Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5304)
Vierailija kirjoitti:
Olisiko korrektia sanoa lasta haluavalle, että et voi 100 prosenttisesti tietää haluatko lasta tulevaisuudessa tai tuletko katumaan. Että kyllä se mieli voi muuttua!!!!
Ei tietenkään, koska enemmistön mielestä vähemmistöä saa kiusata.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko korrektia sanoa lasta haluavalle, että et voi 100 prosenttisesti tietää haluatko lasta tulevaisuudessa tai tuletko katumaan. Että kyllä se mieli voi muuttua!!!!
Ehkä tällaisia kysymyksiä pitäisi alkaa kysymään? Onhan tämän nyt mentävä molempiin suuntiin, kun kerta lapsettomuuttakin voidaan kyseenalaistaa sillä että mitä jos kadut valintojasi. Lapsen hankkiminen on teko ja tokihan teoistaan pitää kantaa vastuuta vaikka mieli muuttuisi heti kun synnäriltä pääsee kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko korrektia sanoa lasta haluavalle, että et voi 100 prosenttisesti tietää haluatko lasta tulevaisuudessa tai tuletko katumaan. Että kyllä se mieli voi muuttua!!!!
Ehkä tällaisia kysymyksiä pitäisi alkaa kysymään? Onhan tämän nyt mentävä molempiin suuntiin, kun kerta lapsettomuuttakin voidaan kyseenalaistaa sillä että mitä jos kadut valintojasi. Lapsen hankkiminen on teko ja tokihan teoistaan pitää kantaa vastuuta vaikka mieli muuttuisi heti kun synnäriltä pääsee kotiin.
Aiheellista on kysyä synnytyskoneelta: miksi sarjamonistat kehnoja lukutaidottomuusuhkaisia geenejäsi?
Tämä maailma on niin karmea ja kamala paikka, täynnä väkivaltaa, pahuutta ja kaameuksia, että en halua yhtään lasta enää pitkittämään tätä kärsimystä ja jatkamaan tätä pahuuden kehää.
En oo ikinä halunnut. Koskaan en oo katsonut lasta ja ajatellut että oispa mullakin.
Miehet valittaa elatusmaksujen maksamisesta ja sitten itkevät, kun kaikki miehet eivät voi saada kaunista neitsyttä, joka antaisi heille perillisen.
Vierailija kirjoitti:
Ikää myöten muuttuu niin moni asia.
Se rakkaus mitä oikeasti halutessasi voit tuntea lastasi kohtaan on sanoinkuvaamatonta.
Rakkaus puolisoiden välillä on eri juttu.Sitä on vaikea verrata lapseen. Uskon että moni muuttaa mielipiteitä iän myötä.
Lopultahan se on tietenkin jokaisen oma asia.
Tiedän vanhuksia jotka ovat kuolinvuoteellaan sanoneet
en oikeastaan kadu mitään muuta kuin että en tehnyt koskaan lapsia
ja mulla on 2 lasta jotka on molemmat syntyneet helposti tyyliin plop
Yök. Pakkomielteinen rakkaus omia sairaita geenejä kohtaan. Sanoinkuvaamatonta.
Kauneinta on rakkaus puolisoa ja eläimiä kohtaan, koska kohteen voi valita ja rakkaus ei perustu velvollisuudentunteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikää myöten muuttuu niin moni asia.
Se rakkaus mitä oikeasti halutessasi voit tuntea lastasi kohtaan on sanoinkuvaamatonta.
Rakkaus puolisoiden välillä on eri juttu.Sitä on vaikea verrata lapseen. Uskon että moni muuttaa mielipiteitä iän myötä.
Lopultahan se on tietenkin jokaisen oma asia.
Tiedän vanhuksia jotka ovat kuolinvuoteellaan sanoneet
en oikeastaan kadu mitään muuta kuin että en tehnyt koskaan lapsia
ja mulla on 2 lasta jotka on molemmat syntyneet helposti tyyliin plopPlop plop plop oliko ne oransseja plussapalloja😂
Halutessasi tai haluamattasi. Et ehkä tunne mitään paitsi tyhjyyttä, epätoivoa, surua, huolta, vihaa. Ei takeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, aika aikaa kutakin. Minä en halunnut omaa lasta ennen kuin löysin sen oikean puolison, jonka kanssa halusin perustaa perheen. Jotkut kutsuu sitä vauvakuumeeksi. Jotkin hormonit alkoi hyrrätä, aloin nähdä vauvoista uniakin. Ja huom! olin jo aiemmin ollut 6 vuotta avioliitossa nuorena, eikä silloin tuntunut kertaakaan siltä, että voisin edes harkita lapsen hankintaa. Silloin sanoin aina, että en ikinä halua äidiksi.
