Lue keskustelun säännöt.
Miksi 40+ naisen on todella vaikea löytää omanikäistä koulutettua, urheilullista, hyvässä työssä olevaa miestä parisuhteeseen?
18.01.2023 |
Mutta jo 55+ ikäisistä löytyy vireitä ja nuorekkaita paljon helpommin
Kommentit (1037)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.
Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.
Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.
Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.
Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?
Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.
Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.
Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.
Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.
Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.
Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.
Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!
Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.
Erinomaisia kysymyksiä.
Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.
En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.
Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.
Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.
Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.
Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.
Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.
Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.
En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.
En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.
Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.
Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.
On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.
Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.
No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.
Tottakai me kaikki tyydymme, sitä enemmän kuin ikää ja elämänkokemusta tulee. Ei kukaan järkevä aikuinen odota saavansa jotain ultimaattista fantasiaolentoa, koska ymmärrämme että sellaista ei ole olemassa ja ymmärrämme enemmän millainen kumppani olisi sopiva juuri meille. Elämän realiteetit ovat mukana parin haussa. Ei kumppanissa ole kyse siitä että sen pitää olla kuumin ja haluttavin (omaan silmään) kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Tuskin se siitä mihinkään muuttuu että mikä olisi unelmien ulkonäkö, kauneus ja komeus on aina huippua nuoremmissa naisissa sekä miehissä. Mutta mitäs väliä sillä on? Olimme itsekin nuoria kerran. Sitten kun emme enää ole, hyväksymme sen ja hyväksymme sen myös kanssaihmisissä, mukaanlukien kumppani.
Täytyy sanoa, etten ole ollenkaan samaa mieltä. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, muutaman vuoden minua vanhemman. En missään vaiheessa ole kokenut _tyytyneeni_. Minulle hän oli täysi kymppi, on edelleen. Tottakai maailmassa on paljon häntä komeampia miehiä, mutta eihän se tee heistä haluttavampia elämänkumppaniksi.
Jotenkin tuo ajatus, että jokainen haluaisi kansikuvapojan tai -tytön, on uskomattoman lapsellinen.
Mutta pidät silti muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin? Minulla ei miehenä esimerkiksi tällaista eroa ole naisten välillä. Ulkonäkö on aivan yhtä tärkeä asia lyhyissä suhteissa ja parisuhteissa, enkä hyväksyisi parisuhteeseen yhtään sen vaatimattomamman näköistä, kuin lyhyeenkään suhteeseen.
Mitä ihmettä? Minkä ihmeen takia pitäisin muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin???
Minulla on ollut sinkkuna paljon yhden yön juttuja. Paljon. Puhutaan kymmenistä. Ja ovat olleet aivan tavallisia, tavallisen näköisiä miehiä. Yhden yön juttuun nimenomaan kelpaa sellainenkin, joka ei kelpaa parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.
Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.
Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.
Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.
Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?
Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.
Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.
Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.
Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.
Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.
Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.
Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!
Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.
Erinomaisia kysymyksiä.
Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.
En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.
Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.
Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.
Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.
Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.
Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.
Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.
En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.
En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.
Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.
Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.
On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.
Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.
No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.
Tiedätkö, kun me tavalliset naiset elämme aivan erilaista elämää kuin ne julkkikset. Me emme halua bilettää, emme treenaa hullun lailla, emme joudu (onneksi!) varomaan paparazzeja, emme esiintymään ties missä kissanristiäisissä, meidän ei tarvitse yrittää pysyä otsikoissa kohauttamalla milloin mitenkin (jos ei ole muuta mikä toisi julkisuutta) - joten me myös vanhenemme oikein mielellään sen ihan tavallisen, oman ikäisen miehen kanssa.
Yhä harvempi tämän tekee, minkä näkee erotilastoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.
Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.
Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.
Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.
Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?
Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.
Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.
Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.
Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.
Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.
Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.
Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!
Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.
Erinomaisia kysymyksiä.
Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.
En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.
Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.
Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.
Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.
Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.
Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.
Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.
En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.
En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.
Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.
Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.
On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.
Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.
No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.
Uskon, että megatähden asemassa on joka tapauksessa vaikea löytää oikeaa rakkautta, joten otetaan sitten suhde jossa voi ainakin nauttia toisen nuoresta ulkonäöstä.
Tavikset, joilla on parempi mahdollisuus myös aitoon rakkauteen, yleensä haluavat panostaa suhteeseen jossa keskinäinen yhteensopivuus on merkittävin tekijä. Siksi yleensä tavalliset ihmiset eivät halua kovin huomattavasti nuorempaa tai vanhempaa kumppania. On eri asia pitää nuoria ihmisiä viehättävinä kuin haluta perustaa todellinen parisuhde.
Tätä asiaa palstalla vuosikausia viihtyneet pojat eivät ole vieläkään ymmärtäneet. Kun tulin tänne pandemian alussa, nämä aivan samat väitteet ja tuo kirjoittamasi fakta olivat esillä.
Ei luulisi tuon olevan niin monimutkainen asia ymmärtää? Tässäkin keskustelussa on varmaan esitelty (en ole lukenut ketjua) se "tutkimus" missä jonkun amerikkalaisen deittipalstan suosituin naistyyppi oli miesten mielestä parikymppinen nuori nainen ja siksi kaikki miehet haluavat oikeasti juuri sellaisen, muut tyytyvät.
Mikä saa aivot tuollaiseen jumiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.
Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.
Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.
Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.
Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?
Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.
Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.
Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.
Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.
Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.
Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.
Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!
Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.
Erinomaisia kysymyksiä.
Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.
En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.
Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.
Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.
Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.
Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.
Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.
Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.
En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.
En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.
Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.
Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.
On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.
Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.
No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.
Tottakai me kaikki tyydymme, sitä enemmän kuin ikää ja elämänkokemusta tulee. Ei kukaan järkevä aikuinen odota saavansa jotain ultimaattista fantasiaolentoa, koska ymmärrämme että sellaista ei ole olemassa ja ymmärrämme enemmän millainen kumppani olisi sopiva juuri meille. Elämän realiteetit ovat mukana parin haussa. Ei kumppanissa ole kyse siitä että sen pitää olla kuumin ja haluttavin (omaan silmään) kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Tuskin se siitä mihinkään muuttuu että mikä olisi unelmien ulkonäkö, kauneus ja komeus on aina huippua nuoremmissa naisissa sekä miehissä. Mutta mitäs väliä sillä on? Olimme itsekin nuoria kerran. Sitten kun emme enää ole, hyväksymme sen ja hyväksymme sen myös kanssaihmisissä, mukaanlukien kumppani.
Täytyy sanoa, etten ole ollenkaan samaa mieltä. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, muutaman vuoden minua vanhemman. En missään vaiheessa ole kokenut _tyytyneeni_. Minulle hän oli täysi kymppi, on edelleen. Tottakai maailmassa on paljon häntä komeampia miehiä, mutta eihän se tee heistä haluttavampia elämänkumppaniksi.
