Lue keskustelun säännöt.
Painonpudotushaaste vuodelle 2023 - tule mukaan?
29.12.2022 |
Jos siltä tuntuu, olet tervetullut mukaan painonpudotushaasteeseen vuodelle 2023. Ei ole väliä, onko pudotettavia kiloja 1, 10 tai 100, kannustan Sinua mukaan. Tämä ei ole kilpailu, vaan tarkoitus on tukea, jakaa kokemuksia - ja onnistua!
Olen itse m45, pituus 184 ja paino 139,7. Minulla ei ole mitään hyvää tekosyytä sairaalloiselle ylipainolleni, minulla ei ole normaalia painavammat luut eikä aineenvaihduntahäiriötä. Rehellisesti sanottuna syön aivan väärin enkä liiku yhtään. Syön valtavat määrät makeita herkkuja, sekä valmisruokaa. Liikun autolla joka paikkaan. Kaikki tämä on niin väärin ja haluan siihen nyt muutoksen.
Tiedän, että ei ole nopeaa eikä helppoa poppakonstia. Olen valmis pitkään, järkevään ja tasaiseen elämänmuutokseen, jossa poistan ruokavaliostani epäterveelliset osat ja otan tilalle kasviksia, hedelmiä, täysjyväviljatuotteita, hyviä rasvoja, proteiinia jne oikeassa suhteessa.
Lisään myös arkiliikuntaa päivittäisissä toimissani ja aloitan säännöllisen liikunnan 2-4 kertaa viikossa, vaihdellen aerobista liikuntaa ja lihaskuntoharjoittelua sopivassa suhteessa.
Tämä ei nyt ole varsinainen uudenvuodenlupaus, mutta ajankohta auttaa kyllä kun aihe on monella ajankohtainen, joulukilot on monelle harmistuksena ja kuntosaleilla on hyviä aloitustarjouksia. Haluan sitoutua muutoksiin pitkäksi aikaa. Jos haluat olla mukana muutoksessa, jakaa kokemuksia ja tsemppiä, saada hyvän startin vuoteen 2023 ja saada hyvää oloa ja terveyttä niin hienoa! Onnistutaan yhdessä!!
Kommentit (3110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole tarvinnut tarkkailla painoani sen jälkeen, kun lakkasin kuuntelemasta ohjeita oikeasta ateriarytmistä ja aloin kuunnella kehoani.
En syö aamulla enkä aamupäivällä mitään, eka ateria usein vasta 13-15 välillä. Sitten syön litapäivän ja illan mittaan silloin kun siltä tuntuu eli kun on nälkä. Hyvin iltapainotteista siis, mutta mun iltapainotteisesti toimivalle kropalle just oikee rytmi.
Sekin voi siis olla ongelma, että syödään kellon eikä nälän mukaan.
Sulla on käytössä oma versioisi pätkäpaastosta. Ainoa mitä itse tekisin eri tavalla on se, että lopettaisin syömisen paljon ennen nukkumaan menoa. Ja täysin samaa mieltä tuosta kellon mukaan syömisestä.
Pätkäpaastoa voi noudattaa kummin päin vain, joko on syömättä aamulla tai illalla. Jokainen voi valita omalle sopivampi tapa.
Luonnollisesti. Pointti oli siinä, että musta ei ole hyvä idea mennä nukkumaan liian aikaisin viimeisestä ateriasta, koska siinä menee monta tuntia ennen kun insuliinitasot on alhaalla ja rasvan poltto voi alkaa.
I rest my case :)
Lisäys
Tuossa puhutaan diabeteksesta, mutta sama veren glukoosipitoisuus on olennaista myös painonhallinnassa. Diabetes kun on seurausta täysin samasta prosessista kuin lihominenkin
Diabetes johtuu sokerin syönnistä. Vhh-ruokavaliolla voi saada diabeteksen ramissioon. Toki Suomessa tätä ei suositella, vaan edelleen diabeetikoille suositellaan Sokeri ruokavaliota.
Järkevät osaavat kuitenkin itse syödä sairauden mukaan.
Vhh on yksi mahdollinen ja toimivaksi todettu keino. Samaan voi silti päästä muillakin ruokavalioilla. Ja sellaisetkin, jotka eivät saa laihduttamalla sairautta remissioon, pystyvät silti laihduttuaan vähentämään lääkitystä.
Diabeteksen syntymekanismi taas ei ole ihan noin yksioikoinen.
Millä ruokavaloilla samaan sitten päästään? Toki on olemassa paljon eri nimisiä ruokavalioita, joissa hiilihydraattien määrä vähenee. Ja mitä tulee diabeteksen (type 2) syntymekanismiin, niin kyllä on harvinaisen selvää, että pitkäkestoinen liiallinen hiilihydraattien saanti on siihen syynä.
Vähän niinkuin Aasiassa perinteisesti? Ihmiset syövät riisiä joka aterialla. Ennen söivät määrällisesti vielä enemmän ja nyt, kun sielläkin ruokavalio länsimaalaistuu, niin yllätys yllätys, myös diabetes (ja muut länsimaiden sairaudet) yleistyvät. Miksei aasialaisten ja vaikka afrikkalaisten, perulaisten ja muiden "tärkkelyskulttuurien" terveys koskaan kumoa tuota "hiilarit aiheuttaa diabeteksen" -väitettä?
eri
Koska heillä ei ole ollut ennen määräänsä enempää hiilihydraatteja saatavilla. Siksi. Nykyään tilanne on toki toinen.
