Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Uskoin, että mielen ailahtelut olivat ohimenevää. Luotin sanoihin, jotka eivät kovinkaan usein pitäneet.

Sisäinen ääni varoitteli, mutta olin tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon samanlaisia kokemuksia muillakin. Red Flag: jos ei ole ketään kavereita. Kukaan ei soita tai pyydä koskaan mihinkään. Siihen on yleensä syynsä..

- Ei omia harrastuksia, jos ei tissuttelua lasketa

- itsekäs, ei pysty ajattelemaan asioita muiden kannalta. Ei edes välitä ajatella. Ketkä muut? Mitä ne häneen liittyy? Olenkin "nauranut", että mieheni olisi se, joka veisi pelastusliivit naisen/lapsen päältä, että itse pelastuisi. 

- Nuukuus. Laskee jotain makkarapaketin hintaa. Paras oli, että ei suostunut 10 nakin paketista maksamaan euroa, jos mä saan siitä yhden nakin. Mun piti maksaa se, koska kerran syön siitä paketista..

Näitä voisi jatkaa loputtomiin. 

Eli vaikkapa kiusatun kanssa ei kannata olla? No, tytöthän ne itsekin osallistuvat poikien kiusaamiseen ja ovat itsekin pahoja toistensa kiusaajia, joten en ihmettele.  

No, jos se kiusattu on sellainen ettei se pärjää missään yhteisössä. Suhde ei korjaa mt-ongelmia, se pitää muistaa.

Jaa. Psykologit sanoo, että juuri hyvä parisuhde korjaa. Voi luottaa toiseen. Toki siihen varmaan sitä ulkopuolista keskustelua myös tarvitaan.

Kiusatulle suhde voikin olla eheyttävä, mutta ei toimi kaikkiin mt-ongelmiin. Bipo tai skitsofreenikko ei parane suhteen aloittaessaan. Ne väkivaltaiset hyypiöt, jotka ovat istuneet vankilassa parin edellisen kumppaninsa lahtaamisesta, eivät parane uudessa suhteessa. Ei pidä viljellä olettamusta, että on kumppanin harteilla korjata joku, se on kohtuutonta ja ruokkii ideaa lähteä pelastamaan ja korjaamaan toivottomia tapauksia, joissa vaan kärsii itse ja ehkä jopa päätyy mullan alle.

Lennokkaat jutut, liioittelu. Love bombing! Tunne että joku mättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon samanlaisia kokemuksia muillakin. Red Flag: jos ei ole ketään kavereita. Kukaan ei soita tai pyydä koskaan mihinkään. Siihen on yleensä syynsä..

- Ei omia harrastuksia, jos ei tissuttelua lasketa

- itsekäs, ei pysty ajattelemaan asioita muiden kannalta. Ei edes välitä ajatella. Ketkä muut? Mitä ne häneen liittyy? Olenkin "nauranut", että mieheni olisi se, joka veisi pelastusliivit naisen/lapsen päältä, että itse pelastuisi. 

- Nuukuus. Laskee jotain makkarapaketin hintaa. Paras oli, että ei suostunut 10 nakin paketista maksamaan euroa, jos mä saan siitä yhden nakin. Mun piti maksaa se, koska kerran syön siitä paketista..

Näitä voisi jatkaa loputtomiin. 

Eli vaikkapa kiusatun kanssa ei kannata olla? No, tytöthän ne itsekin osallistuvat poikien kiusaamiseen ja ovat itsekin pahoja toistensa kiusaajia, joten en ihmettele.  

No, jos se kiusattu on sellainen ettei se pärjää missään yhteisössä. Suhde ei korjaa mt-ongelmia, se pitää muistaa.

Jaa. Psykologit sanoo, että juuri hyvä parisuhde korjaa. Voi luottaa toiseen. Toki siihen varmaan sitä ulkopuolista keskustelua myös tarvitaan.

