Miksi 40+ naisen on todella vaikea löytää omanikäistä koulutettua, urheilullista, hyvässä työssä olevaa miestä parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta parisuhteeseen voi "kelvata" sellainen joka ei kelpaisi yhden yön juttuun tai edes seksisuhteeseen.

Kiinnostavien ominaisuuksien painoarvot ovat erilaiset joten rimakin voi olla jonkun tietyn ominaisuuden kannalta eri korkeudella.

Parisuhteeseen voisi kelvata joku, joka ei kelpaisi seksisuhteeseen? Oletko ihan sekaisin? Parisuhteessahan sitä seksiä nimenomaan harrastetaan. Jopa tuhansia kertoja. Ja sitä kaikkein estottominta, riettainta, intohimoisinta seksiä, jota ei voisi kuvitellakaan harrastavansa yhden yön tuttavuuden kanssa.

Nyt on kyllä outoa settiä. Miten jollekin voi tulla edes mieleen, että parisuhteeseen kelpaisi joku, joka ei kelpaisi edes seksiin.

Eiköhän tässä ole kyse siitä että seksisuhteessa ulkonäkö voi korostua enemmän. Itse en ole seksisuhteita harrastanut, mutta voisin kuvitella että jos haluaisin toisen vain sänkyyn, olisi erittäin tärkeää että hän näyttää hyvältä. Muulla ei olisi niin väliä.

Jos haluaisin toisen parisuhteeseen, ulkonäkö ei ole enää niin tärkeää koska haluan suhteen joka kestää kauan ja aikojen saatossa toisen ulkonäkö tulee joka tapauksessa muuttumaan. Enemmän tällaisessa suhteessa painottaa keskinäistä ymmärrystä, hauskuutta ja luottamusta.

Ulkonäkö nuorena (ja osa miehistä jää tälle tasolle), se tietty pilke silmäkulmassa mikä kertoo hyvästä seksistä sitten kun vähän aikuistuu.

Niinpä. Kyllähän ulkonäkö vaikuttaa todella paljon siihen kenestä viehättyy, mutta on outoa, jos siitä puhutaan seksielämän (saat parisuhteen) olennaisena ratkaisijana. Seksimaku kun vaikuttaa seksin laatuun kaikkein eniten. Jos on ihan erilaiset halut ja toiveet, niin suhteesta ei vain tule mitään (ainakaan minun kanssani). Siihen ei auta parhaskaan ulkonäkö tai luonnekaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta parisuhteeseen voi "kelvata" sellainen joka ei kelpaisi yhden yön juttuun tai edes seksisuhteeseen.

Kiinnostavien ominaisuuksien painoarvot ovat erilaiset joten rimakin voi olla jonkun tietyn ominaisuuden kannalta eri korkeudella.

Parisuhteeseen voisi kelvata joku, joka ei kelpaisi seksisuhteeseen? Oletko ihan sekaisin? Parisuhteessahan sitä seksiä nimenomaan harrastetaan. Jopa tuhansia kertoja. Ja sitä kaikkein estottominta, riettainta, intohimoisinta seksiä, jota ei voisi kuvitellakaan harrastavansa yhden yön tuttavuuden kanssa.

Nyt on kyllä outoa settiä. Miten jollekin voi tulla edes mieleen, että parisuhteeseen kelpaisi joku, joka ei kelpaisi edes seksiin.

Eiköhän tässä ole kyse siitä että seksisuhteessa ulkonäkö voi korostua enemmän. Itse en ole seksisuhteita harrastanut, mutta voisin kuvitella että jos haluaisin toisen vain sänkyyn, olisi erittäin tärkeää että hän näyttää hyvältä. Muulla ei olisi niin väliä.

Jos haluaisin toisen parisuhteeseen, ulkonäkö ei ole enää niin tärkeää koska haluan suhteen joka kestää kauan ja aikojen saatossa toisen ulkonäkö tulee joka tapauksessa muuttumaan. Enemmän tällaisessa suhteessa painottaa keskinäistä ymmärrystä, hauskuutta ja luottamusta.

Ulkonäkö nuorena (ja osa miehistä jää tälle tasolle), se tietty pilke silmäkulmassa mikä kertoo hyvästä seksistä sitten kun vähän aikuistuu.

Niinpä. Kyllähän ulkonäkö vaikuttaa todella paljon siihen kenestä viehättyy, mutta on outoa, jos siitä puhutaan seksielämän (saat parisuhteen) olennaisena ratkaisijana. Seksimaku kun vaikuttaa seksin laatuun kaikkein eniten. Jos on ihan erilaiset halut ja toiveet, niin suhteesta ei vain tule mitään (ainakaan minun kanssani). Siihen ei auta parhaskaan ulkonäkö tai luonnekaan mitään.

*saati

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

Ensinnäkin: ihminen on eläin ja vietit vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Jos et hyväksy tätä biologista tosiasiaa keskustelun lähtökohdaksi, meidän ei kannata jatkaa keskustelua.

