Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5304)
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on mennyt ihan pieleen, kun tänne on tullut kaiken maailman kärttyiset ja katkerat mammat haastamaan riitaa ja aukomaan päätään lapsettomille.... Luojan kiitos en ole tehnyt lapsia, jos se kerta ihmisen tuollaiseksi muuttaa. Lapset ei ainakaan näytä onnellisuutta tuovan.
Saman olen huomannut. Ainoastaan yksi äiti viestissään sanoi, että hänelle ei kuulu lapsettomien arvostelu. Kunnioitan sitä viestin kirjoittajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla syy siihen että tekee tai ei tee lapsia. Joku ei vaan halua ja se on hyvä syy. Joku haluaa kuten minä ja se on hyvä syy hankkia. Lapselle on hyväksi olla haluttu.
Toivon että kaikki osaisivat suhtautua asiaan yhtä kypsästi, tuputtamatta omia mielipiteitään ja arvojaan muille. Tämä koskee myös niitä veloja, jotka haukkuvat lapsia halunneita aivottomiksi pentutehtailijoiksi ja avoimen vihamielisesti kommentoivat/käyttäytyvät lapsia kohtaan, olivat lähipiiriä tai eivät. Jos ei halua olla lasten kanssa tekemisissä, niin lähtee paikalta. Okei, vaikkapa lentokoneessa sitä ei voi helposti tehdä, mutta vappujuhlat, missä on lapsia mukana, voi välttää. Kaikki velat eivät kategorisesti ja periaatteesta vihaa lapsia, osan mielestä he ovat ihan hauskoja ja tykkäävät heidän seurastaan. Itse olen tämmöinen vela ja ehkä siksi outo.
Lainaamani kirjoittaja on asian ytimessä, live and let live. Hyvä syy on hyvä henkilökohtainen syy ja sitä tulisi kaikkien kunnioittaa, lapsellisten ja lapsettomien.
Olen samaa mieltä siitä, että kenenkään velan ei tule kommentoida asiattomasti lapsia hankkineita tai olla lapsille vihamielinen, mutta en ihan allekirjoita tuota että velan pitää vaan olla kaikista menoista pois ja välttää kaikki juhlat missä on lapsia, jos ei niitä siedä. Siinä katkeaa nopeasti suhteet kavereihin tai sisaruksiin joilla on lapsia ja lapsellistenkin pitäisi ehkä joskus miettiä, että olisiko mahdollista tavata kaveria ilman lapsia tai järkätä myös sellaisia juttuja sinne vappujuhliin, jotka mahdollistaa sekä aikuisille että lapsille mahdollisuuden olla astumatta koko ajan toistensa varpaille.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti paras päätös elämässäni on ollut vapaaehtoinen lapsettomuus!
Vierestä kun seuraa erilaisia perheitä, niin oikeasti ei voi kuin onnitella itseään!
Ensinnäkin suurin osa on vähintäänkin kerran eronneita. Ihan karseita on ne erot, kun siinä on lapset mukana! Lapset säälittää, vaikka en niistä pidäkään!
Hupaisaa on ollut seurailla vierellä sitten näitä yh-äitien touhuja miehenkaipuussaan =D!
Sitten on nämä uusperheviritelmät. Voi jeesus sitä säätämisen määrää!
Omassa mielessäni mikään ei kuulosta niin hirveälle, kuin tuo kaikki touhu! Mukaanlukien myös se perinteinen perhe-elämä, jossa nysvätään kotona kuuntelemassa pentujen tappelua ja kitinää tai kökitään niiden harrastusten takia milloin missäkin hallilla tai kentällä! Hyi h****i!
Parisuhde on mitä on, kun ei jaksa kiinnostua mistään muusta, kuin niistä ihan pakollisista suorituksista!
Miksi hitossa haluaisin tuollaista elämää????????
Niin totta. Parista ennen fiksusta kaveristani on tullut äitiyden myötä todella tylsiä, kun ei tunnu enää kiinnostavan kuin ikean sohvamallit, prisman tarjoukset, keittiörempat ja lasten koulumenestys. Ennen sentään pystyi juttelemaan mielenkiintoisista asioista, no heistä nämä ovat tietty nyt mielenkiintoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla syy siihen että tekee tai ei tee lapsia. Joku ei vaan halua ja se on hyvä syy. Joku haluaa kuten minä ja se on hyvä syy hankkia. Lapselle on hyväksi olla haluttu.
