Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Pari kaljaa arkisin töiden jälkeen jo nuorella iällä rentoutumistarkoituksessa. Määrä paisui ajan myötä päivittäiseksi sixpakiksi.

Kotitöiden pakoilu oman yrityksen töiden (tai mitä lie siellä tehnytkän) pariin. Lopulta mies kävi kotona vai juomassa kaljaa ja nukkumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin todella läheisissä väleissä, oikeastaan "seurusteltiin" mutta ei oltu tehty sitä mitenkään virallisesti tai edes kysytty, että seurustellaanko me jne... Mies jäi kiinni siitä, että oli sekstaillut yhden mun kaverin kanssa.

Tyhmänä ja nuorena ajattelin että kun ei "virallisesti" oltu yhdessä niin olihan hän vapaa sekstailemaan kenen kanssa tahtoo.

No koko suhteen ajanhan se petti.

Että sieppaa tämä asenne, että kaikki on muka sallittu tapailuvaiheessa jos ei ole sovittu seurustelusta. Se on kuin vapaudu vankilasta kortti. Jos haluat olla jonkun kanssa, niin eikö tärkeämpää ole kunnioittaa toista osapuolta eikä loukata häntä kaikin mahdollisin tavoin. Tätä yritti yksi miehenpuolikas minullekin, eli otti eksänsä yheksi yöksi yökylään ja yritti salata asiaa. Kun kysyin asiasta, niin hän vastasi ettemme seurustelleet niin sillä ei ole väliä. Itse taas sanoin siihen, ettemme seurustele edelleenkään tästä johtuen. Miehellä kuulemma kesti päästä yli. Itselläni kuoli kaikki tuohon käytökseen, ja minua saa syytellä aivan vapaasti, mutta periaate on periaate. 

Juu olen ihan samaa mieltä, mutta kuten sanoin olin tyhmä silloin nuorena ja uskoin tähän väitteeseen mitä levitetään, että jos ei olla "virallisesti" yhdessä niin eihän sitten voi toista "kontrolloida". Olin tyhmä. Onneksi en enää.

Mun exä myös oli yhteydessä hänen eksäänsä, ainakin yhteen. sain jälkeenpäin tietää. Koskaan ei minulle kertonut. Ja tämä eksä on se eksä jota hän haukkui hulluksi sekopääksi ja vaikka miksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vitsailumielessä pilkkaaminen, "vittuilu", joka aina viittasi siihen, että olen tyhmä tai bimbo, tms. Yleinen naisvihamielisyys, yleensä huumoriin piilotettu, ja perinteiset selitykset, kuinka olen "erilainen" kuin muut naiset. Olin nuori ja otettu tyypin ihailusta. Toista kertaa moinen misogynia ei menisi läpi yhdenkään "vitsin" vertaa. Eka iso hälytysmerkki oli, että suuttui mulle, kun suutuin hänelle siitä, että arvosteli ulkonäköäni ja pyysi, että en meikkaisi ollenkaan. Mun olisi kuulemma pitänyt pyytää anteeksi, että olin "käyttäytynyt huonosti"! No, katselin aika monien merkkien läpi ja elinkin sitten väkivaltahelvetissä jokusen vuoden. 

Minua jaksaa aina ihmetyttää naikk0sten ułına siitä, että joku kehuu paremman näköiseksi ilman meikkiä ja/tai kyseenalaistaa meikkaamisen. Mitä v...???? Itse rakastan luonnollisuutta ja minulle yksi miekk0nen sanoi ihan suoraan, ettei ymmärrä miksi meikkaan aina, vaikka menisin vain kotiin hänen luotaan. Ja se oli minulle iso kohteliaisuus. Ei käynyt mielessäkään alkaa itkemään ja vinkumaan tuollaisesta????

Eihän siinä mitään pahaa ole, jos pitää kumppaniaan kauniina ilman meikkiä. Meikkaamisen kieltäminen taas on kontrollointia, ei haluta että kumppani näyttää hyvältä ja panostaa ulkonäköönsä, koska silloinhan joku toinen mies voi häntä katsoa. Tuollainen etenee pian pukeutumisen sääntelyyn, ei saa käyttää hameita, toppia, korkokenkiä jne koska toinen mies voi nähdä kumppanin kiinnostavana.

