Lue keskustelun säännöt.
Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5304)
T2kem kirjoitti:
Mulla on kaksi lasta, jotka ovat molemmat erittäin toivottuja. Olisin halunnut vielä kolmannenkin, mutta en enää yli 35-vuotiaana jaksanut lähteä siihen rumbaan uudelleen: raskaus, synnytys, imetys, valvominen ymmärrän hyvin niitä naisia, jotka eivät halua lapsia. Itse en kadu valintaani, sillä koen, että lapset ovat täyttäneet sen tyhjiön joka mun sisällä oli.
Joku tässä ketjussa sanoikin hyvin, että perheellisten on pakko olla yli-ihmisiä. Noh sanotaan näin, että mukavuuden haluisten ja laiskojen ei kannata lapsia hankkia. Työssäkäynti ja se lasten raahaaminen päiväkotiin on voimia vievää ja se, ettet vaan voi työpäivän jälkeen kellistää sohvalle vaan on haettava lapset hoidosta, tehtävä ruoka, kotityöt jne.
Ja valittaa ei saisi ikinä, koska itse lapset hommasit. No mitäs jos kaikki ajattelisivat noin, kuka ne eläkkeet jatkossa maksaa? Ja onko se sitten reilua, että ne jotka lapsia tekevät ja käyttävät paljon aikaa ja rahaa kasvatukseen (jotta lapsista tulisi kunnon kansalaisia) maksavat veroja saman verran kuin ne, jotka halusivat säästää kroppaansa ja jäivät lapsettomiksi. Tähän pitäisi joku kompensaatio saada.
No tulihan sieltä se uhriutuminenkin!
On se äitiys kyllä kamalaa, mutta ei suakaan kukaan siihen pakottanut. Sanot, että lapset oli toivottuja etkä kadu, koska täyttävät tyhjiön sisälläsi, mutta samaan aikaan pitäisi kuitenkin kompensaatiota saada kaikesta menetetystä :D. Huhhuh.... Et se ihan täysillä käy sinäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.
Synnytysriski-hullu paikalla... Ihmeen monta tykkäystä olet saanut, huolestuttavaa. Surullista että pelkäätte noin paljon täysin luonnollista asiaa. Raskaudet (3) ei olleet minusta erityisen ihanaa aikaa, mutta ei kamalaakaan. Liioittelet ja rankasti, voisit miettiä vielä että miksi. Ei sinun tarvitse lisääntyä, vaikkei olisi mitään perustettakaan.
Mutta valehtelet kun sanot, että _kukaan_ ystävistäsi ei ole selvinnyt ilman pysyviä vaurioita, tai sitten heitä on vain muutama. Oma tuttavapiirini on erittäin laaja, eikä pysyviä vaurioita ole kuin muutamalla. Vai lasketko sellaisiksi löystyneen vatsanahkan? Sitten on jo pinnallista.
Elämä sinänsä on aina riski, mutta ei sitä silti kannata pelkäämään alkaa.
onnellinen
Kun/jos nainen tapaa miehen jota kunnioittaa ja rakastaa niin hän haluaa lapsia ko miehen kanssa. Se nyt on todella niin yksinkertaista. Turhaa lätistä jotain kuraa ja kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.
Synnytysriski-hullu paikalla... Ihmeen monta tykkäystä olet saanut, huolestuttavaa. Surullista että pelkäätte noin paljon täysin luonnollista asiaa. Raskaudet (3) ei olleet minusta erityisen ihanaa aikaa, mutta ei kamalaakaan. Liioittelet ja rankasti, voisit miettiä vielä että miksi. Ei sinun tarvitse lisääntyä, vaikkei olisi mitään perustettakaan.
Mutta valehtelet kun sanot, että _kukaan_ ystävistäsi ei ole selvinnyt ilman pysyviä vaurioita, tai sitten heitä on vain muutama. Oma tuttavapiirini on erittäin laaja, eikä pysyviä vaurioita ole kuin muutamalla. Vai lasketko sellaisiksi löystyneen vatsanahkan? Sitten on jo pinnallista.
Elämä sinänsä on aina riski, mutta ei sitä silti kannata pelkäämään alkaa.
onnellinen
Miksi olisi ihmeellistä, että joku pelkää luonnollista asiaa?
Moni pelkää kuolemaa vaikka sitä luonnollisempaa asiaa ei ole olemassakaan. Ihmeellistä eikö.
