Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä niin. Lapseton ei ikinä kasva ihmisenä täyteen mittaansa, vaan jää oman navan ympärille pyöriskelemään. Se on vain totuus. Mikään ei opeta niin paljon kuin vanhemmuus. 

Onko tuttavapiirissäsi ketään esimerkiksi lastensuojelussa työskentelevää? Häneltä voisi tulla vähän erilaista näkökulmaa väitteeseesi.

Mikään elämänkokemus sinänsä ei kasvata ketään. Jos ihmiseltä puuttuu itsereflektiotaitoja, itsetuntemusta sekä aitoa halua kehittyä, ei kasvua voi tapahtua. Mielestäni on lisäksi arveluttavaa sysätä oma henkinen kasvu lapsen vastuulle. Ihmisen pitäisi olla jo monin tavoin henkisesti aikuistunut ennen vanhemmaksi ryhtymistä. Lapsen tasolla oleva ei voi olla vanhempi lapselle.

 

Turha siirrellä maalitolppia. Lapsettomalla kun ei ole edes mahdollisuutta kasvaa ihmisenä, joten kommenttisi on nollakommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä niin. Lapseton ei ikinä kasva ihmisenä täyteen mittaansa, vaan jää oman navan ympärille pyöriskelemään. Se on vain totuus. Mikään ei opeta niin paljon kuin vanhemmuus. 

Onko tuttavapiirissäsi ketään esimerkiksi lastensuojelussa työskentelevää? Häneltä voisi tulla vähän erilaista näkökulmaa väitteeseesi.

Mikään elämänkokemus sinänsä ei kasvata ketään. Jos ihmiseltä puuttuu itsereflektiotaitoja, itsetuntemusta sekä aitoa halua kehittyä, ei kasvua voi tapahtua. Mielestäni on lisäksi arveluttavaa sysätä oma henkinen kasvu lapsen vastuulle. Ihmisen pitäisi olla jo monin tavoin henkisesti aikuistunut ennen vanhemmaksi ryhtymistä. Lapsen tasolla oleva ei voi olla vanhempi lapselle.

 

Turha siirrellä maalitolppia. Lapsettomalla kun ei ole edes mahdollisuutta ka

Pelkkä koneistettu kohtu ei ole lukutaitoinen, kohtuutonta odottaa siltä muuta kuin sokeaa mekaanista sarjatuotantoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä niin. Lapseton ei ikinä kasva ihmisenä täyteen mittaansa, vaan jää oman navan ympärille pyöriskelemään. Se on vain totuus. Mikään ei opeta niin paljon kuin vanhemmuus. 

Onko tuttavapiirissäsi ketään esimerkiksi lastensuojelussa työskentelevää? Häneltä voisi tulla vähän erilaista näkökulmaa väitteeseesi.

Mikään elämänkokemus sinänsä ei kasvata ketään. Jos ihmiseltä puuttuu itsereflektiotaitoja, itsetuntemusta sekä aitoa halua kehittyä, ei kasvua voi tapahtua. Mielestäni on lisäksi arveluttavaa sysätä oma henkinen kasvu lapsen vastuulle. Ihmisen pitäisi olla jo monin tavoin henkisesti aikuistunut ennen vanhemmaksi ryhtymistä. Lapsen tasolla oleva ei voi olla vanhempi lapselle.

 

Turha siirrellä maalitolppia. Lapsettomalla kun ei ole edes mahdollisuutta ka

Joku heittää argumentin, joka vesittää aivopierusi -> "WÄÄ!TÄMÄ ON MAALITOLPPIENSIIRTELYÄ" :D . Yritä nyt edes. 

Kenen äiti on koneistettu kohtu? Vai puhutko isoäidistäsi? Haluatko kertoa siitä lisää?

Vierailija kirjoitti:

Kenen äiti on koneistettu kohtu? Vai puhutko isoäidistäsi? Haluatko kertoa siitä lisää?

Kerrot ihan itse kaiken olennaisen itsestäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Niinpä niin. Lapseton ei ikinä kasva ihmisenä täyteen mittaansa, vaan jää oman navan ympärille pyöriskelemään. Se on vain totuus. Mikään ei opeta niin paljon kuin vanhemmuus. 