Kontrollointi ei tule välttämättä suorana kieltona, vaan aletaan haukkumaan kumppania h*oran näköiseksi pelkästä ripsiväristä ja sandaaleista. Asiaan liittyy usein myös muu kehon arvostelu ja haukkuminen, jotta kohteelle tulisi mahdollisimman huono itsetunto eikä hän uskaltaisi lähteä suhteesta, kun kuulemma on niin läski ja ruma ettei kukaan muu kuin tämä ihana kultakimpalemies tule häntä rakastamaan.

Animen katselu, tietokonepelien pelaaminen ja työttömyys.

Tämä kristityksi tekeytynyt nainen pelailutti minua alussa pitkään toista miestä vastaan. Oli kerran tämän luona yökylässä, mutta väitti, ettei muka tehnyt mitään, kun ei peli miehellä toiminut. Teininä oli elänyt bile-elämää, jossa tytöt kuulemma kierrättivät ystäväporukan jätkät läpi ja vertailivat näitä. Sitten tuli onnettomuuden jälkeen uskoon ja yritti nyt muka olla kunnollinen ja oli jättänyt tuon taakseen. Oli kuitenkin pannut edellisessä asuinpaikassaan papin kanssa, jonka oli tarkoitus antaa tälle sielunhoitoa.  Kesänä ennen tapaamistamme lähtenyt gospelfestareilta jonkun kännisen porukan mukaan tarkoituksena harrastaa kimppaa, mutta näilläkään ei kuulemma olut seisonut.

Suhteessa oli aluksi tosi innokas seksiin, mtta into hiipui nopeasti. Alkoi halveksia minua toisten miesten edessä. Joku humalainen farkkuäijä kommentoi puistossa halveksivasti minua yliopistokoulutuksen saanutta narukädeksi, niin otti minuun fyysistä etäisyyttä, vaikka oltiin yhdessä. Kuolasi naapurin miesten perään ja vertaili minua näihin. Seksi loppui, suostui siihen vain pari kertaa vuodessa. Vitsaili joskus sängyssä kivesteni leikkaamisesta.

Ymmärsin myöhemmin, että hän yritti alitajuisesti tehdä minusta jonkinlaista aisankannattajaa. Rajoitettu seksuaalielämä vain yhden ihmisen kanssa ei lainkaan tuntunut sopivan hänelle. Hän menetti nopeasti mielenkiintonsa samaan ihmiseen ja sai kicksejä vain valloittamisesta. Nyt hän oli yrittänyt ahtaa itseään väärään muottiin, ja purki kaiken turhautumisensa minuun.

Itsetuntoni romahti suhteessa. Seurakunta painosti pysymään yhdessä. Jos olisin saanut yhtään järkevämpiä ohjeita, olisin jättänyt tuon heti taakseni. Mutta kun ulkoisesti esitti hurskasta naista eikä todistettavasti tehnyt tuolloin enää mitään 'syntiä', minua pidettiin jonkinlaisena sen pelastajana. Kärsin siinä vielä pitkään ennenkuin naisen käytös muuttui väkivaltaiseksi.

Joku ehkä ajattelee, että minä olin jotenkin huono ja viallinen mies. Suhteen jälkeen minun oli vuosia todella vaikea tajuta, kun nainen osoitti kiinnostusta, että nainen edes pystyi osoittamaan kiinnostusta. Mutta sen myöhemmin olen saanut paljon kehuja.

No ensimmäinen hälytysmerkki taisi olla se, etten ollut hänestä edes kiinnostunut... Olin ujo, hiljainen ja hieman ylipainoinen tyttö jota kukaan poika ei ollut ikinä vilkaissutkaan (olin siis 17-vuotias) ja kun kaverit järkkäsivät meidät yhteen niin lähdin hommaan mukaan tyylillä "no katsotaan". Minulla oli niin huono itsetunto että janosin mitä vain huomiota. Hän ei ikinä kohdellut minua huonosti, olimme tasa-arvoinen pari, kumpikin yhtä lapsellisia ja hemmoteltuja. En myöskään varmasti ollut hänelle mikään unelmien nainen, mutta meistä tuli parhaat ystävät joilla oli hauskaa yhdessä. Varoitusmerkkejä oli paljonkin, esim. kun olin tyytymätön johonkin asiaan niin hän heittäytyi dramaattiseksi "elämäni on pilalla" -itkijäksi. Mikään asia ei ikinä muuttunut vaikka olisin ollut kuinka tyytymätön. Loppujen lopuksi vain hän oli tyytyväinen, minä en. Minä kasvoin aikuiseksi, hän ei.

