Lue keskustelun säännöt.
Kaveriporukan fine-dining hifistely - polttareitakin pahempaa
Itseä ärsyttää, kun koulutetuilla kavereilla, jotka on aika hyvillä palkoilla, alkaa mennä tähän fine dining-hommaan. Jo pelkkä kaveri-ilta alkaa mennä ruokien ja juomien puolesta sinne osastolle. Ja itse haluaisin vain rauhassa istua jossain peruspaikoissa ruoan ja kaljan ääressä. Varsinkin kun on kaverihommasta kyse, jossa täytyisi olla rentoutta touhussa mukana.
Kokemuksia aiheesta muilla?
Kommentit (1087)
Ehkä ravintola ruokineen ja juomineen on näille maailman seitsemäs ihme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni mieltää itsensä tässä keskustelussa keskiluokkaiseksi, joku oli oikein yläluokkaakin. On varmaan niinkin, mutta eiköhän suurin yhteinen tekijä tässä ole keski-ikä. Te olette keski-ikäisiä, jotka vimmatusti hakee uutta keski-ikäistä identiteettiään. Olo tuntuu vähän hukassa olevalta, vähän liian tavalliselta, ei ole enää jännittäviä perjantai-iltoja eikä sen puoleen iltoja lastenkaan kanssa tai ehkä lapsia ei koskaan ollutkaan. Täytyy hakea merkityksiä elämään. Yrittää vaikuttaa mielenkiintoiselta ja siltä että on perillä pinnalla olevista jutuista. Lauantaina fine dining ja sunnuntaina padel. Ja suunnitellaan sitä sähköautoa ja ensi kesän matkaa Kroatiaan. Juuh, tähän on tultu.
Ymmärrän hyvin AP:n pointin. Itsekin tykkään lähinnä ihan perusravintoloista, ei tarvitse olla mitään hienoa, kallista ja hypetettyä. Totta puhuen en ole mikään suuri kulinaristi muutenkaan, en vain ole kiinnostunut ruoasta ylipäätään.
Uskon, että Instagram-aikana moni kaveri haluaa lähinnä kivoja kuvia, ja kyllähän moni on aika herkkusuu.
Vierailija kirjoitti:
Moni mieltää itsensä tässä keskustelussa keskiluokkaiseksi, joku oli oikein yläluokkaakin. On varmaan niinkin, mutta eiköhän suurin yhteinen tekijä tässä ole keski-ikä. Te olette keski-ikäisiä, jotka vimmatusti hakee uutta keski-ikäistä identiteettiään. Olo tuntuu vähän hukassa olevalta, vähän liian tavalliselta, ei ole enää jännittäviä perjantai-iltoja eikä sen puoleen iltoja lastenkaan kanssa tai ehkä lapsia ei koskaan ollutkaan. Täytyy hakea merkityksiä elämään. Yrittää vaikuttaa mielenkiintoiselta ja siltä että on perillä pinnalla olevista jutuista. Lauantaina fine dining ja sunnuntaina padel. Ja suunnitellaan sitä sähköautoa ja ensi kesän matkaa Kroatiaan. Juuh, tähän on tultu.
On ihmisiä, jotka tekee asioita trendien ja statuksen takia. Sitten on meitä, jotka oikeesti nautitaan niistä asioista eikä kiinnosta se muille esittäminen.
Ja ei ole kykyä ajatella, että ne rahat voisi lähettää johonkin apukohteeseen.
Ei se ruoka ole edes orgastinen kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä otin fine dining paikassa ruokajuomaksi cokista ja ruoaksi hampurilaisen ranskiksilla. Mies maksoi. Ajattelin, etten halua jyystää mitään lammasta tai kuhaa, petyn kuitenkin.
Kyllä monissa fine dining paikoissa on myös näitä perusannoksia ja kuka määrää, että alkoholia on juotava?
Yhdessäkään oikeassa fine dining ravintolassa ei ole mitään hamppareita ja ranskiksia ja cokista.
