Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Vierailija kirjoitti:

Tekee mieli kysyä muuten, että mitä te lapsettomat teette täällä vauva-palstalla? Eikö jo pelkästä vauva-sanasta tule puistatuksia?

Ollaanhan me kaikki oltu vauvoja.

Mutta on silti moni tässäkin ketjussa on ilmaissut haluavansa lapsia, jos tietyt ehdot täyttyisivät (mies, varallisuus tms).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitähän on paljon, se on selvä. Jokaisen oma asia täysin.

Yksi ryhmä on kuitenkin ikuisesti teini-ikää viettävät egosentrisyyteen jämähtäneet fomoilijat. Ryhmä siinä kuin muutkin ryhmät.

Kyllä se teini-ikä loppuu ihan jokaisella riippumatta siitä lisääntyykö vai ei. Ymmärtäähän sen toki, että epäkiitollisia ruuhkavuosia verenmaku suussa suorittava mamma kokee tarvetta vähätellä toisen ihmisen mukavampaa elämäntyyliä.

Osui ja upposi näemmä. Tänään vielä jokunen tykkää Oak Barrell päivityksistäsi, kymmenen vuoden päästä ei enää kukaan. Me olemme silloinkin matkalla perheenä aivan kuten nytkin. Ikäihmisenä se vapaus sinulla sitten vasta koittaakin, kun et pääse edes sitä yhtä kynnystä yksiöstäsi pois.

Ottakaa lisää koiria.

Ottaa näemmä mammalla koville kun tänäkin aamuna on joutunut heräämään raatamaan perheen eteen seuraavaksi 18 tunniksi eivätkä ne kakaranperkuleet vieläkään osaa muuta kuin huutaa ja sotkea. Tottele eivät tietenkään myöskään. Ymmärrän, harmittaahan se!

No jaa. Mä heräsin kymmeneltä ja olen lähdössä tyttären kanssa kaupungille kiertelemään. Poika lupasi sillä välin siivota. Heistä tulee pyllynpesijöitä isoina, ehkä sinullekin. Lapset katsos kasvavat, eivätkä ole ikuisesti pieniä. Voihan se koville ottaa, kun huomaa, että omassa elämässä ei sitten lopulta ole mitään järjellistä pointtia.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mua on aina säälittänyt ihmiset, jotka on niin yksinkertaisia, etteivät keksi elämäänsä muuta sisältöä kuin lapset. Viimeinen lauseesi paljastaa, että sinäkin kuulut tähän tyhjäpäiden laumaan. Toki on hyvä, että voitte niitä lapsia elämänne sisällöksi hankkia, mutta entäs jos ne lapset ei enää aikuisina välitäkään pitää yhteyttä?

En usko, että niin käy ja jos käykin, niin se on vain elämää. Todellakin, lapset elämässä on jotain sellaista, mitä ei mikään muu voi korvata. Naurattaa joskus lapsettomien höyryäminen koirien tai milloin minkäkin asian parissa, se vasta tyhjäpäistä on.

Milloin minkäkin asian parissa, huoh... Miten se on muka huono asia? Eikö ole hyvä, että ihmisellä on mielenkiinnon kohteita ja intoa ja halua tehdä sekä kokea asioita. Kuulostat katkeralta ja masentavalta. Sinä lapsellisena näköjään höyryät vain ja ainoastaan lapsistasi ja elät heidän kauttaan. Sellainen on seurana aika rasittava ihminen, joka ei mistään muusta osaa puhua ja innostua kuin niistä kakaroistaan. Ja voin kuvitella, miten ahdistavana lapsesikin tuon kokevat, varsinkin sitten kun ikää tulee lisää....

Sitä paitsi, minusta koira voittaa seurana aina lapsen. Koiran kanssa on paljon mukavampaa ja kivempi touhuta.

Kyllä yksinkertaiselle ihmiselle riittää toki koira seuraksi, ei siinä mitään pahaa ole tietenkään. Mitä tulee lapsiini, niin he ovat jo nuoria aikuisia. Meillä on oikein hyvät välit, mites sulla? Ai, niin eihän sulla ole kuin se koira, mitä sille kuuluu?

