Lue keskustelun säännöt.
Empaatit ja henkisen polun kulkijat, miten löydätte ystäviä...
Tai siis semmoisia ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla? Tai parisuhteita? Mitä pidemmälle olen päässyt henkisessä kehityksessäni, sitä vähemmän on ihmisiä joiden kanssa ei tule paha olla. En kestä pinnallisuutta enkä epäaitoutta enää vähääkään eivätkä ystävyyssuhteet tunnu tuovan oikein mitään plussaa elämään. Vielä vaikeampaa on parisuhteen löytäminen... Yksinkö koko elämä?
Kommentit (434)
En edes yritä kehittää itseäni enää henkisesti. Olen valmis. Tästä en voi tulla enää paremmaksi. Olen täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemukseni mukaan monilla henkisillä ihmisillä tuntuu vauhti ja vitaalisuus pysähtyvän ihan tyystin. Ajatukset kiertää kehäpäätelmiä, huumori lakastuu, nauru narisee, puhe on hapetonta ja tavallisista töistä ei tule mitään. Asiat alkaa repsottaa koska ei jaksa ja boheemia jälkeä perustellaan "koska luonto". Joo, esteettinen maku saakin muuttua eikä säntäillä tarvitse, mutta jonkinlainen heikkohappisuus tuntuu lisääntyvän vuosien myötä. Tunnen ihmisiä jotka kiinnostuu hämäristä apulaitteista ja ostelevat pitkin maailmaa näitä möhkäleitä, jotka ei tee oikeastaan mitään. Toiset uskoo puoskaria ja ostaa vaivoihinsa eläinten matokuureja apteekissa valehtelemalla, ja seurauksena maksa poksahtaa. Jotenkin menneiden aikojen spiritistiset istunnot oli kuitenkin lasten leikkiä näihin nykyilmiöihin verrattuna.
Sun täytyy tunnustella maaperää.. Mä uskon että jokaisen suvussa ja lähipiirissä on näitä ihmisiä muutama, mutta hekään eivät uskalla oikein tuoda omaa itseään esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taivas onkin lasten ja lastenmielisten
Ikävää että nämä tarot, jooga, pirutialistit, henkiset , yms. eivät tiedä edes, koska koulut eivätkä oikein kirkotkaan enää kerro että joutuvat ikuiseen kadotukseen, etsiessä henkimaailmasta avuja elämäänsä. Pahuuden puolelta, tietämättä ja ymmärtämättä edes sitä
Alapeukut kertovat kuinka suuri määrä on pakanoita jotka luottavat henkimaailman pahuuden voimien palvomiseen
Itse teen mieluummin vaikka metsätöitä kuin menen mihinkään kirkkoon tai uushenkisiin rientoihin. Saa ajatella ja rukoilla kenenkään käskemättä. Kumma kyllä metsässäkin voi tuntea yhteisön voimaa ja tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En naura kenenkään vakaumuksille, mutta viime vuosien henkisten ihmisten ilmiöistä olen löytänyt eniten huumoria siitä, että henkisissä joogapiireissä pyörineet vaihtavat peloissaan (takaisin) luterilaiseen kirkkoon. Tämä on inhimillistä toki, mutta minua huvittaa se, että kaikissa suunnissa taustalla on miesten ilmoitukset. Jeesus, jumala, isä ja poika, guru, brahmiinit jne. Vedafilosofiaan perustuu melkein kaikki länteen tullut idän hengellisyys. Siinäkin kulttuurissa miespapisto määritteli aikoinaan itselleen sopivat edut ja yhteydet valtioon: Papit keksi uskontojen sanoman jossa ei koskaan tasa-arvoa tule olemaan ja pelkosanomalla hallitaan. Milloin koittaa se päivä, että viimeinenkin nainen länsimaissa ymmärtää ettei lopullisia totuuksia elämästä tai kuolemasta ole uskonnoissa. Kun on ilmoitususkontoja, pitää ymmärtää että se ilmoittaja on aina mies. Hän ei ole laatinut tätä henkisyyttä sinun parhaaksesi, vaan itsensä. Miltei kaikissa idän virityksissä puhutaan ykseyteen sulautumisesta ja tietoisuudesta, mutta kannattaa miettiä ja kokea tarkkaan, kuka näitä ideoita kuvailee.