Erään kaverin mielestä oli "fine diningiä" kun kävivät lähiönsä pizza-kebapissa ja söivät siellä alku-, pää- ja jälkiruoan jonkun juhlapäivän kunniaksi. Käsitykset ko. termistä siis vaihtelevat melkoisesti. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Moni mieltää itsensä tässä keskustelussa keskiluokkaiseksi, joku oli oikein yläluokkaakin. On varmaan niinkin, mutta eiköhän suurin yhteinen tekijä tässä ole keski-ikä. Te olette keski-ikäisiä, jotka vimmatusti hakee uutta keski-ikäistä identiteettiään. Olo tuntuu vähän hukassa olevalta, vähän liian tavalliselta, ei ole enää jännittäviä perjantai-iltoja eikä sen puoleen iltoja lastenkaan kanssa tai ehkä lapsia ei koskaan ollutkaan. Täytyy hakea merkityksiä elämään. Yrittää vaikuttaa mielenkiintoiselta ja siltä että on perillä pinnalla olevista jutuista. Lauantaina fine dining ja sunnuntaina padel. Ja suunnitellaan sitä sähköautoa ja ensi kesän matkaa Kroatiaan. Juuh, tähän on tultu.
Tai sitten vaan illallinen tasokkaassa ravintolassa on mukavaa ajanvietettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo kiitos mutta ei kiitos. Kaksi heinää ristiin lautasella maksaa jotain 50€.. juu ei. Toki jos joku toinen maksaa niin sillon tällön voi mennä, muuten ei..
Vaikka paljon olen käynyt, niin tuollaista heinäannosta en koskaan ole saanut eteeni. Missäs sellaisia tarjoillaan?
Vierailija kirjoitti:
Moni mieltää itsensä tässä keskustelussa keskiluokkaiseksi, joku oli oikein yläluokkaakin. On varmaan niinkin, mutta eiköhän suurin yhteinen tekijä tässä ole keski-ikä. Te olette keski-ikäisiä, jotka vimmatusti hakee uutta keski-ikäistä identiteettiään. Olo tuntuu vähän hukassa olevalta, vähän liian tavalliselta, ei ole enää jännittäviä perjantai-iltoja eikä sen puoleen iltoja lastenkaan kanssa tai ehkä lapsia ei koskaan ollutkaan. Täytyy hakea merkityksiä elämään. Yrittää vaikuttaa mielenkiintoiselta ja siltä että on perillä pinnalla olevista jutuista. Lauantaina fine dining ja sunnuntaina padel. Ja suunnitellaan sitä sähköautoa ja ensi kesän matkaa Kroatiaan. Juuh, tähän on tultu.
Se on just näin 😂
-keski-ikäinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vähän itseäkin ottaa pattiim, että nykyään joka toinen on jonkinmoinen ruoan intohimoinen harrastaja. Sitten niistä viineistä ja ruokalajesta puhutaan kuin asiantuntija, mutta edes nimeä ei osata lasua tai kirjoittaa oikein.
Tää on nyt vaan taas yksi osa-alue millä saada statusta sosiaaalisen hierarkian pelikentillä. Ei niin vakavaa, mutta vähän ärsyttävää tuputtamista haluamattaakin.
Niin instagramissa joka toisella emännällä kuvattuna aamupala lounas päivällinen brunssi välipala smootie latte viinilasin kolistelu shamppanja..näyttää samalta joka sörsselit ja eikyl tee vaikutusta, että aina se viinilasi vieressä. Siitäpä syntyykin helposti muutama juoppo ennen pitkää. Sitten ne tötteröhuulet töröllään täytettynä ja ylimeikattuna. Sara Sieppi hyvä esimerkki, lopeta se huulien täyttäminen ja joka ruoka-annoksen kuvaaminen. Toinen Sofia B ja monet muut. Jotain raikkaampaa kuviin. Saralla kyllä kivoja noi matkakuvaukset, joissa jotain erilaistakin.
