Harrastaako kaikki oikeasti säännöllisesti liikuntaa?

Juopottelu lisää liikuntaa baariin 500m. Takaisin 800m.

Kuntosali 4-5krt/vko, kesällä ja lomilla golfia.

Minulle ainakin on vaikeuksia saada pidettyä tarpeellinen määrä aktiivista liikuntaa viikkokalenterissa. Kerran viikossa oleva harrastus onnistuu kyllä, esimerkiksi tällä hetkellä käyn viikonloppuisin pelaamssa tennistä 90min ja tämä ei jää välistä kuin ainoastaan sairaana.

Mutta se että siihen saisi toisen säännöllisen rinnalle jollekin arkipäivälle tuntuu olevan mahdotonta, kokeilen milloin mitäkin, mutta aina ne tahtovat jäädä kun en vain innostu tarpeeksi. 

Jostain syystä ne helpoimmat vaihtoehdot, eli lenkille lähtö tai salilla käynti ei vaan millään kiinnosta tarpeeksi, innostus lopahtaa joka kerta muutaman viikon, viimeistään kuukauden jälkeen.

Parasta olisi kun löytyisi sopiva kaveri johonkin vastaavaan kun tuo tennis on, kaikenlaiset pelit tuo jotenkin paremmin sen motivaation. Toisaalta en haluaisi sitoutua mihinkään joukkuelajiin, niissä kun sitten tahtoo olla treenejä enemmän kuin kerran viikkoon ja mahdolliset ottelut päälle.

Nimimerkillä, nelikymppinen ja painoindeksi pikkuhiljaa kohoamaan päin.

Olen jatkanut joukkuepeliharrastusta koko elämäni, aina löytyy jokin höntsäliiga mihin sujahdan mukaan. Lisäksi käyn salilla. Kannattaa katsoa josko joukkueita löytyisi, niitä on yllättävän paljon nykyään aikuisille.

No ei harrasta. Yli 60% yli 30v suomalaisnaisista on ylipainoisia, yli 70% miehistä, kävelevät pullahyllyltä sipsinhyllyn kautta karkkihyllylle ja siinä se tavoitteellinen liikkuminen sitten onkin. Huom. Hoikka voi olla ilman liikuntaakin jos ei tunge naamaansa täyteen kaikkea prosessoitua paskahöttöä.

Ei jaksa harrastaa. Vuorotyö imee kaiken energian.

Vierailija kirjoitti:

No ei harrasta. Yli 60% yli 30v suomalaisnaisista on ylipainoisia, yli 70% miehistä, kävelevät pullahyllyltä sipsinhyllyn kautta karkkihyllylle ja siinä se tavoitteellinen liikkuminen sitten onkin. Huom. Hoikka voi olla ilman liikuntaakin jos ei tunge naamaansa täyteen kaikkea prosessoitua paskahöttöä.

Se että harrastaa karkinsyöntiä ei estä harrastamasta myös liikuntaa. Kyllä minun tuntemista pullukoista suurin osa harrastaa jotain liikuntaa, se ei vaan riitä pitämään painoa kurissa kun syö liikaa.

Tavoitteellinen liikunta tai kunnon urheilu on sit toinen juttu, se on harvinaisempaa. Suurin osa liikkuu ihan vaan ylläpitääkseen kuntoa, pysyäkseen terveenä ja siksi kun se on mukavaa.

Tän päivän IS juttu miten surkeassa kunnossa nykynuoret on. Esim. Joka 5. Poika ei pysty istumaan suorassa. Miten jaksaa keski-ikäisenä mitään, kun teineinä ollaan ihan pohjalla. Vanhemmat näyttää tässäkin esimerkkiä, ollaan niin lihavia että itseänikin hävettää. Itse olen liikkunut aina, pystyn liikkeisiin joihin kukaan tuttu ei ole edes uskaltautunut kokeilemaan. Muuten kävelen, uin, pelaan sulkapalloa. Olen 59-vuotias nainen.

Ei kaikki harrasta. Itse elän aikamoisessa kuplassa, koska työporukassani (11 henkilöä) kaikki harrastaa aktiivisesti, jopa tavoitteellisella tasolla, useitakin lajeja. Hiihtoa, uintia, tennistä jne. ja kaikki juoksevat, itse mukaanlukien. Kävelen kaikki arkiliikkumiset (ei ole autoa, polkupyörää ja skuutit ym. ei kiinnosta) minkä lisäksi käyn kävelylenkeillä erikseen ja juoksen muutaman tunnin viikossa. Silti olen nähdäkseni työporukkani ns. sohvaperuna. :D

Vierailija kirjoitti:

Tän päivän IS juttu miten surkeassa kunnossa nykynuoret on. Esim. Joka 5. Poika ei pysty istumaan suorassa. Miten jaksaa keski-ikäisenä mitään, kun teineinä ollaan ihan pohjalla. Vanhemmat näyttää tässäkin esimerkkiä, ollaan niin lihavia että itseänikin hävettää. Itse olen liikkunut aina, pystyn liikkeisiin joihin kukaan tuttu ei ole edes uskaltautunut kokeilemaan. Muuten kävelen, uin, pelaan sulkapalloa. Olen 59-vuotias nainen.