Jotenkin tuo ajatus, että jokainen haluaisi kansikuvapojan tai -tytön, on uskomattoman lapsellinen.
Mutta pidät silti muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin? Minulla ei miehenä esimerkiksi tällaista eroa ole naisten välillä. Ulkonäkö on aivan yhtä tärkeä asia lyhyissä suhteissa ja parisuhteissa, enkä hyväksyisi parisuhteeseen yhtään sen vaatimattomamman näköistä, kuin lyhyeenkään suhteeseen.
Mitä ihmettä? Minkä ihmeen takia pitäisin muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin???
Minulla on ollut sinkkuna paljon yhden yön juttuja. Paljon. Puhutaan kymmenistä. Ja ovat olleet aivan tavallisia, tavallisen näköisiä miehiä. Yhden yön juttuun nimenomaan kelpaa sellainenkin, joka ei kelpaa parisuhteeseen.
Myös minun on hyvin vaikea ymmärtää tuota ajatuksen juoksua, mitä sinulle ehdotettiin. Siis mitä ihmettä todellakin!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.
Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.
Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.
Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.
Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?
Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.
Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.
Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.
Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.
Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.
Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.
Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!
Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.
Erinomaisia kysymyksiä.
Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.
En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.
Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.
Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.
Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.
Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.
Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.
Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.
En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.
En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.
Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.
Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.
On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.
Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.
No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.
Tottakai me kaikki tyydymme, sitä enemmän kuin ikää ja elämänkokemusta tulee. Ei kukaan järkevä aikuinen odota saavansa jotain ultimaattista fantasiaolentoa, koska ymmärrämme että sellaista ei ole olemassa ja ymmärrämme enemmän millainen kumppani olisi sopiva juuri meille. Elämän realiteetit ovat mukana parin haussa. Ei kumppanissa ole kyse siitä että sen pitää olla kuumin ja haluttavin (omaan silmään) kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Tuskin se siitä mihinkään muuttuu että mikä olisi unelmien ulkonäkö, kauneus ja komeus on aina huippua nuoremmissa naisissa sekä miehissä. Mutta mitäs väliä sillä on? Olimme itsekin nuoria kerran. Sitten kun emme enää ole, hyväksymme sen ja hyväksymme sen myös kanssaihmisissä, mukaanlukien kumppani.
Täytyy sanoa, etten ole ollenkaan samaa mieltä. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, muutaman vuoden minua vanhemman. En missään vaiheessa ole kokenut _tyytyneeni_. Minulle hän oli täysi kymppi, on edelleen. Tottakai maailmassa on paljon häntä komeampia miehiä, mutta eihän se tee heistä haluttavampia elämänkumppaniksi.
Jotenkin tuo ajatus, että jokainen haluaisi kansikuvapojan tai -tytön, on uskomattoman lapsellinen.
Mutta pidät silti muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin? Minulla ei miehenä esimerkiksi tällaista eroa ole naisten välillä. Ulkonäkö on aivan yhtä tärkeä asia lyhyissä suhteissa ja parisuhteissa, enkä hyväksyisi parisuhteeseen yhtään sen vaatimattomamman näköistä, kuin lyhyeenkään suhteeseen.
Mitä ihmettä? Minkä ihmeen takia pitäisin muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin???
Minulla on ollut sinkkuna paljon yhden yön juttuja. Paljon. Puhutaan kymmenistä. Ja ovat olleet aivan tavallisia, tavallisen näköisiä miehiä. Yhden yön juttuun nimenomaan kelpaa sellainenkin, joka ei kelpaa parisuhteeseen.
Minulla myös yhden illan naiset ovat olleet kauniita, mutta ikävä kyllä sellaisesta ei ole vakavaan suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.
Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.
Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.
Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.
Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?
Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.
Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.
Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.
Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.
Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.
Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.
Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!
Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.
Erinomaisia kysymyksiä.
Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.
En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.
Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.
Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.
Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.
Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.
Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.
Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.
En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.
En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.
Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.
Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.
On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.
Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.
No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.
Uskon, että megatähden asemassa on joka tapauksessa vaikea löytää oikeaa rakkautta, joten otetaan sitten suhde jossa voi ainakin nauttia toisen nuoresta ulkonäöstä.
Tavikset, joilla on parempi mahdollisuus myös aitoon rakkauteen, yleensä haluavat panostaa suhteeseen jossa keskinäinen yhteensopivuus on merkittävin tekijä. Siksi yleensä tavalliset ihmiset eivät halua kovin huomattavasti nuorempaa tai vanhempaa kumppania. On eri asia pitää nuoria ihmisiä viehättävinä kuin haluta perustaa todellinen parisuhde.
Enpä tiedä, onko Akseli Herlevi mikään megatähti. Tinderissä hänkin oli. Mätsäsi mallinaisen kanssa (joka ei ikinä olisi mahdollista kenellekään samannäköiselle tavismiehelle), joka "ei etsinyt julkkismiestä itselleen", mutta päätyi kuitenkin yli 10 vuotta vanhempaan lihavaan julkkisyrittäjään kaikista mahdollisista vaihtoehdoista.
Niin, mitä haluat tällä tuoda esiin? Tästähän juuri oli puhe. Herlevi ei ehkä ole mikään megatähti, mutta sen verran julkku kuitenkin, että saa nuoren naisen, joka ei todennäköisesti haluaisi samanikäistä ja samannäköistä tavismiestä. Sama koskee useimpia muita suuren ikäeron julkkispareja, oli ikäero kumpaan suuntaan tahansa. En usko että Madonna tai Cher kuvittelevat myöskään että nuoret poikaystävänsä olisivat heistä aidosti kiinnostuneita ilman heidän asemaansa ja rahaansa.
No miten tätä tietoa sovelletaan suomalaisen palkansaajan elämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.
Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.
Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.
Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.
Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?
Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.
Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.
Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.
Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.
Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.
Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.
Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!
Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.
Erinomaisia kysymyksiä.
Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.
En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.
Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.
Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.
Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.
Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.
Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.
Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.
En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.
En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.
Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.
Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.
On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.
Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.
No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.
Tottakai me kaikki tyydymme, sitä enemmän kuin ikää ja elämänkokemusta tulee. Ei kukaan järkevä aikuinen odota saavansa jotain ultimaattista fantasiaolentoa, koska ymmärrämme että sellaista ei ole olemassa ja ymmärrämme enemmän millainen kumppani olisi sopiva juuri meille. Elämän realiteetit ovat mukana parin haussa. Ei kumppanissa ole kyse siitä että sen pitää olla kuumin ja haluttavin (omaan silmään) kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Tuskin se siitä mihinkään muuttuu että mikä olisi unelmien ulkonäkö, kauneus ja komeus on aina huippua nuoremmissa naisissa sekä miehissä. Mutta mitäs väliä sillä on? Olimme itsekin nuoria kerran. Sitten kun emme enää ole, hyväksymme sen ja hyväksymme sen myös kanssaihmisissä, mukaanlukien kumppani.
