Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kauhea koiranpentu ja hermot riekaleina
23.01.2023 |
Mitä tehdä kun meinaa mennä totaalisesti hermo koiranpentuun.
Koira 3 kk ikäinen. Puree yhä lahkeita ja hyökkäilee nilkkoihin. Puree käsiä kun ottaa syliin. Paljaisiin jalkoihin eri toten käy kiinni. Ei pysty hetkeäkään olla vahtimatta tuota, kun syö matot (matoista ei väliä mutta pelkään että tukehtuu kumimattoon) mattoja ei voi ottaa pois, koska liukkaat lattiat.
Olen hermoraunio kun koira tekee pahojaan koko ajan. Ihan koko ajan pitäisi olla leikittämässä/vahtimassa/pissattamassa. Ei minulla riitä hermot.
Tiesin, että koirien (pentujen) kanssa on haastavaa, mutta en koe lämpimiä tunteita pentuun vaan ahdistaa entistä enemmän, että tällaisen takia menee rahaa ja vapaa-aika. Koko ajan pitää olla käytettävissä.Monella tutulla ja ystävällä on koiria ja luulin, että itsekin halusin kun haaveilin koirasta monta vuotta. Nyt kadun koiran hankintaa ja kaipaan entistä elämääni. Myös miehellä menee hermo koiraan ja parisuhdekin kärsii tästä, kun kummallakin hermot kireällä.
Onko kukaan muu kokenut samaa ja tämä on tabuaihe koirien omistamisessa?
Kommentit (161)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hermot menee kun lukee näitä avuttomien koiran/kissan-omistajien valituksia. Ilmeisesti osa luulee ja kuvittelee, että lemmikkieläimen pito on helppoa kuin heinänteko.
Sääliksi käy eläinparkoja.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi koiraa, enkä pysty samaistumaan ollenkaan. Kumpikaan ei herättänyt yöpissalle enää 3 kk:n iässä kuin harvoin. Illalla käytiin viimeisen kerran ulkona n. 22-23 ja aamulla herättiin n. 6-7, ihan meidän imisten normaalin aikataulun mukaan. Toinen leikkiessä välillä näykki käsiä, mutta tapa jäi nopasti pois kun kiellettiin ja lopetettiin leikki heti, kun puri. Tämä pentu ei järsinyt mattoja tai mitään muutakaan. Toinen ei yrittänyt naksia ihmisiä ollenkaan, mutta nakersi kyllä mattoja ym. silloin kun jäi yksin vain toisen koiran seuraan.
En tiedä, onko mulla käynyt jotenkin erityisen hyvä tuuri näiden kanssa vai olisiko nyt vain kyse siitä, että pentu aistii kireän ilmapiirin ja purkaa sen aiheuttamaa ahdistusta ja jännitystä riehumalla? En tiedä, miten ap saatoit edes kuvitella, että koiranpentu osaa olla just sun mielen mukaan ekasta päivästä lähtien, tyytyy vain leikkimään yksin leluilla ja olemaan söpö, jos kavereillasi on koiria, joiden kasvua olet päässyt seuraamaan.
Koiran kannalta olisi varmaan parasta, jos olisit yhteydessä kasvattajaan ja pyytäisit häntä etsimään pennulle uuden kodin. Sinä et selvästi sovi eläimen omistajaksi.
Oot kyllä just tyypillinen "itse täydellisyys" koiranomista" Tietenkin olet itse aina onnistunut olemaan rauhallinen ja koirat aistineet sen. Koirasi olleet heti tottelevaisia jne. Eikö muka ole mahdollista, että oma pentuna on haastavampi tapaus? En todellakaan aio kysyä kasvattajalta voiko koiralle etsiä uuden kodin. Ajattelin pyytää ensin neuvoja jne. Miksi luovuttaisin heti? Ap
Ap, kuulostaa niin tutuilta tunnelmilta! Haluan kuitenkin rohkaista ja kannustaa jaksamaan vielä, sillä muutaman kuukauden kuluttua tilanne on todennäköisesti jo täysin eri.