Toivon että kaikki osaisivat suhtautua asiaan yhtä kypsästi, tuputtamatta omia mielipiteitään ja arvojaan muille. Tämä koskee myös niitä veloja, jotka haukkuvat lapsia halunneita aivottomiksi pentutehtailijoiksi ja avoimen vihamielisesti kommentoivat/käyttäytyvät lapsia kohtaan, olivat lähipiiriä tai eivät. Jos ei halua olla lasten kanssa tekemisissä, niin lähtee paikalta. Okei, vaikkapa lentokoneessa sitä ei voi helposti tehdä, mutta vappujuhlat, missä on lapsia mukana, voi välttää. Kaikki velat eivät kategorisesti ja periaatteesta vihaa lapsia, osan mielestä he ovat ihan hauskoja ja tykkäävät heidän seurastaan. Itse olen tämmöinen vela ja ehkä siksi outo.
Lainaamani kirjoittaja on asian ytimessä, live and let live. Hyvä syy on hyvä henkilökohtainen syy ja sitä tulisi kaikkien kunnioittaa, lapsellisten ja lapsettomien.Olen samaa mieltä siitä, että kenenkään velan ei tule kommentoida asiattomasti lapsia hankkineita tai olla lapsille vihamielinen, mutta en ihan allekirjoita tuota että velan pitää vaan olla kaikista menoista pois ja välttää kaikki juhlat missä on lapsia, jos ei niitä siedä. Siinä katkeaa nopeasti suhteet kavereihin tai sisaruksiin joilla on lapsia ja lapsellistenkin pitäisi ehkä joskus miettiä, että olisiko mahdollista tavata kaveria ilman lapsia tai järkätä myös sellaisia juttuja sinne vappujuhliin, jotka mahdollistaa sekä aikuisille että lapsille mahdollisuuden olla astumatta koko ajan toistensa varpaille.
Minusta olisi ihan hyvä malli, että me velat juhlimme keskenämme ja perheelliset keskenään.
En vaan käsitä, eikö jokainen saa itse päättää elämästään? Useimmat ihmiset maailmassa ehkä haluavat lapsia, mutta eivät suinkaan kaikki. Onko pakko alkaa haukkumaan ja nimittelemään ihmisiä, jotka eivät halua elämältä samoja asioita kuin itse? Antakaa nyt ihmisten elää itsensä näköistä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti paras päätös elämässäni on ollut vapaaehtoinen lapsettomuus!
Vierestä kun seuraa erilaisia perheitä, niin oikeasti ei voi kuin onnitella itseään!
Ensinnäkin suurin osa on vähintäänkin kerran eronneita. Ihan karseita on ne erot, kun siinä on lapset mukana! Lapset säälittää, vaikka en niistä pidäkään!
Hupaisaa on ollut seurailla vierellä sitten näitä yh-äitien touhuja miehenkaipuussaan =D!
Sitten on nämä uusperheviritelmät. Voi jeesus sitä säätämisen määrää!
Omassa mielessäni mikään ei kuulosta niin hirveälle, kuin tuo kaikki touhu! Mukaanlukien myös se perinteinen perhe-elämä, jossa nysvätään kotona kuuntelemassa pentujen tappelua ja kitinää tai kökitään niiden harrastusten takia milloin missäkin hallilla tai kentällä! Hyi h****i!
Parisuhde on mitä on, kun ei jaksa kiinnostua mistään muusta, kuin niistä ihan pakollisista suorituksista!
Miksi hitossa haluaisin tuollaista elämää????????