Täytyy sanoa, etten ole ollenkaan samaa mieltä. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, muutaman vuoden minua vanhemman. En missään vaiheessa ole kokenut _tyytyneeni_. Minulle hän oli täysi kymppi, on edelleen. Tottakai maailmassa on paljon häntä komeampia miehiä, mutta eihän se tee heistä haluttavampia elämänkumppaniksi.
Jotenkin tuo ajatus, että jokainen haluaisi kansikuvapojan tai -tytön, on uskomattoman lapsellinen.
Mutta pidät silti muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin? Minulla ei miehenä esimerkiksi tällaista eroa ole naisten välillä. Ulkonäkö on aivan yhtä tärkeä asia lyhyissä suhteissa ja parisuhteissa, enkä hyväksyisi parisuhteeseen yhtään sen vaatimattomamman näköistä, kuin lyhyeenkään suhteeseen.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta minun kohdallani ainakaan ei mene niin, että haluaisin seksuaalisesti eniten aina niitä komeimpia miehiä. Seksuaalinen halu on ainakin omalla kohdallani muuta kuin ulkonäköön keskittyvää ja siinä ulkonäössäkään ei välttämättä seksuaalisesti vedä puoleensa joku tietynlainen komeus. Joten ei se seksuaalisesti haluttavin siis suinkaan ole joku kiiltokuva tai mallipoika, ainakaan itselläni. Tähän liittyy estetiikan lisäksi myös seksuaaliset mieltymykset. Ja kyllä ulkonäkö on tärkeä asia, mutta senkin suhteen voi olla myös muunlaisia preferenssejä kuin komeus/kauneus. ja toisaalta komeana voi pitää sellaistakin, joka ei jonkin komeusihanteen kriteereitä täysin täyttäisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.
Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.
Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.
Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.
Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?
Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.
Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.
Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.
Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.
Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.
Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.
Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!
Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.
Erinomaisia kysymyksiä.
Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.
En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.
Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.
Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.
Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.
Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.
Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.
Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.
En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.
En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.
Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.
Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.
On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.
Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.
No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.
Tottakai me kaikki tyydymme, sitä enemmän kuin ikää ja elämänkokemusta tulee. Ei kukaan järkevä aikuinen odota saavansa jotain ultimaattista fantasiaolentoa, koska ymmärrämme että sellaista ei ole olemassa ja ymmärrämme enemmän millainen kumppani olisi sopiva juuri meille. Elämän realiteetit ovat mukana parin haussa. Ei kumppanissa ole kyse siitä että sen pitää olla kuumin ja haluttavin (omaan silmään) kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Tuskin se siitä mihinkään muuttuu että mikä olisi unelmien ulkonäkö, kauneus ja komeus on aina huippua nuoremmissa naisissa sekä miehissä. Mutta mitäs väliä sillä on? Olimme itsekin nuoria kerran. Sitten kun emme enää ole, hyväksymme sen ja hyväksymme sen myös kanssaihmisissä, mukaanlukien kumppani.
Täytyy sanoa, etten ole ollenkaan samaa mieltä. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, muutaman vuoden minua vanhemman. En missään vaiheessa ole kokenut _tyytyneeni_. Minulle hän oli täysi kymppi, on edelleen. Tottakai maailmassa on paljon häntä komeampia miehiä, mutta eihän se tee heistä haluttavampia elämänkumppaniksi.
Jotenkin tuo ajatus, että jokainen haluaisi kansikuvapojan tai -tytön, on uskomattoman lapsellinen.
Mutta pidät silti muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin? Minulla ei miehenä esimerkiksi tällaista eroa ole naisten välillä. Ulkonäkö on aivan yhtä tärkeä asia lyhyissä suhteissa ja parisuhteissa, enkä hyväksyisi parisuhteeseen yhtään sen vaatimattomamman näköistä, kuin lyhyeenkään suhteeseen.
Mitä ihmettä? Minkä ihmeen takia pitäisin muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin???
Minulla on ollut sinkkuna paljon yhden yön juttuja. Paljon. Puhutaan kymmenistä. Ja ovat olleet aivan tavallisia, tavallisen näköisiä miehiä. Yhden yön juttuun nimenomaan kelpaa sellainenkin, joka ei kelpaa parisuhteeseen.[/quote]
Toisaalta parisuhteeseen voi "kelvata" sellainen joka ei kelpaisi yhden yön juttuun tai edes seksisuhteeseen.
Kiinnostavien ominaisuuksien painoarvot ovat erilaiset joten rimakin voi olla jonkun tietyn ominaisuuden kannalta eri korkeudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.
Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.
Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.
Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.
Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?
Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.
Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.
Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.
Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.
Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.
Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.
Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!
Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.
Erinomaisia kysymyksiä.
Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.
En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.
Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.
Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.
Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.
Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.
Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.
Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.
En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.
En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.
Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.
Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.
On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.
Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.
No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.
Tottakai me kaikki tyydymme, sitä enemmän kuin ikää ja elämänkokemusta tulee. Ei kukaan järkevä aikuinen odota saavansa jotain ultimaattista fantasiaolentoa, koska ymmärrämme että sellaista ei ole olemassa ja ymmärrämme enemmän millainen kumppani olisi sopiva juuri meille. Elämän realiteetit ovat mukana parin haussa. Ei kumppanissa ole kyse siitä että sen pitää olla kuumin ja haluttavin (omaan silmään) kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Tuskin se siitä mihinkään muuttuu että mikä olisi unelmien ulkonäkö, kauneus ja komeus on aina huippua nuoremmissa naisissa sekä miehissä. Mutta mitäs väliä sillä on? Olimme itsekin nuoria kerran. Sitten kun emme enää ole, hyväksymme sen ja hyväksymme sen myös kanssaihmisissä, mukaanlukien kumppani.
Täytyy sanoa, etten ole ollenkaan samaa mieltä. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, muutaman vuoden minua vanhemman. En missään vaiheessa ole kokenut _tyytyneeni_. Minulle hän oli täysi kymppi, on edelleen. Tottakai maailmassa on paljon häntä komeampia miehiä, mutta eihän se tee heistä haluttavampia elämänkumppaniksi.
Jotenkin tuo ajatus, että jokainen haluaisi kansikuvapojan tai -tytön, on uskomattoman lapsellinen.
Mutta pidät silti muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin? Minulla ei miehenä esimerkiksi tällaista eroa ole naisten välillä. Ulkonäkö on aivan yhtä tärkeä asia lyhyissä suhteissa ja parisuhteissa, enkä hyväksyisi parisuhteeseen yhtään sen vaatimattomamman näköistä, kuin lyhyeenkään suhteeseen.
Mitä ihmettä? Minkä ihmeen takia pitäisin muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin???
Minulla on ollut sinkkuna paljon yhden yön juttuja. Paljon. Puhutaan kymmenistä. Ja ovat olleet aivan tavallisia, tavallisen näköisiä miehiä. Yhden yön juttuun nimenomaan kelpaa sellainenkin, joka ei kelpaa parisuhteeseen.
