Lue keskustelun säännöt.
Kaveriporukan fine-dining hifistely - polttareitakin pahempaa
Itseä ärsyttää, kun koulutetuilla kavereilla, jotka on aika hyvillä palkoilla, alkaa mennä tähän fine dining-hommaan. Jo pelkkä kaveri-ilta alkaa mennä ruokien ja juomien puolesta sinne osastolle. Ja itse haluaisin vain rauhassa istua jossain peruspaikoissa ruoan ja kaljan ääressä. Varsinkin kun on kaverihommasta kyse, jossa täytyisi olla rentoutta touhussa mukana.
Kokemuksia aiheesta muilla?
Kommentit (1087)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia et pysty rentoutumaan paremmassa ravintolassa? Tarkoittaako sinulle rentoutuminen vain kännien vetämistä? Oletko jämähtänyt opiskeluaikaan, kun kaverisi ovat vähitellen alkaneet aikuistua?
Olen itsekin hyvätuloinen, mutta pihi. Tai en ainakaan haluaisi käyttää rahaa fine diningiin, se ei tuo minulle hinta-laatu suhteeltaan tyydytystä.
Ap
ymmärrän ap:ta hyvin. Itsekin jaksoin ja nautin fine diningia aikanaan, mutta kyllä siitäkin menee hohto ja elämänarvotkin saattavat päivittyä uosien mittaan. Ilta pintaliitomestassa, johon pitää jonottaa pöytävarausta useampi kuukausi ja joku shampanja ei enää vain sytytä niin kuin aikaisemmin. + tietty se somehehkutus siihen päälle + seuraava viikko jokaisella kahvitauolla, että me käytiin siellä ja tuolla..huoh..jooo. Tai sitten korona tuhosi makuaistini, sekin on mahdollista :D
Toiset käy syömässä fine diningia statuksen takia, toiset siksi, että arvostavat oikeasti sitä ruokaan käytettyä valtavaa määrää aikaa ja ajatusta. Mainitsemaasi statustelua en pidä minään. Tyhmää tuhlata hulluna rahaa,jos ei ymmärrä itse asiasta mitään.
Siinäpä sitä oppii ymmärtämään. Normaaleilla ihmisillä jo omat vanhemmat ovat opettaneet erilaisten ruokien maistelua , ruokakulttuuria ja ravintolassa syömistä. Jotkut joutuu sitten itse myöhemmin opettelemaan.
Oma kokemus näistä instagram-bimboista on, että ravintolassa käydään ykköset päällä napsimassa hienot kuvat someen. Kaikki se ruoka, viini ja palvelu on sivuseikka. Mitä siinä oppii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni mieltää itsensä tässä keskustelussa keskiluokkaiseksi, joku oli oikein yläluokkaakin. On varmaan niinkin, mutta eiköhän suurin yhteinen tekijä tässä ole keski-ikä. Te olette keski-ikäisiä, jotka vimmatusti hakee uutta keski-ikäistä identiteettiään. Olo tuntuu vähän hukassa olevalta, vähän liian tavalliselta, ei ole enää jännittäviä perjantai-iltoja eikä sen puoleen iltoja lastenkaan kanssa tai ehkä lapsia ei koskaan ollutkaan. Täytyy hakea merkityksiä elämään. Yrittää vaikuttaa mielenkiintoiselta ja siltä että on perillä pinnalla olevista jutuista. Lauantaina fine dining ja sunnuntaina padel. Ja suunnitellaan sitä sähköautoa ja ensi kesän matkaa Kroatiaan. Juuh, tähän on tultu.
On ihmisiä, jotka tekee asioita trendien ja statuksen takia. Sitten on meitä, jotka oikeesti nautitaan niistä asioista eikä kiinnosta se muille esittäminen.
Jep, en keksi kenelle minä esitin, kun viimeksi kävin syömässä fine diningissa. Olin matkalla yksin ja halusin vain palkita itseni vaativan kielikurssin päätteeksi matkan viimeisenä iltana. Yhtään kuvaakaan en ottanut sapuskoista, ravintolasta saati itsestäni, enkä tehnyt minkäänlaista some-päivitystä enkä vilkuillut puhelinta muutenkaan.
Oli ihanat ruuat ja palvelu erinomaista. Hieno ilta.
Miksi yksin?
