Miksi 40+ naisen on todella vaikea löytää omanikäistä koulutettua, urheilullista, hyvässä työssä olevaa miestä parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä jotkut kirjoittavat että nuorempi nainen hyötyisi miehen elämänkokemuksesta eniten.

Tässä on jotain uskomattoman vääristynyttä ja inhottavaa. Itselläni on ollut suhde vanhempaan mieheen, ja tuo suhde oli kaikin tavoin epätasapuolinen, kamala suhde. Yksi iso asia jonka vasta nyt täältä vanhojen ukkojen kirjoituksista tajuan, oli juuri tuo että mies yritti tyrkyttää omaa elämänkokemustaan minulle ja minun olisi pitänyt ottaa se totena myös omalla kohdallani. Minun olisi pitänyt elää hänen elämäänsä hankkimatta elämänkokemusta itse ja jättäen omalle ikäkaudelleni sopivat asiat väliin. Mieshän oli ne jo kokenut. 

Elämänkokemus on henkilökohtainen. Jos vielä joskus haluan suhteen, haluan sellaisen missä elämänkokemusta on molemmilla suurinpiirtein saman verran. En halua olla tyhjä, hyvännäköinen astia johon toinen kaataa oman elämänkokemuksensa vaan haluan että olen kiinnostava oman persoonani, luonteeni, historiani ja elämänkokemukseni kautta. 

Jos tällaista miestä ei ole suomenmaassa olemassa niin sitten on vaan elettävä yksin.

Olet pahoillani että olet joutunut elämään huonossa suhteessa huonon miehen kanssa. Onneksi olet kuitenkin päässyt miehestä eroon.

Minä kirjoitin tuosta ja ymmärrän miten ja miksi tulkitset kirjoitusta noin, etenkin taustasi tietäen. Tulkinta on kuitenkin päinvastainen kuin mitä tarkoitin, joten selvennän vielä kirjoitustani.

Ihmisellä on vanhempana parempi psykologinen joustavuus, mikä tekee hänestä lähtökohtaisesti paremman kumppanin. Paremman psykologisen joustavuuden ansiosta on ymmärtäväisempi, lempeämpi ja pystyy paremmin tukemaan kumppaniaan vastoinkäymisissä tai kriiseissä. Nuorempana ihminen helpommin syyttää vastoinkäymisistä joko itseään tai muita (esimerkiksi kumppaniaan), mikä johtaa useammin konflikteihin parisuhteessa. Samoin ymmärrys ja viestintätaidot ovat kehittyneet, mikä helpottaa kommunikaatiota ja vähentää väärinymmärrysten riskiä. Kokemuksensa ja paremman itsetuntemuksensa myötä kykenee nimenomaan paremmin antamaan kumppanille tämän tarvitsemaa tilaa olla oma itsensä. Nuorena kokee omasta mielipiteestä poikkeavat näkemykset helpommin uhaksi, kun taas vanhemmiten on helpompi ymmärtää jopa vastakkaisia näkökohtia ja perusteita niiden taustalla. En siis suinkaan tarkoittanut sitä, että vampempi kumppani määräisi tai kertoisi miten suhteessa toimitaan, vaan juuri päinvastaista.

Asiaa voisi verrata siihen, kuinka ihminen kasvaa esimiehen roolissa ja tulee kokemuksen myötä paremmaksi esimieheksi. Siinä missä kokematon esimies saattaa kertoa alaisilleen, mitä näiden pitää tehdä ja yrittää ratkaista ongelmat näiden puolesta, kokeneempi esimies pyrkii tukemaan alaisiaan ja antaa näiden itse löytää ratkaisut tavoitteisiin pääsemiseksi.

Ja ennen kuin joku hiiltyy siitä, että vertaan kumppanin roolia esimiehen rooliin, niin siitä ei suinkaan ole kysymys. Yritän vertauksella kuvata sitä, kuinka henkisen kasvun myötä ihmisestä voi tulla parempi kumppani. Esimiestyö eli ihmisten johtaminen vaatii ihmissuhdetaitoja samalla tavalla kuin kumppanin rooli ja siinä kehittyy kokemuksen myötä. Harva on hyvin nuorena vielä hyvä esimies ja sama pätee parisuhteeseen.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö voisi olla huono kumppani myös vanhana, kuten sinulla on ollut. Samoin moni on hyvä kumppani jo nuorena (mutta tulee paremmaksi kokemuksen myötä). Haluan kuitenkin uskoa siihen, että me ihmiset kehitymme paremmaksi ja ainakin omalla kohdallani voin sanoa, että olen kehittynyt paremmaksi kumppaniksi.

Enkä myöskään tarkoita, että kenenkään olisi valittava itseään vanhempi tai nuorempi kumppani. Jokainen tekee sen valinnan itse. Halusin vain tuoda keskustelussa esille potentiaalisia hyviä puolia, joita vanhemmalla kumppanilla voi olla.

Kirjoituksesi perusteella on outoa miksi itse et sitten halua vanhempaa kumppania?

Olen tähän kysymykseen jo vastannut melko kattavasti aiemmissa viesteissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

Ensinnäkin: ihminen on eläin ja vietit vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Jos et hyväksy tätä biologista tosiasiaa keskustelun lähtökohdaksi, meidän ei kannata jatkaa keskustelua.

Viettejään voi pyrkiä kontrolloimaan, mutta ne ovat silti olemassa ja ne vaikuttavat silti. Yksi hyvä, aiheeseen liittymätön esimerkki on syöminen. Evoluutioympäristössä ravintoa oli saatavilla niukasti ja se pilaantui nopeasti. Tästä syystä ihmisen mieltymys makeaan ja rasvaiseen ruokaan eli energiapitoiseen oli eduksi selviämisen kannalta. Jos sattui löytämään ruokaa, se kannatti ahmia kaikki ennen pilaantumista. Nyky-ympäristössä, missä kaupat ovat täynnä energiapitoista ruokaa, tuo vietti ei enää ole hyödyllinen vaan päinvastoin ohjaa monet syömään aivan liikaa. Osa kykenee viettiään hallitsemaan paremmin kuin toiset, mutta kaikki varmasti tunnistavat tämän ominaisuuden itsessään.

