Lue keskustelun säännöt.
Kaveriporukan fine-dining hifistely - polttareitakin pahempaa
Itseä ärsyttää, kun koulutetuilla kavereilla, jotka on aika hyvillä palkoilla, alkaa mennä tähän fine dining-hommaan. Jo pelkkä kaveri-ilta alkaa mennä ruokien ja juomien puolesta sinne osastolle. Ja itse haluaisin vain rauhassa istua jossain peruspaikoissa ruoan ja kaljan ääressä. Varsinkin kun on kaverihommasta kyse, jossa täytyisi olla rentoutta touhussa mukana.
Kokemuksia aiheesta muilla?
Kommentit (1087)
On kyllä melkoisia ennakko-olettamuksia tässä ketjussa. Jos arvostaa fine diningin tuomaa elämystä, yrittää kohottaa omaa sosiaalista statustaan, on keski-ikäinen ja täyttää elämän tyhjyyttä ravintolaelämyksillä?
Ikävä murskata ennakko-olettamukset mutta harrastetaan miehen kanssa kahdestaan fine dine-elämyksiä muutaman kerran vuodessa ja ollaan kolmekymppisiä. Elämä ei ole tyhjää, evvk sosiaalinen status ja kavereiden kesken ei olla kertaakaan näissä paikoissa käyty. Kumpikaan ei myöskään päivitä sosiaaliseen mediaan saatika ota valokuvia ruoasta. Siellä ollaan vain ja ainoastaan yhdestä syystä: nauttimassa ihan uskomattomista ruoka-elämyksistä jossa ravintolan ympäristö on siitä iso osa.
Ps. Ei jää myöskään nälkä. Viimeksi syötiin kymmenen ruokalajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh... onneksi omassa kaveripiirissä ei ole tuollaista!
Ollaan ihan akateemisia, keskivertoa paremmin tienaavia "taviksia". Harrastetaan mm. vaellusta ja kalastusta.
Matkaillessa menemme aina sellaiseen "tavis-ruokalaan" syömään, mikä on paikallisetkin suosiossa. Haluamme syödä paikallisten autenttista kotiruokaa mielummin kuin kansainvälistä haute cuisin'ia.Eli jos menette Tallinnaan, syötte missä?
Me kävimme viimeksi St. Vitus -ravintolassa Telliskivessä. En tiedä mitä lajia oli ravintola noin virallisesti mutta ruoka oli hyvää, edullista ja paikka oli kuin nuijalla lyöty paikallisia ja olutvalikoima oli suorastaan liiallinen.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Se nyt on vaan niin, että erilaisille ajanvietteille on tilaa.
Jos jotkut saa onnistumisia yrittäjyydessä, töissä tai muuten halutaan tavata, nostattaa tunnelmaa, jonkin teeman ympärillä, on tuollakin tilauksensa.
Se on rikkaus, että näitä yksityisiä fine-dining ravintoloita on. Maailma olisi kovin yksipuolinen, jos kaikki söisivät vain S- ryhmän paikoissa, tai muuten pikaruokaa.
Fine dining, on yksi muoto seurusteluun sopivalla porukalla, eikä sitä tarvitse ottaa vakavasti. Kevyttä yhdessäoloa, kuulumisten vaihtoa jne.
Kuitenkin hyvä vaihtelu sohvalle ja telkkarille, suoratoisto palveluille, penkkiurheilulle tms.
Vieläkö Hesassa toimii Makkaraseura? Kokoontuessaan seuran jäsenet söivät ja joivat, maistelivat erilaisia ruokia ja makkaroita, olutta, viiniä ja väkeviäkin kului kohtuulliset määrät.
Suomalaiset metsäjuntit eivät ymmärrä ruokakulttuuria. Tulee erittäin hyvin esille tässäkin aloituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset metsäjuntit eivät ymmärrä ruokakulttuuria. Tulee erittäin hyvin esille tässäkin aloituksessa.
Hyvä ruoka on muualla ihan perusolettama. Meillä kekkoslovakian jäljiltä puuttuu ravintolakulttuuri. Kommarimaissa ei ravintoloita ole eikä niissä käydä. En lapsena ole kertaakaa syönyt vanhempieni kanssa ravintolassa. Vanhempana nykyisin en osta nuorisolleni tavaralahjoja vaan vien ulos syömään, en fine diningiin vaan normaaleihin paikkoihin normaalia ruokaa. Koska kekkoslovakian kulttuuria ei uudelleen kiitos.