Viettejään voi pyrkiä kontrolloimaan, mutta ne ovat silti olemassa ja ne vaikuttavat silti. Yksi hyvä, aiheeseen liittymätön esimerkki on syöminen. Evoluutioympäristössä ravintoa oli saatavilla niukasti ja se pilaantui nopeasti. Tästä syystä ihmisen mieltymys makeaan ja rasvaiseen ruokaan eli energiapitoiseen oli eduksi selviämisen kannalta. Jos sattui löytämään ruokaa, se kannatti ahmia kaikki ennen pilaantumista. Nyky-ympäristössä, missä kaupat ovat täynnä energiapitoista ruokaa, tuo vietti ei enää ole hyödyllinen vaan päinvastoin ohjaa monet syömään aivan liikaa. Osa kykenee viettiään hallitsemaan paremmin kuin toiset, mutta kaikki varmasti tunnistavat tämän ominaisuuden itsessään.

Toiseksi, ihmisen menestys eläinlajina ei perustu lihaksiin, nopeuteen tai fyysisiin ominaisuuksiin, vaan ihmisen kykyyn tehdä yhteistyötä. Ihmiset muodostavat muihin lajeihin verrattuna huomattavan monimutkaisia verkostoja ja hierarkioita. Asema hierarkiassa perustui/perustuu yleensä syntyperään, osaamiseen tai sosiaalisiin taitoihin. Lihasvoimalla ei pitkälle pötkitä. Ihmisen asema näissä verkostoissa vaikutti historiassa jälkeläisten selviytymismahdollisuuksiin, minkä vuoksi naiset preferoivat kumppaneina miehiä, joilla on korkea status ja paljon resursseja (varallisuutta). Oli toki yksi asia, jossa fyysiset ominaisuudet olivat kriittisiä, nimittäin synnyttäminen. Todennäköisesti tästä syystä miehet antavat naisen nuoruudelle ja ulkonäölle enemmän painoarvoa kuin naiset miehen vastaaville ominaisuuksille.

Mutta ehkä päätämme illan luennon evoluutiobiologiasta tähän :)

Juu, kannattaa lopettaa koska evoluutiobiologia ei ole tiedettä sanan varsinaisessa merkityksessä koska sitä ei pysty todistamaan. Nuo esimerkkisikin liittyvät pitkälti tietynlaisiin kulttuureihin. Monet tutkimukset kertovat, että miehen varallisuutta arvostetaan lähinnä epätasa-arvoisissa kulttuureissa, joissa naisen mahdollisuutta hankkia varallisuutta itse on keinotekoisesti rajoitettu. Mitä tasa-arvoisempi kulttuuri, sitä vähemmän naiset preferoivat miehen asemaa tämän muiden, mm fyysisten ominaisuuksien kustannuksella.

Puuttumatta nyt noihin muihin räikeisiin virheisiin totean vain että sinun kriteereilläsi suurin osa humanistisista tieteistä ja ihan se psykologiakin ilman evoluutio-etuliitettä on aika hataralla pohjalla :-)

No tuossa ei kyllä ole mitään virhettä. 

Ja evoluutiopsykologian teoriat ovat kyllä laajasti kritisoituja, koska ne ovat pääasiassa mutua. Humanistisissa tieteissä sekä psykologiassa on paljonkin tutkimuskeinoja vaikkapa nyt haastatteluista lähtien, mutta miten haastattelet evoluution alkuhämärissä eläneitä ihmisiä joista tämä tieteenala kuitenkin tekee räikeitä oletuksiaan?

Tottakai ne ovat laajasti kritisoituja! Sehän nimenomaan on tieteellisen metodin idea, että esitetään teoria ja sitä tukeva empiirinen aineisto, jonka jälkeen teoriaa kritisoidaan. Jos ei kritisoitaisi, kyseessä ei olisi tiede. Esimerkiksi omalla alallani kaikki keskeiset teoriat ovat aikanaan kohdanneet laajaa kritiikkiä.

Vain luonnontieteissä, kuten matematiikka, fysiikka ja kemia, asioita voidaan aukottomasti todistaa. Jos mennään edes biologian puolelle, on helppoa esittää kritiikkiä. Esimerkiksi kasvien taksonomiasta löytyy helposti kritisoitavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.

No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.

Tottakai me kaikki tyydymme, sitä enemmän kuin ikää ja elämänkokemusta tulee. Ei kukaan järkevä aikuinen odota saavansa jotain ultimaattista fantasiaolentoa, koska ymmärrämme että sellaista ei ole olemassa ja ymmärrämme enemmän millainen kumppani olisi sopiva juuri meille. Elämän realiteetit ovat mukana parin haussa. Ei kumppanissa ole kyse siitä että sen pitää olla kuumin ja haluttavin (omaan silmään) kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Tuskin se siitä mihinkään muuttuu että mikä olisi unelmien ulkonäkö, kauneus ja komeus on aina huippua nuoremmissa naisissa sekä miehissä. Mutta mitäs väliä sillä on? Olimme itsekin nuoria kerran. Sitten kun emme enää ole, hyväksymme sen ja hyväksymme sen myös kanssaihmisissä, mukaanlukien kumppani.

