Miten nämä 90- luvun puolivälissä syntyneet on kasvatettu, kun joka toisella on mielenterveysongelmia?

Miksiköhän milleniaaleja ahdistaa. Noh, johtuisiko esim. siitä miten milleniaaleista yleisesti puhutaan? Tämäkin ketju on siitä oiva esimerkki. Tuntuu, että tällä hetkellä me milleniaalit ollaan ylivoimaisesti se vihatuin vielä nuorisoon kuuluva ikäpolvi. Samaan aikaan kun lööpeissä ihmetellään  ja ihastellaan näitä tutin sijasta tabletin saaneita diginatiiveja, meistä milleniaaleista on milloin mikäkin artikkeli kertomassa, että kuinka huonosti meillä menee. Mistähän se niin lienee johtuvan? Kasvatuksesta? Jostain surkeasta Karmasta?

Mutta eihän siinä mitään uutta sinänsä ole, niinhän toi näyttää aina olleen, että vanhemmat sukupolvet epäilevät ja parjaavat nuorempia. Sitten ihmetellään, että mikä meni kasvutuksessa pieleen?? Kun minä niin rakkaudella ojensin.

- Voi Birgitta, kun olisitkin pistänyt korkin kiinni ja oikeasti lukenut ne neuvolan tunnetaito- lehtiset.

Sen sijaan, että syyllistätte nuoria, katsokaa heidän vanhempia.

Kertun, 102 vuotta, haastattelu. Tertun isä kuoli tapaturmaisesti Tertun ollessa pieni. Lisäksi kaksi Tertun veljistä kuoli tapaturmaisesti.

Pitkän elämänsä salaisuudekseen Terttu arvelee onnen, hänelle ei ole sattunut pahoja tapauksia.

https://yle.fi/a/74-20008415

Vierailija kirjoitti:

Kertun, 102 vuotta, haastattelu. Tertun isä kuoli tapaturmaisesti Tertun ollessa pieni. Lisäksi kaksi Tertun veljistä kuoli tapaturmaisesti.

Pitkän elämänsä salaisuudekseen Terttu arvelee onnen, hänelle ei ole sattunut pahoja tapauksia.

https://yle.fi/a/74-20008415

Helpotus on päästä myrkyllisistä ihmisistä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen syntyneet on kaltoinkohdelleet lapsiaan. Nämä lapset ovat nykyisten nuorten aikuisten vanhempia. Joko he ovat jatkaneet samalla linjalylikompensoineet omien traumojensa vuoksi.

Ja näin nykynuoret ovat mielenterveysongelmaisia. Asia ei johdu heistä itsestään vaan heidän isovanhemmistaan. 🤩

Siis puhutaanko tässä ketjussa nykynuorista vai 90- luvun puolivälissä syntyneistä? Ovat kaksi eri asiaa tiedoksi kaikille harmaahapsille

T 90 luvulla syntynyt ja on mielenterveysongelmia :D

Jos olisit lukenut ketjua niin tietäisit. Ennen nuoret olivat alle 20-vuotiaita, nykyään alle 40-vuotiaita. Mutta eihän nuoret nykyään jaksa pitkiä tekstejä lukea. 😛 Sitten 40-vuotiaana voi olettaa että on ammatti ja työ, siihen saakka nuoret vielä hakevat itseään ja identiteettiään.

Tämä. Olemassa olevan tiedon määrä on sama kuin 80-luvulla, samoin ihmisten määrä. Siksi neuvonkin, että mene töihin. Se tapahtuu niin että kävelet jostain valitsemastasi ovesta sisään ja sen jälkeen rahatulva ryöpsähtää tilille.

Näin tein ja pääsin puhelinmyyjäksi, kahvilatyöntekijäksi, siivoamaan, hoiva-avustajaksi, kaupan kassalle ja henkilökohtaiseksi avustajaksi. Kaikista on huutava pula! Sitten muistin, että en voi mennä noihin hommiin koska ne on paskaduuneja eikä sovi mulle. Sitten päätin jatkaa kotona makaamista ja ahdistua siitäkin, että maassa on niin paljon paskaduuneja.

Mikä kaupunki ja vuosikymmen? Itse en ole päässyt Tampereella viimeisen 13v aikana.

Jos lukisit vaikka uutisia niin tietäisit. Suurissa kaupungeissa ihmiset valittavat kun kahviloissa ei saa enää palvelua suomeksi, koska ei ne duunit kelpaa suomalaisille.

Kysyin sinulta kokemuksestasi. Ei vissiin voi lukutaitoa enää kaltaisiltasi vaatia.

Miksi perehtyä faktoihin, kun kokemukset ja tuntemukset ovat niin paljon mielenkiintoisempia. 😃

Meillä on työpaikalla alimiehitys, kun ei ole saatu yhdelle äitiysloman sijaista. Tekijöistä on pulaa. Itse asiassa äitiyslomalla olijakaan ei ole vielä valmis vaan oppisopimuskoulutuksessa, kun eihän päteviä hakijoita ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä peräänkuulutetaan vastuun ottamista omasta elämästä, resilienssiä ja sisuuntumista. Voisiko joku tarkentaa, mitä näillä konkreettisesti tarkoittaa? Jotenkin noista kommenteista saa sen kuvan, että sillä tarkoitetaan mielenterveysongelmien hoitamatta jättämistä, armottomuutta itseä kohtaan, katkeroitumista ja ylisukupolvisten ongelmien eteenpäin siirtämistä, mutta varmaan tulkitsen väärin.