Toiseksi, ihmisen menestys eläinlajina ei perustu lihaksiin, nopeuteen tai fyysisiin ominaisuuksiin, vaan ihmisen kykyyn tehdä yhteistyötä. Ihmiset muodostavat muihin lajeihin verrattuna huomattavan monimutkaisia verkostoja ja hierarkioita. Asema hierarkiassa perustui/perustuu yleensä syntyperään, osaamiseen tai sosiaalisiin taitoihin. Lihasvoimalla ei pitkälle pötkitä. Ihmisen asema näissä verkostoissa vaikutti historiassa jälkeläisten selviytymismahdollisuuksiin, minkä vuoksi naiset preferoivat kumppaneina miehiä, joilla on korkea status ja paljon resursseja (varallisuutta). Oli toki yksi asia, jossa fyysiset ominaisuudet olivat kriittisiä, nimittäin synnyttäminen. Todennäköisesti tästä syystä miehet antavat naisen nuoruudelle ja ulkonäölle enemmän painoarvoa kuin naiset miehen vastaaville ominaisuuksille.

Mutta ehkä päätämme illan luennon evoluutiobiologiasta tähän :)

Juu, kannattaa lopettaa koska evoluutiobiologia ei ole tiedettä sanan varsinaisessa merkityksessä koska sitä ei pysty todistamaan. Nuo esimerkkisikin liittyvät pitkälti tietynlaisiin kulttuureihin. Monet tutkimukset kertovat, että miehen varallisuutta arvostetaan lähinnä epätasa-arvoisissa kulttuureissa, joissa naisen mahdollisuutta hankkia varallisuutta itse on keinotekoisesti rajoitettu. Mitä tasa-arvoisempi kulttuuri, sitä vähemmän naiset preferoivat miehen asemaa tämän muiden, mm fyysisten ominaisuuksien kustannuksella.

Näiden keski-ikäisten naisten haukkumisketjujen tulos on aina sama. Yritetään (jostain syystä) satuttaa keski-ikäisiä naisia, mutta loppujen lopuksi tästä haukkumisesta loukkaantuvat vain nuoret sinkkunaiset, jotka kerta toisensa jälkeen vahvistavat päätöstä sinkkuna elämisestä koska tiedostavat tulevansa joskus vanhaksi ja miehille tämä luonnollinen elämänkulku tuntuu olevan ongelma.

Keski-ikäiset naiset taas elelevät iloisesti normaalien keski-ikäisten miesten kanssa jotka eivät käy täällä eivätkä tiedä tällaisesta puheenaiheesta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä jotkut kirjoittavat että nuorempi nainen hyötyisi miehen elämänkokemuksesta eniten.

Tässä on jotain uskomattoman vääristynyttä ja inhottavaa. Itselläni on ollut suhde vanhempaan mieheen, ja tuo suhde oli kaikin tavoin epätasapuolinen, kamala suhde. Yksi iso asia jonka vasta nyt täältä vanhojen ukkojen kirjoituksista tajuan, oli juuri tuo että mies yritti tyrkyttää omaa elämänkokemustaan minulle ja minun olisi pitänyt ottaa se totena myös omalla kohdallani. Minun olisi pitänyt elää hänen elämäänsä hankkimatta elämänkokemusta itse ja jättäen omalle ikäkaudelleni sopivat asiat väliin. Mieshän oli ne jo kokenut. 

Elämänkokemus on henkilökohtainen. Jos vielä joskus haluan suhteen, haluan sellaisen missä elämänkokemusta on molemmilla suurinpiirtein saman verran. En halua olla tyhjä, hyvännäköinen astia johon toinen kaataa oman elämänkokemuksensa vaan haluan että olen kiinnostava oman persoonani, luonteeni, historiani ja elämänkokemukseni kautta. 

Jos tällaista miestä ei ole suomenmaassa olemassa niin sitten on vaan elettävä yksin.

Olet pahoillani että olet joutunut elämään huonossa suhteessa huonon miehen kanssa. Onneksi olet kuitenkin päässyt miehestä eroon.

Minä kirjoitin tuosta ja ymmärrän miten ja miksi tulkitset kirjoitusta noin, etenkin taustasi tietäen. Tulkinta on kuitenkin päinvastainen kuin mitä tarkoitin, joten selvennän vielä kirjoitustani.

Ihmisellä on vanhempana parempi psykologinen joustavuus, mikä tekee hänestä lähtökohtaisesti paremman kumppanin. Paremman psykologisen joustavuuden ansiosta on ymmärtäväisempi, lempeämpi ja pystyy paremmin tukemaan kumppaniaan vastoinkäymisissä tai kriiseissä. Nuorempana ihminen helpommin syyttää vastoinkäymisistä joko itseään tai muita (esimerkiksi kumppaniaan), mikä johtaa useammin konflikteihin parisuhteessa. Samoin ymmärrys ja viestintätaidot ovat kehittyneet, mikä helpottaa kommunikaatiota ja vähentää väärinymmärrysten riskiä. Kokemuksensa ja paremman itsetuntemuksensa myötä kykenee nimenomaan paremmin antamaan kumppanille tämän tarvitsemaa tilaa olla oma itsensä. Nuorena kokee omasta mielipiteestä poikkeavat näkemykset helpommin uhaksi, kun taas vanhemmiten on helpompi ymmärtää jopa vastakkaisia näkökohtia ja perusteita niiden taustalla. En siis suinkaan tarkoittanut sitä, että vampempi kumppani määräisi tai kertoisi miten suhteessa toimitaan, vaan juuri päinvastaista.

Asiaa voisi verrata siihen, kuinka ihminen kasvaa esimiehen roolissa ja tulee kokemuksen myötä paremmaksi esimieheksi. Siinä missä kokematon esimies saattaa kertoa alaisilleen, mitä näiden pitää tehdä ja yrittää ratkaista ongelmat näiden puolesta, kokeneempi esimies pyrkii tukemaan alaisiaan ja antaa näiden itse löytää ratkaisut tavoitteisiin pääsemiseksi.