Täytyy sanoa, etten ole ollenkaan samaa mieltä. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, muutaman vuoden minua vanhemman. En missään vaiheessa ole kokenut _tyytyneeni_. Minulle hän oli täysi kymppi, on edelleen. Tottakai maailmassa on paljon häntä komeampia miehiä, mutta eihän se tee heistä haluttavampia elämänkumppaniksi.

Jotenkin tuo ajatus, että jokainen haluaisi kansikuvapojan tai -tytön, on uskomattoman lapsellinen.

Mutta pidät silti muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin? Minulla ei miehenä esimerkiksi tällaista eroa ole naisten välillä. Ulkonäkö on aivan yhtä tärkeä asia lyhyissä suhteissa ja parisuhteissa, enkä hyväksyisi parisuhteeseen yhtään sen vaatimattomamman näköistä, kuin lyhyeenkään suhteeseen.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta minun kohdallani ainakaan ei mene niin, että haluaisin seksuaalisesti eniten aina niitä komeimpia miehiä. Seksuaalinen halu on ainakin omalla kohdallani muuta kuin ulkonäköön keskittyvää ja siinä ulkonäössäkään ei välttämättä seksuaalisesti vedä puoleensa joku tietynlainen komeus. Joten ei se seksuaalisesti haluttavin siis suinkaan ole joku kiiltokuva tai mallipoika, ainakaan itselläni. Tähän liittyy estetiikan lisäksi myös seksuaaliset mieltymykset. Ja kyllä ulkonäkö on tärkeä asia, mutta senkin suhteen voi olla myös muunlaisia preferenssejä kuin komeus/kauneus. ja toisaalta komeana voi pitää sellaistakin, joka ei jonkin komeusihanteen kriteereitä täysin täyttäisikään.

Se on jännä juttu että kun tutkitaan niin aika helposti löytyy melko universaaleja piirteitä mitä ihmiset pitävät viehättävinä, mutta sitten kuitenkin kaikilla on omasta mielestään ihan toisenlaiset preferenssit vaikka luulisi että normaalijakauman mukaan tuossakin mennään.

Totta. Kaikki mun tuntemat naiset haluaa miehen, jolla on kaksi jalkaa ja kättä ja yksi pää. Kukaan ei esimerkiksi halua miestä, keneltä puuttuu se pää. Kaikki siis haluavat suunnilleen samanlaisen miehen.

Provocatöör kirjoitti:

Kohta tonni täyteen tälle provolle!

Huh

Naisille oma vanhuutensa on kamala paikka.

Vierailija kirjoitti:

Naisille oma vanhuutensa on kamala paikka.

Ei minulle ainakaan. On tosi nastaa olla 55. Oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

Ensinnäkin: ihminen on eläin ja vietit vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Jos et hyväksy tätä biologista tosiasiaa keskustelun lähtökohdaksi, meidän ei kannata jatkaa keskustelua.

Viettejään voi pyrkiä kontrolloimaan, mutta ne ovat silti olemassa ja ne vaikuttavat silti. Yksi hyvä, aiheeseen liittymätön esimerkki on syöminen. Evoluutioympäristössä ravintoa oli saatavilla niukasti ja se pilaantui nopeasti. Tästä syystä ihmisen mieltymys makeaan ja rasvaiseen ruokaan eli energiapitoiseen oli eduksi selviämisen kannalta. Jos sattui löytämään ruokaa, se kannatti ahmia kaikki ennen pilaantumista. Nyky-ympäristössä, missä kaupat ovat täynnä energiapitoista ruokaa, tuo vietti ei enää ole hyödyllinen vaan päinvastoin ohjaa monet syömään aivan liikaa. Osa kykenee viettiään hallitsemaan paremmin kuin toiset, mutta kaikki varmasti tunnistavat tämän ominaisuuden itsessään.

Toiseksi, ihmisen menestys eläinlajina ei perustu lihaksiin, nopeuteen tai fyysisiin ominaisuuksiin, vaan ihmisen kykyyn tehdä yhteistyötä. Ihmiset muodostavat muihin lajeihin verrattuna huomattavan monimutkaisia verkostoja ja hierarkioita. Asema hierarkiassa perustui/perustuu yleensä syntyperään, osaamiseen tai sosiaalisiin taitoihin. Lihasvoimalla ei pitkälle pötkitä. Ihmisen asema näissä verkostoissa vaikutti historiassa jälkeläisten selviytymismahdollisuuksiin, minkä vuoksi naiset preferoivat kumppaneina miehiä, joilla on korkea status ja paljon resursseja (varallisuutta). Oli toki yksi asia, jossa fyysiset ominaisuudet olivat kriittisiä, nimittäin synnyttäminen. Todennäköisesti tästä syystä miehet antavat naisen nuoruudelle ja ulkonäölle enemmän painoarvoa kuin naiset miehen vastaaville ominaisuuksille.

