Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Kaverini paritti meidät saatesanoilla "ujo ja kiltti, sillä ei oo koskaan ollut ketään niin osaa arvostaa ja pitää kuin kukkaa kämmenellä"

Olisi jo tuossa kohtaa pitänyt tajuta kiertää kaukaa.

Tyyppi oli kuin oppikirjaesimerkki i n cel-miehestä.

Katkera huonosta menestyksestään naisten kanssa, kriteerit pilvissä ja sosiaaliset taidot surkeat.

Tässä niitä merkkejä, joita ilmeni heti, mutta en vaan jotenkin nähnyt totuutta:

- Halusi olla suhteessa joku "pyörittäjä" ja johtaja. Eli pompotteli minua vaikka niin, ettei koskaan voinut sanoa aikaa, koska nähdään ja muutti suunnitelmiaan myös ihan yhtäkkiä. Ei tullutkaan silloin kun sanoi. Sai tästä järkättyä riidan ja syytettyä tietenkin minua, syytin itsekin itseäni, että miksen vaan voi olla itsekin "rento ja go with the flow". Siis esimerkiksi saattoi olla jo matkalla luokseni, niin ilmoittikin, että hän menee kaverin kanssa kahville. Lähti myös kerran luotani yhtäkkiä "näkemään jotain kaveria." Suhteemme sitten muuten päättyikin yhteen tämmöiseen temppuun, että feidasi omana synttärinään mut ja selkeästi kieli pitkällä odotti, että nyt alkaa mehevä riita. Silloin päätin, että nyt riittää.

- Tämäkin nipisteli! Mikä näitä nipistelijöitä vaivaa. Nyppi tukasta myös, yritti kampata, tökki jne aivan jatkuvasti. Myös innostui, kun kielsin.

- Kajosi omaisuuteeni mm availi kaappejani ja laittoi vaikka jonkun hattuni päähänsä ja ilkkui että mikä tää on. Kävi jääkaapillani. Piilotteli tavaroitani. Tämä kaikkihan tietysti oli vaan huumoria mistä ei saanut suuttua. Voi kuulostaakin pieneltä, mutta kaikki tuo tökkiminen, nyppiminen ja tuo ihme kajoava käytös huusi inhoa ja epäkunnioitusta minua kohtaan.

- Jatkuvasti kiukkuinen ja ärtynyt, suuttui ihan mitättömistä asioista, etenkin minkä tahansa asian kysyminen oli pahin laukaisija.

- Arvosteli ulkonäköäni. Sanoi rumaksi ja myös jatkuvasti vihjaili painostani, että laihduttaisin. Tarviiko edes sanoa tyypin omasta kondiksesta jotain. Ja tuo rumaksi sanominen oli vielä pahempaa. Sanoi siis, että jos hän ihan rehellinen on, niin en ole hänestä kaunis.

Tämä nyt kyllä on juuri se ilmiö, kun peräkammarinpoika on päässyt toosan makuun. On kihahtanut hattuun ja herää joku raivo, että saan ja "oon ansainnut" paremman kun ton.

- Ei esitellyt kavereille. Juoksi viikonloput baareissa, mutta sinne ei ikinä pyytänyt mukaan. Muutenkin oli dokailu ykkössijalla elämässä, pe, la pyhitetty dokaamiselle ja su darralle.

Tässä nyt joitain ja kyllä kaduttaa ja harmittaa että tuhlasin edes pari kuukautta häneen. Onneksi kuitenkin "en ollut tarpeeksi hyvännäköinen" hänelle,niin ei ollut kiinnostunut vakavammasta jutusta... :D

Rakkauspommitus. Alusta asti puhelin täyttyy viesteistä ja haluaa olla jatkuvasti yhdessä kuin siamilaiset kaksoset. Kitaraserenadeja, kukkia, lahjoja, suuria eleitä kuten romanttisissa elokuvissa konsanaan. Kehuu maasta taivaaseen, olet ihanin, kaunein ja fiksuin ja kun hän on vain tämmöinen (vain tämmöinen- tästä tietää huonon itsetunnon, jonka takia se kaltoinkohteluhelvetti aikanaan alkaa) ettei ansaitse noin yliluonnollisen täydellistä olentoa. Jos jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta.