Tässä näemme hienon esimerkin siitä, miten lapsien saaminen on jollekulle kasvattanut empatiaa ja laajentanut näkökulmaa niin että. Ei yhtään enää pyöri ajattelu oman elämän lähtökohdissa ja omassa elämäntavassa, ei. Mutta lapsettomat on niitä naiivisti omaan napaansa tuijottavia :D Ehkä juuri sinulta on puuttunut kyky tai olosuhteet kasvaa hyvään aikuisuuteen muuten kuin lasten kautta, mutta meitä on paljon, jotka ovat löytäneet kasvuunsa muut polut.

En tiedä, millaiseksi lasten myötä muka kasvaisin, mitä elämä ei ole mulle jo opettanut, mutta eiköhän tämä kasvu mulle ihan riitä. Tavoitteeni ei ole kasvaa vastoinkäymisten kautta.

Ja ennen kuin vedät koko purkillisen säilykeherneitä sieraimeen, niin kyllä, lapsen saaminen olisi vastoinkäyminen MINULLE. Monelle muulle se on elämän suurin onni, ja heille toivonkin kaikkien perhehaaveiden täyttymistä. 

Kato sellaista on kun EI tuijota omaan napaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä niin. Lapseton ei ikinä kasva ihmisenä täyteen mittaansa, vaan jää oman navan ympärille pyöriskelemään. Se on vain totuus. Mikään ei opeta niin paljon kuin vanhemmuus. 

Onko tuttavapiirissäsi ketään esimerkiksi lastensuojelussa työskentelevää? Häneltä voisi tulla vähän erilaista näkökulmaa väitteeseesi.

Mikään elämänkokemus sinänsä ei kasvata ketään. Jos ihmiseltä puuttuu itsereflektiotaitoja, itsetuntemusta sekä aitoa halua kehittyä, ei kasvua voi tapahtua. Mielestäni on lisäksi arveluttavaa sysätä oma henkinen kasvu lapsen vastuulle. Ihmisen pitäisi olla jo monin tavoin henkisesti aikuistunut ennen vanhemmaksi ryhtymistä. Lapsen tasolla oleva ei voi olla vanhempi lapselle.

 

Turha siirrellä maalitolppia. Lapsettomalla kun ei ole edes mahdollisuutta ka

Onko sinulla hahmotushäiriö lukihäiriön lisäksi? Tässä ketjussa maalitolpat ovat vapaaehtoisessa lapsettomuudessa.

Kukas niitä yrittää tuulimyllyjä vastaan taistellen ei pelkästään siirtää vaan suorastaan jyrätä, tuhota ja jopa varastaa?

En ymmärrä, miksi lapsettomia niin pirusti kiinnostaa velojen vanhuus tai elämänlaatu ylipäätään. Ei meitäkään kiinnosta teidän lisääntymisratkaisut. Yrittäkää lapsia, jos niitä haluatte, ja toivottavasti onnistuu. Ja onhan se hyvä, että ajattelette sen olevan parasta maailmassa! Mutta mitä se teitä kutittelee, jos joku ei halua samaa? Jos joku vela sitten itkee yksinäisyyttään ysikymppisenä, niin se on hänen murheensa, ei sinun. Elä omaa elämää, nauti omista valinnoistasi ja anna muiden elää ilman moitteita ja jatkuvaa paheksuntaa. Minun lapsettomuuteni ei ole sinulta pois.

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta. Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Naisia vaivaa yksinäisyys kun vanhuus tulee. Ilman lapsia nainen kokee yksinäisyyden lisäksi turhautuneisuutta ym. Nainen ilman lapsia on surullinen tapaus. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsellisen lapsivihan takia.

Vierailija kirjoitti:

 

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta. Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Naisia vaivaa yksinäisyys kun vanhuus tulee. Ilman lapsia nainen kokee yksinäisyyden lisäksi turhautuneisuutta ym. Nainen ilman lapsia on surullinen tapaus. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsellisen lapsivihan takia.