Minä en ole pystynyt istumaan suorassa (siis jalat suorassa lattialla ja selkä suorassa pitämättä käsillä kiinni) enää yläkouluikäisenä, enkä koskaan sen jälkeen. Silti olen aina liikkunut ja ollut hyvässä kunnossa ja esim se syväkyykky onnistuu helposti, mutta mun selkä-takareisiosastolla on niin jumissa ettei se istuminen onnistu. Omista pienistä lapsistakin huomaa ettei he veny siihen suuntaan kovin hyvin vaikka muuten ovat notkeita ja liikkuvaisia (toinen mm harrastaa voimistelua).

Olen rehellinen. En jaksa harrastaa liikuntaa, ei kiinnosta. Aikoinaan eri lajeja kokeiltu, mikään ei innosta. Vihaan hikoilua yli kaiken. Uinti ehkä tästä syystä ollut mieluisin laji joskus. Nyt ei Olen laiha 46-vuotias. Kunto ei ole hyvä, hengästyn helposti. Istumatyö. Kodin siivous ainoa liikunta. Töihin menen metrolla. Asun metroaseman vieressä ja työpaikka myös metroaseman vieressä. Lähin kauppa parinkymmenen metrin päässä.

Tänäaamuna jo vesijumpassa:) Yritän myös käydä satunnaisesti avannossa ja mahdollisuuksien mukaan kävelylenkillä. 

Aamu kuudesta istunut töissä. Parit kaffit juotu. Kyllä suunnittelen lenkkeilyä ehkä sunnuntaina sitten...

Olen päälle 60-vuotias ja ns. kunnossa. Itse asiassa todella hyvässä kunnossa.

Minua ajaa liikkumaan kaksi yksinkertaista syytä. Jos lopetan juoksemisen niin muutaman viikon päästä alkaa rinnasta ottaa ja jos lopetan lihasharjoittelun niin alaselkä voi vihlaista niin, että olen päivän sängyssä.

Eli toisin sanoen en saa liikunnasta oikeastaan mitään iloa, se on vain työtä. En kuitenkaan halua kumpaakaan näistä ongelmista ja jos liikunnan avulla ne pysyy poissa niin olkoon sitten niin.

En harrasta. En oikein pysty sairauteni takia. Hoikka olen kyllä.

Harrastan liikuntaa viikon jokaisena päivänä jossain muodossa, koska vain sillä tavalla pysyy pää kasassa ja paikat vetreinä. Lempilajeina metsäpoluilla kävely, sali, vesijuoksu ja maastopyöräily. Jos en liiku, niin alkaa vaivaamaan sekä polvet, niskat että hartiat ja tulee päänsärkyä. Myös yöuni huononee huomattavasti ja tulee sellainen yleisesti kärsivä olo. Mielestäni tämä on sellaista positiivista liikuntariippuvuutta. Urheilu tekee hyvää niin kropalle kuin mielelle. Samalla se auttaa ennaltaehkäisemään monia sairauksia ja hidastaa ikääntymistä. Omassa suvussa on paljon sellaisia sairauksia, joita liikunnan avulla voi ehkäistä ja myös se motivoi minua jatkamaan.

Liikunnasta voi myös oppia pitämään, vaikka se aluksi tuntuisi aivan kauhealta. Ei pidä heti luovuttaa. Joku sanoi inhoavansa hikoilua. Mutta sekin on juttu, jota voi oppia sietämään, kun viitsii sitkeästi jatkaa jonkun aikaa. Pitäisi vain olla sinniä löytää itselle sopiva laji. Ja sellainen löytyy ihan varmasti kaikille. 

N46

Vierailija kirjoitti:

En harrasta. En oikein pysty sairauteni takia. Hoikka olen kyllä.

Lisään vielä sen, että nuorena olin kova urheilemaan, vaikka se ei ikinä ollut intohimoni. Nyt kun en pysty urheilemaan, todellakin innostaisi lähteä liikkumaan! Haaveilen oikein rääkkilenkeistä, patikoinnista, pyöräilystä, tanssimisesta, painonnostosta ja vaikka mistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En harrasta. En oikein pysty sairauteni takia. Hoikka olen kyllä.

Lisään vielä sen, että nuorena olin kova urheilemaan, vaikka se ei ikinä ollut intohimoni. Nyt kun en pysty urheilemaan, todellakin innostaisi lähteä liikkumaan! Haaveilen oikein rääkkilenkeistä, patikoinnista, pyöräilystä, tanssimisesta, painonnostosta ja vaikka mistä.

Saako kysyä, millainen sairaus estää ihan kaikenlaisen liikkumisen? Minä kun työssäni vien esimerkiksi kuntosalille jopa 90-vuotiaita invalideja ja monisairaitakin ja jokainen pystyy siellä jotain sentään tekemään. Haluaisin kyllä rohkaista sinua etsimään apua vaikka fysioterapeutista, jos intoa liikkumiseen kerran olisi. 

Kaikki?

Minä? Kyllä.

Perheeni? Kyllä

Vanhempani? Ei.

Kaikki? Ei. Sekä kokemuksellisesti että tilastollisesti.

Kyllä. Olen yli 50v. Tällä viikolla kolme kertaa uimahallissa ja tänään salille, viikonloppuna vähintäänkin ulos kävelemään.