Tunnen itse läheisesti paljon lapsiperheitä (+olen elänyt sellaisessa ja nyt on omiakin lapsia), enkä tunnista tuosta ketään. Ei se tarkoita etteikö sinun kokemukseksi olisi oikea, mutta esim minä harrastan lapseni kanssa jalkapalloa vanhempi lapsi ryhmässä. Olen aina pitänyt jalkapallosta ja tuosta ryhmästä on tullut paljon tuttuja. Minusta se on oikeasti kivaa eikä hirveää. Käydään myös lasten kanssa retkillä ja hiihtämässä, minusta se on mukavaa kun toiset ovat niin innoissaan kaikesta. Joskus lapset riitelevät. Ja niin riitelemme myös me aikuiset. En koskaan ole ollut parisuhteessa, jossa ei olisi ollut riitoja. Silti pääasiassa meillä on kivaa ja arki sujuu. Parisuhteelle jää vähemmän aikaa kun ennen, mutta kyllä sitä saa arjesta otettua, kun lapset menee nukkumaan, ovat isovanhemmilla tms. Ei ne lapsettomien tuttujen parisuhteen ole sen paremmin kestäneet. Sääli sekin. En vaan oikeasti pysty käsittämään, miksi jonkun ihmisen täytyisi sääliä minua, joka koen elämäni mielekkääksi? Voisiko säälin ja avun kohdistaa johonkin sellaiseen kellä on oikeasti paha olla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en jaksa koirien seuraa, koska pidän syvällistä keskusteluista, joita koira ei luonnollisesti pysty käymään. Pystyn kuitenkin ymmärtämään, että joku toinen haluaa koiran tai viihtyy pelkästään yksikseen.
Eihän sitä tarvitsekaan valita seuraansa koiran ja ihmisen väliltä, ei ne ole toisiaan poissulkevia :DDD . Mistä ihmeestä tämmöinen aivopieru sulle tuli?
Ja aiemminhan verrattiin koiran ja LAPSEN seuraa keskenään. Kerrohan miten syvällisiä keskusteluja olet käynyt pikkulasten kanssa? Odotan vastausta mielenkiinnolla ;)
Koira sentään ymmärtää mitä sille sanotaan ja tottelee jos sitä on koulutettu - toisin kuin pikkulapsi.
Kuten sanottua, niin koira sopii monelle aivan mainiosti elämänsisällöksi, kun ovat sen verran simppeleitä otuksia.
Veikkaan että aika monella vanhemmallakin on joskus se tunne, että olisipa lapsi sellainen simppeli otus joka kerrankin tekisi niin kuin pyydetään. Tuskin kenenkään elämä siitä rikastuu, että saa lastensa kanssa vääntää päivisin kättä ihan tavallisista arjen asioista kun lapsen tahto kohtaa vanhemman tahdon. Koiran voi sentään kouluttaa eikä kukaan katso sitä pahalla, lapsia ei nykyään saa edes koulussa ohjata ilman että on rikottu pyhiä ihmisoikeuksia, kun Pirkko-Mikko ei halunnut tehdä niin kuin opettaja pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en jaksa koirien seuraa, koska pidän syvällistä keskusteluista, joita koira ei luonnollisesti pysty käymään. Pystyn kuitenkin ymmärtämään, että joku toinen haluaa koiran tai viihtyy pelkästään yksikseen.
Eihän sitä tarvitsekaan valita seuraansa koiran ja ihmisen väliltä, ei ne ole toisiaan poissulkevia :DDD . Mistä ihmeestä tämmöinen aivopieru sulle tuli?
Ja aiemminhan verrattiin koiran ja LAPSEN seuraa keskenään. Kerrohan miten syvällisiä keskusteluja olet käynyt pikkulasten kanssa? Odotan vastausta mielenkiinnolla ;)
Koira sentään ymmärtää mitä sille sanotaan ja tottelee jos sitä on koulutettu - toisin kuin pikkulapsi.
Kuten sanottua, niin koira sopii monelle aivan mainiosti elämänsisällöksi, kun ovat sen verran simppeleitä otuksia.
Veikkaan että aika monella vanhemmallakin on joskus se tunne, että olisipa lapsi sellainen simppeli otus joka kerrankin tekisi niin kuin pyydetään. Tuskin kenenkään elämä siitä rikastuu, että saa lastensa kanssa vääntää päivisin kättä ihan tavallisista arjen asioista kun lapsen tahto kohtaa vanhemman tahdon. Koiran voi sentään kouluttaa eikä kukaan katso sitä pahalla, lapsia ei nykyään saa edes koulussa ohjata ilman että on rikottu pyhiä ihmisoikeuksia, kun Pirkko-Mikko ei halunnut tehdä niin kuin opettaja pyytää.