Halu sitoutua/ sitouttaa toinen nopeasti. Eksä halusi kuukauden tuntemisen jälkeen, että muuttaisin toiselle puolelle Suomea hänen luokseen ja jättäisin opiskeluni ja työni kotipaikkakunnallani, en suostunut ja syyllisti etten rakasta. Myöhemmin halusi kihloihin 3kk kohdalla, en suostunut ja se todella alkoi kaihertaa äijää. En edes halua naimisiin ylipäätään, joten miksi kihloihinkaan. Ja ei ollut kosinta, vaan keskustelu samalla kun katsottiin leffaa. Toisaalta kosintaankaan ei ole pakko suostua.

Venkoili kaikella tavalla, että saisi minut raskaaksi. Kun kerran suutuin todella ja ärähdin, niin möläytti että sitten en ikinä jättäisi häntä jos meillä olisi lapsi.

Mustasukkaisuus. Mustasukkaisuutta voi olla hieman ihan terveen rajoissa, mutta kyttääminen ja kielto nähdä omia sukulaisia tai ystäviä ei ole sitä. Ihmettelin miten eksä voi tietää missä kenkäkaupassa olen käynyt ja mistä asiasta viestitellyt äidin kanssa. Löysin puhelimestani vakoiluohjelman. Onneksi lipsautteli tuommoisia ja luuli etten tajua, niin osasin epäillä jotain hämärää.

Liian pitkään katsoin tuota perceilyä, alun jälkeen tyypistä kuoriutui elämää rajoittava marttyyrimököttäjä ja fyysinen väkivalta alkoi pikkuhiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kunnioittanut ajankäyttöäni. Jos kerroin milloin on kiire, hän muka sattumalta tuli juuri silloin häiritsemään. Jälkeenpäin tajusin että kiusaaminen oli harkittua.

Ei välttämättä harkittua kiusaamista, voi olla myös huomionkipeyttä.

Tätä on kummassakin sukupuolessa ihan hirveästi.

Vierailija kirjoitti:

Että mies oli varattu. Senhän pitäisi jo itsessään kertoa paljon. Mutta sokaistuneena huomiosta luulin olevani parempi kuin ex-vaimo. Uskoin miehen jutut huonosta suhteesta . Nyt viisastuneena tajuaisin, että kunnon mies olisi hoitanut huonon vanhan suhteen alta pois ennenkuin alkaa uuden😕

Sama. Mies kertoi melkoisen nyyhkytarinan miten seksi oli loppunut ja hän oli joutunut käydä vieraissa jne. No, opin kyllä miksi se oli loppunut: mies oli niin tolkuttoman itsekäs, myös sängyssä. Seksi loppui myös meillä lähes kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos muutut naisen mieleiseksi, hän jättää koska jokin kipinä puuttuu.

Jos et muutu naisen mieleiseksi hän jättää siltikin joten turha muuttua.

Tämä on maailman laki koskien miesoletettuja.

Hätytysmerkki: Mustavalkoinen ajatteutapa ja asioiden kärjistäminen tai yleistäminen siihen pisteeseen asti, ettei ole totta.

 Edellisen kirjoittajan esimerkissä, vaikka leikkimieisesti kärjistettäisiin, niin se ainut järkevä vaihtoehto nyt puuttuu näiden ääripäiden väliltä. On totta, että jos ei ole sitä omaa mielipidettä ja vähän jämäkkyyttäkin, niin monelle se on turn off. Jos taas on kovin itsekäs, eikä ole valmis joustamaan ja ottamaan myös toista huomioon niin sekin on turn off. Terve toimintatapa niin miehillä kuin naisilla on se, että on se oma tie ja omat mielipiteet, mutta on valmis ja pitää tärkeänä myös joustaa ja ottaa huomioon toisenkin. Osaa tehdä kompromisseja. Tällainen on normaalia hyvää vuorovaikutusta.

Hälytysmerkki 2:

Tapailuvaiheessa kertoi, ettei hänen mielestään kompromissien tekemien ole järkevää, kun sitten tulee vaan kaikkien kannalta huono vaihtoehto, eikä kukaan saa sitä mitä oikeasti haluasi.