Onhan se selvää, ettei joidenkin ihmisten henkisyyden kaipaus täyty tässä yhteiskunnassa. Mutta voisiko käyttää tosiaan omaa mielikuvitusta, omaa ajattelua ukkojen dogmien sijaan. Itse saatan kokea vaikkapa luennon yliopistolla henkisenä. On porukka, on keskustelua, on jälkitarinointia ja kirjallisia tehtäviä. Tykkään.
Uushenkisyyttä vaivaa lieveilmiöt ja rajattomat ihmiset. Sen vuoksi ei houkuttele opiskella sitä enempää kuin olen jo tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tässä tarkoitetaan empaatikolla? Empaattisuus ja uushenkisyys eivät ole mikään yhdessä esiintyvä asia.
Henkisyyttä on ja myös äkkinäisyyttä, joten kaksi puolta riitelevät keskenään. En vaan piittaa jos luullaan tahdon kovasti ryhmähenkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkkailkaa. Tämä aika mikä on nyt käsillä paljastaa kyllä ihmisistä mitä puolta he edustavat. Itse henkisenä ihmisenä olen löytänyt paljon kaltaisiani. Fiksuja ihmisiä, maanläheisiä ja rauhaa haluavia.
Vierailija kirjoitti:
Usein teillä "henkisen polun kulkijoilla" on sellainen hyvin epäempaattinen ja omahyväinen tapa suhtautua muihin ihmisiin. Sitä kutsutaan hengelliseksi narsismiksi. Joistakuista teistä tuntuu siltä, että olette jotenkin edenneet muita ihmisiä korkeammalle tasolle ja ette enää hyväksy muiden kipuilua heidän elämänsä vaikeuksissa, kun heidänkin pitäisi vain hengitellä ja ottaa vastaan jotain energioita. Lisämausteena joillakin teistä on sitten vielä taloudellisia satsauksia ties mihin piireihin, energiavirtahommeleihin yms.
Ap: Voin vakuuttaa sinulle, että ainakaan minusta et todellakaan saisi riittävän valaistunutta ja henkisesti tarpeeksi korkealle tasolle noussutta ystävää. Ylipäätään pyrin välttelemään teitä valaistuneita kaiken kokemani jälkeen mahdollisimman paljon. Haluan itselleni tavallisia, aidosti ja luontevasti käyttäytyviä kavereita, joilla ei ole minkäänlaisia uususkontoihin eikä karismaattisuuteenkaan liittyviä
Se on ihan perus ominaispiirre ihmisessä ja ihmisluonteessa. Kun ihminen oppii jotain uutta, hän yleensä aina lähtee sille tielle että haluaa yrittää kertoa sitä myös muille. Tämä ei tapahdu vain henkisissä havahduksissa.
Ymmärtäisit tämän jos olisit hieman älykkäämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuratkaa sydäntä, se näyttää tien ja nämä ihmiset <3
Kaikkiin seurustelu yrityksiin on tullut joku outo este. Olen kyllä ollut avoliitossa 2 kertaa.
Mutta kaikilla meillä on jonkinlainen läheisyyden tarve. Kauan etsin seurustelua ja ne kaatuivat mitä oudompiin asioihin.
Eräs "shamaanin kaltainen henkilö" katsoi minua silmät sirrillään, ku tästä tuli puhetta. Sanoi sitten, että "sun henkinen kehitys taantuu miehen kanssa".
En kovin tiiviisti ole enää etsinyt seurustelua, mutta kaipuu on ihmiseen, jonka kanssa voisi elää hyväksyttynä.
Olen aina ollut outo lintu. Kiinnostunut sellaisesta mistä mut ikäiseni eivät ole jne.
