Miten te ootte päätyneet avioon, vaikka mies ja anoppi tuntuu olevan törppö joka toisella?

Mentiin kihloihin, ennenku kumpikaan näki toisen vanhemmat. 20 vuotta yhdessä, ei mulla vieläkään appiukon numeroa.

Mies muuttui melkoisesti 20 vuoden aikana. Eron jälkeen vasta muuttuikin. Elämänarvot on sen verran erilaiset etten ole missään tekemisissä exän kanssa. En ole puhunut hänen kanssa neljään vuoteen, vaikka meillä on yhteiset lapset ja heistä yksi lapsi vielä alaikäinen.

On aika yleinen kuvio se, että kun tulee lapsia vain nainen kasvaa aikuiseksi. Näin myös omassa parisuhteessani, vaikka nimenomaan mies halusi lapsia. Lapsettomina molemmat voi elää kuin pellossa, mutta se ei lasten kanssa enää onnistu. Meidän lapsi sai pienenä tasan kaksi tolkutonta huutokohtausta. Molemmat siksi että oli ruokaväli mennyt pitkäksi.

Miksi valitat, miksi et eroa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi valitat, miksi et eroa?

Ei palstapaksukaista huoli mikään muu mies kuin törppö. Palstapaksukaisella ei ole mitään mahdollisuutta löytää fiksua miestä. Jos löytää uuden miehen, se on entistä törpömpi.

Mies muuttui kun saimme lapsen. Hänestä tuli äidin poika. Äitiä ei saa loukata, hän saa tulla milloin vaan meille useaksi tunniksi istuskelemaan kun minä, _sen vauvan äiti_, hormoneista ja väsymyksestä sekaisin yritän opetella imetystä. Ja tämähän jatkui ja jatkui ja muutti muotoaan kun lapsi kasvoi.