En arvannut sitä, että se tarkoitti lähes täyttä joustamattomuutta ja että hän tekee mitä haluaa, eikä ole valmis ottamaan huomioon minulle tärkeitäkään asioita tai jos tuee vaikeita yllättäviätilanteita esim. Eli siis minä mukautan elämäni hänen elämäänsä. Itse kun olen joustava luonteeltani, ja elämäntilanateeni oli sellainen, ettei minulla ollut paljoa velvollisuuksia mikä mahdollisti enemmän toisen mukaan menemisen, eikä mulla ollut niin väliä esim. missä vietimme vapaa-aikaa, niin aloin huomata hänen suuren joustamattomuutensa ja kykenemättämyyden huomioida toista oikeasti tärkeissä asioissa, aivan liian myöhään. (huomiota ja huomoonosoituksia jakoi kyllä oma-alotteisti, silloin kun hän oli sellaislla tuulella, mikä hämäsi minua myös tässä asiassa.)

Vierailija kirjoitti:

Ensi tapaamisen jälkeen selvisi että oli naimisissa. Oli piilottanut sormuksen taskuun melkein heti kun tapasimme,en sitä huomannut.

Rakkaus sokaisi täysin. Kukaan ei milloinkaan ole rikkonut psyykettäni niinkuin kyseinen mies. Suhde kesti vuosia ja kaiken saman teki lopulta minulle.

Siis petti sitten sinuakin jonkin uuden sivuhoidon kanssa? Oliko koko tuon ajan naimisissa? Miten jäi kiinni ja miten teidän eronne sitten tapahtui?

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon samanlaisia kokemuksia muillakin. Red Flag: jos ei ole ketään kavereita. Kukaan ei soita tai pyydä koskaan mihinkään. Siihen on yleensä syynsä..

- Ei omia harrastuksia, jos ei tissuttelua lasketa

- itsekäs, ei pysty ajattelemaan asioita muiden kannalta. Ei edes välitä ajatella. Ketkä muut? Mitä ne häneen liittyy? Olenkin "nauranut", että mieheni olisi se, joka veisi pelastusliivit naisen/lapsen päältä, että itse pelastuisi. 

- Nuukuus. Laskee jotain makkarapaketin hintaa. Paras oli, että ei suostunut 10 nakin paketista maksamaan euroa, jos mä saan siitä yhden nakin. Mun piti maksaa se, koska kerran syön siitä paketista..

Näitä voisi jatkaa loputtomiin. 

Eli vaikkapa kiusatun kanssa ei kannata olla? No, tytöthän ne itsekin osallistuvat poikien kiusaamiseen ja ovat itsekin pahoja toistensa kiusaajia, joten en ihmettele.  

No, jos se kiusattu on sellainen ettei se pärjää missään yhteisössä. Suhde ei korjaa mt-ongelmia, se pitää muistaa.

Jaa. Psykologit sanoo, että juuri hyvä parisuhde korjaa. Voi luottaa toiseen. Toki siihen varmaan sitä ulkopuolista keskustelua myös tarvitaan.

uppp

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.. naiset ovat innokkaita ja kokeilunhaluisia siihen asti, kun se mies on saatu sitoutettua.

Näin on käynyt minulle naisena monta kertaa, totta. Miksi? Siksi, että olen naiivina suhteen alussa kuvitellut että vaivannäköni annetaan myös takaisin päin jossain vaiheessa. Olen kokeillut vaikka mitä miesten toiveita, yrittänyt keksiä mistä he tykkäävät, jne jne. Lopulta olen AINA huomannut että mitä hittoa, tämähän on ihan yksipuolista! Minä teen ja kokeilen ja ehdotan mitä HE haluavat. He eivät ikinä kokeile, ehdota, eivätkä tee mitä MINÄ haluaisin. Siihen ne omatkin halut ja into sitten kuolee, kun aina vain päätyy miellyttämään toista eikä ikinä itse saa mitään.

Eli ketjun aiheeseen: olen katsonut yksipuolista vaivannäköä läpi sormien, enkä tee sitä enää koskaan. Jos vaivannäköäni ei välittömästi anneta minulle takaisin, on suhde siinä. Esim jos minä teen jotain (vien treffeille, teen seksuaalisen palveluksen jota mies haluaa, annan lahjan tms) odotan mieheltä vastaavaa takaisin. Jos sitä ei tule, en esim ehdota seuraavia treffeja / harrasta seksia ja suhde kuolkoot siihen. Miesten kanssa on ihan pakko olla näin laskelmoiva, tai se menee aina siihen että minä annan, annan ja annan ja mies vaan tyytyväisenä ottaa.

