Lue keskustelun säännöt.
Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5302)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hankkiutua psykiatrille jos lapsen itku on pahinta mitä tiedät. Todennäköisesti hormoneista lähtien kroppasi on melko sekaisin, puhumattakaan henkisestä tilastasi, hoivavietti, empatiakyky jne ei toimi jne. Saatat olla sosiopaatti myös. Voit selvästi pahoin.
Perusteeton umpitollon umpityperä väite. En halua katsella / "nauttia" esim. huumenistienkään seurasta -> vältän sen.
= Ei tarvetta tuhlata omaa tai psykiatrien aikaa. En pidä typeristä normi-ihmisistäkään = vältän enkä mene psykiatrille.
Kaikilla on/olisi ollut mahdollisuus olla ja pysyä velana, mutta kun on valinnut lapsellisuuden, sen kanssa on elettävä. Jos ottaa niin koville että pitää yrittää veloja pakkokäännyttää niin silloin sitten kannattaakin harkita sitä hoitoon hakeutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 37 vuotias nainen enkä ole eläissäni halunnut lapsia. Siitä saakka kun olen tällaisia asioita alkanut miettimään, n. 12 vuotiaana ehkä niin olen tiennyt etten lapsia halua. Eikä mielipide ole siitä muuttunut muutakuin korkeintaan entistä lapsivastaisemmaksi.
Suurin syy on että inhoan lapsia. Toinen syy on että tällaiseen maailmaan ei pitäisi kenekään hankkia lapsia ja kolmas syy ettei miehistä ole mihinkään enkä yksinhuoltajaksi rupeaisi vaikka maksettaisi.
Vastaan kyselijöille suoraan etten voi sietää lapsia. Vanhempani ovat hyvin pettyneitä koska olen ainoa lapsi ja he haluavat valtavasti lapsenlapsia, mutta en ole täällä heidän toiveitaan toteuttamassa.
Kaikki joiden perustelu on etteivät voi sietää lapsia ovat hakoteillä. Oma lapsi on eri asia.
Kaikki kunnia teidän syillenne olla hankkimatta lapsia. Se on teidän oikeutenne. Nauttikaa siitä, että olette voineet päättää asian itsenäisesti ja elää päätöksenne seurausten kanssa. Arvostan.
Minulla on lapsia. Ja paljon lapsenlapsia. Varsinkin lasten kanssa oli välillä rasittavaa ja vaikeaa, kun olivat pieniä ja jopa heidän keski-ikäänsä asti. Paljon pettymystä, turhaumaa, suuttumusta... Myös suurta iloa.
Mutta lastenlapset, kiitos heistä. He vasta ovatkin elämän eliksiiriä! Eikä mitään murheita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kunnia teidän syillenne olla hankkimatta lapsia. Se on teidän oikeutenne. Nauttikaa siitä, että olette voineet päättää asian itsenäisesti ja elää päätöksenne seurausten kanssa. Arvostan.
Minulla on lapsia. Ja paljon lapsenlapsia. Varsinkin lasten kanssa oli välillä rasittavaa ja vaikeaa, kun olivat pieniä ja jopa heidän keski-ikäänsä asti. Paljon pettymystä, turhaumaa, suuttumusta... Myös suurta iloa.
Mutta lastenlapset, kiitos heistä. He vasta ovatkin elämän eliksiiriä! Eikä mitään murheita!
Ymmärrän. Isovanhempi voisin minäkin haluta olla, mutta sitä varten pitäisi vähintään 18v olla ensin ihan vaan vanhempi...Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki joiden perustelu on etteivät voi sietää lapsia ovat hakoteillä. Oma lapsi on eri asia.
Niin ne sanoo, mutta entäs jos ei siedäkään omaa lastaan? Mihin sen voi palauttaa? Riski siihen, että ollaan sekä oman että lapsensa elämän on ihan liian suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki joiden perustelu on etteivät voi sietää lapsia ovat hakoteillä. Oma lapsi on eri asia.