Japanilaisilla ja kiinalaisilla on se kuuluisa sääntö: syö mahasi vain 80% täyteen. Mitä muuten sumopainijat syö?
Saakelisti riisiä,joka päivä eikä juuri rasvaa. Jotta läskiä saaEi, vaan heillä nimenomaan on ollut sitä tärkkelystä saatavilla, pikkuisen kasviksia myös. Liha ja kala on ollut harvinaisempaa herkkua.
Sumopainijat taas syövät kaksi kertaa päivässä. Eivät syö aamupalaa (aamupala katkaisee aamun kortisolipiikin, eli stressihormonit pysyvät heilllä korkealla). Treenit tehdään tyhjällä vatsalla, niin stressihormonien määrä vielä lisääntyy ja stressi lisää painonnousua. Ensimmäisen aterian jälkeen neljän tunnin päikkärit ja toisen aterian päälle yöunet. Eivät syö paljon proteiinia, vaan hiilaripitoisesti (tietysti valtavia aterioita).
Ai niin, unohdin. Juovat paljon olutta aterioiden kanssa ja syövät aina seurassa (koska silloin tulee syötyä enemmän kaloreita).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotteko te karppaajat ja ketoilijat olla hiilihydraatittomalla ruokavaliolla lopun ikää?
En hiilihydraatittomalla mutta hiilihydraattitietoisella kyllä.
Kun on ollut vuosikymmenen ylipainoinen ja kokeillut kaikenlaista, jopa todennut että mikään ei toimi ja sitten viimein löytänyt avaimen lukkoon eli vhh:n niin paluu normaaliin näyttää aika erilaiselta.
En edes haaveillut normaalipainosta enää yli nelikymppisenä vaan tavoitteeni oli saada BMI alle 27 mutta ihan helposti se kävikin ja paino on pysynyt saavutetussa lukemassa (BMI n. 23 nykyään).
Tykkään nykyisestä kropastani ja ennen kaikkea tästä hyvästä olosta. Vyötärö on tullut kivasti esiin ja voin ottaa minkä tahansa vaatteen sovitukeen koossa S tai 36 ja se istuu kivasti. Energiaa on kuin pienessä kylässä ja tykkään touhuta kaikenlaista paljon enemmän kuin ennen. Valokuvat itsestä ei ahdista.
Mikään ruoka ei ole sen arvoista että uhraisin tämän saavutuksen ja luopuisin tästä mahtavasta olosta ja jaksamisesta. Leivän olen korvannut itsetehdyllä viljattomalla versiolla. Perunan kasviksilla. Maidon, kerman ja jogurtin kookosmaidolla ja makeuttamattomalla kookosjogurtilla. Sokeria ja hedelmiä en tarvitse mihinkään, herkuttelen tuoreilla marjoilla.
Syön monipuolisesti vihanneksia, pähkinöitä, kanamunia, oliiveja, avokadoa, juustoa, lihaa, kanaa ja kalaa. En leivo mitään leivonnaisten korvikkeita vaan pärjään oikein hyvin ilman. Aterioin 2 krt päivässä klo 12-20 välisenä aikana.
Puolikkaan pizzan voin muutaman kerran vuodessa syödä mutta sen pitää olla italialaisesta pizzeriasta jossa käytetään puu-uunia. Quarter Pounder hampurilaista olen testannut mutta mielummin syön purilaiseni tuolla itsetehdyllä viljattomalla sämpylällä ja kunnon wagyu pihvillä. Kesälomaani kuuluu fish & chips annos ja makeisia ostan kerran vuodessa - pussin lakritsia joulun pyhiksi. Ja olen elämääni oikein tyytyväinen näin.
Et haluais laittaa tuon viljattoman leivän ohjetta?
Täältä löytyy:
https://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=196
Teen itse taikinan tuplana ja siitä 5 leipästä/sämpylää. Laitan myös hasselpähkinää (2 dl mantelijauhetta, 1 dl hasselpähkinäjauhetta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole tarvinnut tarkkailla painoani sen jälkeen, kun lakkasin kuuntelemasta ohjeita oikeasta ateriarytmistä ja aloin kuunnella kehoani.
En syö aamulla enkä aamupäivällä mitään, eka ateria usein vasta 13-15 välillä. Sitten syön litapäivän ja illan mittaan silloin kun siltä tuntuu eli kun on nälkä. Hyvin iltapainotteista siis, mutta mun iltapainotteisesti toimivalle kropalle just oikee rytmi.
Sekin voi siis olla ongelma, että syödään kellon eikä nälän mukaan.
Sulla on käytössä oma versioisi pätkäpaastosta. Ainoa mitä itse tekisin eri tavalla on se, että lopettaisin syömisen paljon ennen nukkumaan menoa. Ja täysin samaa mieltä tuosta kellon mukaan syömisestä.
Pätkäpaastoa voi noudattaa kummin päin vain, joko on syömättä aamulla tai illalla. Jokainen voi valita omalle sopivampi tapa.
Luonnollisesti. Pointti oli siinä, että musta ei ole hyvä idea mennä nukkumaan liian aikaisin viimeisestä ateriasta, koska siinä menee monta tuntia ennen kun insuliinitasot on alhaalla ja rasvan poltto voi alkaa.