Vierailija kirjoitti:
Mutta eikös ole kiva päästä katsastamaan erilaisia fine dining-ruokasaleja ja tunnelmaa? Siinä samalla juhlistetaan yhdessäolemista ja lopulta laskut ei nyt niin suuria olle. Jokainen voi itse kontrolloida menua: joku jättää alkuruoan pois tai pullo jaetaan seurueessa, mitä vain. Lopulta sen paikallisen bistro-pizzerian laskukin voi olla lähellä seuraavaa parempaa paikkaa: pöytäliinaton paikka 45-55 e ja pöytäliinallinen paikka 50-70 e /hlö. Sehän vasta nykyään kallista on jos syö lounaan joka päivä työpaikan linjastossa!
Teillä on kovin kalliit pizzat ja työpaikan linjaston ruoat, jos vertaat niitä fine dining hinnoitteluun.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni mieltää itsensä tässä keskustelussa keskiluokkaiseksi, joku oli oikein yläluokkaakin. On varmaan niinkin, mutta eiköhän suurin yhteinen tekijä tässä ole keski-ikä. Te olette keski-ikäisiä, jotka vimmatusti hakee uutta keski-ikäistä identiteettiään. Olo tuntuu vähän hukassa olevalta, vähän liian tavalliselta, ei ole enää jännittäviä perjantai-iltoja eikä sen puoleen iltoja lastenkaan kanssa tai ehkä lapsia ei koskaan ollutkaan. Täytyy hakea merkityksiä elämään. Yrittää vaikuttaa mielenkiintoiselta ja siltä että on perillä pinnalla olevista jutuista. Lauantaina fine dining ja sunnuntaina padel. Ja suunnitellaan sitä sähköautoa ja ensi kesän matkaa Kroatiaan. Juuh, tähän on tultu.
On ihmisiä, jotka tekee asioita trendien ja statuksen takia. Sitten on meitä, jotka oikeesti nautitaan niistä asioista eikä kiinnosta se muille esittäminen.
Jep, en keksi kenelle minä esitin, kun viimeksi kävin syömässä fine diningissa. Olin matkalla yksin ja halusin vain palkita itseni vaativan kielikurssin päätteeksi matkan viimeisenä iltana. Yhtään kuvaakaan en ottanut sapuskoista, ravintolasta saati itsestäni, enkä tehnyt minkäänlaista some-päivitystä enkä vilkuillut puhelinta muutenkaan.
Oli ihanat ruuat ja palvelu erinomaista. Hieno ilta.
Puolisoni napsii aina kuvia illan aikana. Monta kertaa miettinyt ja joskus ehdottanutkin, että jos nautittaisiin illasta ilman kännykkää ja kuvaamista. Mutta jälkikäteen olen todennut, että olipa kiva, että jäi muistoksi ne kuvat. Muistaa monta asiaa illasta paremmin ja voi palata hetkiin jälkikäteen. Siksi olen alkanut joustaa tästä ja annan rauhassa napsia ne muutamat kuvat illan aikana. Tietenkään niitä ei sometella eikä räpsitä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia et pysty rentoutumaan paremmassa ravintolassa? Tarkoittaako sinulle rentoutuminen vain kännien vetämistä? Oletko jämähtänyt opiskeluaikaan, kun kaverisi ovat vähitellen alkaneet aikuistua?
Olen itsekin hyvätuloinen, mutta pihi. Tai en ainakaan haluaisi käyttää rahaa fine diningiin, se ei tuo minulle hinta-laatu suhteeltaan tyydytystä.
Ap
ymmärrän ap:ta hyvin. Itsekin jaksoin ja nautin fine diningia aikanaan, mutta kyllä siitäkin menee hohto ja elämänarvotkin saattavat päivittyä uosien mittaan. Ilta pintaliitomestassa, johon pitää jonottaa pöytävarausta useampi kuukausi ja joku shampanja ei enää vain sytytä niin kuin aikaisemmin. + tietty se somehehkutus siihen päälle + seuraava viikko jokaisella kahvitauolla, että me käytiin siellä ja tuolla..huoh..jooo. Tai sitten korona tuhosi makuaistini, sekin on mahdollista :D
Toiset käy syömässä fine diningia statuksen takia, toiset siksi, että arvostavat oikeasti sitä ruokaan käytettyä valtavaa määrää aikaa ja ajatusta. Mainitsemaasi statustelua en pidä minään. Tyhmää tuhlata hulluna rahaa,jos ei ymmärrä itse asiasta mitään.
