Miksi 40+ naisen on todella vaikea löytää omanikäistä koulutettua, urheilullista, hyvässä työssä olevaa miestä parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

Niin? Naiset haaveilevat maksimissaan 27-vuotiaasta miehestä. Muutenhan miesmallit olisivat 60-vuotiaita tai mitä tahansa.

Ja kyllä, miehet luontaisesti haluavat mahdollisimman monia naisia. Se on koodattu jokaiseen mieheen. Eri asia sitten, toteuttaako/pääsekö toteuttamaan tuota halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.

No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.

No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.

Uskon, että megatähden asemassa on joka tapauksessa vaikea löytää oikeaa rakkautta, joten otetaan sitten suhde jossa voi ainakin nauttia toisen nuoresta ulkonäöstä.

Tavikset, joilla on parempi mahdollisuus myös aitoon rakkauteen, yleensä haluavat panostaa suhteeseen jossa keskinäinen yhteensopivuus on merkittävin tekijä. Siksi yleensä tavalliset ihmiset eivät halua kovin huomattavasti nuorempaa tai vanhempaa kumppania. On eri asia pitää nuoria ihmisiä viehättävinä kuin haluta perustaa todellinen parisuhde. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.

No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.

Tottakai me kaikki tyydymme, sitä enemmän kuin ikää ja elämänkokemusta tulee. Ei kukaan järkevä aikuinen odota saavansa jotain ultimaattista fantasiaolentoa, koska ymmärrämme että sellaista ei ole olemassa ja ymmärrämme enemmän millainen kumppani olisi sopiva juuri meille. Elämän realiteetit ovat mukana parin haussa. Ei kumppanissa ole kyse siitä että sen pitää olla kuumin ja haluttavin (omaan silmään) kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Tuskin se siitä mihinkään muuttuu että mikä olisi unelmien ulkonäkö, kauneus ja komeus on aina huippua nuoremmissa naisissa sekä miehissä. Mutta mitäs väliä sillä on? Olimme itsekin nuoria kerran. Sitten kun emme enää ole, hyväksymme sen ja hyväksymme sen myös kanssaihmisissä, mukaanlukien kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.

No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.

Uskon, että megatähden asemassa on joka tapauksessa vaikea löytää oikeaa rakkautta, joten otetaan sitten suhde jossa voi ainakin nauttia toisen nuoresta ulkonäöstä.

Tavikset, joilla on parempi mahdollisuus myös aitoon rakkauteen, yleensä haluavat panostaa suhteeseen jossa keskinäinen yhteensopivuus on merkittävin tekijä. Siksi yleensä tavalliset ihmiset eivät halua kovin huomattavasti nuorempaa tai vanhempaa kumppania. On eri asia pitää nuoria ihmisiä viehättävinä kuin haluta perustaa todellinen parisuhde. 

Enpä tiedä, onko Akseli Herlevi mikään megatähti. Tinderissä hänkin oli. Mätsäsi mallinaisen kanssa (joka ei ikinä olisi mahdollista kenellekään samannäköiselle tavismiehelle), joka "ei etsinyt julkkismiestä itselleen", mutta päätyi kuitenkin yli 10 vuotta vanhempaan lihavaan julkkisyrittäjään kaikista mahdollisista vaihtoehdoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.

No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.

Ei ole pakko. Täysin on vapaaehtoista niin pariutuminen kuin tyytyminenkin.

