Miten nämä 90- luvun puolivälissä syntyneet on kasvatettu, kun joka toisella on mielenterveysongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Nykyään rangaistus voi olla muuta. Se on sitä samaa kuria. Kuitenkin jos teini jää kiinni jostain ja saisi itse valita, ottaako vyöstä vai luopuuko älylaitteita viikoksi, olisi housut varmasti jo kintussa.

Eli kuri toimii kyllä, kunhan asiat viedään loppuun saakka. Jos väärällä teolla on seuraus, joka tuntuu inhottavalle (puhelin pois, kotiaresti jne.), niin kyllä on helpompi toimia oikein. Nykyään kun vain uhkaillaan. Luullaan, että lapsen aivot ymmärtävät siitä, että nyt on tosi kyseessä. Vaan kun eivät ymmärrä.

Jos itse olisin saanut valita, olisin saattanut valita "älylaitteet pois viikoksi" -vaihtoehdon ihan vain silkasta uhmasta.

Omat muistikuvat lapsuudesta nimittäin kertovat, että fyysinen rangaistus on nöyryyttävä kokemus ihan kokonaan toisenlaisella tavalla kuin mikään muu sen vaihtoehdoista. Itse synnyin hyvää tarkoittaville mutta vanhoillisille vanhemmilleni kasarin jälkipuoliskolla, ja ehdin saamaan tukkapöllyä, luunappia ja remmiä. Ja todellakin itse se kipu, joka meni ohi viimeistään muutamassa tunnissa, oli lopulta ihan pieni osa sitä isompaa kokonaisuutta. Kun olin esim. joutunut hakemaan vanhempien makuuhuoneen vaatekomerosta vyön, riisumaan housut ja asettautumaan isän polvea vasten, jo siinä vaiheessa mahanpohjaa kouristi aina niin pahasti, että vaikka itse varsinainen rangaistus olisi sen jälkeen peruttu, se ei olisi lohduttanut juuri mitään.

Ja jos on tilanteessa, jossa tuntuu ettei lapsi vielä teininäkään tottele muuta kuin kipua, niin silloin on jotain jo tosi tosi pahasti vialla, joko teinissä tai vanhemmissa. Itse sain viimeiset pari selkäsaunaa joskus 11-12-vuotiaana, ja ne tuntuivat vieläkin pahemmalta kuin nuorempana, vaikka kestin kipua jo asteen verran paremmin. Syynä oli se, että lapsenaivoni nimenomaan olivat alkaneet toimia. Koin itse olevani jo iso poika, joka ymmärtää puhetta ja ymmärtää miksi vanhempien asettamat rajat ja säännöt ovat olemassa. Sitten kun hetken mielijohteesta tai kaverien yllyttämänä menin kuitenkin rikkomaan jotain näistä säännöistä, pelkkä siitä kiinni jääminen hävetti sen ikäisenä jo niin paljon, että olisi ollut itsessään jo ihan toimiva rangaistus. Sen sijaan vanhemmat kohtelivat minua kuin olisin joku rekan alle juoksemassa oleva taapero jolle on turha yrittää puhua järkeä.

Kertoo paljon että monet rankaisuista muistaa vieläkin, vaikka suurin osa iloisista ja kivoista jutuista joita elämässä saman ikäisenä paljon oli, on unohtunut jo kauan sitten. En muista keitä oli kaverisynttäreillä kun täytin esim. 11, en muista missä käytiin kesälomalla sinä vuonna, mutta muistan minkä takia sain selkääni, vaikka siitä on jo 25 vuotta. No, totta kai rangaistuksen tarkoituksena on että lapsi muistaa sen niin kauan kuin on vaarana saman teon toistuminen. Mutta tässä on nyt kyllä menty ohi siitä jo aika reippaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen syntyneet on kaltoinkohdelleet lapsiaan. Nämä lapset ovat nykyisten nuorten aikuisten vanhempia. Joko he ovat jatkaneet samalla linjalylikompensoineet omien traumojensa vuoksi.

Ja näin nykynuoret ovat mielenterveysongelmaisia. Asia ei johdu heistä itsestään vaan heidän isovanhemmistaan. 🤩

Mitä tarkoittaa "heistä itsestään"? Meinaatko geenejä vai kasvatusta, joka periytyy omasta kasvatuksesta?

