Miksi 40+ naisen on todella vaikea löytää omanikäistä koulutettua, urheilullista, hyvässä työssä olevaa miestä parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Meitä samanikäisiä miehiä ei kiinnosta tuon ikäiset naiset koska naisen naama rupsahtaa aikaisemmin. Meillä vasta 50-60 välissä.

Ei tavisnaisella joka on 40v ole mitään ongelmaa löytää 40v miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On asioita, joita en ymmärrä. - Yksi niistä ajatus siitä, etä parhaimmat miehet olisivat aina parisuhteessa. eivätkä viihtyneet sinkkuna. .....

Ajattele asiaa niin, että ne ketkä viihtyvät sinkkuina, viihtyvät edelleenkin sinkkuina. Parisuhteessa viihtyvät ovat viimeistää tuossa iässä jo parisuhteessa.  Jäljelle jäävät ne harvat sinkkuina viihtyneet, jotka jostain syystä eivät enää viihdykään sinkkuina, mutteivät vielä ole ehtineet vakiintua.

Tiedän monta fiksua sinkkumiestä, joiden syy sinkkuuteen on suomalaisten naisten kovuus ja kylmyys.

Miksi he eivät sitten ole etsineet ulkomailta (jotka siis sinusta ovat kaikki samanlaisia, ainakin naisten suhteen) ihanaa naista? Sieltähän sinusta kaikki suomalaismiehet nykyään hakevat.

Kaikki miehet eivät osaa kieliä. Siksi osa miehistä joutuu hakkaamaan päätänsä seinään kotimaan deittimarkkinoilla.

Aasialaiset on kyllä vielä kylmempiä ja kovempia. No money, no honey.

Ja suomi-miehet valittaa, että suomi-nainen loisii, jos yhteisen lapsen perhevapailla maksaa vain 30% kuluista ja perhevapaan jälkeen taas 50%. Harva suomalainen mies kelpaa suhteeseen aasialaisen kanssa (ja viittaan nyt näihin tuontivaimoihin, korkeakoulutettu Eurooppaan muuttanut hyvässä työssä oleva aasialainen nainen on täysin eri asia).

Aika moni suomimies kelpaa. Aasialaiset miehet haluaa vaimon olevan piika mikä saa suomimiehen näyttämään koulutettujen aasialaisten naisten silmissä attraktiiviselta.

Juuri näin. Kysyin omalta vaimolta, että miksi hän ei ole huolinut oman maansa miestä, niin sanoi, ettei siellä miehet osaa olla romanttisia. Samoista syistä päädyin itsekin aasialaiseen vaimoon. On kaunis, lämmin persoona, paljon nuorempi, hauska, romanttinen, perhekeskeinen ja ystävällinen.

Tässäpä pieni näyte aiemmista teksteistäsi tällä palstalla:

"Sinulla on 20-30v nuorempi vaimo ja mieluummin vaikka filippiino, koska ovat erittäin mukavia ja kauniita naisia. Nuori vaimo pesee p*llysi ja koska meillä miehillä e*ektio- ja lapsentekokyky säilyy pitkälle vanhuusikään saakka, niin vaimosi hellävarainen ja hiukan kiusoittelevakin k*ssien peseminen saattaa johtaa vaikka rakasteluun. Mieti ottaisiko eteen, kun seitsenkymppinen mummovaimo kompastuu omaan hä*yhuuleensa, kaatuu eteesi ja k*kkavaippa repeää samalla? Ei takuulla ota!"

Romanttisen miehen puhetta? Tätäkö se vaimo haki?

Eri

Jos et vielä ole leikkauttanut häpyhuuliasi, niin yritä päästä tuosta humoristisesta kuvaelmasta jo yli.

Eihän nyt ollutkaan kyse huumorista (ei tuo kyllä sitäkään ole paitsi täysmoukkien mielestä), vaan siitä, kirjoitteleeko romanttinen mies tuollaisia kuvaelmia joihin jopa vaimokin otetaan mukaan.

Kyllä se oli humoristinen kuvaelma, mutta ymmärrän kyllä, ettei sinun kapasiteetilla ymmärretä huumoria. Ja eihän tuossa suinkaan ollut vaimoni mukana, vaan jälleen kerran sairas mielesi lähti laukalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Kyllä olisi paljon viisautta ja kokemusta 70-80 vuotiailla papoillakin annettavana nuorille naisille, he kyllä ovat elämässä oppineet ja varmasti arvostaisivat nuorta herkkää neitosta, voisivat opettaa paljon. Mutta olisiko hyvä diili nuorille neitokaisille? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On asioita, joita en ymmärrä. - Yksi niistä ajatus siitä, etä parhaimmat miehet olisivat aina parisuhteessa. eivätkä viihtyneet sinkkuna. .....

