Lue keskustelun säännöt.
Empaatit ja henkisen polun kulkijat, miten löydätte ystäviä...
Tai siis semmoisia ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla? Tai parisuhteita? Mitä pidemmälle olen päässyt henkisessä kehityksessäni, sitä vähemmän on ihmisiä joiden kanssa ei tule paha olla. En kestä pinnallisuutta enkä epäaitoutta enää vähääkään eivätkä ystävyyssuhteet tunnu tuovan oikein mitään plussaa elämään. Vielä vaikeampaa on parisuhteen löytäminen... Yksinkö koko elämä?
Kommentit (434)
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä kaikkien täällä olevien empaattien kannattaisi tutustua keskenään, perustaa joku tukiryhmä, sillä me harvoin kohtaamme muuten. Nyky kommunikaatio on muuttunut "sieluttomaksi" kaikki haluavat puhua mutta kukaan ei kuuntele. Minä..minä...minä.. mitä suurempi ego sitä enemmän yhteiskunta palkitsee..Olen kohdannut suoraa paskanjauhantaa niiltä jotka eivät osaa asettaa itseään muiden kenkiin, he käsittävät että empatian takana olisi jokin motiivi tai että se olisi pelkkää esitystä. Tämä johtunee siitä että kaikki eivät kykene ajattelemaan asioita muiden näkökulmasta.Te jotka ymmärrätte muiden tunteita ja murheita, älkää muuttuuko. Maailma tarvitsee empatiaa ja tunneälykkyyttä. Itsekkyyden, vihan ja kateuden tilalle...
Totta, hyvin sanottu. Meillähän on nyt paljon Suomessa meneillään tätä henkisten ihmisten yhdistymistä.. Moni ei aikaisemmin edes tiennyt että heidän kaltaisiaan ihmisiä on oikeasti paljon tässäkin valtiossa, mukaanlukien minä itse en tiennyt.
Nykyään seuraan paljon tätä henkistä "sceneä" Suomessa ja yritän kantaa omaa korteani kekoon mahdollisimman paljon.
Me ollaan se ryhmä mikä tulee nyt tekemään tästä maailmasta paremman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseä empaattina v i tut taa kun on tehnyt vuosien henkisen kasvun työn, jonka joku rölli yrittää elämänkoulupohjalta vetää viemäristä alas.
Onko tälle empaatti-substantiiville olemassa jokin virallinen suomennos? Tai edes määritelmä? Itse oletin sen tarkoittavan empaattista näkökulmaa ja tästä syystä kykyä tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Siis tietynlaista riidanhaastamisen yläpuolella oloa, mutta ei alentuvasti. Mutta sitten luin tuon Vierailijan kommentin ja jouduin palaamaan lähtöruutuun. Vierailija ainakin katsoo olevansa parempi kenties syvemmin tunteva ihminen kuin tämä "joku rölli". Onko siis niin, että tämä empaatti-porukka on vain yksi variaatio niistä tuhansista tavoista, joilla ihmiset ovat eri aikakausina halunneet profiloida itsensä tavisten, rahvaan, junttien, urpojen, keskiverto sukankuluttajien jne, jne. yläpuolelle? Vai onko kyse "tutkin rajat
Empaatikko olisi parempi ilmaisu suomeksi. Aloittajalla vähän huono käännös englannin empath-sanasta.
Kyse siis ihmisistä, joilla kyky empatiaan on paljon tavallista korkeampi ja jotka ovat herkkiä aistimaan erilaisia energioita. Myös intuitio on yleensä hyvin vahva.
Tässä ketjussa tarkoitetaan empathia, joka käyttää kykyään hyvään ja on lisäksi kiinnostunut uushenkisyydestä? Otsikko on hämäävä.
Savolainen, joka harrastat keramiikkaa... sitten ilmaantuu savolaisia ja keraamikkoja, jotka eivät ole molempia tai kumpaakaan vaan jotain sinne suuntaan. Etelä-karjalainen käsityöläinen.
Empatia ja henkisyys eivät välttämättä kulje käsi kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oletkohan oikeasti kovin enpaatti tai henkevä. Se ei jotenkin istu yksiin sen kanssa että kukaan ei kelpaa.
