Lue keskustelun säännöt.
Kauhea koiranpentu ja hermot riekaleina
23.01.2023 |
Mitä tehdä kun meinaa mennä totaalisesti hermo koiranpentuun.
Koira 3 kk ikäinen. Puree yhä lahkeita ja hyökkäilee nilkkoihin. Puree käsiä kun ottaa syliin. Paljaisiin jalkoihin eri toten käy kiinni. Ei pysty hetkeäkään olla vahtimatta tuota, kun syö matot (matoista ei väliä mutta pelkään että tukehtuu kumimattoon) mattoja ei voi ottaa pois, koska liukkaat lattiat.
Olen hermoraunio kun koira tekee pahojaan koko ajan. Ihan koko ajan pitäisi olla leikittämässä/vahtimassa/pissattamassa. Ei minulla riitä hermot.
Tiesin, että koirien (pentujen) kanssa on haastavaa, mutta en koe lämpimiä tunteita pentuun vaan ahdistaa entistä enemmän, että tällaisen takia menee rahaa ja vapaa-aika. Koko ajan pitää olla käytettävissä.Monella tutulla ja ystävällä on koiria ja luulin, että itsekin halusin kun haaveilin koirasta monta vuotta. Nyt kadun koiran hankintaa ja kaipaan entistä elämääni. Myös miehellä menee hermo koiraan ja parisuhdekin kärsii tästä, kun kummallakin hermot kireällä.
Onko kukaan muu kokenut samaa ja tämä on tabuaihe koirien omistamisessa?
Kommentit (161)
Ihmisillä on hirveä tarve alkaa moralisoimaan jos koiran hankkija kokee negatiivisia tunteita vaikka takaan, että kaikki kokee, jos tällaista tulee vastaan. Kiitos teille, jotka olette olleet empaattisempia.
Koiraa on koitettu kouluttaa ja jäädyn aina kun hyökkää lahkeeseen/paljaaseen jalkaan. Pennulla on aitaus mihin opetettu rauhoittumaan ja sinne se pistetään jäähyllekin välillä jos pentu riehuu ja härkää liian paljon. Ulkona saa juosta vapaana metsässä. Koirakirjoja olen lukenut ja koittanut poimia neuvoja..Ihmisiltä tulee neuvoja niin laidasta laitaan ja päinvastaisia niin aluksi oli tosi vaikea päättää mihin uskoa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis ole hankkinut koiraa etten olisi valmis sitä kouluttamaan tai etten tietäisi, että koiraa on koulutettava. Silti minulle on tullut näitä negatiivisia tunteita ja olen hyvin väsynyt. Näinkin voi käydä vaikka kuinka olisi valmistautunut tai vaikka tajuaisi jotain koiran kouluttamisesta. Ap
Meillä on 2,5 - vuotias saksanpaimenkoira. Ei pentuna syönyt mitään kiellettyä ja pissaili/kakkaili eteiseen kunnes oppi pidättämään. Ei siis opetettu mitään pissa-alustoja sille. Ruoan sai tavallaan pitkin päivää kun opetettiin tavoille.
Mutta kyllä tuo puri sitten senkin edestä lelujaan ja meitä. Pahinta oli ulkona lenkeillä kun koira oli 1-2-vuotias. Saattoi räyhääntyä niin, että roikkuu hihassa ja hyökkäili. Ei auttanut kiljahdukset tai ärähdykset, koira vain innostui niistä lisää. Eikä ihminen pysty, minä ainakaan, kestämään pitkään jo ison koiran hampaita. Otin pulloon etikkaa ja suihkaisin sitä koiran naamalle. Loppui se jossain vaiheessa. Nyt tekee tuota vain äärimmäisen turhautuneena, ja sellaista on äärimmäisen harvoin.
Tsemppiä pennun kanssa! Muista, että koiran kanssa pitää löytää kultainen keskitie. Liika aktivointi vain lisää koiran kierroksia, ja pian voitte olla siinä tilanteessa että teillä on nuori koira joka odottaa viihdyttämistä koko teidän hereillä olon ajan.