Ja syy miksi ravintolat olivat Kiurun inhokkeja korona-aikana.. koska edustavat kapitalismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin alemmuudentuntoista arvostella ja pilkata toisten "fine dining" ravintolassa käymisiä. En minäkään aloittaisi koskaan golf-harrastusta, mutta en silti näe tarpeelliseksi jankata kuinka typerää ajan ja rahan hukkaa se mielestäni on (ei ole).
Vierailija kirjoitti:
On kyllä melkoisia ennakko-olettamuksia tässä ketjussa. Jos arvostaa fine diningin tuomaa elämystä, yrittää kohottaa omaa sosiaalista statustaan, on keski-ikäinen ja täyttää elämän tyhjyyttä ravintolaelämyksillä?
Ikävä murskata ennakko-olettamukset mutta harrastetaan miehen kanssa kahdestaan fine dine-elämyksiä muutaman kerran vuodessa ja ollaan kolmekymppisiä. Elämä ei ole tyhjää, evvk sosiaalinen status ja kavereiden kesken ei olla kertaakaan näissä paikoissa käyty. Kumpikaan ei myöskään päivitä sosiaaliseen mediaan saatika ota valokuvia ruoasta. Siellä ollaan vain ja ainoastaan yhdestä syystä: nauttimassa ihan uskomattomista ruoka-elämyksistä jossa ravintolan ympäristö on siitä iso osa.
Ps. Ei jää myöskään nälkä. Viimeksi syötiin kymmenen ruokalajia.
Ihmisten kyky erottaa makuja eroaa siinä missä kaikki muutkin ominaisuudet, eikä kaikille ruoka ole tärkein asia. Fine dining pääasiallisena kavereiden tapaamispaikkana kauheasti houkuttele, vaikka elämyksenä se onkin mielenkiintoinen. Omien harrastusten tunkeminen muiden kuskusta alas on aika ajattelematonta ja elitismiin viittaavat harrastukset saavat myös aina vastareaktion. On niin hienoa ettei ainakaan "ota valokuvia ruoasta". Varmaan ainoa paikka missä voisin ottaa kuvan ruuasta on paikka, joka pyrkii täydellisyyteen alallaan, vaikka olisikin junttia.
Ruokaa voi myös harrastaa paljon halvemmallakin vähän eri kulmasta katsottuna. Esim. juuri pitserioiden laatu ja vaihtoehdot ovat kasvaneet älyttömästi. Joku niistä on kehitellyt sitä taikinaansa pari vuotta ja hieroo ne valmiiksi jossain kiviuunissa mitä ei kotiin kuitenkaan voi hommata. Sushin kanssakin varmasti selviää aika paljon halvemmalla, vaikka parhaat paikat maksaisivatkin hunajaa ja eri maiden keittöistä löytyy vaikka mitä vaihtoehtoja. Yirttäisin varmaan ehdottaa jotain tuollaista missä simppelimmän menun ruokalajit on yritetty hioa huippuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni mieltää itsensä tässä keskustelussa keskiluokkaiseksi, joku oli oikein yläluokkaakin. On varmaan niinkin, mutta eiköhän suurin yhteinen tekijä tässä ole keski-ikä. Te olette keski-ikäisiä, jotka vimmatusti hakee uutta keski-ikäistä identiteettiään. Olo tuntuu vähän hukassa olevalta, vähän liian tavalliselta, ei ole enää jännittäviä perjantai-iltoja eikä sen puoleen iltoja lastenkaan kanssa tai ehkä lapsia ei koskaan ollutkaan. Täytyy hakea merkityksiä elämään. Yrittää vaikuttaa mielenkiintoiselta ja siltä että on perillä pinnalla olevista jutuista. Lauantaina fine dining ja sunnuntaina padel. Ja suunnitellaan sitä sähköautoa ja ensi kesän matkaa Kroatiaan. Juuh, tähän on tultu.