Kiusatulle suhde voikin olla eheyttävä, mutta ei toimi kaikkiin mt-ongelmiin. Bipo tai skitsofreenikko ei parane suhteen aloittaessaan. Ne väkivaltaiset hyypiöt, jotka ovat istuneet vankilassa parin edellisen kumppaninsa lahtaamisesta, eivät parane uudessa suhteessa. Ei pidä viljellä olettamusta, että on kumppanin harteilla korjata joku, se on kohtuutonta ja ruokkii ideaa lähteä pelastamaan ja korjaamaan toivottomia tapauksia, joissa vaan kärsii itse ja ehkä jopa päätyy mullan alle.

Älä sekoita asioita. Mielenterveysongelmat eivät tarkoita, että olisi väkivaltainen. Suurin osa potilaista vahingoittaa itseään jos jotakuta vahingoittaa, mutta ei muita. Tämän ketjun vaaralliset kumppanit ei ole nähdäkseni "bipoja tai skitsofreenikoita" vaan narsisteja. Se on täysin eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mihin miehessä alunperin ihastuin, olikin lopulta yksi suurimmista syistä miksi erosimme. Mies ei ollut ns. pi**un perässä, ja tämä oli todella piristävä poikkeus vuosien sinkkuelämän ja kaikenmaailman vonkaajien jälkeen. Vuosien kuluessa opin, että kyseinen mies ei ylipäätään halua seksiä ja pikkuhiljaa läheisyyden puute ajoi meidät erilleen.

Sait sellaisen miehen, jonka halusit, mutta sekään ei riitä. Suurin osa miehistä kokee samaa, paitsi, että naiset ovat innokkaita ja kokeilunhaluisia siihen asti, kun se mies on saatu sitoutettua.

Eihän hän saanut sellaista miestä jonka halusi. Mitä ihmettä höpiset? Miehet saa semmoisen naisen kuinka häntä kohtelevat, ehkäpä se naisen ei ole syy vaan seuraus siitä miten miehen käytös ja arvostus naista kohtaan on muuttunut kun on saatu nainen sitoutettua.

Hah, nyt vasta vitsin heitit. Kaikki naisista jotain ymmärtävät, tietää ettei teitä kannata kohdella liian hyvin. Kun otatte taukoa teeskentelystä, te kutsutte kilttejä miehiä jotka kohtelevat naista kuin kukkaa kämmenellä, nössöiksi. Heiltä pihtaatte, petätte, ja jätätte. 

On olemassa kiltti mies ja kilttimies, ne ovat eri asioita.

Kilttimies on se fedorapäinen neckbeard, joka fanittaa pickup artisteja, viljelee naisvihamielisiä vitsejä ja kommentteja, vinkuu nettipalstoilla kun ei saa neitsyttä alusvaatemallia siivoamaan ja kokkaamaan, odottaa hymystäkin vastineeksi seksiä, jos naisen kohtaa, kohtelee tätä niin ala-arvoisesti, että nainen lähtee ja sitten mies itkee, kuinka naiset ovat niin vaikeita, kun eivät ymmärrä että hän on johtaja jota pitää totella kaikessa ja eikö nyt vähän saa ahdistella ja r*iskailla, kun ei kuitenkin tarkoittaa kyllä eikä häneltä saa kieltää mitään mitä hän haluaa ja naisen tehtävä on palvella ja miellyttää häntä.

Kiltti mies on se, joka on ollut onnellisessa parisuhteessa jo 10 vuotta ja kohtelee perhettään hyvin. Hänellä on tunneälyä, empatiakykyä, keskustelutaitoja, kykenee kompromisseihin, kunnioittaa muita, pystyy analysoimaan itseään ja tarvittaessa kehittämään myös, hoitaa lapsia ja kotia tasavertaisessa suhteessa, osaa puhua ja ilmaista myös muita tunteita kuin vihaa.

