Lue keskustelun säännöt.
Harrastaako kaikki oikeasti säännöllisesti liikuntaa?
Tunnen olevani ystäväporukastani ainut kuka ei harrasta joko ohjattua tai itsetoimista hikiliikuntaa ainakin pari kertaa viikossa. Olen harrastanut joukkuelajeja pienestä asti täysikäiseksi ja sen jälkeen säännöllinen liikunta jäi osaltani siihen. Nyt jo nelikymppinen.
Kommentit (384)
Etsi sopiva juttu, voi olla reipasta kävelyä, kunto kasvaa. Jumppaa kotona vaikka telkkua katsoessa, kaikki liikkuminen on hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säännöllisen epäsäännöllisesti. Välillä viikkoja että en liiku muuta kuin kävellen. Välillä viikkoja jolloin juoksulenkkejä useita ja salia. En orjallisesti mutta niin että terveyskunto säilyy.
Vierailija kirjoitti:
Olen masentunut joten en harrasta liikuntaa koska ei kiinnosta. Mitä järkeä jossain liikkumisessa on?
Sillä pääsee siitä masennuksesta!
En liiku enkä mä oo ikinä liikkunu säännöllisesti koska koululiikunta vei viimesenki ilon liikunnasta aikoinaan.
Mä en käy koskaa kävelyillä enkä mitää muutakaa koska se on mun mielestä vaa nii pirun tylsää. Liikun ainoastaa sillon ku mulla on joku meno tai jos tarvii käyä apteekissa/kaupassa.
Ainoat liikuntamuodot mistä tykkään on tennis ja sähly mut niitäkää ei pysty yksin pelaamaan eikä mulla oo ketää kavereita eikä ketään täällä jonka kans pelata ja tehä kaikkee.. Luistelu on myös kivaa ja hiihto mut en vaa saanu viime talvena kertaakaa aikasiks mennä luistelee enkä käyä hiihtämässä.
Taustalla on vaikea-asteinen masennus.
Työporukasta 3/10 harrastaa säännöllistä liikuntaa 3-6kertaa viikossa. Muutama harrastaa epäsäännöllisesti. Loput sohvaperunoita.
Kuuden hengen kaveriporukassa 2 harrastaa säännöllisesti, 4 ei harrasta juuri lainkaan. Ikähaarukka 40-50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastan useamman kerran viikossa. Pääasiassa vihaan jokaista hetkeä enkä liikkuisi pätkääkään ellei olisi pakko. Ois vaan kiva elää terveempänä vanhaksi ja geenitkin on surkeat.
rakastaja nylkynen kirjoitti:
Pokaan miltei joka päivä jonkun puutteessa olevan akan niin siin tulee säntillisesti harrastettua lanne liikkeitä...
Ahhahhaa, mikä mielikuvitus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikuntaa 3-4 päivää viikosta fyysisen työn lisäksi.
Tykkää pelata tietokone pelejä mutta istuminen häiritsi niin rakensin kävelymattoon pöydän.
Nyt voin kävellä samalla kun pelaan ja sillä on laihduttu noin 6kg sitten koronan tulon.
Menee aika kausittain tuollaiset liikunnat ja muuta. Kesällä nyt eksyy radoille heittämään kiekkoa, joskus pelaamaan golfia jne. Salia silloin tällöin. Pääasiassa työ pitää yllä sellaista fyysistä toimintaa, kokenut sen ihan riittäväksi toistaiseksi. Rutiinistahan kyse on, alkuun pääseminen kaikkein vaikein. Jos kuitenkin tilanne se, että et fyysisesti tee yhtään mitään, suosittelen kävelyä vähintään. Se on hyvin tehokasta. Ruokahalu ja uni paranevat nääs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä on kaksi "toinen jalka haudassa" 77 ja 79 vuotiasta. Sauvakävelemme lähes joka päivä 6 km:n metsälenkin, n. 1,5 tuntia. Nyt olemme sairastaneet koronaa reilun viikon, ja harmittelemme, että se vähäinenkin kunto vanhalla häviää äkkiä. Toivottavasti päästään taas pian lenkille.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa mun ystävistä, perheenjäsenistä ja työkavereista harrastaa itseni mukaanlukien. Olen keski-ikäinen. Työpaikka asiantuntijaorganisaatio. Ne muutamat jotka eivät harrasta ovatkin jo ylipainoisia ja kaikenlaista vaivaa tuntuu olevan. Ei houkutteleva vaihtoehto.
