Lue keskustelun säännöt.
Harrastaako kaikki oikeasti säännöllisesti liikuntaa?
Tunnen olevani ystäväporukastani ainut kuka ei harrasta joko ohjattua tai itsetoimista hikiliikuntaa ainakin pari kertaa viikossa. Olen harrastanut joukkuelajeja pienestä asti täysikäiseksi ja sen jälkeen säännöllinen liikunta jäi osaltani siihen. Nyt jo nelikymppinen.
Kommentit (384)
Joukkuepeleistä saa parhaiten nautintoa, siinä on muutakin kuin suorittaminen. Hyvä porukka, huumoria, naurua, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan saanut liikunnasta mitään nautintoa, vaikka olen kokeillut monenlaista. Nykyään liikun tosi vähän.. Tulee vain inhottava, hikinen, pistelevä olo. En ole koskaan ymmärtänyt himoliikkujia.
En saa mitään iloa liikunnasta. Lasken vain paljonko minuutteja on jäljellä minimisuorituksen täyttymiseen ja mietin onko tämä tosiaan sen arvoista että mahdollisesti saatan elää vähän pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Kävelylenkkejä ei lasketa liikunnaksi. Vain mm. hiihto, uinti, juoksu, sali. Hölkkäkään ei ole liikuntaa.
Voisit pikkasen päivittää tietojasi. 80% liikunnasta nimenomaan pitää olla kävelyä/hölkkää kunnosta riippuen. Eli sitä kuuluisaa peekoota, jossa syke on aerobisen kynnyksen alapuolella.
Pk-treenin laiminlyöminen (mennään aina liian kovaa) on yksi merkittämmistä syistä, että kunto ei kehity.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan saanut liikunnasta mitään nautintoa, vaikka olen kokeillut monenlaista. Nykyään liikun tosi vähän.. Tulee vain inhottava, hikinen, pistelevä olo. En ole koskaan ymmärtänyt himoliikkujia.
Mulla päinvastoin, en ymmärrä miten joku jaksaa vain olla paikallaan. Viikko makoilua ja lepäilyä ilman kunnon fyysistä suoritetta on jo ihan kidutusta.
En harrasta varsinaisesti urheilua, mutta liikun joka päivä paljon. Kävelen rappusia, jumppaan kahvakuulalla jne. Olin nuorempana kova urheilemaan ja valitettavasti se näkyy nykyisin (45v), eli paljon kulumia, rasitusvammoja jne. Eli nykyään otan iisisti ja teen oman mielen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira, jonka kanssa hölkkään lyhyitä lenkkejä, normaalisti liikkuva työ.
Nyt olen joutunut istumaan työssä ja flunssan takia ottanut myös koiran kanssa iisisti. Onneksi istuminen pian vaihtuu jalkojen päällä työskentelyyn.
Tulee liikkumattomuudesta aika tahmainen olo.
Oikeasti tarvitsisin kehonhuoltorutiinin, venyttelyä yms. Vihaan ryhmäliikuntaa. En koe itseäni liikunnalliseksi.
N44
Kyllä iso osa mun tutuista treenaa päivittäin. Itse paasto aamukävely joka päivä siis 7 krt viikossa ja illalla 5 krt viikossa salilla
En syö lihaa
Ikää 46, pituus 185 ja painoa aamulla 92 ja illalla noin 95. Vatsalihakset näkyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunnan harrastamiseen pitää olla aikaa. Viime syksynä mulla meni paletti ihan sekaisin, kun otin liikunnan ohelle toisenkin harrastuksen, sen lisäksi oli sitten lapsen kuskailua sen harrastukseen, lisäksi kaikki satunnaiset kokoukset, omat opiskelut, vanhempainillat, puolison harrastukset, kotityöt ja mitä näitä nyt muita ihmisellä aina on... meni säätämiseksi ja jäi liikunnan määrä toivottua vähäisemmäksi. Keväällä jätän pois sekä sen syksyn uuden harrastuksen että opiskelun, koska ei vaan jaksa. Lepo ja ennen kaikkea riittävä uni on kuitenkin myös terveydelle tärkeitä, enkä ala mihinkään 6h yöuniin enää tässä iässä.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on fysioterapeutti, eli ymmärrän varsin hyvin liikkumattomuuden haitat. En ole vain oikein koskaan tykännyt urheilusta ja aikuisena siitä oli sitten vaikeaa tehdä rutiinia. Ap
Ei urheilusta tarvikaan tykätä, liikkua voi muutenkin.