Meitä pieniä lapsia hakattiin, retuutettiin ja kaltoinkohdeltiin siihen vedoten että emääkin oli hakattu, retuutettu ja kaltoinkohdeltu. Aukoton logiikka.

Jos olisivat yhtään fiksumpia eivät olisi siinneet enää sen jälkeen kun maapallon kantokyky ja yhteiskunnan elatuskyky oli jo ylitetty, saati että karkaisivat päiväkoti-ikäisen päälle mylvien että heitä on joskus kaltoinkohdellut joku muu.

Jos nyt yhtään olet ketjua lukenut, niin aika paljon on jaapattu ketjussa resilienssistä ja vastuun ottamisesta itsestään. Kumpi puuttuu nuorison edustajalta nyt, lukutaito vai keskittymiskyky? 😛

En ole lukenut ketjua työaikana. Tulin juuri mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen syntyneet on kaltoinkohdelleet lapsiaan. Nämä lapset ovat nykyisten nuorten aikuisten vanhempia. Joko he ovat jatkaneet samalla linjalylikompensoineet omien traumojensa vuoksi.

Ja näin nykynuoret ovat mielenterveysongelmaisia. Asia ei johdu heistä itsestään vaan heidän isovanhemmistaan. 🤩

Siis puhutaanko tässä ketjussa nykynuorista vai 90- luvun puolivälissä syntyneistä? Ovat kaksi eri asiaa tiedoksi kaikille harmaahapsille

T 90 luvulla syntynyt ja on mielenterveysongelmia :D

Jos olisit lukenut ketjua niin tietäisit. Ennen nuoret olivat alle 20-vuotiaita, nykyään alle 40-vuotiaita. Mutta eihän nuoret nykyään jaksa pitkiä tekstejä lukea. 😛 Sitten 40-vuotiaana voi olettaa että on ammatti ja työ, siihen saakka nuoret vielä hakevat itseään ja identiteettiään.

Viittaan siihen että tässä ketjussa elämäänsä tyytymättömät ikäloput valittavat "nykynuorista" vaikka ketjun aihe on 90- luvun puolivälissä syntyneet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen syntyneet on kaltoinkohdelleet lapsiaan. Nämä lapset ovat nykyisten nuorten aikuisten vanhempia. Joko he ovat jatkaneet samalla linjalylikompensoineet omien traumojensa vuoksi.

Ja näin nykynuoret ovat mielenterveysongelmaisia. Asia ei johdu heistä itsestään vaan heidän isovanhemmistaan. 🤩

Siis puhutaanko tässä ketjussa nykynuorista vai 90- luvun puolivälissä syntyneistä? Ovat kaksi eri asiaa tiedoksi kaikille harmaahapsille

T 90 luvulla syntynyt ja on mielenterveysongelmia :D

Jos olisit lukenut ketjua niin tietäisit. Ennen nuoret olivat alle 20-vuotiaita, nykyään alle 40-vuotiaita. Mutta eihän nuoret nykyään jaksa pitkiä tekstejä lukea. 😛 Sitten 40-vuotiaana voi olettaa että on ammatti ja työ, siihen saakka nuoret vielä hakevat itseään ja identiteettiään.

Viittaan siihen että tässä ketjussa elämäänsä tyytymättömät ikäloput valittavat "nykynuorista" vaikka ketjun aihe on 90- luvun puolivälissä syntyneet

Ja hekö eivät ole nuoria? Minulle ainakin vielä lässytetään ja myydään lastenlippu.

T30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen syntyneet on kaltoinkohdelleet lapsiaan. Nämä lapset ovat nykyisten nuorten aikuisten vanhempia. Joko he ovat jatkaneet samalla linjalylikompensoineet omien traumojensa vuoksi.

Ja näin nykynuoret ovat mielenterveysongelmaisia. Asia ei johdu heistä itsestään vaan heidän isovanhemmistaan. 🤩

Siis puhutaanko tässä ketjussa nykynuorista vai 90- luvun puolivälissä syntyneistä? Ovat kaksi eri asiaa tiedoksi kaikille harmaahapsille

T 90 luvulla syntynyt ja on mielenterveysongelmia :D

Minä muuten aloin harmaantua 24-vuotiaana, että se niistä harmaahapsista. Tosin olenkin sitä tätisukupolvea joka joutui hommiin ja olin kuitenkin jo ekat harmaat saadessani yliopistosta valmistunut. Ehkä se kova elämä kulutti? ;)

Nykynuoret jo 70-80 luvulla syntyneiden lapsia joiden vanhemmat jo varttuneet jo melko hyvässä elintasossa ja jotkin sota-ajat ei todellakaan enään koskettanut kasvatuksessa?