Fine dining onnistuu suurimmissa kaupungeissa ehkä parissa kolmessa ravintolassa. Muut ravintolat tarjoavat ihan sitä tavanomaista listaruokaa. Hintataso hiukan kertoo laadusta. Itse suosin yksityisomisteisia ravintoloita. Ketjuravintoloiden sapuska on lounaspaikkojen tasoa, mutta hinta naurettavan korkea.
Yhden kerran olen fine diningin kokenut ja kulinaristina kokemus oli oikein hyvä, mutta parhaat makuelämykset ovat kyllä olleet lähtöisin pienen perheomistuksessa olevan ravintolan keittiöstä vieläpä kohtuuhinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai mä olin ajatellut, että se fine dining -boomi meni ja nyt nyt syödään rehdinpää ruokaa ja kunnon annoksia. Mutta ehkä ei. Vuoden 2018 jälkeen ravintolassa nokkaani näyttänyt.
Aasialainen ruoka tulee kovaa vauhtia meillekin. On kaunista ja ihanat maut. Sekä terveellistä. Lähettäkää suomalaisia kokkiooiskelijoita Thaikkuihin, Vietnamiin, Japaniin, Kiinaan ym.
Olen suorittanut perinteisen suomalaisen kokkikoulutuksen 10 vuotta sitten- teimme tylsiä ruokia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ei ole kykyä ajatella, että ne rahat voisi lähettää johonkin apukohteeseen.
Ei se ruoka ole edes orgastinen kokemus.
Mitähän hittoa taas?
Ei satunnainen hyvässä ravintolassa syöminen ja hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen sulje millään tavalla toisiaan pois. Me kaikki emme ole jatkuvasti peeaa.
Vierailija kirjoitti:
Aasialainen ruoka tulee kovaa vauhtia meillekin. On kaunista ja ihanat maut. Sekä terveellistä. Lähettäkää suomalaisia kokkiooiskelijoita Thaikkuihin, Vietnamiin, Japaniin, Kiinaan ym.
Olen suorittanut perinteisen suomalaisen kokkikoulutuksen 10 vuotta sitten- teimme tylsiä ruokia!
Lähetä itse.
Minä en kaipaa yhtäkään aasialaista ravintolaa. Vihaan aasialaista ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni mieltää itsensä tässä keskustelussa keskiluokkaiseksi, joku oli oikein yläluokkaakin. On varmaan niinkin, mutta eiköhän suurin yhteinen tekijä tässä ole keski-ikä. Te olette keski-ikäisiä, jotka vimmatusti hakee uutta keski-ikäistä identiteettiään. Olo tuntuu vähän hukassa olevalta, vähän liian tavalliselta, ei ole enää jännittäviä perjantai-iltoja eikä sen puoleen iltoja lastenkaan kanssa tai ehkä lapsia ei koskaan ollutkaan. Täytyy hakea merkityksiä elämään. Yrittää vaikuttaa mielenkiintoiselta ja siltä että on perillä pinnalla olevista jutuista. Lauantaina fine dining ja sunnuntaina padel. Ja suunnitellaan sitä sähköautoa ja ensi kesän matkaa Kroatiaan. Juuh, tähän on tultu.
On ihmisiä, jotka tekee asioita trendien ja statuksen takia. Sitten on meitä, jotka oikeesti nautitaan niistä asioista eikä kiinnosta se muille esittäminen.
Jep, en keksi kenelle minä esitin, kun viimeksi kävin syömässä fine diningissa. Olin matkalla yksin ja halusin vain palkita itseni vaativan kielikurssin päätteeksi matkan viimeisenä iltana. Yhtään kuvaakaan en ottanut sapuskoista, ravintolasta saati itsestäni, enkä tehnyt minkäänlaista some-päivitystä enkä vilkuillut puhelinta muutenkaan.
Oli ihanat ruuat ja palvelu erinomaista. Hieno ilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vähän itseäkin ottaa pattiim, että nykyään joka toinen on jonkinmoinen ruoan intohimoinen harrastaja. Sitten niistä viineistä ja ruokalajesta puhutaan kuin asiantuntija, mutta edes nimeä ei osata lasua tai kirjoittaa oikein.