Siinäpä sitä oppii ymmärtämään. Normaaleilla ihmisillä jo omat vanhemmat ovat opettaneet erilaisten ruokien maistelua , ruokakulttuuria ja ravintolassa syömistä. Jotkut joutuu sitten itse myöhemmin opettelemaan.
Oma kokemus näistä instagram-bimboista on, että ravintolassa käydään ykköset päällä napsimassa hienot kuvat someen. Kaikki se ruoka, viini ja palvelu on sivuseikka. Mitä siinä oppii?
Oppii? Iso osa ihmisistä käy syömässä ravintolassa ei opiskelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tuo vaihe joskus vähån alle ja yli kolmekymppisenä kun kaikki oli niin fiiliksissä aikuisuudesta ja yhtäkkisestä noususta keskiluokkaan nuoruuden sekoiluista. Aikansa sitä dinnerihommaa jaksettiin kunnes väsähdettiin kuka mistäkin syystä. Se yksi oli raskasta seuraa kalliillakin viineillä humaltuneena mutta meni vielä toiset 10 vuotta ennen kuin tajusi jättää alkoholin, yksi keskeinen pariskunta erosi myrskyisästi ja oli hankala jatkaa eri komboilla, meillä elämä meni niin vaikeaksi erityislapsen kanssa että hifistely alkoi tuntua naurettavalta aikasyöpöltä ja rahareiältä jne. Eikä edes mitään Michelin molekyylikeittiöitä harrastettu vaan pitkän kaavan kautta itse tehden päivällisiä, just sitä dinneröintiä. Aikansa kutakin. En ole nähnyt noita ihmisiä varmaan vuosiin. Elämä tuli väliin.
Huh... onneksi omassa kaveripiirissä ei ole tuollaista!
Ollaan ihan akateemisia, keskivertoa paremmin tienaavia "taviksia". Harrastetaan mm. vaellusta ja kalastusta.
Matkaillessa menemme aina sellaiseen "tavis-ruokalaan" syömään, mikä on paikallisetkin suosiossa. Haluamme syödä paikallisten autenttista kotiruokaa mielummin kuin kansainvälistä haute cuisin'ia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai mä olin ajatellut, että se fine dining -boomi meni ja nyt nyt syödään rehdinpää ruokaa ja kunnon annoksia. Mutta ehkä ei. Vuoden 2018 jälkeen ravintolassa nokkaani näyttänyt.
Fine dining ajautui ongelmiin jo edellisen talouden laskun jälkeen 10 vuotta sitten. Yritykset ei enää kestinneet niin runsaasti ja kannattavuus katosi. Sitten syntyi bistrot eli nämä pienet vähän kodikkaammat ja rennommman palvelun huipputavintolat, joiss ei enää jäpitetty niin paljon. Bistrobuumi on jatkunut edelleen ja perinteinen fine dining kuten Palace Helsingissä on elänyt edelleen matalalla liekillä. Rinnalle tuli vielä tämä gourmet-pitsa ja burgeribuumi.
Eli mitään fine dining -buumia ei ole ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni mieltää itsensä tässä keskustelussa keskiluokkaiseksi, joku oli oikein yläluokkaakin. On varmaan niinkin, mutta eiköhän suurin yhteinen tekijä tässä ole keski-ikä. Te olette keski-ikäisiä, jotka vimmatusti hakee uutta keski-ikäistä identiteettiään. Olo tuntuu vähän hukassa olevalta, vähän liian tavalliselta, ei ole enää jännittäviä perjantai-iltoja eikä sen puoleen iltoja lastenkaan kanssa tai ehkä lapsia ei koskaan ollutkaan. Täytyy hakea merkityksiä elämään. Yrittää vaikuttaa mielenkiintoiselta ja siltä että on perillä pinnalla olevista jutuista. Lauantaina fine dining ja sunnuntaina padel. Ja suunnitellaan sitä sähköautoa ja ensi kesän matkaa Kroatiaan. Juuh, tähän on tultu.
On ihmisiä, jotka tekee asioita trendien ja statuksen takia. Sitten on meitä, jotka oikeesti nautitaan niistä asioista eikä kiinnosta se muille esittäminen.