Asenne. Suhde työhön. Työtä ei arvosteta kuten ennen. Olen kärsinyt masennuksesta koko ikäni ja diagnoosit on. Töistä olen ollut pois muutaman päivän työurani aikana äit.lomien lisäksi. Olen 53. Ennen töistä jäätiin pois vaan kun ei oikeasti pystynyt. Nykyään jäädään pois esim. sydänsurujen takia. Ymmärrän itsekin eronneena, vanhempani menettäneenä ja monta tavallista vastoinkäymistä kokeneena, että se on rankkaa. Kyllä se silti "huvittaa", että "Jennajuulianna" 22 v jää kotiin viikoksi kun kahden kuukauden suhde päättyy ja " Tarja" 56 v käy töissä, vaikka mies lähti 33 avioliittovuoden jälkeen 20 v nuoremman matkaan ja samalla käy rintasyöpähoidoissa. Esimerkit ja nimet muunneltu, mutta esimiehenä tällaiseen törmää jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhä enemmän nuorissa näkyy sitä, että mitään epämukavaa ei haluta tehdä. Ei käydä koulussa eikä töissä koska ei viitsitä.

Nämä toki ääripäitä koska olen töissä lasussa. Mutta yleistyvä trendi on nuorten ahdistuneisuus (tai ainakin sillä selitetään sitä, ettei suoriuduta mistään eikä pystytä mihinkään ) ja se, ettei minkään eteen haluta nähdä vaivaa. Kaiken pitäisi olla aina vaan kivaa ja mielekästä ja asiat tehdään juuri kuten itselle sopii. Puhelimella kyllä jaksetaan olla ja monet ovatkin siitä täysin riippuvaisia.

Ootko koskaan miettiny, että mistähän tämä johtuu? Voisko kyse olla esim. siitä, että vaatimukset kasvaa ja lapsilta odotetaan paljon enemmän kuin mihin kykenevät? Kouluissa esim yhä nuoremmilta odotetaan yhä itsenäisempää ja omatoimisempaa otetta vaikka lapset tarvitsevat ohjausta ja selkeitä sääntöjä. Voisko yleistyvä ahdistus johtua tästä sen sijaan, että lapseg ja nuoret olisi jotenki heikkoa pullamössö kansaa nykyään.

Vaaditaanko oikeasti? Nykyäänhän lasten ei tarvitse edes kävellä kouluun, vaan vanhemmat kuskaavat autolla ovelta ovelle. Ennen oli ihan normaalia, että koulupäivän jälkeen tai lomien aikaan koululaisilla oli tietyt kotityöt tehtävänään, nykyään on ihan ennenkuulumatonta, jos joku koululainen joutuu esim. imuroimaan viikkorahansa eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen syntyneet on kaltoinkohdelleet lapsiaan. Nämä lapset ovat nykyisten nuorten aikuisten vanhempia. Joko he ovat jatkaneet samalla linjalylikompensoineet omien traumojensa vuoksi.

Ja näin nykynuoret ovat mielenterveysongelmaisia. Asia ei johdu heistä itsestään vaan heidän isovanhemmistaan. 🤩

Siis puhutaanko tässä ketjussa nykynuorista vai 90- luvun puolivälissä syntyneistä? Ovat kaksi eri asiaa tiedoksi kaikille harmaahapsille

T 90 luvulla syntynyt ja on mielenterveysongelmia :D

Jos olisit lukenut ketjua niin tietäisit. Ennen nuoret olivat alle 20-vuotiaita, nykyään alle 40-vuotiaita. Mutta eihän nuoret nykyään jaksa pitkiä tekstejä lukea. 😛 Sitten 40-vuotiaana voi olettaa että on ammatti ja työ, siihen saakka nuoret vielä hakevat itseään ja identiteettiään.