Ja ennen kuin joku hiiltyy siitä, että vertaan kumppanin roolia esimiehen rooliin, niin siitä ei suinkaan ole kysymys. Yritän vertauksella kuvata sitä, kuinka henkisen kasvun myötä ihmisestä voi tulla parempi kumppani. Esimiestyö eli ihmisten johtaminen vaatii ihmissuhdetaitoja samalla tavalla kuin kumppanin rooli ja siinä kehittyy kokemuksen myötä. Harva on hyvin nuorena vielä hyvä esimies ja sama pätee parisuhteeseen.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö voisi olla huono kumppani myös vanhana, kuten sinulla on ollut. Samoin moni on hyvä kumppani jo nuorena (mutta tulee paremmaksi kokemuksen myötä). Haluan kuitenkin uskoa siihen, että me ihmiset kehitymme paremmaksi ja ainakin omalla kohdallani voin sanoa, että olen kehittynyt paremmaksi kumppaniksi.

Enkä myöskään tarkoita, että kenenkään olisi valittava itseään vanhempi tai nuorempi kumppani. Jokainen tekee sen valinnan itse. Halusin vain tuoda keskustelussa esille potentiaalisia hyviä puolia, joita vanhemmalla kumppanilla voi olla.

Kirjoituksesi perusteella on outoa miksi itse et sitten halua vanhempaa kumppania?

Olen tähän kysymykseen jo vastannut melko kattavasti aiemmissa viesteissä.

Ok, en jaksa etsiä mutta voin olettaa että vastauksesi on jotain sellaista, kuinka nuoret ovat viehättävämpiä. Ja niin, se on myös se syy miksi harva nainenkaan haluaa vanhempaa miestä vaikka kuinka yrität selittää miten hyvää parisuhdematskua vanhat miehet ovat :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

Ensinnäkin: ihminen on eläin ja vietit vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Jos et hyväksy tätä biologista tosiasiaa keskustelun lähtökohdaksi, meidän ei kannata jatkaa keskustelua.

Viettejään voi pyrkiä kontrolloimaan, mutta ne ovat silti olemassa ja ne vaikuttavat silti. Yksi hyvä, aiheeseen liittymätön esimerkki on syöminen. Evoluutioympäristössä ravintoa oli saatavilla niukasti ja se pilaantui nopeasti. Tästä syystä ihmisen mieltymys makeaan ja rasvaiseen ruokaan eli energiapitoiseen oli eduksi selviämisen kannalta. Jos sattui löytämään ruokaa, se kannatti ahmia kaikki ennen pilaantumista. Nyky-ympäristössä, missä kaupat ovat täynnä energiapitoista ruokaa, tuo vietti ei enää ole hyödyllinen vaan päinvastoin ohjaa monet syömään aivan liikaa. Osa kykenee viettiään hallitsemaan paremmin kuin toiset, mutta kaikki varmasti tunnistavat tämän ominaisuuden itsessään.

Toiseksi, ihmisen menestys eläinlajina ei perustu lihaksiin, nopeuteen tai fyysisiin ominaisuuksiin, vaan ihmisen kykyyn tehdä yhteistyötä. Ihmiset muodostavat muihin lajeihin verrattuna huomattavan monimutkaisia verkostoja ja hierarkioita. Asema hierarkiassa perustui/perustuu yleensä syntyperään, osaamiseen tai sosiaalisiin taitoihin. Lihasvoimalla ei pitkälle pötkitä. Ihmisen asema näissä verkostoissa vaikutti historiassa jälkeläisten selviytymismahdollisuuksiin, minkä vuoksi naiset preferoivat kumppaneina miehiä, joilla on korkea status ja paljon resursseja (varallisuutta). Oli toki yksi asia, jossa fyysiset ominaisuudet olivat kriittisiä, nimittäin synnyttäminen. Todennäköisesti tästä syystä miehet antavat naisen nuoruudelle ja ulkonäölle enemmän painoarvoa kuin naiset miehen vastaaville ominaisuuksille.

Mutta ehkä päätämme illan luennon evoluutiobiologiasta tähän :)

Juu, kannattaa lopettaa koska evoluutiobiologia ei ole tiedettä sanan varsinaisessa merkityksessä koska sitä ei pysty todistamaan. Nuo esimerkkisikin liittyvät pitkälti tietynlaisiin kulttuureihin. Monet tutkimukset kertovat, että miehen varallisuutta arvostetaan lähinnä epätasa-arvoisissa kulttuureissa, joissa naisen mahdollisuutta hankkia varallisuutta itse on keinotekoisesti rajoitettu. Mitä tasa-arvoisempi kulttuuri, sitä vähemmän naiset preferoivat miehen asemaa tämän muiden, mm fyysisten ominaisuuksien kustannuksella.

Tottakai evoluutiobiologia on tiedettä siinä missä muutkin antropologian osa-alueet. Mutta lopetetaan tähän, koska käsityksesi tieteestä on niin hullunkurinen, ettei keskustelu ole mahdollista.

En kyllä ymmärrä miksi tämä olisi vaikeaa. Minulle kumppanin löytäminen on ollut helpointa 40+ vuotiaana, ja löysin silloin parhaan kumppanin mitä minulla on koskaan ollut. Valinnanvaraa oli, ja kumppani on koulutettu, omanikäinen ja riittävän urheilullinenkin.

Luulenkin, että ap on sama trolli joka yleensä aloittaa kyselemällä ovatko 40+ naiset tulleet ajatelleeksi ottaa 55+ vanhus parisuhteeseen kanssaan. Ne ketjut yleensä poistuvat kun tarpeeksi moni nainen on vastannut että eipä ole tullut ajatelleeksi. Tämä meni näköjään naisillekin paremmin läpi. Silti aloituksen tarkoituksena on vain saada naiset pelkäämään etteivät voi saada ikäisiään miehiä ja alkamaan sen vuoksi tyytyä vanhempiin miehiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska koulutettu, urheilullinen, hyvässä työssä oleva 40+ mies saa helposti paljon paremman ja kauniimman 30+ naisen parisuhteeseen.  Miksi minun pitäisi tyytyä rupsahtaneeseen nelikymppiseen naiseen?

Sitten kun olet viiskymppinen, niin muista tuo. Silloin joudut tyytymään rupsahtaneeseen nelikymppiseen.

Siinä vaiheessa ehkä ymmärrät, että parisuhde on muutakin kuin kauniin ulkonäön ihastelua ja esittelyä.

Höpönlöpön. Silloin, kun olin 50v, niin minua piiritti 25-38v naiset.

Piiritti :D En ole ikinä sellaista nähnyt, että nuoret naiset kuolaisi vanhaa kurppaa.

45 - 50 vuotiaana kun oli 200ke vuositulot ja johtava asema työelämässä nuorempia naisia oli riesaksi asti. Ehkä naisena ei sitä ymmärrä.