I rest my case :)
Lisäys
Tuossa puhutaan diabeteksesta, mutta sama veren glukoosipitoisuus on olennaista myös painonhallinnassa. Diabetes kun on seurausta täysin samasta prosessista kuin lihominenkin
Diabetes johtuu sokerin syönnistä. Vhh-ruokavaliolla voi saada diabeteksen ramissioon. Toki Suomessa tätä ei suositella, vaan edelleen diabeetikoille suositellaan Sokeri ruokavaliota.
Järkevät osaavat kuitenkin itse syödä sairauden mukaan.
Vhh on yksi mahdollinen ja toimivaksi todettu keino. Samaan voi silti päästä muillakin ruokavalioilla. Ja sellaisetkin, jotka eivät saa laihduttamalla sairautta remissioon, pystyvät silti laihduttuaan vähentämään lääkitystä.
Diabeteksen syntymekanismi taas ei ole ihan noin yksioikoinen.
Millä ruokavaloilla samaan sitten päästään? Toki on olemassa paljon eri nimisiä ruokavalioita, joissa hiilihydraattien määrä vähenee. Ja mitä tulee diabeteksen (type 2) syntymekanismiin, niin kyllä on harvinaisen selvää, että pitkäkestoinen liiallinen hiilihydraattien saanti on siihen syynä.
Vähän niinkuin Aasiassa perinteisesti? Ihmiset syövät riisiä joka aterialla. Ennen söivät määrällisesti vielä enemmän ja nyt, kun sielläkin ruokavalio länsimaalaistuu, niin yllätys yllätys, myös diabetes (ja muut länsimaiden sairaudet) yleistyvät. Miksei aasialaisten ja vaikka afrikkalaisten, perulaisten ja muiden "tärkkelyskulttuurien" terveys koskaan kumoa tuota "hiilarit aiheuttaa diabeteksen" -väitettä?
eri
Koska heillä ei ole ollut ennen määräänsä enempää hiilihydraatteja saatavilla. Siksi. Nykyään tilanne on toki toinen.
Japanilaisilla ja kiinalaisilla on se kuuluisa sääntö: syö mahasi vain 80% täyteen. Mitä muuten sumopainijat syö?
Saakelisti riisiä,joka päivä eikä juuri rasvaa. Jotta läskiä saaEi, vaan heillä nimenomaan on ollut sitä tärkkelystä saatavilla, pikkuisen kasviksia myös. Liha ja kala on ollut harvinaisempaa herkkua.
Sumopainijat taas syövät kaksi kertaa päivässä. Eivät syö aamupalaa (aamupala katkaisee aamun kortisolipiikin, eli stressihormonit pysyvät heilllä korkealla). Treenit tehdään tyhjällä vatsalla, niin stressihormonien määrä vielä lisääntyy ja stressi lisää painonnousua. Ensimmäisen aterian jälkeen neljän tunnin päikkärit ja toisen aterian päälle yöunet. Eivät syö paljon proteiinia, vaan hiilaripitoisesti (tietysti valtavia aterioita).
Ai niin, unohdin. Juovat paljon olutta aterioiden kanssa ja syövät aina seurassa (koska silloin tulee syötyä enemmän kaloreita).
Totta! On ollut paljon saatavilla mutta ei niin rajattomasti kun nykyään. Kiitos muuten kun täsmensit noista sumopainijoista. 🙂 yhdistävät tekijät siis joilla läskiä kertyy varmasti: hiilarit+stressi.
Vai kalorit ja pätkäpaasto? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotteko te karppaajat ja ketoilijat olla hiilihydraatittomalla ruokavaliolla lopun ikää?
En hiilihydraatittomalla mutta hiilihydraattitietoisella kyllä.
Kun on ollut vuosikymmenen ylipainoinen ja kokeillut kaikenlaista, jopa todennut että mikään ei toimi ja sitten viimein löytänyt avaimen lukkoon eli vhh:n niin paluu normaaliin näyttää aika erilaiselta.
En edes haaveillut normaalipainosta enää yli nelikymppisenä vaan tavoitteeni oli saada BMI alle 27 mutta ihan helposti se kävikin ja paino on pysynyt saavutetussa lukemassa (BMI n. 23 nykyään).
Tykkään nykyisestä kropastani ja ennen kaikkea tästä hyvästä olosta. Vyötärö on tullut kivasti esiin ja voin ottaa minkä tahansa vaatteen sovitukeen koossa S tai 36 ja se istuu kivasti. Energiaa on kuin pienessä kylässä ja tykkään touhuta kaikenlaista paljon enemmän kuin ennen. Valokuvat itsestä ei ahdista.
Mikään ruoka ei ole sen arvoista että uhraisin tämän saavutuksen ja luopuisin tästä mahtavasta olosta ja jaksamisesta. Leivän olen korvannut itsetehdyllä viljattomalla versiolla. Perunan kasviksilla. Maidon, kerman ja jogurtin kookosmaidolla ja makeuttamattomalla kookosjogurtilla. Sokeria ja hedelmiä en tarvitse mihinkään, herkuttelen tuoreilla marjoilla.
Syön monipuolisesti vihanneksia, pähkinöitä, kanamunia, oliiveja, avokadoa, juustoa, lihaa, kanaa ja kalaa. En leivo mitään leivonnaisten korvikkeita vaan pärjään oikein hyvin ilman. Aterioin 2 krt päivässä klo 12-20 välisenä aikana.