Myös koiran pitää oppia rauhoittumaan. Meillä on alusta asti ollut selvä lasten kanssa että kun koira nukkuu, sitä ei häiritä. Koiralla on oma paikka, josta se näkee kaikki meidät mutta johon sitä ei mennä ei härppimään vaikka se olisi hereillä. Samoin kun koira syö, ruokaansa tai kaluaa luuta, sen annetaan olla.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on hirveä tarve alkaa moralisoimaan jos koiran hankkija kokee negatiivisia tunteita vaikka takaan, että kaikki kokee, jos tällaista tulee vastaan. Kiitos teille, jotka olette olleet empaattisempia.
Koiraa on koitettu kouluttaa ja jäädyn aina kun hyökkää lahkeeseen/paljaaseen jalkaan. Pennulla on aitaus mihin opetettu rauhoittumaan ja sinne se pistetään jäähyllekin välillä jos pentu riehuu ja härkää liian paljon. Ulkona saa juosta vapaana metsässä. Koirakirjoja olen lukenut ja koittanut poimia neuvoja..Ihmisiltä tulee neuvoja niin laidasta laitaan ja päinvastaisia niin aluksi oli tosi vaikea päättää mihin uskoa. Ap
Kaikilla on varmasti huoli kuitenkin itse koirasta, ettei siitä tule seuraavaa kiertolaista. Kerrot kuitenkin täällä jo pilaavasi oman elämäsi. Se herättää tunteita varmasti, koska siinä aiheutuu huoli koirasta. Ei täällä ole kuitenkaan pahemmin moralisointia ollut, vaan yllättävän suurin osa oikeasti antanut oikeasti konkreettisia ohjeita ja kertonut omia kokemuksia vastaavassa tilanteessa. Sulta on koitettu kysellä mm. rotua, muttet ole vastannut? Rodulla/roduilla on oikeasti merkitystä. Se missä havannalle riittää kun on vain topakka äänensävy, niin saksanpaimenkoira on jo ihan eri kaliiberia. Vaikka kaikki koirat saa aktivoitua nenähommilla, niin suomenajokoiralle se sama jälki ei todellakaan riitä. Suurin osa koirien käytösongelmista johtuu liikunnan puutteesta. Siihenkin vaikuttaa se rotu. Pienemmälle seurakoiralle riittää varmasti vähän vähempi kuin vaikkapa vinttikoiralle. Koskee myös pentuja, ne tarvitsee rodunomaista tekemistä jämptin omistajan lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on hirveä tarve alkaa moralisoimaan jos koiran hankkija kokee negatiivisia tunteita vaikka takaan, että kaikki kokee, jos tällaista tulee vastaan. Kiitos teille, jotka olette olleet empaattisempia.
Koiraa on koitettu kouluttaa ja jäädyn aina kun hyökkää lahkeeseen/paljaaseen jalkaan. Pennulla on aitaus mihin opetettu rauhoittumaan ja sinne se pistetään jäähyllekin välillä jos pentu riehuu ja härkää liian paljon. Ulkona saa juosta vapaana metsässä. Koirakirjoja olen lukenut ja koittanut poimia neuvoja..Ihmisiltä tulee neuvoja niin laidasta laitaan ja päinvastaisia niin aluksi oli tosi vaikea päättää mihin uskoa. Ap
Kaikilla on varmasti huoli kuitenkin itse koirasta, ettei siitä tule seuraavaa kiertolaista. Kerrot kuitenkin täällä jo pilaavasi oman elämäsi. Se herättää tunteita varmasti, koska siinä aiheutuu huoli koirasta. Ei täällä ole kuitenkaan pahemmin moralisointia ollut, vaan yllättävän suurin osa oikeasti antanut oikeasti konkreettisia ohjeita ja kertonut omia kokemuksia vastaavassa tilanteessa. Sulta on koitettu kysellä mm. rotua, muttet ole vastannut? Rodulla/roduilla on oikeasti merkitystä. Se missä havannalle riittää kun on vain topakka äänensävy, niin saksanpaimenkoira on jo ihan eri kaliiberia. Vaikka kaikki koirat saa aktivoitua nenähommilla, niin suomenajokoiralle se sama jälki ei todellakaan riitä. Suurin osa koirien käytösongelmista johtuu liikunnan puutteesta. Siihenkin vaikuttaa se rotu. Pienemmälle seurakoiralle riittää varmasti vähän vähempi kuin vaikkapa vinttikoiralle. Koskee myös pentuja, ne tarvitsee rodunomaista tekemistä jämptin omistajan lisäksi.