Eikä se niin mene, että jos kumppani ei muistuta ulkoisesti sellaista ihannehahmoa, jonka olisi voinut sinkkuaikana kuvailla, on kyseessä aina tyytyminen. Seksuaaliseen vetovoimaan vaikuttavat aika monet tekijät, ja yleensä ihminen ei koe tyytyneensä, jos on sellaisen ihmisen kanssa, johon tuntee vetoa ja ihastusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Kannattaa ottaa huomioon, ettei vanhempi mies kuitenkaan saa hänkään ketä tahansa nuorempaa naista. Hän voi saada sellaisen nuoremman naisen, jolle kelpaa vanhempi mies. Eli ei suinkaan mene niin, että Sauli olisi voinut mennä vain valikoimaan kenet tahansa huomattavasti nuoremman, koska valtaosalle hän olisi ollut liian vanha ja epäkiinnostava. Niin se vaan menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutettu ja urheilullinen 40+ mies saa nuorempia naisia. 40+ naisen on tyydyttävä kouluttamattomaan ja epäurheilijamaiseen 60+ mieheen.

Nätti ja hoikka 40v saa kyllä omanikäisiä miehiä.

Nätti, hoikka ja mukava minkä ikäinen tahansa saa omanikäisiä miehiä, muunkin ikäisiä myös. Nämä nätit hoikat ovat vaan yleensä jo varattuja tai löytävät sen uuden nopsaan.

Tuo on ihan myytti. Hyvin usein ne tavallisen näköiset naiset on parisuhteissa ja hyvännäköiset pysyy sinkkuna. Toki varmasti treffiseuraa saavat, mutta parisuhdetta ei. Syitä voi olla monia lähtien miesten itsetunnosta ja mustasukkaisuudesta naisen omaan miesmakuun (hyvännäköiset naiset on pelimiesten kohderyhmää).

Mikään ei oikeassa elämässä kuitenkaan viittaa siihen, että hyvännäköiset naiset olisivat ulkonäkönsä takia sinkkuja. Tuo on ennemminkin myytti, että näin uskotaan olevan.

Tuskinpa tätä asiaa on edes tutkittu, että kaikkien käsitykset perustuu johonkin yksittäiseen tietämäänsä tapaukseen. Joka tapauksessa on väärin väittää, että hyvännäköinen nainen löytää aina parisuhteen. Varmasti kiinnostuneita miehiä treffeille löytääkin, mutta tuleeko siitä pysyvä parisuhde, on ihan eri tarina.

Hyvännäköinen nainen saa itse valita, haluaako parisuhteen vai ei. Naisilla vaan on usein harhakäsitys siitä, kuka nainen on hyvännäköinen. Usein ystävättäret kehuvat naispuolista kaveriaan poikkeuksetta huippukauniiksi, vaikka asia ei näin olisi miesten mielestä.

Kyllä naiset itse tietävät, ovatko hyvännäköisiä vai ei. Usko pois. Tosin usein moni saattaa arvioida itsensä jopa alakanttiin, koska monilla on ulkonäköpaineita. Kyllä kauneusihanteet sen verran tutuiksi ovat tulleet, että harvempi erehtyy luulemaan itsestään liikoja.

Olet selvästi itsekin nainen. Kuten joku jo aiemmin on maininnut, mies ja nainen kokee aivan eri tavalla naisen kauneuden.

Lienee totta. Ja monesti se, mitä mies sanoo arvostavansa ja mitä hän oikeasti haluaa ovat hyvin kaukana toisistaan. Muu ei selitä sitä, että pyylevät, lyhyttykkaiset pottunenät menevät kuin kuumille kiville parisuhdemarkkikoilla, vaikka ainakin täällä av:lla miesoletetut sellaisia naisia kilvan mollaavat.

Voisiko olla että miehilläkin on niitä tunteita ja hekin ihastuvat ihmiseen ja hänen persoonaansa.. Ihan kuten naisetkin. Sillon unohtuu ne ulkonäön "puutteet".

Palstalla on näitä oletettavasti miehiä, joiden mielestä pariutumisessa on kyse vain ulkonäöstä. Luulevat, että vain chadit saa naisia ja että hyvännäköisellä naisella on ulko-ovella jonossa hänen kanssaan parisuhteeseen sopivia miehiä. Olettaisin, ettei noilla miehillä ole kokemusta parisuhteista, mutta paljon on palstalla esitettäviä mielipiteitä pariutumisesta kyllä.