Puolikkaan pizzan voin muutaman kerran vuodessa syödä mutta sen pitää olla italialaisesta pizzeriasta jossa käytetään puu-uunia. Quarter Pounder hampurilaista olen testannut mutta mielummin syön purilaiseni tuolla itsetehdyllä viljattomalla sämpylällä ja kunnon wagyu pihvillä. Kesälomaani kuuluu fish & chips annos ja makeisia ostan kerran vuodessa - pussin lakritsia joulun pyhiksi. Ja olen elämääni oikein tyytyväinen näin.
Kannattaa huomioida, että kookos on todella rasvaista, nostaa LDL-kolesterolia.
Harmillista, että tänne on pesiytynyt noita vänkääjiä. Haluaisin ryhmän, jossa voisi jakaa kokemuksia ja tsempata toisia, eikä päteä. Aloitin elämäntapamuutoksen aika lailla vuosi sitten. pudotin nopeasti 10 kg kitudietiillä, en oikeastaaan saanutkaan sitten enää painoa pudotettua, vaikka olin PT:n ohjauksessa ja söin annettujen kalorien määrän. Syksy meni muutenkin aika huonosti, mutta nyt aloitellaan taas uudella tarmolla. Syön terveellisesti muuten, voisin elää kasviksilla, mutta sokeriherkut ovat minun ongelmani. En ole tänä vuonna syönyt herkkuja, eli 6. päivä ilman herkkuja. Vieläkin tekee mieli makeaa, mutta ehkä ne pahimmat päivät ovat takanapäin. Ensi viikolla pyrin jättämään hiilareita pois, esim leivän kokonaan. Sitten 16.1 aloitan taas kitukuurin, katsotaan millaiset tulokset sillä ehdin saada.
Itseäni kiinnostaa onko joku sokerihiiri pystynyt muuttamaan tapojaan, niin että pystyy syömään satunnaisesti niitä sokeriherkkuja ilman, että homma lähtee ihan lapasesta? Itse olin viime vuonna varmaan pari kuukautta ilman herkkuja, mutta heti kun söin vähän niin lopettaminen oli ihan järkyttävän vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetemput ja dieetit eivät tuota kestäviä tuloksia. Kohtuus kaikessa on tärkeintä. Esimerkiksi jonkun ruoka-aineen (kuten leivän tai perunan) demonisointi on aivan huuhaata. Kaikkea voi syödä kohtuudella. Joissain aineissa kohtuullisuus tarkoittaa pienempi määrä ja toisessa suurempi. Kun kieltää itseltään jotain, alkaa tulla mielitekoja ja huonos fiilistä. Jossain vaiheessa sitten sortuu kiellettyyn hedelmään ja syyllisyydentunne kalvaa. Ihan turhaan.
En ole ikinä sortunut esim. perunaan tai riisiin. Nyt kuitenkin mietin niiden ottamista ruokavalioon takaisin, löytyiskö täältä kannatusta ja hyödillistä tietoa miksi kannattaisi? Auttaisi ruokalaskuun huomattavasti.
Jos noita kahta mietit, niin ota peruna, se on kotimaista ja halpaa. Tietoa hyödyistä ja haitoista löytyy hyvin googlaamalla, ja reseptejä myös, jos päädyt siihen sortumaan. :)
Pitää kyllä alkaa googlettamaan, jospa pää sitten antaisi periksi ottaa sen takaisin ruokavalioon. En enää pitäisi sitä sortumisena.
Minkä tilalle ajattelit ottaa? Et ilmeisesti lisäksi, koska puhuit ruokalaskusta, eli korvaisit jonkun kalliimman raaka-aineen niillä. Pasta? Leipä?
En tilalle vaan lisäksi. Kasviksiin menee paljon rahaa. Pastaa en syö, silloin tällöin ruisleipää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetemput ja dieetit eivät tuota kestäviä tuloksia. Kohtuus kaikessa on tärkeintä. Esimerkiksi jonkun ruoka-aineen (kuten leivän tai perunan) demonisointi on aivan huuhaata. Kaikkea voi syödä kohtuudella. Joissain aineissa kohtuullisuus tarkoittaa pienempi määrä ja toisessa suurempi. Kun kieltää itseltään jotain, alkaa tulla mielitekoja ja huonos fiilistä. Jossain vaiheessa sitten sortuu kiellettyyn hedelmään ja syyllisyydentunne kalvaa. Ihan turhaan.
En ole ikinä sortunut esim. perunaan tai riisiin. Nyt kuitenkin mietin niiden ottamista ruokavalioon takaisin, löytyiskö täältä kannatusta ja hyödillistä tietoa miksi kannattaisi? Auttaisi ruokalaskuun huomattavasti.
Jos noita kahta mietit, niin ota peruna, se on kotimaista ja halpaa. Tietoa hyödyistä ja haitoista löytyy hyvin googlaamalla, ja reseptejä myös, jos päädyt siihen sortumaan. :)
Pitää kyllä alkaa googlettamaan, jospa pää sitten antaisi periksi ottaa sen takaisin ruokavalioon. En enää pitäisi sitä sortumisena.
Minkä tilalle ajattelit ottaa? Et ilmeisesti lisäksi, koska puhuit ruokalaskusta, eli korvaisit jonkun kalliimman raaka-aineen niillä. Pasta? Leipä?