Niin ne sanoo, mutta entäs jos ei siedäkään omaa lastaan? Mihin sen voi palauttaa? Riski siihen, että ollaan sekä oman että lapsensa elämän on ihan liian suuri.
Tätä minäkin pelkään. Oma äitini VIHASI minua, tunsin sen selvästi ja kyllä tuo huusikin, että tuhoaa tulevaisuuteni ja siihen kyllä ihan todella pyrki.
Myöhemmin olen tavannut useita henkilöitä, joilla vanhempi on selkeästi vihannut heitä, mm. kiusannut sisarusten kanssa ja sama jatkuu jälkikasvun ollessa aikuinen. Taitaa olla yllättävän yleistä tällainen, että jotkut vanhemmat vihaavat lastaan ja pyrkivät ihan tietoisesti tuhoamaan tämän elämän. On kuitenkin tabu, josta ei puhuta.
Se vielä voidaan myöntää, että yksi lapsista on kaikista rakkain, mutta oman "hyvän ihmisen" imagon särkymisen pelosta ei voida myöntää, ettei pidä tai suorastaan vihaa jotain lastaan. Vaikka eihän sille mitään voi, jos henkilökemiat lapsen kanssa eivät sovi yksiin. Ei se ole kenenkään syy. Mutta vajukimmat tällaisessa tapauksessa alkavat sitten terrorisoimaan ja tuhoamaan omaa lastaan, fiksummat yrittävät peittää tunteensa ja kykenevät kuitenkin kohtelemaan tätäkin ei-niin-rakasta lastaan asiallisesti.
Mutta tätä pelkään, mitä jos saisin lapsen, josta en yhtään pidä tai jota vihaan. Ei voi palauttaa mihinkään. Kun itsellänikin on tällaisesta omakohtaista kokemusta vihattuna lapsena olemisesta. Parempi ettei ota riskiä loppuelämän pilallemenemisestä ja jättää lapset tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki joiden perustelu on etteivät voi sietää lapsia ovat hakoteillä. Oma lapsi on eri asia.
Oletko vajaaälyinen kun ei millään mene jakeluun? Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Kun en halua omia lapsia niin en halua omia lapsia ja siihen on syynä se että en halua omia lapsia ja siksi olen vela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kunnia teidän syillenne olla hankkimatta lapsia. Se on teidän oikeutenne. Nauttikaa siitä, että olette voineet päättää asian itsenäisesti ja elää päätöksenne seurausten kanssa. Arvostan.
Minulla on lapsia. Ja paljon lapsenlapsia. Varsinkin lasten kanssa oli välillä rasittavaa ja vaikeaa, kun olivat pieniä ja jopa heidän keski-ikäänsä asti. Paljon pettymystä, turhaumaa, suuttumusta... Myös suurta iloa.
Mutta lastenlapset, kiitos heistä. He vasta ovatkin elämän eliksiiriä! Eikä mitään murheita!
Sinunkaan lupaasi ei tarvita. Eikö niitä ihanaa lapset ihanaa -ketjuja (joissa ei tungettele veloja) tosiaan mistään löydy?
Ymmärrän oikein hyvin niitä naisia, jotka eivät halua lapsia. Ryssyköiden vuoksi meillä tulee olemaan huono tulevaisuus. Kuka on niin vastuuntunnoton, että tekee lapsia tänne kärsimään? Meillä on nyt vellipersehallitus, joka ei saa mitään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua lapsia, siinä on syytä tarpeeksi. Pidän lapsista noin niin ku yleensä, silloin kun eivät ole mun omiani. Eli ei tarvitse olla heidän kanssaan joka päivä yötäpäivää. Ahdistaa ajatuskin siitä, että olisin vastuussa lapsesta, vaikka toisaalta uskonkin että olisin hyvä äiti. Mutta eii, ei vaan oo mun juttuni.
Vanhempiani ei haittaa, eivät oo koskaan sanoneet mitään sinne päinkään viittaavaa ja ovat tienneet jo vuosia/aina että multa ei lapsenlapsia tule. Toki asia vois olla toisin jos mulla ei ois useita sisaruksia joista jokaisella on lapsi tai useampi.. :D Mutta ei se sittenkään ois minun ongelmani jos jokainen meistä ois päättänyt jäädä lapsettomaksi. Semmosta sattuu.