Minä kyllä tulkitsen tämän niin, että ei pidä uhriutua ja jäädä märehtimään asioita, joille ei mitään voi, vaan elää elämäänsä. Sitä voi samanaikaisesti hoitaa mielenterveysongelmiaan ja olla tuottava yhteiskunnan jäsen. Kun on mielekästä tekemistä ja elää aktiivista elämää töitä tehden, saa onnistumisen kokemuksia ja siten parantaa omanarvontuntoaan. Kun on riittävästi puuhaa, ei ehdi myöskään vatvoa jokaista tuntemusta ja mielenliikahdusta. Jopa monet ammattipsykologit ovat sitä mieltä, että terapia ei automaattisesti ole hyväksi, vaikka olisikin vaikea tausta. Sairaan tai uhrin identiteetti on todella helppo omaksua, sillä jokainen kaipaa hoivaa, mutta mitä vähemmän itseltään vaatii, sitä vaikeampaa on vastoinkäymisistä päästä yli. Ääripäähän voi yhtä hyvin mennä sekä niin, että on itselleen armoton että liiankin armollinen.

Eli puuhakkuus on merkki vastuun ottamisesta elämässä? No tämä kieltämättä vastaa sitä ajatusmallia, joka omilla 60- ja 70-luvulla syntyneillä vanhemmillani on. Itsensä kiireisenä pitäminen on yleinen tapa vältellä omien tunteiden kohtaamista.

Ja kyllä, käyn töissä, opiskelen ja olen suorittanut koko helvatan elämäni niin kuin vanhempani minulle opettivat. Mutta tuntuu että en kovin pitkään voi jatkaa tätä rataa ja pysyä mieleltäni terveeltä. Katkeruus on jo alkanut hiipiä psyykeen, minkä varmaan tästäkin viestistä huomaa.

Mitä vanhempiesi sitten olisi pitänyt tehdä? Puhut ihan kuin se, että opiskelee ja käy töissä, on jokin kohtuuton vaatimus, jolla vanhempasi sinua ovat kiusanneet ja sinut julmasti traumatisoineet. Se, että aikuinen ihminen hommaa jonkin ammatin ja elättää itsensä, on ihan tavanomainen oletus minä tahansa aikana, missä tahansa yhteiskunnassa.

Ymmärsit väärin. En minä syytä vanhempiani mistään, totesin vain että tuo on heille tyypillinen ajatus- ja toimintamalli. En ole siitä traumatisoitunut. Jos nyt jotain jälkijättöisiä toiveita esittäisin asioista, jotka olisivat voineet olla toisin lapsuudessani, niin olisin tahtonut heidän osoittavan rakkauttaan minulle myös muissa tilanteissa kuin niissä, kun onnistuin jossain. Että he olisivat sanoneet minulle, että tahtovat minun olevan onnellinen, eikä vain toitottaneet aina sitä opiskelun ja hyvän työn merkitystä. Kertoneet että hyväkin riittää eikä tarvitse tai voikaan aina olla paras. Ja tietysti että lepokin on tärkeää, mutta tässä kohtaa toki toivon jo liikoja, kun eivät he siihen usko itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen syntyneet on kaltoinkohdelleet lapsiaan. Nämä lapset ovat nykyisten nuorten aikuisten vanhempia. Joko he ovat jatkaneet samalla linjalylikompensoineet omien traumojensa vuoksi.

Ja näin nykynuoret ovat mielenterveysongelmaisia. Asia ei johdu heistä itsestään vaan heidän isovanhemmistaan. 🤩

Siis puhutaanko tässä ketjussa nykynuorista vai 90- luvun puolivälissä syntyneistä? Ovat kaksi eri asiaa tiedoksi kaikille harmaahapsille

T 90 luvulla syntynyt ja on mielenterveysongelmia :D

Jos olisit lukenut ketjua niin tietäisit. Ennen nuoret olivat alle 20-vuotiaita, nykyään alle 40-vuotiaita. Mutta eihän nuoret nykyään jaksa pitkiä tekstejä lukea. 😛 Sitten 40-vuotiaana voi olettaa että on ammatti ja työ, siihen saakka nuoret vielä hakevat itseään ja identiteettiään.

Tämä. Olemassa olevan tiedon määrä on sama kuin 80-luvulla, samoin ihmisten määrä. Siksi neuvonkin, että mene töihin. Se tapahtuu niin että kävelet jostain valitsemastasi ovesta sisään ja sen jälkeen rahatulva ryöpsähtää tilille.

Näin tein ja pääsin puhelinmyyjäksi, kahvilatyöntekijäksi, siivoamaan, hoiva-avustajaksi, kaupan kassalle ja henkilökohtaiseksi avustajaksi. Kaikista on huutava pula! Sitten muistin, että en voi mennä noihin hommiin koska ne on paskaduuneja eikä sovi mulle. Sitten päätin jatkaa kotona makaamista ja ahdistua siitäkin, että maassa on niin paljon paskaduuneja.