Ja taasko joku, joka tulee selittämään, että aikansa kutakin. Jos joku muuttaa mielensä, ei tarkoita että kaikki muuttaa mielensä.
Onko kukaan väittänyt, että kaikki muuttavat mielensä? Tässä kysyttiin omaa kokemusta, eikä sitä, miten kaikki maailman ihmiset toimivat. Yleistykset omista kokemuksista eivät ole koskaan päteviä. Jokaisella on omakohtainen kokemus.
No mielensä muuttaneen kommentti oli täysin turha ja väärässä ketjussa, ei kysytty mielensä muuttaneiden kokemuksia. Ja mielensä muuttaminen on tosi tyypillinen "argumentti", jolla yritetään veloja kiusata. Turhaan.
Tämä on outoa, että nämä "tämän päivän TOSI velat" voivat päättää, että kuka on oikea vela ja kuka ei.
Eivät hekään voi huomisesta 100% tietää, vaikka niin luulevat.
Jos tämä ketju olisi ollut täällä 10 vuotta sitten, minäkin täällä inttäisin , että MINÄ olen oikea vela, etkä sinä joka 40 vuotta olit wannabevela ja teit lapsen 42 vuotiaana, vaikka siihen asti olit ollut vannoutunut vela.
Eli et siis ole mikään vela miten naurettavaa väittääkkään noin, kyllä MINÄ tiedän. Ei ole vela ihminen, joka on päättänyt olla vapaaehtoisesti lapseton vuosikymmeniä, koska sitten teitkin lapsen. Se pyyhkii olemattomiin sen 20 vuotta elämästäsi, jotka olit vela, mutta et oikeasti ollutkaan. Kyllä Minä tiedän, ettet ollut silloinkaan oikea vela. Vaikka niin onneton luulit ja nyt tulet tänne pätemään. Hyi häpeä! (sarkasmia)
Entinen lapseton (vela mikä vela; silloin), joka on nykyään lapsellinen, onkin pysyvästi lapsellinen (nyt ja tulevaisuudessa) ja nyt kysyttiin tällä hetkellä aktiivisesti lapsettomien motivaatioita tähän ratkaisuunsa.
Minusta tämä "entisen velan" termi on myös siinä mielessä väheksyvä, että oikeasti lapseton myös elää niiden päätöksensä seurausten kanssa, aina. On aivan eri asia olla (omasta päätöksestäkin) osan elämäänsä lapseton, kuin aina lapseton. Näitä seurauksiahan täällä korostetaan vieläpä perheellisten toimesta. Kaikessa on puolensa, niin hyvässä kuin pahassa ja niiden kanssa eletään. Siksi ei voida koskaan puhua samasta asiasta silloin kun tilanne muuttuu jossain vaiheessa tai on lopullinen. Se on kokonaisuutena aivan eri asia, se lopullisuus on kokemuksena aivan eri asia. Koskee se sitten mitä vain läpi elämän vaikuttavaa asiaa, myös vanhemmuutta. Se matka on kuljettava kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, aika aikaa kutakin. Minä en halunnut omaa lasta ennen kuin löysin sen oikean puolison, jonka kanssa halusin perustaa perheen. Jotkut kutsuu sitä vauvakuumeeksi. Jotkin hormonit alkoi hyrrätä, aloin nähdä vauvoista uniakin. Ja huom! olin jo aiemmin ollut 6 vuotta avioliitossa nuorena, eikä silloin tuntunut kertaakaan siltä, että voisin edes harkita lapsen hankintaa. Silloin sanoin aina, että en ikinä halua äidiksi.
Ja taasko joku, joka tulee selittämään, että aikansa kutakin. Jos joku muuttaa mielensä, ei tarkoita että kaikki muuttaa mielensä.
Onko kukaan väittänyt, että kaikki muuttavat mielensä? Tässä kysyttiin omaa kokemusta, eikä sitä, miten kaikki maailman ihmiset toimivat. Yleistykset omista kokemuksista eivät ole koskaan päteviä. Jokaisella on omakohtainen kokemus.
No mielensä muuttaneen kommentti oli täysin turha ja väärässä ketjussa, ei kysytty mielensä muuttaneiden kokemuksia. Ja mielensä muuttaminen on tosi tyypillinen "argumentti", jolla yritetään veloja kiusata. Turhaan.
Tämä on outoa, että nämä "tämän päivän TOSI velat" voivat päättää, että kuka on oikea vela ja kuka ei.
Eivät hekään voi huomisesta 100% tietää, vaikka niin luulevat.
Jos tämä ketju olisi ollut täällä 10 vuotta sitten, minäkin täällä inttäisin , että MINÄ olen oikea vela, etkä sinä joka 40 vuotta olit wannabevela ja teit lapsen 42 vuotiaana, vaikka siihen asti olit ollut vannoutunut vela.