Jep, en keksi kenelle minä esitin, kun viimeksi kävin syömässä fine diningissa. Olin matkalla yksin ja halusin vain palkita itseni vaativan kielikurssin päätteeksi matkan viimeisenä iltana. Yhtään kuvaakaan en ottanut sapuskoista, ravintolasta saati itsestäni, enkä tehnyt minkäänlaista some-päivitystä enkä vilkuillut puhelinta muutenkaan.
Oli ihanat ruuat ja palvelu erinomaista. Hieno ilta.Puolisoni napsii aina kuvia illan aikana. Monta kertaa miettinyt ja joskus ehdottanutkin, että jos nautittaisiin illasta ilman kännykkää ja kuvaamista. Mutta jälkikäteen olen todennut, että olipa kiva, että jäi muistoksi ne kuvat. Muistaa monta asiaa illasta paremmin ja voi palata hetkiin jälkikäteen. Siksi olen alkanut joustaa tästä ja annan rauhassa napsia ne muutamat kuvat illan aikana. Tietenkään niitä ei sometella eikä räpsitä koko ajan.
Minulle on senhetkinen kokemus ja tunnelma tärkeämpää kuin jälkeenpäin katsottavat kuvat - joita ei sitten yleensä tule kuitenkaan katsottua. En matkoillakaan yleensä paljoa kuvaile. Mieluummin nautin maisemista, näkymistä ja vaikka niistä ruumista siinä hetkessä omilla aisteillani enkä näytöltä.
Toisekseen minusta ruoka-annosten kuvaileminen ravintolassa on junttimaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh... onneksi omassa kaveripiirissä ei ole tuollaista!
Ollaan ihan akateemisia, keskivertoa paremmin tienaavia "taviksia". Harrastetaan mm. vaellusta ja kalastusta.
Matkaillessa menemme aina sellaiseen "tavis-ruokalaan" syömään, mikä on paikallisetkin suosiossa. Haluamme syödä paikallisten autenttista kotiruokaa mielummin kuin kansainvälistä haute cuisin'ia.
Autenttista kotiruokaa paikallisessa ruokalassa. Niin varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni mieltää itsensä tässä keskustelussa keskiluokkaiseksi, joku oli oikein yläluokkaakin. On varmaan niinkin, mutta eiköhän suurin yhteinen tekijä tässä ole keski-ikä. Te olette keski-ikäisiä, jotka vimmatusti hakee uutta keski-ikäistä identiteettiään. Olo tuntuu vähän hukassa olevalta, vähän liian tavalliselta, ei ole enää jännittäviä perjantai-iltoja eikä sen puoleen iltoja lastenkaan kanssa tai ehkä lapsia ei koskaan ollutkaan. Täytyy hakea merkityksiä elämään. Yrittää vaikuttaa mielenkiintoiselta ja siltä että on perillä pinnalla olevista jutuista. Lauantaina fine dining ja sunnuntaina padel. Ja suunnitellaan sitä sähköautoa ja ensi kesän matkaa Kroatiaan. Juuh, tähän on tultu.
On ihmisiä, jotka tekee asioita trendien ja statuksen takia. Sitten on meitä, jotka oikeesti nautitaan niistä asioista eikä kiinnosta se muille esittäminen.
Jep, en keksi kenelle minä esitin, kun viimeksi kävin syömässä fine diningissa. Olin matkalla yksin ja halusin vain palkita itseni vaativan kielikurssin päätteeksi matkan viimeisenä iltana. Yhtään kuvaakaan en ottanut sapuskoista, ravintolasta saati itsestäni, enkä tehnyt minkäänlaista some-päivitystä enkä vilkuillut puhelinta muutenkaan.
Oli ihanat ruuat ja palvelu erinomaista. Hieno ilta.Puolisoni napsii aina kuvia illan aikana. Monta kertaa miettinyt ja joskus ehdottanutkin, että jos nautittaisiin illasta ilman kännykkää ja kuvaamista. Mutta jälkikäteen olen todennut, että olipa kiva, että jäi muistoksi ne kuvat. Muistaa monta asiaa illasta paremmin ja voi palata hetkiin jälkikäteen. Siksi olen alkanut joustaa tästä ja annan rauhassa napsia ne muutamat kuvat illan aikana. Tietenkään niitä ei sometella eikä räpsitä koko ajan.
