Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Vierailija kirjoitti:

Naisethan tunnistaa narsistit ja muut ongelmat  heti aina...

Siinähän se vitsi onkin, kun ei tunnista. Jotkut toki nopeammin, mutta joillakin se kestää ja ehditään mennä naimisiin ja pahimmassa tapauksessa suhteessa on jo lapsia, ennen kuin ongelmat paljastuu.

Jos heti eka tapaamisella tunnistaisi, että hei tuon kanssa tulee ongelmia, niin silloihan ongelmia ei tulisi, kun  heti tietäisi, että kantapäät vastakkain vastakkain ja menoksi eri suuntiin.

Ei tässäkään ketjussa naiset väitä, että he samantien ovat tajunneet vaaran, kun ovat miehen tavanneet. Päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vitsailumielessä pilkkaaminen, "vittuilu", joka aina viittasi siihen, että olen tyhmä tai bimbo, tms. Yleinen naisvihamielisyys, yleensä huumoriin piilotettu, ja perinteiset selitykset, kuinka olen "erilainen" kuin muut naiset. Olin nuori ja otettu tyypin ihailusta. Toista kertaa moinen misogynia ei menisi läpi yhdenkään "vitsin" vertaa. Eka iso hälytysmerkki oli, että suuttui mulle, kun suutuin hänelle siitä, että arvosteli ulkonäköäni ja pyysi, että en meikkaisi ollenkaan. Mun olisi kuulemma pitänyt pyytää anteeksi, että olin "käyttäytynyt huonosti"! No, katselin aika monien merkkien läpi ja elinkin sitten väkivaltahelvetissä jokusen vuoden. 

Minua jaksaa aina ihmetyttää naikk0sten ułına siitä, että joku kehuu paremman näköiseksi ilman meikkiä ja/tai kyseenalaistaa meikkaamisen. Mitä v...???? Itse rakastan luonnollisuutta ja minulle yksi miekk0nen sanoi ihan suoraan, ettei ymmärrä miksi meikkaan aina, vaikka menisin vain kotiin hänen luotaan. Ja se oli minulle iso kohteliaisuus. Ei käynyt mielessäkään alkaa itkemään ja vinkumaan tuollaisesta????

Juu juu, varmaan onkin naisen kirjoitus, uskokoon ken tahtoo.... Naisviha loistaa kauas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muutut naisen mieleiseksi, hän jättää koska jokin kipinä puuttuu.

Jos et muutu naisen mieleiseksi  jättää siltikin joten turha muuttua.

Tämä on maailman laki koskien miesoletettuja.

On olemassa myös se kultainen keskitie, jossa ihminen ei luovu omasta persoonastaan toisen tähden, mutta ei myöskään teeskentele, ettei toinen ole ihminenkään jonka toiveista ei siis tarvitse piitata lainkaan. Mutta jatka sinä vain ääripääelämääsi jos ei kerran normaali elämä mahdu käsityskykyysi. Kuluu se aika noinkin.

Naisten normaali elämä on hiuksenhienoa taiteilua miehelle, jossa pienikin ele tai sana voivat laukaista naisessa hysteerisen itkukohtauksen. Ja lähtökohtana kaikki on aina miehen vika. 

Tässä hyvä esimerkki yhdestä tai pikemminkin useammasta redflagista.

1. Naiset/miehet lokerointi, sekä vastakkain asettelu. Ei näe ihmisiä yksilöinä, eikä asioita asioina

2. Empatia kyvyttömyys

3. Suunnitelmallisuus/uskonnollisuus.

4. "Valtataistelu" sen sijaan että oltaisiin tasaarvoisessa suhteessa, niin hakeutuu joko niskan päälle tai "alistuu". Erimielisyydet ovat sotahuuto, eikä asioita haluta ratkaista. On vain mahdollisuus joko hävitä tai voittaa.

Se sana on TASA-ARVO, İDİOOTTI.

Hyvä kun muistutit yhdestä todella suuresta Red flagistä, kielioppi poliisina toimiminen. Sinun kaltaiset ihmiset eivät koskaa hyväksy mitään muuta kuin oman tavat ja tyylit ja kaikki pitää tapahtua täydellisesti.

-eri

Kannattais sunkin välillä pyrkiä tekemään asiat täydellisesti eikä aina puolivillaisesti. Että ottaa huolimattomat ja välinpitämättömät ihmiset päähän!!!

Oltiin todella läheisissä väleissä, oikeastaan "seurusteltiin" mutta ei oltu tehty sitä mitenkään virallisesti tai edes kysytty, että seurustellaanko me jne... Mies jäi kiinni siitä, että oli sekstaillut yhden mun kaverin kanssa.