Lue pari viestiä tätä viestiketjua alemmas, niin huomaat kanssasisaresi juuri kirjoittaneen, että komeat miehet ovat luotettavampia, koska ovat saaneet naisia riittävän paljon menneisyydessä siksi, että kaikki on kiinni ulkonäöstä.

Seksin saanti ja parisuhde on kaksi ihan eri asiaa. Eiköhän tuossa hänen pitkäaikaisessa kumppanissaan ja heidän keskinäisessä kemiassaan ole vähän muutakin kuin se ulkonäkö. Ai niin, mutta kun sä et vieläkään ymmärrä parisuhteen ja satunnaisen seksin eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutettu ja urheilullinen 40+ mies saa nuorempia naisia. 40+ naisen on tyydyttävä kouluttamattomaan ja epäurheilijamaiseen 60+ mieheen.

Nätti ja hoikka 40v saa kyllä omanikäisiä miehiä.

Nätti, hoikka ja mukava minkä ikäinen tahansa saa omanikäisiä miehiä, muunkin ikäisiä myös. Nämä nätit hoikat ovat vaan yleensä jo varattuja tai löytävät sen uuden nopsaan.

Tuo on ihan myytti. Hyvin usein ne tavallisen näköiset naiset on parisuhteissa ja hyvännäköiset pysyy sinkkuna. Toki varmasti treffiseuraa saavat, mutta parisuhdetta ei. Syitä voi olla monia lähtien miesten itsetunnosta ja mustasukkaisuudesta naisen omaan miesmakuun (hyvännäköiset naiset on pelimiesten kohderyhmää).

Mikään ei oikeassa elämässä kuitenkaan viittaa siihen, että hyvännäköiset naiset olisivat ulkonäkönsä takia sinkkuja. Tuo on ennemminkin myytti, että näin uskotaan olevan.

Tuskinpa tätä asiaa on edes tutkittu, että kaikkien käsitykset perustuu johonkin yksittäiseen tietämäänsä tapaukseen. Joka tapauksessa on väärin väittää, että hyvännäköinen nainen löytää aina parisuhteen. Varmasti kiinnostuneita miehiä treffeille löytääkin, mutta tuleeko siitä pysyvä parisuhde, on ihan eri tarina.

Hyvännäköinen nainen saa itse valita, haluaako parisuhteen vai ei. Naisilla vaan on usein harhakäsitys siitä, kuka nainen on hyvännäköinen. Usein ystävättäret kehuvat naispuolista kaveriaan poikkeuksetta huippukauniiksi, vaikka asia ei näin olisi miesten mielestä.

Kyllä naiset itse tietävät, ovatko hyvännäköisiä vai ei. Usko pois. Tosin usein moni saattaa arvioida itsensä jopa alakanttiin, koska monilla on ulkonäköpaineita. Kyllä kauneusihanteet sen verran tutuiksi ovat tulleet, että harvempi erehtyy luulemaan itsestään liikoja.

Olet selvästi itsekin nainen. Kuten joku jo aiemmin on maininnut, mies ja nainen kokee aivan eri tavalla naisen kauneuden.

Lienee totta. Ja monesti se, mitä mies sanoo arvostavansa ja mitä hän oikeasti haluaa ovat hyvin kaukana toisistaan. Muu ei selitä sitä, että pyylevät, lyhyttykkaiset pottunenät menevät kuin kuumille kiville parisuhdemarkkikoilla, vaikka ainakin täällä av:lla miesoletetut sellaisia naisia kilvan mollaavat.

Voisiko olla että miehilläkin on niitä tunteita ja hekin ihastuvat ihmiseen ja hänen persoonaansa.. Ihan kuten naisetkin. Sillon unohtuu ne ulkonäön "puutteet".