Myös minun on hyvin vaikea ymmärtää tuota ajatuksen juoksua, mitä sinulle ehdotettiin. Siis mitä ihmettä todellakin!?
Ette te voi olla näin hölmöjä? Pakko olla, että esitätte vaan. Pieni sanankäänne, että saadaan alkuperäinen väittämä muutettua vähäsen, ja sitten esitetään hölmöjä. Niin lapsellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.
Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.
Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.
Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.
Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?
Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.
Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.
Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.
Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.
Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.
Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.
Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!
Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.
Erinomaisia kysymyksiä.
Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.
En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.
Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.
Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.
Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.
Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.
Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.
Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.
En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.
En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.
Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.
Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.
On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.
Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.
No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.
Tottakai me kaikki tyydymme, sitä enemmän kuin ikää ja elämänkokemusta tulee. Ei kukaan järkevä aikuinen odota saavansa jotain ultimaattista fantasiaolentoa, koska ymmärrämme että sellaista ei ole olemassa ja ymmärrämme enemmän millainen kumppani olisi sopiva juuri meille. Elämän realiteetit ovat mukana parin haussa. Ei kumppanissa ole kyse siitä että sen pitää olla kuumin ja haluttavin (omaan silmään) kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Tuskin se siitä mihinkään muuttuu että mikä olisi unelmien ulkonäkö, kauneus ja komeus on aina huippua nuoremmissa naisissa sekä miehissä. Mutta mitäs väliä sillä on? Olimme itsekin nuoria kerran. Sitten kun emme enää ole, hyväksymme sen ja hyväksymme sen myös kanssaihmisissä, mukaanlukien kumppani.
Täytyy sanoa, etten ole ollenkaan samaa mieltä. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, muutaman vuoden minua vanhemman. En missään vaiheessa ole kokenut _tyytyneeni_. Minulle hän oli täysi kymppi, on edelleen. Tottakai maailmassa on paljon häntä komeampia miehiä, mutta eihän se tee heistä haluttavampia elämänkumppaniksi.
Jotenkin tuo ajatus, että jokainen haluaisi kansikuvapojan tai -tytön, on uskomattoman lapsellinen.
Mutta pidät silti muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin? Minulla ei miehenä esimerkiksi tällaista eroa ole naisten välillä. Ulkonäkö on aivan yhtä tärkeä asia lyhyissä suhteissa ja parisuhteissa, enkä hyväksyisi parisuhteeseen yhtään sen vaatimattomamman näköistä, kuin lyhyeenkään suhteeseen.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta minun kohdallani ainakaan ei mene niin, että haluaisin seksuaalisesti eniten aina niitä komeimpia miehiä. Seksuaalinen halu on ainakin omalla kohdallani muuta kuin ulkonäköön keskittyvää ja siinä ulkonäössäkään ei välttämättä seksuaalisesti vedä puoleensa joku tietynlainen komeus. Joten ei se seksuaalisesti haluttavin siis suinkaan ole joku kiiltokuva tai mallipoika, ainakaan itselläni. Tähän liittyy estetiikan lisäksi myös seksuaaliset mieltymykset. Ja kyllä ulkonäkö on tärkeä asia, mutta senkin suhteen voi olla myös muunlaisia preferenssejä kuin komeus/kauneus. ja toisaalta komeana voi pitää sellaistakin, joka ei jonkin komeusihanteen kriteereitä täysin täyttäisikään.
Se on jännä juttu että kun tutkitaan niin aika helposti löytyy melko universaaleja piirteitä mitä ihmiset pitävät viehättävinä, mutta sitten kuitenkin kaikilla on omasta mielestään ihan toisenlaiset preferenssit vaikka luulisi että normaalijakauman mukaan tuossakin mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.
Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.
Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.
Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.
Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?
Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.
Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.
Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.
Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.
Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.
Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.
Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!
Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.
Erinomaisia kysymyksiä.
Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.
En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.
Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.
Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.
Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.
Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.
Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.
Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.
En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.
En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.
Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.
Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.
On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.
Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.
No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.
Tottakai me kaikki tyydymme, sitä enemmän kuin ikää ja elämänkokemusta tulee. Ei kukaan järkevä aikuinen odota saavansa jotain ultimaattista fantasiaolentoa, koska ymmärrämme että sellaista ei ole olemassa ja ymmärrämme enemmän millainen kumppani olisi sopiva juuri meille. Elämän realiteetit ovat mukana parin haussa. Ei kumppanissa ole kyse siitä että sen pitää olla kuumin ja haluttavin (omaan silmään) kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Tuskin se siitä mihinkään muuttuu että mikä olisi unelmien ulkonäkö, kauneus ja komeus on aina huippua nuoremmissa naisissa sekä miehissä. Mutta mitäs väliä sillä on? Olimme itsekin nuoria kerran. Sitten kun emme enää ole, hyväksymme sen ja hyväksymme sen myös kanssaihmisissä, mukaanlukien kumppani.
Täytyy sanoa, etten ole ollenkaan samaa mieltä. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, muutaman vuoden minua vanhemman. En missään vaiheessa ole kokenut _tyytyneeni_. Minulle hän oli täysi kymppi, on edelleen. Tottakai maailmassa on paljon häntä komeampia miehiä, mutta eihän se tee heistä haluttavampia elämänkumppaniksi.
Jotenkin tuo ajatus, että jokainen haluaisi kansikuvapojan tai -tytön, on uskomattoman lapsellinen.
Mutta pidät silti muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin? Minulla ei miehenä esimerkiksi tällaista eroa ole naisten välillä. Ulkonäkö on aivan yhtä tärkeä asia lyhyissä suhteissa ja parisuhteissa, enkä hyväksyisi parisuhteeseen yhtään sen vaatimattomamman näköistä, kuin lyhyeenkään suhteeseen.
Mitä ihmettä? Minkä ihmeen takia pitäisin muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin???
Minulla on ollut sinkkuna paljon yhden yön juttuja. Paljon. Puhutaan kymmenistä. Ja ovat olleet aivan tavallisia, tavallisen näköisiä miehiä. Yhden yön juttuun nimenomaan kelpaa sellainenkin, joka ei kelpaa parisuhteeseen.[/quote]
Toisaalta parisuhteeseen voi "kelvata" sellainen joka ei kelpaisi yhden yön juttuun tai edes seksisuhteeseen.
Kiinnostavien ominaisuuksien painoarvot ovat erilaiset joten rimakin voi olla jonkun tietyn ominaisuuden kannalta eri korkeudella.
Ei tähänkään silti mitään yleistettävää käytäntöä ole, vaan tuo voi mennä tapauskohtaisesti hyvin eri lailla. Ihmiset painottavat seksisuhteissakin eri asioita - joku ulkonäköä, joku kemiaa, jollekin riittää vain samat seksuaaliset mieltymykset ja muu persoona ja ulkonäkö on yhdentekeviä... Ja sama parisuhteeseen liittyen, ihmiset haluavat kumppaniltaan eri asioita, koska haluavat myös erityyppisiä suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.
Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.
Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.
Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.
Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?
Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.
Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.
Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.
Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.
Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.
Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.
Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!
Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.
Erinomaisia kysymyksiä.
Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.
En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.
Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.
Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.
Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.
Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.
Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.
Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.
En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.
En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.
Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.
Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.
On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.
Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.
No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.
Tottakai me kaikki tyydymme, sitä enemmän kuin ikää ja elämänkokemusta tulee. Ei kukaan järkevä aikuinen odota saavansa jotain ultimaattista fantasiaolentoa, koska ymmärrämme että sellaista ei ole olemassa ja ymmärrämme enemmän millainen kumppani olisi sopiva juuri meille. Elämän realiteetit ovat mukana parin haussa. Ei kumppanissa ole kyse siitä että sen pitää olla kuumin ja haluttavin (omaan silmään) kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Tuskin se siitä mihinkään muuttuu että mikä olisi unelmien ulkonäkö, kauneus ja komeus on aina huippua nuoremmissa naisissa sekä miehissä. Mutta mitäs väliä sillä on? Olimme itsekin nuoria kerran. Sitten kun emme enää ole, hyväksymme sen ja hyväksymme sen myös kanssaihmisissä, mukaanlukien kumppani.
Täytyy sanoa, etten ole ollenkaan samaa mieltä. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, muutaman vuoden minua vanhemman. En missään vaiheessa ole kokenut _tyytyneeni_. Minulle hän oli täysi kymppi, on edelleen. Tottakai maailmassa on paljon häntä komeampia miehiä, mutta eihän se tee heistä haluttavampia elämänkumppaniksi.
Jotenkin tuo ajatus, että jokainen haluaisi kansikuvapojan tai -tytön, on uskomattoman lapsellinen.
Mutta pidät silti muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin? Minulla ei miehenä esimerkiksi tällaista eroa ole naisten välillä. Ulkonäkö on aivan yhtä tärkeä asia lyhyissä suhteissa ja parisuhteissa, enkä hyväksyisi parisuhteeseen yhtään sen vaatimattomamman näköistä, kuin lyhyeenkään suhteeseen.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta minun kohdallani ainakaan ei mene niin, että haluaisin seksuaalisesti eniten aina niitä komeimpia miehiä. Seksuaalinen halu on ainakin omalla kohdallani muuta kuin ulkonäköön keskittyvää ja siinä ulkonäössäkään ei välttämättä seksuaalisesti vedä puoleensa joku tietynlainen komeus. Joten ei se seksuaalisesti haluttavin siis suinkaan ole joku kiiltokuva tai mallipoika, ainakaan itselläni. Tähän liittyy estetiikan lisäksi myös seksuaaliset mieltymykset. Ja kyllä ulkonäkö on tärkeä asia, mutta senkin suhteen voi olla myös muunlaisia preferenssejä kuin komeus/kauneus. ja toisaalta komeana voi pitää sellaistakin, joka ei jonkin komeusihanteen kriteereitä täysin täyttäisikään.
Se on jännä juttu että kun tutkitaan niin aika helposti löytyy melko universaaleja piirteitä mitä ihmiset pitävät viehättävinä, mutta sitten kuitenkin kaikilla on omasta mielestään ihan toisenlaiset preferenssit vaikka luulisi että normaalijakauman mukaan tuossakin mennään.
Missasit ehkä hieman pointtiani. Pointtini oli nimenomaan se, että vaikka ihmiset pitäisivät viehättävinä jotain piirteitä, he voivat silti tuntea seksuaalista vetoa ja rakastua ihmiseen, joka poikkeaa siitä universaalista ihanteesta. Seksuaalinen halu ei nimittäin välttämättä noudattele yleisiä ulkonäköihanteita.
Vierailija kirjoitti:
Täällä jotkut kirjoittavat että nuorempi nainen hyötyisi miehen elämänkokemuksesta eniten.
Tässä on jotain uskomattoman vääristynyttä ja inhottavaa. Itselläni on ollut suhde vanhempaan mieheen, ja tuo suhde oli kaikin tavoin epätasapuolinen, kamala suhde. Yksi iso asia jonka vasta nyt täältä vanhojen ukkojen kirjoituksista tajuan, oli juuri tuo että mies yritti tyrkyttää omaa elämänkokemustaan minulle ja minun olisi pitänyt ottaa se totena myös omalla kohdallani. Minun olisi pitänyt elää hänen elämäänsä hankkimatta elämänkokemusta itse ja jättäen omalle ikäkaudelleni sopivat asiat väliin. Mieshän oli ne jo kokenut.
Elämänkokemus on henkilökohtainen. Jos vielä joskus haluan suhteen, haluan sellaisen missä elämänkokemusta on molemmilla suurinpiirtein saman verran. En halua olla tyhjä, hyvännäköinen astia johon toinen kaataa oman elämänkokemuksensa vaan haluan että olen kiinnostava oman persoonani, luonteeni, historiani ja elämänkokemukseni kautta.
Jos tällaista miestä ei ole suomenmaassa olemassa niin sitten on vaan elettävä yksin.
Olet pahoillani että olet joutunut elämään huonossa suhteessa huonon miehen kanssa. Onneksi olet kuitenkin päässyt miehestä eroon.
Minä kirjoitin tuosta ja ymmärrän miten ja miksi tulkitset kirjoitusta noin, etenkin taustasi tietäen. Tulkinta on kuitenkin päinvastainen kuin mitä tarkoitin, joten selvennän vielä kirjoitustani.
Ihmisellä on vanhempana parempi psykologinen joustavuus, mikä tekee hänestä lähtökohtaisesti paremman kumppanin. Paremman psykologisen joustavuuden ansiosta on ymmärtäväisempi, lempeämpi ja pystyy paremmin tukemaan kumppaniaan vastoinkäymisissä tai kriiseissä. Nuorempana ihminen helpommin syyttää vastoinkäymisistä joko itseään tai muita (esimerkiksi kumppaniaan), mikä johtaa useammin konflikteihin parisuhteessa. Samoin ymmärrys ja viestintätaidot ovat kehittyneet, mikä helpottaa kommunikaatiota ja vähentää väärinymmärrysten riskiä. Kokemuksensa ja paremman itsetuntemuksensa myötä kykenee nimenomaan paremmin antamaan kumppanille tämän tarvitsemaa tilaa olla oma itsensä. Nuorena kokee omasta mielipiteestä poikkeavat näkemykset helpommin uhaksi, kun taas vanhemmiten on helpompi ymmärtää jopa vastakkaisia näkökohtia ja perusteita niiden taustalla. En siis suinkaan tarkoittanut sitä, että vampempi kumppani määräisi tai kertoisi miten suhteessa toimitaan, vaan juuri päinvastaista.