Kyllä katkeruus loistaa. Miksi olet täällä. Kenties pahansuopaisuuttasi. Ai niin, sinunlaisia en halua elämääni. Sori siitä.

Luuletko, että kaipaan seuraasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän länsimainen yhteiskuntajärjestys ole ainoa, eikä edes oikea. Monessa maassa lapsia todellakin tehdään vanhuudenturvaksi ja perheestä huolehtiminen on ensisijaista, vaikka ei kai teille lapsettomille kerma*erseille kannata selittää.

Käyttämäsi termi "kermaperse" kertoo sinusta kaiken tarvittavan. Lapsettomien vapaudesta ja huolettomuudesta kateellinen ja katkera äippähän se siellä.

Mun lapset ovat jo aikuisia, joten vapautta riittää.

Mutta olit 18 vuoden ajan eli koko parhaimman nuoruutesi heidän palvelijansa. Hukkaan heitettyä aikaa. Ei ihme, että äippää ketuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Tekee mieli kysyä muuten, että mitä te lapsettomat teette täällä vauva-palstalla? Eikö jo pelkästä vauva-sanasta tule puistatuksia?

Haista nyt jo pikä paska säälitttävine aivopieruinesi.

Vierailija kirjoitti:

Itse en jaksa koirien seuraa, koska pidän syvällistä keskusteluista, joita koira ei luonnollisesti pysty käymään. Pystyn kuitenkin ymmärtämään, että joku toinen haluaa koiran tai viihtyy pelkästään yksikseen.

Eihän sitä tarvitsekaan valita seuraansa koiran ja ihmisen väliltä, ei ne ole toisiaan poissulkevia :DDD . Mistä ihmeestä tämmöinen aivopieru sulle tuli?

Ja aiemminhan verrattiin koiran ja LAPSEN seuraa keskenään. Kerrohan miten syvällisiä keskusteluja olet käynyt pikkulasten kanssa? Odotan vastausta mielenkiinnolla ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitähän on paljon, se on selvä. Jokaisen oma asia täysin.

Yksi ryhmä on kuitenkin ikuisesti teini-ikää viettävät egosentrisyyteen jämähtäneet fomoilijat. Ryhmä siinä kuin muutkin ryhmät.

Kyllä se teini-ikä loppuu ihan jokaisella riippumatta siitä lisääntyykö vai ei. Ymmärtäähän sen toki, että epäkiitollisia ruuhkavuosia verenmaku suussa suorittava mamma kokee tarvetta vähätellä toisen ihmisen mukavampaa elämäntyyliä.

Osui ja upposi näemmä. Tänään vielä jokunen tykkää Oak Barrell päivityksistäsi, kymmenen vuoden päästä ei enää kukaan. Me olemme silloinkin matkalla perheenä aivan kuten nytkin. Ikäihmisenä se vapaus sinulla sitten vasta koittaakin, kun et pääse edes sitä yhtä kynnystä yksiöstäsi pois.

Ottakaa lisää koiria.

Ottaa näemmä mammalla koville kun tänäkin aamuna on joutunut heräämään raatamaan perheen eteen seuraavaksi 18 tunniksi eivätkä ne kakaranperkuleet vieläkään osaa muuta kuin huutaa ja sotkea. Tottele eivät tietenkään myöskään. Ymmärrän, harmittaahan se!

No jaa. Mä heräsin kymmeneltä ja olen lähdössä tyttären kanssa kaupungille kiertelemään. Poika lupasi sillä välin siivota. Heistä tulee pyllynpesijöitä isoina, ehkä sinullekin. Lapset katsos kasvavat, eivätkä ole ikuisesti pieniä. Voihan se koville ottaa, kun huomaa, että omassa elämässä ei sitten lopulta ole mitään järjellistä pointtia.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mua on aina säälittänyt ihmiset, jotka on niin yksinkertaisia, etteivät keksi elämäänsä muuta sisältöä kuin lapset. Viimeinen lauseesi paljastaa, että sinäkin kuulut tähän tyhjäpäiden laumaan. Toki on hyvä, että voitte niitä lapsia elämänne sisällöksi hankkia, mutta entäs jos ne lapset ei enää aikuisina välitäkään pitää yhteyttä?

