Lue keskustelun säännöt.
Empaatit ja henkisen polun kulkijat, miten löydätte ystäviä...
Tai siis semmoisia ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla? Tai parisuhteita? Mitä pidemmälle olen päässyt henkisessä kehityksessäni, sitä vähemmän on ihmisiä joiden kanssa ei tule paha olla. En kestä pinnallisuutta enkä epäaitoutta enää vähääkään eivätkä ystävyyssuhteet tunnu tuovan oikein mitään plussaa elämään. Vielä vaikeampaa on parisuhteen löytäminen... Yksinkö koko elämä?
Kommentit (434)
En tiedä olenko empaatti tai henkisen polun kulkija, mutta odotan kyllä nykyään ystävyydeltä hieman erilaisia asioita kuin joskus ennen. Odotan esim. aitoa kykyä itsereflektoimiseen ja vaikeidenkin asioiden kohtaamiseen. Pitää olla vähän analyyttinen. Ennen riitti, että kiinnostuksenkohteet oli päällisin puolin samat ja läppä lentää.
Iän myötä on tullut myös herkemmät tuntosarvet eikä jaksa enää mitä tahansa. Hyvä vaan, vaikka vähän yksinäistä onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En etsi, enkä löydä. Vedän puoleeni. Kuten me kaikki, koko ajan. Kun on tarpeeksi pitkällä "henkisellä polulla", tajuaa että saa juuri sitä, mitä itse värähtelee ulospäin.
Itsekin kipuilin tuon ystäväasian kanssa kunnes tajusin, että ystävyys ei tällä hetkellä edes sopisu elämääni. Nyt on yksin kulkemisen aika.
Vastaus löytyy aina peilistä, aina itsestä, aina syvemmältä. Ja toiminta ei ole koskaan ratkaisu, paitsi jos toiminta kumpuaa itsestään wu wein hengessä.
Olen löytänyt erilaisista henkisistä tapahtumista (en puhu mistään uskovaisten miiteistä) vaan henkisten ihmisten tapahtumista mitä on Suomessakin paljon.
Kannattaa myös seurata Youtubessa henkistä kenttää, se on aika iso nykyisin, sieltä saa myös juttuseuraa.
Nostelen keskusteltavaksi tätä ketjua.
Vierailija kirjoitti:
En etsi, enkä löydä. Vedän puoleeni. Kuten me kaikki, koko ajan. Kun on tarpeeksi pitkällä "henkisellä polulla", tajuaa että saa juuri sitä, mitä itse värähtelee ulospäin.
Itsekin kipuilin tuon ystäväasian kanssa kunnes tajusin, että ystävyys ei tällä hetkellä edes sopisu elämääni. Nyt on yksin kulkemisen aika.
Vastaus löytyy aina peilistä, aina itsestä, aina syvemmältä. Ja toiminta ei ole koskaan ratkaisu, paitsi jos toiminta kumpuaa itsestään wu wein hengessä.
Hyvin sanottu. Mä oon samaa mieltä ton kanssa että välillä on hyvä vaan olla ja tarkkailla. Henkinen polku voi olla alussa aika raskas ja se vetää usein ihmisen aika yksikseen. On opittava olemaan itsensä kanssa, tehtävä oma sisäinen työ jne.
On myös tärkeää antaa elämän ohjaa, eikä kokoajan yrittää kontroloida kaikkea. Yleensä asioita alkaa tapahtumaan ja merkkejä tulemaan.. Mä uskon myös siihen että 2 henkistä ihmistä kyllä tunnistaa toisensa, oli se sitten kaupan kassalla tai ihan missä vaan muualla.
Toi peili juttu oli kans hyvin sanottu. Itsereflektio on se avain aika useasti kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan syvällistä ystävyyttä, ihmistä kenen kanssa voi puhua kaikesta tuntematta itseään huonoksi
Vierailija kirjoitti:
Nämä, ketkä väittävät olevansa henkisesti heränneitä ja valveutuneita, miten he voivat tietää olevansa? Mitä he käyttävät mittarina? Jos mittariksi otetaan esimerkiksi voimistunut kiinnostuminen elämästä ja sen ilmiöistä, silloin ei saisi negatiivista lukemaa tulkita positiiviseksi. Ollaan suorastaan ylpeitä siitä miten vähän asiat ja ilmiöt kiinnostaa.