Asiaa voisi verrata siihen, kuinka ihminen kasvaa esimiehen roolissa ja tulee kokemuksen myötä paremmaksi esimieheksi. Siinä missä kokematon esimies saattaa kertoa alaisilleen, mitä näiden pitää tehdä ja yrittää ratkaista ongelmat näiden puolesta, kokeneempi esimies pyrkii tukemaan alaisiaan ja antaa näiden itse löytää ratkaisut tavoitteisiin pääsemiseksi.
Ja ennen kuin joku hiiltyy siitä, että vertaan kumppanin roolia esimiehen rooliin, niin siitä ei suinkaan ole kysymys. Yritän vertauksella kuvata sitä, kuinka henkisen kasvun myötä ihmisestä voi tulla parempi kumppani. Esimiestyö eli ihmisten johtaminen vaatii ihmissuhdetaitoja samalla tavalla kuin kumppanin rooli ja siinä kehittyy kokemuksen myötä. Harva on hyvin nuorena vielä hyvä esimies ja sama pätee parisuhteeseen.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö voisi olla huono kumppani myös vanhana, kuten sinulla on ollut. Samoin moni on hyvä kumppani jo nuorena (mutta tulee paremmaksi kokemuksen myötä). Haluan kuitenkin uskoa siihen, että me ihmiset kehitymme paremmaksi ja ainakin omalla kohdallani voin sanoa, että olen kehittynyt paremmaksi kumppaniksi.
Enkä myöskään tarkoita, että kenenkään olisi valittava itseään vanhempi tai nuorempi kumppani. Jokainen tekee sen valinnan itse. Halusin vain tuoda keskustelussa esille potentiaalisia hyviä puolia, joita vanhemmalla kumppanilla voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja ehdotti että katselisi vähän vanhempia miehiä jos omanikäisiä ei löydy. Oletteko kokeilleet?
Tässä on vastaus miksi +40 vuotias nainen ei löydä kunnollista miestä.
Kunnollinen suomalainen mies odottaa myös naisseuralta täysin sitä samaa. Siinä on suurin syy jos nainen ei löydä seuraa.
Jos mies haluaa naisseuraa eikä sopivaa löydy, niin mies etsii sitä seuraa tarvittaessa myös muualtakin kuin vain Suomesta.
Kielitaitoinen, aktiivinen, hyvätapainen ja fiksu suomalainen mies on hyvän miehen maineessa, niin kumppanina kuin myös aviomiehenä.
Kyllä me miehet osataan valita ja vaatia kumppanista ihan yhtä lailla, eikä meidänkään tarvitse tyytyä kumppanin suhteen enää ihan mihin tahansa. Ne ajat on ollutta ja mennyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.
Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.
Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.
Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.
Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?
Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.
Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.
Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.
Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.
Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.
Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.
Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!
Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.
Erinomaisia kysymyksiä.
Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.
En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.
Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.
Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.
Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.
Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.
Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.
Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.
En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.
En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.
Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.
Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.
On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.
Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.
No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.
Tottakai me kaikki tyydymme, sitä enemmän kuin ikää ja elämänkokemusta tulee. Ei kukaan järkevä aikuinen odota saavansa jotain ultimaattista fantasiaolentoa, koska ymmärrämme että sellaista ei ole olemassa ja ymmärrämme enemmän millainen kumppani olisi sopiva juuri meille. Elämän realiteetit ovat mukana parin haussa. Ei kumppanissa ole kyse siitä että sen pitää olla kuumin ja haluttavin (omaan silmään) kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Tuskin se siitä mihinkään muuttuu että mikä olisi unelmien ulkonäkö, kauneus ja komeus on aina huippua nuoremmissa naisissa sekä miehissä. Mutta mitäs väliä sillä on? Olimme itsekin nuoria kerran. Sitten kun emme enää ole, hyväksymme sen ja hyväksymme sen myös kanssaihmisissä, mukaanlukien kumppani.
Täytyy sanoa, etten ole ollenkaan samaa mieltä. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, muutaman vuoden minua vanhemman. En missään vaiheessa ole kokenut _tyytyneeni_. Minulle hän oli täysi kymppi, on edelleen. Tottakai maailmassa on paljon häntä komeampia miehiä, mutta eihän se tee heistä haluttavampia elämänkumppaniksi.
Jotenkin tuo ajatus, että jokainen haluaisi kansikuvapojan tai -tytön, on uskomattoman lapsellinen.
Mutta pidät silti muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin? Minulla ei miehenä esimerkiksi tällaista eroa ole naisten välillä. Ulkonäkö on aivan yhtä tärkeä asia lyhyissä suhteissa ja parisuhteissa, enkä hyväksyisi parisuhteeseen yhtään sen vaatimattomamman näköistä, kuin lyhyeenkään suhteeseen.
Mitä ihmettä? Minkä ihmeen takia pitäisin muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin???
Minulla on ollut sinkkuna paljon yhden yön juttuja. Paljon. Puhutaan kymmenistä. Ja ovat olleet aivan tavallisia, tavallisen näköisiä miehiä. Yhden yön juttuun nimenomaan kelpaa sellainenkin, joka ei kelpaa parisuhteeseen.[/quote]
Toisaalta parisuhteeseen voi "kelvata" sellainen joka ei kelpaisi yhden yön juttuun tai edes seksisuhteeseen.
Kiinnostavien ominaisuuksien painoarvot ovat erilaiset joten rimakin voi olla jonkun tietyn ominaisuuden kannalta eri korkeudella.
Ei tähänkään silti mitään yleistettävää käytäntöä ole, vaan tuo voi mennä tapauskohtaisesti hyvin eri lailla. Ihmiset painottavat seksisuhteissakin eri asioita - joku ulkonäköä, joku kemiaa, jollekin riittää vain samat seksuaaliset mieltymykset ja muu persoona ja ulkonäkö on yhdentekeviä... Ja sama parisuhteeseen liittyen, ihmiset haluavat kumppaniltaan eri asioita, koska haluavat myös erityyppisiä suhteita.
Tietenkin on yleistettäviä käytäntöjä. Niitä ei vaan pidetä ylentävinä, joten teeskennellään ettei niitä olisi olemassakaan. Nämä käytännöt ovat jopa niin yleistettävissä, että ne voidaan mitata senttimetreissä, kilogrammoissa, ja euroissa. Ei tietenkään yksilötasolla, koska tekijöitä on niin monta, ja tosiaan, kun kaikkea ei voi saada pitää painottaa yhtä tekijää, toisen tekijän kustannuksella. Heh, mutta sitäkään ei saisi sanoa ääneen, ainakaan täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä jotkut kirjoittavat että nuorempi nainen hyötyisi miehen elämänkokemuksesta eniten.