Tämä. Olemassa olevan tiedon määrä on sama kuin 80-luvulla, samoin ihmisten määrä. Siksi neuvonkin, että mene töihin. Se tapahtuu niin että kävelet jostain valitsemastasi ovesta sisään ja sen jälkeen rahatulva ryöpsähtää tilille.

Näin tein ja pääsin puhelinmyyjäksi, kahvilatyöntekijäksi, siivoamaan, hoiva-avustajaksi, kaupan kassalle ja henkilökohtaiseksi avustajaksi. Kaikista on huutava pula! Sitten muistin, että en voi mennä noihin hommiin koska ne on paskaduuneja eikä sovi mulle. Sitten päätin jatkaa kotona makaamista ja ahdistua siitäkin, että maassa on niin paljon paskaduuneja.

Jokainen työelämässä yhä oleva on huomannut että se on muuttunut koko ajan leppoisammaksi.

Vanhuksilla korostunut tuo että nuorena vain sitten purtu hampaita yhteen ja sisuunnuttu sitten vastoinkäymisistä kun luonteen lujuutta arvostettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen syntyneet on kaltoinkohdelleet lapsiaan. Nämä lapset ovat nykyisten nuorten aikuisten vanhempia. Joko he ovat jatkaneet samalla linjalylikompensoineet omien traumojensa vuoksi.

Ja näin nykynuoret ovat mielenterveysongelmaisia. Asia ei johdu heistä itsestään vaan heidän isovanhemmistaan. 🤩

Siis puhutaanko tässä ketjussa nykynuorista vai 90- luvun puolivälissä syntyneistä? Ovat kaksi eri asiaa tiedoksi kaikille harmaahapsille

T 90 luvulla syntynyt ja on mielenterveysongelmia :D

Minä muuten aloin harmaantua 24-vuotiaana, että se niistä harmaahapsista. Tosin olenkin sitä tätisukupolvea joka joutui hommiin ja olin kuitenkin jo ekat harmaat saadessani yliopistosta valmistunut. Ehkä se kova elämä kulutti? ;)

Kiva kun kerroit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen syntyneet on kaltoinkohdelleet lapsiaan. Nämä lapset ovat nykyisten nuorten aikuisten vanhempia. Joko he ovat jatkaneet samalla linjalylikompensoineet omien traumojensa vuoksi.

Ja näin nykynuoret ovat mielenterveysongelmaisia. Asia ei johdu heistä itsestään vaan heidän isovanhemmistaan. 🤩

Siis puhutaanko tässä ketjussa nykynuorista vai 90- luvun puolivälissä syntyneistä? Ovat kaksi eri asiaa tiedoksi kaikille harmaahapsille

T 90 luvulla syntynyt ja on mielenterveysongelmia :D

Jos olisit lukenut ketjua niin tietäisit. Ennen nuoret olivat alle 20-vuotiaita, nykyään alle 40-vuotiaita. Mutta eihän nuoret nykyään jaksa pitkiä tekstejä lukea. 😛 Sitten 40-vuotiaana voi olettaa että on ammatti ja työ, siihen saakka nuoret vielä hakevat itseään ja identiteettiään.

Tämä. Olemassa olevan tiedon määrä on sama kuin 80-luvulla, samoin ihmisten määrä. Siksi neuvonkin, että mene töihin. Se tapahtuu niin että kävelet jostain valitsemastasi ovesta sisään ja sen jälkeen rahatulva ryöpsähtää tilille.

Näin tein ja pääsin puhelinmyyjäksi, kahvilatyöntekijäksi, siivoamaan, hoiva-avustajaksi, kaupan kassalle ja henkilökohtaiseksi avustajaksi. Kaikista on huutava pula! Sitten muistin, että en voi mennä noihin hommiin koska ne on paskaduuneja eikä sovi mulle. Sitten päätin jatkaa kotona makaamista ja ahdistua siitäkin, että maassa on niin paljon paskaduuneja.

Mikä kaupunki ja vuosikymmen? Itse en ole päässyt Tampereella viimeisen 13v aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin pidetty kovaa kuria ja väkivalta on ollut päivittäistä, niin henkisenä kuin fyysisenäkin. Kasa mt-ongelmia tuli, puunata en itseäni jaksa ja somesta Luen vain muiden juttuja. Kavereilla samat meiningit. Olisipa lastensuojelu toiminut paremmin 90- ja 2000- luvuilla.