Tää on nyt vaan taas yksi osa-alue millä saada statusta sosiaaalisen hierarkian pelikentillä. Ei niin vakavaa, mutta vähän ärsyttävää tuputtamista haluamattaakin.
Niin instagramissa joka toisella emännällä kuvattuna aamupala lounas päivällinen brunssi välipala smootie latte viinilasin kolistelu shamppanja..näyttää samalta joka sörsselit ja eikyl tee vaikutusta, että aina se viinilasi vieressä. Siitäpä syntyykin helposti muutama juoppo ennen pitkää. Sitten ne tötteröhuulet töröllään täytettynä ja ylimeikattuna. Sara Sieppi hyvä esimerkki, lopeta se huulien täyttäminen ja joka ruoka-annoksen kuvaaminen. Toinen Sofia B ja monet muut. Jotain raikkaampaa kuviin. Saralla kyllä kivoja noi matkakuvaukset, joissa jotain erilaistakin.
Taidat viettää ihan liikaa aikaa instagramissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia et pysty rentoutumaan paremmassa ravintolassa? Tarkoittaako sinulle rentoutuminen vain kännien vetämistä? Oletko jämähtänyt opiskeluaikaan, kun kaverisi ovat vähitellen alkaneet aikuistua?
Olen itsekin hyvätuloinen, mutta pihi. Tai en ainakaan haluaisi käyttää rahaa fine diningiin, se ei tuo minulle hinta-laatu suhteeltaan tyydytystä.
Ap
ymmärrän ap:ta hyvin. Itsekin jaksoin ja nautin fine diningia aikanaan, mutta kyllä siitäkin menee hohto ja elämänarvotkin saattavat päivittyä uosien mittaan. Ilta pintaliitomestassa, johon pitää jonottaa pöytävarausta useampi kuukausi ja joku shampanja ei enää vain sytytä niin kuin aikaisemmin. + tietty se somehehkutus siihen päälle + seuraava viikko jokaisella kahvitauolla, että me käytiin siellä ja tuolla..huoh..jooo. Tai sitten korona tuhosi makuaistini, sekin on mahdollista :D
Toiset käy syömässä fine diningia statuksen takia, toiset siksi, että arvostavat oikeasti sitä ruokaan käytettyä valtavaa määrää aikaa ja ajatusta. Mainitsemaasi statustelua en pidä minään. Tyhmää tuhlata hulluna rahaa,jos ei ymmärrä itse asiasta mitään.
Siinäpä sitä oppii ymmärtämään. Normaaleilla ihmisillä jo omat vanhemmat ovat opettaneet erilaisten ruokien maistelua , ruokakulttuuria ja ravintolassa syömistä. Jotkut joutuu sitten itse myöhemmin opettelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Fine dining onnistuu suurimmissa kaupungeissa ehkä parissa kolmessa ravintolassa. Muut ravintolat tarjoavat ihan sitä tavanomaista listaruokaa. Hintataso hiukan kertoo laadusta. Itse suosin yksityisomisteisia ravintoloita. Ketjuravintoloiden sapuska on lounaspaikkojen tasoa, mutta hinta naurettavan korkea.
Yhden kerran olen fine diningin kokenut ja kulinaristina kokemus oli oikein hyvä, mutta parhaat makuelämykset ovat kyllä olleet lähtöisin pienen perheomistuksessa olevan ravintolan keittiöstä vieläpä kohtuuhinnalla.
Ja sitten on niit wannabe-fine-dining paikkoja. Eli hintalappu ja annostyyli on kuin Michelin-ravintolassa, mutta lautasen sisältö oikeasti huttua, viinit vaatimattomia ja palvelu sekavaa. Näissä käyminen jää hyvin nopeasti yhteen kertaan, mutta ärsyttää se kerrankin maksaminen.
Toiset käy syömässä fine diningia statuksen takia, toiset siksi, että arvostavat oikeasti sitä ruokaan käytettyä valtavaa määrää aikaa ja ajatusta. Mainitsemaasi statustelua en pidä minään. Tyhmää tuhlata hulluna rahaa,jos ei ymmärrä itse asiasta mitään.