Monet jotka on nuorena aktiivisesti jotain harrastaneet, mutta sen jo aikuisiän kynnyksellä lopettaneet, löytää liikunnan uudelleen noin nelikymppisenä.
Itse harrastin pentuna vaikka mitä kilpaurheilua, mutta täysi-ikäisyyden kynnyksellä ne jäi. 20-35 en harrastanut mitään. Sen jälkeen taas kipinä liikuntaan löytyi, mutta aivan erilaisena. Verenmaku suussa treenaaminen ei todellakaan kiinnostanut, vaan rupesin liikkumaan vain omaksi iloksi. Lajitkin muuttui. Aloitin kävelemään ja pyöräilemään ja mukaan tuli myös hyötyliikunta. Nykyään viiskymppisenä liikun säännöllisesti, mutta aina niin, että se on mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttavapiirissäni on kaksi, jotka eivät harrasta liikuntaa nimeksikään. Suurin osa harrastaa, ihan päivittäin ja kunnolla. Terveys voi olla esteenä, ettei pysty liikkumaan. Tai kodin vaikutus.
Joo minä tunnen yhden joka ei kyllä oikeasti harrasta liikuntaa juurikaan. Hänkin tosin kävelee jonkun verran eli siis arkiliikkuu. Suurin osa harrastaa kyllä, vähintään reippaita kävelylenkkejä ja satunnaisemmin muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan saanut liikunnasta mitään nautintoa, vaikka olen kokeillut monenlaista. Nykyään liikun tosi vähän.. Tulee vain inhottava, hikinen, pistelevä olo. En ole koskaan ymmärtänyt himoliikkujia.
Mulla päinvastoin, en ymmärrä miten joku jaksaa vain olla paikallaan. Viikko makoilua ja lepäilyä ilman kunnon fyysistä suoritetta on jo ihan kidutusta.
Sama täällä. Ihminen on luotu liikkumaan, makoilu ei ole luonnollinen tila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei harrasta. Omista kavereista osa ei ollenkaan, osa käy koiran kanssa lenkillä. Itse urheilen tavoitteellisesti, mutta täytyy sanoa, että käy välillä ihan työstäkin ja mietin, että joko 35-vuotiaana riittäisi vähempikin. Ehkä oma ihannetilanne olisi 1-2 salia ja pari lenkkiä viikossa + arkiliikunta. Nyt tulee ns. nousuviikoilla 8-10 h (josta valtaosa pk-treeniä) ja lepoviikoilla puolet tuosta. Mutta enemmän tämä on vielä kivaa kuin pakkopullaa, joten jokusen vuoden vielä varmaan jatkan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan saanut liikunnasta mitään nautintoa, vaikka olen kokeillut monenlaista. Nykyään liikun tosi vähän.. Tulee vain inhottava, hikinen, pistelevä olo. En ole koskaan ymmärtänyt himoliikkujia.
Mulla päinvastoin, en ymmärrä miten joku jaksaa vain olla paikallaan. Viikko makoilua ja lepäilyä ilman kunnon fyysistä suoritetta on jo ihan kidutusta.
Sama täällä. Ihminen on luotu liikkumaan, makoilu ei ole luonnollinen tila.
Mä taas tykkään molemmista :)
Kivan on vaan maata perse homeessa ja plärätä nettiä, mutta välillä on päästävä liikkumaan. Esimerkiksi 80 kilometrin fillarilenkin jälkeen makoilu tuntuu entistäkin mukavammalta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan saanut liikunnasta mitään nautintoa, vaikka olen kokeillut monenlaista. Nykyään liikun tosi vähän.. Tulee vain inhottava, hikinen, pistelevä olo. En ole koskaan ymmärtänyt himoliikkujia.
Mulla päinvastoin, en ymmärrä miten joku jaksaa vain olla paikallaan. Viikko makoilua ja lepäilyä ilman kunnon fyysistä suoritetta on jo ihan kidutusta.
Sama täällä. Ihminen on luotu liikkumaan, makoilu ei ole luonnollinen tila.