Palstalla on näitä oletettavasti miehiä, joiden mielestä pariutumisessa on kyse vain ulkonäöstä. Luulevat, että vain chadit saa naisia ja että hyvännäköisellä naisella on ulko-ovella jonossa hänen kanssaan parisuhteeseen sopivia miehiä. Olettaisin, ettei noilla miehillä ole kokemusta parisuhteista, mutta paljon on palstalla esitettäviä mielipiteitä pariutumisesta kyllä.

Lue pari viestiä tätä viestiketjua alemmas, niin huomaat kanssasisaresi juuri kirjoittaneen, että komeat miehet ovat luotettavampia, koska ovat saaneet naisia riittävän paljon menneisyydessä siksi, että kaikki on kiinni ulkonäöstä.

Seksin saanti ja parisuhde on kaksi ihan eri asiaa. Eiköhän tuossa hänen pitkäaikaisessa kumppanissaan ja heidän keskinäisessä kemiassaan ole vähän muutakin kuin se ulkonäkö. Ai niin, mutta kun sä et vieläkään ymmärrä parisuhteen ja satunnaisen seksin eroa.

No kerro minulle, mikä niiden ero on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

Niin? Naiset haaveilevat maksimissaan 27-vuotiaasta miehestä. Muutenhan miesmallit olisivat 60-vuotiaita tai mitä tahansa.

Ja kyllä, miehet luontaisesti haluavat mahdollisimman monia naisia. Se on koodattu jokaiseen mieheen. Eri asia sitten, toteuttaako/pääsekö toteuttamaan tuota halua.

Minä olen 38v nainen, enkä todellakaan voisi seurustella 27-vuotiaan miehen kanssa. Jopa 35v tuntui vähän nuorelta lapsihaluineen (mulla on lapset jo tehty tyypilliseen ikään, eli esikoinen 30-vuotiaana ja toinen pari vuotta sen jälkeen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.

No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.

Tiedätkö, kun me tavalliset naiset elämme aivan erilaista elämää kuin ne julkkikset. Me emme halua bilettää, emme treenaa hullun lailla, emme joudu (onneksi!) varomaan paparazzeja, emme esiintymään ties missä kissanristiäisissä, meidän ei tarvitse yrittää pysyä otsikoissa kohauttamalla milloin mitenkin (jos ei ole muuta mikä toisi julkisuutta) - joten me myös vanhenemme oikein mielellään sen ihan tavallisen, oman ikäisen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Kannattaa ottaa huomioon, ettei vanhempi mies kuitenkaan saa hänkään ketä tahansa nuorempaa naista. Hän voi saada sellaisen nuoremman naisen, jolle kelpaa vanhempi mies. Eli ei suinkaan mene niin, että Sauli olisi voinut mennä vain valikoimaan kenet tahansa huomattavasti nuoremman, koska valtaosalle hän olisi ollut liian vanha ja epäkiinnostava. Niin se vaan menee.

Totta. Suurin osa nuorista naisista yökkäilee jollekin Renny Harlinille. No, julkkismaailma on kuitenkin kaukana normaalista elämästä ja tavisten maailmasta. Mitä enemmän vaatimuksia, sitä vähemmän sitten ehdokkaita. Jos hakee isolla ikäerolla nuorta naista, joutuu sitten sen faktan kanssa vastakkain että natsaako muilla alueilla, ja valinnanvara voi olla todella pieni. On niitä valitteluja kuultu kun tällainen mies sitten ihmettelee miksei kelpaa naisille. Hän hakee liian tiukoin kriteerein, kun todella fakta on se että useimmin suurimmalle osalle nuoria ei kelpaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Kannattaa ottaa huomioon, ettei vanhempi mies kuitenkaan saa hänkään ketä tahansa nuorempaa naista. Hän voi saada sellaisen nuoremman naisen, jolle kelpaa vanhempi mies. Eli ei suinkaan mene niin, että Sauli olisi voinut mennä vain valikoimaan kenet tahansa huomattavasti nuoremman, koska valtaosalle hän olisi ollut liian vanha ja epäkiinnostava. Niin se vaan menee.