Hyvin, hyvin harvinainen tapaus olet sitten ollut. Harvalla on noin isot tulot, ja vielä harvempi 50 v mies on sen näköinen että nuori nainen pystyy edes koskemaan vanhaan isänsä ikäiseen mieheen. Pitää olla kyllä karismaa ja tikissä.

Varmaan sinun teoreettisessa maailmassa se on noin, mutta itse tuon ikäisenä koin aivan samaa, vaikka tulotaso ei ollut lähellekään tuollainen. Tosin kroppa on edelleenkin ikäisekseni hyvässä kuosissa ja persoonassa jotain maagista, joka saa naiset kiinnostumaan. 

Nämä maagiset keski-ikäiset kaikkien nuorten tyttöjen hurmaajat kyllä tiedetään. Se, että se marketin 18-v kassatyttö hymyili sinulle, ei johtunut maagisesta persoonastasi vaan normaaleista kohteliaista käytöstavoista.

😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

Ensinnäkin: ihminen on eläin ja vietit vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Jos et hyväksy tätä biologista tosiasiaa keskustelun lähtökohdaksi, meidän ei kannata jatkaa keskustelua.

Viettejään voi pyrkiä kontrolloimaan, mutta ne ovat silti olemassa ja ne vaikuttavat silti. Yksi hyvä, aiheeseen liittymätön esimerkki on syöminen. Evoluutioympäristössä ravintoa oli saatavilla niukasti ja se pilaantui nopeasti. Tästä syystä ihmisen mieltymys makeaan ja rasvaiseen ruokaan eli energiapitoiseen oli eduksi selviämisen kannalta. Jos sattui löytämään ruokaa, se kannatti ahmia kaikki ennen pilaantumista. Nyky-ympäristössä, missä kaupat ovat täynnä energiapitoista ruokaa, tuo vietti ei enää ole hyödyllinen vaan päinvastoin ohjaa monet syömään aivan liikaa. Osa kykenee viettiään hallitsemaan paremmin kuin toiset, mutta kaikki varmasti tunnistavat tämän ominaisuuden itsessään.

Toiseksi, ihmisen menestys eläinlajina ei perustu lihaksiin, nopeuteen tai fyysisiin ominaisuuksiin, vaan ihmisen kykyyn tehdä yhteistyötä. Ihmiset muodostavat muihin lajeihin verrattuna huomattavan monimutkaisia verkostoja ja hierarkioita. Asema hierarkiassa perustui/perustuu yleensä syntyperään, osaamiseen tai sosiaalisiin taitoihin. Lihasvoimalla ei pitkälle pötkitä. Ihmisen asema näissä verkostoissa vaikutti historiassa jälkeläisten selviytymismahdollisuuksiin, minkä vuoksi naiset preferoivat kumppaneina miehiä, joilla on korkea status ja paljon resursseja (varallisuutta). Oli toki yksi asia, jossa fyysiset ominaisuudet olivat kriittisiä, nimittäin synnyttäminen. Todennäköisesti tästä syystä miehet antavat naisen nuoruudelle ja ulkonäölle enemmän painoarvoa kuin naiset miehen vastaaville ominaisuuksille.

Mutta ehkä päätämme illan luennon evoluutiobiologiasta tähän :)

Juu, kannattaa lopettaa koska evoluutiobiologia ei ole tiedettä sanan varsinaisessa merkityksessä koska sitä ei pysty todistamaan. Nuo esimerkkisikin liittyvät pitkälti tietynlaisiin kulttuureihin. Monet tutkimukset kertovat, että miehen varallisuutta arvostetaan lähinnä epätasa-arvoisissa kulttuureissa, joissa naisen mahdollisuutta hankkia varallisuutta itse on keinotekoisesti rajoitettu. Mitä tasa-arvoisempi kulttuuri, sitä vähemmän naiset preferoivat miehen asemaa tämän muiden, mm fyysisten ominaisuuksien kustannuksella.

Puuttumatta nyt noihin muihin räikeisiin virheisiin totean vain että sinun kriteereilläsi suurin osa humanistisista tieteistä ja ihan se psykologiakin ilman evoluutio-etuliitettä on aika hataralla pohjalla :-)

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta parisuhteeseen voi "kelvata" sellainen joka ei kelpaisi yhden yön juttuun tai edes seksisuhteeseen.

Kiinnostavien ominaisuuksien painoarvot ovat erilaiset joten rimakin voi olla jonkun tietyn ominaisuuden kannalta eri korkeudella.

Parisuhteeseen voisi kelvata joku, joka ei kelpaisi seksisuhteeseen? Oletko ihan sekaisin? Parisuhteessahan sitä seksiä nimenomaan harrastetaan. Jopa tuhansia kertoja. Ja sitä kaikkein estottominta, riettainta, intohimoisinta seksiä, jota ei voisi kuvitellakaan harrastavansa yhden yön tuttavuuden kanssa.

Nyt on kyllä outoa settiä. Miten jollekin voi tulla edes mieleen, että parisuhteeseen kelpaisi joku, joka ei kelpaisi edes seksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

Ensinnäkin: ihminen on eläin ja vietit vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Jos et hyväksy tätä biologista tosiasiaa keskustelun lähtökohdaksi, meidän ei kannata jatkaa keskustelua.

Viettejään voi pyrkiä kontrolloimaan, mutta ne ovat silti olemassa ja ne vaikuttavat silti. Yksi hyvä, aiheeseen liittymätön esimerkki on syöminen. Evoluutioympäristössä ravintoa oli saatavilla niukasti ja se pilaantui nopeasti. Tästä syystä ihmisen mieltymys makeaan ja rasvaiseen ruokaan eli energiapitoiseen oli eduksi selviämisen kannalta. Jos sattui löytämään ruokaa, se kannatti ahmia kaikki ennen pilaantumista. Nyky-ympäristössä, missä kaupat ovat täynnä energiapitoista ruokaa, tuo vietti ei enää ole hyödyllinen vaan päinvastoin ohjaa monet syömään aivan liikaa. Osa kykenee viettiään hallitsemaan paremmin kuin toiset, mutta kaikki varmasti tunnistavat tämän ominaisuuden itsessään.