Ajattele asiaa niin, että ne ketkä viihtyvät sinkkuina, viihtyvät edelleenkin sinkkuina. Parisuhteessa viihtyvät ovat viimeistää tuossa iässä jo parisuhteessa.  Jäljelle jäävät ne harvat sinkkuina viihtyneet, jotka jostain syystä eivät enää viihdykään sinkkuina, mutteivät vielä ole ehtineet vakiintua.

Tiedän monta fiksua sinkkumiestä, joiden syy sinkkuuteen on suomalaisten naisten kovuus ja kylmyys.

Miksi he eivät sitten ole etsineet ulkomailta (jotka siis sinusta ovat kaikki samanlaisia, ainakin naisten suhteen) ihanaa naista? Sieltähän sinusta kaikki suomalaismiehet nykyään hakevat.

Kaikki miehet eivät osaa kieliä. Siksi osa miehistä joutuu hakkaamaan päätänsä seinään kotimaan deittimarkkinoilla.

Aasialaiset on kyllä vielä kylmempiä ja kovempia. No money, no honey.

Ja suomi-miehet valittaa, että suomi-nainen loisii, jos yhteisen lapsen perhevapailla maksaa vain 30% kuluista ja perhevapaan jälkeen taas 50%. Harva suomalainen mies kelpaa suhteeseen aasialaisen kanssa (ja viittaan nyt näihin tuontivaimoihin, korkeakoulutettu Eurooppaan muuttanut hyvässä työssä oleva aasialainen nainen on täysin eri asia).

Aika moni suomimies kelpaa. Aasialaiset miehet haluaa vaimon olevan piika mikä saa suomimiehen näyttämään koulutettujen aasialaisten naisten silmissä attraktiiviselta.

Juuri näin. Kysyin omalta vaimolta, että miksi hän ei ole huolinut oman maansa miestä, niin sanoi, ettei siellä miehet osaa olla romanttisia. Samoista syistä päädyin itsekin aasialaiseen vaimoon. On kaunis, lämmin persoona, paljon nuorempi, hauska, romanttinen, perhekeskeinen ja ystävällinen.

Tässäpä pieni näyte aiemmista teksteistäsi tällä palstalla:

"Sinulla on 20-30v nuorempi vaimo ja mieluummin vaikka filippiino, koska ovat erittäin mukavia ja kauniita naisia. Nuori vaimo pesee p*llysi ja koska meillä miehillä e*ektio- ja lapsentekokyky säilyy pitkälle vanhuusikään saakka, niin vaimosi hellävarainen ja hiukan kiusoittelevakin k*ssien peseminen saattaa johtaa vaikka rakasteluun. Mieti ottaisiko eteen, kun seitsenkymppinen mummovaimo kompastuu omaan hä*yhuuleensa, kaatuu eteesi ja k*kkavaippa repeää samalla? Ei takuulla ota!"

Romanttisen miehen puhetta? Tätäkö se vaimo haki?

Eri

Jos et vielä ole leikkauttanut häpyhuuliasi, niin yritä päästä tuosta humoristisesta kuvaelmasta jo yli.

Eihän nyt ollutkaan kyse huumorista (ei tuo kyllä sitäkään ole paitsi täysmoukkien mielestä), vaan siitä, kirjoitteleeko romanttinen mies tuollaisia kuvaelmia joihin jopa vaimokin otetaan mukaan.

Kyllä se oli humoristinen kuvaelma, mutta ymmärrän kyllä, ettei sinun kapasiteetilla ymmärretä huumoria. Ja eihän tuossa suinkaan ollut vaimoni mukana, vaan jälleen kerran sairas mielesi lähti laukalle.

No jos ei siinä ollut mitään vikaa niin näytä se vaimollesi sitten. Varmasti naurattaa kovasti. Jaa nyt ihmeessä hänellekin tämä korkeatasoinen huumoripläjäyksesi, onhan epäreilua, jos hän ei saa siitä nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli meno vaikeutuu näemmä neljänkympin jälkeen.

Olen 35v velanainen ja mielelläni seurustelisin n. oman ikäiseni, koulutetun ja luonteeltaan miellyttävän miehen kanssa, joka olisi myös vela. Siis oikeasti vela, ei sellainen joka alkaa hetken päästä mielensä muutettuaan kärttämään lapsia. Tähän on jo riittävästi suhdekuvioita kaatunut. Ehkä tuo asia sitten helpottaa nelikymppisenä, kun teoreettinenkin mahdollisuus hedelmöittymisestä poistuu.

Älä sen varaan laske. Tuttu nainen pyöräytti yllätysvauvan viisikymppisenä.

Sitä ajattelin, että ehkä miehet eivät ole niin tietoisia tuollaisista erikoistapauksista ja ajattelevat että nelikymppinen tuskin tulee raskaaksi ja on varmaan lapsettomuuspäätöksessään oikeasti tosissaan eikä ylipuhuttavissa.