Mikä kaupunki ja vuosikymmen? Itse en ole päässyt Tampereella viimeisen 13v aikana.

Jos lukisit vaikka uutisia niin tietäisit. Suurissa kaupungeissa ihmiset valittavat kun kahviloissa ei saa enää palvelua suomeksi, koska ei ne duunit kelpaa suomalaisille.

Kysyin sinulta kokemuksestasi. Ei vissiin voi lukutaitoa enää kaltaisiltasi vaatia.

Miksi perehtyä faktoihin, kun kokemukset ja tuntemukset ovat niin paljon mielenkiintoisempia. 😃

Meillä on työpaikalla alimiehitys, kun ei ole saatu yhdelle äitiysloman sijaista. Tekijöistä on pulaa. Itse asiassa äitiyslomalla olijakaan ei ole vielä valmis vaan oppisopimuskoulutuksessa, kun eihän päteviä hakijoita ollut.

Tämä. En päässyt töihin siivoojaksi edes henkilöstövuokrausfirman kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään rangaistus voi olla muuta. Se on sitä samaa kuria. Kuitenkin jos teini jää kiinni jostain ja saisi itse valita, ottaako vyöstä vai luopuuko älylaitteita viikoksi, olisi housut varmasti jo kintussa.

Eli kuri toimii kyllä, kunhan asiat viedään loppuun saakka. Jos väärällä teolla on seuraus, joka tuntuu inhottavalle (puhelin pois, kotiaresti jne.), niin kyllä on helpompi toimia oikein. Nykyään kun vain uhkaillaan. Luullaan, että lapsen aivot ymmärtävät siitä, että nyt on tosi kyseessä. Vaan kun eivät ymmärrä.

Jos itse olisin saanut valita, olisin saattanut valita "älylaitteet pois viikoksi" -vaihtoehdon ihan vain silkasta uhmasta.

Omat muistikuvat lapsuudesta nimittäin kertovat, että fyysinen rangaistus on nöyryyttävä kokemus ihan kokonaan toisenlaisella tavalla kuin mikään muu sen vaihtoehdoista. Itse synnyin hyvää tarkoittaville mutta vanhoillisille vanhemmilleni kasarin jälkipuoliskolla, ja ehdin saamaan tukkapöllyä, luunappia ja remmiä. Ja todellakin itse se kipu, joka meni ohi viimeistään muutamassa tunnissa, oli lopulta ihan pieni osa sitä isompaa kokonaisuutta. Kun olin esim. joutunut hakemaan vanhempien makuuhuoneen vaatekomerosta vyön, riisumaan housut ja asettautumaan isän polvea vasten, jo siinä vaiheessa mahanpohjaa kouristi aina niin pahasti, että vaikka itse varsinainen rangaistus olisi sen jälkeen peruttu, se ei olisi lohduttanut juuri mitään.

Ja jos on tilanteessa, jossa tuntuu ettei lapsi vielä teininäkään tottele muuta kuin kipua, niin silloin on jotain jo tosi tosi pahasti vialla, joko teinissä tai vanhemmissa. Itse sain viimeiset pari selkäsaunaa joskus 11-12-vuotiaana, ja ne tuntuivat vieläkin pahemmalta kuin nuorempana, vaikka kestin kipua jo asteen verran paremmin. Syynä oli se, että lapsenaivoni nimenomaan olivat alkaneet toimia. Koin itse olevani jo iso poika, joka ymmärtää puhetta ja ymmärtää miksi vanhempien asettamat rajat ja säännöt ovat olemassa. Sitten kun hetken mielijohteesta tai kaverien yllyttämänä menin kuitenkin rikkomaan jotain näistä säännöistä, pelkkä siitä kiinni jääminen hävetti sen ikäisenä jo niin paljon, että olisi ollut itsessään jo ihan toimiva rangaistus. Sen sijaan vanhemmat kohtelivat minua kuin olisin joku rekan alle juoksemassa oleva taapero jolle on turha yrittää puhua järkeä.

Kertoo paljon että monet rankaisuista muistaa vieläkin, vaikka suurin osa iloisista ja kivoista jutuista joita elämässä saman ikäisenä paljon oli, on unohtunut jo kauan sitten. En muista keitä oli kaverisynttäreillä kun täytin esim. 11, en muista missä käytiin kesälomalla sinä vuonna, mutta muistan minkä takia sain selkääni, vaikka siitä on jo 25 vuotta. No, totta kai rangaistuksen tarkoituksena on että lapsi muistaa sen niin kauan kuin on vaarana saman teon toistuminen. Mutta tässä on nyt kyllä menty ohi siitä jo aika reippaasti.

Kuulostaa aika samalta kuin minulla (kirjoitin vastauksen nro 186). Juuri tuo, että isompana (meilläkin kuritettiin noin 12v asti) kun muuten minua jo pidettiin "isona tyttönä", jonka kanssa voi keskustella vaikka mistä, niin miksi jostain sääntöjen rikkomisesta ei voinut keskutella, vaan kuten hyvin itse edellä kuvasit, kohdeltiinkin siinä tilanteessa kuin auton alle juoksevaa taaperoa, jolle ei voisi järkeä puhua, vaan tarvittiin muka välttämättä se fyysinen palaute vyöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen syntyneet on kaltoinkohdelleet lapsiaan. Nämä lapset ovat nykyisten nuorten aikuisten vanhempia. Joko he ovat jatkaneet samalla linjalylikompensoineet omien traumojensa vuoksi.