En usko, että niin käy ja jos käykin, niin se on vain elämää. Todellakin, lapset elämässä on jotain sellaista, mitä ei mikään muu voi korvata. Naurattaa joskus lapsettomien höyryäminen koirien tai milloin minkäkin asian parissa, se vasta tyhjäpäistä on.

Milloin minkäkin asian parissa, huoh... Miten se on muka huono asia? Eikö ole hyvä, että ihmisellä on mielenkiinnon kohteita ja intoa ja halua tehdä sekä kokea asioita. Kuulostat katkeralta ja masentavalta. Sinä lapsellisena näköjään höyryät vain ja ainoastaan lapsistasi ja elät heidän kauttaan. Sellainen on seurana aika rasittava ihminen, joka ei mistään muusta osaa puhua ja innostua kuin niistä kakaroistaan. Ja voin kuvitella, miten ahdistavana lapsesikin tuon kokevat, varsinkin sitten kun ikää tulee lisää....

Sitä paitsi, minusta koira voittaa seurana aina lapsen. Koiran kanssa on paljon mukavampaa ja kivempi touhuta.

Kyllä yksinkertaiselle ihmiselle riittää toki koira seuraksi, ei siinä mitään pahaa ole tietenkään. Mitä tulee lapsiini, niin he ovat jo nuoria aikuisia. Meillä on oikein hyvät välit, mites sulla? Ai, niin eihän sulla ole kuin se koira, mitä sille kuuluu?

Kyllä katkeruus loistaa. Miksi olet täällä. Kenties pahansuopaisuuttasi. Ai niin, sinunlaisia en halua elämääni. Sori siitä.

Luuletko, että kaipaan seuraasi?

Sinulla katkeralla raukalla ei ole kuin tyhjä elämä kun elämäntäytteesi ja -tarkoituksesi ovat lentäneet pesästä ja sen todella huomaa viesteistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitähän on paljon, se on selvä. Jokaisen oma asia täysin.

Yksi ryhmä on kuitenkin ikuisesti teini-ikää viettävät egosentrisyyteen jämähtäneet fomoilijat. Ryhmä siinä kuin muutkin ryhmät.

Kyllä se teini-ikä loppuu ihan jokaisella riippumatta siitä lisääntyykö vai ei. Ymmärtäähän sen toki, että epäkiitollisia ruuhkavuosia verenmaku suussa suorittava mamma kokee tarvetta vähätellä toisen ihmisen mukavampaa elämäntyyliä.

Osui ja upposi näemmä. Tänään vielä jokunen tykkää Oak Barrell päivityksistäsi, kymmenen vuoden päästä ei enää kukaan. Me olemme silloinkin matkalla perheenä aivan kuten nytkin. Ikäihmisenä se vapaus sinulla sitten vasta koittaakin, kun et pääse edes sitä yhtä kynnystä yksiöstäsi pois.

Ottakaa lisää koiria.

Ottaa näemmä mammalla koville kun tänäkin aamuna on joutunut heräämään raatamaan perheen eteen seuraavaksi 18 tunniksi eivätkä ne kakaranperkuleet vieläkään osaa muuta kuin huutaa ja sotkea. Tottele eivät tietenkään myöskään. Ymmärrän, harmittaahan se!

No jaa. Mä heräsin kymmeneltä ja olen lähdössä tyttären kanssa kaupungille kiertelemään. Poika lupasi sillä välin siivota. Heistä tulee pyllynpesijöitä isoina, ehkä sinullekin. Lapset katsos kasvavat, eivätkä ole ikuisesti pieniä. Voihan se koville ottaa, kun huomaa, että omassa elämässä ei sitten lopulta ole mitään järjellistä pointtia.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mua on aina säälittänyt ihmiset, jotka on niin yksinkertaisia, etteivät keksi elämäänsä muuta sisältöä kuin lapset. Viimeinen lauseesi paljastaa, että sinäkin kuulut tähän tyhjäpäiden laumaan. Toki on hyvä, että voitte niitä lapsia elämänne sisällöksi hankkia, mutta entäs jos ne lapset ei enää aikuisina välitäkään pitää yhteyttä?