Tämä johtuu usein siitä, että miehiä on paapottu kotona ylen määrin ja eivät välttämättä opi koskaan, että asioita voi myös antaa jollekin eikä vain aina olla saamapuolella. Minä olen tällainen mies, huomaan usein olevani kovin itsekäs tästä johtuen, mutta etuni on että tiedostan tämän.

Aina voi parantaa itseään.

Alkoi määräämään mm. talousasioissa jo ennen kuin edes asuimme yhdessä. Mustasukkaisuus naisista, joita en ollut edes nähnyt. Valehtelua joka asiasta, heti suhteen alusta asti. Valehtelua, keksittyjä tarinoita. Arvosteli kaikki mun sukulaiset ja kaverit.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini paritti meidät saatesanoilla "ujo ja kiltti, sillä ei oo koskaan ollut ketään niin osaa arvostaa ja pitää kuin kukkaa kämmenellä"

Tuo on se suurin vale, mitä voi sanoa. Liian usein näillä joilla ei ole koskaan ollut ketään, on niin vastenmielinen luonne ja käytös että ei ihmekään ettei ole ollut koskaan ketään.

Tapasin sellaisen miehen kerran. Miehen perhe ja lähipiiri niin hehkutti, että on niin kivaa kun tuolla miehellä on vihdoin joku. He tekivät kaikkensa tuodakseen positiivisia puolia esiin tästä miehestä mm. kehuivat jatkuvasti ja kertoilivat sankaritarinoita ja siloittelivat ja selittelivät sen huonoa käytöstä, kun sellaista alkoi ilmaantumaan ihan heidän silmiensä alla ja julkisilla paikoilla. Vetosivat vielä, että enhän jätä sitä, se kun on vaan välillä erikoinen persoona ja ei ole suhteissa ollut. Kyllä jätin. En ole parisuhdementori öykkärille, ei niitä voi parantaa ja pelastaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon seksiasiaan. Miten tämä edes käytännössä menisi ettei "lasketa" palveluksia eikä saisi odottaa mitään? Nainen ottaa suihin, hyväilee miestä, mies vetäisee pikapanot ja jättää naisen sänkyyn mennessään itse suihkuun. Nainen alkujaan pitää kyllä sekä suuseksistä että yhdynnästa, mutta ei luonnollisesti itse ehdi tässä saada mitään.

Kun nainen pyytää mieheltä esim suuseksia mies on joko "väsynyt, vähän myöhemmin sitten" (ei tapahdu ikinä) tai jos nainen pyytää hidastamaan yhdynnän aikana mies sanoo että se on tylsää eikä tunnu yhtä hyvältä.

Pitäisikö naisen ikuisesti jatkaa tätä seksuaalipalvelijan osaansa saamatta itse ikinä mitään, kun "ei seksissä lasketa"? Vai jättää myös se suuseksi ja yhdynta välistä, koska ne eivät enää olekaan nautinnollisia? --> joka sitten johtaa just siihen mitä aiemmin sanoin, että koko seksi ja suhde loppuukin sitten siihen. Mutta kun se oli sitten muka laskelmoivaa ja väärin...

Luulen, että monessa suhteessa käy näin. Siksi naiset menettävät kiinnostuksen. Itse olen lopettanut suhteet, joissa mies ei halua tyydyttää minua. Turha niitä on jatkaa, se muuttuu vain huonommaksi ajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon samanlaisia kokemuksia muillakin. Red Flag: jos ei ole ketään kavereita. Kukaan ei soita tai pyydä koskaan mihinkään. Siihen on yleensä syynsä..

- Ei omia harrastuksia, jos ei tissuttelua lasketa

- itsekäs, ei pysty ajattelemaan asioita muiden kannalta. Ei edes välitä ajatella. Ketkä muut? Mitä ne häneen liittyy? Olenkin "nauranut", että mieheni olisi se, joka veisi pelastusliivit naisen/lapsen päältä, että itse pelastuisi. 