'
Ei ole kyse siitä että kukaan ei kelpaa, enkä sano, että itse olisin jotenkin parempi. Mutta en vaan enää pysty puhumaan pelkästään parisuhteista, juoruista, bilettämisestä ja koko ajan tunnen että ollaan ihan eri aaltopituudella ja mietitään ihan eri asioita. Yritän sopeutua joukkoon mutta se on niin raskasta että oma seurani on lopulta parempaa.
Mä muutin idästä Helsinkiin ja olen ihan tosi surullinen, etten ole löytänyt ihmisiä, joita kiinnostaisi jokin muu kuin materia ja kunnianhimo, joka ilmentyy lapsissa.
Itsekkyyttä opetetaan ihan pienestä pitäen lapsille, ostetaan kaikki kallista ja parasta ja lennätetään lapset lentokoneella joulupukkia katsomaan Lappiin koska lapset haluaa, pojat isketään hokkareissa Hifkin junnuihin vaikka väkisin ja suhteilla, vaatteet Stockalta ja myydään sitten köyhille kirppiksellä edelleen ylihintaan, ei lahjoiteta ikinä. Mitään. Ei joulupuukeräyksiin, ei asunnottomille, ei sotapakolaisille. Koko elämä: kalliita viinejä, kalliita vaatteita, matkustelua ja kylpylälomia ja somessa brassailua.
Minä minä minä. Silti tavatessa ei olla onnellisia vaan hampaat kireinä valitetaan kiirettä ja parisuhdetta ja kaikkea, omia lapsia ei kestetä hetkeäkään kotona rauhassa, koko ajan pitää olla menossa tai hoidattamassa lapsia tai kuskaamassa harrastuksiin.
Miehen kaverin puoliso ihmetteli, miten jaksan olla vaan kotona lapsen kanssa et hällä räjähtäs pää. Viime syksynä kävin kerran miehen kanssa treffeillä ja pojan kanssa kirjastoissa, puistoissa. uimahallissa ja päivät meni nopeasti samalla rytmillä.
Ei me oltu vaan kotona vaan elettiin rauhassa arkea.
Meidän elämä tuntuu näistä muista tylsältä ja ankealta. Tunne siinä sitten hengenheimolaisuutta Helsingistä tunnen vaan mieheni ystäviä, joilla lapsia.
En sopeudu mitenkäänkäyn kirppareilla ja en välitä liiemmin matkustelusta. En rentoudu viinillä enkä tarvitse omaa aikaa joka viikko, opetan lapselle sanan kiitos ja huomioimaan muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo empaatikko on todella häilyvä käsite. Ja nimitys on todella harhaanjohtava. Se voi olla jopa yksi narsismin muoto tainsitten toisaalta oikeasti hyväntahtoinen ihminen, joka toimii myös muita tukien heidän hyväkseen.
Se, että kokee keskivertoa helpommin muiden energioita, näkee enteitä tms. ei korreloi mitenkään sen kanssa, että käyttäisi sitä ominaisuuttaan empaattisesti. Toisaalta voi olla empaattinen ilman mitään superkykyjäkän.
Itse näen tuon toisten aistimisen olevan lapsuuden trauman tulos. Mantelitumake on ylivilkas ja ihmisellä on liikaa peilisoluja, koska on joutunut lapsena skannaamaan ympäristöä ollakseen turvassa. Osasta heistä tulee ihmisiä, jotka eivät halua satuttaa toisia, koska itseen on sattunut. Se menee usein epäterveelle tasolle itsensä unohtaen. Ja joistain ei tule tuollaisia lainkaan, vaikka kykyä olisi.
Hyvin sanoitettu. Mulla on viime vuosien aikana ollut kolme tällaista lähipiirissä, jokaisella traumatausta ja katkovat uskomattomista syistä välit milloin kenenkin kanssa. Sanoisin, että ainakin nämä kolme ovat toksisimpia persoonia, mitä olen koskaan tavannut.
