Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Ei vain hirveästi kiinnosta. Varmaan vaikuttaa myös se, että en tykännyt olla lapsi ja toivoin vanhenevani nopeasti. Oli kauhea elää vanhempien ehdoilla, nyt aikuisena voi onneksi elää omannäköistään elämää. Tähän liittyen tuntuisi kauhealta, että minä olisin lapselle se, joka opettaa asioita, kun tuntuu etten tiedä/ymmärrä itsekään mistään mitään. Eli että lapsi eläisi lapsuutensa minun ehdoillani ja vajavaisella tietotaidolla. En missään nimessä halua, että kenenkään elämä on minun varassani. 

Toisaalta joskus ajattelen, että olisi jotenkin helpompaa jos haluaisi lapsia ja näin sopisi paremmin muottiin. 

Inhoan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä niin. Lapseton ei ikinä kasva ihmisenä täyteen mittaansa, vaan jää oman navan ympärille pyöriskelemään. Se on vain totuus. Mikään ei opeta niin paljon kuin vanhemmuus. 

No sinua ei ole opettanut yhtään. Voimia sulle, joku viha sulla päällä.

Vierailija kirjoitti:

 

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta. Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Naisia vaivaa yksinäisyys kun vanhuus tulee. Ilman lapsia nainen kokee yksinäisyyden lisäksi turhautuneisuutta ym. Nainen ilman lapsia on surullinen tapaus. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsellisen lapsivihan takia.

Suurin osa yksinäisyyttään kipuilevista vanhuksista ovat lapsellisia. Lapset ovat sulla noin 20 vuotta, sen jälkeen perustavat omat perheet, joihin sinä et enää kuulu. Jos yksinäisyyttä haluaa ehkäistä, on panostettava ihmissuhteisiin laajemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ei vain hirveästi kiinnosta. Varmaan vaikuttaa myös se, että en tykännyt olla lapsi ja toivoin vanhenevani nopeasti. Oli kauhea elää vanhempien ehdoilla, nyt aikuisena voi onneksi elää omannäköistään elämää. Tähän liittyen tuntuisi kauhealta, että minä olisin lapselle se, joka opettaa asioita, kun tuntuu etten tiedä/ymmärrä itsekään mistään mitään. Eli että lapsi eläisi lapsuutensa minun ehdoillani ja vajavaisella tietotaidolla. En missään nimessä halua, että kenenkään elämä on minun varassani. 

Toisaalta joskus ajattelen, että olisi jotenkin helpompaa jos haluaisi lapsia ja näin sopisi paremmin muottiin. 

Sama juttu minulla, en tykännyt olla lapsi. Halusin aikuistua nopeasti, jotta saisin vapauden elää omannäköistä elämää ilman, että joku määräilee ja ohjailee oman päänsä mukaan.

Ja en koe olevani hyvä vanhempi. En halua toistaa omien vanhempieni virheitä. 

Vierailija kirjoitti:

 

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta. Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Naisia vaivaa yksinäisyys kun vanhuus tulee. Ilman lapsia nainen kokee yksinäisyyden lisäksi turhautuneisuutta ym. Nainen ilman lapsia on surullinen tapaus. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsellisen lapsivihan takia.

Ei voi katua sellaista mitä ei ole kokenut. Sinulla selvästi on lapsia, ja ajatus niiden menettämisestä tai ilman elämisestä on varmasti kamala. Lapsettomana en osaa yhtään samaistua, kun niitä lapsia ei ole.

Nää ihmiset jotka väittää aina totuutena tätä että lapset on vanhuuden turva. Ikäviä uutisia, näin ei usein ole.  Olen alalla jossa kyllä huomaa ettei niistä lapsista mitään hyötyä ole, elelee omaa elämäänsä ja mummo kitkuttaa ja valittaa yksin. 

Rehellisesti: Mukavuudenhalu. Haluan elää vapaana vastuusta toisesta ihmisestä ja tehdä just niitä asioita silloin kuin haluan. Jää rahaakin enemmän kaikkeen kivaan, lapset tulee kalliiksi.

Maailma on muuttunut, hyvässä ja pahassa, sen näkee näistä viesteistä. 

Mutta onhan se aika oireellista, että niinkin luonnollinen asia kuin lisääntyminen on niin vastenmielistä suurelle osalle nuoria naisia. Sosiologit tutkinevat asiaa myöhemmin, mutta kyllä se niin on et suomalaisuus on vahvasti katoava asia. Kuolemme sukupuuttoon, mutta haittaako se, se on sitten toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Maailma on muuttunut, hyvässä ja pahassa, sen näkee näistä viesteistä. 

Mutta onhan se aika oireellista, että niinkin luonnollinen asia kuin lisääntyminen on niin vastenmielistä suurelle osalle nuoria naisia. Sosiologit tutkinevat asiaa myöhemmin, mutta kyllä se niin on et suomalaisuus on vahvasti katoava asia. Kuolemme sukupuuttoon, mutta haittaako se, se on sitten toinen juttu.

No vastenmielisyydestä en tiedä, mutta se, että lisääntymistä pidetään "luonnollisena" asiana sen ihmeemmin sitä kyseenalaistamatta, se vasta onkin luonnotonta. Niin paljon lasten kärsimystä tässä maailmassa, että olisi suonut vanhempien useamman kerran pohtia "luonnollista" lisääntymistään. Ihminen voi olla hirveä peto omille jälkeläisilleen.