Monet myös pelkäävät joitain eläimiä tai matelijoita, vaikka nekin ovat täysin luonnollisia.
Jopa syöpiä ja muita vakavia sairauksia pelätään. Kaikki nekin ihan luonnollisia.
Sitten on niitä, jotka pelkäävät läheisensä menettämistä. Ihan luonnollista!
Eikö olekin ihmeellistä?
Naiset, jotka haluatte lapsia, mikä siihen on syynä? Oma itsekkyytenne? Kun kavereillakin on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaaehtoisesti lapseton nainen on jotenkin säälittävä.
Jos ei saa niin ei saa ja se on eri asia.
Se, miten minut kasvatettiin. Pelkään, että olisin kuin vanhempani. Ajattelen myös, että en halua lasta tähän maailmaan, jossa nykyään elämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virka ja työnantajavallan tuottama riistovalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Paskavaippa on ollut sinullakin, eikä se normaalissa ihmisessä herätä suuria tunteita."
Ei ehkä, mutta silti en sellaiseen vapaaehtoisesti halua koskea.
Jotenkin huvittavaa miten täällä vedetään herneet ja muut palkokasvit juurineen nenään kun suuri osa naisista nykyisin uskaltaa jo ääneen sanoa että äitiys ei ole tavoite eikä elämänfehtävä itselle.
Miksi toisen valinta on niin äärimmäisen vaikea hyväksyä? Kukaan ei ole sanomassa ettette saisi toteuttaa elämänne tarkoitusta, hyväksykää kuitenkin se, että se ei ole läheskään kaikkien naisten elämän tarkoitus.
Mietin että jos toisen valinnat ja elämäntapa noin valtavasti triggeröi, olisi paikallaan miettiä miksi?
Mietin myös mikä tarve ylipäätään tätäkin asiaa on tentata?
Helppohan se on vapaamatkustaa. Jos paskavaippa herättää noin paljon tunteita, niin soisi omatunnon soimaavan, kun niihin SUN paskavaippoihin voi jonkun lapsi joutua koskemaan, kun olet vanha, vaikka et mitään ole yhteiskunnan eteen tehnyt.
Moni vela on hyvin toimeentuleva ja maksaa paljon enemmän veroja (saamatta mitään vastineeksi) kuin te äitylit, joiden ei tarvitse kotihoidontuista ja pienestä palkasta mitään veroja maksaakaan (mutta teille annetaan kaikki palvelut ilmaiseksi +tuet) ja tämä näkyy sitten myös eläkkeenne määrässä.
Mites sun äityli?
Mun kokemuksen mukaan velat on usein niitä vähän rassukoita, jotka yrittävät päihde- ja mielenterveysongelmiensa kanssa selvitä itsemurhakuutioissaan tukien varassa.
Tämä vela on avioliitossa, kantakaupungin kolmiossa asuva top 10 %-tuloluokassa lähes koko työuransa tehnyt. Aika paljon oon sinuakin ja jälkikasvuasi subventoinut, ettet nyt vain hieman projisoisi omaa tilannettasi?
Työssäni näen elämän koko kirjon. Palkkani on kyllä surkea työn vaativuuteen nähden, mutta maksan mielelläni veroja, koska näen myös kaiken sen hyvän mitä verorahoilla saadaan aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neljän perhe kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka halusitte omia lapsia niin mikä siihen on syynä? Tämä minua kiinnostaa enemmän, koska oikeasti hyviä syitä lisääntyä on paljon vähemmän.
Minulla on kaksi lasta, joista toinen on vauva ja toinen taapero eli aika työlästä vaihetta tässä eletään. Ja mielestäni asiallinen "miksi halusitte lapsia" on ihan hyvä ja mielenkiintoinen kysymys, vaikka syitä on varmasti yhtä monta kuin vanhempia.
Minulla ei ole ollut vahvaa vauvakuumetta koskaan, mutta kuitenkin ajatus parista lapsesta on aina ollut jossain alitajunnassa. En olisi tehnyt lapsia ilman niistä tasavertaisesti huolehtivaa isää. En todellakaan tahtoisi ja jaksaisi olla yksinhuoltaja. Olen rauhaa kaipaava introvertti, joka rakastaa työtään ja harrastuksiaan. Ja onhan tämä lapsellisuus kuormittavaa ja välillä kaipaisin töihin lepäämään... Pärjään sillä, etten suorita vanhemmuutta liian raskaasti. Leluja ja pölyä on monesti siellä sun täällä. Ja tietysti myös puolison panoksella: hän se meistä kokkaa enemmän ja mahdollistaa myös sen, että pääsen toisinaan harrastamaan.