Ja näin nykynuoret ovat mielenterveysongelmaisia. Asia ei johdu heistä itsestään vaan heidän isovanhemmistaan. 🤩

Mitä tarkoittaa "heistä itsestään"? Meinaatko geenejä vai kasvatusta, joka periytyy omasta kasvatuksesta?

Meitä pieniä lapsia hakattiin, retuutettiin ja kaltoinkohdeltiin siihen vedoten että emääkin oli hakattu, retuutettu ja kaltoinkohdeltu. Aukoton logiikka.

Jos olisivat yhtään fiksumpia eivät olisi siinneet enää sen jälkeen kun maapallon kantokyky ja yhteiskunnan elatuskyky oli jo ylitetty, saati että karkaisivat päiväkoti-ikäisen päälle mylvien että heitä on joskus kaltoinkohdellut joku muu.

Jos nyt yhtään olet ketjua lukenut, niin aika paljon on jaapattu ketjussa resilienssistä ja vastuun ottamisesta itsestään. Kumpi puuttuu nuorison edustajalta nyt, lukutaito vai keskittymiskyky? 😛

En ole lukenut ketjua työaikana. Tulin juuri mukaan.

Huomaa, että itseohjautuvuus on nykynuorilla liikaa vaadittu. Olisit löytänyt vastauksen kysymykseesi vaivautumalla lukemaan sivun verran taaksepäin, mutta TLDR.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen syntyneet on kaltoinkohdelleet lapsiaan. Nämä lapset ovat nykyisten nuorten aikuisten vanhempia. Joko he ovat jatkaneet samalla linjalylikompensoineet omien traumojensa vuoksi.

Ja näin nykynuoret ovat mielenterveysongelmaisia. Asia ei johdu heistä itsestään vaan heidän isovanhemmistaan. 🤩

Mitä tarkoittaa "heistä itsestään"? Meinaatko geenejä vai kasvatusta, joka periytyy omasta kasvatuksesta?

Meitä pieniä lapsia hakattiin, retuutettiin ja kaltoinkohdeltiin siihen vedoten että emääkin oli hakattu, retuutettu ja kaltoinkohdeltu. Aukoton logiikka.

Jos olisivat yhtään fiksumpia eivät olisi siinneet enää sen jälkeen kun maapallon kantokyky ja yhteiskunnan elatuskyky oli jo ylitetty, saati että karkaisivat päiväkoti-ikäisen päälle mylvien että heitä on joskus kaltoinkohdellut joku muu.

Jos nyt yhtään olet ketjua lukenut, niin aika paljon on jaapattu ketjussa resilienssistä ja vastuun ottamisesta itsestään. Kumpi puuttuu nuorison edustajalta nyt, lukutaito vai keskittymiskyky? 😛

En ole lukenut ketjua työaikana. Tulin juuri mukaan.

Huomaa, että itseohjautuvuus on nykynuorilla liikaa vaadittu. Olisit löytänyt vastauksen kysymykseesi vaivautumalla lukemaan sivun verran taaksepäin, mutta TLDR.

Tämä. Sen kyllä tietää että vastaus löytyy sieltä jos lukee koko ketjun. Tai jos sattumalta aloittaa oikealta sivulta. Kyllä minulla on paljon vapaa-aikaa lukea vauvaa.

Diagnooseja tehdään liian helpolla. Syy: lääke-ja terapiateollisuudella on oma lehmä ojassa. Luodaan mielikuva, että kaikki voivat menestyä elämässä, jos vain jaksaa yrittää/opiskella; että kaikilla on mahdollista toteuttaa unelmiaan. Mutta tosielämässä näin ei todellakaan näin ole, kilpailu on armotonta, ja vain harvat saavat esim. uran luotua. Kaikki eivät ikinä voi elää "unelmaansa". Ja sitten kun törmätään elämän realiteetteihin, niin "masennutaan ja ahdistutaan" - ja niin, voila! Meillä on kasapäin uutta materiaalia lääketeollisuuden rattaisiin, joilla muuta rikastuvat. Tietämättömyys ihmisen todellisesta olemuksesta on kalvava sairaus, esimerkiksi ahdistus on tehty - lääketeollisuude vuoksi - mielenterveydensairaudeksi, vaikka se kuuluu olennaisesti ihmisen eksistensiin, olemassa-oloon, koska ihmiselämä on kauttaaltaan kulkemista kohden kuolemaa, eikä tämä ääni (toiseus: kuolema) milloinkaan jätä ihmistä rauhaan, ei vaikka miten pillereitä laittaisi suuhunsa. Mutta rikastuttakoon lääketeollisuutta ne ketkä tähän hölmöyteen uskovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen syntyneet on kaltoinkohdelleet lapsiaan. Nämä lapset ovat nykyisten nuorten aikuisten vanhempia. Joko he ovat jatkaneet samalla linjalylikompensoineet omien traumojensa vuoksi.