En halua kokea sitä fyysistä kärsimystä enkä niitä mahdollisia elinikäisiä vammoja. En myöskään halua pelata uhkapeliä sen suhteen, että jos tulee vammainen lapsi ja olen sitten loppuelämän omaishoitajana, koska äitihän ei voi hylätä lastaan. Jos olisin mies niin kyllä ehdottomasti haluaisin pistää vaimon paksuksi ja kokea vanhemmuuden, mutta näin naisena miinuspuolelle kerääntyy liikaa verrattuna plussapuoleen.

Harkitsenkin adoptiota tai sijaisvanhemmuutta. Ne ei tosin miestäni kiinnosta.

Olen ollut niin masentunut koko hedelmällisen ikäni, etten ole voinut edes kuvitella kykeneväni huolehtimaan lapsesta. Mieheni ei myöskään halua joutua hoitamaan kaikkea yksin. Siispä odoteltiin josko paranisin, mutta eipä siltä näytä ja siksi lapsettomia. Vanhemmista toinen kuollut ja toinen kiinnostunut lähinnä omista asioistaan joten ei tarvitse onneksi selitellä kenellekään, paitsi ap:lle.

En vaan halua, enkä ole koskaan halunnut. Miksi minun pitäisi millään tavalla perustella sitä kenellekään? Eikä minua kiinnosta, mitä mieltä vanhempani asiasta ovat. Miksi asian pitäisi kuulua heille millään tavalla?

Käytännössä vain voimakkaimmat yksilöt lisääntyy luonnossa.

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä vain voimakkaimmat yksilöt lisääntyy luonnossa.

Ja olosuhteet pitää olla otolliset. Jos isopäistä ja isoleukaista Herra Kihoa ei löydy, niin se oli siinä sitten. Tärkeää lisääntymiselle on että nainen on kiihottuneessa tilassa. Silloin mahdollisuudet onnistua on lähellä. Sen jälkeen pitää varoa ehkäisyjä ja odottaa mitä mieltä sukupuolisolut on naisen sisällä. Enemistö alkioista abortoituu, koska nykyään on niin heikkoja yksilöitä. Siittöt ovat vaurioituneet saasteista ja myös munasoluissa on paljon vikaa.

Vain voimakkaimmat lisääntyy ja ne olosuhteet pitää olla hyvät paritteluun. Minä olen onnistunut viidesti.

Norjassa löytyy lapsi ja kaksi on Ruotsissa. Suomessa on kolme ja heille olen varsinaisesti isä. Vain voimakkaimmat menestyy elämän taistelussa. Norjassa ja Ruotsissa poukkoilee muutama isoleukainen ja iso-otsainen nuori aikuinen, jotka muistuttaa minua ulkoisesti. Onnea heille ja toivotaan että lisääntyvät ja täyttävät maan hurmaavalla olemuksellaan.

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä vain voimakkaimmat yksilöt lisääntyy luonnossa.

Joo, just siltä vaikuttaa kun tutkailee, että mikä porukka se suomalaisista lisääntyy eniten. Nämä monilapsiset ja moniongelmaiset. Oikea yhteiskunnan selkäranka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä vain voimakkaimmat yksilöt lisääntyy luonnossa.

Ja olosuhteet pitää olla otolliset. Jos isopäistä ja isoleukaista Herra Kihoa ei löydy, niin se oli siinä sitten. Tärkeää lisääntymiselle on että nainen on kiihottuneessa tilassa. Silloin mahdollisuudet onnistua on lähellä. Sen jälkeen pitää varoa ehkäisyjä ja odottaa mitä mieltä sukupuolisolut on naisen sisällä. Enemistö alkioista abortoituu, koska nykyään on niin heikkoja yksilöitä. Siittöt ovat vaurioituneet saasteista ja myös munasoluissa on paljon vikaa.

Vain voimakkaimmat lisääntyy ja ne olosuhteet pitää olla hyvät paritteluun. Minä olen onnistunut viidesti.

Norjassa löytyy lapsi ja kaksi on Ruotsissa. Suomessa on kolme ja heille olen varsinaisesti isä. Vain voimakkaimmat menestyy elämän taistelussa. Norjassa ja Ruotsissa poukkoilee muutama isoleukainen ja iso-otsainen nuori a

Olet siis _miehenä ja isänä_ onnistunut viidesti olemaan _vapaaehtoisesti lapseton nainen, joka valitsee velaelämän_?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä vain voimakkaimmat yksilöt lisääntyy luonnossa.

Joo, just siltä vaikuttaa kun tutkailee, että mikä porukka se suomalaisista lisääntyy eniten. Nämä monilapsiset ja moniongelmaiset. Oikea yhteiskunnan selkäranka. 

Kyllä. He selviävät tulevaisuuteen koska ovat moniongelmaisia, kuka muu voisi ratkaista monia ongelmia kuin ne joilla on niitä jo syntyjään? Me olemme heidän kanssaan sitä sakkia joka selviytyi sotien jälkeenkin. Ehdotonta a-luokkaa. Jos he lisääntyvät, niin mahdollisuudet selvitä on suuremmat kuin niillä jotka ei lisäänny.

Ne moniongelmat on todellisuudessa voima. Rahvaissa on aina ollut se villiys ja ongelmat. He ovat kesyttämättömät rikkaruohot. Heitä ei pystytä kitkemään tai hillitsemään mitenkään.