Ainahan nuo miehet voivat silti vaihtaa nuorempaan, jos kääntävätkin kelkkansa väittämänsä vapaaehtoisen lapsettomuuden suhteen. Turvassa tuolta ei taida olla koskaan.

Miten miehet voivat noin vaan vaihtaa nuorempaan, kun sinkkuna vanhemmankin naisen löytäminen edes pieneen suhteeseen on kiven alla? Ei sitä naista vaihdeta nuorempaan tuosta vaan, edelleenkään.

Mediassa ja keskustelupalstoilla vaan käy ilmi, että ulkonäkö ja nuoruus ovat tärkeintä naisessa ja ikääntymisen merkkejä ei suvaita. Nämä voi todeta myös tästä ketjusta. Voi myös mennä seuranhakusovelluksiin, jossa huomaa kuinka miehet valehtelevat ikänsä jotta saisivat reilusti itseään nuorempaa seuraa. Ihan livenäkin saa kuulla miehiltä, kuinka haluavat tavata vain itseään parikymmentä vuotta nuorempia. Voi myös seurata julkkiksia meillä ja maailmalla ja onhan Salellakin nuori vaimo.

Eivät kaikki miehet ihannoi nuoruutta. Ne jotka ihannoivat ja pystyvät vaihtamaan niin varmasti tekevät sen.

Sinulla tuo ikääntyminen on niin kova paikka, että oletko koskaan miettinyt hakeutumista jonnekin terapian pariin?

Ikääntyminen ei kyllä minua haittaa ollenkaan. Joka kerta vieläkin kysytään kaupassa ja kuppiloissa henkkarit, eli todennäköisesti en näytä ikäiseltäni.

Ymmärrän nyt miksi pubiruusu on niin katkera nuoremmille naisille. 

Olen siis 35- vuotiaana katkera itseäni nuoremmille naisille, koska minua luullaan ulkönäköni perusteella ikääni nuoremmaksi? Häh? Kerroinko muuten kuinka usein käyn kuppiloissa tai ostan alkoholia?

Harmittelin vain, että velanaisena voi joutua luiskaan minkä ikäisenä tahansa, jos mies muuttaakin mieltään ja haluaa välttämättä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On asioita, joita en ymmärrä. - Yksi niistä ajatus siitä, etä parhaimmat miehet olisivat aina parisuhteessa. eivätkä viihtyneet sinkkuna. .....

Ajattele asiaa niin, että ne ketkä viihtyvät sinkkuina, viihtyvät edelleenkin sinkkuina. Parisuhteessa viihtyvät ovat viimeistää tuossa iässä jo parisuhteessa.  Jäljelle jäävät ne harvat sinkkuina viihtyneet, jotka jostain syystä eivät enää viihdykään sinkkuina, mutteivät vielä ole ehtineet vakiintua.

Tiedän monta fiksua sinkkumiestä, joiden syy sinkkuuteen on suomalaisten naisten kovuus ja kylmyys.

Miksi he eivät sitten ole etsineet ulkomailta (jotka siis sinusta ovat kaikki samanlaisia, ainakin naisten suhteen) ihanaa naista? Sieltähän sinusta kaikki suomalaismiehet nykyään hakevat.

Kaikki miehet eivät osaa kieliä. Siksi osa miehistä joutuu hakkaamaan päätänsä seinään kotimaan deittimarkkinoilla.

Aasialaiset on kyllä vielä kylmempiä ja kovempia. No money, no honey.

Ja suomi-miehet valittaa, että suomi-nainen loisii, jos yhteisen lapsen perhevapailla maksaa vain 30% kuluista ja perhevapaan jälkeen taas 50%. Harva suomalainen mies kelpaa suhteeseen aasialaisen kanssa (ja viittaan nyt näihin tuontivaimoihin, korkeakoulutettu Eurooppaan muuttanut hyvässä työssä oleva aasialainen nainen on täysin eri asia).

Aika moni suomimies kelpaa. Aasialaiset miehet haluaa vaimon olevan piika mikä saa suomimiehen näyttämään koulutettujen aasialaisten naisten silmissä attraktiiviselta.

Juuri näin. Kysyin omalta vaimolta, että miksi hän ei ole huolinut oman maansa miestä, niin sanoi, ettei siellä miehet osaa olla romanttisia. Samoista syistä päädyin itsekin aasialaiseen vaimoon. On kaunis, lämmin persoona, paljon nuorempi, hauska, romanttinen, perhekeskeinen ja ystävällinen.

Mä olen jo Lost Case siinä mielessä, että mulla on lapset jo tehty, ja parisuhdetta kaipaan vain satunnaiseen läheisyyteen ja seksiin, mutta kysyn kuitenkin, miksi se suomi-mies ei voi olla romanttinen suomalaiselle vaimolle? Suomalaiselta vaimolta vaaditaan ihan eri asioita, kuin siltä aasialaiselta vaimolta, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Kyllä olisi paljon viisautta ja kokemusta 70-80 vuotiailla papoillakin annettavana nuorille naisille, he kyllä ovat elämässä oppineet ja varmasti arvostaisivat nuorta herkkää neitosta, voisivat opettaa paljon. Mutta olisiko hyvä diili nuorille neitokaisille? 