Se, että en tajunnut tai halunnut ymmärtää, ettei toinen ole kovinkaan kiinnostunut, että mies oli edelleen kiinnostunut entisestä kumppanistaan. Vonkasi tätä naista eikä malttanut olla minullekaan ilmaisemasta miten ihmeellinen tämä nainen oli. Kun se oli opettaja! Sehän oli suurinta mitä tämä peltiseppä saattoi kuvitella! Tajusin tämän eksään ihastumisen itse asiassa koko ajan, silti minä idiootti katsoin vuosia tätä touhua. Söi kyllä itsetuntoa. Suhde loppui, mutta hän on edelleen tuttavapiirissäni. Tämä eksä on edelleen hänen unelmiensa kohde. Tämä nainen ei vaan huoli häntä (on yhteisiä tuttuja, siksi tiedän) mutta en minäkään. Huh!

Ylipäänsä olen opetellut uskomaan sääntöön "what you see is what you get".

Sulkeutunut eikä juuri kerro itsestään syvemmin --> ei tee sitä jatkossakaan.

Suhteen alussa tulee helposti väärinymmärryksiä --> niitä tulee olemaan aina.

Sotkuisuus --> ei muutu.

Haluttomuus ottaa elämäänsä haltuun, eli mm. vastuunpakoilu, laiskuus --> tuskin muuttuu.

Yltiöromantikko --> elää kuvitelmissa niin parisuhteen kuin ihmistenkin suhteen, ja pettymyksiä siis luvassa.

Seksiä sai vongata heti suhteen alussa. Ei ole muuttunut 20 vuoteen. Muuten mukava kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon samanlaisia kokemuksia muillakin. Red Flag: jos ei ole ketään kavereita. Kukaan ei soita tai pyydä koskaan mihinkään. Siihen on yleensä syynsä..

- Ei omia harrastuksia, jos ei tissuttelua lasketa

- itsekäs, ei pysty ajattelemaan asioita muiden kannalta. Ei edes välitä ajatella. Ketkä muut? Mitä ne häneen liittyy? Olenkin "nauranut", että mieheni olisi se, joka veisi pelastusliivit naisen/lapsen päältä, että itse pelastuisi. 

- Nuukuus. Laskee jotain makkarapaketin hintaa. Paras oli, että ei suostunut 10 nakin paketista maksamaan euroa, jos mä saan siitä yhden nakin. Mun piti maksaa se, koska kerran syön siitä paketista..

Näitä voisi jatkaa loputtomiin. 

Eli vaikkapa kiusatun kanssa ei kannata olla? No, tytöthän ne itsekin osallistuvat poikien kiusaamiseen ja ovat itsekin pahoja toistensa kiusaajia, joten en ihmettele.  

No, jos se kiusattu on sellainen ettei se pärjää missään yhteisössä. Suhde ei korjaa mt-ongelmia, se pitää muistaa.

Jaa. Psykologit sanoo, että juuri hyvä parisuhde korjaa. Voi luottaa toiseen. Toki siihen varmaan sitä ulkopuolista keskustelua myös tarvitaan.

Kiusatulle suhde voikin olla eheyttävä, mutta ei toimi kaikkiin mt-ongelmiin. Bipo tai skitsofreenikko ei parane suhteen aloittaessaan. Ne väkivaltaiset hyypiöt, jotka ovat istuneet vankilassa parin edellisen kumppaninsa lahtaamisesta, eivät parane uudessa suhteessa. Ei pidä viljellä olettamusta, että on kumppanin harteilla korjata joku, se on kohtuutonta ja ruokkii ideaa lähteä pelastamaan ja korjaamaan toivottomia tapauksia, joissa vaan kärsii itse ja ehkä jopa päätyy mullan alle.

Älä sekoita asioita. Mielenterveysongelmat eivät tarkoita, että olisi väkivaltainen. Suurin osa potilaista vahingoittaa itseään jos jotakuta vahingoittaa, mutta ei muita. Tämän ketjun vaaralliset kumppanit ei ole nähdäkseni "bipoja tai skitsofreenikoita" vaan narsisteja. Se on täysin eri asia.