Toiseksi, ihmisen menestys eläinlajina ei perustu lihaksiin, nopeuteen tai fyysisiin ominaisuuksiin, vaan ihmisen kykyyn tehdä yhteistyötä. Ihmiset muodostavat muihin lajeihin verrattuna huomattavan monimutkaisia verkostoja ja hierarkioita. Asema hierarkiassa perustui/perustuu yleensä syntyperään, osaamiseen tai sosiaalisiin taitoihin. Lihasvoimalla ei pitkälle pötkitä. Ihmisen asema näissä verkostoissa vaikutti historiassa jälkeläisten selviytymismahdollisuuksiin, minkä vuoksi naiset preferoivat kumppaneina miehiä, joilla on korkea status ja paljon resursseja (varallisuutta). Oli toki yksi asia, jossa fyysiset ominaisuudet olivat kriittisiä, nimittäin synnyttäminen. Todennäköisesti tästä syystä miehet antavat naisen nuoruudelle ja ulkonäölle enemmän painoarvoa kuin naiset miehen vastaaville ominaisuuksille.

Mutta ehkä päätämme illan luennon evoluutiobiologiasta tähän :)

Juu, kannattaa lopettaa koska evoluutiobiologia ei ole tiedettä sanan varsinaisessa merkityksessä koska sitä ei pysty todistamaan. Nuo esimerkkisikin liittyvät pitkälti tietynlaisiin kulttuureihin. Monet tutkimukset kertovat, että miehen varallisuutta arvostetaan lähinnä epätasa-arvoisissa kulttuureissa, joissa naisen mahdollisuutta hankkia varallisuutta itse on keinotekoisesti rajoitettu. Mitä tasa-arvoisempi kulttuuri, sitä vähemmän naiset preferoivat miehen asemaa tämän muiden, mm fyysisten ominaisuuksien kustannuksella.

Puuttumatta nyt noihin muihin räikeisiin virheisiin totean vain että sinun kriteereilläsi suurin osa humanistisista tieteistä ja ihan se psykologiakin ilman evoluutio-etuliitettä on aika hataralla pohjalla :-)

No tuossa ei kyllä ole mitään virhettä. 

Ja evoluutiopsykologian teoriat ovat kyllä laajasti kritisoituja, koska ne ovat pääasiassa mutua. Humanistisissa tieteissä sekä psykologiassa on paljonkin tutkimuskeinoja vaikkapa nyt haastatteluista lähtien, mutta miten haastattelet evoluution alkuhämärissä eläneitä ihmisiä joista tämä tieteenala kuitenkin tekee räikeitä oletuksiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta parisuhteeseen voi "kelvata" sellainen joka ei kelpaisi yhden yön juttuun tai edes seksisuhteeseen.

Kiinnostavien ominaisuuksien painoarvot ovat erilaiset joten rimakin voi olla jonkun tietyn ominaisuuden kannalta eri korkeudella.

Parisuhteeseen voisi kelvata joku, joka ei kelpaisi seksisuhteeseen? Oletko ihan sekaisin? Parisuhteessahan sitä seksiä nimenomaan harrastetaan. Jopa tuhansia kertoja. Ja sitä kaikkein estottominta, riettainta, intohimoisinta seksiä, jota ei voisi kuvitellakaan harrastavansa yhden yön tuttavuuden kanssa.

Nyt on kyllä outoa settiä. Miten jollekin voi tulla edes mieleen, että parisuhteeseen kelpaisi joku, joka ei kelpaisi edes seksiin.

Eiköhän tässä ole kyse siitä että seksisuhteessa ulkonäkö voi korostua enemmän. Itse en ole seksisuhteita harrastanut, mutta voisin kuvitella että jos haluaisin toisen vain sänkyyn, olisi erittäin tärkeää että hän näyttää hyvältä. Muulla ei olisi niin väliä.

Jos haluaisin toisen parisuhteeseen, ulkonäkö ei ole enää niin tärkeää koska haluan suhteen joka kestää kauan ja aikojen saatossa toisen ulkonäkö tulee joka tapauksessa muuttumaan. Enemmän tällaisessa suhteessa painottaa keskinäistä ymmärrystä, hauskuutta ja luottamusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta parisuhteeseen voi "kelvata" sellainen joka ei kelpaisi yhden yön juttuun tai edes seksisuhteeseen.

Kiinnostavien ominaisuuksien painoarvot ovat erilaiset joten rimakin voi olla jonkun tietyn ominaisuuden kannalta eri korkeudella.

Parisuhteeseen voisi kelvata joku, joka ei kelpaisi seksisuhteeseen? Oletko ihan sekaisin? Parisuhteessahan sitä seksiä nimenomaan harrastetaan. Jopa tuhansia kertoja. Ja sitä kaikkein estottominta, riettainta, intohimoisinta seksiä, jota ei voisi kuvitellakaan harrastavansa yhden yön tuttavuuden kanssa.

Nyt on kyllä outoa settiä. Miten jollekin voi tulla edes mieleen, että parisuhteeseen kelpaisi joku, joka ei kelpaisi edes seksiin.

Et ole tainnut paljon yhdenillanjuttuja harrastaa?

Ei ole kyse siitä että joku ei kelpaisi "edes seksiin".

Jos etsit yhdenillanjuttua niin etsit naista tai miestä jonka kanssa homma on  hauskaa (toivottavasti molemmin puolin) ihan kylmiltään.

Jos etsit parisuhdetta niin sinulla on todennäköisesti paljon muitakin kriteereitä kuin että seksi on ensitapaamisella priimaa, koska parisuhteessa sitä puolta ehtii kyllä hioa kun tutustutaan vähän paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.

No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.

Tottakai me kaikki tyydymme, sitä enemmän kuin ikää ja elämänkokemusta tulee. Ei kukaan järkevä aikuinen odota saavansa jotain ultimaattista fantasiaolentoa, koska ymmärrämme että sellaista ei ole olemassa ja ymmärrämme enemmän millainen kumppani olisi sopiva juuri meille. Elämän realiteetit ovat mukana parin haussa. Ei kumppanissa ole kyse siitä että sen pitää olla kuumin ja haluttavin (omaan silmään) kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Tuskin se siitä mihinkään muuttuu että mikä olisi unelmien ulkonäkö, kauneus ja komeus on aina huippua nuoremmissa naisissa sekä miehissä. Mutta mitäs väliä sillä on? Olimme itsekin nuoria kerran. Sitten kun emme enää ole, hyväksymme sen ja hyväksymme sen myös kanssaihmisissä, mukaanlukien kumppani.