Mitä tarkoitat ettei kukaan katso pahalla koiran koulutusta? Kyllä minä ainakin katson pahalla jos koiraan käytetään minkäänlaista väkivaltaa tai pelottelua koulutuksen apukeinona. Katson myös pahalla, sitä että pennut vieroitetaan emostaan ja sisaruksista jo 2 kk ikäisenä, kun luonnossa vieroitusikä olisi vasta 11 kk paikkeilla. Se on oikeasti julmaa. Rescue koirat ymmärrän, pennun hankkimista en. Näin eläinsuojelun näkökulmasta. Ja tosi paljon vastaan tulee haukkuvia koiria, joista näkee ettei ole koulutettu. Sekä aggressiivisia. Anteeksi että meni ohi aiheen, mutta olen nähnyt niin paljon eläinsuojelutyössä koirien kaltoinkohtelu että oli pakko avautua. Koiraa ei todellakaan saa kohdella miten sattuu, vaan positiivisella ja lempeällä kasvatuksella. Edes sanaa ei, ei pitäisi käyttää koulutuksessa, koska se jättää koulutuksesta koiralle negatiivisen muistijäljen ja vähentää motivaatiota
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla syy siihen että tekee tai ei tee lapsia. Joku ei vaan halua ja se on hyvä syy. Joku haluaa kuten minä ja se on hyvä syy hankkia. Lapselle on hyväksi olla haluttu.
Toivon että kaikki osaisivat suhtautua asiaan yhtä kypsästi, tuputtamatta omia mielipiteitään ja arvojaan muille. Tämä koskee myös niitä veloja, jotka haukkuvat lapsia halunneita aivottomiksi pentutehtailijoiksi ja avoimen vihamielisesti kommentoivat/käyttäytyvät lapsia kohtaan, olivat lähipiiriä tai eivät. Jos ei halua olla lasten kanssa tekemisissä, niin lähtee paikalta. Okei, vaikkapa lentokoneessa sitä ei voi helposti tehdä, mutta vappujuhlat, missä on lapsia mukana, voi välttää. Kaikki velat eivät kategorisesti ja periaatteesta vihaa lapsia, osan mielestä he ovat ihan hauskoja ja tykkäävät heidän seurastaan. Itse olen tämmöinen vela ja ehkä siksi outo.
Lainaamani kirjoittaja on asian ytimessä, live and let live. Hyvä syy on hyvä henkilökohtainen syy ja sitä tulisi kaikkien kunnioittaa, lapsellisten ja lapsettomien.Olen samaa mieltä siitä, että kenenkään velan ei tule kommentoida asiattomasti lapsia hankkineita tai olla lapsille vihamielinen, mutta en ihan allekirjoita tuota että velan pitää vaan olla kaikista menoista pois ja välttää kaikki juhlat missä on lapsia, jos ei niitä siedä. Siinä katkeaa nopeasti suhteet kavereihin tai sisaruksiin joilla on lapsia ja lapsellistenkin pitäisi ehkä joskus miettiä, että olisiko mahdollista tavata kaveria ilman lapsia tai järkätä myös sellaisia juttuja sinne vappujuhliin, jotka mahdollistaa sekä aikuisille että lapsille mahdollisuuden olla astumatta koko ajan toistensa varpaille.
Minusta olisi ihan hyvä malli, että me velat juhlimme keskenämme ja perheelliset keskenään.
Toki, mutta onko ne tarinat missä kaverit häviää lapsiarkeen ja lakkaa pitämästä yhteyttä niin mukavia? Tai että sisaruksia ei voi tavata ihan vaan aikuisten kesken? Toki lapsi tarvitsee vanhempiaan, mutta ei vanhemman nyt sentään tarvitse elää 24/7 lasta varten ja unohtaa, että hänellä oli elämässä muitakin ihmisiä. Lasta voi hoitaa muutaman tunnin joku muukin kuin oma äiti tai isä. Sitä vanhempana voi olla vähän yksinäinen, kun pesä on lapsista tyhjä ja ystävät on vuosia sitten karisseet, kun lapsesta ei pystynyt ikinä irtautumaan ja kaverit ei joka kerta jaksaneet tavata niin, että jälkikasvu on matkassa mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vajaa kolmekymppinen nainen, eikä minulla tai kumppanillani ole lapsihaaveita. Pidän sisarusteni lapsista ja olen työskennellytkin lasten kanssa. Ennen alanvaihtoa työskentelin erityislapsiperheiden parissa, joissa lapsilla oli mm. vaikeita käytöshäiriöitä, nepsy-oireita. Tässä työssä kaikki ns "ruusunpunaiset" kuvat lapsiperhearjesta karisivat, joka on yksi syy siihen, miksi en halua omia lapsia. Tiedostan, että voisin saada itsekin erityislapsen ja arki voi olla äärimmäisen rankkaa. Nykyinen työni on toisella alalla, mutta en usko että työn ohessa jaksaisin pyörittää lapsiperhearkea työn ohella. Voin tämänhetkisessä työssäni hyvin ja jaksan töiden jälkeen harrastaa koirien kanssa ja viikonloppuna voin levätä ja aidosti palautua työstäni. Tienaan mukavasti ja voin panostaa itseeni, mieheeni ja esimerkiksi vaikka sitten kummilapsiini ja sisarusten lapsiini, joita tapaan kumminkin säännöllisesti.