Jos ottaa korjattavakseen masentuneen, joka tasaisin väliajoin uhkailee suisidilla tai yrittää sitä, niin terve kumppani kärsii ja sairastuu lopulta itsekin, vaikka suhteessa ei ole fyysistä väkivaltaa. Kenenkään mielenterveyden parantaminen ei ole toisen ihmisen vastuulla ja velvollisuus eikä niin pidä väittää.

Vierailija kirjoitti:

Se, että en tajunnut tai halunnut ymmärtää, ettei toinen ole kovinkaan kiinnostunut, että mies oli edelleen kiinnostunut entisestä kumppanistaan. Vonkasi tätä naista eikä malttanut olla minullekaan ilmaisemasta miten ihmeellinen tämä nainen oli. Kun se oli opettaja! Sehän oli suurinta mitä tämä peltiseppä saattoi kuvitella! Tajusin tämän eksään ihastumisen itse asiassa koko ajan, silti minä idiootti katsoin vuosia tätä touhua. Söi kyllä itsetuntoa. Suhde loppui, mutta hän on edelleen tuttavapiirissäni. Tämä eksä on edelleen hänen unelmiensa kohde. Tämä nainen ei vaan huoli häntä (on yhteisiä tuttuja, siksi tiedän) mutta en minäkään. Huh!

Mun narsku on kans peltiseppä, onkohan kiertänyt sun kautta? ja silläki on eksä joka on opettaja, joskaan ei kyllä hänestä ole mitään hyvää sanonut. Hänen opettaja eksänsä asuu kylläkin sveitsissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä, ettei ikinä pyydä anteeksi.

Hyvä poiminta! Näitä ihmisiä on paljon ja tiivis yhteiselo on kyllä käytännössä mahdotonta jos tämä taito puuttuu. Siinäkin tuntuu olevan yhteys että ne ketkä eivät ikinä pyydä anteeksi, ovat juuri niitä jotka tekevät usein jotain toista loukkaavaa.

Tämä on totta, mutta ei niin musta-valkoista tämäkään. On ihmisiä, jotka ovat lapsuudessaan kyllästettyjä jatkuvalla anteeksipyytämisellä. Ei sitä jaksa enää aikuisena. Esim. uskonyhteisöissä eläneet. Ei koko ajan tarvitse pyytää anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mies suuttui, kun vahingossa astuin hänen yksiönsä lattialla maanneen aikakauslehden päälle niin, että kansi vähän repesi. Ostin uuden lehden lepytelläkseni häntä.

Kaksi kertaa kavereidensa edessä tylytti minua kovaan ääneen jostakin ihan kummallisesta pikkuasiasta. Olin niin hämmentynyt, että hymyilin vain ällistyneenä.

Mies sanoi suoraan vaivautuneena, että hänen on tosi vaikea näyttää sitä, että tykkää jostakin.

Ei osannut vielä kolmikymppisenä mm. tankata autoa (ajokortin oli siis saanut 18-vuotiaana) tai sytyttää saunanpesää. 

Joutui kaksi kertaa sanaharkkaan kahvilan jonossa, käyttäytyi todella riitaisasti ja aukoi päätään jollekin satunnaiselle mummolle, joka sattui ärsyttämään sillä hetkellä.

Kaikki nuo asiat ovat sellaisia, että olisi pitänyt tajuta, kuinka sosiaalisesti kömpelö (asperger piirteitä) ja omituisen kotiskasvatuksen saanut ihminen on kyseessä. Mutta minä oli nuori ja ihastunut, miellyttämisenhaluinen ja konfliktia kaihtava, itsetuntokin oli niin huono että olin tyytyväinen kun joku minun kanssani halusi olla. Olin parisuhteessa parikymmentä vuotta ja suhde toimi suurelta osin sen takia, että minä joustin, ohitin, selittelin parhain päin, muokkasin huomaamatta omaa käytöstäni, koitin olla mahdollisimman harmiton ja tein loputtoman määrän kompromisseja - koska olen sosiaalisesti taitava ja hymyilevä nainen, niin se sujui minulta. Ja toki miehessä oli myös hyviä puolia ja meillä hyviä hetkiä.