Shetlanninlammaskoira kyseessä...Rotu valikoitui nimenomaan sen takia, että rodusta puhutaan helppona ensimmäisenä koirana. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on niin paljon koirista ja niiden koulutuksesta tietoa. Kun lukee yhden koirakirjan, on sen jälkeen paniikissa, ettei koskaan pysty kasvattamaan hyvää koiraa. Niin vaikealta kaikki kuulostaa, vaikka hyviä koiria kasvatettiin ennenkin ihan pelkällä maalaisjärjellä. Kun on johdonmukainen, eikä pelolla ja voimalla hallitse, niin pääsee eläimien kanssa jo aika pitkälle.
Ap, jos tuo jatkuu niin harkitse vakavasti olisiko koiran palauttaminen parempi vaihtoehto. Parempi tehdä nuorempana, ja jos tuntuu siltä ettei hommasta tule mitään niin voi olla pennun kannalta parempi etsiä uusi koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa - onko AP tyyypeeeryys? yLI 10 pentua takana. Tiedän TÄSMÄLLEEN mitä odottaa. Piiiiikä ulkolemlli rauhoittaa koiran ... ja EMÄNNÄN!
Ei puhuta koiran kasvattamisen haastavuudesta ja vaativuudesta? Kyllä puhutaan!
Itse totean aina kun aiheesta puhutaan että pennut ovat ihan hirveitä. Omat pennut olen silti hoitanut, pissaa, tuhoja, riehumista, haukkumista, vinkumista, kakkaa, lisää tuhoja. Sisäsiisteys saati järki vie oman aikansa kehittyä. Vaihtuvat hampaat kutiavat ja muutenkin sitä suuta pitää oppia käyttämään. Energiaa on ja riehua pitää että motoriikka kehittyy. Ei voi jättää yksin pitkäksi aikaa.
Kuka edes kuvittelee että se olisi mitään muuta? 2 vuotias koira on edelleen teini, 3v alkaa olla aikuinen. Alle 1 vuotias koira on aivan lapsi. Itse jaksan pentuajan koska tiedän että se menee ohi.
AP, ne ystävät on nähneet vaivaa että koirat ovat oppineet talon tavoille. Sinulla ei ole ollut koiraa, etkä tehnyt riittävää taustatyötä.
Parasta olisi palauttaa pentu. Omat riiviöt ovat alusta lähtien aiheuttaneet vastapainoksi onnen, innostuksen ja hauskuuden tunnetta. Aivot oikein kylpevät oksitosiinissa kun sitä pissariiviötä pussailee otsaan ja leikittää.
Palauta pentu ja hanki lisää kokemusta hoitamalla kavereiden koiria. Sitten voit harkita aikuista kodinvaihtajaa. Ei pentua teille ennen kuin olette valmiita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia pitää tarkkaan harkita, että sopiiko koira omaan elämäntyyliin ja riittääkö kiinnostus ja rahkeet niin ajallisesti kuin rahallisestikin.
Itsekin olen miettinyt että jos vielä hommaisin koiran. Nyt alan kuitenkin kallistua siihen, että unohdan koko jutun.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on hirveä tarve alkaa moralisoimaan jos koiran hankkija kokee negatiivisia tunteita vaikka takaan, että kaikki kokee, jos tällaista tulee vastaan. Kiitos teille, jotka olette olleet empaattisempia.
Koiraa on koitettu kouluttaa ja jäädyn aina kun hyökkää lahkeeseen/paljaaseen jalkaan. Pennulla on aitaus mihin opetettu rauhoittumaan ja sinne se pistetään jäähyllekin välillä jos pentu riehuu ja härkää liian paljon. Ulkona saa juosta vapaana metsässä. Koirakirjoja olen lukenut ja koittanut poimia neuvoja..Ihmisiltä tulee neuvoja niin laidasta laitaan ja päinvastaisia niin aluksi oli tosi vaikea päättää mihin uskoa. Ap
Hyvä, että koira pääsee juoksemaan vapaana metsässä. Siihen on helppo yhdistää luoksetuloharjoitukset eli nyt vaan ulos harjoittelemaan koiran kanssa sekä emäntä että isäntä.