Annetaan jokaisen neitokaisen se arvioida omalla kohdallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

No huhhuh taas.  Optimismi ja elämänjano. Nuo on luonteenpiirteitä! Ymmärrätkö, että jotkut eivät ole tuollaisia missään iässä, vaan pyrkivät säilyttämään ja varautumaan. Toiset taas vaikeuksista huolimatta ovat optimistisia ja janoavat elämyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

No huhhuh taas.  Optimismi ja elämänjano. Nuo on luonteenpiirteitä! Ymmärrätkö, että jotkut eivät ole tuollaisia missään iässä, vaan pyrkivät säilyttämään ja varautumaan. Toiset taas vaikeuksista huolimatta ovat optimistisia ja janoavat elämyksiä.

Nuori ei ole vielä ihan varma siitä kuka on ja on tällöin helpommin muovattavissa sen elämänkokemusta hankkineen mieleiseksi sätkynukeksi.

Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Paljon sanoja, mutta sisällön voisi tiivistääkin: Nuoruuden viattomuuden fetishointi korkealentoiseen pakettiin pakattuna.

Näin miehenä tuo teksti oli oikein hyvin kirjoitettu ja jaan täysin hänen ajatuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

No huhhuh taas.  Optimismi ja elämänjano. Nuo on luonteenpiirteitä! Ymmärrätkö, että jotkut eivät ole tuollaisia missään iässä, vaan pyrkivät säilyttämään ja varautumaan. Toiset taas vaikeuksista huolimatta ovat optimistisia ja janoavat elämyksiä.

Nuori ei ole vielä ihan varma siitä kuka on ja on tällöin helpommin muovattavissa sen elämänkokemusta hankkineen mieleiseksi sätkynukeksi.

Sivusta

Yök, sinä olet vain kontrollinhaluinen, todennäköisesti ihan mitätön kaveri, joka ei kestä, jos naisella on näkemyskiä. Ei kukaan tuollaista haluaiskaan. Ei nuori, eikä vanha.

Kaikenikäiset löytävät oman ikäisen kumppanin, jos asiat on muuten kunnossa.

Jos kukaan ei kiinnostu katse omaan itseen ja käytökseen, ei ikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

Kyllä nuoruus viehättää niin naista kuin miestäkin. Uskon että fiksu, hyvät parisuhdetaidot omaava mies on hyvä kumppani kenelle tahansa naiselle. Fiksuja ja oppivaisia löytyy tosin nuoristakin pojanklopeista. En tiedä millaista ikäeroa ajattelet optimaaliseksi, mutta en näe hyötyä (jos haetaan ideaalia) siinä että nuori nainen perustaa perheen huomattavasti vanhemman miehen kanssa, jos olisi tarjolla myös nuorempia hyviä miehiä. Mielestäni jokainen, myös nainen, kasvaa parhaiten kun on haasteita (en tarkoita henkistä väkivaltaa tai satuttavaa käytöstä), ja parisuhteessa yleensä kasvetaankin yhdessä. Sinä voit sanoa olevasi hyvä mies, mutta vaikka miten vanha olisit, osaat varmasti sinäkin naisen suututtaa ja aiheuttaa pettymyksiä siinä missä nuoretkin.

Rakastumiset erikseen, mutta yleisesti paras kenelle tahansa nuorelle on pariutua suunnilleen oman ikäluokan kanssa. Nuorta naista voi kiehtoa vanhemman miehen viisaus ja hyvä kohtelu, mutta vanhempi mies usein ymmärtää myös sen että nuoret naiset kyllästyvät nopeammin ja alkavat haikailla sitä nuoruuden energiaa myös parisuhteessaan kumppaniltaan. Vanhempi ihminen kun vanhenee huomattavasti nopeammin ja konkreettisemmin kuin nuori. Nuoruus viehättää nuortakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Osittain miesten, osittain muiden naisten, osittain itsensä, osittain yhteiskunnan takia, osittain työelämän takia, osittain maailman takia. Ei se pelkästään miesten syytä ole, tietenkään. Onhan maailmassa paljon muutakin kuin miehet ja nuorilla naisilla on toivottavasti muitakin haaveita ja toiveita kuin miehiin liittyviä ja elämässä muutakin kuin miehet. Jos siis syytät omasta tilanteestasi vain miehiä, olet hakoteillä.

Ei kenenkään ole pakko katsella minua, paitsi tietysti lasteni, kun olen heistä vastuussa ja minulla on velvollisuus huolehtia heistä täysi-ikäisyyteen asti. Kaikki ystäväni ja läheiseni ovat ystäviäni ja läheisiäni omastaan tahdostaan ja lapsenikin aikuisena päättävät vapaaehtoisesti, viettävätkö aikaa kanssani vai eivät. Tietysti toivon ja uskon, että he haluavat viettää kanssani aikaa.