En usko, että niin käy ja jos käykin, niin se on vain elämää. Todellakin, lapset elämässä on jotain sellaista, mitä ei mikään muu voi korvata. Naurattaa joskus lapsettomien höyryäminen koirien tai milloin minkäkin asian parissa, se vasta tyhjäpäistä on.

Milloin minkäkin asian parissa, huoh... Miten se on muka huono asia? Eikö ole hyvä, että ihmisellä on mielenkiinnon kohteita ja intoa ja halua tehdä sekä kokea asioita. Kuulostat katkeralta ja masentavalta. Sinä lapsellisena näköjään höyryät vain ja ainoastaan lapsistasi ja elät heidän kauttaan. Sellainen on seurana aika rasittava ihminen, joka ei mistään muusta osaa puhua ja innostua kuin niistä kakaroistaan. Ja voin kuvitella, miten ahdistavana lapsesikin tuon kokevat, varsinkin sitten kun ikää tulee lisää....

Sitä paitsi, minusta koira voittaa seurana aina lapsen. Koiran kanssa on paljon mukavampaa ja kivempi touhuta.

Kyllä yksinkertaiselle ihmiselle riittää toki koira seuraksi, ei siinä mitään pahaa ole tietenkään. Mitä tulee lapsiini, niin he ovat jo nuoria aikuisia. Meillä on oikein hyvät välit, mites sulla? Ai, niin eihän sulla ole kuin se koira, mitä sille kuuluu?

Kyllä katkeruus loistaa. Miksi olet täällä. Kenties pahansuopaisuuttasi. Ai niin, sinunlaisia en halua elämääni. Sori siitä.

Luuletko, että kaipaan seuraasi?

Jotain näytät ainakin kovasti kaipaavan, kun näin aktiivinen olet lapsettomille osoitetussa viestiketjussa.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kammosin raskaana oloa, synnytystä(oksetti pelkkä ajatuskin raskaudesta ja synnytyksestä) ja kaikkea lapseen liittyvää. Olin ihan varma, etten ikinä halua lasta yök!

Sitten 32v tulin raskaaksi suunnittelematta (saman miehen kanssa oltu siihen mennessä 13v)

Mies oli onnensa kukkuloilla ja iloitsi lapsesta, minä en ollut varma mitä ajatella.

Totuin kuitenkin ajatukseen, että meille tulee lapsi ja kun hän syntyi, ei suurempaa rakkautta ole olemassa, kuin rakkaus lapseen. Se on jotakin ihan käsittämätöntä. Sitä ei voi ymmärtää, ennen kuin  sen kokee.

Sen jälkeen sain vielä muutaman lapsen, koska tajusin, että lapset on ihania ja rakastan niitä!

Nyt lapset jo aikuisia ja muuttaneet pois kotoa.  Joululomalla kaikki tulivat käymään ja  nyt vähän masenta, kun kaikki lähteneet omiin koteihinsa/omaan elämäänsä, ja koti on hiljainen.

Ainoa oikea saavutus mitä tässä elämässä olen savuttanut, on lapset. Mikään muu ei merkitse mitään heidän rinnallaan. Työelämä ja saavutukset sillä saralla ovat pelkkää tyhjää lasten rinnalla.

Silti olen sitä mieltä, että kaikkien ei pidä alkaa vanhemmiksi. Niin kamalia kohtaloita on lapsilla ja nuorilla.

Mutta joskus elämä voi yllättää tälläisen lapsivastaisenkin ja onneksi se yllätys oli vain kaikkea hyvää. 

Eivät ne lapset sinun saavutuksesi ole. On aivan äärimmäisen sairasta ja itsekeskeistä kokea noin. Ne ovat omia itsenäisiä yksilöitään.

Vai koetko sinä olevasi äitisi suurin saavutus? Toivottavasti et.