Sitten vain tuli mitta täyteen nelikymppisenä, osin koska itse hakeuduin terapiaan. Olemme juuri eronneet.  

Juuri sama tarina kuin minulla ja miehelläni.

Olen nyt siinä mitta täynnä-vaiheessa. Kuvailit kyllä täydellisesti minunkin mieheni ja liittoni ja minut itsenikin.

Ihmettelen vain, miten olen jaksanutkin näin pitkään.

Ehkä siksi, että huonoista kotioloista ponnistaneena, en tunnistanut omia tarpeitani tai halujani ennen kuin nyt, juuri nelikymppisenä.

Voisin myös kirjoittaa pitkästi ja laajasti mieheni itsekkyydestä, itsekeskeisyydestä, lapsellisista päähän pinttymistä, jankkaamisesta, keskustelemattomuudesta, empatiakyvyn puuttesta, mutta en enää taida jaksaa.

Lainaamani kommentoija valotti asiaa jo ihan riittävästi.

Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti pääset uuteen ja onnelliseen elämään eron myötä!

Kaikissa on jotain ärsyttävää, mutta jos nyt vastaan aloittajan kysymykseen, niin pahinta on mustasukkaisuus, sitten puhumattomuus, sitten pienet valheet. Nämä eri henkilöillä. Mustasukkaisuus tukahduttaa, puhumattomuus lopettaa kaiken, pienet valheet muuttuvat suuriksi.

Suurin ei on tyyppi, joka pitää seksiä palkintona esim. yhdessä syömässä käymisestä. Kaupankäynti ulottuu lopulta kaikkeen muuhunkin.

Tässä omat hälytysmerkkini, joilta tietysti ummistin silmäni kunnes kaikki punaiset liput hulmusivat tuulessa yhtä aikaa.

Suurin piirtein aikajärjestyksessä näin:

- miehen exä oli narsistihullulehmä, joka oli pilannut miehen elämän ja tuhlannut kaikki rahat

- mies halusi alkaa seurustella jo toisella tapaamisella

- hän alkoi suunnitella yhteisiä eläkepäiviä ennen kuin oli tunnettu viikkoakaan

- ihannoi äitiään maasta taivaaseen

- kaikki naiset olivat lehmiä paitsi äitinsä ja minä

- omisti statusauton, -moottoripyörän ja -koiran

- ollessani suhteemme aikana ekalla työmatkalla hän soitteli tunnin välein varmistaakseen, että olen turvassa

- ei tarjoutunut maksamaan omaa osuuttaan mistään vaikkapa viikonlopun ruokaostoksista

- lapset eivät käyneet isällään lainkaan

- käytti erittäin paljon sivistyssanoja, mutta väärin ja väärissä yhteyksissä

- kaikki tuntemansa ihmiset olivat julkkiksia tai muuten alansa huippuja

- kertoi olevansa täysi mulk*u, jos juo väkeviä

- ei juonut ollenkaan alkoholia, olut ei ole alkoholia

- kertoi valaisevia tarinoita kuinka hakkaisi kaikki osapuolet, jos häntä petettäisiin

- kertoi polveutuvansa vanhasta aatelissuvusta, joka on Euroopan jalosukuisimpia

- ihannoi väkivaltaa ja nat*eja

- kaikkea mitä sanoin voitiin käyttää myöhemmin minua vastaan

- syytteli aivan absurdeista asioista

- ja paljon muuta.