No mutta miksi siis hankimme lapsia... Jotenkin tulevaisuutta miettiessämme lapset olivat siinä mukana. Hankimme kodin, jossa oli tilaa lapsillemme. Pihalla oli pieni leikkimökki ja mietimme, miten tuunaisimme siitä lapsillemme hauskemman. Mietimme miten lasten kanssa pääsisimme taas nauttimaan jouluista täynnä lasten iloa lahjoista ja joulupukista jne. Ja vaikka arjessa on nyt huomattavasti enemmän hommaa, on siinä myös juuri tuota ihanaa lasten iloa joulupukista ja puhallettavasta uima-altaasta. Lisäksi kiintymys ja rakkaus omiin lapsiin on suuri, minkä takia heidän erinomaisuudestaan jaksaa olla loputtoman innostunut.
Mielestäni lapsien hankinta ei ole itsekästä tai epäitsekästä, vaikka toki lapsia hankittuaan onkin pakko laittaa lasten hyvinvointi omansa edelle (mutta tämäkin kohtuudella eli oma jaksaminen huomioiden). Ja kuten muutama lapseton nainen on kommentoinut, olisin minäkin mieluummin isä kuin äiti. Raskaus ja synnytys ovat rankkoja hommia enkä tajua niiden glorifiointia. En minäkään "halua pilata kroppaani", ja onneksi raskaus&synnytys ei ole mikään lopullinen ulkonäön ja terveyden tuhooja, mutta toipuminen vie aikaa. Eikä siihen tosiaan saa riittävästi apua neuvolasta tms. Jälkitarkastus on pelkkä vitsi. Kaikki voidaan kuitata vaan luonnollisena ja naisena olemiseen kuuluvana. Siihen päälle sitten vielä se loputon ulkopuolelta tuleva arvostelu ja kovat vaatimukset siitä, mitä "äidin" pitäisi olla ja tehdä.
Tiivistettynä: ymmärrän etteivät kaikki vanhemmuuteen, etenkään äitiyteen, halua ryhtyä. Toisaalta itse ryhdyin, enkä ole haasteista huolimatta katunut. Tai no, muuttunut kroppa harmittaa, mutta uskon saavani sen taas kuntoon. Lapsistani olen onnellinen.
Tässä oli aika paljon tekstiä, mutta loppujen lopuksi hyvin vähän vastausta itse kysymykseen.
Tulee kuva, että lapsia on hankittu, koska on sitä on pidetty ikään kuin perusoletuksena, että se nyt vaan kuuluu asiaan.
Ainoa asia, mikä varsinaisesti vastasi kysymykseen, miksi halusi lapsia, oli niiden ilo pienistä asioista. Johtuukohan tämä siitä, että vastaajalla ei ole ollutkaan mitään erityistä halua saada lapsia?
Se on totta, että viestissäni on paljon tekstiä ja vain yhdessä kappaleessa koitan muotoilla sitä, miksi hankin lapsia. Syy ei ole se, että "se nyt vaan kuuluu asiaan", sillä olen muutenkin elänyt itseni näköistä elämää. Olisin siis aivan hyvin voinut myös elää lapsetta, jos siltä olisi tuntunut.
Lapsihaaveeni voi kuulostaa vaisulta, koska kuten kirjoitin, minulla ei ole ollut voimakasta vauvakuumetta. En kokenut lasten hankkimista jonkun korkeamman tahon sanelemaksi tai velvollisuudekseni yhteiskunnan jäsenenä. En myöskään oleta, että lapseni hoivasivat minua vanhana tai tarvitse heitä yksinäisyyttäni lieventämään. Ajatus lapsista elämässämme tuntui kuitenkin luontevalta ja oikealta päätökseltä. Lapset ovat tuoneet uudenlaista iloa ja merkitystä arkisiin asioihimme. Niitä tekee nyt uudella innolla, kun voi samalla opettaa ja ilahduttaa lasta. Toki se tarkoittaa, että näiden arkisten asioiden eteen pitää nyt myös nähdä enemmän vaivaa, mutta mielestäni eläminen on asioiden tekemistä ja kokemista. Tämmöisestä siis haaveilimme ja sitä saimmekin.