Minulle on senhetkinen kokemus ja tunnelma tärkeämpää kuin jälkeenpäin katsottavat kuvat - joita ei sitten yleensä tule kuitenkaan katsottua. En matkoillakaan yleensä paljoa kuvaile. Mieluummin nautin maisemista, näkymistä ja vaikka niistä ruumista siinä hetkessä omilla aisteillani enkä näytöltä.
Toisekseen minusta ruoka-annosten kuvaileminen ravintolassa on junttimaista.
Siis ruuista, ei ruumista 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia et pysty rentoutumaan paremmassa ravintolassa? Tarkoittaako sinulle rentoutuminen vain kännien vetämistä? Oletko jämähtänyt opiskeluaikaan, kun kaverisi ovat vähitellen alkaneet aikuistua?
Olen itsekin hyvätuloinen, mutta pihi. Tai en ainakaan haluaisi käyttää rahaa fine diningiin, se ei tuo minulle hinta-laatu suhteeltaan tyydytystä.
Ap
ymmärrän ap:ta hyvin. Itsekin jaksoin ja nautin fine diningia aikanaan, mutta kyllä siitäkin menee hohto ja elämänarvotkin saattavat päivittyä uosien mittaan. Ilta pintaliitomestassa, johon pitää jonottaa pöytävarausta useampi kuukausi ja joku shampanja ei enää vain sytytä niin kuin aikaisemmin. + tietty se somehehkutus siihen päälle + seuraava viikko jokaisella kahvitauolla, että me käytiin siellä ja tuolla..huoh..jooo. Tai sitten korona tuhosi makuaistini, sekin on mahdollista :D
Toiset käy syömässä fine diningia statuksen takia, toiset siksi, että arvostavat oikeasti sitä ruokaan käytettyä valtavaa määrää aikaa ja ajatusta. Mainitsemaasi statustelua en pidä minään. Tyhmää tuhlata hulluna rahaa,jos ei ymmärrä itse asiasta mitään.
Siinäpä sitä oppii ymmärtämään. Normaaleilla ihmisillä jo omat vanhemmat ovat opettaneet erilaisten ruokien maistelua , ruokakulttuuria ja ravintolassa syömistä. Jotkut joutuu sitten itse myöhemmin opettelemaan.
Oma kokemus näistä instagram-bimboista on, että ravintolassa käydään ykköset päällä napsimassa hienot kuvat someen. Kaikki se ruoka, viini ja palvelu on sivuseikka. Mitä siinä oppii?
Oppii? Iso osa ihmisistä käy syömässä ravintolassa ei opiskelemassa.
Niinpä. Toiset oppii uusia asioita läpi elämänsä, toiset vain elää eivätkä ole kiinnostuneet oppimaan mitään. Kunhan on kaljaa, pitsaa, röökiä, kynnet laitettu ja taas uusi tatska nahassa.
Vierailija kirjoitti:
Huh... onneksi omassa kaveripiirissä ei ole tuollaista!
Ollaan ihan akateemisia, keskivertoa paremmin tienaavia "taviksia". Harrastetaan mm. vaellusta ja kalastusta.
Matkaillessa menemme aina sellaiseen "tavis-ruokalaan" syömään, mikä on paikallisetkin suosiossa. Haluamme syödä paikallisten autenttista kotiruokaa mielummin kuin kansainvälistä haute cuisin'ia.
Eli jos menette Tallinnaan, syötte missä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nyt on vaan niin, että erilaisille ajanvietteille on tilaa.
Jos jotkut saa onnistumisia yrittäjyydessä, töissä tai muuten halutaan tavata, nostattaa tunnelmaa, jonkin teeman ympärillä, on tuollakin tilauksensa.
Se on rikkaus, että näitä yksityisiä fine-dining ravintoloita on. Maailma olisi kovin yksipuolinen, jos kaikki söisivät vain S- ryhmän paikoissa, tai muuten pikaruokaa.
Fine dining, on yksi muoto seurusteluun sopivalla porukalla, eikä sitä tarvitse ottaa vakavasti. Kevyttä yhdessäoloa, kuulumisten vaihtoa jne.