Miksi ihmeessä tässä ketjussa lytätään ihmiset jotka ovat kiinnostuneet henkisyydestä ja haluaisivat siitä kiinnostuneita ystäviä? Leimataan ylimielisiksi ja häiriintyneiksi.
Mikä henkisyydessä nostaa piikit pystyyn? Se on ihmiselle luontaista ollut aina. Itsestäni siitä kiinnostuneet vaikuttavat materialisteja kiinnostavammilta ihmisiltä.
Saahan ihminen toivoa ystäviä jotka pitävät vaikka hevosista tai penkkiurheilusta. Samanhenkistä seuraa jokainen kai toivoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä on, että aina ihmiset, jotka kovailevat itseään "empaateiksi" onnistuvat kuulostamaan ihan helvetin epäempaattisilta ihmisiltä? Tässäkin ap onnistui haukkumaan kanssaihmisensä pinnallisiksi ja epäaidoiksi ihmisiksi, jotka eivät tuo mitään plussaa elämään.
Näin amatöörin korvaan ap kuulostaa huomattavasti enemmän narsistilta kuin empaatilta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että aina ihmiset, jotka kovailevat itseään "empaateiksi" onnistuvat kuulostamaan ihan helvetin epäempaattisilta ihmisiltä? Tässäkin ap onnistui haukkumaan kanssaihmisensä pinnallisiksi ja epäaidoiksi ihmisiksi, jotka eivät tuo mitään plussaa elämään.
Näin amatöörin korvaan ap kuulostaa huomattavasti enemmän narsistilta kuin empaatilta.
Kyllä kai jokaisella pitää olla vapaus valita ystävänsä ja haluta lähelleen ihmisiä, joiden kanssa viihtyy. Vai pitääkö empaattisen ihmisen ihan sen empaattisuutensa takia tai sen nimissä olla seurassa, jossa voi jopa pahoin?
Minä tunnen usein empatiaa sellaisiakin ihmisiä kohtaan, jotka suurin osa olisi valmis lähettämään alimpaan helvettiin, kuten esim. monet rankkoja rikoksia tehneet. Mutta en minä silti heitä ystävikseni välttämättä haluaisi. En halua pelätä pääseväni kenties hengestäni joku kaunis päivä.
Sulla menee siis puurot ja vellit nyt aika paljon sekaisin. Olen myös totaalisen tympääntynyt siihen ajatukseen, että henkisten ihmisten pitäisi olla jotain pyhimyksiä ja muiden ihmisten yläpuolella ilman mitään inhimillisiä heikkouksia, tarpeita tai toiveita.Tuolla toisessa ketjussahan joku oli sitä mieltä, että henkistynyt ihminen ei saisi käyttää edes meikkiä. Ihan hullua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saahan sitä haluta samanhenkistä ystävää. Minäkin empaattisena ihmisenä haluan hyväsydämisiä ja ystävällisiä ystäviä, joilla on mielestäni tervehenkiset arvot.
Tässä ketjussa kuitenkin jotenkin saadaan empaatikko kuulostamaan samalta kuin kilttimi*s. Ei terveellä tavalla emoaattinen tai teeveellä tavalla kiltti. No, ilmeisesti empaatikko ja empaattinen ihminen eivät ole keskenään sama asia.
Aikoinaan opetettiin, ettei politiikkaa tai uskontoa saa ottaa keskusteluissa esille. Herättävät kuumia tunteita ja rikkoivat ystävyyden. Sen jälkeen kielletyt aiheet lisääntyneet moninkertaisiksi. Sallittuja ovat matkakohteiden luettelot ilman kuvausta kohteesta, omaisuuden huoltokulut, viihdeohjelmien tilannekatsaukset ja tietysti sää. On niin kuivia aiheita, että vaivuttavat ystävyyden uneliaisuuteen, mutta rauha säilyy. Virikkeitä saadakseen pitää lukea kommenttipalstojen monenkirjavia keskusteluja puolesta ja vastaan. Vihamielisyys toisinajattelijaa kohtaa vahva, joten paras tyytyä ihmiskontakteissa tylsyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisin sanoen mt-ongelmainen lässyttäjä. Kuka sellaisen kanssa haluaisi olla?