Meillä on ollut aiemmin villakoiria ja sheltti, jotka olivat pentuina hyvin rauhallisia ja harmittomia tapauksia eivätkä juurikaan stressiä aiheuttaneet. Sitten taloon saapuikin labbis, jonka pikkupentuaika oli suoraan sanottuna yhtä helvettiä :D Jatkuvaa pureskelua, riehumista ja vahtimista vaikka kuinka yritti virikkeistää ja liikuttaa vapaana ulkona, ja toisaalta opetella rauhoittumista sisällä. Tuntui ettei mikään riitä vaikka kaikkeni yritin, ja olin aivan valmis luovuttamaan siinä uskossa ettei minusta olekaan tähän ja hermot eivät yksinkertaisesti kestä, vaikka luulin olleeni hyvin valmistautunut pennun tuloon ja koirakokemustakin oli pennuista ja aikuisista koirista entuudestaan. Päivä kerrallaan kuitenkin jatkettiin, ja nyt kun pentu on 7 kk ikäinen, on arki jo huomattavasti helpompaa ja koira on suunnaton ilon aihe! Tuntuu että olen pystynyt kunnolla nauttimaan koiran seurasta vasta viimeisen kuukauden sisällä, sitä ennen tuntui että se ehdottomasti otti enemmän kuin antoi. Toki murrosikä ja muuta "kivaa" on vielä edessä päin, mutta uskaltaisin kuitenkin väittää että pahimmasta on jo selvitty.
Koirissa on siis huomattavan paljon yksilöllisiä eroja (toki riippuen paljon rodusta, mutta myös saman rodun samasta pentueesta voit saada "leppoisan tapauksen" tai "raikulilapsen"), joten ei kannata liikaa lannistua näistä "meidän pentujen kanssa ei ole ikinä ollut tuollaisia ongelmia" - kommenteista. Samalla tavalla minäkin olisin voinut kommentoida, ennen kun kohtasin tämän nykyisen pentumme :D Ja se on ihan luonnollista, ettei vaikeimman pentuajan keskellä koe "lämpimiä ja rakastavia tunteita" 24/7 pentua kohtaan, vaan monesti se aiheuttaa ärsytystä. Joten jos millään löydät motivaatiota jatkaa, niin kannustan yrittämään vielä ja uskomaan, ettei se koira-arki tule ikuisesti olemaan tuollaista!
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tietää pentuajan ongelmat. Järsityt tavarat ja pissavahingot, tottelemattomuuden, sotkun ja ennen kaikkea energiayyden. Ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä?
Ei kaikki tiedä. Kaikilla ei edelleenkään ole ollut edes lapsuusperheessä koiraa ja ensimmäinen koira on kaikilla tavoin uusi asia. Kuten esim. pennun riiviökäyttäytyminen. Muistan kerran, kun iltapissatuksesta ei tullut mitään, pentu hyökkäili ja puri vimmaisesti remmiä, mun nilkkoja ja käsiä ja joku ohikulkija oikein vielä pysähtyi katsomaan meidän taistelua ja ns. kääntämään veistä haavassa tuijottelullaan.
Pennusta tuli kuitenkin tavallinen, kiltti perhekoira, joka tuossa köllöttelee jaloissa.
Ap:lle tsemppiä ja ehdotus viedä koira koirakouluun oppimaan kontaktinottoa ja perusjuttuja heti kun mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirat on sekä kalliita,sitovat sinut paikoilleen jos et saa hoitajaa että vievät paljon aikaa.Tämä pitäisi opettaa jo koulussa
Te olette valinneet täysin vääränrotuisen koiran.