Appappapp! Ei ylipaino tarkoita sitä ettei liiku. Ehkä joku bmi40 todella tarkoittaa ettei liiku mutta moni ylipainoinen liikkuu enemmän kuin laiha.
Olen Bmi30 ja liikun 6-7 krt viikossa. Ohjelmani:
- juoksu 6km
- bodypump
- jooga
-juoksu 6km
-sali
- ryhmäliikunta (bodyattack tai combat)
(Jumpptunteja voi olla jonainen viikkoinan enemmänkin). Ainoa lepopäivä on se joogapäivä.)
Liikun paljon ja syön terveellisesti, silti 15-20kg ylipainoa. Syynä stressi ja krooninen vuosia jatkunut unettomuus joka on sotkenut hormonitoiminnan ja johon ei ole hoitoa.
Mutta siis laiskaksi ja liikkumattomaksi minua ei voi haukkua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lauantaina ja sunnuntaina minulla on pääpainotteisesti kovat treenit.
Viikolla työpäivinä on lyhemmät kovat treenit.
Maanantai ja perjantai ovat yleensä aktiivisen palautumisen päiviä, eli jotain heilun vaan.
Liikuntaa tulee n.10-12h viikossa, ja kesä-ja talvilomilla 15-18h viikossa.
Kroppa on suunnilleen samaa mallia kuin painija ArviSavolaisella.
Eli liikunta on vapaa-ajan arvoasteikolla toisena, musiikki ja piano ensimmäisenä.
Vois sitä enemmänkin varmaan liikkua mutta kyllä mä joka päivä kävelen paljon ja puoliso käy salilla. Jos ei liiku yhtään niin olosta tulee ihan paska. Keho on tehty liikkumaan. Ehkä moni menee siinä pieleen et ottaa liikunnan jonain super suorituksena sen sijaan et ois nautinnollinen hyvän olon lähde kuten vaikka sali ja sauna päälle tai kävely lempimusa korvissa syviä miettien
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En liiku kuin pakon edessä, koska en saa siitä enää mitään.
Ennen hiihdin talvisin joka päivä vähän, pyöräilin töihin kesällä. Kävin pitkillä kävelylenkeillä meren rannassa jos ei päässyt fillarilla tai suksilla. Kun kuljin metrolla, otin tavoitteeksi aina kävellä kaikki liukuportaatkin, enkä koskaan käyttänyt hissiä vaikka työhuoneeni oli 9 kerroksessa. Lisäksi oli pilates joka viikko samaan aikaan. Yhteen aikaan juoksin 15-30km viikossa, kunnes vammauduin onnettomuudessa ja selkä ei kestä. Mutta siltikin liikuin ja nautin siitä vaikka motivointi oli silloinkin vaikeaa.
Mielenterveysongelmat vei pohjalle 5 vuotta sitten ja siitä en ole kunnolla noussut. Korona viimeisteli viemällä kaiken hyötyliikunnankin. Nyt kun taas yritän kuntoutua työelämään uusimman pudotuksen jälkeen, huomasin, että liikunta on ihan kamalaa. En saa siitä mitään. Ostin sellaisen rapakunnosta ylöspäin -nettivalmennuksen ja 4kk tein sen mukaan. Joka ikinen liikuntatuokio oli hankala ja ankea. Ostin samalla halvan aktiivisuusrannekkeen ja sen mukaan en liiku työpäivinä etätöissä koko päivänä kuin ehkä 1000 askelta. Valmennuksen loputtua olen käynyt kävelyllä jotta saan 5000-7000 askelta päivässä. Ne kävelyt on niin ankeita, että olin iloinen kun juurihoidon takia piti ollla pari päivää liikkumatta. En tiedä voiko masennus viedä ilon liikunnastakin näin totaalisesti?
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa mun ystävistä, perheenjäsenistä ja työkavereista harrastaa itseni mukaanlukien. Olen keski-ikäinen. Työpaikka asiantuntijaorganisaatio. Ne muutamat jotka eivät harrasta ovatkin jo ylipainoisia ja kaikenlaista vaivaa tuntuu olevan. Ei houkutteleva vaihtoehto.