Jos siis puhutaan vain alkupään hälytysmerkeistä niin: 1. en ollut hänestä aluksi kiinnostunut vaan tuntui että tyydyin häneen (muistan ajatelleeni, että "ei taida olla mahdollista saada sellaista miestä minkä haluaisin"), 2. hän sanoi kerran suoraan että hänen mielestään olen yksi hänen jätkäkavereistaan, ei osaa ajatella minua tyttöystävänä (mutta halusi seksiä??), 3. ei halunnut pitää minua kädestä julkisella paikalla, ikinä (puhumattakaan esim. pussaamisesta) ja muutenkin juökisella paikalla käyttäytyi kuin minua ei olisi ollut olemassa, 4. mammanpoika eli äiti teki kaiken, siivosi hänen huoneensa jne. 5. ei halunnut hankkia kortsuja koska se on noloa tms? (hankki lopulta kun en ollut idiootti ja halunnut raskaaksi) 6. ei siivonut tai tehnyt ruokaa. Ikinä. Ei halunnut mennä töihin vaan pelata vain kotona.

Uskokaa tai älkää vuosikymmenen sinnittelin... Olin itsekin aika penikka mutta kuitenkin... Ero tuli kun tajusin ettei hän oikeasti rakasta minua. Siis oikeasti, puhtaasti, että haluaisi toisen parasta vaan itsekkäistä syistä eli tähän on totuttu ja vain toisella on kivaa niin toisen kärsimyksellä ei silloin ole merkitystä.

Tuli noista kortsuista mieleen:

Mies joka ei halua käyttää kortsua, vaan vääntää, jankkaa, vinkuu ja syyllistää yrittäen saada toisen harrastamaan seksiä ilman ehkäisyä, on valtava red flag.

Jos ei kunnioita toisen itsemääräämisoikeutta vaan yrittää kävellä toisen yli tuossa asiassa, niin tulee tekemään samoin monessa muussakin asiassa. Ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Animen katselu, tietokonepelien pelaaminen ja työttömyys.

Siis minä. Ja mulla taas oli sillä tavalla kahjo että mulle helvetin vahingollista. Mulla kai nuorisopöljänä joku jeesuskompleksi etten raskinu jättää. Tiesin kyllä että kuolemanloukussa oon. Ja olinkin. Ja vieläkin oon (kestotyhmä)

Hermostuminen turhasta, haluttomuus keskustella tärkeistä asioista, yltiöromanttisuus, hullu eksä ja naisten arvostelu. Hälytys kellot soi parin viikon tapailun jälkeen ja kaikki ystäväni pitivät miestä ihan pöpinä. Vain ne jotka eksäni oikeasti tunsivat hymistelivät. Mies oli raivohullu ja mustasukkainen alkkis, joka käytti mua hyväksi taloudellisesti. Vainosi yli vuoden eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tätä tulee varmasti joku alapeukuttamaan, mutta omalla kohdalla oli näin.

Enää en ottaisi miestä, jolla on miehenä huono itsetunto eikä kokemusta naisista ole. Exäni oli tällainen tapaus, olin hänen ensimmäinen seurustelukumppaninsa. Muutimme myöhemmin yhteen ja menimme naimisiin. 

Exäni sai nostettua miehistä itsetuntoaan ollessaan kanssani parisuhteessa. Parisuhteen edetessä miestä alkoi kaihertaa se, ettei hänellä ollut koskaan ollut muita seksikumppaneita. Itsetunnon kohoaminen ja kiinnostus aidan toisella puolella olevaan ruohoon teki sen, että mies päätyi hankkimaan selkäni takana sivusuhteen alle vuosi häistämme. Lopulta mies sai sanottua, ettei hän haluakaan sitoutua avioliittoon näin nuorena, vaan haluaa liihottaa vapaana. Erosimme.

Nykyinen aviomieheni oli onneksi ollut parisuhteessa ennenkin (tapasimme kolmekymppisinä), joten tuota riskiä ei enää ollut, että elämätön elämä alkaisi kaihertaa.

Siis tämähän on niin totta kuin olla ja voi: siinä aitaa kaatuu ja tanner tömisee kun ruma/epäsuosittu/heikkoitsetuntoinen mies alkaa vihdoinkin saada pillua. Asia on aivan päin vastoin kuin rakkausromaaneissa, eli tällainen mies ei todellakaan ole kiitollinen siitä että edes joku nainen hänet kelpuuttaa, vaan nälkä kasvaa syödessä ja lopputulos on sama kuin edellisellä.

