Empaatit ja henkisen polun kulkijat, miten löydätte ystäviä...
Tai siis semmoisia ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla? Tai parisuhteita? Mitä pidemmälle olen päässyt henkisessä kehityksessäni, sitä vähemmän on ihmisiä joiden kanssa ei tule paha olla. En kestä pinnallisuutta enkä epäaitoutta enää vähääkään eivätkä ystävyyssuhteet tunnu tuovan oikein mitään plussaa elämään. Vielä vaikeampaa on parisuhteen löytäminen... Yksinkö koko elämä?
Kommentit (434)
On aika vaikea löytää empaattia ystäväksi. Ihmiset ovat aika rikki ja varuillaan. Haluaisin myös, että ystävyys olisi vastavuoroista. Vahvana ja herkkänä ihmisenä en halua aina olla muiden tukija.
Jostain syystä "empaatit" ovat lähes aina psykopaatteja tai narskuja. Tutustuessaan uusiin ihmisiin he ovat kuin vegaanit luomassa heti ensimmäisenä harhauttavaa mielikuvaa itsestään empaattisena. Tuollaisen taikatempun jälkeen mahd. tulevat uhrit eivät ehdi ajoissa luoda omaa mielikuvaa kohteesta.
Huh huh! Luin viisi sivua ja sitten oli pakko lopettaa.
Olen "kulkenut henkisellä polulla" 30 vuotta.
Siihen on mahtunut paljon. Olen nostanut itseni muiden yläpuolelle, saanut shittiä niskaan niiltä jotka määrittelevät olevansa minun yläpuolellani. Olen sekaantunut oppiriitoihin. Olen pettynyt katkerasti guruihin ja opettajiin.
Eniten minua järkytti alussa, kun luulin olevani hyvien ja empaattien ihmisten seurassa ja heistä löytyi ne pahimmat selkään puukottajat.
Monta kertaa olen kadottanut polkuni ja menettänyt monia ihmisiä.
Silloin on pitänyt etsiä itsestä valo ja rauha. Itsestä, ei ulkopuolelta.
Edelleen etsin itseäni ja polkuani.
Kyllä tämä on aika yksinäistä puuhaa. Mutta pystyn olemaan ystävä myös sellaisen kanssa, jonka arvot ovat erilaiset kuin minulla. Esimerkiksi yksi ystävistäni arvottaa kaiken rahan, uran ja materian kautta. Minusta se on hassua ja joskus turhauttavaa. Mutta ei se tartu.
Jotkut lähtevät luostariin, ashramiin tai yhteisöön kasvamaan samanhenkisten kanssa. Ei henkinen kasvu siellä tapahdu, vaan elävässä elämässä. Ja veikkaan, että noissa henkisissä kuplissa voi olla joskus aika raadollista menoa.
Eli neuvoni ap:n kysymykseen. Löydät ystäviä ihmisistä. Älä lokeroi heitä tai arvota heitä empaattisuuden tai henkisyyden mukaan. Joku pultsari katuojassa voi olla viisaampi ja henkisempi kuin sinä. Kuuntele ihmistä, älä oleta mitään.
Ja tarvitset roppakaupalla rakkautta tuon empaattisuutesi rinnalle. Ilman rakkautta empaattisuutesi voi olla toiselle ihmiselle hyvin tuhoavaa. Oikeastaan mietin, miksi pidät empaattisuutta erityisenä hyveenä? Jos tapaat kärsivän ja tunnet empatiaa, ei auta, että istut viereen vaikertamaan.
Jos tuntisit rakkautta ja empatiaa muita kohtaan, et arvottaisi heitä henkisiin ja epähenkisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oletkohan oikeasti kovin enpaatti tai henkevä. Se ei jotenkin istu yksiin sen kanssa että kukaan ei kelpaa.
'
Ei ole kyse siitä että kukaan ei kelpaa, enkä sano, että itse olisin jotenkin parempi. Mutta en vaan enää pysty puhumaan pelkästään parisuhteista, juoruista, bilettämisestä ja koko ajan tunnen että ollaan ihan eri aaltopituudella ja mietitään ihan eri asioita. Yritän sopeutua joukkoon mutta se on niin raskasta että oma seurani on lopulta parempaa.
Mä muutin idästä Helsinkiin ja olen ihan tosi surullinen, etten ole löytänyt ihmisiä, joita kiinnostaisi jokin muu kuin materia ja kunnianhimo, joka ilmentyy lapsissa.
Itsekkyyttä opetetaan ihan pienestä pitäen lapsille, ostetaan kaikki kallista ja parasta ja lennätetään lapset lentokoneella jou
Eihän kaikki pääkaupunkiseudulla asuvia voi niputtaa yhteen nippuun.