Täytyy sanoa, etten ole ollenkaan samaa mieltä. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, muutaman vuoden minua vanhemman. En missään vaiheessa ole kokenut _tyytyneeni_. Minulle hän oli täysi kymppi, on edelleen. Tottakai maailmassa on paljon häntä komeampia miehiä, mutta eihän se tee heistä haluttavampia elämänkumppaniksi.

Jotenkin tuo ajatus, että jokainen haluaisi kansikuvapojan tai -tytön, on uskomattoman lapsellinen.

Mutta pidät silti muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin? Minulla ei miehenä esimerkiksi tällaista eroa ole naisten välillä. Ulkonäkö on aivan yhtä tärkeä asia lyhyissä suhteissa ja parisuhteissa, enkä hyväksyisi parisuhteeseen yhtään sen vaatimattomamman näköistä, kuin lyhyeenkään suhteeseen.

Mitä ihmettä? Minkä ihmeen takia pitäisin muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin???

Minulla on ollut sinkkuna paljon yhden yön juttuja. Paljon. Puhutaan kymmenistä. Ja ovat olleet aivan tavallisia, tavallisen näköisiä miehiä. Yhden yön juttuun nimenomaan kelpaa sellainenkin, joka ei kelpaa parisuhteeseen.[/quote]

Toisaalta parisuhteeseen voi "kelvata" sellainen joka ei kelpaisi yhden yön juttuun tai edes seksisuhteeseen.

Kiinnostavien ominaisuuksien painoarvot ovat erilaiset joten rimakin voi olla jonkun tietyn ominaisuuden kannalta eri korkeudella.

Mitä ihmettä tämä oikein voi tarkoittaa? Mitään näin hullua en täältä vielä ole lukenutkaan. Kirjoititko vahingossa jotain väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta parisuhteeseen voi "kelvata" sellainen joka ei kelpaisi yhden yön juttuun tai edes seksisuhteeseen.

Kiinnostavien ominaisuuksien painoarvot ovat erilaiset joten rimakin voi olla jonkun tietyn ominaisuuden kannalta eri korkeudella.

Parisuhteeseen voisi kelvata joku, joka ei kelpaisi seksisuhteeseen? Oletko ihan sekaisin? Parisuhteessahan sitä seksiä nimenomaan harrastetaan. Jopa tuhansia kertoja. Ja sitä kaikkein estottominta, riettainta, intohimoisinta seksiä, jota ei voisi kuvitellakaan harrastavansa yhden yön tuttavuuden kanssa.

Nyt on kyllä outoa settiä. Miten jollekin voi tulla edes mieleen, että parisuhteeseen kelpaisi joku, joka ei kelpaisi edes seksiin.

Eiköhän tässä ole kyse siitä että seksisuhteessa ulkonäkö voi korostua enemmän. Itse en ole seksisuhteita harrastanut, mutta voisin kuvitella että jos haluaisin toisen vain sänkyyn, olisi erittäin tärkeää että hän näyttää hyvältä. Muulla ei olisi niin väliä.

Jos haluaisin toisen parisuhteeseen, ulkonäkö ei ole enää niin tärkeää koska haluan suhteen joka kestää kauan ja aikojen saatossa toisen ulkonäkö tulee joka tapauksessa muuttumaan. Enemmän tällaisessa suhteessa painottaa keskinäistä ymmärrystä, hauskuutta ja luottamusta.

Ulkonäkö nuorena (ja osa miehistä jää tälle tasolle), se tietty pilke silmäkulmassa mikä kertoo hyvästä seksistä sitten kun vähän aikuistuu.

kaupan kassa etsii elättäjää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.

No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.

Tottakai me kaikki tyydymme, sitä enemmän kuin ikää ja elämänkokemusta tulee. Ei kukaan järkevä aikuinen odota saavansa jotain ultimaattista fantasiaolentoa, koska ymmärrämme että sellaista ei ole olemassa ja ymmärrämme enemmän millainen kumppani olisi sopiva juuri meille. Elämän realiteetit ovat mukana parin haussa. Ei kumppanissa ole kyse siitä että sen pitää olla kuumin ja haluttavin (omaan silmään) kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Tuskin se siitä mihinkään muuttuu että mikä olisi unelmien ulkonäkö, kauneus ja komeus on aina huippua nuoremmissa naisissa sekä miehissä. Mutta mitäs väliä sillä on? Olimme itsekin nuoria kerran. Sitten kun emme enää ole, hyväksymme sen ja hyväksymme sen myös kanssaihmisissä, mukaanlukien kumppani.

Täytyy sanoa, etten ole ollenkaan samaa mieltä. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, muutaman vuoden minua vanhemman. En missään vaiheessa ole kokenut _tyytyneeni_. Minulle hän oli täysi kymppi, on edelleen. Tottakai maailmassa on paljon häntä komeampia miehiä, mutta eihän se tee heistä haluttavampia elämänkumppaniksi.

Jotenkin tuo ajatus, että jokainen haluaisi kansikuvapojan tai -tytön, on uskomattoman lapsellinen.

Mutta pidät silti muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin? Minulla ei miehenä esimerkiksi tällaista eroa ole naisten välillä. Ulkonäkö on aivan yhtä tärkeä asia lyhyissä suhteissa ja parisuhteissa, enkä hyväksyisi parisuhteeseen yhtään sen vaatimattomamman näköistä, kuin lyhyeenkään suhteeseen.

Mitä ihmettä? Minkä ihmeen takia pitäisin muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin???

Minulla on ollut sinkkuna paljon yhden yön juttuja. Paljon. Puhutaan kymmenistä. Ja ovat olleet aivan tavallisia, tavallisen näköisiä miehiä. Yhden yön juttuun nimenomaan kelpaa sellainenkin, joka ei kelpaa parisuhteeseen.[/quote]

Toisaalta parisuhteeseen voi "kelvata" sellainen joka ei kelpaisi yhden yön juttuun tai edes seksisuhteeseen.

Kiinnostavien ominaisuuksien painoarvot ovat erilaiset joten rimakin voi olla jonkun tietyn ominaisuuden kannalta eri korkeudella.