Yrität provosoida, mutta vakavasti ottaen olen nyt nykyiselle vaimolleni parempi kumppani ja puoliso kuin olin noin 17 vuotta sitten ensimmäiselle tyttöystävälleni. Ymmärrän naisia nyt paremmin, olen kärsivällisempi, lempeämpi, epäitsekkäämpi, vastuuntuntoisempi, vakaampi jne. Tunnen itseni paremmin, kun vielä nuorena hain itseäni. Osaan tunnistaa ja käsitellä tunteitani paremmin kuin nuorena. Tiedän mitä olen ja mitä en ole, tiedän mitä haluan olla ja mitä en halua olla ja teen päivittäin työtä ollakseni enemmän sellainen kuin haluan olla. Kaikki tämä tarkoittaa, että olen myös parempi kumppani puolisolleni. Ymmärrän ja uskallan antaa myös puolisolleni mahdollisuuden kasvaa ja olla itsensä. Se olisi hyvä pohja lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta (jos siis olisin sinkku) ja erityisesti siitä hyötyisi nuorempi nainen, joka ei itse välttämättä ole vielä ehtinyt vastaavia ominaisuuksia kehittää.

Kokemus ja vanhemmuus kun tuo myös monia hyviä ominaisuuksia verrattuna nuoreen pojankloppiin, jotka tasapainottavat suhdetta. Nykyisin osaa jo välttää sellaisia toimintatapoja, jotka kenties loukkaisi at toista. Nuorena ei välttämättä osannut.

Eikä pelkästään hyviä ominaisuuksia parisuhdemielessä vaan muutenkin. Suhtaudun toki realistisemmin maailmaan kuin nuorena. Tiedän ja näen, että maailmassa on paljon pahaa, mutta uskon että kykenen suojelemaan läheisiäni siltä. En ole katkeroitunut vaan pikemminkin tunnen syvää kiitollisuutta elämästäni.

Pitkä vastaus lyhyeen kysymykseen ja menee jo osittain ohi aiheen. Mielestäni nyt on kuitenkin päästy aiheessa eteenpäin ja tässä on ollut monta hyvää puheenvuoroa. Kiitoksia kaikille keskusteluun kontribuoineille!

Sinulla on jaloja ajatuksia, kokemusta, viisautta Mutta kypsyydestäsi kertoo paljon se, että jakaisit näitä ominaisuuksiasi nimenomaan nuoremman naisen kanssa. Hyötysuhde. Sinä haluat nuorta lihaa ja nuorta ihailua itsellesi. Jos olisit oikeasti jalo ja vilpitön ihminen, miksi et halua mennä jakamaan viisauttasi vaikka opettajana jonnekin parisuhde-kurssille? Tai miksi vanhempi tai ikäisesi nainen ei hyötyisi näistä ominaisuuksistasi yhtä paljon? Niinpä.

Erinomaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, en voi kieltää etteikö nuorten naisten huomio (tai jopa ihailu, kuten sanoit) hivelisi itsetuntoa. Olenhan vain ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pettäisin puolisoani tms. Voin nauttia nuorten naisten katseista ja jutella, mutta siihen se jää. Pystyn kyllä vastustamaan kiusausta ja velvollisuudentunto on yksi voimakkaimmista luonteenpiirteistäni.

En myöskään pidä itseäni erityisen jalona ihmisenä. Olen epäitsekäs ja vilpitön suhteessa lähimmäisiini, mutta osaan olla myös kylmä ja kusipäinen, jos joku yrittää kävellä ylitseni tai jotenkin vahingoittaa lähimmäisiäni. Tuo jalous ja vilpittömyys rajoittuu siis lähinnä ihmisiin, joita pidän läheisinä ja ystävinä. Muihin suhtaudun aina varauksella, kun olen oppinut että läheskään kaikki ihmiset eivät ole vilpittömiä tai rehellisiä, vaan pyrkivät hyötymään muista. Toki olen peruskohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tällä hetkellä aikani ei riitä hyväntekeväisyyteen, mutta kun lapset vähän kasvavat niin teen varmasti jotain hyväntekeväisyyttä lasten parissa. Junnujoukkueen valmentamista lajissani tms. Se on tapani antaa takaisin yhteiskunnalle sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Tällä hetkellä hyväntekeväisyys rajoittuu säännöllisiin rahalahjoituksiin. Parisuhdekurssin opettajana en itseäni kykene näkemään, jätettäköön ne hommat ammattilaisille.