Mutta ehkä päätämme illan luennon evoluutiobiologiasta tähän :)

Juu, kannattaa lopettaa koska evoluutiobiologia ei ole tiedettä sanan varsinaisessa merkityksessä koska sitä ei pysty todistamaan. Nuo esimerkkisikin liittyvät pitkälti tietynlaisiin kulttuureihin. Monet tutkimukset kertovat, että miehen varallisuutta arvostetaan lähinnä epätasa-arvoisissa kulttuureissa, joissa naisen mahdollisuutta hankkia varallisuutta itse on keinotekoisesti rajoitettu. Mitä tasa-arvoisempi kulttuuri, sitä vähemmän naiset preferoivat miehen asemaa tämän muiden, mm fyysisten ominaisuuksien kustannuksella.

Puuttumatta nyt noihin muihin räikeisiin virheisiin totean vain että sinun kriteereilläsi suurin osa humanistisista tieteistä ja ihan se psykologiakin ilman evoluutio-etuliitettä on aika hataralla pohjalla :-)

No tuossa ei kyllä ole mitään virhettä. 

Ja evoluutiopsykologian teoriat ovat kyllä laajasti kritisoituja, koska ne ovat pääasiassa mutua. Humanistisissa tieteissä sekä psykologiassa on paljonkin tutkimuskeinoja vaikkapa nyt haastatteluista lähtien, mutta miten haastattelet evoluution alkuhämärissä eläneitä ihmisiä joista tämä tieteenala kuitenkin tekee räikeitä oletuksiaan?

Tottakai ne ovat laajasti kritisoituja! Sehän nimenomaan on tieteellisen metodin idea, että esitetään teoria ja sitä tukeva empiirinen aineisto, jonka jälkeen teoriaa kritisoidaan. Jos ei kritisoitaisi, kyseessä ei olisi tiede. Esimerkiksi omalla alallani kaikki keskeiset teoriat ovat aikanaan kohdanneet laajaa kritiikkiä.

Vain luonnontieteissä, kuten matematiikka, fysiikka ja kemia, asioita voidaan aukottomasti todistaa. Jos mennään edes biologian puolelle, on helppoa esittää kritiikkiä. Esimerkiksi kasvien taksonomiasta löytyy helposti kritisoitavaa.

Olen eri kommentoija, mutta evoluutiobiologiaahan on kritisoitu siitä, että tehdään rinnastuksia esimerkiksi hyönteisistä ihmisiin ja oletuksia työnjaosta tai preferensseistä, joita ei voi todistaa. Evoluutiobiologia on uusi tieteenala, jonka tulee vielä tarkastella omia paradigmojaan sikäli kun niitä edes vielä on päästy montaakaan kehittämään. 

Tänäänhän Hesarissa oli uutinen, joka soveltuu evoluutiobiologian alaan. 

https://www.hs.fi/tiede/art-2000009325190.html

Parien ikäero on "historian hämärissä" ollut keskimäärin kahdeksan vuotta, mies 30,5 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta parisuhteeseen voi "kelvata" sellainen joka ei kelpaisi yhden yön juttuun tai edes seksisuhteeseen.

Kiinnostavien ominaisuuksien painoarvot ovat erilaiset joten rimakin voi olla jonkun tietyn ominaisuuden kannalta eri korkeudella.

Parisuhteeseen voisi kelvata joku, joka ei kelpaisi seksisuhteeseen? Oletko ihan sekaisin? Parisuhteessahan sitä seksiä nimenomaan harrastetaan. Jopa tuhansia kertoja. Ja sitä kaikkein estottominta, riettainta, intohimoisinta seksiä, jota ei voisi kuvitellakaan harrastavansa yhden yön tuttavuuden kanssa.

Nyt on kyllä outoa settiä. Miten jollekin voi tulla edes mieleen, että parisuhteeseen kelpaisi joku, joka ei kelpaisi edes seksiin.

Eiköhän tässä ole kyse siitä että seksisuhteessa ulkonäkö voi korostua enemmän. Itse en ole seksisuhteita harrastanut, mutta voisin kuvitella että jos haluaisin toisen vain sänkyyn, olisi erittäin tärkeää että hän näyttää hyvältä. Muulla ei olisi niin väliä.

Jos haluaisin toisen parisuhteeseen, ulkonäkö ei ole enää niin tärkeää koska haluan suhteen joka kestää kauan ja aikojen saatossa toisen ulkonäkö tulee joka tapauksessa muuttumaan. Enemmän tällaisessa suhteessa painottaa keskinäistä ymmärrystä, hauskuutta ja luottamusta.

Oletko sinä mies vai nainen? Melko erikoiselta se kuulostaa, että vain ulkonäkö merkitsisi pelkässä seksisuhteessa, ja "muulla ei olisi niin väliä". Ihmisen ulkonäkö ja käyttäytyminen liittynevät useimpien mielestä läheisesti yhteen eli esimerkiksi erittäin epämiellyttävä käytös, puheääni tai haju voivat muuttaa mielikuvaa ihmisen ulkonäöstäkin huomattavan kielteiseksi. 