Totta. Suurin osa nuorista naisista yökkäilee jollekin Renny Harlinille. No, julkkismaailma on kuitenkin kaukana normaalista elämästä ja tavisten maailmasta. Mitä enemmän vaatimuksia, sitä vähemmän sitten ehdokkaita. Jos hakee isolla ikäerolla nuorta naista, joutuu sitten sen faktan kanssa vastakkain että natsaako muilla alueilla, ja valinnanvara voi olla todella pieni. On niitä valitteluja kuultu kun tällainen mies sitten ihmettelee miksei kelpaa naisille. Hän hakee liian tiukoin kriteerein, kun todella fakta on se että useimmin suurimmalle osalle nuoria ei kelpaakaan.

Miksi naiset yökkäilevät joillekin? En minä yökkäile, jos näen 65-vuotiaan naisen. Ei aiheuta minussa minkäänlaista yökkäysrefleksiä, kuten ei ihmiset yleensäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.

No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.

Tottakai me kaikki tyydymme, sitä enemmän kuin ikää ja elämänkokemusta tulee. Ei kukaan järkevä aikuinen odota saavansa jotain ultimaattista fantasiaolentoa, koska ymmärrämme että sellaista ei ole olemassa ja ymmärrämme enemmän millainen kumppani olisi sopiva juuri meille. Elämän realiteetit ovat mukana parin haussa. Ei kumppanissa ole kyse siitä että sen pitää olla kuumin ja haluttavin (omaan silmään) kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Tuskin se siitä mihinkään muuttuu että mikä olisi unelmien ulkonäkö, kauneus ja komeus on aina huippua nuoremmissa naisissa sekä miehissä. Mutta mitäs väliä sillä on? Olimme itsekin nuoria kerran. Sitten kun emme enää ole, hyväksymme sen ja hyväksymme sen myös kanssaihmisissä, mukaanlukien kumppani.

Täytyy sanoa, etten ole ollenkaan samaa mieltä. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, muutaman vuoden minua vanhemman. En missään vaiheessa ole kokenut _tyytyneeni_. Minulle hän oli täysi kymppi, on edelleen. Tottakai maailmassa on paljon häntä komeampia miehiä, mutta eihän se tee heistä haluttavampia elämänkumppaniksi.

Jotenkin tuo ajatus, että jokainen haluaisi kansikuvapojan tai -tytön, on uskomattoman lapsellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.

No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.

Tottakai me kaikki tyydymme, sitä enemmän kuin ikää ja elämänkokemusta tulee. Ei kukaan järkevä aikuinen odota saavansa jotain ultimaattista fantasiaolentoa, koska ymmärrämme että sellaista ei ole olemassa ja ymmärrämme enemmän millainen kumppani olisi sopiva juuri meille. Elämän realiteetit ovat mukana parin haussa. Ei kumppanissa ole kyse siitä että sen pitää olla kuumin ja haluttavin (omaan silmään) kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Tuskin se siitä mihinkään muuttuu että mikä olisi unelmien ulkonäkö, kauneus ja komeus on aina huippua nuoremmissa naisissa sekä miehissä. Mutta mitäs väliä sillä on? Olimme itsekin nuoria kerran. Sitten kun emme enää ole, hyväksymme sen ja hyväksymme sen myös kanssaihmisissä, mukaanlukien kumppani.

Täytyy sanoa, etten ole ollenkaan samaa mieltä. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, muutaman vuoden minua vanhemman. En missään vaiheessa ole kokenut _tyytyneeni_. Minulle hän oli täysi kymppi, on edelleen. Tottakai maailmassa on paljon häntä komeampia miehiä, mutta eihän se tee heistä haluttavampia elämänkumppaniksi.

Jotenkin tuo ajatus, että jokainen haluaisi kansikuvapojan tai -tytön, on uskomattoman lapsellinen.