Tämä mamma-ajattelu, missä lapsi nähdään vain äitinsä täyttymyksenä, on kerta kaikkisen kylmäävää. Kuolisin inhosta jos kävisi ilmi, että oma äitini ajattelee noin. Että minä olisin hänen saavutuksensa, en oma itsenäinen ihmiseni.

Huonot kotiolot voivat tuhota lapsen, mutta jos perhe on perusnormaali, ei se pyhä äiti siihen lapseensa vaikuta. Tai jos lainaamani mielestä vaikuttaa, jos lapset tosiaan on äidin saavutus, silloinhan esim. kaikki hyvien perheiden narkomaaneiksi tai rikolliseksi päätyneet lapset ovat vain äidin syytä, äiti siis pitäisi panna linnaan eikä lapsiparkaa.

En tiennytkään, että tämä viktoriaaninen pyhä äiti -myytti elää vielä näin vahvana.

"Lapset ovat saavutus"-ajatusta näkee hirväesti myös vaalimainoksissa, joissa mainostetaan kaikkien ammattisaavutusten seassa, että olen myös äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en jaksa koirien seuraa, koska pidän syvällistä keskusteluista, joita koira ei luonnollisesti pysty käymään. Pystyn kuitenkin ymmärtämään, että joku toinen haluaa koiran tai viihtyy pelkästään yksikseen.

Eihän sitä tarvitsekaan valita seuraansa koiran ja ihmisen väliltä, ei ne ole toisiaan poissulkevia :DDD . Mistä ihmeestä tämmöinen aivopieru sulle tuli?

Ja aiemminhan verrattiin koiran ja LAPSEN seuraa keskenään. Kerrohan miten syvällisiä keskusteluja olet käynyt pikkulasten kanssa? Odotan vastausta mielenkiinnolla ;)

Koira sentään ymmärtää mitä sille sanotaan ja tottelee jos sitä on koulutettu - toisin kuin pikkulapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en jaksa koirien seuraa, koska pidän syvällistä keskusteluista, joita koira ei luonnollisesti pysty käymään. Pystyn kuitenkin ymmärtämään, että joku toinen haluaa koiran tai viihtyy pelkästään yksikseen.

Eihän sitä tarvitsekaan valita seuraansa koiran ja ihmisen väliltä, ei ne ole toisiaan poissulkevia :DDD . Mistä ihmeestä tämmöinen aivopieru sulle tuli?

Ja aiemminhan verrattiin koiran ja LAPSEN seuraa keskenään. Kerrohan miten syvällisiä keskusteluja olet käynyt pikkulasten kanssa? Odotan vastausta mielenkiinnolla ;)

Koira sentään ymmärtää mitä sille sanotaan ja tottelee jos sitä on koulutettu - toisin kuin pikkulapsi.

Kuten sanottua, niin koira sopii monelle aivan mainiosti elämänsisällöksi, kun ovat sen verran simppeleitä otuksia.

Vierailija kirjoitti:

Tekee mieli kysyä muuten, että mitä te lapsettomat teette täällä vauva-palstalla? Eikö jo pelkästä vauva-sanasta tule puistatuksia?

Lapsetonkin on ollut joskus vauva.

Tutkitusti kallista touhua uutisten mukaan. Kansa tuomitsee jyrkästi ne perheet, joissa ollaan käsi ojossa yhteisellä kukkarolla. Olisi pitänyt tietää ja jättää lisääntymättä. /s

Mutta hyvätuloiset ja koulutetut lisääntyvät, eikö se riitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän länsimainen yhteiskuntajärjestys ole ainoa, eikä edes oikea. Monessa maassa lapsia todellakin tehdään vanhuudenturvaksi ja perheestä huolehtiminen on ensisijaista, vaikka ei kai teille lapsettomille kerma*erseille kannata selittää.

Käyttämäsi termi "kermaperse" kertoo sinusta kaiken tarvittavan. Lapsettomien vapaudesta ja huolettomuudesta kateellinen ja katkera äippähän se siellä.

Mun lapset ovat jo aikuisia, joten vapautta riittää.

Mutta olit 18 vuoden ajan eli koko parhaimman nuoruutesi heidän palvelijansa. Hukkaan heitettyä aikaa. Ei ihme, että äippää ketuttaa.