Sitten toisaalta, kun kaikki aina painottavat sitä, että äärimmäisellä lempeydellä ja ruusunterälehdillä saat ihanan kaverin. Ehkä, jos rotuvalinta olisi kohdistunut toisin. Aktiivisen ja energisen pennun kanssa on oltava jämäkkä. Katso vaikka videoita, miten koiraemo hoitaa pentujensa näykkimisen. Se on salamannopea ärähdys, ja sen jälkeen toimitaan emon ehdoilla. On kokemusta siitä, kun emo oli äärettömän kärsivällinen. Pentu perseili lopulta niin, että emo joutui ärähtämään todella pahasti. Meni kerrasta jakeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulutetaanhan koiraa päivittäin? Aivotyöskentely vähentää pennun riehumista ja kuluttaa energiaa. 3kk pentu on vielä ihan vauva ja pureminen loppuu kun hampaat vaihtuu ja siihen puututaan aina kun sitä tapahtuu ohjaamalla koiran naskalit vaikkapa leluun ja lakataan leikkimästä jos meno yltyy liian rajuksi. En tiedä mitä kuvitelmia ap:lla on ollut pentuajasta, mutta kusta, paskaa ja riehumistahan se normaalisti on. Pentu kyllä oppii talon tavoille kasvaessaan kunhan sitä kouluttaa pitkäjänteisesti ja jaksaa panostaa sosiaalistamiseen ja johdonmukaiseen lempeään koulutukseen
Meillä kans nyt pentu, pitkä väli edelliseen, ja jotenkin sitä jo ehti unohtaa kuinka hanurista tää eka vuosi pennun kanssa on.
Puremista kesti hampaiden vaihtumiseen asti, muuta perseilyä kylläkin vielä jatkuu. Pentu onneksi täyttää kohta 1v. Pitää vaan sinnikkäästi niitä rajoja laittaa. Meillä vielä paimentavaa rotua, niin sitä näykkimistä tulee jatkumaan seuraavat kymmenen vuotta.
Tuossa tuo nyt itseään viihdyttää, nakkelee lelujaan ja kiusaa kissaa. Juon nyt kahvit rauhassa ja sitten pidetään taas sulkeisharjoitukset.
Tsemppiä vaan ja hermoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulutetaanhan koiraa päivittäin? Aivotyöskentely vähentää pennun riehumista ja kuluttaa energiaa. 3kk pentu on vielä ihan vauva ja pureminen loppuu kun hampaat vaihtuu ja siihen puututaan aina kun sitä tapahtuu ohjaamalla koiran naskalit vaikkapa leluun ja lakataan leikkimästä jos meno yltyy liian rajuksi. En tiedä mitä kuvitelmia ap:lla on ollut pentuajasta, mutta kusta, paskaa ja riehumistahan se normaalisti on. Pentu kyllä oppii talon tavoille kasvaessaan kunhan sitä kouluttaa pitkäjänteisesti ja jaksaa panostaa sosiaalistamiseen ja johdonmukaiseen lempeään koulutukseen
Koulutetaan. Saa myös tehdä paljon nenätyöskentelyä, etsii nameja kääritystä pyyhkeistä, kongista, älyleluista, osaa istua, tulla luokse jne. Opetetaan myös rauhoittumaan ja onnistuukin välillä rauhoittimaan pentuaitaukseen. Tosin riehuu sielläkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä kans nyt pentu, pitkä väli edelliseen, ja jotenkin sitä jo ehti unohtaa kuinka hanurista tää eka vuosi pennun kanssa on.
Puremista kesti hampaiden vaihtumiseen asti, muuta perseilyä kylläkin vielä jatkuu. Pentu onneksi täyttää kohta 1v. Pitää vaan sinnikkäästi niitä rajoja laittaa. Meillä vielä paimentavaa rotua, niin sitä näykkimistä tulee jatkumaan seuraavat kymmenen vuotta.
Tuossa tuo nyt itseään viihdyttää, nakkelee lelujaan ja kiusaa kissaa. Juon nyt kahvit rauhassa ja sitten pidetään taas sulkeisharjoitukset.
Tsemppiä vaan ja hermoja.
Mitä on sulkeisharjoitukset? Luulen, että monet koiranomistajat unohtaa tän pentuajan. :D Onhan tää lyhyt aika koiran elämässä..Ehkä tämä siksi tuli shokkina itselle, koska ollaan kuitenkin koiraa koitettu kouluttaa ja aktivoida jne mutta silti meno on välillä aika hurjaa. No pitkäjänteisyys varmaan on se avainsana. Ehkä siinä opeteltavaa vielä itsellä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kans nyt pentu, pitkä väli edelliseen, ja jotenkin sitä jo ehti unohtaa kuinka hanurista tää eka vuosi pennun kanssa on.