Ei sitä pysty selittämään ihmiselle kuka ei lähtökohtasestikkaan ole samalla aaltopituudella asioiden kanssa. Sen "heräämisen" tajuaa vasta sitten kun se tapahtuu omalla kohdalla. Se on ihan sama ku joku alkais selittää jotain ydinfysiikkaa ihmiselle kuka ei ole koskaan asiasta mitään kuullutkaan, ei se ihminen sitä ymmärrä vaikka kuinka koittais selittää. Se vaatii sen oman kokemuksen siihen asiaan että se resonoi edes jollain pienellä tasolla. Mä en edes ymmärrä miksi te ihmiset vaaditte jotain todisteita toisten ihmisten henkisistä heräämisistä? Ellette itse ole jotain narsisteja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä koin mun henkisen heräämisen vuosia sitten, olen myös ollut empaatinen ihan lapsesta saakka ja todella avarakatseinen ja ymmärtäväinen ihminen, mun ego oli vaan peittänyt tämän kaiken alleen vuosiksi. Tää henkinen herääminen toi nämä asiat uudestaan musta esille.
Se on vaikeaa lähteä rakentamaan koko omaa elämää uudestaan kun tämä tapahtuu, mäkin karsin aika paljon ihmisiä pois mun elämästä koska nää oli ihmisiä kenet mun ego oli vetänyt puoleensa eikä ne enää palvellu mua.
Ei kannata stressaa näitä asioita, ne kyllä järjestyy. Monesti se hyppy tuntemattomaan vie just sinne mihin oli tarkoituskin mennä.
Ihminen tosiaan vetää puoleensa samanlaista energiaa kuin mitä itse on. Kun ihmisen sydän aukeaa ja hän alkaa olemaan tietoinen oikeasti itsestään, hän alkaa automaattisesti vetämään samankaltaisia ihmisiä puoleensa.
Ollaan ystävällisiä toinen toisille. Hymyilläään jos karseet kohtaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan syvällistä ystävyyttä, ihmistä kenen kanssa voi puhua kaikesta tuntematta itseään huonoksi
Uskon että meistä moni kaipaa, palstallakin voisimme olla ystävällisempiä toisiamme kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä, ketkä väittävät olevansa henkisesti heränneitä ja valveutuneita, miten he voivat tietää olevansa? Mitä he käyttävät mittarina? Jos mittariksi otetaan esimerkiksi voimistunut kiinnostuminen elämästä ja sen ilmiöistä, silloin ei saisi negatiivista lukemaa tulkita positiiviseksi. Ollaan suorastaan ylpeitä siitä miten vähän asiat ja ilmiöt kiinnostaa.
Ei sitä pysty selittämään ihmiselle kuka ei lähtökohtasestikkaan ole samalla aaltopituudella asioiden kanssa. Sen "heräämisen" tajuaa vasta sitten kun se tapahtuu omalla kohdalla. Se on ihan sama ku joku alkais selittää jotain ydinfysiikkaa ihmiselle kuka ei ole koskaan asiasta mitään kuullutkaan, ei se ihminen sitä ymmärrä vaikka kuinka koittais selittää. Se vaatii sen oman kokemuksen siihen asiaan että se resonoi edes jollain pienellä tasolla. Mä en edes ymmärrä miksi te ihmiset vaaditte jotain todisteita toist
Se on juurikin noin. Herääminen saattaa kuulostaa aivan käsittämättömältä hölynpölyltä niistä, jotka eivät ole sitä itse kokeneet. Monilla ego alkaa myös voimakkaasti asiaa vastustamaan, jos yrittää siitä kertoa. Olen monesti miettinyt, miten kaikille ihmisille ei synny tarvetta löytää elämän henkistä puolta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkiseen heräämiseen saatetaan liittää myös erikoisia ajatuksia. Kun sanotaan, että heräämisen jälkeen kärsimys päättyy, ihmiset tuntuvat ajattelevan hieman ehkä naiivistikin, että elämässä ei tapahdu heräämisen jälkeen enää mitään ikäviä asioita.. Vaikka näinhän se ei ole..
Vierailija kirjoitti:
Koen jotenkin huvittavana kun eräs tunnettu suomalainen astrologimies kirjoitti blogissaan että mitä enemmän on henkistynyt, sitä vähemmän häntä kiinnostaa tavallinen työelämä ja materia. Kuitenkin spämmää sähköpostimainoksiaan jatkuvalla syötöllä, joissa mainostaa maksullisia palvelujaan, nettisivut myös täynnä erilaisia maksullisia tulkintoja... Horoskooppikuvaukset negatiivissävytteisiä ja julkaisi kirjankin johon ne on näemmä kopioitu sellaisinaan.
Henkisyydessä on kiinnostavia seikkoja, mutta kannattaa todella miettiä mihin kaikkeen lähtee mukaan.
JOKA PORUKOISSA ON NIITÄ, VÄHEMMÄN HYVIÄ TYYPPEJÄ. Osa haluaa maksaa, koska on kiitollinen avusta. MUTTA maksun ottaja, voisi harkita tapauskohtaisesti, enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut ns henkisellä polulla vuodesta 2010. Inhoan tosin tuota sanaa, mutta ehkä se on lyhyin tapa kuvata, mitä olen tavoitellut.