Tyhmänä ja nuorena ajattelin että kun ei "virallisesti" oltu yhdessä niin olihan hän vapaa sekstailemaan kenen kanssa tahtoo.

No koko suhteen ajanhan se petti.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset paljastavat samantien, keitä ovat, mutta rakastuneilla tai rakastumista epätoivoisesti kaipaavilla kestää kuukausia tai vuosia uskoa sitä. Kun joku on sulkeutunut tai laiska, hän on sitä myöhemminkin. Jos joku ei etsi mitään vakavaa, hän ei muuta mieltään. Jos hän kertoo pitävänsä vain nuorista naisista, hän ei katsele sua enää, kun olet vanhempi. Ei ole poikkeuksia, kukaan ei ole niin erityinen rakastumisvaiheen jälkeen. Uskokaa, kun teille näytetään/kerrotaan. 

Tämä!!!

Tein itse lahjan hänelle. Hän sanoi, että hänellä on niitä monta ennestäänkin, kun äiti hankkinut. Ei sanonut kiitos. Olisi pitänyt tajuta, että en tule koskaan kelpaamaan, kun äiti on se ainoa täydellinen, johon verrataan

Ensimmäiseltä sivulta löysin jo yli kymmenen viestiä mitä olen saanut naissuhteissani kokea.

Tuntuu liian pahalta jatkaa lukemista.

Tsemppiä kaikille pettyneille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muutut naisen mieleiseksi, hän jättää koska jokin kipinä puuttuu.

Jos et muutu naisen mieleiseksi  jättää siltikin joten turha muuttua.

Tämä on maailman laki koskien miesoletettuja.

On olemassa myös se kultainen keskitie, jossa ihminen ei luovu omasta persoonastaan toisen tähden, mutta ei myöskään teeskentele, ettei toinen ole ihminenkään jonka toiveista ei siis tarvitse piitata lainkaan. Mutta jatka sinä vain ääripääelämääsi jos ei kerran normaali elämä mahdu käsityskykyysi. Kuluu se aika noinkin.

Naisten normaali elämä on hiuksenhienoa taiteilua miehelle, jossa pienikin ele tai sana voivat laukaista naisessa hysteerisen itkukohtauksen. Ja lähtökohtana kaikki on aina miehen vika. 

Tässä hyvä esimerkki yhdestä tai pikemminkin useammasta redflagista.

1. Naiset/miehet lokerointi, sekä vastakkain asettelu. Ei näe ihmisiä yksilöinä, eikä asioita asioina

2. Empatia kyvyttömyys

3. Suunnitelmallisuus/uskonnollisuus.

4. "Valtataistelu" sen sijaan että oltaisiin tasaarvoisessa suhteessa, niin hakeutuu joko niskan päälle tai "alistuu". Erimielisyydet ovat sotahuuto, eikä asioita haluta ratkaista. On vain mahdollisuus joko hävitä tai voittaa.

Se sana on TASA-ARVO, İDİOOTTI.

Et sitten huomannut toista emämokaa. Se on empatiakyvyttömyys.

Satunnaiset aivan ylimitoitetut kiukkuräjähdykset, vaikka ensin hyvin harvoin (pari kertaa kahden vuoden aikana) ja pyyteli niitä kovasti kauniisti anteeksi. Teki kortin ja hukutti pieniin huomioimisiin jälkikäteen.

Tarrautuminen, tarve saada huomiota ja vahvistusta sanoin ja viestein.

Minulla itselläni oli huono itsetunto ja tuntui tosi terapeuttiselta olla ihmisen kanssa, joka välitti eikä ollut epävarma suhteesta, jättämässä tai pettämässä.

Kiukkukohtauksia onkin sitten nykyään monta kertaa viikossa. Eivät vähentyneet, vaan pahenivat. Diagnosoitiin ADHD. Rakkaushuuma auttoi peittelemään pitkään luonnetta. Äitinsä kyseli, onko X kiukutellut, ja ihmettelin vaan, kun pystyi ensimmäiset kaksi vuotta olemaan yleensä rauhallinen ja ihana.

Tarrautumisesta on kasvanut vähän yli kun se on alkanut ajan myötä minuakin vaivaamaan, ja sikäli suhde on ollut parempi. Tuli itsekin hirveästä suhteesta, niin ei ole enää niin meidän suhteen myötä rikki. Itse olen saanut itsevarmuutta ja itsetuntemusta. ADHD:hen sai diagnoosin jälkeen lääkkeet, ja oireet ovat vähän lievemmät.