Omille tyttärilleni olen opettanut että niin seurustelu kuin avioliittokaan ei ole hyväntekeväisyyttä. Aina joku jää ilman, joten sitä suuremmalla syyllä pitää yrittää löytää se joka todella kolahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kristityksi tekeytynyt nainen pelailutti minua alussa pitkään toista miestä vastaan. Oli kerran tämän luona yökylässä, mutta väitti, ettei muka tehnyt mitään, kun ei peli miehellä toiminut. Teininä oli elänyt bile-elämää, jossa tytöt kuulemma kierrättivät ystäväporukan jätkät läpi ja vertailivat näitä. Sitten tuli onnettomuuden jälkeen uskoon ja yritti nyt muka olla kunnollinen ja oli jättänyt tuon taakseen. Oli kuitenkin pannut edellisessä asuinpaikassaan papin kanssa, jonka oli tarkoitus antaa tälle sielunhoitoa.  Kesänä ennen tapaamistamme lähtenyt gospelfestareilta jonkun kännisen porukan mukaan tarkoituksena harrastaa kimppaa, mutta näilläkään ei kuulemma olut seisonut.

Suhteessa oli aluksi tosi innokas seksiin, mtta into hiipui nopeasti. Alkoi halveksia minua toisten miesten edessä. Joku humalainen farkkuäijä kommentoi puistossa halveksivasti minua yliopistokoulutuksen saanutta narukädeksi, niin otti minuun fyysistä etäisyyttä, vaikka oltiin yhdessä. Kuolasi naapurin miesten perään ja vertaili minua näihin. Seksi loppui, suostui siihen vain pari kertaa vuodessa. Vitsaili joskus sängyssä kivesteni leikkaamisesta.

Ymmärsin myöhemmin, että hän yritti alitajuisesti tehdä minusta jonkinlaista aisankannattajaa. Rajoitettu seksuaalielämä vain yhden ihmisen kanssa ei lainkaan tuntunut sopivan hänelle. Hän menetti nopeasti mielenkiintonsa samaan ihmiseen ja sai kicksejä vain valloittamisesta. Nyt hän oli yrittänyt ahtaa itseään väärään muottiin, ja purki kaiken turhautumisensa minuun.

Itsetuntoni romahti suhteessa. Seurakunta painosti pysymään yhdessä. Jos olisin saanut yhtään järkevämpiä ohjeita, olisin jättänyt tuon heti taakseni. Mutta kun ulkoisesti esitti hurskasta naista eikä todistettavasti tehnyt tuolloin enää mitään 'syntiä', minua pidettiin jonkinlaisena sen pelastajana. Kärsin siinä vielä pitkään ennenkuin naisen käytös muuttui väkivaltaiseksi.

Joku ehkä ajattelee, että minä olin jotenkin huono ja viallinen mies. Suhteen jälkeen minun oli vuosia todella vaikea tajuta, kun nainen osoitti kiinnostusta, että nainen edes pystyi osoittamaan kiinnostusta. Mutta sen myöhemmin olen saanut paljon kehuja.

On uskovia ja sitten on "uskovia", seurakuntakin sen mukainen mitä enemmän syntiä suvaitaan. Tuli vaan mieleen...

Suuret puheet mutta pienet teot.

Vierailija kirjoitti:

Suuret puheet mutta pienet teot.

Tai pikemminkin: puhuu toista ja tekee toista. Eli yritti puhua aina mustan valkoiseksi.

Vitsin varjolla heiteteyt misogynistiset kommentit. Osottautuivat oikeaksi ajatusmaailmakseen. Naisten kutsuminen huor1ksi, kyllä aivan oiken minä olin myöhemmin sellainen myös hänen mielestään. Äitinsä haukkuminen ja minun perheeni vähättely. Lopulta oli ihan törkeää eristämistä ja tahallista kiusaa, joka johti välejen viilenemisen omaan sukuuni. Tavaroiden rikkominen vihaisena, oli lopulta minä joka olin sairaalassa rikottuna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mihin miehessä alunperin ihastuin, olikin lopulta yksi suurimmista syistä miksi erosimme. Mies ei ollut ns. pi**un perässä, ja tämä oli todella piristävä poikkeus vuosien sinkkuelämän ja kaikenmaailman vonkaajien jälkeen. Vuosien kuluessa opin, että kyseinen mies ei ylipäätään halua seksiä ja pikkuhiljaa läheisyyden puute ajoi meidät erilleen.