Itsehän en siis vihaa lapsia. Olen toiminut aktiivisesti lasten parissa niin yhdistyksissä kuin vapaaehtoisena. Pidän lapsista. En vain halua olla kenenkään vanhempi - en vauvan, taaperon, koululaisen, teinin enkä aikuisenkaan: En tahdo rakastaa pyyteettömästi enkä tulla rakastetuksi pyyteetömästi. Aika paljon olen perheen lasten eteen tehnyt, niin henkisesti, emotionaalisesti kuin taloudellisestikin, ja olen ollut iloinen että olen voinut auttaa.

Mutta ei, omia en halua. Meinaatko tosiaan, että minun pitäisi vasten tahtoani yrittää saada lapsia siltä varalta, että elän vanhaksi ja tarvitsen sitten seuraa ja yhteenkuuluvuutta? Ihan käsittämättömän hullunkurinen ajatus. Mitä jos en elä vanhaksi? Luovuin onnellisesta elämästäni siltä varalta että elän. Loin ihmisen vastoin omaa tahtoani ja nyt minun vastuullani on tarjota hänelle hyvä elämä, tuli mitä tuli? 

Ymmärrä nyt, että toive lapsesta ei keneenkään syty vaikka kuinka jankkaisi yksinäisestä vanhuudesta. Olisi maailman itsekkäin teko luoda uutta elämää vain siksi, että ei kestä ajatusta vanhuudesta ilman lasta.

Suomi on liian persemaa kasvattaa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

 

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta. Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Naisia vaivaa yksinäisyys kun vanhuus tulee. Ilman lapsia nainen kokee yksinäisyyden lisäksi turhautuneisuutta ym. Nainen ilman lapsia on surullinen tapaus. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsellisen lapsivihan takia.

"Elämän tärkein ihmissuhde" - varmasti, jos kaikki menee hyvin, ja erityisesti, jos on halunnut vanhemmaksi.

"Yhteisen elämän kokemusta" - usein, joo, mutta ei aina. Ei kannattaisi tuudittautua siihen ajatukseen, että välit ovat automaattisesti läheiset ja molemmin puolin riittää rakkautta. Jos teillä on se kokemus, niin aivan mahtava homma! Kaikilla ei ole niin hienosti.

"Suhde on koko elämän mittainen" - no, joo, usein on. Ja osalla sitten käydään sitä yksinäistä ja katkeraa mummoa pitkin hampain katsomassa, kun muuten tulee syyllistystä. Ja osalla on välit selvästi sanottu irti.

"Suhde koiraan tai poikaystävään ei korvaa" - ei ole tarkoituskaan. Minulla on aviopuoliso, koska olen halunnut aviopuolison, ja kissa, koska olen halunnut kissan. Kumpaakaan en ole elämääni ottanut korvaamaan puuttuvaa lasta. En halua lasta, miksi haluaisin siis jotain vastaavaa suhdetta jonkun toisen kanssa?



"Surullinen tapaus" - on mahdollista, että minua joskus surettaa. Nyt ei sureta. Elän onnellista elämää, teen töitä ja harrastan, teen paljon vapaaehtoistyötä. En aio muuttaa mitään vain siksi, että sinä olet varma, että minä teen virheen. Se ei olisi reilua minulle, ei puolisolle eikä todellakaan sille lapselle.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi lapsettomia niin pirusti kiinnostaa velojen vanhuus tai elämänlaatu ylipäätään. Ei meitäkään kiinnosta teidän lisääntymisratkaisut. Yrittäkää lapsia, jos niitä haluatte, ja toivottavasti onnistuu. Ja onhan se hyvä, että ajattelette sen olevan parasta maailmassa! Mutta mitä se teitä kutittelee, jos joku ei halua samaa? Jos joku vela sitten itkee yksinäisyyttään ysikymppisenä, niin se on hänen murheensa, ei sinun. Elä omaa elämää, nauti omista valinnoistasi ja anna muiden elää ilman moitteita ja jatkuvaa paheksuntaa. Minun lapsettomuuteni ei ole sinulta pois.