Ja näin nykynuoret ovat mielenterveysongelmaisia. Asia ei johdu heistä itsestään vaan heidän isovanhemmistaan. 🤩

Siis puhutaanko tässä ketjussa nykynuorista vai 90- luvun puolivälissä syntyneistä? Ovat kaksi eri asiaa tiedoksi kaikille harmaahapsille

T 90 luvulla syntynyt ja on mielenterveysongelmia :D

Jos olisit lukenut ketjua niin tietäisit. Ennen nuoret olivat alle 20-vuotiaita, nykyään alle 40-vuotiaita. Mutta eihän nuoret nykyään jaksa pitkiä tekstejä lukea. 😛 Sitten 40-vuotiaana voi olettaa että on ammatti ja työ, siihen saakka nuoret vielä hakevat itseään ja identiteettiään.

Tämä. Olemassa olevan tiedon määrä on sama kuin 80-luvulla, samoin ihmisten määrä. Siksi neuvonkin, että mene töihin. Se tapahtuu niin että kävelet jostain valitsemastasi ovesta sisään ja sen jälkeen rahatulva ryöpsähtää tilille.

Näin tein ja pääsin puhelinmyyjäksi, kahvilatyöntekijäksi, siivoamaan, hoiva-avustajaksi, kaupan kassalle ja henkilökohtaiseksi avustajaksi. Kaikista on huutava pula! Sitten muistin, että en voi mennä noihin hommiin koska ne on paskaduuneja eikä sovi mulle. Sitten päätin jatkaa kotona makaamista ja ahdistua siitäkin, että maassa on niin paljon paskaduuneja.

Mikä kaupunki ja vuosikymmen? Itse en ole päässyt Tampereella viimeisen 13v aikana.

Jos lukisit vaikka uutisia niin tietäisit. Suurissa kaupungeissa ihmiset valittavat kun kahviloissa ei saa enää palvelua suomeksi, koska ei ne duunit kelpaa suomalaisille.

Kysyin sinulta kokemuksestasi. Ei vissiin voi lukutaitoa enää kaltaisiltasi vaatia.

Miksi perehtyä faktoihin, kun kokemukset ja tuntemukset ovat niin paljon mielenkiintoisempia. 😃

Meillä on työpaikalla alimiehitys, kun ei ole saatu yhdelle äitiysloman sijaista. Tekijöistä on pulaa. Itse asiassa äitiyslomalla olijakaan ei ole vielä valmis vaan oppisopimuskoulutuksessa, kun eihän päteviä hakijoita ollut.

Tämä. En päässyt töihin siivoojaksi edes henkilöstövuokrausfirman kautta.

Voisikohan se jotenkin johtua sinusta kun meillä on ihan työvoimapulakin? Vai johtuuko se ainoastaan vuokrafirmasta ja/tai yhteiskunnasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen syntyneet on kaltoinkohdelleet lapsiaan. Nämä lapset ovat nykyisten nuorten aikuisten vanhempia. Joko he ovat jatkaneet samalla linjalylikompensoineet omien traumojensa vuoksi.

Ja näin nykynuoret ovat mielenterveysongelmaisia. Asia ei johdu heistä itsestään vaan heidän isovanhemmistaan. 🤩

Siis puhutaanko tässä ketjussa nykynuorista vai 90- luvun puolivälissä syntyneistä? Ovat kaksi eri asiaa tiedoksi kaikille harmaahapsille

T 90 luvulla syntynyt ja on mielenterveysongelmia :D

Jos olisit lukenut ketjua niin tietäisit. Ennen nuoret olivat alle 20-vuotiaita, nykyään alle 40-vuotiaita. Mutta eihän nuoret nykyään jaksa pitkiä tekstejä lukea. 😛 Sitten 40-vuotiaana voi olettaa että on ammatti ja työ, siihen saakka nuoret vielä hakevat itseään ja identiteettiään.

Tämä. Olemassa olevan tiedon määrä on sama kuin 80-luvulla, samoin ihmisten määrä. Siksi neuvonkin, että mene töihin. Se tapahtuu niin että kävelet jostain valitsemastasi ovesta sisään ja sen jälkeen rahatulva ryöpsähtää tilille.

Näin tein ja pääsin puhelinmyyjäksi, kahvilatyöntekijäksi, siivoamaan, hoiva-avustajaksi, kaupan kassalle ja henkilökohtaiseksi avustajaksi. Kaikista on huutava pula! Sitten muistin, että en voi mennä noihin hommiin koska ne on paskaduuneja eikä sovi mulle. Sitten päätin jatkaa kotona makaamista ja ahdistua siitäkin, että maassa on niin paljon paskaduuneja.

Mikä kaupunki ja vuosikymmen? Itse en ole päässyt Tampereella viimeisen 13v aikana.

Jos lukisit vaikka uutisia niin tietäisit. Suurissa kaupungeissa ihmiset valittavat kun kahviloissa ei saa enää palvelua suomeksi, koska ei ne duunit kelpaa suomalaisille.

Kysyin sinulta kokemuksestasi. Ei vissiin voi lukutaitoa enää kaltaisiltasi vaatia.