Mutta pidät silti muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin? Minulla ei miehenä esimerkiksi tällaista eroa ole naisten välillä. Ulkonäkö on aivan yhtä tärkeä asia lyhyissä suhteissa ja parisuhteissa, enkä hyväksyisi parisuhteeseen yhtään sen vaatimattomamman näköistä, kuin lyhyeenkään suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.

No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.

Uskon, että megatähden asemassa on joka tapauksessa vaikea löytää oikeaa rakkautta, joten otetaan sitten suhde jossa voi ainakin nauttia toisen nuoresta ulkonäöstä.

Tavikset, joilla on parempi mahdollisuus myös aitoon rakkauteen, yleensä haluavat panostaa suhteeseen jossa keskinäinen yhteensopivuus on merkittävin tekijä. Siksi yleensä tavalliset ihmiset eivät halua kovin huomattavasti nuorempaa tai vanhempaa kumppania. On eri asia pitää nuoria ihmisiä viehättävinä kuin haluta perustaa todellinen parisuhde. 

Enpä tiedä, onko Akseli Herlevi mikään megatähti. Tinderissä hänkin oli. Mätsäsi mallinaisen kanssa (joka ei ikinä olisi mahdollista kenellekään samannäköiselle tavismiehelle), joka "ei etsinyt julkkismiestä itselleen", mutta päätyi kuitenkin yli 10 vuotta vanhempaan lihavaan julkkisyrittäjään kaikista mahdollisista vaihtoehdoista.

Niin, mitä haluat tällä tuoda esiin? Tästähän juuri oli puhe. Herlevi ei ehkä ole mikään megatähti, mutta sen verran julkku kuitenkin, että saa nuoren naisen, joka ei todennäköisesti haluaisi samanikäistä ja samannäköistä tavismiestä. Sama koskee useimpia muita suuren ikäeron julkkispareja, oli ikäero kumpaan suuntaan tahansa. En usko että Madonna tai Cher kuvittelevat myöskään että nuoret poikaystävänsä olisivat heistä aidosti kiinnostuneita ilman heidän asemaansa ja rahaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

En käyttäisi sanaa viattomuus, sillä kukaan 30-vuotias ei enää ole viaton. Viattomuus kuuluu lapsuuteen. Herkkyys sen sijaan kuvastaa paremmin sitä, mitä haen. Kenties myös toiveikkuus. Nuorempana tuntee kaiken voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Vanhemmiten tunteet laimenevat. Niitä edelleen on, mutta ne eivät roihua. Toisaalta suhtautuminen elämään on toiveikkaampaa, nuorena tuntuu että kaikki on mahdollista.

En myöskään käyttäisin termiä fetissi, kun kyse on kuitenkin täysin normaalista biologisesta vietistä. Miehet tuntevat seksuaalista vetovoimaa lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ja nuoret naiset herättävät miehessä suojelunhalun. Evoluutioympäristössä tuo suojelunhalu on ollut jälkeläisten selviämisen kannalta kriittinen asia. Kuten edellä on todettu, nykypäivänä siitä ei juuri hyötyä ole, mutta tuo vietti elää meissä miehissä yhä. Ihmisen biologia ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on.

Ensinnäkin emme ole viettien varassa kompuroivia eläimiä. Sitten jos ruvetaan tähän evoluutio juttuun niin samalla pitäisi mainita että miehille ei riitä yksi nainen vaan he haluavat levittää siementään mahdollisimman moniin. Eli tällainen viettien varassa roikkuva ei ole hyvää parisuhdemateriaalia.