Eroa kohti tämä silti n. 75% todennäköisyydellä kiukkuisuuden takia menee, ja jos olisin kaiken tämän tienyt etukäteen, se olisi tullut jo monta vuotta sitten. Nyt on yhteisiä asioita sen verran, että tämä on raskaampi prosessi. Ollaan sovittu, että arvioidaan jatkoa yhdessä vuoden lopulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisäinen ääni varoitti, en kuunnellut sitä.

Tämä.

 Ulkopuolistenkin havaittavissa olevia merkkejä:

todella itsekäs (esim raha-asiat, ajankäyttö). Esitti silti empaattista.

oli hiljaa, myötäili. Antoi näin paremman vaikutelman itsestään. Oikeasti, kyseessä oli, että kameleontti haki, miten pitää puhua ja olla, jotta tekisi minuun parhaiten vaikutuksen. Myöhemmin tuli ristiriitaa kauniiden sanojen ja tekojen välillä. (Ristiriita näkyi huonommin seurusteluvaiheessa, enkä ehkä osannut huomatakaan sitä.)

vastuuton. Kun jäi kiinni vastuuttomuudesta, alkoi syyttää omien tekojensa seurauksista toista (eli sumutti huomion omasta käytöksestään toisen käytökseen).

heittäytyi uhriksi, säälittäväksi

katseli toisia naisia

itsellään ei mitään rajoja minkään suhteen, esitti silti kunnollista.

Joo. Kultakimpaleen löysin. Olikin kissankultaa.

Aivan sama kokemus, eräästä J-miehestä. On vielä töissä alalla, jota arvostetaan ja sen perusteella pidetään empaattisena tyyppinä. Oikeasti on kaikkea muuta.

Olisi pitänyt uskoa pahaa aavistusta ja huonoa oloa sisimmässäni, mutta annoin tunteiden viedä ja uskottelin itselleni asioiden muuttuvan paremmaksi, uskoin tulkitsevani itse väärin tilanteita tai ajattelin itse aiheuttaneeni pahan mielen toiselle. Nykyään pidän red flageina mm. eksien haukkumista, jatkuvaa seksiin viittaavaa puhetta ja käytöstä, muille ihmisille naureskelua ja muiden arvostelua sekä kohtuuttomia tunnereaktioita asioihini tai menneisyyteeni (minulle on esimerkiksi suututtu siitä, että olen sinkkuna tapaillut jotakuta toista ennen kuin edes olimme eksäni kanssa tutustuneet ja alkaneet tapailla toisiamme).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei osallistu arjen töihin (nainen), aina joku tekosyy. Kaikki jäänyt pikku hiljaa minun kontolleni. Ripustautuu, minuun ja äitiinsä, ei aikuistu. Työelämä ei oikein maistu, ottaa vanhemmiltaan rahallista avustusta, ei siis seiso omilla jaloillaan. Iän puolesta aikuinen, käytös kuin teinin. Onneksi ei ole vielä lapsia.

Ymmärräthän, että kyseessä on ilmeisesti jokin trauma, joka vaatii käsittelyä. Ei kukaan terve ihminen ole aikuistumatta, aina on jokin syy.

Ymmärrystä löytyy aina aina, kun vikaa on naisessa. Peukutuksetkin ketjussa täysin naismyönteisiä, vaikka olisi ollut millainen pahantekijä.

Varmasti se, että minua ei voinut ottaa mukaan mihinkään. Mies perui aina kaikki yhteiset menot jollain verukkeella, jolloin huomasin, että moni tapahtuma jäi väliin kuin huomaamatta. Joskus hän lähti edeltä ja halusi äkkiä kotiin jos tulin paikalle. Vastaavasti, jos olin nukahdin tai olin kiireinen, niin hän lähti yksin ja soitteli minua hereille palatessaan. 

Olisi pitänyt ottaa varoitusmerkkinä, koska ennenpitkää se meni siihen, että minä istuin kotona ja vain miehellä oli oikeus mennä miten haluaa. Minut hän vei melkein väkisin kotiin. 

Exän mollaaminen, uhriutuminen, katoaminen muutamia kertoja kuussa muutamaksi päiväksi suhteen alussa kun ei asuttu yhdessä (joi kalsarikännejä ja kävi vieraissa, itse kertoi vain levänneensä), vihaisuus siitä että tapasin sukulaisiani ja kavereita, hänellä itsellään ei juuri kavereita ollut. Ilkeät kommentit, jotka verhosi vitseiksi, etkö sä yhtään leikkiä ymmärrä. Hän itse oli valtavan herkkä loukkaantumaan, mitään syytä ei edes tarvittu.