En tilalle vaan lisäksi. Kasviksiin menee paljon rahaa. Pastaa en syö, silloin tällöin ruisleipää.
Millä logiikalla tuossa sitten siirtyy rahaa kauppalaskussa, jos ostat normaalien juttujen lisäksi vielä lisää juttuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miten laihoja nuo karppiuskovaiset ovat, mutta ainakin näyttävät olevan äärettömän kärttyisiä ja vttumaisia. Jotain se *oikeiden rasvojen* syönti siis näköjään ihmiselle tekee.
"Karppaus", joita paleo ja keto ja karnivoori (heh) ovat kaikki, on jo niin kauan olleet käytössä, että niistä ja tuosta vttumaisuudesta voisi varmaan joku jo tehdä tutkimuksenkin :) Joku yhteys näillä selvästi on.
Puhutko vuosista vai vuosituhansista? Ei alkuperäiseen ruokavalioon kuulunut rasvaa paljoakaan, eläinrasvaa ei juuri ollenkaan. Se liha mitä syötiin oli varsin kuivaa, luuydin taisi olla melkeinpä ainoaa eläinrasvaa mitä saivat. Tämä tahtoo nykykarnivoreilta usein unohtua.
Viittasin lähinnä vähähiilarisen dieetin olemassaoloaikaan. Sitä on nyt kertynyt joitain vuosikymmeniä, jos Atkinsista aloitetaan. Se, mitä olen suomalaista (hieman myös anglokeskustelua) seurannut, niin nämä ihmiset ovat todella nähneet valon ja mielellään survovat sitä kaikkien muidenkin kurkusta alas. Mikään tutkimus (ja ne lähes kaikki ihmiset, jotka lopulta "repsahtavat" hiilareihin) ei vie uskoa, sen kaikkivoipaisuudesta.
William Banting kehitti vhh-ruokavalion jo vuonna 1864.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittelin eilen tai toissapäivänä tekeväni minimuutoksia loppuelämäksi ja ajattelin tekeväni yhden viikossa. Ensimmäinen oli vaalean leivän vaihto ruisleipään. Tässä ei ole ollut mitään ongelmia, enkä suuremmin kaipaile valkoista leipää. Nyt olen kuitenkin lukenut ketjun alusta saakka (huh) ja innoissani ajattelin tehdä toisenkin muutoksen, vaikka viikko ei olekaan kulunut :) Eli aion syödä säännöllisesti. Aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Aion syödä, vaikka ei olisikaan kova nälkä ja yritän ottaa ruokaa mukaan, ettei tule tilanteita joissa ei ole mitään mukana ja pitää hakea kaupasta nopeasti jotain mättöä. Painotan aamupuolen aterioita ja iltaa kohti "kevennän", koska en ole iltasyojä muutenkaan. Ongelma on se, että olen useimmiten päivät kotona, joten pitäisi vääntää kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Hyvä suunnitelmani saattaakin kaatua juuri tähän. Ehkä voisin laskea puuronkin lämpimäksi ateriaksi. Jotain proteiinia ja höysteitä lisäksi?
Vierailija kirjoitti:
Harmillista, että tänne on pesiytynyt noita vänkääjiä. Haluaisin ryhmän, jossa voisi jakaa kokemuksia ja tsempata toisia, eikä päteä. Aloitin elämäntapamuutoksen aika lailla vuosi sitten. pudotin nopeasti 10 kg kitudietiillä, en oikeastaaan saanutkaan sitten enää painoa pudotettua, vaikka olin PT:n ohjauksessa ja söin annettujen kalorien määrän. Syksy meni muutenkin aika huonosti, mutta nyt aloitellaan taas uudella tarmolla. Syön terveellisesti muuten, voisin elää kasviksilla, mutta sokeriherkut ovat minun ongelmani. En ole tänä vuonna syönyt herkkuja, eli 6. päivä ilman herkkuja. Vieläkin tekee mieli makeaa, mutta ehkä ne pahimmat päivät ovat takanapäin. Ensi viikolla pyrin jättämään hiilareita pois, esim leivän kokonaan. Sitten 16.1 aloitan taas kitukuurin, katsotaan millaiset tulokset sillä ehdin saada.
Itseäni kiinnostaa onko joku sokerihiiri pystynyt muuttamaan tapojaan, niin että pystyy syömään satunnaisesti niitä sokeriherkkuja ilman, että homma lähtee ihan lapasesta? Itse olin viime vuonna varmaan pari kuukautta ilman herkkuja, mutta heti kun söin vähän niin lopettaminen oli ihan järkyttävän vaikeaa.