Eli et siis ole mikään vela miten naurettavaa väittääkkään noin, kyllä MINÄ tiedän. Ei ole vela ihminen, joka on päättänyt olla vapaaehtoisesti lapseton vuosikymmeniä, koska sitten teitkin lapsen. Se pyyhkii olemattomiin sen 20 vuotta elämästäsi, jotka olit vela, mutta et oikeasti ollutkaan. Kyllä Minä tiedän, ettet ollut silloinkaan oikea vela. Vaikka niin onneton luulit ja nyt tulet tänne pätemään. Hyi häpeä! (sarkasmia)
Entinen lapseton (vela mikä vela; silloin), joka on nykyään lapsellinen, onkin pysyvästi lapsellinen (nyt ja tulevaisuudessa) ja nyt kysyttiin tällä hetkellä aktiivisesti lapsettomien motivaatioita tähän ratkaisuunsa.
Minusta tämä "entisen velan" termi on myös siinä mielessä väheksyvä, että oikeasti lapseton myös elää niiden päätöksensä seurausten kanssa, aina. On aivan eri asia olla (omasta päätöksestäkin) osan elämäänsä lapseton, kuin aina lapseton. Näitä seurauksiahan täällä korostetaan vieläpä perheellisten toimesta. Kaikessa on puolensa, niin hyvässä kuin pahassa ja niiden kanssa eletään. Siksi ei voida koskaan puhua samasta asiasta silloin kun tilanne muuttuu jossain vaiheessa tai on lopullinen. Se on kokonaisuutena aivan eri asia, se lopullisuus on kokemuksena aivan eri asia. Koskee se sitten mitä vain läpi elämän vaikuttavaa asiaa, myös vanhemmuutta. Se matka on kuljettava kokonaan.
Sama kuin _entinen nuhteeton nykyinen kriminaali_ jankkaisi: poistuuko hänen aiempi kunniallisuutensa.
Vastauksena otsikon kysymykseen: hoidin aikoinaan paljon siskoni lapsia, ja huomasin, etten viihdy lasten kanssa. Se oli minulle työlästä. En kadu hetkeäkään, ettei minulla ole lapsia.
Frank88 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle... Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.
Oletko vielä lapsi? Tässä ei nimittäin ole mitään totuutta, eikä järkeä.
Nimimerkistä päätellen olet mies, joten sinä et tiedä aiheesta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, aika aikaa kutakin. Minä en halunnut omaa lasta ennen kuin löysin sen oikean puolison, jonka kanssa halusin perustaa perheen. Jotkut kutsuu sitä vauvakuumeeksi. Jotkin hormonit alkoi hyrrätä, aloin nähdä vauvoista uniakin. Ja huom! olin jo aiemmin ollut 6 vuotta avioliitossa nuorena, eikä silloin tuntunut kertaakaan siltä, että voisin edes harkita lapsen hankintaa. Silloin sanoin aina, että en ikinä halua äidiksi.
Ja taasko joku, joka tulee selittämään, että aikansa kutakin. Jos joku muuttaa mielensä, ei tarkoita että kaikki muuttaa mielensä.
Onko kukaan väittänyt, että kaikki muuttavat mielensä? Tässä kysyttiin omaa kokemusta, eikä sitä, miten kaikki maailman ihmiset toimivat. Yleistykset omista kokemuksista eivät ole koskaan päteviä. Jokaisella on omakohtainen kokemus.
No mielensä muuttaneen kommentti oli täysin turha ja väärässä ketjussa, ei kysytty mielensä muuttaneiden kokemuksia. Ja mielensä muuttaminen on tosi tyypillinen "argumentti", jolla yritetään veloja kiusata. Turhaan.
Tämä on outoa, että nämä "tämän päivän TOSI velat" voivat päättää, että kuka on oikea vela ja kuka ei.
Eivät hekään voi huomisesta 100% tietää, vaikka niin luulevat.
Jos tämä ketju olisi ollut täällä 10 vuotta sitten, minäkin täällä inttäisin , että MINÄ olen oikea vela, etkä sinä joka 40 vuotta olit wannabevela ja teit lapsen 42 vuotiaana, vaikka siihen asti olit ollut vannoutunut vela.
Eli et siis ole mikään vela miten naurettavaa väittääkkään noin, kyllä MINÄ tiedän. Ei ole vela ihminen, joka on päättänyt olla vapaaehtoisesti lapseton vuosikymmeniä, koska sitten teitkin lapsen. Se pyyhkii olemattomiin sen 20 vuotta elämästäsi, jotka olit vela, mutta et oikeasti ollutkaan. Kyllä Minä tiedän, ettet ollut silloinkaan oikea vela. Vaikka niin onneton luulit ja nyt tulet tänne pätemään. Hyi häpeä! (sarkasmia)
Rautalangasta: Kukin saa/voi päättää vain ja ainoastaan omakohtaisen vela-statuksensa, ei ikinä muiden.