Kolmanneksi ahatukseesi hyötysuhteesta: en lähtisi puhtaaseen hyötysuhteeseen, vaan kyllä siinä pitäisi lisäksi synkata yhteen ja löytyä yhteys. Kutsuttakoon sitä sitten samaksi aaltopituudeksi, kemiaksi, sielunveljeydeksi tai henkiseksi yhteydeksi. Kun lapsia jo on, niin minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle vain suhteen itsensä vuoksi. Ja tämä kaikki siis oletuksella, että ylipäätään olisin sinkku. Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö suhteesta voisi olla molemmille osapuolille myös hyötyä ilon ohella.

Miksei sitten vanhemmalle naiselle olisi hyötyä? Varmasti olisikin, mutta ei yhtä paljon kuin nuorelle, koska nainen itsekin olisi oletettavasti kehittänyt vastaavia ominaisuuksia. Tai jos ei olisi, niin olisi todennäköisesti ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua suhdetta. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nuoremmissa viehättää elämänilo ja herkkyys, joka omanikäisissä on karissut pois elämänkokemuksen myötä. Vanhemman naisen kanssa puuttuisi siis juuri sitä, mitä oma elämänkokemus tasapainottaa.

Ajattelisin, että nuoren naisen optimismi, elämänjano ja herkkyys sekä oma elämänkokemus olisi optimaalinen yhdistelmä, joka loisi edellytykset molempien onnelle.

Ja jos naista mieluummin houkuttaa nuoret adonikset, niin sen valinnan voi tietysti tehdä.

No huhhuh taas.  Optimismi ja elämänjano. Nuo on luonteenpiirteitä! Ymmärrätkö, että jotkut eivät ole tuollaisia missään iässä, vaan pyrkivät säilyttämään ja varautumaan. Toiset taas vaikeuksista huolimatta ovat optimistisia ja janoavat elämyksiä.

Nuori ei ole vielä ihan varma siitä kuka on ja on tällöin helpommin muovattavissa sen elämänkokemusta hankkineen mieleiseksi sätkynukeksi.

Sivusta

Vertaatte nyt nuoria naisia aivan liikaa itseenne. Yrittäkää ymmärtää, että on olemassa myös hyvin aikuisiksi henkisesti kehittyneitä nuoria naisia, joilla on selkeät päämäärät elämässään, mutta osaavat myös tarvittaessa joustaakin, toisin kuin elähtänyt ja itseensä kyllästynyt, sekä kaavoihin ja katkeruuteen kangistuneet nelikymppiset naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On asioita, joita en ymmärrä. - Yksi niistä ajatus siitä, etä parhaimmat miehet olisivat aina parisuhteessa. eivätkä viihtyneet sinkkuna. .....

Ajattele asiaa niin, että ne ketkä viihtyvät sinkkuina, viihtyvät edelleenkin sinkkuina. Parisuhteessa viihtyvät ovat viimeistää tuossa iässä jo parisuhteessa.  Jäljelle jäävät ne harvat sinkkuina viihtyneet, jotka jostain syystä eivät enää viihdykään sinkkuina, mutteivät vielä ole ehtineet vakiintua.

Tiedän monta fiksua sinkkumiestä, joiden syy sinkkuuteen on suomalaisten naisten kovuus ja kylmyys.

Miksi he eivät sitten ole etsineet ulkomailta (jotka siis sinusta ovat kaikki samanlaisia, ainakin naisten suhteen) ihanaa naista? Sieltähän sinusta kaikki suomalaismiehet nykyään hakevat.

Kaikki miehet eivät osaa kieliä. Siksi osa miehistä joutuu hakkaamaan päätänsä seinään kotimaan deittimarkkinoilla.

Aasialaiset on kyllä vielä kylmempiä ja kovempia. No money, no honey.

Ja suomi-miehet valittaa, että suomi-nainen loisii, jos yhteisen lapsen perhevapailla maksaa vain 30% kuluista ja perhevapaan jälkeen taas 50%. Harva suomalainen mies kelpaa suhteeseen aasialaisen kanssa (ja viittaan nyt näihin tuontivaimoihin, korkeakoulutettu Eurooppaan muuttanut hyvässä työssä oleva aasialainen nainen on täysin eri asia).

Aika moni suomimies kelpaa. Aasialaiset miehet haluaa vaimon olevan piika mikä saa suomimiehen näyttämään koulutettujen aasialaisten naisten silmissä attraktiiviselta.

Juuri näin. Kysyin omalta vaimolta, että miksi hän ei ole huolinut oman maansa miestä, niin sanoi, ettei siellä miehet osaa olla romanttisia. Samoista syistä päädyin itsekin aasialaiseen vaimoon. On kaunis, lämmin persoona, paljon nuorempi, hauska, romanttinen, perhekeskeinen ja ystävällinen.