Tarkoitit varmaan lapsellisia, koska lapselliset eivät kestä omaa onnettomuuttaan ja haluavat kostaa sen veloillekin.

Lapsettomat aidosti onnellisina elävät omaa elämäänsä ja antavat muidenkin elää ja tässä näkyy ero tosielämässä.

Pakko kommentoida, että olen perheellinen mutta parhaat ystäväni ovat veloja. Syy? He ovat paljon hauskempaa ja älyllisempää seuraa kuin perheelliset, joita tunnen. On suorastaan nautinto olla velan seurassa. En ikinä puhu lapsistani, ellei heidän kuulumisia erikseen kysytä.

Jatkakaa, tätä on hauska seurata, miten moni elämänsä menettänyt raivoäityli vetää herneen nenään toisen valinnoista. Onneksi perheellinen voi olla monella tavalla. Ite en koskaan heittänyt elämääni hukkaan lasten takia, kuten moni on näköjään tehnyt. Nautin lapsistani, mutta elämässä on muutakin sisältöä.

Vierailija kirjoitti:

 

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta. Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Naisia vaivaa yksinäisyys kun vanhuus tulee. Ilman lapsia nainen kokee yksinäisyyden lisäksi turhautuneisuutta ym. Nainen ilman lapsia on surullinen tapaus. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsellisen lapsivihan takia.

Tämä ei edelleenkään toimi perusteluna sille, miksi minun lapsettomuuteni on sinun ongelmasi. 

 Netissä kirjoittava vela on sinulle täysin tuntematon henkilö, jonka elämä ei kietoudu omaasi mitenkään. Voit sanoa, että haluat vain kaikkien parasta ja pelkäät meidän katuvan, mutta tulevaisuuden minun katumiset tai katumattomuudet eivät kosketa sinun elämääsi yhtikäs mitenkään. Sinä elät omaa pikku elämääsi, autuaan tietämättömänä siitä kiristelenkö hampaitani jossain vai en. 

Myös lapsiaan voi katua (varsinkin jos hankkii heitä vain ympäristön paineesta) ja tilastollisesti vapaaehtoisesti lapsettomat ikäihmiset eivät ole yhtään sen onnettomampia. Otan mielummin sen riskin, että kadun lapsettomuutta, kuin että kadun lapsiani. Ensimmäinen vaihtoehto on se ns. pienemmän pahan reitti. 

Täällä ketjussa näkee selvästi että lapsellisuus kaduttaa/katkeroittaa, mutta tarkkaan harkittu lapsettomuus ilahduttaa.

Pakko jakaa tällänen "velatäti pöyristyy" hetki.

Pikaruokalassa 2 max 150 cm urheilullista hyvin puettua pätkäjätkää keskenään syömässä. Ruokaa lentää lattialle, lol. Henkilökunnalle veetuillaan vuorotellen ja sit supatetaan ja kikatetaan toiselle, et "mitä se muija nyt sano". Pöydän ohi kulkevien muiden asiakkaiden perään heitetään aina joku ulkonäkökommentti ääneen, silleen et kohde varmaan kuulee mut ei ehkä usko korviansa. Kaikki ympärillä on "l*skejä" ja maailma pelkkää meemiä.

Mä en tiedä, kumpi olis pahempaa. Se, että oma geenihedelmä käyttäytyis noin, vai se, että tekis fiksun lapsen ja se joutuisi elämään tollasten tyyppien seassa.

Minulla myös neurologinen sairaus. Halusin lapsia. Onneksi sain. Puolisoni valvoi yöt ja minä päivät. Minä sain lapsia vain luomuna, veikkaan että emme olisi koskaan saaneet adoptiona.

Aiheena yhä edelleen vapaaehtoisesti lapsivapaat naiset, jotka eivät halua omia lapsia ja mikseivät halua.

Mun on tosi vaikea ymmärtää, miten jotakin liikuttaa, jos joku ihan anonyymi random viestittelijä tai ylipäätään kukaan muukaan ei hanki lapsia. Mikä siinä on oikein takana? Miten se voi harmittaa yhtään ketään? En ymmärrä.