Tässä on jotain uskomattoman vääristynyttä ja inhottavaa. Itselläni on ollut suhde vanhempaan mieheen, ja tuo suhde oli kaikin tavoin epätasapuolinen, kamala suhde. Yksi iso asia jonka vasta nyt täältä vanhojen ukkojen kirjoituksista tajuan, oli juuri tuo että mies yritti tyrkyttää omaa elämänkokemustaan minulle ja minun olisi pitänyt ottaa se totena myös omalla kohdallani. Minun olisi pitänyt elää hänen elämäänsä hankkimatta elämänkokemusta itse ja jättäen omalle ikäkaudelleni sopivat asiat väliin. Mieshän oli ne jo kokenut.
Elämänkokemus on henkilökohtainen. Jos vielä joskus haluan suhteen, haluan sellaisen missä elämänkokemusta on molemmilla suurinpiirtein saman verran. En halua olla tyhjä, hyvännäköinen astia johon toinen kaataa oman elämänkokemuksensa vaan haluan että olen kiinnostava oman persoonani, luonteeni, historiani ja elämänkokemukseni kautta.
Jos tällaista miestä ei ole suomenmaassa olemassa niin sitten on vaan elettävä yksin.
Olet pahoillani että olet joutunut elämään huonossa suhteessa huonon miehen kanssa. Onneksi olet kuitenkin päässyt miehestä eroon.
Minä kirjoitin tuosta ja ymmärrän miten ja miksi tulkitset kirjoitusta noin, etenkin taustasi tietäen. Tulkinta on kuitenkin päinvastainen kuin mitä tarkoitin, joten selvennän vielä kirjoitustani.
Ihmisellä on vanhempana parempi psykologinen joustavuus, mikä tekee hänestä lähtökohtaisesti paremman kumppanin. Paremman psykologisen joustavuuden ansiosta on ymmärtäväisempi, lempeämpi ja pystyy paremmin tukemaan kumppaniaan vastoinkäymisissä tai kriiseissä. Nuorempana ihminen helpommin syyttää vastoinkäymisistä joko itseään tai muita (esimerkiksi kumppaniaan), mikä johtaa useammin konflikteihin parisuhteessa. Samoin ymmärrys ja viestintätaidot ovat kehittyneet, mikä helpottaa kommunikaatiota ja vähentää väärinymmärrysten riskiä. Kokemuksensa ja paremman itsetuntemuksensa myötä kykenee nimenomaan paremmin antamaan kumppanille tämän tarvitsemaa tilaa olla oma itsensä. Nuorena kokee omasta mielipiteestä poikkeavat näkemykset helpommin uhaksi, kun taas vanhemmiten on helpompi ymmärtää jopa vastakkaisia näkökohtia ja perusteita niiden taustalla. En siis suinkaan tarkoittanut sitä, että vampempi kumppani määräisi tai kertoisi miten suhteessa toimitaan, vaan juuri päinvastaista.
Asiaa voisi verrata siihen, kuinka ihminen kasvaa esimiehen roolissa ja tulee kokemuksen myötä paremmaksi esimieheksi. Siinä missä kokematon esimies saattaa kertoa alaisilleen, mitä näiden pitää tehdä ja yrittää ratkaista ongelmat näiden puolesta, kokeneempi esimies pyrkii tukemaan alaisiaan ja antaa näiden itse löytää ratkaisut tavoitteisiin pääsemiseksi.
Ja ennen kuin joku hiiltyy siitä, että vertaan kumppanin roolia esimiehen rooliin, niin siitä ei suinkaan ole kysymys. Yritän vertauksella kuvata sitä, kuinka henkisen kasvun myötä ihmisestä voi tulla parempi kumppani. Esimiestyö eli ihmisten johtaminen vaatii ihmissuhdetaitoja samalla tavalla kuin kumppanin rooli ja siinä kehittyy kokemuksen myötä. Harva on hyvin nuorena vielä hyvä esimies ja sama pätee parisuhteeseen.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö voisi olla huono kumppani myös vanhana, kuten sinulla on ollut. Samoin moni on hyvä kumppani jo nuorena (mutta tulee paremmaksi kokemuksen myötä). Haluan kuitenkin uskoa siihen, että me ihmiset kehitymme paremmaksi ja ainakin omalla kohdallani voin sanoa, että olen kehittynyt paremmaksi kumppaniksi.
Enkä myöskään tarkoita, että kenenkään olisi valittava itseään vanhempi tai nuorempi kumppani. Jokainen tekee sen valinnan itse. Halusin vain tuoda keskustelussa esille potentiaalisia hyviä puolia, joita vanhemmalla kumppanilla voi olla.
Kirjoituksesi perusteella on outoa miksi itse et sitten halua vanhempaa kumppania?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä jotkut kirjoittavat että nuorempi nainen hyötyisi miehen elämänkokemuksesta eniten.
Tässä on jotain uskomattoman vääristynyttä ja inhottavaa. Itselläni on ollut suhde vanhempaan mieheen, ja tuo suhde oli kaikin tavoin epätasapuolinen, kamala suhde. Yksi iso asia jonka vasta nyt täältä vanhojen ukkojen kirjoituksista tajuan, oli juuri tuo että mies yritti tyrkyttää omaa elämänkokemustaan minulle ja minun olisi pitänyt ottaa se totena myös omalla kohdallani. Minun olisi pitänyt elää hänen elämäänsä hankkimatta elämänkokemusta itse ja jättäen omalle ikäkaudelleni sopivat asiat väliin. Mieshän oli ne jo kokenut.
Elämänkokemus on henkilökohtainen. Jos vielä joskus haluan suhteen, haluan sellaisen missä elämänkokemusta on molemmilla suurinpiirtein saman verran. En halua olla tyhjä, hyvännäköinen astia johon toinen kaataa oman elämänkokemuksensa vaan haluan että olen kiinnostava oman persoonani, luonteeni, historiani ja elämänkokemukseni kautta.
Jos tällaista miestä ei ole suomenmaassa olemassa niin sitten on vaan elettävä yksin.
Olet pahoillani että olet joutunut elämään huonossa suhteessa huonon miehen kanssa. Onneksi olet kuitenkin päässyt miehestä eroon.
Minä kirjoitin tuosta ja ymmärrän miten ja miksi tulkitset kirjoitusta noin, etenkin taustasi tietäen. Tulkinta on kuitenkin päinvastainen kuin mitä tarkoitin, joten selvennän vielä kirjoitustani.