Kylläpä nuo lapselliset ovat sitten niin kateellisia lapsettomille....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono suhde vanhempiin, äiti on aina käyttäytynyt kun mikäkin marttyyri, niin ei oo koskaan syntynyt tunne että haluaisin olla äiti lapselle. Rakastan lapsia, mutta vanhemmuus ei houkuttele millään lailla. En tiiä mitä vanhemmat sanoo kun ei olla puhuttu vuosiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en jaksa koirien seuraa, koska pidän syvällistä keskusteluista, joita koira ei luonnollisesti pysty käymään. Pystyn kuitenkin ymmärtämään, että joku toinen haluaa koiran tai viihtyy pelkästään yksikseen.
Eihän sitä tarvitsekaan valita seuraansa koiran ja ihmisen väliltä, ei ne ole toisiaan poissulkevia :DDD . Mistä ihmeestä tämmöinen aivopieru sulle tuli?
Ja aiemminhan verrattiin koiran ja LAPSEN seuraa keskenään. Kerrohan miten syvällisiä keskusteluja olet käynyt pikkulasten kanssa? Odotan vastausta mielenkiinnolla ;)
Koira sentään ymmärtää mitä sille sanotaan ja tottelee jos sitä on koulutettu - toisin kuin pikkulapsi.
Kuten sanottua, niin koira sopii monelle aivan mainiosti elämänsisällöksi, kun ovat sen verran simppeleitä otuksia.
Veikkaan että aika monella vanhemmallakin on joskus se tunne, että olisipa lapsi sellainen simppeli otus joka kerrankin tekisi niin kuin pyydetään. Tuskin kenenkään elämä siitä rikastuu, että saa lastensa kanssa vääntää päivisin kättä ihan tavallisista arjen asioista kun lapsen tahto kohtaa vanhemman tahdon. Koiran voi sentään kouluttaa eikä kukaan katso sitä pahalla, lapsia ei nykyään saa edes koulussa ohjata ilman että on rikottu pyhiä ihmisoikeuksia, kun Pirkko-Mikko ei halunnut tehdä niin kuin opettaja pyytää.
Mitä tarkoitat ettei kukaan katso pahalla koiran koulutusta? Kyllä minä ainakin katson pahalla jos koiraan käytetään minkäänlaista väkivaltaa tai pelottelua koulutuksen apukeinona. Katson myös pahalla, sitä että pennut vieroitetaan emostaan ja sisaruksista jo 2 kk ikäisenä, kun luonnossa vieroitusikä olisi vasta 11 kk paikkeilla. Se on oikeasti julmaa. Rescue koirat ymmärrän, pennun hankkimista en. Näin eläinsuojelun näkökulmasta. Ja tosi paljon vastaan tulee haukkuvia koiria, joista näkee ettei ole koulutettu. Sekä aggressiivisia. Anteeksi että meni ohi aiheen, mutta olen nähnyt niin paljon eläinsuojelutyössä koirien kaltoinkohtelu että oli pakko avautua. Koiraa ei todellakaan saa kohdella miten sattuu, vaan positiivisella ja lempeällä kasvatuksella. Edes sanaa ei, ei pitäisi käyttää koulutuksessa, koska se jättää koulutuksesta koiralle negatiivisen muistijäljen ja vähentää motivaatiota
En nyt sentään tarkoittanut, että koiraa koulutetaan fyysisellä väkivallalla tai sille huutamalla tai muuten ehdollistamalla negatiivisen kautta. Kyllä koiran voi kouluttaa rääkkäämättäkin. Tarkoitin, että yleisesti ei paheksuta jos ihminen kouluttaa koiraansa ja se oppii istumaan käskystä ja tekemään muita ihmisen ja koiran yhteiselon kannalta järkeviä asioita ja koira käyttäytyy pääosin nätisti kotona ja lenkillä. Koira useimmiten tekee jatkossa niin kuin pyydetään, kun on tempun kerran oppinut. Lapsen