Lapsieni aikuiseksi kasvattaminen ei ole "hukkaan heitettyä aikaa". Vain lapseton voi päästää suustaan jotain noin typerää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekee mieli kysyä muuten, että mitä te lapsettomat teette täällä vauva-palstalla? Eikö jo pelkästä vauva-sanasta tule puistatuksia?

Haista nyt jo pikä paska säälitttävine aivopieruinesi.

En lähde haistatteluun, mutta aihe vapaalla on paljon keskusteluita, jotka eivät liity vauvoihin tai lapsiin. Tämä on aika suosittu keskustelupalsta, onhan täällä miehiäkin tekemässä aloituksia armeijasta tai pariutumisen vaikeudesta. Salkkareita tai muita ilmiöitä käsittelevät keskustelut eivät liity vauvoihin. Tämän ketjun aloituksessa oli kysymys naisille, jotka eivät halua lapsia. Kuka siihen saa vastata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän länsimainen yhteiskuntajärjestys ole ainoa, eikä edes oikea. Monessa maassa lapsia todellakin tehdään vanhuudenturvaksi ja perheestä huolehtiminen on ensisijaista, vaikka ei kai teille lapsettomille kerma*erseille kannata selittää.

Käyttämäsi termi "kermaperse" kertoo sinusta kaiken tarvittavan. Lapsettomien vapaudesta ja huolettomuudesta kateellinen ja katkera äippähän se siellä.

Mun lapset ovat jo aikuisia, joten vapautta riittää.

Mutta olit 18 vuoden ajan eli koko parhaimman nuoruutesi heidän palvelijansa. Hukkaan heitettyä aikaa. Ei ihme, että äippää ketuttaa.

Ootko kysynyt äidiltäsi, että miltä hänestä tuntuu, kun on heittänyt 18 vuotta hukkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitähän on paljon, se on selvä. Jokaisen oma asia täysin.

Yksi ryhmä on kuitenkin ikuisesti teini-ikää viettävät egosentrisyyteen jämähtäneet fomoilijat. Ryhmä siinä kuin muutkin ryhmät.

Kyllä se teini-ikä loppuu ihan jokaisella riippumatta siitä lisääntyykö vai ei. Ymmärtäähän sen toki, että epäkiitollisia ruuhkavuosia verenmaku suussa suorittava mamma kokee tarvetta vähätellä toisen ihmisen mukavampaa elämäntyyliä.

Osui ja upposi näemmä. Tänään vielä jokunen tykkää Oak Barrell päivityksistäsi, kymmenen vuoden päästä ei enää kukaan. Me olemme silloinkin matkalla perheenä aivan kuten nytkin. Ikäihmisenä se vapaus sinulla sitten vasta koittaakin, kun et pääse edes sitä yhtä kynnystä yksiöstäsi pois.

Ottakaa lisää koiria.

Ottaa näemmä mammalla koville kun tänäkin aamuna on joutunut heräämään raatamaan perheen eteen seuraavaksi 18 tunniksi eivätkä ne kakaranperkuleet vieläkään osaa muuta kuin huutaa ja sotkea. Tottele eivät tietenkään myöskään. Ymmärrän, harmittaahan se!

No jaa. Mä heräsin kymmeneltä ja olen lähdössä tyttären kanssa kaupungille kiertelemään. Poika lupasi sillä välin siivota. Heistä tulee pyllynpesijöitä isoina, ehkä sinullekin. Lapset katsos kasvavat, eivätkä ole ikuisesti pieniä. Voihan se koville ottaa, kun huomaa, että omassa elämässä ei sitten lopulta ole mitään järjellistä pointtia.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mua on aina säälittänyt ihmiset, jotka on niin yksinkertaisia, etteivät keksi elämäänsä muuta sisältöä kuin lapset. Viimeinen lauseesi paljastaa, että sinäkin kuulut tähän tyhjäpäiden laumaan. Toki on hyvä, että voitte niitä lapsia elämänne sisällöksi hankkia, mutta entäs jos ne lapset ei enää aikuisina välitäkään pitää yhteyttä?