Ihmisellä on vanhempana parempi psykologinen joustavuus, mikä tekee hänestä lähtökohtaisesti paremman kumppanin. Paremman psykologisen joustavuuden ansiosta on ymmärtäväisempi, lempeämpi ja pystyy paremmin tukemaan kumppaniaan vastoinkäymisissä tai kriiseissä. Nuorempana ihminen helpommin syyttää vastoinkäymisistä joko itseään tai muita (esimerkiksi kumppaniaan), mikä johtaa useammin konflikteihin parisuhteessa. Samoin ymmärrys ja viestintätaidot ovat kehittyneet, mikä helpottaa kommunikaatiota ja vähentää väärinymmärrysten riskiä. Kokemuksensa ja paremman itsetuntemuksensa myötä kykenee nimenomaan paremmin antamaan kumppanille tämän tarvitsemaa tilaa olla oma itsensä. Nuorena kokee omasta mielipiteestä poikkeavat näkemykset helpommin uhaksi, kun taas vanhemmiten on helpompi ymmärtää jopa vastakkaisia näkökohtia ja perusteita niiden taustalla. En siis suinkaan tarkoittanut sitä, että vampempi kumppani määräisi tai kertoisi miten suhteessa toimitaan, vaan juuri päinvastaista.
Asiaa voisi verrata siihen, kuinka ihminen kasvaa esimiehen roolissa ja tulee kokemuksen myötä paremmaksi esimieheksi. Siinä missä kokematon esimies saattaa kertoa alaisilleen, mitä näiden pitää tehdä ja yrittää ratkaista ongelmat näiden puolesta, kokeneempi esimies pyrkii tukemaan alaisiaan ja antaa näiden itse löytää ratkaisut tavoitteisiin pääsemiseksi.
Ja ennen kuin joku hiiltyy siitä, että vertaan kumppanin roolia esimiehen rooliin, niin siitä ei suinkaan ole kysymys. Yritän vertauksella kuvata sitä, kuinka henkisen kasvun myötä ihmisestä voi tulla parempi kumppani. Esimiestyö eli ihmisten johtaminen vaatii ihmissuhdetaitoja samalla tavalla kuin kumppanin rooli ja siinä kehittyy kokemuksen myötä. Harva on hyvin nuorena vielä hyvä esimies ja sama pätee parisuhteeseen.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö voisi olla huono kumppani myös vanhana, kuten sinulla on ollut. Samoin moni on hyvä kumppani jo nuorena (mutta tulee paremmaksi kokemuksen myötä). Haluan kuitenkin uskoa siihen, että me ihmiset kehitymme paremmaksi ja ainakin omalla kohdallani voin sanoa, että olen kehittynyt paremmaksi kumppaniksi.
Enkä myöskään tarkoita, että kenenkään olisi valittava itseään vanhempi tai nuorempi kumppani. Jokainen tekee sen valinnan itse. Halusin vain tuoda keskustelussa esille potentiaalisia hyviä puolia, joita vanhemmalla kumppanilla voi olla.
En ole tuo kenelle vastasit, mutta minulla on hyvin samanlainen kokemus ikäerosuhteesta kuin hänellä. Varmasti silloinen mieheni kuvitteli kokeneisuuttaan olevansa hyvinkin taitava parisuhteissa. Itseäni kuitenkin harmittaa jälkikäteen, koska nyt ajateltuna olisi ollut hienoa kokea se kaikki samassa tilanteessa olevan kanssa, sellaisen jolle parisuhde myös oli uutta ja jonka kanssa kasvaa yhdessä. Ei niin, että toinen on jo kasvanut henkisesti itsekseen ja minä tulen "perässä".
Tuo on kyllä hienoa kuinka kehut vanhempia ihmisiä. Harvoin heitä kehutaan. Olen samaa mieltä että iän myötä vuorovaikutustaidot on kehittyneet, draamanhakuisuus vähentynyt ja tajuaa paremmin sen, mitä tarkoittaa olla ihminen. Toivottavasti sinun kehusi koskevat myös naisia, koska tuntuu oudolta että ketjussa puhutaan siitä miten vanhempia naisia ei haluta suhteeseen vaikka sitten toisaalta sinunkin mukaasi vanhemmat ihmiset ovat ylivertaisia ihmissuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.
Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.
Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.
Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.
Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?
Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.
Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.
Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.
Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.
Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.
Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.
Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!
Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.
Erinomaisia kysymyksiä.
Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.
En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.
Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.
Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.
Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.
Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.
Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.
Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.
En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.
En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.
Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.
Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.
Ensinnäkin: ihminen on eläin ja vietit vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Jos et hyväksy tätä biologista tosiasiaa keskustelun lähtökohdaksi, meidän ei kannata jatkaa keskustelua.
Viettejään voi pyrkiä kontrolloimaan, mutta ne ovat silti olemassa ja ne vaikuttavat silti. Yksi hyvä, aiheeseen liittymätön esimerkki on syöminen. Evoluutioympäristössä ravintoa oli saatavilla niukasti ja se pilaantui nopeasti. Tästä syystä ihmisen mieltymys makeaan ja rasvaiseen ruokaan eli energiapitoiseen oli eduksi selviämisen kannalta. Jos sattui löytämään ruokaa, se kannatti ahmia kaikki ennen pilaantumista. Nyky-ympäristössä, missä kaupat ovat täynnä energiapitoista ruokaa, tuo vietti ei enää ole hyödyllinen vaan päinvastoin ohjaa monet syömään aivan liikaa. Osa kykenee viettiään hallitsemaan paremmin kuin toiset, mutta kaikki varmasti tunnistavat tämän ominaisuuden itsessään.
Toiseksi, ihmisen menestys eläinlajina ei perustu lihaksiin, nopeuteen tai fyysisiin ominaisuuksiin, vaan ihmisen kykyyn tehdä yhteistyötä. Ihmiset muodostavat muihin lajeihin verrattuna huomattavan monimutkaisia verkostoja ja hierarkioita. Asema hierarkiassa perustui/perustuu yleensä syntyperään, osaamiseen tai sosiaalisiin taitoihin. Lihasvoimalla ei pitkälle pötkitä. Ihmisen asema näissä verkostoissa vaikutti historiassa jälkeläisten selviytymismahdollisuuksiin, minkä vuoksi naiset preferoivat kumppaneina miehiä, joilla on korkea status ja paljon resursseja (varallisuutta). Oli toki yksi asia, jossa fyysiset ominaisuudet olivat kriittisiä, nimittäin synnyttäminen. Todennäköisesti tästä syystä miehet antavat naisen nuoruudelle ja ulkonäölle enemmän painoarvoa kuin naiset miehen vastaaville ominaisuuksille.
Mutta ehkä päätämme illan luennon evoluutiobiologiasta tähän :)
Ymmärsit ajatukseni väärin. Kommentoin lähinnä ajatuksella, että ulkonäköihanne tai tunteeton arvio pantavuudesta ei edusta sopivaa kumppania. Nyt ei ollut kyse rakkaudesta vaan kriteereistä parin haussa. Ei tietenkään rakastunut koe tyytyvänsä. Se täysi kymppi nimenomaan voi olla se kurttuinen ämmä/ukko jollaisiksi monet palstalaiset täällä ihmisiä nimittelevät. Mitä enemmän kypsymme, ymmärrämme myös että kaikissa on heikkouksia ja se on vain hyväksyttävä. Nuorempana ei ymmärrä sitä yhtä hyvin.