Mä taas tykkään molemmista :)
Kivan on vaan maata perse homeessa ja plärätä nettiä, mutta välillä on päästävä liikkumaan. Esimerkiksi 80 kilometrin fillarilenkin jälkeen makoilu tuntuu entistäkin mukavammalta :)
Tietenkin lepoakin tarvitsee liikunnan ohessa, mutta itse ainakin tarkoitin päiväkausien makoilua. Sitä en ymmärrä enkä pysty. Lenkin ja saunan jälkeen sohvalla lösötys on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Harrastan säännöllisesti ihan peruskuntoliikuntaa kävelemällä, hölkkäämällä, uimalla ja pyöräilemällä, joskus hiihdän. Teen sen terveyteni takia ja koska pidän siitä. Liikkuminen on minulle välttämätöntä. Jos joudun olemaan liikkumatta viikon, olo alkaa olla tukkoinen, turpea ja kurja. En voisi elää ilman, että käyn vähintään kävelylenkillä suurimpana osana päivistä. Kaipaan hengästymistä ja hikoilua, niistä tulee niin hyvä olo.
Inhoan ulkonäkökeskeisyyttä yli kaiken. En liiku siksi, että näyttäisin jonkun vastaan tulevan random-miehen silmiin hyvältä. En liiku ketään miellyttääkseni, paitsi toki itseäni. Liikunta tuo minulle suurta mielihyvää, ja se on tärkein syy liikkua.
Karvani nousevat pystyyn tässäkin ketjuissa olevista kommenteista, jotka kertovat, miten ihmisiä arvotetaan ulkonäön perusteella.
Sama täällä. Tulee kurja olo jos ei liiku edes jonkin verran. En todellakaan liiku ulkonäön vuoksi, vaan pysyäkseni kunnossa, terveenä ja jaksavana, sekä siksi että siitä saa mielihyvää. Erityisesti hikiliikunnasta. Viime aikoina olen löytänyt hiihdon uudelleen vuosien tauon jälkeen ja ai että se on nautinto. Liikun kuitenkin fiiliksen mukaan, jos joskus ei suksi kulje niin teen suosiolla lyhyemmän ja kevyemmän lenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aloittaa liikunta vaikka luonnossa kävelyllä, siitä saa vireyttä ja tekee mielelle hyvää. Kun saa pienen kipinän liikuntaan vaikka lenkkeilyn kautta on helpompi lähteä kokeilemaan muitakin liikunnan muotoja. Jos on motivaation ja jaksamisen kanssa ongelmia niin kannattaa tarkastaa ruokavaliota sekä alkoholin käyttöä, monesti huonot elämäntavat ovat isoin ongelma fyysiseen jaksamiseen sekä mielen terveyteen. Tietenkään liikunta ei kaikkia vaivoja ratkaise, mutta ei myöskään niitä pahenna.
Hyviä vinkkejä, kiitos! Elämäntavoissa ei muuten pitäisi olla ongelmia. Omat vaivansa tuo kilpirauhasvaivat sekä anemia. Kehoni ei osaa poistaa lämpöä tavallisesti hikoilemalla, eli urheillessa kuumenen vain kuin teepannu. Lisäksi huonot veriarvot saavat hengästymään herkästi ja sykkeen herkästi todella koholle. Tätä on siis ollut aina, myös silloin nuorena! Ap
Minulla sama ja onhan se nyt jukoliste ihan OIKEASTI ongelma, että ei ole terve. Ei siinä voi harrastaa liikuntaa samoin kuin muut. Siinä, missä muut vasta alkulämmittelyssä lämpenevät mukavasti itse suoritukseen, itse on jo hikinen raato, koska anemian (ja sinulla kilppari, minulla IBS) takia elimistö ei ole terve eikä toimi normaalisti. Eihän meillä kummallakaan ole normaaleja energiavarastojakaan, joista ammentaa sitä liikkumista. Itse sanon aina, että jos muut menevät 100-80% akuilla, minulla on akku aina korkeimmillaan 14%. Se on fyysinen fakta, eikä nouse siitä, vaikka miten liikkuisin.
Pitää ymmärtää, että anemia on sairaus. Sama, jos sanoisi jalkavammaiselle tai näkövammaiselle, että kyllä sitä pitää jaksaa juosta ja pelata sulkapalloa, kaikkihan niin tekee. Jos ei muutoin niin siksi, että jalat pysyvät vahvoina ja näkökyky tarkkana. Anemia ja muut vastaavat kun eivät parane sillä, että nyt reippaasti ylös, ulos ja lenkille. Liikunnan jälkeen on vain väsynyt ja uupunut, ja palautuminen kestää pitkään.