Tuohon aikaan oli vielä boomerit kasvattamassa ja kuviteltiin että lapsi tarvitsee kuria. Tunnetaidoista ei ymmärretty vielä mitään.

Siis en tiedä miksi noin kuvittelet, todella harvinaista oli 90- luvulla että kukaan fyysisesti lapsiinsa kävivät käsiksi, siihen aikaan kuitenkin lapset saatiin kasvatettua, enkä ole huomannut että nykyisillä 23-32 vuotiailla olisi mielenterveysongelmia mitenkään erityisen paljon. Taitaa olla tämän vuosituhannen kasvatit niitä joilla ongelmia on, vähän joka toisella joku ahdistushäiriö. Toki 90-luvulla oli lama ja moni lapsi menetti toisen vanhempansa kun tämä tappoi itsensä vain rahan takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään rangaistus voi olla muuta. Se on sitä samaa kuria. Kuitenkin jos teini jää kiinni jostain ja saisi itse valita, ottaako vyöstä vai luopuuko älylaitteita viikoksi, olisi housut varmasti jo kintussa.

Eli kuri toimii kyllä, kunhan asiat viedään loppuun saakka. Jos väärällä teolla on seuraus, joka tuntuu inhottavalle (puhelin pois, kotiaresti jne.), niin kyllä on helpompi toimia oikein. Nykyään kun vain uhkaillaan. Luullaan, että lapsen aivot ymmärtävät siitä, että nyt on tosi kyseessä. Vaan kun eivät ymmärrä.

Jos itse olisin saanut valita, olisin saattanut valita "älylaitteet pois viikoksi" -vaihtoehdon ihan vain silkasta uhmasta.

Omat muistikuvat lapsuudesta nimittäin kertovat, että fyysinen rangaistus on nöyryyttävä kokemus ihan kokonaan toisenlaisella tavalla kuin mikään muu sen vaihtoehdoista. Itse synnyin hyvää tarkoittaville mutta vanhoillisille vanhemmilleni kasarin jälkipuoliskolla, ja ehdin saamaan tukkapöllyä, luunappia ja remmiä. Ja todellakin itse se kipu, joka meni ohi viimeistään muutamassa tunnissa, oli lopulta ihan pieni osa sitä isompaa kokonaisuutta. Kun olin esim. joutunut hakemaan vanhempien makuuhuoneen vaatekomerosta vyön, riisumaan housut ja asettautumaan isän polvea vasten, jo siinä vaiheessa mahanpohjaa kouristi aina niin pahasti, että vaikka itse varsinainen rangaistus olisi sen jälkeen peruttu, se ei olisi lohduttanut juuri mitään.

Ja jos on tilanteessa, jossa tuntuu ettei lapsi vielä teininäkään tottele muuta kuin kipua, niin silloin on jotain jo tosi tosi pahasti vialla, joko teinissä tai vanhemmissa. Itse sain viimeiset pari selkäsaunaa joskus 11-12-vuotiaana, ja ne tuntuivat vieläkin pahemmalta kuin nuorempana, vaikka kestin kipua jo asteen verran paremmin. Syynä oli se, että lapsenaivoni nimenomaan olivat alkaneet toimia. Koin itse olevani jo iso poika, joka ymmärtää puhetta ja ymmärtää miksi vanhempien asettamat rajat ja säännöt ovat olemassa. Sitten kun hetken mielijohteesta tai kaverien yllyttämänä menin kuitenkin rikkomaan jotain näistä säännöistä, pelkkä siitä kiinni jääminen hävetti sen ikäisenä jo niin paljon, että olisi ollut itsessään jo ihan toimiva rangaistus. Sen sijaan vanhemmat kohtelivat minua kuin olisin joku rekan alle juoksemassa oleva taapero jolle on turha yrittää puhua järkeä.

Kertoo paljon että monet rankaisuista muistaa vieläkin, vaikka suurin osa iloisista ja kivoista jutuista joita elämässä saman ikäisenä paljon oli, on unohtunut jo kauan sitten. En muista keitä oli kaverisynttäreillä kun täytin esim. 11, en muista missä käytiin kesälomalla sinä vuonna, mutta muistan minkä takia sain selkääni, vaikka siitä on jo 25 vuotta. No, totta kai rangaistuksen tarkoituksena on että lapsi muistaa sen niin kauan kuin on vaarana saman teon toistuminen. Mutta tässä on nyt kyllä menty ohi siitä jo aika reippaasti.