En kuitenkaan samaistu ap:n aloitukseen: minulla ei nykyään tule kenenkään seurassa paha olla. Ja viihdyn entistä enemmän omassa seurassani, eli en kaipaa ystäviä.
Sen olen myös huomannut, että tällä polulla on paljon ihmisiä. Vähän väliä tapaan heitä. Koska vetovoiman laki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä, ketkä väittävät olevansa henkisesti heränneitä ja valveutuneita, miten he voivat tietää olevansa? Mitä he käyttävät mittarina?
Hyvä kysymys. Olen monesti ajatellut, että olen varmaan perillä, mutta sitten on tullut kaksi askelta taaksepöin ja huomannut, etten olekaan. Ehkä me ihmiset emme ikinä ole lopullisesti perillä?
Uskallan kuinkin sanoa, että olen henkisesti herännyt, vaikka en mikään jeesus olekaan. Minun mittarina on muutos: millainen ennen olin ja millainen nykyään olen.
Kun näen, mitä vedän puoleeni. Aikoinaan mies vaihtoi minut lennosta toiseen, niin nykyään tajuan osallisuuteni, että minähän manifestoin sen tilanteen. En manifestoinut avioeroa, vaan elämän, jossa mm. saan olla oma itseni.
Ennen vitutti vähän joka välissä, mutta nykyään on aika vähän asioita, jotka ärsyttävät. Ihmettelen vain, miksi ihmiset vetävät herneitä nenäänsä.
Ennen olin turvallisuushakuinen ja päätöksiä ohjasi pelko, mutta nykyään jaksan Kun uskoa, että kaikki kääntyy lopulta hyväksi.
Ehkä yksi merkittävimmistä muutoksesta on se, että osaan ja uskallan kuunnella sisäistä ääntäni ja intuitiotani, kun ennen tukeuduin loogiseen ajatteluun.
Media luo henkisistä ihmisistä kuvaa puun halailijoina, hopeaveden juojina tai kommuuniasujina ja hippeinä, mutta muutoksessa ei ole mitään tekemistä ulkoisten asioiden kanssa.
Yksinäisyyden tunne ja se, ettei jaksaisi puhua "pinnallisia", on henkisen polun yksi vaihe. Monet lähtevät henkiselle juuri väsyttyään tähän hektiseen maailmaan. Se yksiolo on tärkeä vaihe, ennen kuin oma itsetuntemus ja voimavarat kasvavat. Sitten sopivien oivallusten jälkeen saattaa paradoksaalisesti huomata, että onkin kivaa olla kaiken henkistelyn jälkeen ihan tavallinen ja uutella tavallisista asioista (millä en tarkoita Seiska-lehtityyppistä huttua). Opi rauhassa olemaan yksin ja luota, että toisenlaisiakin vaiheita tulee aikanaan. Tsemppiä!
Lastenpsykiatri Susanna Purra sanoo, että suhde muihin ihmisiin on heijastusta siitä, mikä on oma suhde itseensä. Näemme muut itsemme kautta.
Vierailija kirjoitti:
Lastenpsykiatri Susanna Purra sanoo, että suhde muihin ihmisiin on heijastusta siitä, mikä on oma suhde itseensä. Näemme muut itsemme kautta.
Niinpä. Kun itse muuttuu, niin ihmissuhteet muuttuvat.
"tsekkäät, manipuloivat, ilkeät, pahantahtoiset jne ihmiset on sitten kokonaan eri asia, niitä ei kukaan tervejärkinen halua lähelleen, olipa sitten henkinen tai arkinen. Mutta jos vaikka on kiinnostunut saavuttamaan tietyn elintason niin ei se kenestäkään mitään alamaailman ihmistä tee. Todennäköisesti sekin ihminen haluaa kyllä muutakin ja osaa puhua muustakin, etpä vain itse taida antaa semmoista vibaa, että se on helppoa tai turvallista sun kanssa, ellei puhu."
Todella hyvin sanottu, tätä olen itsekin hakenut! Olen hyvinkin herkkä ja monet asiat tuottaa mulle ahdistusta, mutta ei sentään se, että ihan tavalliset ihmiset puhuu ihan tavallisista asioista.
Lisäksi tosiaankin ihmiset eivät avaa syvimpiä ajatuksia ihan helposti eikä ainkaan, jos toinen kaikin tavoin osoittaa, miten tyhjänpäiväisinä sun juttuja pitää verrattuna omiinsa. Mulla on pari asiaa, jotka aiheuttaa ahdistusta todella, mutta empaatikkoystäväni mielestäni ei ne ole mitään tai oikeita juttuja verrattuna hänen henkisen polkunsa kulkemiseen ja parempaan maailmantuskaansa.
Olen nyt sanonut suoraan, että jättäisi kokonaan toiset ihmiset rauhaan, ellei osaa ketään hyväksyä.