Sait sellaisen miehen, jonka halusit, mutta sekään ei riitä. Suurin osa miehistä kokee samaa, paitsi, että naiset ovat innokkaita ja kokeilunhaluisia siihen asti, kun se mies on saatu sitoutettua.

Eihän hän saanut sellaista miestä jonka halusi. Mitä ihmettä höpiset? Miehet saa semmoisen naisen kuinka häntä kohtelevat, ehkäpä se naisen ei ole syy vaan seuraus siitä miten miehen käytös ja arvostus naista kohtaan on muuttunut kun on saatu nainen sitoutettua.

Hah, nyt vasta vitsin heitit. Kaikki naisista jotain ymmärtävät, tietää ettei teitä kannata kohdella liian hyvin. Kun otatte taukoa teeskentelystä, te kutsutte kilttejä miehiä jotka kohtelevat naista kuin kukkaa kämmenellä, nössöiksi. Heiltä pihtaatte, petätte, ja jätätte. 

Vierailija kirjoitti:

Mies halusi seksiä vähemmän kuin minä. Jäi kiinni pornosta ja masturboinnista. Noh, nyt vuosia myöhemmin on viis vuotta vemputellut itsekseen ja tuijottaa pornoa. Seksiä ei ole enää.

Tilanne voi nyt olla tuo, mutta miten mies on ajautunut tuohon tilanteeseen? Onko seksiä ollut ennen vähän ja onko se pitänyt ansaita? Tiedän vastaavan tilanteen, jossa nainen haki aina syitä, ettei tarvitsisi harrastaa seksiä ja seksi piti aina ansaita. Mies alkoi lopulta pornon kuluttajaksi, kun kyllästyi ns. vonkaamaan. Huom. ei pettänyt.

Tapailuvaiheessa kylmää-kuumaa jaksoja. Jos itsellä oli joku oma hankaluus elämässä, niin tuli kylmää-vaihe ja oli "kiireinen muissa asioissa" eikä pitänyt yhteyttä.

En tajunnut silloin, mutta ei siis ottanut huomioon toisen elämää ja tilanteita normaalilla välittävällä tavalla. Tapailuvaihessahan tuo ei tule niin räikeästi esiin, kuin sitten jo läheisemmässä seurustelusuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin todella läheisissä väleissä, oikeastaan "seurusteltiin" mutta ei oltu tehty sitä mitenkään virallisesti tai edes kysytty, että seurustellaanko me jne... Mies jäi kiinni siitä, että oli sekstaillut yhden mun kaverin kanssa.

Tyhmänä ja nuorena ajattelin että kun ei "virallisesti" oltu yhdessä niin olihan hän vapaa sekstailemaan kenen kanssa tahtoo.

No koko suhteen ajanhan se petti.

Nuoret naiset! Ei kannata antaa miesten aivopestä teitä uskomaan että jos ei "virallisesti" seurustella niin mies saa huidella ja säätää kenen kanssa vaan ja sen pitäisi olla teille ihan OK  ja jos ei ole niin vika on teissä. Totta kai jotkut jätkät yrittää tuota skeidaa syöttää koska se palvelee heidän etuaan.

Jos teitä häiritsee tuollainen käytös, ja useimpia naisia häiritsee kyllä, niin on täysin OK sanoa se ja laittaa saman tien koko suhde katkolle. Mies jolla on useampia hoitoja samaan aikaan ei ole rakastunut eikä edes hieman ihastunut. On itsepetosta kuvitella että olisi vaikka mies mitä lässyttäisi - teot kertoo toista. Kunhan käy hakemassa säännöllistä seksiä, ja sitten raukkamaisesti syyllistetään että ei mua saa kontrolloida, enhän mä ole sulle mitään seurustelua luvannut.

Tuollainen käytös saa olla naisen mielestä väärin ja nainen sitten tekee johtopäätökset ja nostaa kytkintä. 

Sitä ettei meidän ajatus- eikä arvomaailma osunut yksiin käytännössä lainkaan. Eikä elämäntavat. Enkä voi väittää että olisi ollut ihmeemmin sitä kuuluisaa kemiaakaan vaan naiivisti sitä kuvitteli, että kyllä tämä vielä hyväksi muuttuu eikä pidä olla liian nirso koska kukaan ei ole täydellinen.

Vasta kun sanoin, että en jaksa enää odottaa, alkoi vakavampi suhde kiinnostamaan.