Luoksetuloharjoituksissa toisen luota toisen luokse koira saa paljon liikuntaa, kun matkaa pidennetään vähitellen. Oma koirani oppi jo pentuna luoksetulon ja oli upeaa, kun tiesin saavani sen myöhemmin kiinni milloin ja missä tahansa heti kutsusta.
Koira nautti näistä spurttailuista ja oli sitten kyllä väsynytkin harjoitusten jälkeen. Vielä vanhuksenakin se teki mielellään näitä harjoituksia, vaikka osasikin homman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 2,5 - vuotias saksanpaimenkoira. Ei pentuna syönyt mitään kiellettyä ja pissaili/kakkaili eteiseen kunnes oppi pidättämään. Ei siis opetettu mitään pissa-alustoja sille. Ruoan sai tavallaan pitkin päivää kun opetettiin tavoille.
Mutta kyllä tuo puri sitten senkin edestä lelujaan ja meitä. Pahinta oli ulkona lenkeillä kun koira oli 1-2-vuotias. Saattoi räyhääntyä niin, että roikkuu hihassa ja hyökkäili. Ei auttanut kiljahdukset tai ärähdykset, koira vain innostui niistä lisää. Eikä ihminen pysty, minä ainakaan, kestämään pitkään jo ison koiran hampaita. Otin pulloon etikkaa ja suihkaisin sitä koiran naamalle. Loppui se jossain vaiheessa. Nyt tekee tuota vain äärimmäisen turhautuneena, ja sellaista on äärimmäisen harvoin.
Tsemppiä pennun kanssa! Muista, että koiran kanssa pitää löytää kultainen keskitie. Liika aktivointi vain lisää koiran kierroksia, ja pian voitte olla siinä tilanteessa että teillä on nuori koira joka odottaa viihdyttämistä koko teidän hereillä olon ajan.
Myös koiran pitää oppia rauhoittumaan. Meillä on alusta asti ollut selvä lasten kanssa että kun koira nukkuu, sitä ei häiritä. Koiralla on oma paikka, josta se näkee kaikki meidät mutta johon sitä ei mennä ei härppimään vaikka se olisi hereillä. Samoin kun koira syö, ruokaansa tai kaluaa luuta, sen annetaan olla.
Joo, tuo murrosikä oli nyt myöhemmin ajateltuna vielä pahempi kuin pikkupentuvaihe. Meillä oli sakemannilla samaa, varsinkin metsälenkeillä roikkui selässä, hyppi päälle ja riehui ympäri ohjaajaa. Rupesin sitten ennakoimaan, kun kohtaus oli alkamassa (näkyi silmien ilmeestä), viskoin maahan nameja ja "etsi", pyysin istumaan tms. -> namipalkka, niin saatiin huomiota muuhun ja kohtaukset estettyä. Ja sitten menivät varmaan muutenkin ohi kun alkoi aikuistua. Kotona taas on aina rauhoittunut hyvin eikä ole hajottanut paikkoja, ei eroahdistuksia eikä muitakaan ongelmia.
Kyllä varmaan useimpien koirien kanssa on kasvuvaiheessa joitakin haasteita. Kun niistä pääsee yli, ne jäävät vähitellen kummasti unholaan ja uskaltaisi ryhtyä samaan rumbaan uudelleenkin.
En minä aio koiraa palauttaa tai luopua siitä. Olen vain herkkä ihminen ja koen tunteet suurina niin hyvät kuin huonot. Kyllä nyt välillä koen hyviäkin hetkiä. Ehkä kaipasin vertaistukea, kanavaa aukaista tuntemuksia, vinkkejä, kokemuksia. Kiitos teille jotka olette näitä jakaneetkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka vuosi on usein yhtä helvettiä. Toisena vuonna alkaahelpottaa. Kolmantena vuonna se kaikki vaivannäkö pikkuhiljaa alkaa kantaa hedelmää.
Vierailija kirjoitti:
Ei puhuta koiran kasvattamisen haastavuudesta ja vaativuudesta? Kyllä puhutaan!