Kuitenkin hyvä vaihtelu sohvalle ja telkkarille, suoratoisto palveluille, penkkiurheilulle tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni mieltää itsensä tässä keskustelussa keskiluokkaiseksi, joku oli oikein yläluokkaakin. On varmaan niinkin, mutta eiköhän suurin yhteinen tekijä tässä ole keski-ikä. Te olette keski-ikäisiä, jotka vimmatusti hakee uutta keski-ikäistä identiteettiään. Olo tuntuu vähän hukassa olevalta, vähän liian tavalliselta, ei ole enää jännittäviä perjantai-iltoja eikä sen puoleen iltoja lastenkaan kanssa tai ehkä lapsia ei koskaan ollutkaan. Täytyy hakea merkityksiä elämään. Yrittää vaikuttaa mielenkiintoiselta ja siltä että on perillä pinnalla olevista jutuista. Lauantaina fine dining ja sunnuntaina padel. Ja suunnitellaan sitä sähköautoa ja ensi kesän matkaa Kroatiaan. Juuh, tähän on tultu.
On ihmisiä, jotka tekee asioita trendien ja statuksen takia. Sitten on meitä, jotka oikeesti nautitaan niistä asioista eikä kiinnosta se muille esittäminen.
Jep, en keksi kenelle minä esitin, kun viimeksi kävin syömässä fine diningissa. Olin matkalla yksin ja halusin vain palkita itseni vaativan kielikurssin päätteeksi matkan viimeisenä iltana. Yhtään kuvaakaan en ottanut sapuskoista, ravintolasta saati itsestäni, enkä tehnyt minkäänlaista some-päivitystä enkä vilkuillut puhelinta muutenkaan.
Oli ihanat ruuat ja palvelu erinomaista. Hieno ilta.Puolisoni napsii aina kuvia illan aikana. Monta kertaa miettinyt ja joskus ehdottanutkin, että jos nautittaisiin illasta ilman kännykkää ja kuvaamista. Mutta jälkikäteen olen todennut, että olipa kiva, että jäi muistoksi ne kuvat. Muistaa monta asiaa illasta paremmin ja voi palata hetkiin jälkikäteen. Siksi olen alkanut joustaa tästä ja annan rauhassa napsia ne muutamat kuvat illan aikana. Tietenkään niitä ei sometella eikä räpsitä koko ajan.
Minulle on senhetkinen kokemus ja tunnelma tärkeämpää kuin jälkeenpäin katsottavat kuvat - joita ei sitten yleensä tule kuitenkaan katsottua. En matkoillakaan yleensä paljoa kuvaile. Mieluummin nautin maisemista, näkymistä ja vaikka niistä ruumista siinä hetkessä omilla aisteillani enkä näytöltä.
Toisekseen minusta ruoka-annosten kuvaileminen ravintolassa on junttimaista.
Olen pääosin ihan samaa mieltä. Ärsyttää se miten paljon ihmiset nykyään kuvaa koko ajan ja joka paikassa. Konserteissa, matkakohteissa, ravintoloissa jne.
Meillä on kuitenkin tapana ottaa monessa tilanteessa se yksi tai kaksi kuvaa, mihin menee aikaa se 5 sekuntia. Sitten nautitaan rauhassa itse tilanteesta. Niitä hetkiä on muisteltu kuvien kautra useita kertoja jälkikäteen. En todellakaan muistaisi esimerkiksi jokaisen huippuhienon annoksen yksityiskohtia enää viikkojenkaan päästä. Esimerkiksi viime Palace-käynnin annoksia ollaan muisteltu kotisohvalla monta kertaa ja suunniteltu seuraavaa ravintolailtaa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä ap:tä, mutta iän ja paremman tulotason myötä sitä on vain tullut nirsommaksi sekä ruoan että miljöön suhteen. En esimerkiksi halua maksaa pizzasta kymppiä jossain räkälässä, koska parilla kympillä saa paljon paremman pizzan laadukkaammilla raaka-aineilla mukavammassa ympäristössä. Minulle ei ole mikään nautinto syödä sitä huonoa pizzaa, ja jos sellainen olisi pakko syödä niin ainakin tilaisin sen mieluummin kotiin.
Maailmassa on paljon muutakin kuin miettimistä, onko tämä pizza nyt laadukasta. Muonat nassuun vaan ja eiku jatketaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia et pysty rentoutumaan paremmassa ravintolassa? Tarkoittaako sinulle rentoutuminen vain kännien vetämistä? Oletko jämähtänyt opiskeluaikaan, kun kaverisi ovat vähitellen alkaneet aikuistua?