Parisuhteista totean vain kokemusasiantuntijana, että jos kumppanin kasvonpiirteet miellyttävät, ne eivät iänkään myötä muutu epämiellyttäviksi. Vartalon mittasuhteet säilyvät, samoin väritys (vaalea, tumma), pituus ja monet muutkin asiat. Monilla on tietty tyyppi, joka miellyttää läpi elämän. Toiset pitävät hoikista, toiset rotevista, eräät siroista jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

Ensinnäkin: ihminen on eläin ja vietit vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Jos et hyväksy tätä biologista tosiasiaa keskustelun lähtökohdaksi, meidän ei kannata jatkaa keskustelua.

Viettejään voi pyrkiä kontrolloimaan, mutta ne ovat silti olemassa ja ne vaikuttavat silti. Yksi hyvä, aiheeseen liittymätön esimerkki on syöminen. Evoluutioympäristössä ravintoa oli saatavilla niukasti ja se pilaantui nopeasti. Tästä syystä ihmisen mieltymys makeaan ja rasvaiseen ruokaan eli energiapitoiseen oli eduksi selviämisen kannalta. Jos sattui löytämään ruokaa, se kannatti ahmia kaikki ennen pilaantumista. Nyky-ympäristössä, missä kaupat ovat täynnä energiapitoista ruokaa, tuo vietti ei enää ole hyödyllinen vaan päinvastoin ohjaa monet syömään aivan liikaa. Osa kykenee viettiään hallitsemaan paremmin kuin toiset, mutta kaikki varmasti tunnistavat tämän ominaisuuden itsessään.

Toiseksi, ihmisen menestys eläinlajina ei perustu lihaksiin, nopeuteen tai fyysisiin ominaisuuksiin, vaan ihmisen kykyyn tehdä yhteistyötä. Ihmiset muodostavat muihin lajeihin verrattuna huomattavan monimutkaisia verkostoja ja hierarkioita. Asema hierarkiassa perustui/perustuu yleensä syntyperään, osaamiseen tai sosiaalisiin taitoihin. Lihasvoimalla ei pitkälle pötkitä. Ihmisen asema näissä verkostoissa vaikutti historiassa jälkeläisten selviytymismahdollisuuksiin, minkä vuoksi naiset preferoivat kumppaneina miehiä, joilla on korkea status ja paljon resursseja (varallisuutta). Oli toki yksi asia, jossa fyysiset ominaisuudet olivat kriittisiä, nimittäin synnyttäminen. Todennäköisesti tästä syystä miehet antavat naisen nuoruudelle ja ulkonäölle enemmän painoarvoa kuin naiset miehen vastaaville ominaisuuksille.

Mutta ehkä päätämme illan luennon evoluutiobiologiasta tähän :)

Juu, kannattaa lopettaa koska evoluutiobiologia ei ole tiedettä sanan varsinaisessa merkityksessä koska sitä ei pysty todistamaan. Nuo esimerkkisikin liittyvät pitkälti tietynlaisiin kulttuureihin. Monet tutkimukset kertovat, että miehen varallisuutta arvostetaan lähinnä epätasa-arvoisissa kulttuureissa, joissa naisen mahdollisuutta hankkia varallisuutta itse on keinotekoisesti rajoitettu. Mitä tasa-arvoisempi kulttuuri, sitä vähemmän naiset preferoivat miehen asemaa tämän muiden, mm fyysisten ominaisuuksien kustannuksella.

Puuttumatta nyt noihin muihin räikeisiin virheisiin totean vain että sinun kriteereilläsi suurin osa humanistisista tieteistä ja ihan se psykologiakin ilman evoluutio-etuliitettä on aika hataralla pohjalla :-)

No tuossa ei kyllä ole mitään virhettä. 

Ja evoluutiopsykologian teoriat ovat kyllä laajasti kritisoituja, koska ne ovat pääasiassa mutua. Humanistisissa tieteissä sekä psykologiassa on paljonkin tutkimuskeinoja vaikkapa nyt haastatteluista lähtien, mutta miten haastattelet evoluution alkuhämärissä eläneitä ihmisiä joista tämä tieteenala kuitenkin tekee räikeitä oletuksiaan?

Tottakai ne ovat laajasti kritisoituja! Sehän nimenomaan on tieteellisen metodin idea, että esitetään teoria ja sitä tukeva empiirinen aineisto, jonka jälkeen teoriaa kritisoidaan. Jos ei kritisoitaisi, kyseessä ei olisi tiede. Esimerkiksi omalla alallani kaikki keskeiset teoriat ovat aikanaan kohdanneet laajaa kritiikkiä.

Vain luonnontieteissä, kuten matematiikka, fysiikka ja kemia, asioita voidaan aukottomasti todistaa. Jos mennään edes biologian puolelle, on helppoa esittää kritiikkiä. Esimerkiksi kasvien taksonomiasta löytyy helposti kritisoitavaa.