Näen enneunia ja muuta sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkisyys asioista pystyy puhumaan ainoastaan äidin ja pikkusiskon kanssa. Muut eivät ymmärrä tai usko. Kaveri varmaan ihmettelisi, mitä ihmeen huuhaata olen lukenut. Kyllä tällä polulla tuntee yksinäisyyttä ja/tai ulkopuolisuutta. N28
Olen tuo äskeinen..
En toki lopettanut parinmuodostulsen yritystä tämän ihmisen sanomisiin, mutta ikäänkuin asia kirkastui.
Kummankin avomiehen kanssa olimme tyystin eri maailmoissa. Toinen maalaisjärjellä varustettu ahkera ihminen simppelillä ajattelutavalla. Ja toinen hyvin synkkä ja iloton ihminen.
Kumpikin hyviä miehiä. Jollekulle toiselle.
Mulla mies ihan tavallinen, ystävät tippuneet matkasta kun huomasin jonkintasoista hyväksikäyttöä. En avaudu näistä asioista kuin muutamalle harvalle valitulle joihin olen tutustunut yllättävissä yhteyksissä. Olen hyväksynyt että kaikki me olemme eri kehitysvaiheessa, ja että kukaan ei ole sen vuoksi parempi tai huonompi. Siksi on turha vertailla. Myös näihin asioihin liittyen joillakin on kauhea tarve kilpailla ja tuoda esiin sitä omaa paremmuutta, se kertoo jo paljon.
Kipuilun pitkään sen kanssa että jokapäiväiseen elämään ei kuulu asioista samoin ajattelevia. Nyt olen hyväksynyt sen, ja olen tyytyväinen.
Muistakaa, mitä ikinä käyttekään läpi, te ette oo koskaan yksin.
Suomi on viisas maa, täällä on paljon henkistä viisautta ja sitä omaavia ihmisiä. Moni on vaan unohtanut sen.
Meissä monessa elää todella vanhaa henkistä viisautta <3
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo äskeinen..
En toki lopettanut parinmuodostulsen yritystä tämän ihmisen sanomisiin, mutta ikäänkuin asia kirkastui.
Kummankin avomiehen kanssa olimme tyystin eri maailmoissa. Toinen maalaisjärjellä varustettu ahkera ihminen simppelillä ajattelutavalla. Ja toinen hyvin synkkä ja iloton ihminen.
Kumpikin hyviä miehiä. Jollekulle toiselle.
Tuohon ei tarvita edes mitään henkisyyttä. Todella moni nainen joutuu kokemaan, että mies on este hänen monenlaisille kehitykselle ja että yhdessäasuminen vaatisi tason laskemista. Siis oman olemisen tason laskemisen hyväksymistä. Niitä miehiä, jooden kanssa kasvaa ja kehittyy ja jotka sparraavat hidastamisen sijaan, on todella harvassa.
Mitä te ymmärrätte empaatikolla?
Usein teillä "henkisen polun kulkijoilla" on sellainen hyvin epäempaattinen ja omahyväinen tapa suhtautua muihin ihmisiin. Sitä kutsutaan hengelliseksi narsismiksi. Joistakuista teistä tuntuu siltä, että olette jotenkin edenneet muita ihmisiä korkeammalle tasolle ja ette enää hyväksy muiden kipuilua heidän elämänsä vaikeuksissa, kun heidänkin pitäisi vain hengitellä ja ottaa vastaan jotain energioita. Lisämausteena joillakin teistä on sitten vielä taloudellisia satsauksia ties mihin piireihin, energiavirtahommeleihin yms.
Ap: Voin vakuuttaa sinulle, että ainakaan minusta et todellakaan saisi riittävän valaistunutta ja henkisesti tarpeeksi korkealle tasolle noussutta ystävää. Ylipäätään pyrin välttelemään teitä valaistuneita kaiken kokemani jälkeen mahdollisimman paljon. Haluan itselleni tavallisia, aidosti ja luontevasti käyttäytyviä kavereita, joilla ei ole minkäänlaisia uususkontoihin eikä karismaattisuuteenkaan liittyviä henkisen kehityksen tavoitteita.