Tässäpä pieni näyte aiemmista teksteistäsi tällä palstalla:

"Sinulla on 20-30v nuorempi vaimo ja mieluummin vaikka filippiino, koska ovat erittäin mukavia ja kauniita naisia. Nuori vaimo pesee p*llysi ja koska meillä miehillä e*ektio- ja lapsentekokyky säilyy pitkälle vanhuusikään saakka, niin vaimosi hellävarainen ja hiukan kiusoittelevakin k*ssien peseminen saattaa johtaa vaikka rakasteluun. Mieti ottaisiko eteen, kun seitsenkymppinen mummovaimo kompastuu omaan hä*yhuuleensa, kaatuu eteesi ja k*kkavaippa repeää samalla? Ei takuulla ota!"

Romanttisen miehen puhetta? Tätäkö se vaimo haki?

Eri

Jos et vielä ole leikkauttanut häpyhuuliasi, niin yritä päästä tuosta humoristisesta kuvaelmasta jo yli.

Eihän nyt ollutkaan kyse huumorista (ei tuo kyllä sitäkään ole paitsi täysmoukkien mielestä), vaan siitä, kirjoitteleeko romanttinen mies tuollaisia kuvaelmia joihin jopa vaimokin otetaan mukaan.

Kyllä se oli humoristinen kuvaelma, mutta ymmärrän kyllä, ettei sinun kapasiteetilla ymmärretä huumoria. Ja eihän tuossa suinkaan ollut vaimoni mukana, vaan jälleen kerran sairas mielesi lähti laukalle.

No jos ei siinä ollut mitään vikaa niin näytä se vaimollesi sitten. Varmasti naurattaa kovasti. Jaa nyt ihmeessä hänellekin tämä korkeatasoinen huumoripläjäyksesi, onhan epäreilua, jos hän ei saa siitä nauttia.

Tehdään mieluummin niin, että napsit iltalääkkeesi ja menet mummonpetiisi köllölleen. Jos meinaa tuntua viileältä ja iho menee kananlihalle, niin ei muuta kuin päästät muutaman oikein mojovan pierun sinne peiton alle. Voit vaikka nuuhkiakin pierujasi jos ne vaikka auttaisivat vaipumaan uneen. Huomenna on taas aivan uusi päivä suoltaa katkeruutta nettiin.

Minunkin on pian mentävä kauniin vaimoni viereen, mutta luojan kiitos hän on syntynyt vallan ilman pierurauhasia.

Lisää romantiikan kukkasia, oikein tuoksuvia tällä kertaa! Sinähän tuollaisena romanttisena ritarina voisit kirjoittaa aiheesta vaikka trubaduurilaulun vaimollesi ja keskityt ylistämään siinä sitä, että douce dame on syntynyt ilman pierurauhasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On asioita, joita en ymmärrä. - Yksi niistä ajatus siitä, etä parhaimmat miehet olisivat aina parisuhteessa. eivätkä viihtyneet sinkkuna. .....

Ajattele asiaa niin, että ne ketkä viihtyvät sinkkuina, viihtyvät edelleenkin sinkkuina. Parisuhteessa viihtyvät ovat viimeistää tuossa iässä jo parisuhteessa.  Jäljelle jäävät ne harvat sinkkuina viihtyneet, jotka jostain syystä eivät enää viihdykään sinkkuina, mutteivät vielä ole ehtineet vakiintua.

Tiedän monta fiksua sinkkumiestä, joiden syy sinkkuuteen on suomalaisten naisten kovuus ja kylmyys.

Miksi he eivät sitten ole etsineet ulkomailta (jotka siis sinusta ovat kaikki samanlaisia, ainakin naisten suhteen) ihanaa naista? Sieltähän sinusta kaikki suomalaismiehet nykyään hakevat.

Kaikki miehet eivät osaa kieliä. Siksi osa miehistä joutuu hakkaamaan päätänsä seinään kotimaan deittimarkkinoilla.

Aasialaiset on kyllä vielä kylmempiä ja kovempia. No money, no honey.

Ja suomi-miehet valittaa, että suomi-nainen loisii, jos yhteisen lapsen perhevapailla maksaa vain 30% kuluista ja perhevapaan jälkeen taas 50%. Harva suomalainen mies kelpaa suhteeseen aasialaisen kanssa (ja viittaan nyt näihin tuontivaimoihin, korkeakoulutettu Eurooppaan muuttanut hyvässä työssä oleva aasialainen nainen on täysin eri asia).

Aika moni suomimies kelpaa. Aasialaiset miehet haluaa vaimon olevan piika mikä saa suomimiehen näyttämään koulutettujen aasialaisten naisten silmissä attraktiiviselta.

Juuri näin. Kysyin omalta vaimolta, että miksi hän ei ole huolinut oman maansa miestä, niin sanoi, ettei siellä miehet osaa olla romanttisia. Samoista syistä päädyin itsekin aasialaiseen vaimoon. On kaunis, lämmin persoona, paljon nuorempi, hauska, romanttinen, perhekeskeinen ja ystävällinen.