kanssa sitä "temppua" (hampaiden pesu aamuin illoin, nukkuma-ajat, kotiintuloajat, läksyt, säähän sopivat vaatteet, you name it) joutuu joskus opettelemaan vuosikaudet ja silti tarvitaan uhkailua ja lahjontaa ja loputtomasti toistoa, jos lapsi vaan ei halua tehdä niin kuin aikuinen sanoo vaikka itsekin tietää, että pitäisi. Toki lapset ja koirat on yksilöitä, mutta väitän että yhden lapsen kasvatus on sellainen työmaa että samalla vaivalla menisi kennelin verran koiria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat keskimäärin aivan hirveitä. Voisin harkita lastenhankintaa, jos elettäisiin vielä vaikka 90-luvulla, jolloin opettajilla oli vielä jonkinlaista auktoriteettia ja kuri ja työskentelyrauha säilyi luokassa. En haluaisi kasvattaa lapsia, kun olisi pakko hankkia älypuhelin jo 7-vuotiaalle "sillä kaikkilla muillakin on", ja katsoa sivusta sitä vuorokauden ympäri jatkuvaa tiktokkailua, snäppäilyä ja mitä niitä nyt onkaan. Nyky-yhteiskunta kasvattaa lapsista empatiakyvyttömiä narsisteja, ja suurimmalla osalla on jokin persoonallisuushäiriö. Valitsen mielummin vapauden ja nykyisen upean parisuhteeni ilman lapsia.
Syinä pääasiassa teini-iässä alkaneet voimakkaat masennuskaudet, kyvyttömyys sitoutua ja se, etten nyt vielä 41-vuotiaanakaan tunne itseäni riittävän kypsäksi äidiksi.
Minä taas miehenä olen tänne kirjoittaneille (vapaaehtoisesti)lapsettomille naisille kateellinen siitä, kun pystytte suhtautumaan asiaan noin mutkattomasti. Olette sujut asian kanssa. Itse olisin lapsia halunnut ja perheen, mutta en onnistunut ja kyllä harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee mieli kysyä muuten, että mitä te lapsettomat teette täällä vauva-palstalla? Eikö jo pelkästä vauva-sanasta tule puistatuksia?
Haista nyt jo pikä paska säälitttävine aivopieruinesi.
En lähde haistatteluun, mutta aihe vapaalla on paljon keskusteluita, jotka eivät liity vauvoihin tai lapsiin. Tämä on aika suosittu keskustelupalsta, onhan täällä miehiäkin tekemässä aloituksia armeijasta tai pariutumisen vaikeudesta. Salkkareita tai muita ilmiöitä käsittelevät keskustelut eivät liity vauvoihin. Tämän ketjun aloituksessa oli kysymys naisille, jotka eivät halua lapsia. Kuka siihen saa vastata?
Kait siihen miehetkin saa vastata?? entäs sitten jos on tehnyt sukupuolen vaihdoksen? Ei ole miehiä eikä naisia, on henkilöitä!!
Miehetkin saavat vastata, transihmiset saavat vastata, lapsia halunneet ja tehneet saavat vastata. Aloituksen kysymys on naisille (tai naiseksi identifioivaksi) jotka eivät ole halunneet lapsia. Ja aloituksessa kysytään syitä siihen, miksi ei ole halunnut lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.
Tan takia pyysin suunnitellun sektion. Synnytin kylla ulkomailla ja kokemus oli erittain positiivinen.
Nainen joka vihaa lapsia ei voi olla ihan terve. Ottaisin mielummin 10 lapsen yh-äidin kuin ensiksi mainitun🤢
Alue: Aihe vapaa
Sinähän kuulostat rakastavalta, ja fiksulta äiti hahmoksi. Millainen kielenkäyttö sulla on lastesi kanssa. Lisäksi miksi tulit tähän ketjuun tappelemaan, kun ei sulta kysytty mitään. Vedä henkeä ja kerää leegoja lattialta.