Kunpa voisi palata ajassa taaksepäin, olin naiivi ja sinisilmäinen silloin, uskoin liikaa ja liian kauan. Samoin omat rajat olivat tuolloin aika heikot. Kaikki p.ska alkoi selvitä kunnolla vasta eron jälkeen. Sitä ihmistä jota hän esitti minulle ei ollut oikeasti edes olemassa.

Salailu

Vierailija kirjoitti:

Oltiin todella läheisissä väleissä, oikeastaan "seurusteltiin" mutta ei oltu tehty sitä mitenkään virallisesti tai edes kysytty, että seurustellaanko me jne... Mies jäi kiinni siitä, että oli sekstaillut yhden mun kaverin kanssa.

Tyhmänä ja nuorena ajattelin että kun ei "virallisesti" oltu yhdessä niin olihan hän vapaa sekstailemaan kenen kanssa tahtoo.

No koko suhteen ajanhan se petti.

Että sieppaa tämä asenne, että kaikki on muka sallittu tapailuvaiheessa jos ei ole sovittu seurustelusta. Se on kuin vapaudu vankilasta kortti. Jos haluat olla jonkun kanssa, niin eikö tärkeämpää ole kunnioittaa toista osapuolta eikä loukata häntä kaikin mahdollisin tavoin. Tätä yritti yksi miehenpuolikas minullekin, eli otti eksänsä yheksi yöksi yökylään ja yritti salata asiaa. Kun kysyin asiasta, niin hän vastasi ettemme seurustelleet niin sillä ei ole väliä. Itse taas sanoin siihen, ettemme seurustele edelleenkään tästä johtuen. Miehellä kuulemma kesti päästä yli. Itselläni kuoli kaikki tuohon käytökseen, ja minua saa syytellä aivan vapaasti, mutta periaate on periaate. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rockmyballsfiremylight kirjoitti:

Miten voi muka joku ajautua tälläseen tilanteeseen?

Kysynpä vain, olisiko vaikka se kuuluisa virhearvio.

Miksi niin paljon näitä ns epäpareja on suomessa? eikö pistä miettimään, ja useasti se on nainen joka on ollut tälläisessä tilanteessa , toki miehiäkin mutta pienemmässä määrin.

Ja sit on niitä, jotka kiertää ns kaivoa ympäri kunnes uppoaa totaalisesti tietävät sen mutta eivät käännä suuntaa. MIKSI?. en ymmärrä.

otsikko on minusta vain se mikä kuvaa suomalaisten tyhmyyttä lajin jatkon kannalta.

Se, että suurempi osa uhreista on naisia ja tekijöistä miehiä, on tässä aika olennainen asia.

Ihan tavallisetkin ei-narsistimiehet on todella erilaisia suhteen alussa ja suhteen vakiinnuttua. Miehet ei ole aitoja eikä näytä todellista minäänsä, edes ne kunnolliset. Se on se ongelma. 

Miesvaltaisella palstalla on sitten eri jutut. 

Ongelma taitaa olla se, että naiset eivät enää hyväksy miehiä sellaisena kuin ovat ja siksi miehet peittelevät asioita itsestään ja ajatuksistaan. Naiset mikromanageroivat kaikkea ja pienikin ristiriita tai epämukavuus saa laittamaan heti suhteen poikki. En minäkään uskalla omassa suhteessani sanoa aina omia mielipiteitäni, koska tiedän että puoliso ei ole niistä asioista samaa mieltä ja nykyisessä täysin polarisoituneessa länsimaailmassa nuo asiat saattaisivat jopa johtaa eroon. Minä kyllä hyväksyn sen, että puoliso on eri mieltä monista asioista, mutta toisin päin en jotenkin jaksa uskoa samaan joustavuuteen. 

Ja TAAS mies ja miehen mielikuvitussuhde vastaamassa ja selittämässä. Ole nyt rehellinen, ei sulla ole mitään suhdetta, eikä tulekaan, ellet lopeta näitä mielikuvitusleikkejä täällä. Olet kyllä mies joka kannattaisi jättää, ei edes teoriassa uskalla  sanoa mielipidettään pelossa että jätetään ja yhyy. Mistä näitä nössöjä oikein tulee?

Ei siinä nössöydestä ole kyse, vaan siitä että jos naisen kanssa haluaa elää ja olla niin täytyy olla kieli keskellä suuta, koska nainen ei kestä raakaa miehisyyttä.

Minä olen huono esittämään muuta kuin olen ja siksi minulla ei suhteet kestäkään. En silti pilkkaa jotain toista miestä siitä, että haluaa niin paljon naisen kanssa olla että jatkaa sitä nuorallakävelyä.