Täällä asuu paljon heränneitä ja tiedostavia ihmisiä. Helsinki taitaa olla "Suomen henkisesti heränneiden mekka", jos totta puhutaan. Täällä ihmiset uskaltavat poiketa massasta.
Uskon, että maaseudullakin on paljon hyviä yhteisöjä. Olen muutamassa käynytkin.
Äiti, joka kertoo linnoittautuneensa kotiin, koska hesassa ollaan niin materialisteja, on oman mielensä vanki. Surullista.
Lähde vaan rohkeasti tutustumaan. Osaamme yllättää ;)
Kun viime aikoina on tullut selväksi, että ihmiset ovat muuttuneet enenevässä määrin kovemmiksi ja kylmemmiksi, tuo asenne on levinnyt ympäri maailman, jos haluan varmistaa, että maailmassa on vielä inhimillisyyttä, katson Simon Reeven matkaohjelmia. Siinä ihminen, joka suhtautuu kunnioittavasti toiseen ihmiseen.
Hei ap!
Vuosi on kulunut, miten menee nyt?
Hei, kaikille olen sigma empaati. yritän löytää naista jonka henkisesti kehitytään ja kasvataan. Rakastan syviä keskusteluja. Etsin aitoja ihmisiä mun elämään. En siedä feikkejä ihmisiä jotka teeskentelee ja mielyttää laumaa. En kuulu laumaan olen yksin kulkija mutta tarvitsen ihanan ihmisen kulkemaan kanssani. Olen 36v. Kaikille naisille jos haluatte tutustua tässä on minun telegram käyttäjä nimi @Kratos872 tai Kratos872
Siis mitä tarkoitat tuolla "mitä pidemmälle olen päässyt", millä mittarilla, vai luuletko vain?
Ihmisiä on kaikenlaisia. Itselläni on se onni, et ympärillä on vain perushienoja ihmisiä. Jotenkin olen onnistunut kiertämään ikävät lähimmäiset. Ihmiset tekevät virheitä, mutta osaavat pyytää anteeksi, kuten itsekin. Mutta ei me varsinaisesti "pidemmälle" päästä tässä kristityn vaelluksessamme, ainoastaan nähdään se oma syntisyys ja viat helpommin. Vai tätäkö just tarkoitit pidemmälle pääsemisessä? Kuulostaa vain turhan omavanhurskaalta.
Pyhitys on syvenevää synnin ja armon tuntoa <3 Itsessämme emme pääse minnekään vaan junnaamme omassa kuonassamme. Vaikka oltais luettu tuhat hienoa henkisen kasvun kirjaa, ja koittaisimme elää niiden mukaan. Jumalan rakkaus vaikuttaa meissä niin, että joskus on helpompi rakastaa niitä vaikeitakin ihmisiä, mutta sitten taas toisessa hetkessä se ei olekaan niin helppoa. Armon varassa, joka päivä puhtaalta pöydältä!
Taivaassa sitten voi sanoa päässeensä pitkälle. Yksin Jeesuksen tähden <3
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Tosi vaikeaa olla treffeillä kun vaistaus kysymykseen kuka olet, alkaa sanoilla akaateeminen ja nainen. Hassua, en huomannutkaan että olet nainen, luulin deittailevani miestä. Mitä akateemisuuteen tulee, niin miten parisuhteessa auttaa se tieto, jos kyse on ansioista, niin jos ihminen kertoo ansionsa heti kärkeen, arvot ovat kaukana minun arvoistani.i,
Uaa.Minä vältän nykyään ihmisiä, jotka näkevät kaikessa status-, hierarkia- ja ansiokysymyksiä. Esim jos joku sanoo olevansa akateeminen, itse ajattlelen, että se kertoo tietynlaisesta elämäntyylistä ja ajattelutavasta, ainakin useimmiten, ja siitä, millasia yhteisiä jutun aiheita voi löytyä. Ei tulisi mieleenkään ajatella että hlö sanoo sen, koska se on jokin ansio. Eikö enemmän kuin puolet väestä ole sitäpaits nykyään akateemisia, että onko se niin ihmeellinen ansiokaan? Mutta varsinainen pointtini on, että ihmiset, jotka kärkkäästi kuulostelevat tällaisia hierarkia-asioita, ovat kokemukseni mukaan ihmisiä, joiden kanssa on vähän hankala tulla toimeen. Minulle hierarkiat eivät useinkaan merkkaa sitä mitä niiden ilmeisesti pitäisi, en kauheasti jaksa niitä ajatella. Mutta samahenkisyyttä kaipaan. Että se akateeminen Annakaisa kyllä varmaan juttelisi samanlaisista aiheistä siinä missä Pera Kontulan Essolta ehkä ei, ja tässäkään ei tarvi nähdä hierarkiaa, saanen esim huomauttaa että Peralla voi olla parempi palkka kuin Annakaisalla ja ties mitä.