Puremista kesti hampaiden vaihtumiseen asti, muuta perseilyä kylläkin vielä jatkuu. Pentu onneksi täyttää kohta 1v. Pitää vaan sinnikkäästi niitä rajoja laittaa. Meillä vielä paimentavaa rotua, niin sitä näykkimistä tulee jatkumaan seuraavat kymmenen vuotta.
Tuossa tuo nyt itseään viihdyttää, nakkelee lelujaan ja kiusaa kissaa. Juon nyt kahvit rauhassa ja sitten pidetään taas sulkeisharjoitukset.
Tsemppiä vaan ja hermoja.Mitä on sulkeisharjoitukset? Luulen, että monet koiranomistajat unohtaa tän pentuajan. :D Onhan tää lyhyt aika koiran elämässä..Ehkä tämä siksi tuli shokkina itselle, koska ollaan kuitenkin koiraa koitettu kouluttaa ja aktivoida jne mutta silti meno on välillä aika hurjaa. No pitkäjänteisyys varmaan on se avainsana. Ehkä siinä opeteltavaa vielä itsellä. Ap
No se on semmoinen armeijatermistöstä lainattu ilmaisu. Ihan vaan pidetään pieni koulutussessio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kans nyt pentu, pitkä väli edelliseen, ja jotenkin sitä jo ehti unohtaa kuinka hanurista tää eka vuosi pennun kanssa on.
Puremista kesti hampaiden vaihtumiseen asti, muuta perseilyä kylläkin vielä jatkuu. Pentu onneksi täyttää kohta 1v. Pitää vaan sinnikkäästi niitä rajoja laittaa. Meillä vielä paimentavaa rotua, niin sitä näykkimistä tulee jatkumaan seuraavat kymmenen vuotta.
Tuossa tuo nyt itseään viihdyttää, nakkelee lelujaan ja kiusaa kissaa. Juon nyt kahvit rauhassa ja sitten pidetään taas sulkeisharjoitukset.
Tsemppiä vaan ja hermoja.Mitä on sulkeisharjoitukset? Luulen, että monet koiranomistajat unohtaa tän pentuajan. :D Onhan tää lyhyt aika koiran elämässä..Ehkä tämä siksi tuli shokkina itselle, koska ollaan kuitenkin koiraa koitettu kouluttaa ja aktivoida jne mutta silti meno on välillä aika hurjaa. No pitkäjänteisyys varmaan on se avainsana. Ehkä siinä opeteltavaa vielä itsellä. Ap
No se on semmoinen armeijatermistöstä lainattu ilmaisu. Ihan vaan pidetään pieni koulutussessio.
Aa no on täälläkin harrastettu noita sulkeisia. Ja vien myös pentuaitaukseen rauhoittumaan jos pureminen yltyy. Nytkin nukahti sinne, kun jätin sinne. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi koiraa, enkä pysty samaistumaan ollenkaan. Kumpikaan ei herättänyt yöpissalle enää 3 kk:n iässä kuin harvoin. Illalla käytiin viimeisen kerran ulkona n. 22-23 ja aamulla herättiin n. 6-7, ihan meidän imisten normaalin aikataulun mukaan. Toinen leikkiessä välillä näykki käsiä, mutta tapa jäi nopasti pois kun kiellettiin ja lopetettiin leikki heti, kun puri. Tämä pentu ei järsinyt mattoja tai mitään muutakaan. Toinen ei yrittänyt naksia ihmisiä ollenkaan, mutta nakersi kyllä mattoja ym. silloin kun jäi yksin vain toisen koiran seuraan.