No minulla se oli nimenomaan keski-iässä, jolloin lainat oli maksettu ja muksut muuttaneet omilleen. Vihdoinkin jäi rahaa toteuttaa niitä asioita, joista olin unelmoinut jo teini-iästä lähtien. Keski-iässä ainakin minä lakkasin täysin välittämästä siitä, mitä muut ajattelevat. Ei ole tarvetta vaikuttaa mielenkiintoiselta, kun ymmärtää oman vähäisyytensä maailmankaikkeudessa. Mutta silti aion nautiskella täysillä loppuelämäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vähän itseäkin ottaa pattiim, että nykyään joka toinen on jonkinmoinen ruoan intohimoinen harrastaja. Sitten niistä viineistä ja ruokalajesta puhutaan kuin asiantuntija, mutta edes nimeä ei osata lasua tai kirjoittaa oikein.
Tää on nyt vaan taas yksi osa-alue millä saada statusta sosiaaalisen hierarkian pelikentillä. Ei niin vakavaa, mutta vähän ärsyttävää tuputtamista haluamattaakin.
Niin instagramissa joka toisella emännällä kuvattuna aamupala lounas päivällinen brunssi välipala smootie latte viinilasin kolistelu shamppanja..näyttää samalta joka sörsselit ja eikyl tee vaikutusta, että aina se viinilasi vieressä. Siitäpä syntyykin helposti muutama juoppo ennen pitkää. Sitten ne tötteröhuulet töröllään täytettynä ja ylimeikattuna. Sara Sieppi hyvä esimerkki, lopeta se huulien täyttäminen ja joka ruoka-annoksen kuvaaminen. Toinen Sofia B ja monet muut. Jotain raikkaampaa kuviin. Saralla kyllä kivoja noi matkakuvaukset, joissa jotain erilaistakin.
Taidat viettää ihan liikaa aikaa instagramissa.[/quot
Ja totuuden sanon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua nauratti kans kun joskus sata vuotta sitten valmistuttiin ja kaverit pääsi ns. rahan makuun. Kaikki alkoi olla sellaista hifistelyä, ettei tosikaan. Ruoka, viini, matkat, kaikki semiluksusta ja sitten niistä keskusteltiin ja vertailtiin ja vaihdettiin kokemuksia. Itse myös koulutettu, mutta sinkku ja yhkin vielä niin ei todellakaan ole varaa ollut oikein koskaan. Plus ei kiinnostustakaan. Kaikki kotiruoka on parasta ja tavallisuus. Nyt kun näistä ajoista on kulunut jonkin verran, olen varmaan ainut kellä ei ole mitään "ongelmia". Ei alkoholiongelmaa, ei työnarkomaniutta, ei urheiluun pakkomiellettä ja jotenkin kaikista tasapainoisin meininki.
En tosin osallistu mihinkään fine diningeihin, ystävyys on säilynyt vaikka olenkin ajoittanut ollut ulkokehällä.
Sinun mielestäsi kaikki, mitä ihmiset tekevät ja harrastavat on siis ongelma. Lähdenpä tästä hiihtämään ja nauttimaan ongelmastani. Huomenna töihin eli minulla on ainakin 2 ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö monikaan edes fine-dining määritelmää.
Kiinnostaako ketään sellaisen mielipide joka kuvittelee tietävänsä paremmin fine-dining:in määritelmän kuin muut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh... onneksi omassa kaveripiirissä ei ole tuollaista!
Ollaan ihan akateemisia, keskivertoa paremmin tienaavia "taviksia". Harrastetaan mm. vaellusta ja kalastusta.
Matkaillessa menemme aina sellaiseen "tavis-ruokalaan" syömään, mikä on paikallisetkin suosiossa. Haluamme syödä paikallisten autenttista kotiruokaa mielummin kuin kansainvälistä haute cuisin'ia.Eli jos menette Tallinnaan, syötte missä?
Me kävimme viimeksi St. Vitus -ravintolassa Telliskivessä. En tiedä mitä lajia oli ravintola noin virallisesti mutta ruoka oli hyvää, edullista ja paikka oli kuin nuijalla lyöty paikallisia ja olutvalikoima oli suorastaan liiallinen.