Miksi olisi jotenkin hienoa olla empaatikko?
Ei siitä ole iloa tai hyötyä edes empatian kohteelle. Mitä se muka auttaa, että toinen empatiseeraa vieressä? Ei mitään.
Ja se, että aistii toisten tunteet ja energiat on myös turhaa. Olen itsekin herkkä aistimaan ja tuntemaan. Siitäkään ei ole kohteelle mitään iloa ja herkkä kärsii.
Kannattaa opetella tekemään kunnon suojaukset ja maadoitus. Jos siitä huolimatta jotain negaa tarttuu, ne voi ja pitää putsata pois.
On ihan tervettä laittaa omat rajat ja huolehtia omista energioista ja hyvinvoinnista. Sitten voi välillä jeesiä muita, jos siitä on kohteelle näkyvää hyötyä.
Älä anna kalaa, opeta kalastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on empaatti?
Joku uniikki lumihiutale.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Tosi vaikeaa olla treffeillä kun vaistaus kysymykseen kuka olet, alkaa sanoilla akaateeminen ja nainen. Hassua, en huomannutkaan että olet nainen, luulin deittailevani miestä. Mitä akateemisuuteen tulee, niin miten parisuhteessa auttaa se tieto, jos kyse on ansioista, niin jos ihminen kertoo ansionsa heti kärkeen, arvot ovat kaukana minun arvoistani.i,
Uaa.Minä vältän nykyään ihmisiä, jotka näkevät kaikessa status-, hierarkia- ja ansiokysymyksiä. Esim jos joku sanoo olevansa akateeminen, itse ajattlelen, että se kertoo tietynlaisesta elämäntyylistä ja ajattelutavasta, ainakin useimmiten, ja siitä, millasia yhteisiä jutun aiheita voi löytyä. Ei tulisi mieleenkään ajatella että hlö sanoo sen, koska se on jokin ansio. Eikö enemmän kuin puolet väestä ole sitäpaits nykyään akateemisia, että onko se niin ihmeellinen ansiokaan? Mutta varsinainen pointtini on, että ihm
Sivusta kommentti ehkä vähän ohi aiheen. Akateemisia on monenlaisia. On niitä, joiden koko suku on ns. akateemisia ja sitten niitä, jotka ovat sukunsa ensimmäinen akateeminen. Yleensä heissä huomaa eron. Toiseksi omasta mielestäni on eroavaisuuksia siinäkin, sattuuko olemaan akateeminen esim. taiteen alalta, matemaattisilta aloilta tai vaikka sosiaalialalta. Toki jokainen on myös oma persoonansa, mutta ehkä taiteen puolella on enemmän boheemeja kuin vaikka tilastotieteen puolella.
Tämäkin ketju osoitti miten AINA kun joku kertoo olevansa empaattinen, tulee paikalle narsisti kaasuvalottamaan ja vakuuttamaan että empaatti se vasta narsisti on. Kääntää kaiken päälaelleen koska luulee että empaattiset ovat jotenkin vässyköitä joita voi käskyttää ja sitten empaattiset vain muka muuttavat mielipidettään itsestään "ai olenkin huono". Niin narsisti luulee että voi sanoillaan vaikuttaa.
Empaattisethan ovat vahvempia kuin narsistiset, saattavat kyllä kohteliaisuuttaan hiljentyä kun narsisti alkaa paasata. Mutta se ei kerro mitään nujertumisesta.
Narsisti, olet näkyvä kuin poiju meressä kun empaattinen katselee ympärilleen. Olet juuttunut paikoillesi etkä kykene vastustamaan meren aaltoja. Elämäsi ei etene. Empaattinen etenee, koska hän ymmärtää luontoa ja merta, hän on yhtä kuin se meri. Mukautuva, soljuva, aina muuttumiskykyinen.
Ja vastaus kysymykseen: empaattisena en enää etsi samanhenkisiä. Toistaiseksi keskityn vain omaan henkiseen kasvuun ja jos joskus tielleni osuu sopiva ryhmä, liityn siihen. Vielä ei ole aika.
En osaa oikein omaksua näitä henkisiä termejä. Ajattelen polkuani vain henkilökohtaisena kehittymisenä.
