli yksi sellainen kommentti. Ei se ole omistajasta kiinni jos sattuu vaikea yksilö.
Koiranpennut on järjettömän rasittavia. Mutta voin luvata että helpottaa kyllä. Suhteellisen nopeasti verrattuna ihmislapsiin :D kesällä tilanne on jo ihan toinen teilläkin.
Koiranpentu on melkein kuin taapero tai pieni lapsi, vertaus ei ole tuulesta temmattu.
Kärsivällisyyttä nyt, vaikka hermot pinnassa, lopussa kiitos seisoo ja vielä parempi jos menette koirakouluun.
Toisaalta en itse ymmärrä miksi ihmiset haluavat usein pennun koska se elämä on alkuun juuri tuollaista, itsellä on kaksi aikuisena hankittua kodinvaihtajaa ja aika helpolla olen tuohon verrattuna päässyt.
Meillä pentu vasta aloitti kunnolla puremisen kun hampaat alkoi vaihtua. Hampaiden vaihtumisen jälkeen elämä helpottuu hetkeksi kunnes taas pahenee kun koira tulee teini-ikään. Teiniangstia riittää vähän rodusta riippuen noin 1,5 -vuotiaaksi, pienet koirat rauhoittuu nopeammin ja isoilla koirilla menee vähän kauemmin. Googlaa puppy blues niin saat lietoa tuosta omasta "masennuksestasi".
Kyllä sä siitä hyvän koiran saat kun vaan kestät tuon vaiheen jämäkkänä ja luotettavana omistajana. Olkaa mahdollisimman paljon (vapaana) pihalla niin saa purkaa energiaa. Rajatkaa tiloja kotonamme. Koiralle turvallinen paikka ja siellä voi opetella olemaan vaikka aluksi varmasti protestoi.
Pentukehä käyttöön. Sopisiko porkkanat puremiseen? Puruleluja. Joku taisi pitää kumppareita hetken aikaa sisällä, kun kyllästyi nilkkoihin hyökkäävät pentuun.
Pennut on työläitä.
Vierailija kirjoitti:
Koiranpentu on melkein kuin taapero tai pieni lapsi, vertaus ei ole tuulesta temmattu.
Kärsivällisyyttä nyt, vaikka hermot pinnassa, lopussa kiitos seisoo ja vielä parempi jos menette koirakouluun.
Toisaalta en itse ymmärrä miksi ihmiset haluavat usein pennun koska se elämä on alkuun juuri tuollaista, itsellä on kaksi aikuisena hankittua kodinvaihtajaa ja aika helpolla olen tuohon verrattuna päässyt.
Tämän kokemuksen valossa sanon, että olisin ottanut aikuisen koiran jos olisin tiennyt. Mutta en tiennyt, kun näistä ei puhuta. Miksi kasvattajakaan ei sano mitään, ei tutut kellään lemmikkejä? Unohtuuko se pentuajan kamaluus vai mistä kyse? Elättelen ja jaksan edes jotenkin sen ajatuksen voimalla, että tää on vaan tämä pentuaika. Tällä hetkelläkin itken, kun en vaan jaksa tuota koiraa ja tuntuu, että pilasin elämäni hankkimalla tuon. Ap
Koirasi rauhoittuu vasta noin kaksivuotiaana. Tuota on luvassa vielä puolitoista vuotta. Myy koira pois, kyllä se helposti menee kun on noin pieni.
Koira on koira, ei taapero. Mitä emo tekee jos pentu jäytää niin että sattuu ?
Minulla oli joskus muinoin tuommoinen hirviöpentu, mutta ihan hyvä koira siitä kasvoi. Olisi varmaan tarvinnut rauhoittumisharjoituksia tai jotain. Kynsi ja puri minkä ehti. Tappoi tyynyjä, söi päiväpeiton reikiä täyteen, repi yöpaidan helmat, hajoitti kaikki lelunsa alta aikayksikön. Mulla oli käsivarret naarmuilla ja aamuisin se pirulainen näykki kintereitä kun oli saanut minut ylös sängystä. Mieli teki palauttaa piski takaisin ja kehottaa tekemään siitä rukkaset, mutta ei se hirviökausi ollut loputon ja uskollisen ystävän siitä sai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiranpentu on melkein kuin taapero tai pieni lapsi, vertaus ei ole tuulesta temmattu.
Kärsivällisyyttä nyt, vaikka hermot pinnassa, lopussa kiitos seisoo ja vielä parempi jos menette koirakouluun.
Toisaalta en itse ymmärrä miksi ihmiset haluavat usein pennun koska se elämä on alkuun juuri tuollaista, itsellä on kaksi aikuisena hankittua kodinvaihtajaa ja aika helpolla olen tuohon verrattuna päässyt.Tämän kokemuksen valossa sanon, että olisin ottanut aikuisen koiran jos olisin tiennyt. Mutta en tiennyt, kun näistä ei puhuta. Miksi kasvattajakaan ei sano mitään, ei tutut kellään lemmikkejä? Unohtuuko se pentuajan kamaluus vai mistä kyse? Elättelen ja jaksan edes jotenkin sen ajatuksen voimalla, että tää on vaan tämä pentuaika. Tällä hetkelläkin itken, kun en vaan jaksa tuota koiraa ja tuntuu, että pilasin elämäni hankkimalla tuon. Ap
Kyllä se vaihe unohtuu todella nopeasti. Tässä vieressäni kuorsaa 11v rakas ystäväni ja tuo pentuaika on hyvin kaukainen muisto. Vasta sen ajan jälkeen pääsin kunnolla tutustumaan koiraani ja hän on ihan paras!
On ihan tyypillinen pentu. Pureminen yleensä vähenee noin 6 kuukauden iässä ja vuoden ikäinen koirakin vielä ainakin satunnaisesti pureskelee ihmisiä. Ainakin minun koirat ovat toimineet näin. Ei siinä muuta oikein voi tehdä kuin tunkea pennun suuhun vaihtoehtoisia puremisen kohteita, kuten puruluita sen tullessa puremaan.
Puree YHÄ 3kk ikäisenä?! Meillä toi touhu alkoi vasta noin 4kk ikäisellä pennulla. Kesti n. kuukauden. Mene sen pennun kanssa kouluttajan luo, hän kertoo miten pääsette tuosta nakertelusta eroon.