Veikkaan ongelman olevan tuossa, että olet ottanut kitukuurilla pois 10kg ja kehosi on tottunut tuohon alempaan kalorimäärään ja et enää laihdu. Ihminenhän ei voi ikuisesti pienentää kalorimäärää. Itse olen tiputtanut pt:n ohjauksessa lähes 20kg ja mulla nostettiin alussa kaloreja reippaasti, jolloin saatiin aineenvaihdunta liikkeelle. Tämän jälkeen niitä pienennettiin 9kk aikana vähitellen. Veikkaan, että sulla on aineenvaihdunta ja hormonitoiminta nyt jumissa kitukuurin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmillista, että tänne on pesiytynyt noita vänkääjiä. Haluaisin ryhmän, jossa voisi jakaa kokemuksia ja tsempata toisia, eikä päteä. Aloitin elämäntapamuutoksen aika lailla vuosi sitten. pudotin nopeasti 10 kg kitudietiillä, en oikeastaaan saanutkaan sitten enää painoa pudotettua, vaikka olin PT:n ohjauksessa ja söin annettujen kalorien määrän. Syksy meni muutenkin aika huonosti, mutta nyt aloitellaan taas uudella tarmolla. Syön terveellisesti muuten, voisin elää kasviksilla, mutta sokeriherkut ovat minun ongelmani. En ole tänä vuonna syönyt herkkuja, eli 6. päivä ilman herkkuja. Vieläkin tekee mieli makeaa, mutta ehkä ne pahimmat päivät ovat takanapäin. Ensi viikolla pyrin jättämään hiilareita pois, esim leivän kokonaan. Sitten 16.1 aloitan taas kitukuurin, katsotaan millaiset tulokset sillä ehdin saada.
Itseäni kiinnostaa onko joku sokerihiiri pystynyt muuttamaan tapojaan, niin että pystyy syömään satunnaisesti niitä sokeriherkkuja ilman, että homma lähtee ihan lapasesta? Itse olin viime vuonna varmaan pari kuukautta ilman herkkuja, mutta heti kun söin vähän niin lopettaminen oli ihan järkyttävän vaikeaa.
Pisti silmään tuo kitukuuri-sana. Mitä se sinun kohdallasi tarkoittaa? Suosittelisin ennemmin sellaista ruokavaliota ja liikuntarutiinia, jota jaksat ja voit tehdä pitkän aikaa ilman kuuriajattelua.
Sokerikoukkuun auttaa monella niiden lopettaminen kokonaan. Mä olin melko täydellisessä herkkulakossa jonkin aikaa painon pudottamisen aloituksen jälkeen, jotta sain tottumuksen katkaistua ja totutettua kehoa ja makuhermoja uuteen ateriarytmiin ja ruokavalioon. Kun se alkoi automatisoitua, löysensin kieltoa ja olen herkutellut vähän ja tietyissä tilanteissa. Päätän etukäteen, mitä herkkuja syön ja koska: esimerkiksi että menen kaverin luo kahville ja siellä voin ottaa yhden pienen leivonnaisen. Koskaan en korvaa aterioita herkuilla ja kun ruokarytmi on kunnossa, makeaa ei samalla lailla tee mieli. Hölmöintä olisi syödä herkkuja nälkäänsä. Kotiin en edelleenkään uskalla herkkuja ostaa, että vanha ahmimiskäyttäytyminen ei taas ala. Jouluna huomasin, että jos herkkuja on koko ajan tarjolla, alan helposti syödä niitä liikaa.
Aamupalan jälkeen ähky, tunkin päästä treenaamaan. Alkoholia ei ole tehnyt mieli, vähintään 5 viikon tipaton edessä, mielellään enemmän. Punnitsen itseni harvemmin mutta joka ma otan aamulla kuvat ja mitat. Tsemppiä kaikille projektiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittelin eilen tai toissapäivänä tekeväni minimuutoksia loppuelämäksi ja ajattelin tekeväni yhden viikossa. Ensimmäinen oli vaalean leivän vaihto ruisleipään. Tässä ei ole ollut mitään ongelmia, enkä suuremmin kaipaile valkoista leipää. Nyt olen kuitenkin lukenut ketjun alusta saakka (huh) ja innoissani ajattelin tehdä toisenkin muutoksen, vaikka viikko ei olekaan kulunut :) Eli aion syödä säännöllisesti. Aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Aion syödä, vaikka ei olisikaan kova nälkä ja yritän ottaa ruokaa mukaan, ettei tule tilanteita joissa ei ole mitään mukana ja pitää hakea kaupasta nopeasti jotain mättöä. Painotan aamupuolen aterioita ja iltaa kohti "kevennän", koska en ole iltasyojä muutenkaan. Ongelma on se, että olen useimmiten päivät kotona, joten pitäisi vääntää kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Hyvä suunnitelmani saattaakin kaatua juuri tähän. Ehkä voisin laskea puuronkin lämpimäksi ateriaksi. Jotain proteiinia ja höysteitä lisäksi?
Minusta kuusi ateriaa kuulostaa todella paljolta. Itse en ollenkaan syö välipaloja (en ymmärrä miksi pitäisi). En myöskään kyl jaksaisi syödä niin usein, 1-3 ateriaa riittää minulle. Mutta näin meillä on erilaisia tapoja! Voitko kertoa vähän mitä näissä aterioissa on? Erityisesti toki kiinnostaa välipalat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittelin eilen tai toissapäivänä tekeväni minimuutoksia loppuelämäksi ja ajattelin tekeväni yhden viikossa. Ensimmäinen oli vaalean leivän vaihto ruisleipään. Tässä ei ole ollut mitään ongelmia, enkä suuremmin kaipaile valkoista leipää. Nyt olen kuitenkin lukenut ketjun alusta saakka (huh) ja innoissani ajattelin tehdä toisenkin muutoksen, vaikka viikko ei olekaan kulunut :) Eli aion syödä säännöllisesti. Aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Aion syödä, vaikka ei olisikaan kova nälkä ja yritän ottaa ruokaa mukaan, ettei tule tilanteita joissa ei ole mitään mukana ja pitää hakea kaupasta nopeasti jotain mättöä. Painotan aamupuolen aterioita ja iltaa kohti "kevennän", koska en ole iltasyojä muutenkaan. Ongelma on se, että olen useimmiten päivät kotona, joten pitäisi vääntää kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Hyvä suunnitelmani saattaakin kaatua juuri tähän. Ehkä voisin laskea puuronkin lämpimäksi ateriaksi. Jotain proteiinia ja höysteitä lisäksi?