Mitä ihmettä tämä oikein voi tarkoittaa? Mitään näin hullua en täältä vielä ole lukenutkaan. Kirjoititko vahingossa jotain väärin?

Ihmettelin samaa. Tuo oli aivan skitsofreeninen kirjoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutettu ja urheilullinen 40+ mies saa nuorempia naisia. 40+ naisen on tyydyttävä kouluttamattomaan ja epäurheilijamaiseen 60+ mieheen.

Nätti ja hoikka 40v saa kyllä omanikäisiä miehiä.

Nätti, hoikka ja mukava minkä ikäinen tahansa saa omanikäisiä miehiä, muunkin ikäisiä myös. Nämä nätit hoikat ovat vaan yleensä jo varattuja tai löytävät sen uuden nopsaan.

Tuo on ihan myytti. Hyvin usein ne tavallisen näköiset naiset on parisuhteissa ja hyvännäköiset pysyy sinkkuna. Toki varmasti treffiseuraa saavat, mutta parisuhdetta ei. Syitä voi olla monia lähtien miesten itsetunnosta ja mustasukkaisuudesta naisen omaan miesmakuun (hyvännäköiset naiset on pelimiesten kohderyhmää).

Mikään ei oikeassa elämässä kuitenkaan viittaa siihen, että hyvännäköiset naiset olisivat ulkonäkönsä takia sinkkuja. Tuo on ennemminkin myytti, että näin uskotaan olevan.

Tuskinpa tätä asiaa on edes tutkittu, että kaikkien käsitykset perustuu johonkin yksittäiseen tietämäänsä tapaukseen. Joka tapauksessa on väärin väittää, että hyvännäköinen nainen löytää aina parisuhteen. Varmasti kiinnostuneita miehiä treffeille löytääkin, mutta tuleeko siitä pysyvä parisuhde, on ihan eri tarina.

Hyvännäköinen nainen saa itse valita, haluaako parisuhteen vai ei. Naisilla vaan on usein harhakäsitys siitä, kuka nainen on hyvännäköinen. Usein ystävättäret kehuvat naispuolista kaveriaan poikkeuksetta huippukauniiksi, vaikka asia ei näin olisi miesten mielestä.

Kyllä naiset itse tietävät, ovatko hyvännäköisiä vai ei. Usko pois. Tosin usein moni saattaa arvioida itsensä jopa alakanttiin, koska monilla on ulkonäköpaineita. Kyllä kauneusihanteet sen verran tutuiksi ovat tulleet, että harvempi erehtyy luulemaan itsestään liikoja.

Olet selvästi itsekin nainen. Kuten joku jo aiemmin on maininnut, mies ja nainen kokee aivan eri tavalla naisen kauneuden.

Lienee totta. Ja monesti se, mitä mies sanoo arvostavansa ja mitä hän oikeasti haluaa ovat hyvin kaukana toisistaan. Muu ei selitä sitä, että pyylevät, lyhyttykkaiset pottunenät menevät kuin kuumille kiville parisuhdemarkkikoilla, vaikka ainakin täällä av:lla miesoletetut sellaisia naisia kilvan mollaavat.

Voisiko olla että miehilläkin on niitä tunteita ja hekin ihastuvat ihmiseen ja hänen persoonaansa.. Ihan kuten naisetkin. Sillon unohtuu ne ulkonäön "puutteet".

Tietenkin normaaleilla miehillä on. Toisin kuin näillä persoonallisuushäiriöisillä palstajankkaajilla, jotka suoltavat tätä shaibaa kunnluulevat kaikki muita itsensä kaltaisiksi: *Ei 40+ miehiä todellakaan kiinnosta omanikäiset naiset. Jotkut niihin tyytyvät, kun eivät saa nuorempaa eivätkä halua olla yksin.*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.

No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.

Tottakai me kaikki tyydymme, sitä enemmän kuin ikää ja elämänkokemusta tulee. Ei kukaan järkevä aikuinen odota saavansa jotain ultimaattista fantasiaolentoa, koska ymmärrämme että sellaista ei ole olemassa ja ymmärrämme enemmän millainen kumppani olisi sopiva juuri meille. Elämän realiteetit ovat mukana parin haussa. Ei kumppanissa ole kyse siitä että sen pitää olla kuumin ja haluttavin (omaan silmään) kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Tuskin se siitä mihinkään muuttuu että mikä olisi unelmien ulkonäkö, kauneus ja komeus on aina huippua nuoremmissa naisissa sekä miehissä. Mutta mitäs väliä sillä on? Olimme itsekin nuoria kerran. Sitten kun emme enää ole, hyväksymme sen ja hyväksymme sen myös kanssaihmisissä, mukaanlukien kumppani.

Täytyy sanoa, etten ole ollenkaan samaa mieltä. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, muutaman vuoden minua vanhemman. En missään vaiheessa ole kokenut _tyytyneeni_. Minulle hän oli täysi kymppi, on edelleen. Tottakai maailmassa on paljon häntä komeampia miehiä, mutta eihän se tee heistä haluttavampia elämänkumppaniksi.

Jotenkin tuo ajatus, että jokainen haluaisi kansikuvapojan tai -tytön, on uskomattoman lapsellinen.

Mutta pidät silti muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin? Minulla ei miehenä esimerkiksi tällaista eroa ole naisten välillä. Ulkonäkö on aivan yhtä tärkeä asia lyhyissä suhteissa ja parisuhteissa, enkä hyväksyisi parisuhteeseen yhtään sen vaatimattomamman näköistä, kuin lyhyeenkään suhteeseen.

Mitä ihmettä? Minkä ihmeen takia pitäisin muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin???

Minulla on ollut sinkkuna paljon yhden yön juttuja. Paljon. Puhutaan kymmenistä. Ja ovat olleet aivan tavallisia, tavallisen näköisiä miehiä. Yhden yön juttuun nimenomaan kelpaa sellainenkin, joka ei kelpaa parisuhteeseen.[/quote]

Toisaalta parisuhteeseen voi "kelvata" sellainen joka ei kelpaisi yhden yön juttuun tai edes seksisuhteeseen.

Kiinnostavien ominaisuuksien painoarvot ovat erilaiset joten rimakin voi olla jonkun tietyn ominaisuuden kannalta eri korkeudella.

Mitä ihmettä tämä oikein voi tarkoittaa? Mitään näin hullua en täältä vielä ole lukenutkaan. Kirjoititko vahingossa jotain väärin?