Olen eri kommentoija, mutta evoluutiobiologiaahan on kritisoitu siitä, että tehdään rinnastuksia esimerkiksi hyönteisistä ihmisiin ja oletuksia työnjaosta tai preferensseistä, joita ei voi todistaa. Evoluutiobiologia on uusi tieteenala, jonka tulee vielä tarkastella omia paradigmojaan sikäli kun niitä edes vielä on päästy montaakaan kehittämään. 

Tänäänhän Hesarissa oli uutinen, joka soveltuu evoluutiobiologian alaan. 

https://www.hs.fi/tiede/art-2000009325190.html

Parien ikäero on "historian hämärissä" ollut keskimäärin kahdeksan vuotta, mies 30,5 vuotta. 

Tämähän on ihan tuubaa, koska noita 30 000 vuotta sitten eläneitä ei ole haastateltu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

Ensinnäkin: ihminen on eläin ja vietit vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Jos et hyväksy tätä biologista tosiasiaa keskustelun lähtökohdaksi, meidän ei kannata jatkaa keskustelua.

Viettejään voi pyrkiä kontrolloimaan, mutta ne ovat silti olemassa ja ne vaikuttavat silti. Yksi hyvä, aiheeseen liittymätön esimerkki on syöminen. Evoluutioympäristössä ravintoa oli saatavilla niukasti ja se pilaantui nopeasti. Tästä syystä ihmisen mieltymys makeaan ja rasvaiseen ruokaan eli energiapitoiseen oli eduksi selviämisen kannalta. Jos sattui löytämään ruokaa, se kannatti ahmia kaikki ennen pilaantumista. Nyky-ympäristössä, missä kaupat ovat täynnä energiapitoista ruokaa, tuo vietti ei enää ole hyödyllinen vaan päinvastoin ohjaa monet syömään aivan liikaa. Osa kykenee viettiään hallitsemaan paremmin kuin toiset, mutta kaikki varmasti tunnistavat tämän ominaisuuden itsessään.

Toiseksi, ihmisen menestys eläinlajina ei perustu lihaksiin, nopeuteen tai fyysisiin ominaisuuksiin, vaan ihmisen kykyyn tehdä yhteistyötä. Ihmiset muodostavat muihin lajeihin verrattuna huomattavan monimutkaisia verkostoja ja hierarkioita. Asema hierarkiassa perustui/perustuu yleensä syntyperään, osaamiseen tai sosiaalisiin taitoihin. Lihasvoimalla ei pitkälle pötkitä. Ihmisen asema näissä verkostoissa vaikutti historiassa jälkeläisten selviytymismahdollisuuksiin, minkä vuoksi naiset preferoivat kumppaneina miehiä, joilla on korkea status ja paljon resursseja (varallisuutta). Oli toki yksi asia, jossa fyysiset ominaisuudet olivat kriittisiä, nimittäin synnyttäminen. Todennäköisesti tästä syystä miehet antavat naisen nuoruudelle ja ulkonäölle enemmän painoarvoa kuin naiset miehen vastaaville ominaisuuksille.

Mutta ehkä päätämme illan luennon evoluutiobiologiasta tähän :)

Juu, kannattaa lopettaa koska evoluutiobiologia ei ole tiedettä sanan varsinaisessa merkityksessä koska sitä ei pysty todistamaan. Nuo esimerkkisikin liittyvät pitkälti tietynlaisiin kulttuureihin. Monet tutkimukset kertovat, että miehen varallisuutta arvostetaan lähinnä epätasa-arvoisissa kulttuureissa, joissa naisen mahdollisuutta hankkia varallisuutta itse on keinotekoisesti rajoitettu. Mitä tasa-arvoisempi kulttuuri, sitä vähemmän naiset preferoivat miehen asemaa tämän muiden, mm fyysisten ominaisuuksien kustannuksella.

Puuttumatta nyt noihin muihin räikeisiin virheisiin totean vain että sinun kriteereilläsi suurin osa humanistisista tieteistä ja ihan se psykologiakin ilman evoluutio-etuliitettä on aika hataralla pohjalla :-)

No tuossa ei kyllä ole mitään virhettä. 

Ja evoluutiopsykologian teoriat ovat kyllä laajasti kritisoituja, koska ne ovat pääasiassa mutua. Humanistisissa tieteissä sekä psykologiassa on paljonkin tutkimuskeinoja vaikkapa nyt haastatteluista lähtien, mutta miten haastattelet evoluution alkuhämärissä eläneitä ihmisiä joista tämä tieteenala kuitenkin tekee räikeitä oletuksiaan?

Tottakai ne ovat laajasti kritisoituja! Sehän nimenomaan on tieteellisen metodin idea, että esitetään teoria ja sitä tukeva empiirinen aineisto, jonka jälkeen teoriaa kritisoidaan. Jos ei kritisoitaisi, kyseessä ei olisi tiede. Esimerkiksi omalla alallani kaikki keskeiset teoriat ovat aikanaan kohdanneet laajaa kritiikkiä.