Halusin myös kokea vanhemman ja lapsen välisen ihmissuhteen (vanhemman näkökulmasta). Koen sen itselleni tärkeämmäksi kuin esim kaverisuhteen, vaikka eiväthän nämä ole mitenkään joko tai.
En ole koskaan tuntenut halua tulla äidiksi. Äitini jätti isäni kun oli aika nuori, jäin vaille äidin huomaa ja tuomaa tuvaa, en haluaisi että jostain itsestäni riippumattomasta syystä lapselleni olisi käynyt samoin.
Maailman tila on tällä hetkellä huolestuttava, onko lapsilla jotka syntyy nyt, mitään tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväpiirissäni on monia miehiä, jotka haluaisivat lapsia mutta eivät onnistu saamaan edes kumppania. Naiset haluavat elää itselleen ja sellaiseen elämään eivät lapset kuulu. Monelle se on vaikea ja kipeä asia, eivätkä he ole mitään vaimonhakkaajia, joiksi täällä yritetään kaikki miehet leimata.
Vierailija kirjoitti:
Kun/jos nainen tapaa miehen jota kunnioittaa ja rakastaa niin hän haluaa lapsia ko miehen kanssa. Se nyt on todella niin yksinkertaista. Turhaa lätistä jotain kuraa ja kieltää.
Tossa ekassa lauseessa se tulikin. Kun ja jos, mutta kun ei tapaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapseton nainen on jotenkin säälittävä.
Jos ei saa niin ei saa ja se on eri asia.
Miksi olen säälittävä kun en tahdo loisen takia tuhota kroppaani? Mitä sellaisella edes tekisin?
Toivottavasti kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat hyväksytte sen, että tähän maahan pitää ottaa väkeä sitten muualta entistä enemmän, jos te ette niitä lapsia tee. Huoltosuhde on jo nyt huolestuttava.
Eihän se aina helppoa ja kivaa joka hetki ole lasten kanssa. Mut kyllähän me nätisti verotkin maksetaan, vaikkei sekään ole kivaa (ok, tässä meille ei anneta vaihtoehtoa olla maksamatta). Molemmat asiat liittyy yhteiskunnan toimivuuteen. Ei täällä voi noin 40v päästä olla eläkeläisiä enemmän kuin veronmaksajia.
En jaksa enää yrittää. Kohtu tappaa kaikki alkiot ja saan vain keskenmenoja. Oli parempi vain unohtaa koko homma.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat hyväksytte sen, että tähän maahan pitää ottaa väkeä sitten muualta entistä enemmän, jos te ette niitä lapsia tee. Huoltosuhde on jo nyt huolestuttava.
Eihän se aina helppoa ja kivaa joka hetki ole lasten kanssa. Mut kyllähän me nätisti verotkin maksetaan, vaikkei sekään ole kivaa (ok, tässä meille ei anneta vaihtoehtoa olla maksamatta). Molemmat asiat liittyy yhteiskunnan toimivuuteen. Ei täällä voi noin 40v päästä olla eläkeläisiä enemmän kuin veronmaksajia.
Voi voi
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat hyväksytte sen, että tähän maahan pitää ottaa väkeä sitten muualta entistä enemmän, jos te ette niitä lapsia tee. Huoltosuhde on jo nyt huolestuttava.
Eihän se aina helppoa ja kivaa joka hetki ole lasten kanssa. Mut kyllähän me nätisti verotkin maksetaan, vaikkei sekään ole kivaa (ok, tässä meille ei anneta vaihtoehtoa olla maksamatta). Molemmat asiat liittyy yhteiskunnan toimivuuteen. Ei täällä voi noin 40v päästä olla eläkeläisiä enemmän kuin veronmaksajia.
Turha heille on yrittää selittää. Heitä kiinnostaa vain omat asiat, ei mikään muu.
Koko kysymys on jotenkin absurdi, eikä vastauskaan ole sen rationaalisempi. Koin aina olevani liian nuori. Siis oikeasti nyt neljäkymppisenäkin vielä mukamas liian nuori ottamaan vastuuta lapsista. Ehkä olisin henkisesti äitivalmiudessa joskus eläkeiässä. Veikkaan, että aika ja hoivavietin totaalinen puuttuminen hoitavat asian.
Et käytä alkoholia, joten et voi relata?
No sen kyllä huomaa.