En tiedä, onko mulla käynyt jotenkin erityisen hyvä tuuri näiden kanssa vai olisiko nyt vain kyse siitä, että pentu aistii kireän ilmapiirin ja purkaa sen aiheuttamaa ahdistusta ja jännitystä riehumalla? En tiedä, miten ap saatoit edes kuvitella, että koiranpentu osaa olla just sun mielen mukaan ekasta päivästä lähtien, tyytyy vain leikkimään yksin leluilla ja olemaan söpö, jos kavereillasi on koiria, joiden kasvua olet päässyt seuraamaan.
Koiran kannalta olisi varmaan parasta, jos olisit yhteydessä kasvattajaan ja pyytäisit häntä etsimään pennulle uuden kodin. Sinä et selvästi sovi eläimen omistajaksi.
Ei hitto sä olet hölmö😂
Jos pentu on vasta 3 kk, ei se ole voinut olla teillä kuin 4-5 viikkoa. Eli hyvin lyhyen ajan. Meillä koira vaati 2 täyspäiväistä palvelijaa ja kouluttajaa ensimmäisen kesänsä. Sitten se rauhoittui 5 kk iässä täysin. Tosin en ollut epätoivoinen missään vaiheessa, kun osasin odottaa riehuntaa jopa pari v. Nyt koira alkaa olla 2- vuotias. Energiaa ja intoa toki riittää edelleen, mutta koira on kiltti ja tottelevainen, sekä täysin sisäsiisti pikkukoira jo siitä 4-5 kk iästä lähtien.
Voi hyvä luoja taas... kirjoitti:
Koirasi on pentu, eli vauva. SILLE PITÄÄ OPETTAA MIKÄ ON SALLITTUA JA MIKÄ EI. Koiran opetus alkaa siitä hetkestä kun pentu tulee kotiin. Suosittelen antamaan pennun heti pois, koska tuon puremisen ehtii vielä opettaa pois. Jos nyt jo hermostut koska et osaa opettaa koiraasi, niin ajattele että se elää n 15v tai kauemmin. Ja pureminen vaan yltyy koska hampaat vaihtuu vuoden iässä, ja sitten se käyttääkin niitä erilailla kun on pysyvät hampaat. Ajaytele koiraasi ja etsi pian kunnon koti jossa osataan kouluttaa.
Voi hyvä luoja taas kun tänne kirjoittaa ihmiset, joilla ei ole sitten mitään käsitystä koirista eikä edes siitä, koska hampaat vaihtuu. Tiedoksi kuitenkin, että ne vaihtuu n. 5 kk iässä.
Vuh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on hirveä tarve alkaa moralisoimaan jos koiran hankkija kokee negatiivisia tunteita vaikka takaan, että kaikki kokee, jos tällaista tulee vastaan. Kiitos teille, jotka olette olleet empaattisempia.
Koiraa on koitettu kouluttaa ja jäädyn aina kun hyökkää lahkeeseen/paljaaseen jalkaan. Pennulla on aitaus mihin opetettu rauhoittumaan ja sinne se pistetään jäähyllekin välillä jos pentu riehuu ja härkää liian paljon. Ulkona saa juosta vapaana metsässä. Koirakirjoja olen lukenut ja koittanut poimia neuvoja..Ihmisiltä tulee neuvoja niin laidasta laitaan ja päinvastaisia niin aluksi oli tosi vaikea päättää mihin uskoa. Ap
Kaikilla on varmasti huoli kuitenkin itse koirasta, ettei siitä tule seuraavaa kiertolaista. Kerrot kuitenkin täällä jo pilaavasi oman elämäsi. Se herättää tunteita varmasti, koska siinä aiheutuu huoli koirasta. Ei täällä ole kuitenkaan pahemmin moralisointia ollut, vaan yllättävän suurin osa oikeasti antanut oikeasti konkreettisia ohjeita ja kertonut omia kokemuksia vastaavassa tilanteessa. Sulta on koitettu kysellä mm. rotua, muttet ole vastannut? Rodulla/roduilla on oikeasti merkitystä. Se missä havannalle riittää kun on vain topakka äänensävy, niin saksanpaimenkoira on jo ihan eri kaliiberia. Vaikka kaikki koirat saa aktivoitua nenähommilla, niin suomenajokoiralle se sama jälki ei todellakaan riitä. Suurin osa koirien käytösongelmista johtuu liikunnan puutteesta. Siihenkin vaikuttaa se rotu. Pienemmälle seurakoiralle riittää varmasti vähän vähempi kuin vaikkapa vinttikoiralle. Koskee myös pentuja, ne tarvitsee rodunomaista tekemistä jämptin omistajan lisäksi.