Itse totean aina kun aiheesta puhutaan että pennut ovat ihan hirveitä. Omat pennut olen silti hoitanut, pissaa, tuhoja, riehumista, haukkumista, vinkumista, kakkaa, lisää tuhoja. Sisäsiisteys saati järki vie oman aikansa kehittyä. Vaihtuvat hampaat kutiavat ja muutenkin sitä suuta pitää oppia käyttämään. Energiaa on ja riehua pitää että motoriikka kehittyy. Ei voi jättää yksin pitkäksi aikaa.
Kuka edes kuvittelee että se olisi mitään muuta? 2 vuotias koira on edelleen teini, 3v alkaa olla aikuinen. Alle 1 vuotias koira on aivan lapsi. Itse jaksan pentuajan koska tiedän että se menee ohi.
AP, ne ystävät on nähneet vaivaa että koirat ovat oppineet talon tavoille. Sinulla ei ole ollut koiraa, etkä tehnyt riittävää taustatyötä.
Parasta olisi palauttaa pentu. Omat riiviöt ovat alusta lähtien aiheuttaneet vastapainoksi onnen, innostuksen ja hauskuuden tunnetta. Aivot oikein kylpevät oksitosiinissa kun sitä pissariiviötä pussailee otsaan ja leikittää.
Palauta pentu ja hanki lisää kokemusta hoitamalla kavereiden koiria. Sitten voit harkita aikuista kodinvaihtajaa. Ei pentua teille ennen kuin olette valmiita.
En todellakaan palauta pentua. Kun joku av mamma käskee. Huh huh. Ap
Olisiko, että sitä koiraa pitää komentaa siitä puremisesta. Ei se tiedä mikä toiminta on hyväksyttyä ja mikä ei jos et kerro sille. Voi vaatia toistoja.
Olet itse laiminlyönyt kaiken sen, mitä pitää ottaa huomioon kun hankkii kotiin nelijalkaisen ystävän, nyt sitten vaan peilin eteen ja syvähaastattelua kehiin.
Mun koira noin vuoden ja puree edelleen huonekaluja yms vaikka saa paljon aktiviteettia. Energinen rotu. Ymmärrän kyllä ap, mutta kun on ryhtynyt hommaan ni se vaan pitää sit hoitaa. Moni ei tajua et koiranpentu vaatii tosi paljon. Ja varsinkin jos on isompi koira niin jos sitä ei kouluta niin jo pelkkä lenkkeily on hirveetä vetämisen takia.
Nosto
Rakas AP, kyllä sinä pärjäät! Osaat varmasti toimia koiran kanssa, usko itseesi. Kerrohan vielä minkä ikäinen pentu nyt on, ja oliko uros vai narttu?
Mulla on ollut monenlaisia koiria, eri rotuisia ja kaikkien pentuaika toki haastavaa. Pahin oli kuitenkin kovapäinen labbisuros, vaikka labradorinnoutajien sanotaan olevan niin lutusia. No niin hän olikin, sitten aikuisena, maailman ihanin ja rakkain koira. Itkin silmät päästäni, kun hänet jouduttiin lopettamaan 13-vuotiaana. Mutta se pentuaika, voi herranjumala. Puri niin kamalasti minua ja meidän poikaa, että jouduttiin käymään ongelmakoirien kouluttajan pakeilla. Hän antoi lyömättömän neuvon: sitruunamehua (siitä keltaisesta sitruunan muotoisesta pullosta) laitetaan sellaiseen kukkien sumutuspulloon. Seuraavan kerran, kun piski puree, avataan suu ja suihkaistaan kitaan sitruunamehua. Se pureminen loppui kuin seinään! Pidin suihkepulloa vyöllä ja jos koira lähestyi minua riekkuen tai alkoi hammastelemaan, riitti kun otti suihkepullon käteen; hän paiskautui maahan makaamaan suu kiinni :D
Miehellesi sanoisin, että kasva aikuiseksi. Pahinta mitä hän voi tehdä, on alkaa osoittamaan mieltä ja kiukuttelemaan sinulle koiran otosta. Nyt te seisotte yhtenä rintamana haasteen edessä ja tuette toisianne aikuisten tavalla. Näytä vaikka hänelle tämä kirjoitus. Mitä se sitten tulisi olemaan, jos te saatte lapsen jolla on koliikki, tai joku pahempi sairaus?
Kaikki järjestyy, aapee, elä sie huoli
Tiedettiin että pennun kanssa tulee olemaan haastavaa ja sitten ihmetellään, kun on haastavaa...