Miksi perehtyä faktoihin, kun kokemukset ja tuntemukset ovat niin paljon mielenkiintoisempia. 😃

Meillä on työpaikalla alimiehitys, kun ei ole saatu yhdelle äitiysloman sijaista. Tekijöistä on pulaa. Itse asiassa äitiyslomalla olijakaan ei ole vielä valmis vaan oppisopimuskoulutuksessa, kun eihän päteviä hakijoita ollut.

Tämä. En päässyt töihin siivoojaksi edes henkilöstövuokrausfirman kautta.

Voisikohan se jotenkin johtua sinusta kun meillä on ihan työvoimapulakin? Vai johtuuko se ainoastaan vuokrafirmasta ja/tai yhteiskunnasta?

Ei ainakaan siitä että ihmisiä ei ole ikinä ennen ollut näin paljon maailman missään maassa.

Vierailija kirjoitti:

Kertookohan se enemmän vanhemmistasi vai sinusta, että lapsuudestasi on pyyhkiytyneet pois ne kaikki ihanat muistot ja hetket ja jäljellä on vain kaksi ikävää muistoa vuodelta 1997? 🤔

No, ei ne nyt kaikki ole pyyhkiytyneet sentään. Paljon niistä on jäljellä, ja jos pitää valita rasti ruutuun oliko hyvä lapsuus vai huono lapsuus, niin kokonaisuutena kuitenkin hyvä.

Se on ehkä tässä se joka kertoo jotain, että muistoista paljon suurempi osuus on ikäviä muistoja kuin lapsuudessa sattuneista asioista oli ikäviä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen syntyneet on kaltoinkohdelleet lapsiaan. Nämä lapset ovat nykyisten nuorten aikuisten vanhempia. Joko he ovat jatkaneet samalla linjalylikompensoineet omien traumojensa vuoksi.

Ja näin nykynuoret ovat mielenterveysongelmaisia. Asia ei johdu heistä itsestään vaan heidän isovanhemmistaan. 🤩

Mitä tarkoittaa "heistä itsestään"? Meinaatko geenejä vai kasvatusta, joka periytyy omasta kasvatuksesta?

Meitä pieniä lapsia hakattiin, retuutettiin ja kaltoinkohdeltiin siihen vedoten että emääkin oli hakattu, retuutettu ja kaltoinkohdeltu. Aukoton logiikka.

Jos olisivat yhtään fiksumpia eivät olisi siinneet enää sen jälkeen kun maapallon kantokyky ja yhteiskunnan elatuskyky oli jo ylitetty, saati että karkaisivat päiväkoti-ikäisen päälle mylvien että heitä on joskus kaltoinkohdellut joku muu.

Jos nyt yhtään olet ketjua lukenut, niin aika paljon on jaapattu ketjussa resilienssistä ja vastuun ottamisesta itsestään. Kumpi puuttuu nuorison edustajalta nyt, lukutaito vai keskittymiskyky? 😛

En ole lukenut ketjua työaikana. Tulin juuri mukaan.

Huomaa, että itseohjautuvuus on nykynuorilla liikaa vaadittu. Olisit löytänyt vastauksen kysymykseesi vaivautumalla lukemaan sivun verran taaksepäin, mutta TLDR.

Tämä. Sen kyllä tietää että vastaus löytyy sieltä jos lukee koko ketjun. Tai jos sattumalta aloittaa oikealta sivulta. Kyllä minulla on paljon vapaa-aikaa lukea vauvaa.

Ja sen rajallisen vapaa-ajan Vauvalla voi käyttää itsensä sivistämiseen vaikkapa ketjua lukemalla tai vaihtoehtoisesti älämölö-huomatkaamut-päläpöpö-vastatkaamulle-tahdonreaktioita-minäminätäällä-linjalla. Sukupolvikysymys sitten kumpaan linjaan suuntautuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä peräänkuulutetaan vastuun ottamista omasta elämästä, resilienssiä ja sisuuntumista. Voisiko joku tarkentaa, mitä näillä konkreettisesti tarkoittaa? Jotenkin noista kommenteista saa sen kuvan, että sillä tarkoitetaan mielenterveysongelmien hoitamatta jättämistä, armottomuutta itseä kohtaan, katkeroitumista ja ylisukupolvisten ongelmien eteenpäin siirtämistä, mutta varmaan tulkitsen väärin.

Minä kyllä tulkitsen tämän niin, että ei pidä uhriutua ja jäädä märehtimään asioita, joille ei mitään voi, vaan elää elämäänsä. Sitä voi samanaikaisesti hoitaa mielenterveysongelmiaan ja olla tuottava yhteiskunnan jäsen. Kun on mielekästä tekemistä ja elää aktiivista elämää töitä tehden, saa onnistumisen kokemuksia ja siten parantaa omanarvontuntoaan. Kun on riittävästi puuhaa, ei ehdi myöskään vatvoa jokaista tuntemusta ja mielenliikahdusta. Jopa monet ammattipsykologit ovat sitä mieltä, että terapia ei automaattisesti ole hyväksi, vaikka olisikin vaikea tausta. Sairaan tai uhrin identiteetti on todella helppo omaksua, sillä jokainen kaipaa hoivaa, mutta mitä vähemmän itseltään vaatii, sitä vaikeampaa on vastoinkäymisistä päästä yli. Ääripäähän voi yhtä hyvin mennä sekä niin, että on itselleen armoton että liiankin armollinen.