Siinä vaiheessa, kun syytti minua narsistihullulehmäksi ymmärsin, että minusta on aika tulla miehen elämän seuraava hullu ex.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon samanlaisia kokemuksia muillakin. Red Flag: jos ei ole ketään kavereita. Kukaan ei soita tai pyydä koskaan mihinkään. Siihen on yleensä syynsä..

- Ei omia harrastuksia, jos ei tissuttelua lasketa

- itsekäs, ei pysty ajattelemaan asioita muiden kannalta. Ei edes välitä ajatella. Ketkä muut? Mitä ne häneen liittyy? Olenkin "nauranut", että mieheni olisi se, joka veisi pelastusliivit naisen/lapsen päältä, että itse pelastuisi. 

- Nuukuus. Laskee jotain makkarapaketin hintaa. Paras oli, että ei suostunut 10 nakin paketista maksamaan euroa, jos mä saan siitä yhden nakin. Mun piti maksaa se, koska kerran syön siitä paketista..

Näitä voisi jatkaa loputtomiin. 

Pakko tarttua tuohon kaveriasiaan, kun se kerran toistuu täällä.

Ensinnäkin monen kotona ei olla opetettu ollenkaan sosiaalisia taitoja ja jos olet vielä hidas oppija, sitten kun olet saanut ne selville, niin ihmekös tuo on, jos ei ole kavereita. Ei kaverittomuus herranen aika ihan oikeasti tarkoita yhtään mitään itsessään. 

Toisekseen, monilla henkisesti sairailla ihmisillä on ihan hirveästi kavereita ja silti samaan aikaan he ovat valmiita silmää räpäyttämättä poistamaan ihmisiä maailmasta koska rahaa on niin kiva kerätä omalle pankkitilille.

Jos on huonot sosiaaliset taidot on myös huonot sosiaaliset taidot parisuhteessa. Sellaisiin ihmisiin ei todellakaan pidä sekaantua.

Se, että voiko kaverisuhteista päätellä näitä taitoja, onkin toinen juttu.

Tapailemillani suhteeseen kykenemättömillä ihmisillä on ollut kavereita ala-asteajoista asti, mutta suhteessa olivat totaalisia puusilmiä ja urpoja. Ei se taidottomuus näy päälle päin.

Ihminen, jolla ei ole kavereita, voi olla potentiaalinen ripustautuja riippakivi, jos tekee kumppanistaan maailmansa keskipisteen.

Juu, se että on kavereita ei kerro kyllä mitään, voin kertoa näin päin että itse pidin pitkään aikuisikään asti yhtä kouluaikojen kaverin kanssa, ja koska olin tuntenut sen ihan lapsesta asti niin osasin suhtautua sen täysin surkeeseen sosiaalisiin taitoihin. Töksäyttelevä, loukkaava ja sit kun sai viinaa niin aivan käsittämätöntä sekoilua, softaan vähän en jaksa kaikkia sen piirteitä alkaa kertomaan,

mutta kun tunsin tyypin, ja jos se meni liian pitkälle niin vittuilin takaisin, ja ehkä se suurin syy miks viimiset vuodet sen kans olin, oli tuo hauskaa ryyppyseuraa,

mutta sääli sitä joka siitä yrittää itselleen tyttöystävää tai vaimoa tehdä(niin ollaan siis naisia), voi olla vähemmän hauskaa, eikä se kyllä koskaan päässyt edes seurusteluasteelle,

mutta pointti oli se että kyllä hänelläkin aina ystäviä oli vaikka ehkä noin parisuhteen kannalta kannattais kiertää kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muutut naisen mieleiseksi, hän jättää koska jokin kipinä puuttuu.

Jos et muutu naisen mieleiseksi  jättää siltikin joten turha muuttua.

Tämä on maailman laki koskien miesoletettuja.

On olemassa myös se kultainen keskitie, jossa ihminen ei luovu omasta persoonastaan toisen tähden, mutta ei myöskään teeskentele, ettei toinen ole ihminenkään jonka toiveista ei siis tarvitse piitata lainkaan. Mutta jatka sinä vain ääripääelämääsi jos ei kerran normaali elämä mahdu käsityskykyysi. Kuluu se aika noinkin.