Toiseksi, jos ajatellaan sitten naisen viettejä, niin ikä ja vanheneminen edustaa rappeutumista eikä luo turvaa. Nainen haluaa vahvan ja mahdollisimman terveen miehen joka edustaa elinvoimaa. Nuoremmat miehet ovat ehdottomasti haluttavampia koska he ovat voimakkaampia, kyvykkäämpiä ja energisiä. He kykenevät puolustamaan vaaran uhatessa, ja jaksavat hoitaa lapsia. Kroppa ja aivot alkavat rappeutua jo siinä 35 vuotiaana huippukunnon jälkeen.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, mikä mahdollistaa esimerkiksi Renny Harlinin, Sauli Niinistön, Akseli Herlevin ja esimerkiksi Mick Jaggerin parisuhteet... Eli miehet voivat kompensoida ulkonäköä parhaassa tapauksessa myös rahalla ja vallalla. Eli naiset kykenevät näkemään voiman myös muualla, kuin lihaksissa ja paksuissa hiuksissa, vaikka ne merkittäviä asioita ovatkin.

Näin voivat tehdä naisetkin. Harvalla superjulkkisnaisella on itseään vanhempi mies, päinvastoin, kyllä heidänkin kumppaneissa korostuu nuoruus. Eli miehetkin voivat nähdä naisessa rahan ja vallan kiinnostavana.

No hienoa. Naiset eivät siis olekaan yhtään sen parempia? Eli molemmat sukupuolet haluavat nuoremman kumppanin, mutta tyytyvät vanhempaan, kun pakko on.

Tottakai me kaikki tyydymme, sitä enemmän kuin ikää ja elämänkokemusta tulee. Ei kukaan järkevä aikuinen odota saavansa jotain ultimaattista fantasiaolentoa, koska ymmärrämme että sellaista ei ole olemassa ja ymmärrämme enemmän millainen kumppani olisi sopiva juuri meille. Elämän realiteetit ovat mukana parin haussa. Ei kumppanissa ole kyse siitä että sen pitää olla kuumin ja haluttavin (omaan silmään) kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista. Tuskin se siitä mihinkään muuttuu että mikä olisi unelmien ulkonäkö, kauneus ja komeus on aina huippua nuoremmissa naisissa sekä miehissä. Mutta mitäs väliä sillä on? Olimme itsekin nuoria kerran. Sitten kun emme enää ole, hyväksymme sen ja hyväksymme sen myös kanssaihmisissä, mukaanlukien kumppani.

Täytyy sanoa, etten ole ollenkaan samaa mieltä. Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni, muutaman vuoden minua vanhemman. En missään vaiheessa ole kokenut _tyytyneeni_. Minulle hän oli täysi kymppi, on edelleen. Tottakai maailmassa on paljon häntä komeampia miehiä, mutta eihän se tee heistä haluttavampia elämänkumppaniksi.

Jotenkin tuo ajatus, että jokainen haluaisi kansikuvapojan tai -tytön, on uskomattoman lapsellinen.

Mutta pidät silti muita miehiä komeampina ja haluttavampina lyhyisiin suhteisiin? Minulla ei miehenä esimerkiksi tällaista eroa ole naisten välillä. Ulkonäkö on aivan yhtä tärkeä asia lyhyissä suhteissa ja parisuhteissa, enkä hyväksyisi parisuhteeseen yhtään sen vaatimattomamman näköistä, kuin lyhyeenkään suhteeseen.

Pitkää suhdetta etsiessä on hyväksyttävä se tosiasia että ulkonäkö tulee ajan myötä muuttumaan jos suhde kestää. Siksi parisuhteeseen ei kannata tehdä valintaa ulkonäön perusteella. Siksi kenenkään ei kannata myöskään alkaa parisuhteeseen kaltaisesi ihmisen kanssa, jolle ulkonäkö on hyvin tärkeä asia toisessa. 

Lyhyessä suhteessa tätä ei tietenkään tarvitse ottaa huomioon, joten ne voivatkin perustua toisen ulkonäköön ja mihin muuhun ne voisivatkaan perustua. Tuskin kukaan kokee tarvetta kovin syvällisesti toiseen tutustua jos tarkoitus on viettää tämän kanssa vain hetki.