Eli puuhakkuus on merkki vastuun ottamisesta elämässä? No tämä kieltämättä vastaa sitä ajatusmallia, joka omilla 60- ja 70-luvulla syntyneillä vanhemmillani on. Itsensä kiireisenä pitäminen on yleinen tapa vältellä omien tunteiden kohtaamista.

Ja kyllä, käyn töissä, opiskelen ja olen suorittanut koko helvatan elämäni niin kuin vanhempani minulle opettivat. Mutta tuntuu että en kovin pitkään voi jatkaa tätä rataa ja pysyä mieleltäni terveeltä. Katkeruus on jo alkanut hiipiä psyykeen, minkä varmaan tästäkin viestistä huomaa.

Eittämättä kyllä huomaa, että olet katkera ja huomaa myös sen, että vääntelee asioita ihan outoon muotoon. Uhriutumisen ja murehtimiseen välttäminen ei muutu puuhakkuudeksi vaikka kuinka sinusta siltä tuntuu. Sinulla on nyt joku outo ajatusmalli, joka ei ole ihan normaali. No se on kai sinun ristisi ja asioiden näkeminen synkäksi värittyneenä on yksi masennusoire. Mutta ehkä sillekin kannattaisi TEHDÄ jotakin sen sijaan että katkeroituu, ja tämä ei ollut kehotus mihinkään puuhasteluun.

Tuossa aiemmassa viestissä sanotaan että "Kun on riittävästi puuhaa, ei ehdi myöskään vatvoa jokaista tuntemusta ja mielenliikahdusta". Eli aika suoraan sanotaan, että kun on puuhakas, niin saa välteltyä ikävien tunteiden kohtaamisen. Sitä lähinnä kommentoin.

Sinänsä tuossa oli paljon sellaistakin josta olen samaa mieltä. Esim. tuo että kun on mielekästä tekemistä, niin omanarvontunto paranee. Siitähän mielekkyydestä suurin osa meistä saa vain haaveilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä peräänkuulutetaan vastuun ottamista omasta elämästä, resilienssiä ja sisuuntumista. Voisiko joku tarkentaa, mitä näillä konkreettisesti tarkoittaa? Jotenkin noista kommenteista saa sen kuvan, että sillä tarkoitetaan mielenterveysongelmien hoitamatta jättämistä, armottomuutta itseä kohtaan, katkeroitumista ja ylisukupolvisten ongelmien eteenpäin siirtämistä, mutta varmaan tulkitsen väärin.

Minä kyllä tulkitsen tämän niin, että ei pidä uhriutua ja jäädä märehtimään asioita, joille ei mitään voi, vaan elää elämäänsä. Sitä voi samanaikaisesti hoitaa mielenterveysongelmiaan ja olla tuottava yhteiskunnan jäsen. Kun on mielekästä tekemistä ja elää aktiivista elämää töitä tehden, saa onnistumisen kokemuksia ja siten parantaa omanarvontuntoaan. Kun on riittävästi puuhaa, ei ehdi myöskään vatvoa jokaista tuntemusta ja mielenliikahdusta. Jopa monet ammattipsykologit ovat sitä mieltä, että terapia ei automaattisesti ole hyväksi, vaikka olisikin vaikea tausta. Sairaan tai uhrin identiteetti on todella helppo omaksua, sillä jokainen kaipaa hoivaa, mutta mitä vähemmän itseltään vaatii, sitä vaikeampaa on vastoinkäymisistä päästä yli. Ääripäähän voi yhtä hyvin mennä sekä niin, että on itselleen armoton että liiankin armollinen.

Eli puuhakkuus on merkki vastuun ottamisesta elämässä? No tämä kieltämättä vastaa sitä ajatusmallia, joka omilla 60- ja 70-luvulla syntyneillä vanhemmillani on. Itsensä kiireisenä pitäminen on yleinen tapa vältellä omien tunteiden kohtaamista.

Ja kyllä, käyn töissä, opiskelen ja olen suorittanut koko helvatan elämäni niin kuin vanhempani minulle opettivat. Mutta tuntuu että en kovin pitkään voi jatkaa tätä rataa ja pysyä mieleltäni terveeltä. Katkeruus on jo alkanut hiipiä psyykeen, minkä varmaan tästäkin viestistä huomaa.

Eittämättä kyllä huomaa, että olet katkera ja huomaa myös sen, että vääntelee asioita ihan outoon muotoon. Uhriutumisen ja murehtimiseen välttäminen ei muutu puuhakkuudeksi vaikka kuinka sinusta siltä tuntuu. Sinulla on nyt joku outo ajatusmalli, joka ei ole ihan normaali. No se on kai sinun ristisi ja asioiden näkeminen synkäksi värittyneenä on yksi masennusoire. Mutta ehkä sillekin kannattaisi TEHDÄ jotakin sen sijaan että katkeroituu, ja tämä ei ollut kehotus mihinkään puuhasteluun.