Toisaalta muna vai kana?
Olen aina ollut taipuvainen ylipainoon, mutta kun elin aktiivista elämää niin se pysyi siinä lievän kohdilla. Sitten tuli kaikenlaisia sairauksia jotka yksi kerrallaan tekivät liikunnasta hankalaa. Krooninen migreeni, krooninen poskiontelotulehdus, jäätynyt olkapää. Siitä sitten paino nousi, sen myötä lisää kaikkea ja kierre oli valmis. Eli ensin tuli kremppaa, sitten painoa ja sitten lisää kremppaa. Näinkin voi käydä.
Työpaikalle on 8km matka jonka ajan kesät ja talvet pyörällä(ei sähkö), se riittää mulle se että huvikseni lähtisin jonnekkin lenkille tuntuu jotenkin vieraalta.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on fysioterapeutti, eli ymmärrän varsin hyvin liikkumattomuuden haitat. En ole vain oikein koskaan tykännyt urheilusta ja aikuisena siitä oli sitten vaikeaa tehdä rutiinia. Ap
Mikä lapsus, Varsinainen logiikka.
Et sinä äitisi ammatin vuoksi asioita ymmärrä. 😩
Katso ympärillesi - suurin osa ei harrasta liikuntaa eikä syö oikein.
Todella nuoria painavia tyyppejä näkee lyllertävän kauppakeskuksissa ja myös liikuntahalleissa. Ei näistä ole fyysiseen työhön, kunto ei riitä.
Himokuntoilijat taas kuntoilevat vain itselleen, kuntoillakseen pitkän loppuelämänsä hikisissä halleissa ja liikuntahaasteissa, minäminä ja minä, viis perheestä ja muista sosiaalisista ympyröistä.
En mä nyt varsinaisesti harrasta liikuntaa, jos siitä pitää maksaa. Mulla on saksanpaimenkoira, ja sen kanssa olen ulkona sellaiset 2-3 tuntia päivässä, ja juoksen myös sen kanssa. Otin ekan saksanpaimenkoirani 19-vuotiaana ja ei mun lapsuudenperheessä ollut varaa mihinkään harrastuksiin ylipäänsä. Olin ihan sohvaperuna. Aloin koiran kanssa juosta, ensin lyhyitä pätkiä, ja juoksemisesta tuli lopulta sellainen asia, että sitä tulee tehtyä 3-5 kertaa viikossa. Uimassa käyn pari kertaa viikossa, lauantai pidetään lepopäivänä. Sitä en pidä oikein liikuntana, se on hupia :)
Kuntosalit ei ole mun juttu. Ehkä pitäisi, alkaa iän myötä kyllä huomata että lihaskunto voisi olla parempi. Olen harkinnut nyt käsipainot hommata. Tytär käy isänsä kanssa kuntosalilla.
N53v
En ole harrastanut liikuntaa niin kuin se useimmiten käsitetään koko aikuisikänä, lapsuuden pakkoliikunta sai niin voimakkaan inhon sitä kohtaan. Hyötyliikuntaa tulee lämpimänä vuodenaikana, aiemmin tuli myös töissä reippaanpuoleisesti mutta nyt se on työtehtävien vaihtumisen myötä jäänyt. Tiedän että pitäisi liikkua, ja monta kertaa olen salia ja ryhmäliikuntaa kokeillutkin. Ikävä kyllä se tuntuu äärimmäisen vastenmieliseltä, vielä erityisen paljon nyt kun lapsiperheellisenä oma aika on kortilla muutenkin.
En ole koskaan ollut ylipainoinen, ja ilmeisesti joitakin hyviä geenejä on sattunut kohdalle kun vielä +40 iässä en huomaa mitään ongelmaa liikkumattomuudessani. Istumatyöstä huolimatta minulla ei koskaan ole ongelmia lihasjumien kanssa ja jaksan hyvin muiden perässä pitkilläkin retkillä. Tiedän kyllä että joskus se iskee, ja luultavasti äkkiä ja kovaa... mutta niin kauan kun ongelmaa ei ole en usko että minulla riittää kiinnostusta muuttua.