Jos raakaa miehisyyttä on henkinen ja fyysinen väkivalta ja kaltoinkohtelu, niin joo, ei kenenkään kuulu sellaista kestää.

Voi olla mies ja kohdella muita ihmisiä asiallisesti ja kunnioittavasti. Jos se on jollekin nuorallakävelyä, niin kannattaa pysyä poissa ihmisten ilmoilta.

Mies suuttui, kun vahingossa astuin hänen yksiönsä lattialla maanneen aikakauslehden päälle niin, että kansi vähän repesi. Ostin uuden lehden lepytelläkseni häntä.

Kaksi kertaa kavereidensa edessä tylytti minua kovaan ääneen jostakin ihan kummallisesta pikkuasiasta. Olin niin hämmentynyt, että hymyilin vain ällistyneenä.

Mies sanoi suoraan vaivautuneena, että hänen on tosi vaikea näyttää sitä, että tykkää jostakin.

Ei osannut vielä kolmikymppisenä mm. tankata autoa (ajokortin oli siis saanut 18-vuotiaana) tai sytyttää saunanpesää. 

Joutui kaksi kertaa sanaharkkaan kahvilan jonossa, käyttäytyi todella riitaisasti ja aukoi päätään jollekin satunnaiselle mummolle, joka sattui ärsyttämään sillä hetkellä.

Kaikki nuo asiat ovat sellaisia, että olisi pitänyt tajuta, kuinka sosiaalisesti kömpelö (asperger piirteitä) ja omituisen kotiskasvatuksen saanut ihminen on kyseessä. Mutta minä oli nuori ja ihastunut, miellyttämisenhaluinen ja konfliktia kaihtava, itsetuntokin oli niin huono että olin tyytyväinen kun joku minun kanssani halusi olla. Olin parisuhteessa parikymmentä vuotta ja suhde toimi suurelta osin sen takia, että minä joustin, ohitin, selittelin parhain päin, muokkasin huomaamatta omaa käytöstäni, koitin olla mahdollisimman harmiton ja tein loputtoman määrän kompromisseja - koska olen sosiaalisesti taitava ja hymyilevä nainen, niin se sujui minulta. Ja toki miehessä oli myös hyviä puolia ja meillä hyviä hetkiä.

Sitten vain tuli mitta täyteen nelikymppisenä, osin koska itse hakeuduin terapiaan. Olemme juuri eronneet.  

Pari kaljaa arkisin töiden jälkeen jo nuorella iällä rentoutumistarkoituksessa. Määrä paisui ajan myötä päivittäiseksi sixpakiksi.

Kotitöiden pakoilu oman yrityksen töiden (tai mitä lie siellä tehnytkän) pariin. Lopulta mies kävi kotona vai juomassa kaljaa ja nukkumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin todella läheisissä väleissä, oikeastaan "seurusteltiin" mutta ei oltu tehty sitä mitenkään virallisesti tai edes kysytty, että seurustellaanko me jne... Mies jäi kiinni siitä, että oli sekstaillut yhden mun kaverin kanssa.

Tyhmänä ja nuorena ajattelin että kun ei "virallisesti" oltu yhdessä niin olihan hän vapaa sekstailemaan kenen kanssa tahtoo.

No koko suhteen ajanhan se petti.

Että sieppaa tämä asenne, että kaikki on muka sallittu tapailuvaiheessa jos ei ole sovittu seurustelusta. Se on kuin vapaudu vankilasta kortti. Jos haluat olla jonkun kanssa, niin eikö tärkeämpää ole kunnioittaa toista osapuolta eikä loukata häntä kaikin mahdollisin tavoin. Tätä yritti yksi miehenpuolikas minullekin, eli otti eksänsä yheksi yöksi yökylään ja yritti salata asiaa. Kun kysyin asiasta, niin hän vastasi ettemme seurustelleet niin sillä ei ole väliä. Itse taas sanoin siihen, ettemme seurustele edelleenkään tästä johtuen. Miehellä kuulemma kesti päästä yli. Itselläni kuoli kaikki tuohon käytökseen, ja minua saa syytellä aivan vapaasti, mutta periaate on periaate. 

Juu olen ihan samaa mieltä, mutta kuten sanoin olin tyhmä silloin nuorena ja uskoin tähän väitteeseen mitä levitetään, että jos ei olla "virallisesti" yhdessä niin eihän sitten voi toista "kontrolloida". Olin tyhmä. Onneksi en enää.

Mun exä myös oli yhteydessä hänen eksäänsä, ainakin yhteen. sain jälkeenpäin tietää. Koskaan ei minulle kertonut. Ja tämä eksä on se eksä jota hän haukkui hulluksi sekopääksi ja vaikka miksi.