-eri
Se on omistajiensa mielestä olutbaari ja sijaitsee Tallinnan trendialueella. Mikään tavis-ruokala se ei todella ole. Mutta kiva paikka toki noin muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö monikaan edes fine-dining määritelmää.
Kiinnostaako ketään sellaisen mielipide joka kuvittelee tietävänsä paremmin fine-dining:in määritelmän kuin muut?
Ei sanoja ja termejä määrittele jokainen itse. Kyllä fine diningillekin oma määritelmänsä on, eikä se ole makaronilaatikko porkkanaraasteen kera, vaikka hyvältä maistuisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua nauratti kans kun joskus sata vuotta sitten valmistuttiin ja kaverit pääsi ns. rahan makuun. Kaikki alkoi olla sellaista hifistelyä, ettei tosikaan. Ruoka, viini, matkat, kaikki semiluksusta ja sitten niistä keskusteltiin ja vertailtiin ja vaihdettiin kokemuksia. Itse myös koulutettu, mutta sinkku ja yhkin vielä niin ei todellakaan ole varaa ollut oikein koskaan. Plus ei kiinnostustakaan. Kaikki kotiruoka on parasta ja tavallisuus. Nyt kun näistä ajoista on kulunut jonkin verran, olen varmaan ainut kellä ei ole mitään "ongelmia". Ei alkoholiongelmaa, ei työnarkomaniutta, ei urheiluun pakkomiellettä ja jotenkin kaikista tasapainoisin meininki.
En tosin osallistu mihinkään fine diningeihin, ystävyys on säilynyt vaikka olenkin ajoittanut ollut ulkokehällä.
Sinun mielestäsi kaikki, mitä ihmiset tekevät ja harrastavat on siis ongelma. Lähdenpä tästä hiihtämään ja nauttimaan ongelmastani. Huomenna töihin eli minulla on ainakin 2 ongelmaa.
Kirjoittaja mainitsi nimenomaan hifistelyn ja vouhotuksen ongelmaksi, ei itse tekemistä. Hiihtäminen ja työssäkäynti on ainakin minusta erittäinkin tavallisia ja perinteisiä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua nauratti kans kun joskus sata vuotta sitten valmistuttiin ja kaverit pääsi ns. rahan makuun. Kaikki alkoi olla sellaista hifistelyä, ettei tosikaan. Ruoka, viini, matkat, kaikki semiluksusta ja sitten niistä keskusteltiin ja vertailtiin ja vaihdettiin kokemuksia. Itse myös koulutettu, mutta sinkku ja yhkin vielä niin ei todellakaan ole varaa ollut oikein koskaan. Plus ei kiinnostustakaan. Kaikki kotiruoka on parasta ja tavallisuus. Nyt kun näistä ajoista on kulunut jonkin verran, olen varmaan ainut kellä ei ole mitään "ongelmia". Ei alkoholiongelmaa, ei työnarkomaniutta, ei urheiluun pakkomiellettä ja jotenkin kaikista tasapainoisin meininki.
En tosin osallistu mihinkään fine diningeihin, ystävyys on säilynyt vaikka olenkin ajoittanut ollut ulkokehällä.
Sinun mielestäsi kaikki, mitä ihmiset tekevät ja harrastavat on siis ongelma. Lähdenpä tästä hiihtämään ja nauttimaan ongelmastani. Huomenna töihin eli minulla on ainakin 2 ongelmaa.
Kirjoittaja mainitsi nimenomaan hifistelyn ja vouhotuksen ongelmaksi, ei itse tekemistä. Hiihtäminen ja työssäkäynti on ainakin minusta erittäinkin tavallisia ja perinteisiä juttuja.
Olen huomannut, että moni haluaa nykyään leimata säännöllisen liikuntaharrastuksen ongelmaksi ja riippuvuudeksi.
Minulla on saman suuntaisia kokemuksia, kuin AP:llä. Ensin hienostellaan kalliilla annoksilla Savoyssa tai muussa laatu paikassa ja siitä suoraan nakkikioskille, koska nälkä on niin kova. Siinä kohtaa ei enää ollakaan niin hienoja.
En ymmärrä hienojen ravintoloiden ruokalistoja. Minusta se on, kuin keisarin uudet vaatteet, ei mitään järkeä.