Elin aika kaavoissa yli kolmekymppiseksi asti, sitten aivan yllättäen tapasin ihmisen menneisyydestä joka pyöräytti historiani ja ajatukseni ihan uusiksi. Sen seurauksena aloin todella miettiä mitä elämältäni haluan. Reilun vuoden kuluttua siitä olin jättänyt raha-uskovaisen puolisoni, elin kolmisin lasteni kanssa. Keväisessä puistossa koin hyvin vahvan vapautumisen tunteen ihan yllättäen, kuin lupauksena kaikesta tulevasta hyvästä. Seuraavina vuosina elin omaa elämääni sinkkuna seikkaillen ja lapsistani huolta pitäen, en hampaat irvessä työtä tai koulutusta etsien. Lapsistani kasvoi fiksuja koululaisia, löysin opinnot ja työt jotka sopivat minulle, tapasin uusia ihmisiä. Mietin että voisipa heidän parhaista puolistaan koota yhden kokonaisen. Tutustuin henkisiin asioihin perehtyneeseen ihmiseen joka kehotti minua vielä enemmän pois pääni sisältä, vielä enemmän intuitiota ja manifestointia kohti. En tiedä mitä tapahtui, mutta siitä joitakin kuukausia eteenpäin tapasin miehen josta löytyy kaikki edellisistä kaipaamani ja vielä paljon enemmän, osia omista ominaisuuksistani. Mielenkiinnolla jatkan tätä tutkimusmatkaa hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Hei, kaikille olen sigma empaati. yritän löytää naista jonka henkisesti kehitytään ja kasvataan. Rakastan syviä keskusteluja. Etsin aitoja ihmisiä mun elämään. En siedä feikkejä ihmisiä jotka teeskentelee ja mielyttää laumaa. En kuulu laumaan olen yksin kulkija mutta tarvitsen ihanan ihmisen kulkemaan kanssani. Olen 36v. Kaikille naisille jos haluatte tutustua tässä on minun telegram käyttäjä nimi @Kratos872 tai Kratos872
On creepy viesti tämä Nyt tulee kuulkaa pitkä ja yksinäinen elämä. Miksi hän haluaa niputtaa kaikki johonkin laumaan jota ei ole olemassa. Jep. Egoa nostaakseen.
En osaa selittää kunnolla, mutta joskus kun jutellee jollekkin uudelle ihmiselle tulee sellainen tunne että saisi sellaisen henkisen yhteyden toiseen. Se on syvempi kuin tavallisesti. Joskus jälkikäteen selvinnyt että tuntemus oli myös toisella.
En tarkoita tällä ihastumista eikä asia liity uskonnollisiin asioihin.
Suomalaiset ja oikeastaan kaikista ihmisryhmissä löytyy rakenteellisia ongelmia jossa tyhmyys tiivistyy pinnallisuuteen ja pahan kylvämiseen joka on ollut aina keskeisin toimintamalli.
Hihhulit eli kiihkoilijat uskonnon kautta vetää puoleensa saman henkisiä henkilöitä kuten muissakin ryhmissä.
Siinä saa näkyvyyttä, suosiota, sekä kannattajia jatkaa muiden syrjintää kun tuki tulee ryhmästä heille.
Siinä ei ole eroa onko ryhmä poliittinen tai uskonnollinen tai rodullinen kun sisäänpäin kääntynyt toiminta alkaa aiheuttamaan ulkopuolisille ongelmia paljon. Ei siinä empaattiset ja oikeudenmukaiset ihmiset pärjää vastauksesta huolimatta juurikaan.
Ihminen on lauma eläin siinä kuin muutkin lauma eläimet. Yhteisön tuki ja apu toimii usein vain narsistien ym kiihoilijoiden etua tukevana toimintana.
Esim. Putin joka näytösvaaliensa kautta sai kannattajiaan organisoitua tuhoamaan mielenosoitukset sekä valtaansa pönkittämällä tuhoamalla kaikki muut vastustajat. Sitä on Suomessa kaikilla tasoilla eri muodoissa joista löytyy kommenttien ym kautta henki joka edustaa sitä median ym välityksellä kaikille tasoille.
Jos et kuulu meihin olet meitä vastaan asenne.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi jotenkin hienoa olla empaatikko?
Ei siitä ole iloa tai hyötyä edes empatian kohteelle. Mitä se muka auttaa, että toinen empatiseeraa vieressä? Ei mitään.
Ja se, että aistii toisten tunteet ja energiat on myös turhaa. Olen itsekin herkkä aistimaan ja tuntemaan. Siitäkään ei ole kohteelle mitään iloa ja herkkä kärsii.
Kannattaa opetella tekemään kunnon suojaukset ja maadoitus. Jos siitä huolimatta jotain negaa tarttuu, ne voi ja pitää putsata pois.
On ihan tervettä laittaa omat rajat ja huolehtia omista energioista ja hyvinvoinnista. Sitten voi välillä jeesiä muita, jos siitä on kohteelle näkyvää hyötyä.
Älä anna kalaa, opeta kalastamaan.
Miten tehdään suojaus ja maadoitus? Maallisin termein. En ole hengellinen mutta negatiiviset energiat tarttuu.
Up