Minusta kuusi ateriaa kuulostaa todella paljolta. Itse en ollenkaan syö välipaloja (en ymmärrä miksi pitäisi). En myöskään kyl jaksaisi syödä niin usein, 1-3 ateriaa riittää minulle. Mutta näin meillä on erilaisia tapoja! Voitko kertoa vähän mitä näissä aterioissa on? Erityisesti toki kiinnostaa välipalat.
Sama pisti silmään, kuusi ruokailua päivässä on paljon. Jos välipala on tyyliin porkkana niin sitten ymmärrän paremmin, mutta jo voileipä tai jogurtti vaikuttaa isolta välipalalta/iltapalalta kaiken muun lisäksi. Ollaan toki kaikki erilaisia, mutta mulle kolme ateriaa päivässä on hyvä, joskus harvoin neljä jos aamulla on pitänyt herätä kovin aikaisin (ja se neljäs on kevyt, tyyliin hedelmä). Harrastan liikuntaa joka päivä eli energiaa kyllä kuluukin.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittelin eilen tai toissapäivänä tekeväni minimuutoksia loppuelämäksi ja ajattelin tekeväni yhden viikossa. Ensimmäinen oli vaalean leivän vaihto ruisleipään. Tässä ei ole ollut mitään ongelmia, enkä suuremmin kaipaile valkoista leipää. Nyt olen kuitenkin lukenut ketjun alusta saakka (huh) ja innoissani ajattelin tehdä toisenkin muutoksen, vaikka viikko ei olekaan kulunut :) Eli aion syödä säännöllisesti. Aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Aion syödä, vaikka ei olisikaan kova nälkä ja yritän ottaa ruokaa mukaan, ettei tule tilanteita joissa ei ole mitään mukana ja pitää hakea kaupasta nopeasti jotain mättöä. Painotan aamupuolen aterioita ja iltaa kohti "kevennän", koska en ole iltasyojä muutenkaan. Ongelma on se, että olen useimmiten päivät kotona, joten pitäisi vääntää kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Hyvä suunnitelmani saattaakin kaatua juuri tähän. Ehkä voisin laskea puuronkin lämpimäksi ateriaksi. Jotain proteiinia ja höysteitä lisäksi?
Oletko miettinyt mitä tuo tekee hampaille? Jatkuva happohyökkäys aamusta iltaan. Mikset kokeilisi mieluummin tehdä kahta lämmintä ruokaa ja syödä yhden välipalan? Mun mielestä vaikuttaa myös jotenkin hankalalta valmistella kaikkia noita syömisiä ja miksi? Miksi et muutenkin söisi nälän mukaan ja joisi tarpeeksi vettä niin tiedät myös mikä on oikeaa nälkää ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmillista, että tänne on pesiytynyt noita vänkääjiä. Haluaisin ryhmän, jossa voisi jakaa kokemuksia ja tsempata toisia, eikä päteä. Aloitin elämäntapamuutoksen aika lailla vuosi sitten. pudotin nopeasti 10 kg kitudietiillä, en oikeastaaan saanutkaan sitten enää painoa pudotettua, vaikka olin PT:n ohjauksessa ja söin annettujen kalorien määrän. Syksy meni muutenkin aika huonosti, mutta nyt aloitellaan taas uudella tarmolla. Syön terveellisesti muuten, voisin elää kasviksilla, mutta sokeriherkut ovat minun ongelmani. En ole tänä vuonna syönyt herkkuja, eli 6. päivä ilman herkkuja. Vieläkin tekee mieli makeaa, mutta ehkä ne pahimmat päivät ovat takanapäin. Ensi viikolla pyrin jättämään hiilareita pois, esim leivän kokonaan. Sitten 16.1 aloitan taas kitukuurin, katsotaan millaiset tulokset sillä ehdin saada.
Itseäni kiinnostaa onko joku sokerihiiri pystynyt muuttamaan tapojaan, niin että pystyy syömään satunnaisesti niitä sokeriherkkuja ilman, että homma lähtee ihan lapasesta? Itse olin viime vuonna varmaan pari kuukautta ilman herkkuja, mutta heti kun söin vähän niin lopettaminen oli ihan järkyttävän vaikeaa.
Pisti silmään tuo kitukuuri-sana. Mitä se sinun kohdallasi tarkoittaa? Suosittelisin ennemmin sellaista ruokavaliota ja liikuntarutiinia, jota jaksat ja voit tehdä pitkän aikaa ilman kuuriajattelua.