Tuossa aiemmassa viestissä sanotaan että "Kun on riittävästi puuhaa, ei ehdi myöskään vatvoa jokaista tuntemusta ja mielenliikahdusta". Eli aika suoraan sanotaan, että kun on puuhakas, niin saa välteltyä ikävien tunteiden kohtaamisen. Sitä lähinnä kommentoin.

Sinänsä tuossa oli paljon sellaistakin josta olen samaa mieltä. Esim. tuo että kun on mielekästä tekemistä, niin omanarvontunto paranee. Siitähän mielekkyydestä suurin osa meistä saa vain haaveilla.

Se on sinun tulkintasi. Psykologiassa nähdään asia niin, että monella joutilaana ollessa ajatukset alkavat kiertää yhä pienenevää kehää ja ajatukset muuttuvat aina vain negatiivisemmiksi. Tuon kehän saa tehokkaimmin katkaistua sillä, että lopettaa joutenolon ja alkaa tehdä jotain. Siellä terapiassa opetetaan, että pitää katkaista se märehdintä alkamalla vaikkapa siivoamaan tai menemällä kävelylle.

Näin se täti ammentaa nuorisolle tutkittua tieteen tarjoamaa viisautta. Nuoriso voi nyt jatkaa kettuilua siitä, että meillä ei ole tunnetaitoja ja emme osaa sanoittaa asioita 😛 Ehkäpä tämä on jopa jotain mitä vanhempasi ovat aina tienneet ja nyt sen tiedekin tietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertun, 102 vuotta, haastattelu. Tertun isä kuoli tapaturmaisesti Tertun ollessa pieni. Lisäksi kaksi Tertun veljistä kuoli tapaturmaisesti.

Pitkän elämänsä salaisuudekseen Terttu arvelee onnen, hänelle ei ole sattunut pahoja tapauksia.

https://yle.fi/a/74-20008415

Helpotus on päästä myrkyllisistä ihmisistä eroon.

Kyllä! Ei ole noissa tervaskannoissa yhtään ahdistunutta ja masentunutta ihmistä, sellaiset poistuu joukosta huomattavasti nuorempina!

Masennukseen ja itsetunnon kohotukseen on ollut hyvä joku harrastus missä on kaikilla ns tasapuoliset lähtökohdat. Sellainen missä ei raha ja suhteilla pelaaminen vaikuta.

Onneksi pääsin muuttamaan pois pelkän kansakoulun käyneiden lapsenhakkaajien luota, jotka tahallaan häiriköivät opintoja. Sitten olivat käsi ojossa sen jälkeen kun selviydyin niistä heistä huolimatta, vedoten mm. siihen että pitävät nukkeleikeistä ja siksi sikisivät vaikka ihmisiä oli jo liikaa, ja siitä tuli kuluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen syntyneet on kaltoinkohdelleet lapsiaan. Nämä lapset ovat nykyisten nuorten aikuisten vanhempia. Joko he ovat jatkaneet samalla linjalylikompensoineet omien traumojensa vuoksi.

Ja näin nykynuoret ovat mielenterveysongelmaisia. Asia ei johdu heistä itsestään vaan heidän isovanhemmistaan. 🤩

Mitä tarkoittaa "heistä itsestään"? Meinaatko geenejä vai kasvatusta, joka periytyy omasta kasvatuksesta?

Meitä pieniä lapsia hakattiin, retuutettiin ja kaltoinkohdeltiin siihen vedoten että emääkin oli hakattu, retuutettu ja kaltoinkohdeltu. Aukoton logiikka.

Jos olisivat yhtään fiksumpia eivät olisi siinneet enää sen jälkeen kun maapallon kantokyky ja yhteiskunnan elatuskyky oli jo ylitetty, saati että karkaisivat päiväkoti-ikäisen päälle mylvien että heitä on joskus kaltoinkohdellut joku muu.

Jos nyt yhtään olet ketjua lukenut, niin aika paljon on jaapattu ketjussa resilienssistä ja vastuun ottamisesta itsestään. Kumpi puuttuu nuorison edustajalta nyt, lukutaito vai keskittymiskyky? 😛

En ole lukenut ketjua työaikana. Tulin juuri mukaan.

Huomaa, että itseohjautuvuus on nykynuorilla liikaa vaadittu. Olisit löytänyt vastauksen kysymykseesi vaivautumalla lukemaan sivun verran taaksepäin, mutta TLDR.

Tämä. Sen kyllä tietää että vastaus löytyy sieltä jos lukee koko ketjun. Tai jos sattumalta aloittaa oikealta sivulta. Kyllä minulla on paljon vapaa-aikaa lukea vauvaa.

Ja sen rajallisen vapaa-ajan Vauvalla voi käyttää itsensä sivistämiseen vaikkapa ketjua lukemalla tai vaihtoehtoisesti älämölö-huomatkaamut-päläpöpö-vastatkaamulle-tahdonreaktioita-minäminätäällä-linjalla. Sukupolvikysymys sitten kumpaan linjaan suuntautuu.

Jostain ikäluokasta löytyy sen tasoista porukkaa, että he sivistyvät lukemalla av-palstaa? Ei juma.