Jos/kun niitä plussapalleroita rupeaa putkahtamaan niin silloin tämä pallokone ei ole vela = oma päätös.
Onko tämä ihan normaali keskusteluaihe vauva-palstalla? VAUVA. Eikö näille keskusteluille ole mitään muuta alustaa?
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä ihan normaali keskusteluaihe vauva-palstalla? VAUVA. Eikö näille keskusteluille ole mitään muuta alustaa?
Palstalla keskustellaan vaikka ja mistä, asioista jotka eivät millään tavalla liity vauvoihin, lapsiin. Miksi ei siis tästäkin voisi keskustella? Ei satuta vauvoja.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä ihan normaali keskusteluaihe vauva-palstalla? VAUVA. Eikö näille keskusteluille ole mitään muuta alustaa?
Onhan täällä aihe vapaalla keskusteluja mm. telkkarisarjoista, ruuasta, ajankohtaisista uutisista, kosmetiikasta, sinkut kirjoittavat deittailukommelluksistaan ym ym jotka eivät liity mitenkään vauvoihin tai perhe-elämään. Tämä taitaa olla yksi suosituimmista keskustelualustoista eikä ole varattu vain vauvoista puhumiseen.
Ulilauta ei taida sopia kuin tietylle kohderyhmälle, suoli24 ehkä jäänyt itselle vieraaksi, redditissä voi childfree-osiossa keskustella englanniksi. Jos sulla on ehdottaa jokin alusta niin kerro.
Ei kai vela-ketju voi niin ahdistaa, ei lue sitten. En minäkään inkelien nyyhkyketjuja mene katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, aika aikaa kutakin. Minä en halunnut omaa lasta ennen kuin löysin sen oikean puolison, jonka kanssa halusin perustaa perheen. Jotkut kutsuu sitä vauvakuumeeksi. Jotkin hormonit alkoi hyrrätä, aloin nähdä vauvoista uniakin. Ja huom! olin jo aiemmin ollut 6 vuotta avioliitossa nuorena, eikä silloin tuntunut kertaakaan siltä, että voisin edes harkita lapsen hankintaa. Silloin sanoin aina, että en ikinä halua äidiksi.
Ja taasko joku, joka tulee selittämään, että aikansa kutakin. Jos joku muuttaa mielensä, ei tarkoita että kaikki muuttaa mielensä.
Onko kukaan väittänyt, että kaikki muuttavat mielensä? Tässä kysyttiin omaa kokemusta, eikä sitä, miten kaikki maailman ihmiset toimivat. Yleistykset omista kokemuksista eivät ole koskaan päteviä. Jokaisella on omakohtainen kokemus.
No mielensä muuttaneen kommentti oli täysin turha ja väärässä ketjussa, ei kysytty mielensä muuttaneiden kokemuksia. Ja mielensä muuttaminen on tosi tyypillinen "argumentti", jolla yritetään veloja kiusata. Turhaan.
Tämä on outoa, että nämä "tämän päivän TOSI velat" voivat päättää, että kuka on oikea vela ja kuka ei.
Eivät hekään voi huomisesta 100% tietää, vaikka niin luulevat.
Jos tämä ketju olisi ollut täällä 10 vuotta sitten, minäkin täällä inttäisin , että MINÄ olen oikea vela, etkä sinä joka 40 vuotta olit wannabevela ja teit lapsen 42 vuotiaana, vaikka siihen asti olit ollut vannoutunut vela.
Eli et siis ole mikään vela miten naurettavaa väittääkkään noin, kyllä MINÄ tiedän. Ei ole vela ihminen, joka on päättänyt olla vapaaehtoisesti lapseton vuosikymmeniä, koska sitten teitkin lapsen. Se pyyhkii olemattomiin sen 20 vuotta elämästäsi, jotka olit vela, mutta et oikeasti ollutkaan. Kyllä Minä tiedän, ettet ollut silloinkaan oikea vela. Vaikka niin onneton luulit ja nyt tulet tänne pätemään. Hyi häpeä! (sarkasmia)
Se nyt vaan on niin yksinkertaista että ei ihminen voi olla vapaaehtoisesti lapseton jos päättää hankkia lapsia. 🤣
Kuvaava esimerkki: ensin ajateltiin lapsen parasta, mutta sitten se vaan jäi minäminäminän tallaamaksi. Kovina aikoina ollaan valmiita tönimään bussin alle ja syöttämään susille jo vieraatkin syyttömät lapset.