- Nuukuus. Laskee jotain makkarapaketin hintaa. Paras oli, että ei suostunut 10 nakin paketista maksamaan euroa, jos mä saan siitä yhden nakin. Mun piti maksaa se, koska kerran syön siitä paketista..

Näitä voisi jatkaa loputtomiin. 

Pakko tarttua tuohon kaveriasiaan, kun se kerran toistuu täällä.

Ensinnäkin monen kotona ei olla opetettu ollenkaan sosiaalisia taitoja ja jos olet vielä hidas oppija, sitten kun olet saanut ne selville, niin ihmekös tuo on, jos ei ole kavereita. Ei kaverittomuus herranen aika ihan oikeasti tarkoita yhtään mitään itsessään. 

Toisekseen, monilla henkisesti sairailla ihmisillä on ihan hirveästi kavereita ja silti samaan aikaan he ovat valmiita silmää räpäyttämättä poistamaan ihmisiä maailmasta koska rahaa on niin kiva kerätä omalle pankkitilille.

Vierailija kirjoitti:

Animen katselu, tietokonepelien pelaaminen ja työttömyys.

KYLLÄ

siis ihan oikeasti juoskaa kaukaa jos tekee noita 3 

Sitä että kaikki kääntyi aina minun syykseni. Jos hän jäi kiinni esim. valehtelusta, oli se minun syytäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon samanlaisia kokemuksia muillakin. Red Flag: jos ei ole ketään kavereita. Kukaan ei soita tai pyydä koskaan mihinkään. Siihen on yleensä syynsä..

- Ei omia harrastuksia, jos ei tissuttelua lasketa

- itsekäs, ei pysty ajattelemaan asioita muiden kannalta. Ei edes välitä ajatella. Ketkä muut? Mitä ne häneen liittyy? Olenkin "nauranut", että mieheni olisi se, joka veisi pelastusliivit naisen/lapsen päältä, että itse pelastuisi. 

- Nuukuus. Laskee jotain makkarapaketin hintaa. Paras oli, että ei suostunut 10 nakin paketista maksamaan euroa, jos mä saan siitä yhden nakin. Mun piti maksaa se, koska kerran syön siitä paketista..

Näitä voisi jatkaa loputtomiin. 

Pakko tarttua tuohon kaveriasiaan, kun se kerran toistuu täällä.

Ensinnäkin monen kotona ei olla opetettu ollenkaan sosiaalisia taitoja ja jos olet vielä hidas oppija, sitten kun olet saanut ne selville, niin ihmekös tuo on, jos ei ole kavereita. Ei kaverittomuus herranen aika ihan oikeasti tarkoita yhtään mitään itsessään. 

Toisekseen, monilla henkisesti sairailla ihmisillä on ihan hirveästi kavereita ja silti samaan aikaan he ovat valmiita silmää räpäyttämättä poistamaan ihmisiä maailmasta koska rahaa on niin kiva kerätä omalle pankkitilille.

Jos on huonot sosiaaliset taidot on myös huonot sosiaaliset taidot parisuhteessa. Sellaisiin ihmisiin ei todellakaan pidä sekaantua.

Se, että voiko kaverisuhteista päätellä näitä taitoja, onkin toinen juttu.

Tapailemillani suhteeseen kykenemättömillä ihmisillä on ollut kavereita ala-asteajoista asti, mutta suhteessa olivat totaalisia puusilmiä ja urpoja. Ei se taidottomuus näy päälle päin.

Ihminen, jolla ei ole kavereita, voi olla potentiaalinen ripustautuja riippakivi, jos tekee kumppanistaan maailmansa keskipisteen.

Vierailija kirjoitti:

Mies ottaa kaiken mitä sanoan henkilökohtaisena loukkauksena.  Tämä on ihan sietämätöntä, en uskalla puhua miehelle juuri mitään, vähän vain myöntelen. Omaa mielipidettä en voi sanoa mistään asiasta, koska mies ottaa mielipiteeni loukkauksena ja hyökkäyksenä häntä itseään vastaan. 