Asiakas on usein kakkonen ravintolassa, eikä päinvastoin. Ei ihme, että eräskin ulkomaan julkkis kertoi, ettei koskaan syö ravintolassa mitään. Tulee kyllä seuraksi, mutta tyytyy kahvi kupilliseen tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä ap:tä, mutta iän ja paremman tulotason myötä sitä on vain tullut nirsommaksi sekä ruoan että miljöön suhteen. En esimerkiksi halua maksaa pizzasta kymppiä jossain räkälässä, koska parilla kympillä saa paljon paremman pizzan laadukkaammilla raaka-aineilla mukavammassa ympäristössä. Minulle ei ole mikään nautinto syödä sitä huonoa pizzaa, ja jos sellainen olisi pakko syödä niin ainakin tilaisin sen mieluummin kotiin.
Ja sinulle fine-dining hifistelyä merkitsee 20 € pitsa. Saako nauraa?
Olen eri.
Mutta itselle joku 30e ruoka-annos on aivan maksimi. Siksi ruokapaikoiksi valikoituu lähinnä ketjuravintolat.
Viimeksi olen syönyt elokuussa fiinimmin Fransmannissa, jolloin alkuruoka, pääruoka, ruokajuoma ja jälkiruokadrinkki maksoi yht. jotain 60e.
Tuolla rahalla syön normaalisti 2-4 kertaa, aasialaisen buffan, pizzaa tai take-awayna mitä milloinkin.
En vaan näe Fine Diningiä järkevänä tai edes tavoittelemisen arvoisena. Sorry siitä.
Fransmanni on hinta-laatu -suhteeltaan todella huono. Se on sitä yhtä ja samaa S-ryhmän puolivalmistetta kuin kaikki muutkin ABC:t ja Rossot.
Suomi on pudonnut puusta ja hyvä niin. Aina on vastarannankiiskejä joiden mielestä liki kaikki on hienostelua, elitismiä. Mutta jonkun vuoden päästä hekin mielellään hörppäävät hyvää viiniä ja haukkaavat hyvää ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua nauratti kans kun joskus sata vuotta sitten valmistuttiin ja kaverit pääsi ns. rahan makuun. Kaikki alkoi olla sellaista hifistelyä, ettei tosikaan. Ruoka, viini, matkat, kaikki semiluksusta ja sitten niistä keskusteltiin ja vertailtiin ja vaihdettiin kokemuksia. Itse myös koulutettu, mutta sinkku ja yhkin vielä niin ei todellakaan ole varaa ollut oikein koskaan. Plus ei kiinnostustakaan. Kaikki kotiruoka on parasta ja tavallisuus. Nyt kun näistä ajoista on kulunut jonkin verran, olen varmaan ainut kellä ei ole mitään "ongelmia". Ei alkoholiongelmaa, ei työnarkomaniutta, ei urheiluun pakkomiellettä ja jotenkin kaikista tasapainoisin meininki.
En tosin osallistu mihinkään fine diningeihin, ystävyys on säilynyt vaikka olenkin ajoittanut ollut ulkokehällä.
Sinun mielestäsi kaikki, mitä ihmiset tekevät ja harrastavat on siis ongelma. Lähdenpä tästä hiihtämään ja nauttimaan ongelmastani. Huomenna töihin eli minulla on ainakin 2 ongelmaa.
Kirjoittaja mainitsi nimenomaan hifistelyn ja vouhotuksen ongelmaksi, ei itse tekemistä. Hiihtäminen ja työssäkäynti on ainakin minusta erittäinkin tavallisia ja perinteisiä juttuja.
Olen huomannut, että moni haluaa nykyään leimata säännöllisen liikuntaharrastuksen ongelmaksi ja riippuvuudeksi.
Oikeastiko? Missä se tulee ilmi, jos ei harrastelija itse tuo asiaa mitenkään esiin? Tietenkin, jos joku harrastaa jotain aamuin illoin päivittäin ja tietyssä paikassa, niin se haittaa muuta sosiaalista elämää. Tästä ei kuitenkaan ollut kyse lainatun kirjoittajan jutussa, vaan juuri kovasta hifistelystä.
Toisille ruoka on pelkkää polttoainetta, toisille harrastus ja nautinto. Tapansa kullakin.