Kertookohan se enemmän vanhemmistasi vai sinusta, että lapsuudestasi on pyyhkiytyneet pois ne kaikki ihanat muistot ja hetket ja jäljellä on vain kaksi ikävää muistoa vuodelta 1997? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin pidetty kovaa kuria ja väkivalta on ollut päivittäistä, niin henkisenä kuin fyysisenäkin. Kasa mt-ongelmia tuli, puunata en itseäni jaksa ja somesta Luen vain muiden juttuja. Kavereilla samat meiningit. Olisipa lastensuojelu toiminut paremmin 90- ja 2000- luvuilla.

Tuohon aikaan oli vielä boomerit kasvattamassa ja kuviteltiin että lapsi tarvitsee kuria. Tunnetaidoista ei ymmärretty vielä mitään.

Siis en tiedä miksi noin kuvittelet, todella harvinaista oli 90- luvulla että kukaan fyysisesti lapsiinsa kävivät käsiksi, siihen aikaan kuitenkin lapset saatiin kasvatettua, enkä ole huomannut että nykyisillä 23-32 vuotiailla olisi mielenterveysongelmia mitenkään erityisen paljon. Taitaa olla tämän vuosituhannen kasvatit niitä joilla ongelmia on, vähän joka toisella joku ahdistushäiriö. Toki 90-luvulla oli lama ja moni lapsi menetti toisen vanhempansa kun tämä tappoi itsensä vain rahan takia.

Tämä. Meitä hakattiin sillä mikä sattui kädessä olemaan, puhelin, korkokenkä, siivousväline. Revittiin päästä ja huudettiin kuin hyeena valittaen siitä kuinka kehtasimme syntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen syntyneet on kaltoinkohdelleet lapsiaan. Nämä lapset ovat nykyisten nuorten aikuisten vanhempia. Joko he ovat jatkaneet samalla linjalylikompensoineet omien traumojensa vuoksi.

Ja näin nykynuoret ovat mielenterveysongelmaisia. Asia ei johdu heistä itsestään vaan heidän isovanhemmistaan. 🤩

Siis puhutaanko tässä ketjussa nykynuorista vai 90- luvun puolivälissä syntyneistä? Ovat kaksi eri asiaa tiedoksi kaikille harmaahapsille

T 90 luvulla syntynyt ja on mielenterveysongelmia :D

Jos olisit lukenut ketjua niin tietäisit. Ennen nuoret olivat alle 20-vuotiaita, nykyään alle 40-vuotiaita. Mutta eihän nuoret nykyään jaksa pitkiä tekstejä lukea. 😛 Sitten 40-vuotiaana voi olettaa että on ammatti ja työ, siihen saakka nuoret vielä hakevat itseään ja identiteettiään.

Tämä. Olemassa olevan tiedon määrä on sama kuin 80-luvulla, samoin ihmisten määrä. Siksi neuvonkin, että mene töihin. Se tapahtuu niin että kävelet jostain valitsemastasi ovesta sisään ja sen jälkeen rahatulva ryöpsähtää tilille.

Näin tein ja pääsin puhelinmyyjäksi, kahvilatyöntekijäksi, siivoamaan, hoiva-avustajaksi, kaupan kassalle ja henkilökohtaiseksi avustajaksi. Kaikista on huutava pula! Sitten muistin, että en voi mennä noihin hommiin koska ne on paskaduuneja eikä sovi mulle. Sitten päätin jatkaa kotona makaamista ja ahdistua siitäkin, että maassa on niin paljon paskaduuneja.

Mikä kaupunki ja vuosikymmen? Itse en ole päässyt Tampereella viimeisen 13v aikana.

Jos lukisit vaikka uutisia niin tietäisit. Suurissa kaupungeissa ihmiset valittavat kun kahviloissa ei saa enää palvelua suomeksi, koska ei ne duunit kelpaa suomalaisille.

Vierailija kirjoitti:

Nykynuoret jo 70-80 luvulla syntyneiden lapsia joiden vanhemmat jo varttuneet jo melko hyvässä elintasossa ja jotkin sota-ajat ei todellakaan enään koskettanut kasvatuksessa?