Esim, kerran murehdin sitä, miten huonosti meidän talon keittiö on suunniteltu, kun ei siinä ole minkäänlaista työskentelytilaa/laskea kuumia kattiloita ym niin mies loukkaantui ihan, kuin olisi häntä asiasta syyttänyt. Ollaan ostettu talo valmiina, eikä miehellä ole osaa eikä arpaa keittiön suunnittelussa.

En tiedä voiko huono itsetunto tehdä tuollaista vai mikä on, kun kaikki asiat tulkitaan niin, että ne on syytöksiä häntä vastaan, vaikka asialla ei olisi mitään tekemistä miehen tekemisten kanssa.

Samoin miehen on pakko löytää "syyllinen" joka asiaan mitä tapahtuu.

Kerran oli WC:n peilikaapin ovi irronnut saranaltaan ja mies piti hirveän ristikuulustelun, että kuka siinä on ROIKKUNUT.

No en tiedä oliko siinä mikä vika, mutta se ovi irtosi saranoitaan monet kerrat ja kukaan ei uskaltanut siitä miehelle sanoa. Lapsetkin oppi, että mistään ei voi mennä iskälle sanomaan, että on mennyt rikki, kun alkoi kamala kuulustelu ja syyttely, vaikka tuo tavara olisi ollut 100 vuotta vanha ja särkynt ihan vanhuuttaan.

En ymmärrä mistä tuollainen "syyllisten" hakeminen joka asiaan johtuu. 

Tuosta asiasta olen kyllä miehelle sanonut ja on selvästi yrittänyt tapojaan parantaa. 

Miehellä on muutenkin tapana tehdä outoja yhteenvetoja asioista. 

Kerran olin lasten kanssa rannalla (3 lasta, olin lasten kansa vuosikausia rannalla kaikki aurinkoiset päivät, eli tosi usein) ja sehän on tarkkaa vahtimista, että näät koko ajan ne päät pinnalla. Siinä sivusilmällä kerran huomasin vieraankin lapsen, joka sukelteli ahkerasti, kunnes huomasin, ettei lapsi sukellellut vaan oli hukkumassa. Lähdin syöksymään veteen, mutta siinä kohtaa lapsen isäkin oli huomannut tapahtuman ja ryntäsi pelastamaan lapsensa.

Kun kotona kerroin tämän miehelle, mies sanoi, etteihän sinua voi lasten kanssa päästää rannalle, kun sinä annat lasten hukkua! Mitä pirua, minähän vahdin niiden omien lisäksi vielä vieraankin lapsen niin, että  huomaan, että tämä on hukkumassa, ennen kuin oma isänsä huomasi asian.

Huono itsetunto on hyvin yleistä ihmisillä ja jos vielä puuttuu kyky itsereflektoida asioita menneisyydestä, niin ongelmavyyhti on helposti valmis. 

Monen miehen egolle on liikaa se, että itseä pitäisi kehittää, en tajua tätä itsekään, miksi näin on joidenkin kohdalla, vaikka olen itsekin mies.

Puuttuminen lähisukulaisuussuhteisiin näkemättä ensimmäistäkään (tai muistamatta tuskin edes heidän nimiään). Liian nopeasti eteneminen. Yltiöpäinen jalustalle laitto (jonka jälkeen tultiinki sitten alas, toinen henkisesti ja seuraava fyysisestikin). Onneksi pääsin siitä suosta.  

"Sattumalta" miehen äiti soitti joka kerta, kun nähtiin suhteen alkuvaiheessa. Uskoin alussa että se oli sattumaa, mutta suhteen edetessä kävi ilmi, että äiti soitti hänelle joka päivä monta kertaa päivässä. Muuten normaalin oloinen, työssäkäyvä ja aktiivinen ihminen, tämä nainen oli silloin ehkä 40-50-vuotias, mutta soitti kaikki lapsensa läpi joka päivä moneen kertaan. Vieläkin ihmetyttää miten kukaan edes jaksaa... Äiti tiesi tästä miehestä ihan kaiken, neuvoi kaikessa ja mies noudatti jokaista neuvoa. Hän ei jättänyt KOSKAAN vastaamatta, kun äiti soitti. Hänellä oli myös äitinsä luottokortin rinnakkaiskortti (en tiedä miten se meni, mutta kuitenkin äitinsä luottokortilla maksoi), joten äiti tiesi myös kaikki isommat ostokset ja neuvoi miten kannattaa maksaa takaisin jne. Mies kävi töissä ja oli jumankauta aikuinen ihminen!!