En usko, että niin käy ja jos käykin, niin se on vain elämää. Todellakin, lapset elämässä on jotain sellaista, mitä ei mikään muu voi korvata. Naurattaa joskus lapsettomien höyryäminen koirien tai milloin minkäkin asian parissa, se vasta tyhjäpäistä on.

Milloin minkäkin asian parissa, huoh... Miten se on muka huono asia? Eikö ole hyvä, että ihmisellä on mielenkiinnon kohteita ja intoa ja halua tehdä sekä kokea asioita. Kuulostat katkeralta ja masentavalta. Sinä lapsellisena näköjään höyryät vain ja ainoastaan lapsistasi ja elät heidän kauttaan. Sellainen on seurana aika rasittava ihminen, joka ei mistään muusta osaa puhua ja innostua kuin niistä kakaroistaan. Ja voin kuvitella, miten ahdistavana lapsesikin tuon kokevat, varsinkin sitten kun ikää tulee lisää....

Sitä paitsi, minusta koira voittaa seurana aina lapsen. Koiran kanssa on paljon mukavampaa ja kivempi touhuta.

Kyllä yksinkertaiselle ihmiselle riittää toki koira seuraksi, ei siinä mitään pahaa ole tietenkään. Mitä tulee lapsiini, niin he ovat jo nuoria aikuisia. Meillä on oikein hyvät välit, mites sulla? Ai, niin eihän sulla ole kuin se koira, mitä sille kuuluu?

Kyllä katkeruus loistaa. Miksi olet täällä. Kenties pahansuopaisuuttasi. Ai niin, sinunlaisia en halua elämääni. Sori siitä.

Luuletko, että kaipaan seuraasi?

Jotain näytät ainakin kovasti kaipaavan, kun näin aktiivinen olet lapsettomille osoitetussa viestiketjussa.

Eri

Eipä sullakaan elämänsisältöä kauheasti ole, kun lapsettomana vauvalla hengaat. Tragikoomista oikeastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekee mieli kysyä muuten, että mitä te lapsettomat teette täällä vauva-palstalla? Eikö jo pelkästä vauva-sanasta tule puistatuksia?

Haista nyt jo pikä paska säälitttävine aivopieruinesi.

En lähde haistatteluun, mutta aihe vapaalla on paljon keskusteluita, jotka eivät liity vauvoihin tai lapsiin. Tämä on aika suosittu keskustelupalsta, onhan täällä miehiäkin tekemässä aloituksia armeijasta tai pariutumisen vaikeudesta. Salkkareita tai muita ilmiöitä käsittelevät keskustelut eivät liity vauvoihin. Tämän ketjun aloituksessa oli kysymys naisille, jotka eivät halua lapsia. Kuka siihen saa vastata?

Kait siihen miehetkin saa vastata?? entäs sitten jos on tehnyt sukupuolen vaihdoksen? Ei ole miehiä eikä naisia, on henkilöitä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kammosin raskaana oloa, synnytystä(oksetti pelkkä ajatuskin raskaudesta ja synnytyksestä) ja kaikkea lapseen liittyvää. Olin ihan varma, etten ikinä halua lasta yök!

Sitten 32v tulin raskaaksi suunnittelematta (saman miehen kanssa oltu siihen mennessä 13v)

Mies oli onnensa kukkuloilla ja iloitsi lapsesta, minä en ollut varma mitä ajatella.

Totuin kuitenkin ajatukseen, että meille tulee lapsi ja kun hän syntyi, ei suurempaa rakkautta ole olemassa, kuin rakkaus lapseen. Se on jotakin ihan käsittämätöntä. Sitä ei voi ymmärtää, ennen kuin  sen kokee.

Sen jälkeen sain vielä muutaman lapsen, koska tajusin, että lapset on ihania ja rakastan niitä!

Nyt lapset jo aikuisia ja muuttaneet pois kotoa.  Joululomalla kaikki tulivat käymään ja  nyt vähän masenta, kun kaikki lähteneet omiin koteihinsa/omaan elämäänsä, ja koti on hiljainen.