Mä olen jo Lost Case siinä mielessä, että mulla on lapset jo tehty, ja parisuhdetta kaipaan vain satunnaiseen läheisyyteen ja seksiin, mutta kysyn kuitenkin, miksi se suomi-mies ei voi olla romanttinen suomalaiselle vaimolle? Suomalaiselta vaimolta vaaditaan ihan eri asioita, kuin siltä aasialaiselta vaimolta, eikö?

Suomalainen nainen on aivan liian kylmä sydämeltään. Ja jos sitten onkin herkkä pohjimmiltaan, niin se peitetään kuitenkin kovuudella ja vttumaisuudella.  Ei naisilta tarvitse vaatia mitään ja minun kokemuksieni perusteella juuri aasialaisen naisen tapa osoittaa herkkyyttä, hellyyttä ja rakkautta sopii minulle, eli on todella helppoa ja luontevaa antaa myös vastaavaa vastakaikua.

Ja itse kun halusin, että nainen on lapseton ja sängyssä turmeltumaton, niin sekin oli yksi syy tutustua aasialaiseen naiseen.

Voi sinua, se nainen ei varmasti ollut neitsyt, jos on länsimainen mies-sivustolta löytynyt. Ja kylmä? Paljonko olet jo lähettänyt rahaa hänen suvulleen? Herkkyys? Suomalainen mies ei reagoi mitenkään, vaikka vaimonsa kuinka sanoisi olevansa väsynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On asioita, joita en ymmärrä. - Yksi niistä ajatus siitä, etä parhaimmat miehet olisivat aina parisuhteessa. eivätkä viihtyneet sinkkuna. .....

Ajattele asiaa niin, että ne ketkä viihtyvät sinkkuina, viihtyvät edelleenkin sinkkuina. Parisuhteessa viihtyvät ovat viimeistää tuossa iässä jo parisuhteessa.  Jäljelle jäävät ne harvat sinkkuina viihtyneet, jotka jostain syystä eivät enää viihdykään sinkkuina, mutteivät vielä ole ehtineet vakiintua.

Tiedän monta fiksua sinkkumiestä, joiden syy sinkkuuteen on suomalaisten naisten kovuus ja kylmyys.

Miksi he eivät sitten ole etsineet ulkomailta (jotka siis sinusta ovat kaikki samanlaisia, ainakin naisten suhteen) ihanaa naista? Sieltähän sinusta kaikki suomalaismiehet nykyään hakevat.

Kaikki miehet eivät osaa kieliä. Siksi osa miehistä joutuu hakkaamaan päätänsä seinään kotimaan deittimarkkinoilla.

Aasialaiset on kyllä vielä kylmempiä ja kovempia. No money, no honey.

Ja suomi-miehet valittaa, että suomi-nainen loisii, jos yhteisen lapsen perhevapailla maksaa vain 30% kuluista ja perhevapaan jälkeen taas 50%. Harva suomalainen mies kelpaa suhteeseen aasialaisen kanssa (ja viittaan nyt näihin tuontivaimoihin, korkeakoulutettu Eurooppaan muuttanut hyvässä työssä oleva aasialainen nainen on täysin eri asia).

Aika moni suomimies kelpaa. Aasialaiset miehet haluaa vaimon olevan piika mikä saa suomimiehen näyttämään koulutettujen aasialaisten naisten silmissä attraktiiviselta.

Juuri näin. Kysyin omalta vaimolta, että miksi hän ei ole huolinut oman maansa miestä, niin sanoi, ettei siellä miehet osaa olla romanttisia. Samoista syistä päädyin itsekin aasialaiseen vaimoon. On kaunis, lämmin persoona, paljon nuorempi, hauska, romanttinen, perhekeskeinen ja ystävällinen.

Mä olen jo Lost Case siinä mielessä, että mulla on lapset jo tehty, ja parisuhdetta kaipaan vain satunnaiseen läheisyyteen ja seksiin, mutta kysyn kuitenkin, miksi se suomi-mies ei voi olla romanttinen suomalaiselle vaimolle? Suomalaiselta vaimolta vaaditaan ihan eri asioita, kuin siltä aasialaiselta vaimolta, eikö?

Suomalainen nainen on aivan liian kylmä sydämeltään. Ja jos sitten onkin herkkä pohjimmiltaan, niin se peitetään kuitenkin kovuudella ja vttumaisuudella.  Ei naisilta tarvitse vaatia mitään ja minun kokemuksieni perusteella juuri aasialaisen naisen tapa osoittaa herkkyyttä, hellyyttä ja rakkautta sopii minulle, eli on todella helppoa ja luontevaa antaa myös vastaavaa vastakaikua.

Ja itse kun halusin, että nainen on lapseton ja sängyssä turmeltumaton, niin sekin oli yksi syy tutustua aasialaiseen naiseen.

Kuinka pahasti hän on turmeltunut sinun sängyssäsi?

Jotkut löytää. Moni ei.