Vain luonnontieteissä, kuten matematiikka, fysiikka ja kemia, asioita voidaan aukottomasti todistaa. Jos mennään edes biologian puolelle, on helppoa esittää kritiikkiä. Esimerkiksi kasvien taksonomiasta löytyy helposti kritisoitavaa.

Olen eri kommentoija, mutta evoluutiobiologiaahan on kritisoitu siitä, että tehdään rinnastuksia esimerkiksi hyönteisistä ihmisiin ja oletuksia työnjaosta tai preferensseistä, joita ei voi todistaa. Evoluutiobiologia on uusi tieteenala, jonka tulee vielä tarkastella omia paradigmojaan sikäli kun niitä edes vielä on päästy montaakaan kehittämään. 

Tänäänhän Hesarissa oli uutinen, joka soveltuu evoluutiobiologian alaan. 

https://www.hs.fi/tiede/art-2000009325190.html

Parien ikäero on "historian hämärissä" ollut keskimäärin kahdeksan vuotta, mies 30,5 vuotta. 

Tämähän on ihan tuubaa, koska noita 30 000 vuotta sitten eläneitä ei ole haastateltu

Kyllähän sen aikakauden vanhemmat naiset ovat luolamaalauksin juorunneet muille ja paheksuneet sitä, kun vanhalla luolamiehellä on joku nuori luolatyttö. Missä vanha nainen, siellä ilkeää puhetta toisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.

No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.

Tottakai me kaikki tyydymme, sitä enemmän kuin ikää ja elämänkokemusta tulee. Ei kukaan järkevä aikuinen odota saavansa jotain ultimaattista fantasiaolentoa, koska ymmärrämme että sellaista ei ole olemassa ja ymmärrämme enemmän millainen kumppani olisi sopiva juuri meille. Elämän realiteetit ovat mukana parin haussa. Ei kumppanissa ole kyse siitä että sen pitää olla kuumin ja haluttavin (omaan silmään) kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Tuskin se siitä mihinkään muuttuu että mikä olisi unelmien ulkonäkö, kauneus ja komeus on aina huippua nuoremmissa naisissa sekä miehissä. Mutta mitäs väliä sillä on? Olimme itsekin nuoria kerran. Sitten kun emme enää ole, hyväksymme sen ja hyväksymme sen myös kanssaihmisissä, mukaanlukien kumppani.

Täytyy sanoa, etten ole ollenkaan samaa mieltä. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, muutaman vuoden minua vanhemman. En missään vaiheessa ole kokenut _tyytyneeni_. Minulle hän oli täysi kymppi, on edelleen. Tottakai maailmassa on paljon häntä komeampia miehiä, mutta eihän se tee heistä haluttavampia elämänkumppaniksi.

Jotenkin tuo ajatus, että jokainen haluaisi kansikuvapojan tai -tytön, on uskomattoman lapsellinen.

Mutta pidät silti muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin? Minulla ei miehenä esimerkiksi tällaista eroa ole naisten välillä. Ulkonäkö on aivan yhtä tärkeä asia lyhyissä suhteissa ja parisuhteissa, enkä hyväksyisi parisuhteeseen yhtään sen vaatimattomamman näköistä, kuin lyhyeenkään suhteeseen.

Toiset hakevat parisuhteessa/kumppanissa muuta kuin statussymbolia. Eikä se tarkoita että sinun pitäisi ikinä hakea kumppanuutta tai rakkautta parisuhteesta, sinulla on täysi oikeus arvottaa niitä asioita mitä haluat. Mutta niin tekevät myös muut.

Vierailija kirjoitti:

Kokemus kahdesta eri Helsingin yökerhosta, jotka profiloituu vähän vanhempaan ja parempituloiseen väkeen, eli siis paikkoja, joissa näitä 40v asiakkaita on. Toisessa oli naisia 95% ja ne vähätkin miehet tuli paikalle naisseurassa. Toisessa oli taas pelkästään lähi-idästä tai Afrikasta tulleita miehiä.

Että enää en usko kyllä kenenkään ulinaa, ettei mies saisi naista. Jos yksikin edes vähän tavallinen suomalainen mies olisi kävellyt noihin baareihin sisälle ilman valmista naisseuraa, olisi varmaan saanut kymmeniä naisia kimppuunsa.

Että ilmeisesti ne 40v sinkkumiehet on omasta toiveestaan sinkkuja (siis eivät etsi naista), odottaa kotona poimijaa, tai sitten heitä ei vain ole.

Ja turha selittää, että ne löytyy tervehenkisemmistä paikoista. Juu, onhan siellä hiihtoladulla paljon 40v miehiä, mutta he ovat siellä hiihtämässä eivätkä juttele vastaantuleville tai ohitettaville 40v naisille (ja tietenkään kummankaan sinkkuudesta ei siellä näy mitään merkkejä, toisin kuin baarissa silmäpeliä pitävistä).

Olen pari vuotta yli 40, akateeminen(jos tämä nyt on jollekkin tärkeää), ja palkka sen verran, että saan elää ilman rahahuolia. Sinkuksi päädyin viime talvena, parin vuosikymmenen kestäneen suhteen jälkeen. Minua ei tinderi houkuta, joten missä tälläinen paikka on, jossa on vähän vanhempaa väkeä josta mainitset?