Kirjoitin pidemmän tekstin, josta voit löytää itsesi. Trollimiesten faktinen linkki pahantahtoiseen mielipuolisuuteen.
Ps. Sinä et tule löytämään naisellista kivaa, lämmintä kumppania niin kauan kun lyttäät maan rakoon herkkää tyyliä. "Lässyttämistä" tulet vielä kaipaamaan. 40 vuoden päästä ymmärrät, miten typerä olitkaan ja teet faceplamin.
Ilkeämielisyytesi ja mustamaalaamisesi kaikki mitä teet, myös netissä, se on ikävää, ikävää. Tyhjää vihaa ja sielujen tuhoamiseen pyrkivää. Sitten huudetaan sielujen perään. Opi ensin olemaan ja tekemään hyvää.
Siinä sinulle opin tie. Se että sinulla on huono olo. niin älä pyri viemään muita sieluja sinne paskaan, se on suunnattoman itsekästä ja se mitä aiheutat trolliCo:n kanssa, se on t
Te empatti hörhöt tosiaan tunnutte rakastavan tuota loputonta jorinaa. Entinen ystävä postaa nonstoppina milloin mitäkin "herätkää" höpinää someen.
Sanomattakin selvää, ettei tuon diippailun keskellä ehti "herätä" töihin, vaan muiden rahat kelpaa tukien muodossa.
Nainen 43, töihin "herännyt" tänäkin aamuna. Entinen ystävä tais mussuttaa sieniä viime yön, koska päivän ekat psykoosit on jo somessa tulilla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä tässä ketjussa lytätään ihmiset jotka ovat kiinnostuneet henkisyydestä ja haluaisivat siitä kiinnostuneita ystäviä? Leimataan ylimielisiksi ja häiriintyneiksi.
Mikä henkisyydessä nostaa piikit pystyyn? Se on ihmiselle luontaista ollut aina. Itsestäni siitä kiinnostuneet vaikuttavat materialisteja kiinnostavammilta ihmisiltä.
Saahan ihminen toivoa ystäviä jotka pitävät vaikka hevosista tai penkkiurheilusta. Samanhenkistä seuraa jokainen kai toivoo.
Omassa tuttavapiirissä tuohon "heräämiseen" liittyy vahvasti työnteon välttely ja tukiloisena möllöttäminen. Jostain syystä puolen vuoden itsetutkiskelu on saanut myösvosan mäistäbihan perus Perteistä ha Pirjoista luulemaan, että he oikeasti omaavat jotain vähintään uuden Jeesuksen tasoista henkisyyttä ja siinä sivussa tietävät esim. lääketieteestä enemmän, kuin yksikään ammattilainen.
Johonkin ylivertaisuus hurmokseen nuo lähinnä tuntuvat sairastuneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseä empaattina v i tut taa kun on tehnyt vuosien henkisen kasvun työn, jonka joku rölli yrittää elämänkoulupohjalta vetää viemäristä alas.
Kuulostatpa "empaattiselta", "henkiseltä" ja "täysikasvuiselta".
Vierailija kirjoitti:
Usein teillä "henkisen polun kulkijoilla" on sellainen hyvin epäempaattinen ja omahyväinen tapa suhtautua muihin ihmisiin. Sitä kutsutaan hengelliseksi narsismiksi. Joistakuista teistä tuntuu siltä, että olette jotenkin edenneet muita ihmisiä korkeammalle tasolle ja ette enää hyväksy muiden kipuilua heidän elämänsä vaikeuksissa, kun heidänkin pitäisi vain hengitellä ja ottaa vastaan jotain energioita. Lisämausteena joillakin teistä on sitten vielä taloudellisia satsauksia ties mihin piireihin, energiavirtahommeleihin yms.