Ihmettelin samaa. Tuo oli aivan skitsofreeninen kirjoitus.

Varmaan se kaikista ilmeisin kriteeri minkä takia joku ei kelpaisi yhden yön juttuun  mutta voisi kuitenkin parisuhteeseen kelvata olisi se, että tämä ei halua harrastaa seksiä ennen kuin on kunnolla tutustunut, tai ainakaan ekoilla treffeillä. 

Mitä skitsofreenista tuossa mielestäsi oli?

Eikö se ole aika itsestäänselvää että pysyvässä kumppanissa arvostetaan ainakin jossakin määrin erilaisia ominaisuuksia kuin satunnaisessa seksikumppanissa?

Kohta tonni täyteen tälle provolle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.

No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.

Tottakai me kaikki tyydymme, sitä enemmän kuin ikää ja elämänkokemusta tulee. Ei kukaan järkevä aikuinen odota saavansa jotain ultimaattista fantasiaolentoa, koska ymmärrämme että sellaista ei ole olemassa ja ymmärrämme enemmän millainen kumppani olisi sopiva juuri meille. Elämän realiteetit ovat mukana parin haussa. Ei kumppanissa ole kyse siitä että sen pitää olla kuumin ja haluttavin (omaan silmään) kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Tuskin se siitä mihinkään muuttuu että mikä olisi unelmien ulkonäkö, kauneus ja komeus on aina huippua nuoremmissa naisissa sekä miehissä. Mutta mitäs väliä sillä on? Olimme itsekin nuoria kerran. Sitten kun emme enää ole, hyväksymme sen ja hyväksymme sen myös kanssaihmisissä, mukaanlukien kumppani.

Täytyy sanoa, etten ole ollenkaan samaa mieltä. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, muutaman vuoden minua vanhemman. En missään vaiheessa ole kokenut _tyytyneeni_. Minulle hän oli täysi kymppi, on edelleen. Tottakai maailmassa on paljon häntä komeampia miehiä, mutta eihän se tee heistä haluttavampia elämänkumppaniksi.

Jotenkin tuo ajatus, että jokainen haluaisi kansikuvapojan tai -tytön, on uskomattoman lapsellinen.

Mutta pidät silti muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin? Minulla ei miehenä esimerkiksi tällaista eroa ole naisten välillä. Ulkonäkö on aivan yhtä tärkeä asia lyhyissä suhteissa ja parisuhteissa, enkä hyväksyisi parisuhteeseen yhtään sen vaatimattomamman näköistä, kuin lyhyeenkään suhteeseen.

Mitä ihmettä? Minkä ihmeen takia pitäisin muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin???

Minulla on ollut sinkkuna paljon yhden yön juttuja. Paljon. Puhutaan kymmenistä. Ja ovat olleet aivan tavallisia, tavallisen näköisiä miehiä. Yhden yön juttuun nimenomaan kelpaa sellainenkin, joka ei kelpaa parisuhteeseen.[/quote]

Toisaalta parisuhteeseen voi "kelvata" sellainen joka ei kelpaisi yhden yön juttuun tai edes seksisuhteeseen.

Kiinnostavien ominaisuuksien painoarvot ovat erilaiset joten rimakin voi olla jonkun tietyn ominaisuuden kannalta eri korkeudella.

Mitä ihmettä tämä oikein voi tarkoittaa? Mitään näin hullua en täältä vielä ole lukenutkaan. Kirjoititko vahingossa jotain väärin?

Ihmettelin samaa. Tuo oli aivan skitsofreeninen kirjoitus.

Varmaan se kaikista ilmeisin kriteeri minkä takia joku ei kelpaisi yhden yön juttuun  mutta voisi kuitenkin parisuhteeseen kelvata olisi se, että tämä ei halua harrastaa seksiä ennen kuin on kunnolla tutustunut, tai ainakaan ekoilla treffeillä. 

Mitä skitsofreenista tuossa mielestäsi oli?

Eikö se ole aika itsestäänselvää että pysyvässä kumppanissa arvostetaan ainakin jossakin määrin erilaisia ominaisuuksia kuin satunnaisessa seksikumppanissa?

993 tässä (toinen ihmettelijä) tässä. Piti ihan tulla katsomaan onko tähän tullut vastausta. Oletko sinä tuon viestin kirjoittaja? Oletko nainen vai mies? Eihän tuossa ihmetellyssä viestissä ollut kyse siitä harrastaako toinen osapuoli seksiä vähäisen tuntemisen perusteella, vaan siitä, että kelpaisi parisuhteeseen, mutta ei satunnaiseen seksiin. Aivan eri asiaan siirtymistä, jos olet tuo alkuperäisen kommentin kirjoittaja. 

Parisuhdekumppanilta vaaditaan enemmän sekä ulkoisesti että sisäisesti eikä suinkaan vähemmän kuin satunnaiselta seksikumppanilta. Tämä lienee enemmistön mielipide. Ensimmäisenä iltana ei tyypistä voi paljon muuta  tietää kuin ulkonäön vaatteet päällä ja peruskäytöstavat yms., joten mitä muuta häneltä voisi vaatiakaan. Siitä sitten lähtee testi onko mitään muuta ja alkaako vaikuttaa yhä paremmalta vai lässähtääkö se vähäkin mitä näkee, kuulee ja tuntee. 

Moni vakava suhdehan alkaa yhden yön suhteesta toisin kuin palstalla usein annetaan ymmärtää. Jos kaikki mahdollinen natsaa, niin siitä edetään tapailuun ja edelleen avioliittoon asti kuten omallakin kohdalla kävi. Lukemattomat avioliittoon päätyneet suhteet alkavat satunnaisella seksillä. Tästä asiasta palstalla on kummallista moralismia, joka ei oikein normaalielämään sovi. Irtoseksiä ei tarvitse leimata vain löyhämoralistien puuhaksi, ellei sitä nyt aivan kymmeniä ja satoja ole plakkarissa. Se on sitten eri asia. Todellisessa elämässä nämä palstan erilaiset stereotypiat eivät skulaa yhtään. En ole ikinä salannut sitä, että oma pitkä avioliittoni alkoi yhden yön suhteena ja vieläpä pettämisenä. Tosin mies kertoi minusta heti kumppanilleen ja olimme hyvin nuoria, mutta silti.