Toisaalta sitten ei kuitenkaan kunnioittanut äitiään yhtään, koska isänsä ei kunnioittanut häntä. Hän myös nimitti isäänsä isiksi. Olin kerran miehen luona käymässä samaan aikaan hänen vanhempiensa kanssa ja kuulin miehen isän sanovan äidille aika ilkeästi jotain tyyliin että aina raahaat liikaa tavaraa mukaan ja myöhästelet ja mitä kaikkea. Heidän lähdettyään tapailumies sanoi vihaisena ja ilkeästi sanasta sanaan samat asiat minulle! Olin aivan äimänä, koska en ole yhtään samanluonteinen eikä nuo asiat päteneet minuun yhtään. Samantyylistä gaslightingia oli muutakin, hän esimerkiksi pokkana väitti että noin ei tapahtunut asiasta, joka oli tapahtunut ihan hetki sitten.

Suhteen loppuvaiheessa (kesti alle vuoden) mies suhtautui minuun jotenkin kuin olisi oman parisuhteensa ulkopuolinen. Hän tarkkaili tekemisiäni, arvosteli, antoi "neuvoja" joka asiassa jne. jne. - eli siis toisteli äitinsä puheita minulle. Se oli oikeasti todella karmivaa. Mies ei varmaan ikinä edes yrittänyt tutustua minuun tai kyennyt mihinkään oikeaan parisuhteeseen, koska äitinsä kanssa roikkuivat toisissaan niin kiinteästi. Todella epäterve suhde heillä kaikin puolin, enkä ole toista vastaavaa nähnyt koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon samanlaisia kokemuksia muillakin. Red Flag: jos ei ole ketään kavereita. Kukaan ei soita tai pyydä koskaan mihinkään. Siihen on yleensä syynsä..

- Ei omia harrastuksia, jos ei tissuttelua lasketa

- itsekäs, ei pysty ajattelemaan asioita muiden kannalta. Ei edes välitä ajatella. Ketkä muut? Mitä ne häneen liittyy? Olenkin "nauranut", että mieheni olisi se, joka veisi pelastusliivit naisen/lapsen päältä, että itse pelastuisi. 

- Nuukuus. Laskee jotain makkarapaketin hintaa. Paras oli, että ei suostunut 10 nakin paketista maksamaan euroa, jos mä saan siitä yhden nakin. Mun piti maksaa se, koska kerran syön siitä paketista..

Näitä voisi jatkaa loputtomiin. 

Pakko tarttua tuohon kaveriasiaan, kun se kerran toistuu täällä.

Ensinnäkin monen kotona ei olla opetettu ollenkaan sosiaalisia taitoja ja jos olet vielä hidas oppija, sitten kun olet saanut ne selville, niin ihmekös tuo on, jos ei ole kavereita. Ei kaverittomuus herranen aika ihan oikeasti tarkoita yhtään mitään itsessään. 

Toisekseen, monilla henkisesti sairailla ihmisillä on ihan hirveästi kavereita ja silti samaan aikaan he ovat valmiita silmää räpäyttämättä poistamaan ihmisiä maailmasta koska rahaa on niin kiva kerätä omalle pankkitilille.

Tää. Mulla ei teknisesti ottaen ole kavereita (ei ketään perheen ulkopuolista, jota pyytää mihinkään), mutta olen kyllä ihan tasapainoinen ihminen ja pitkässä parisuhteessa, ja nykyään sosiaaliset taitonikin olisivat hyvät.

Peruskoulussa koulukiusaustaustaa ja lukiossa vaikeuksia löytää paikkani, joten jäi ne "Tyttökaverit 4ever" saamatta. Sittemmin olen saanut tuttavia kouluista ja työpaikoilta, mutta eivät nämä aikuisena saadut kaverisuhteet ole kestäneet elämän muutoksia. Niitä tulee ja menee.

En nykyään tunne yksinäisyyttä enkä huonommuutta kaverittomuudesta. Tekemistä riittää enempi kuin aikaa... Minulle olisi isompi stressi miettiä, miten pitää väkinäisesti kiinni jostain haalistuneesta kaveruudesta 300 km päässä.