Shetlanninlammaskoira kyseessä...Rotu valikoitui nimenomaan sen takia, että rodusta puhutaan helppona ensimmäisenä koirana. Ap
Siis todella villi ja hankala kouluttaa, omapäinen rotu. Näin 60v kokemuksella sanon. Kultainen noutaja, tai labbis ovat helppoja, rauhallisia ja varsinkin kokemattomalle hyviä. Sun pitäisi vielä nyt opettaa turkinhoitokin sille pennulle, se menee äkkiä takkuun ja takkuaikakin tulee kun hampaat vaihtuu, puhumattakaan korvakarvoista joita pitää nyppiä jo heti nyt. Eli, etsi sille osaava koti tai palauta kasvattajalle niin hän etsii. Koira peilaa sinun mielialoja ihan koko ajan, sanontakin "katso koiraa niin tiedät millä mielellä omistaja on" ei ole tuulesta temmattu.
Nyt alkaa tämä "minun rotu on kaikkein haastavin rotu"-päteminen. Monille eläin on tosiaan egon jatke. Mitä isompi eläin, sitä kovempi päteminen. Hevostallit ovat pahimpia paikkoja.
Ihme lyttäämistä täällä. Ei ole koira vihaa jos myöntää pentujen olevan vaikeita ja rasittavia. Ne jotka tämän kiistää eivät vaan halua myöntää että itselläänkin on joskus mennyt hermot. Ollaan olevinaan jotain täydellisiä omistajia joilla täydelliset koirat. Höpö höpö. Pentu vaihe on välillä hermoja raastavaa, mutta sen kun jaksaa niin helpottaa.
Kertokaahan te koiragurut! Tekstinkääntäjä ehdotti koirahurut. :D Nyt pentu on keksinyt kun mennään ulos niin jatkuvasti kiinni lahkeessa/kengässä..Ei liiku mihinkään. Pomppii minun ympärilläni. Kerjää myös ruokaa, kun syön leipiä..Mitäs näille kannattaa tehdä? Kerjäämisen jätän kokonaan huomiotta. Ap
Alue: Aihe vapaa
Mulla on kaksi koiraa, enkä pysty samaistumaan ollenkaan. Kumpikaan ei herättänyt yöpissalle enää 3 kk:n iässä kuin harvoin. Illalla käytiin viimeisen kerran ulkona n. 22-23 ja aamulla herättiin n. 6-7, ihan meidän imisten normaalin aikataulun mukaan. Toinen leikkiessä välillä näykki käsiä, mutta tapa jäi nopasti pois kun kiellettiin ja lopetettiin leikki heti, kun puri. Tämä pentu ei järsinyt mattoja tai mitään muutakaan. Toinen ei yrittänyt naksia ihmisiä ollenkaan, mutta nakersi kyllä mattoja ym. silloin kun jäi yksin vain toisen koiran seuraan.
En tiedä, onko mulla käynyt jotenkin erityisen hyvä tuuri näiden kanssa vai olisiko nyt vain kyse siitä, että pentu aistii kireän ilmapiirin ja purkaa sen aiheuttamaa ahdistusta ja jännitystä riehumalla? En tiedä, miten ap saatoit edes kuvitella, että koiranpentu osaa olla just sun mielen mukaan ekasta päivästä lähtien, tyytyy vain leikkimään yksin leluilla ja olemaan söpö, jos kavereillasi on koiria, joiden kasvua olet päässyt seuraamaan.
Koiran kannalta olisi varmaan parasta, jos olisit yhteydessä kasvattajaan ja pyytäisit häntä etsimään pennulle uuden kodin. Sinä et selvästi sovi eläimen omistajaksi.