Niinpä niin. Lapseton ei ikinä kasva ihmisenä täyteen mittaansa, vaan jää oman navan ympärille pyöriskelemään. Se on vain totuus. Mikään ei opeta niin paljon kuin vanhemmuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki miehet joista olisi ainesta lapseni isäksi, ovat varattuja. Vapaana on vain persureppanoita jotka eivät pärjää itsensä, saati lasten kanssa. Olen mieluummin olman lasta.
En ole koskaan halunnut lasta. Lisäksi minulla on hyperakusia ja siksi lasten itkemisen, kiljumisen tai kirkumisen äänet aiheuttavat minulle fyysisesti pahan olon. Koviin/häiritseviin ääniin ei vain siedäty, jos on hyperakusia.
Jos minulla olisi lapsia, istuisin päivät pitkät Peltorit päässä.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin. Lapseton ei ikinä kasva ihmisenä täyteen mittaansa, vaan jää oman navan ympärille pyöriskelemään. Se on vain totuus. Mikään ei opeta niin paljon kuin vanhemmuus.
Kivaa projisointia, hermanni. Kadutko omia valintojasi, vai mistä kenkä puristaa?
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin. Lapseton ei ikinä kasva ihmisenä täyteen mittaansa, vaan jää oman navan ympärille pyöriskelemään. Se on vain totuus. Mikään ei opeta niin paljon kuin vanhemmuus.
Ei se sinullekaan ole opettanut edes lukutaitoa, saati alkeellisiakaan käytöstapoja/kunnioitusta muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin. Lapseton ei ikinä kasva ihmisenä täyteen mittaansa, vaan jää oman navan ympärille pyöriskelemään. Se on vain totuus. Mikään ei opeta niin paljon kuin vanhemmuus.
Onko tuttavapiirissäsi ketään esimerkiksi lastensuojelussa työskentelevää? Häneltä voisi tulla vähän erilaista näkökulmaa väitteeseesi.
Mikään elämänkokemus sinänsä ei kasvata ketään. Jos ihmiseltä puuttuu itsereflektiotaitoja, itsetuntemusta sekä aitoa halua kehittyä, ei kasvua voi tapahtua. Mielestäni on lisäksi arveluttavaa sysätä oma henkinen kasvu lapsen vastuulle. Ihmisen pitäisi olla jo monin tavoin henkisesti aikuistunut ennen vanhemmaksi ryhtymistä. Lapsen tasolla oleva ei voi olla vanhempi lapselle.
En voi allekirjoittaa ajatusta, että kaikki lapsettomat ovat bilettämistä ja matkailua harrastavia ikiteinejä. Minä ja puolisoni olemme hyvin omaa rauhaa rakastavia ja tämä onkin osaltaan syy, miksi lapsiperhearki ei houkuttele yhtään meluisuudessaan. Leikkipuistot, lastenjuhlat, harrastuskerhot jne ovat meille kauhistus kaoottisuudessaan. Haaveilemme ennemminkin maaseudun rauhaan muuttamisesta, missä voisi liikkua luonnossa ja hoitaa eläimiä. Toisinaan matkustelemme, mutta lähinnä kotimaassa tai Euroopassa. Vähemmän tämä kuitenkin kuluttaa, kuin sulloa nelihenkinen perhe lentokoneeseen ja lentää Thaimaahan.
Olen töissä naisvaltaisella alalla ja suurin osa kollegoistani ovat äitejä tai isoäitejä. Vanhemmista kollegoista heitä, joilla ei ole lapsia, ei erota elintavoista tai asenteesta mitenkään, - lapsettomuus tulee ilmi vain jos aiheesta on puhetta. Itsekkäitä ja hedonistisia yksilöitä löytyy molemmista koulukunnista - kyseessä on persoonallisuuskysymys. Lapsettomuus ei tee kenestäkään teiniä tai äitiys kenestäkään pyhää.