Varmaan sanottukin jo tässä ketjussa, mutta kerrotaan uudestaan. Eli oikeasti otsikon mukaiset "laatumiehet" haluavat itseään 10-15v nuorempia naisia suhteeseen ja usein onnistuvatkin siinä. Siksi samanikäisille naisille on vähemmän tarjontaa, kun eihän kaikille riitä.

Näillä nuoremmilla ei ole vielä lapsia tehtynä, niin kyllä siinä voi laadukas +40v perheenisä näytellä ja lupailla 1-2 vuotta, että uuden nuorikonkin kanssa perustetaan vielä perhe. Harmi vaan ettei kukaan koskaan kerro nuorikolle, että tämä iskä laittoi piuhat poikki jo 5-10 vuotta sitten, kun sen ensimmäisen vaimon kanssa saatiin vielä vahinkoiltatähti hommattua riidansovittelupanon jälkiseurauksena..

Koska 40+ nainen on LIIAN VANHA! Kohta kurttuinen ja vaihdevuosissa, alapää kuin Saharan hiekka ja kaulassa heltta. Yök. Ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Koska 40+ nainen on LIIAN VANHA! Kohta kurttuinen ja vaihdevuosissa, alapää kuin Saharan hiekka ja kaulassa heltta. Yök. Ei kiinnosta.

Nolo luuseri.

eikö rumien ihmisen olemassaolo jo itsessään kerro, että rumatkin voivat pariutua, muutenhan heidän geenistö olisi lakannut lisääntymästä jo aikapäivää sitten

Vierailija kirjoitti:

Todella vaikea on löytää

No vai niin, siinäpähän on sitten. Ei kiinnosta

Vanhat sinkut ukot etsivät nuorempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta parisuhteeseen voi "kelvata" sellainen joka ei kelpaisi yhden yön juttuun tai edes seksisuhteeseen.

Kiinnostavien ominaisuuksien painoarvot ovat erilaiset joten rimakin voi olla jonkun tietyn ominaisuuden kannalta eri korkeudella.

Parisuhteeseen voisi kelvata joku, joka ei kelpaisi seksisuhteeseen? Oletko ihan sekaisin? Parisuhteessahan sitä seksiä nimenomaan harrastetaan. Jopa tuhansia kertoja. Ja sitä kaikkein estottominta, riettainta, intohimoisinta seksiä, jota ei voisi kuvitellakaan harrastavansa yhden yön tuttavuuden kanssa.

Nyt on kyllä outoa settiä. Miten jollekin voi tulla edes mieleen, että parisuhteeseen kelpaisi joku, joka ei kelpaisi edes seksiin.

Eiköhän tässä ole kyse siitä että seksisuhteessa ulkonäkö voi korostua enemmän. Itse en ole seksisuhteita harrastanut, mutta voisin kuvitella että jos haluaisin toisen vain sänkyyn, olisi erittäin tärkeää että hän näyttää hyvältä. Muulla ei olisi niin väliä.

Jos haluaisin toisen parisuhteeseen, ulkonäkö ei ole enää niin tärkeää koska haluan suhteen joka kestää kauan ja aikojen saatossa toisen ulkonäkö tulee joka tapauksessa muuttumaan. Enemmän tällaisessa suhteessa painottaa keskinäistä ymmärrystä, hauskuutta ja luottamusta.

Oletko sinä mies vai nainen? Melko erikoiselta se kuulostaa, että vain ulkonäkö merkitsisi pelkässä seksisuhteessa, ja "muulla ei olisi niin väliä". Ihmisen ulkonäkö ja käyttäytyminen liittynevät useimpien mielestä läheisesti yhteen eli esimerkiksi erittäin epämiellyttävä käytös, puheääni tai haju voivat muuttaa mielikuvaa ihmisen ulkonäöstäkin huomattavan kielteiseksi. 

Parisuhteista totean vain kokemusasiantuntijana, että jos kumppanin kasvonpiirteet miellyttävät, ne eivät iänkään myötä muutu epämiellyttäviksi. Vartalon mittasuhteet säilyvät, samoin väritys (vaalea, tumma), pituus ja monet muutkin asiat. Monilla on tietty tyyppi, joka miellyttää läpi elämän. Toiset pitävät hoikista, toiset rotevista, eräät siroista jne. 

Kyllä ne kumppanin ennen niin miellyttävät kasvonpiirteet muuttuvat jopa rumiksi, kun ilkeä luonne paljastuu. Minulla on ollut lyhyitä, pitkiä, tummia ja vaaleita miehiä. Ei meillä kaikilla ole mitään erityistä miestyyppiä. Riippuu ihan elämäntilanteestakin. Ja ehkä mä katson jotain muutakin kuin ulkoista olemusta enkä jumitu ajatukseen, että miehen pitää olla mua 11cm pidempi ja 2v vanhempi vaaleatukkainen sinisilmäinen viikinki!