Olen syntynyt -71 ja vanhempani olivat lapsia sota-aikana, isäni oli kahdeksan vuotias kun sota päättyi äitini 5 ja oli ollut Ruotsissa sotalapsena, olivat kumpikin yli 30 vuotiaita kun minä synnyin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin pidetty kovaa kuria ja väkivalta on ollut päivittäistä, niin henkisenä kuin fyysisenäkin. Kasa mt-ongelmia tuli, puunata en itseäni jaksa ja somesta Luen vain muiden juttuja. Kavereilla samat meiningit. Olisipa lastensuojelu toiminut paremmin 90- ja 2000- luvuilla.

Tuohon aikaan oli vielä boomerit kasvattamassa ja kuviteltiin että lapsi tarvitsee kuria. Tunnetaidoista ei ymmärretty vielä mitään.

Siis en tiedä miksi noin kuvittelet, todella harvinaista oli 90- luvulla että kukaan fyysisesti lapsiinsa kävivät käsiksi, siihen aikaan kuitenkin lapset saatiin kasvatettua, enkä ole huomannut että nykyisillä 23-32 vuotiailla olisi mielenterveysongelmia mitenkään erityisen paljon. Taitaa olla tämän vuosituhannen kasvatit niitä joilla ongelmia on, vähän joka toisella joku ahdistushäiriö. Toki 90-luvulla oli lama ja moni lapsi menetti toisen vanhempansa kun tämä tappoi itsensä vain rahan takia.

Tämä. Meitä hakattiin sillä mikä sattui kädessä olemaan, puhelin, korkokenkä, siivousväline. Revittiin päästä ja huudettiin kuin hyeena valittaen siitä kuinka kehtasimme syntyä.

Illalla sitten vaihtui toisenlaiseen huutoon ja lapset pääsivät nauttimaan nusuttelun kuuntelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen syntyneet on kaltoinkohdelleet lapsiaan. Nämä lapset ovat nykyisten nuorten aikuisten vanhempia. Joko he ovat jatkaneet samalla linjalylikompensoineet omien traumojensa vuoksi.

Ja näin nykynuoret ovat mielenterveysongelmaisia. Asia ei johdu heistä itsestään vaan heidän isovanhemmistaan. 🤩

Siis puhutaanko tässä ketjussa nykynuorista vai 90- luvun puolivälissä syntyneistä? Ovat kaksi eri asiaa tiedoksi kaikille harmaahapsille

T 90 luvulla syntynyt ja on mielenterveysongelmia :D

Jos olisit lukenut ketjua niin tietäisit. Ennen nuoret olivat alle 20-vuotiaita, nykyään alle 40-vuotiaita. Mutta eihän nuoret nykyään jaksa pitkiä tekstejä lukea. 😛 Sitten 40-vuotiaana voi olettaa että on ammatti ja työ, siihen saakka nuoret vielä hakevat itseään ja identiteettiään.

Tämä. Olemassa olevan tiedon määrä on sama kuin 80-luvulla, samoin ihmisten määrä. Siksi neuvonkin, että mene töihin. Se tapahtuu niin että kävelet jostain valitsemastasi ovesta sisään ja sen jälkeen rahatulva ryöpsähtää tilille.

Näin tein ja pääsin puhelinmyyjäksi, kahvilatyöntekijäksi, siivoamaan, hoiva-avustajaksi, kaupan kassalle ja henkilökohtaiseksi avustajaksi. Kaikista on huutava pula! Sitten muistin, että en voi mennä noihin hommiin koska ne on paskaduuneja eikä sovi mulle. Sitten päätin jatkaa kotona makaamista ja ahdistua siitäkin, että maassa on niin paljon paskaduuneja.

Mikä kaupunki ja vuosikymmen? Itse en ole päässyt Tampereella viimeisen 13v aikana.

Jos lukisit vaikka uutisia niin tietäisit. Suurissa kaupungeissa ihmiset valittavat kun kahviloissa ei saa enää palvelua suomeksi, koska ei ne duunit kelpaa suomalaisille.

Kysyin sinulta kokemuksestasi. Ei vissiin voi lukutaitoa enää kaltaisiltasi vaatia.