Ap: Voin vakuuttaa sinulle, että ainakaan minusta et todellakaan saisi riittävän valaistunutta ja henkisesti tarpeeksi korkealle tasolle noussutta ystävää. Ylipäätään pyrin välttelemään teitä valaistuneita kaiken kokemani jälkeen mahdollisimman paljon. Haluan itselleni tavallisia, aidosti ja luontevasti käyttäytyviä kavereita, joilla ei ole minkäänlaisia uususkontoihin eikä karismaattisuuteenkaan liittyviä
Tulee mieleen tästä omahyväisyydestä monet hihhulit. Kuitenkin ihminen on sama raadollinen kädellinen vaikka kuinka luulisi olevansa valaistunut. Parasta vaan olla nöyrä tämän totuuden edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju saa Vuoden 2023 Paskin lässytys -palkinnon 🏆
-Vauva Ylläpito-
Kaikki nää kommenttit vaan ruokkii sitä käsitystä mitä monilla heränneillä ihmisillä on teistä alakerran sotureista. Sinä itse sitä et tietenkään ymmärrä, mutta sinä teet monille palveluksen. Sinunlaisten ihmisten ansiosta massaherääminen on nyt käynnissä maailmalla.
Kiitos <3
Alakerran soturit:D. Kuulostaa huonolta p--noelokuvalta.
Kai ymmärrät, että käyttämäsi kielikuvasto on tyypillistä ihan mille porukalle tahansa joka luulee olevansa parempi kuin ns. nuo TOISET? Pätee politiikkaan, uskontoihin ja sen lukuisiin eri lahkoihin jotka luulevat kaikki olevansa juuri niitä OIKEITA ja omaavansa oikea tietoa.
Nämä, ketkä väittävät olevansa henkisesti heränneitä ja valveutuneita, miten he voivat tietää olevansa? Mitä he käyttävät mittarina? Jos mittariksi otetaan esimerkiksi voimistunut kiinnostuminen elämästä ja sen ilmiöistä, silloin ei saisi negatiivista lukemaa tulkita positiiviseksi. Ollaan suorastaan ylpeitä siitä miten vähän asiat ja ilmiöt kiinnostaa.
Mä en ymmärrä tätä erottelua ihmisten kesken ollenkaan. Olen koko ikäni ollut "henkisellä polulla" eli etsinyt elämästä merkityksiä, kokenut maailmankaikkeuteen sulautumista luontokokemuksissa, vaistonnut ihmisten auroja ja ajatuksia, jne.
Se ei todellakaan kuitenkaan ole erottanut mua ihmisistä, vaan lähentänyt. En koe lainkaan ahdistavaksi sitä, että ihmiset puhuvat parisuhteista, ostoksista, työstä, jne. sillä niistähän ihmisten (minunkin!) arki muodostuu. Esim. jos joku miettii vaikka pesukoneen ostoa, niin onhan se iso ostos, johon käytetyt rahat on pois jostain, niin tietysti sitä toistenkin kanssa pohtii. Tai pari- tai minkä vaan ihmissuhteen kiemurointa ja tunnetiloja. Mitä halveksittavaa ja ahdistavaa tässä on.
Mitä vanhemmaksi tulen, sen helpompi mun olla läsnä erilaisissa tilanteissa erilaisten ihmisten kanssa. Ja suurin osa ihmisistä on oikeasti aika syvällisiä (jos sitä nyt haetaan), kun alkututustumisen ohi on päästy. Monet ovat halukkaita puhumaan eri kokemuksista, tuntemuksista, uskomuksista, jne. Mutta harva alkaa sentään vähän vieraan kanssa näitä avaamaan, vaan pysyy musta ihan oikeutetusti ja järkevästi arkisemmissa asioissa.
Itsekkäät, manipuloivat, ilkeät, pahantahtoiset jne ihmiset on sitten kokonaan eri asia, niitä ei kukaan tervejärkinen halua lähelleen, olipa sitten henkinen tai arkinen. Mutta jos vaikka on kiinnostunut saavuttamaan tietyn elintason niin ei se kenestäkään mitään alamaailman ihmistä tee. Todennäköisesti sekin ihminen haluaa kyllä muutakin ja osaa puhua muustakin, etpä vain itse taida antaa semmoista vibaa, että se on helppoa tai turvallista sun kanssa, ellei puhu.
Mutta voiko pakana käydä kirkossa?