Itsekin olen ollut aneeminen lapsesta lähtien, enkä harrasta mitään liikuntaa normaalia kävelemistä enempää, koska olen ajokortiton ja autoton. Yin jooga on ollut minulle hyvä, mutta sitäkin teen kotona omaan tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa mun ystävistä, perheenjäsenistä ja työkavereista harrastaa itseni mukaanlukien. Olen keski-ikäinen. Työpaikka asiantuntijaorganisaatio. Ne muutamat jotka eivät harrasta ovatkin jo ylipainoisia ja kaikenlaista vaivaa tuntuu olevan. Ei houkutteleva vaihtoehto.
En väitä etteikö liikkumattomuus aiheuttaisi kaikenlaisia vaivoja ja altistaisi ylipainolle. Monesti voi myös olla niin, että ne "kaikenlaiset vaivat" tekevät urheilusta todella epämiellyttävää. Saattaa olla esimerkiksi piilevä CP-vamma minkä takia lonkat tai polvet eivät kestä kovaa rasitusta. Myös raudanpuuteanemiasta kärsivillä syke saattaa nousta pienestäkin rasituksesta niin pilviin, että hikiliikunta saattaa olla jopa vaarallista. Myös hikoilemattomuus kilpirauhasvaivaisilla altistaa lämpöhalvaukselle. Lisäksi saattaa olla ykköstyypin diabetesta, sisäkorvaongelmia (l. tasapainohäiriöitä), hyvin epäsuhtainen kroppa, yms mitä vaan miksi liikunta tuntuu ikävältä. En sano, että liikunta olisi kaikille säännöllisesti liikkuvillekaan pelkkää nautintoa, mutta kyllä siihen on toisilla erilaiset valmiudet kuin toisilla. Olen itse esimerkiksi hyvin päärynävartaloinen nainen. Painopisteeni on hyvin matalalla, pebassa ja reisissä on todella runsaasti painoa sekä myös voimaa. Vastaavasti olen yläkropastani pienikokoinen, käsivarteni ovat heikot, kuten olkapääni mitkä ovat myös kapeat. On itsestään selvää, että esimerkiksi kiipeily, lankuttaminen ja uiminen ovat vähemmän kärsimystä henkilölle, kenen kehon painopiste on korkealla, on voimakkaat käsivarret ja hartiat ja vähän massaa kehon keski- ja alaosassa. Kyllä siinä uiminenkin maistuu varmasti paremmalta ja tekee mieli mennä uudelleenkin, kun kroppa on kuin tehty lajin harrastamiseen.
Ihmisillä on se harhakäsitys, että esimerkiksi uimareilla on sellainen kroppa, koska he uivat. Ei, he uivat, koska heillä on sellainen kroppa. Jokaisen keho on eri muotoinen ja soveltuu erilaiseen liikkumiseen. Heillä on jo syntyjään uimiseen soveltuva keho, joka muokkautuu vielä paremmin uintiin sopivaksi treenillä. Se pohja on jo siellä. Joku, jolla sitä pohjaa ei ole, saa treenata vaikka koko elämänsä, eikä hän saa uimarin kroppaa.
Jonkun keho on optimoitu kävelemään 50km pysähtymättä, toisen sprinttaamaan 400m täydellä teholla. Jollakulla on kuulantyöntäjälle tai jalkapallon pelaamiselle sopiva kroppa. Joku mennessään salille alkaa laihtua, toinen alkaa kasvattaa massaa ja kokoa.
Jos puhutaan uimareista, niin eri uintityylit ammattitasollakin ovat parempia toisille kuin toisille uimareille, koska uimareiden keskenkin on hienoisia eroja, esim raajojen pituus tai selän leveys.
En liiku joka päivä. Olen kyllä laiha mutta liikkuminen on vähän pakkopullaa. Kerran viikossa harrastan joogaa josta tykkään mutta on se raskasta. Lenkkeillessä en ole koskaan saavuttanut runner's high ilmiötä. Kaikki ei ehkä saa nautintoa liikunnasta. Olen väkisin yrittänyt kyllä.