Naisten normaali elämä on hiuksenhienoa taiteilua miehelle, jossa pienikin ele tai sana voivat laukaista naisessa hysteerisen itkukohtauksen. Ja lähtökohtana kaikki on aina miehen vika. 

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta suhdetta sulla on ollut, ja onko sinulla ollut siis lähes kaikissa suhteissasi tällaista? Että sinusta tuntuu, että nainen irrationaaisesti alkaa vaan itkeä jostain ihan normaalista asiasta tai hänelle sanomastasi?

Jos näin todella on ollut, niin kyllähän se mitä todennäköisimmin kertoo juurikin siitä, että sulla on jotain ongelmia perustavanlaatuisesti ymmärtää, mikä on loukkaavaa ja mikä ei. Olet jostain syystä sokea omalle ikävälle käytöksellesi. Kannattaisiko mennä ehkäpä terapiaan selvittämään tätä kaavaa, jos oivaltaisit missä se ongema on ja ehkäpä siten suhteesi voisivat toimia tulevaisuudessa myös paremmin? Normaalia tuo ei joka tapauksessa ole, eikä tuollaista ole hyvässä suhteessa.

Jos taas olet nuori ja sinulla vähän kokemusta naisista ja on tyyliin yksi seurustelusuhde naisen kanssa, jonka kanssa on tällaista, niin on pieni mahdollisuus, että sillä naisella on jokin pehempi ongelma itsensä kanssa. Jos naista kohtelee normaalilla huomioivuudella, kuten läheisiä ihmisiä kohdellaan, niin silloin tuollainen ei ole tietenkään normaalia.

Siitä päätellen, kuinka yleistät tämän koskemaan samantien kaikkia naisia, niin todennäköisesti kyse on kuitenkin tuosta ensimmäisestä vaihtoehdosta. Että pitäisi tarkastella etupäässä niitä omia käytösmalleja nyt kuitenkin. Sen voin varmaksi kertoa, että normaalia kuvaamasi ei ole millään tavalla kuitenkaan, eikä kuvasta yleisiä käyttäytymismalleja.

Kuunteletko rauhassa, kun sinulle kerrotaan, mikä on esim. itkun syy? Ehkä kannattaisi, voi hyvinkin olla, että kuulet siinä totuuden. Ei kukaan huvikseen itke.

Jatkuva viestipommitus jopa yöaikaan ja jos ei vastannut nanosekunnin sisällä suuttui ja mökötti etten välitä hänestä, ei halunnut juurikaan liikkua yhdessä julkisesti,kertoili into piukeena että tykkää pornosta ja laukeaa vain silloin eli katsoi niitä epätavallisen tiukkoja ja luonnottoman hoikkia ja isotissisiä naisia, itse olin normaalipainon yläpuolella en lihava mutta pyöreyttä ja en isotissinen ja jaksoi huomauttaa että voisin jättää ne suklaat ja karkit syömättä,en tiedä miksi jaksoin sitä ulkonäön arvostelemista ja seksi oli surkeaa koska ei meinannut laueta johtui varmaan mun läskeistä....

Hallitseva äiti.

Eli miehellä vaikea äitisuhde.

Välillä mies haluaa kapinoida äitinsä suuntaan, välillä on täysin äitinsä vietävissä.

Ei mitään normaalia keskitietä.

Tämän tajusin todella liian myöhään.

Vierailija kirjoitti:

Sitä, ettei ikinä pyydä anteeksi.

Tää on toki tärkeää, jos sitä aidosti tarkoittaa. Mutta jos anteeksipyynnöllä aina kuitataan kaikki ikävät teot, eikä mikään muutu, siitä tulee vain merkityksetöntä sanahelinää. Näin oli omassa suhteessani.