Olen itsekin hyvätuloinen, mutta pihi. Tai en ainakaan haluaisi käyttää rahaa fine diningiin, se ei tuo minulle hinta-laatu suhteeltaan tyydytystä.
Ap
ymmärrän ap:ta hyvin. Itsekin jaksoin ja nautin fine diningia aikanaan, mutta kyllä siitäkin menee hohto ja elämänarvotkin saattavat päivittyä uosien mittaan. Ilta pintaliitomestassa, johon pitää jonottaa pöytävarausta useampi kuukausi ja joku shampanja ei enää vain sytytä niin kuin aikaisemmin. + tietty se somehehkutus siihen päälle + seuraava viikko jokaisella kahvitauolla, että me käytiin siellä ja tuolla..huoh..jooo. Tai sitten korona tuhosi makuaistini, sekin on mahdollista :D
Toiset käy syömässä fine diningia statuksen takia, toiset siksi, että arvostavat oikeasti sitä ruokaan käytettyä valtavaa määrää aikaa ja ajatusta. Mainitsemaasi statustelua en pidä minään. Tyhmää tuhlata hulluna rahaa,jos ei ymmärrä itse asiasta mitään.
Siinäpä sitä oppii ymmärtämään. Normaaleilla ihmisillä jo omat vanhemmat ovat opettaneet erilaisten ruokien maistelua , ruokakulttuuria ja ravintolassa syömistä. Jotkut joutuu sitten itse myöhemmin opettelemaan.
Oma kokemus näistä instagram-bimboista on, että ravintolassa käydään ykköset päällä napsimassa hienot kuvat someen. Kaikki se ruoka, viini ja palvelu on sivuseikka. Mitä siinä oppii?
Oppii? Iso osa ihmisistä käy syömässä ravintolassa ei opiskelemassa.
Niinpä. Toiset oppii uusia asioita läpi elämänsä, toiset vain elää eivätkä ole kiinnostuneet oppimaan mitään. Kunhan on kaljaa, pitsaa, röökiä, kynnet laitettu ja taas uusi tatska nahassa.
Ehkä he oppivat muuta sillä aikaa kun fine ruokailijat ruokailevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni mieltää itsensä tässä keskustelussa keskiluokkaiseksi, joku oli oikein yläluokkaakin. On varmaan niinkin, mutta eiköhän suurin yhteinen tekijä tässä ole keski-ikä. Te olette keski-ikäisiä, jotka vimmatusti hakee uutta keski-ikäistä identiteettiään. Olo tuntuu vähän hukassa olevalta, vähän liian tavalliselta, ei ole enää jännittäviä perjantai-iltoja eikä sen puoleen iltoja lastenkaan kanssa tai ehkä lapsia ei koskaan ollutkaan. Täytyy hakea merkityksiä elämään. Yrittää vaikuttaa mielenkiintoiselta ja siltä että on perillä pinnalla olevista jutuista. Lauantaina fine dining ja sunnuntaina padel. Ja suunnitellaan sitä sähköautoa ja ensi kesän matkaa Kroatiaan. Juuh, tähän on tultu.
On ihmisiä, jotka tekee asioita trendien ja statuksen takia. Sitten on meitä, jotka oikeesti nautitaan niistä asioista eikä kiinnosta se muille esittäminen.
Jep, en keksi kenelle minä esitin, kun viimeksi kävin syömässä fine diningissa. Olin matkalla yksin ja halusin vain palkita itseni vaativan kielikurssin päätteeksi matkan viimeisenä iltana. Yhtään kuvaakaan en ottanut sapuskoista, ravintolasta saati itsestäni, enkä tehnyt minkäänlaista some-päivitystä enkä vilkuillut puhelinta muutenkaan.
Oli ihanat ruuat ja palvelu erinomaista. Hieno ilta.Miksi yksin?
No en mä kai ketään kadun noistakaan sinne raahaa.
Olettehan nähneet kotimaisen elokuvan Gourmet Club? :)
Minulla on useampi kaveri- tai harrasteporukka ja olen ajatellut ihan samaa. Yksi mm. opettajista koostuva porukka haluaa aina tehdä jotain hienoa ja kallista. Jotenkin tuntuu, että duunariporukoissa bileet on rennompia.