Sokerikoukkuun auttaa monella niiden lopettaminen kokonaan. Mä olin melko täydellisessä herkkulakossa jonkin aikaa painon pudottamisen aloituksen jälkeen, jotta sain tottumuksen katkaistua ja totutettua kehoa ja makuhermoja uuteen ateriarytmiin ja ruokavalioon. Kun se alkoi automatisoitua, löysensin kieltoa ja olen herkutellut vähän ja tietyissä tilanteissa. Päätän etukäteen, mitä herkkuja syön ja koska: esimerkiksi että menen kaverin luo kahville ja siellä voin ottaa yhden pienen leivonnaisen. Koskaan en korvaa aterioita herkuilla ja kun ruokarytmi on kunnossa, makeaa ei samalla lailla tee mieli. Hölmöintä olisi syödä herkkuja nälkäänsä. Kotiin en edelleenkään uskalla herkkuja ostaa, että vanha ahmimiskäyttäytyminen ei taas ala. Jouluna huomasin, että jos herkkuja on koko ajan tarjolla, alan helposti syödä niitä liikaa.
Lisään vielä, että herkkujen ostamatta jättäminen on ollut yllättävän helppoa enkä varsinaisesti koe kieltäväni itseltäni mitään, kun kauppareissulla osta herkkuja kotiin tai kaupungilla käydessä poikkea kahvilaan. Paljon vaikeampaa olisi ostaa niitä kotiin ja sitten säännöstellä niiden syömistä. Ehkä itsestäänselvä juttu monella, mutta toisaalta monella tutulla on kotonaan herkkukaappi, jossa on sipsejä, karkkeja, keksejä jne. Sellainen mulla tuskin toimisi.
Minä aloitin oikeastaan jo joulukuun alkupuolella palaamalla salitreeneihin, syödä en joulukuussa oikein pystynyt juuri mitään. Taustalla viimeisen 5v aikana avioero, aloittaminen ihan täysin tyhjästä kämpästä, 2 työpaikan vaihtoa, parisuhde, joka paljastui joulukuun alussa törkeäksi kusetukseksi. Olen viimeiset 8v elämästäni käyttänyt ihan väärien ihmisten tukemiseen ja rakastamiseen, täysin unohtanut itseni, pysynyt kotona ja litkinyt viiniä tyhjyyteen ja ties mihin.
Mutta nyt olen kelaillut kuukauden tätä elämää. Olen ollut kova treenaamaan, olen tykännyt touhuta kaikenlaista muutakin liikuntaa mutta olen jossain kohtaa laiminlyönyt itseni. Olen luvannut nyt tämän vuoden itselleni: alkoholi saa nyt jäädä pariksi kuukaudeksi kokonaan, olen pikkuhiljaa päässyt treenirutiineihin kiinni ja nyt olen myös palaamassa fiksuun syömiseen. Kukaan muu ei pidä minusta huolta, itse tää on tehtävä. Lisää unta, lisää vettä, lisää ruokaa koneeseen, lisää liikuntaa.
Tulipas stoori mutta olen vakuuttunut, että kunhan satsaan itseeni, ei voi olla kuin parempia päiviä edessä. Itse haluan hyvän kunnon, sillä jaksaa painaa työelämässäkin.
Tsemppiä kaikille!
Täältä noustaan vielä
Vierailija kirjoitti:
Minä aloitin oikeastaan jo joulukuun alkupuolella palaamalla salitreeneihin, syödä en joulukuussa oikein pystynyt juuri mitään. Taustalla viimeisen 5v aikana avioero, aloittaminen ihan täysin tyhjästä kämpästä, 2 työpaikan vaihtoa, parisuhde, joka paljastui joulukuun alussa törkeäksi kusetukseksi. Olen viimeiset 8v elämästäni käyttänyt ihan väärien ihmisten tukemiseen ja rakastamiseen, täysin unohtanut itseni, pysynyt kotona ja litkinyt viiniä tyhjyyteen ja ties mihin.
Mutta nyt olen kelaillut kuukauden tätä elämää. Olen ollut kova treenaamaan, olen tykännyt touhuta kaikenlaista muutakin liikuntaa mutta olen jossain kohtaa laiminlyönyt itseni. Olen luvannut nyt tämän vuoden itselleni: alkoholi saa nyt jäädä pariksi kuukaudeksi kokonaan, olen pikkuhiljaa päässyt treenirutiineihin kiinni ja nyt olen myös palaamassa fiksuun syömiseen. Kukaan muu ei pidä minusta huolta, itse tää on tehtävä. Lisää unta, lisää vettä, lisää ruokaa koneeseen, lisää liikuntaa.
Tulipas stoori mutta olen vakuuttunut, että kunhan satsaan itseeni, ei voi olla kuin parempia päiviä edessä. Itse haluan hyvän kunnon, sillä jaksaa painaa työelämässäkin.
Tsemppiä kaikille!
Täältä noustaan vielä
Kuulostaa hyvältä, varsinkin tuo lihavoitu kohta. Keho ja mieli ovat yhteydessä ja kun kohtelee kehoaa hyvin oikealla ravinnolla, levolla ja liikkeellä, se kohottaa mielialaakin.
Ei, vaan heillä nimenomaan on ollut sitä tärkkelystä saatavilla, pikkuisen kasviksia myös. Liha ja kala on ollut harvinaisempaa herkkua.
Sumopainijat taas syövät kaksi kertaa päivässä. Eivät syö aamupalaa (aamupala katkaisee aamun kortisolipiikin, eli stressihormonit pysyvät heilllä korkealla). Treenit tehdään tyhjällä vatsalla, niin stressihormonien määrä vielä lisääntyy ja stressi lisää painonnousua. Ensimmäisen aterian jälkeen neljän tunnin päikkärit ja toisen aterian päälle yöunet. Eivät syö paljon proteiinia, vaan hiilaripitoisesti (tietysti valtavia aterioita).