Ainoa oikea saavutus mitä tässä elämässä olen savuttanut, on lapset. Mikään muu ei merkitse mitään heidän rinnallaan. Työelämä ja saavutukset sillä saralla ovat pelkkää tyhjää lasten rinnalla.

Silti olen sitä mieltä, että kaikkien ei pidä alkaa vanhemmiksi. Niin kamalia kohtaloita on lapsilla ja nuorilla.

Mutta joskus elämä voi yllättää tälläisen lapsivastaisenkin ja onneksi se yllätys oli vain kaikkea hyvää. 

Eivät ne lapset sinun saavutuksesi ole. On aivan äärimmäisen sairasta ja itsekeskeistä kokea noin. Ne ovat omia itsenäisiä yksilöitään.

Vai koetko sinä olevasi äitisi suurin saavutus? Toivottavasti et.

Tämä mamma-ajattelu, missä lapsi nähdään vain äitinsä täyttymyksenä, on kerta kaikkisen kylmäävää. Kuolisin inhosta jos kävisi ilmi, että oma äitini ajattelee noin. Että minä olisin hänen saavutuksensa, en oma itsenäinen ihmiseni.

Huonot kotiolot voivat tuhota lapsen, mutta jos perhe on perusnormaali, ei se pyhä äiti siihen lapseensa vaikuta. Tai jos lainaamani mielestä vaikuttaa, jos lapset tosiaan on äidin saavutus, silloinhan esim. kaikki hyvien perheiden narkomaaneiksi tai rikolliseksi päätyneet lapset ovat vain äidin syytä, äiti siis pitäisi panna linnaan eikä lapsiparkaa.

En tiennytkään, että tämä viktoriaaninen pyhä äiti -myytti elää vielä näin vahvana.

"Lapset ovat saavutus"-ajatusta näkee hirväesti myös vaalimainoksissa, joissa mainostetaan kaikkien ammattisaavutusten seassa, että olen myös äiti.

Minuakin ihmetyttää ja huvittaa tuo ajatus lasten saamisesta saavutuksena. Kun sen "saavutuksen" voi saavuttaa jo pelkällä kännipanolla, jota ei välttämättä edes muista... Sitten on 9 kk raskaana vaikka ei mitään sen asian eteen tekisi, ja synnytyksen tai parhaimmillaan sektion jälkeen onkin se saavutus sitten siinä silmien edessä. Ihminen. Ja tämä on nyt sitten se elämääkin suurempi saavutus!

Samaan saavutukseen pystyy melkein kuka tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän länsimainen yhteiskuntajärjestys ole ainoa, eikä edes oikea. Monessa maassa lapsia todellakin tehdään vanhuudenturvaksi ja perheestä huolehtiminen on ensisijaista, vaikka ei kai teille lapsettomille kerma*erseille kannata selittää.

Käyttämäsi termi "kermaperse" kertoo sinusta kaiken tarvittavan. Lapsettomien vapaudesta ja huolettomuudesta kateellinen ja katkera äippähän se siellä.

Mun lapset ovat jo aikuisia, joten vapautta riittää.

Mutta olit 18 vuoden ajan eli koko parhaimman nuoruutesi heidän palvelijansa. Hukkaan heitettyä aikaa. Ei ihme, että äippää ketuttaa.

Ootko kysynyt äidiltäsi, että miltä hänestä tuntuu, kun on heittänyt 18 vuotta hukkaan?

Ja taas samaa kehää kierretään... Viesteistäsi paistaa yhä vain katkeruus, pahansuopuus ja tyhmyys.

"Te naiset, jotka ette halua _omia lapsia_" menette yli sikiäjien yleisten käytöstapojen ja sietokyvyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekee mieli kysyä muuten, että mitä te lapsettomat teette täällä vauva-palstalla? Eikö jo pelkästä vauva-sanasta tule puistatuksia?

Lapsetonkin on ollut joskus vauva.

Lapsiperheellisten pitäisi huolehtia niistä pahoin voivista masentuneista lapsistaan eikä kuluttaa täällä ollenkaan aikaansa.