Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5304)
Vierailija kirjoitti:
Aika moni ruma nainen ei pääse äidiksi vaikka haluaisi.
Tyhmyytesi on pohjaton ja parantumaton. Äidiksi haluava ei ole äidiksi haluamaton (ette halua omia lapsia). "Rumuus" on suhteellinen käsite eikä sekään poista hlön ihmisarvoa + oikeuksia yksityiselämänsä päätöksiin.
Harmillista kun peilistä katsoo rumuutta kaikkialla näkevä änkyrä, jota korpeaa oma surullinen koneistettu rivisuorittajan elämänsä ja erityisesti se kun ei pääse määräämään muiden toisin valinneiden hyvää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiusattiin lapsesta lähtien tosi paljon ulkonäöstäni johtuen, enkä halunnut ulkonäköni periviä lapsia sitä samaa kokemaan. Sitten tulin raskaaksi ja pelko oli, että lapsi muistuttaa minua. Tuttava tuli sairaalaan ja hänen kommenttinsa lapsesta oli "onko se tuossa hoidossa menossa kauneusleikkaukseen" ja myöhemmin pyysi kuvaa emailiin. Lähetin kuvan, mutta aivan vieraasta vauvasta, koska arvasin hänen haukkuvan lapseni. Näin kävikin ja vastaus kuvaan oli juurikin näiden samojen pelkäämieni ulkonäköseikkojen haukkuminen. Olisin ahdistunut paljon, jos olisi haukkunut lapseni, joten onneksi lähetin väärän kuvan. Lisäksi jännää, että aivan tuntematon vauva oli aivan näköiseni ja aivan h..vetin ruma. Ystävyytemme loppui siihen viestiin.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiusattiin lapsesta lähtien tosi paljon ulkonäöstäni johtuen, enkä halunnut ulkonäköni periviä lapsia sitä samaa kokemaan. Sitten tulin raskaaksi ja pelko oli, että lapsi muistuttaa minua. Tuttava tuli sairaalaan ja hänen kommenttinsa lapsesta oli "onko se tuossa hoidossa menossa kauneusleikkaukseen" ja myöhemmin pyysi kuvaa emailiin. Lähetin kuvan, mutta aivan vieraasta vauvasta, koska arvasin hänen haukkuvan lapseni. Näin kävikin ja vastaus kuvaan oli juurikin näiden samojen pelkäämieni ulkonäköseikkojen haukkuminen. Olisin ahdistunut paljon, jos olisi haukkunut lapseni, joten onneksi lähetin väärän kuvan. Lisäksi jännää, että aivan tuntematon vauva oli aivan näköiseni ja aivan h..vetin ruma. Ystävyytemme loppui siihen viestiin.
Miksi ihmeessä toimit (sössit) vastentahtoisesti ja tuppaat yhä vastaamaan vaikka sinulta ei mitään kysytty? Selitettäköön varmuuden vuoksi, että "Sitten tulin raskaaksi" poistaa sinut velanaisista sekä kohderyhmästä.
Off topic. Ikävä kuulla kokemuksistasi, voimia, parempaa tulevaisuutta ja tsemppiä Aapisen opiskeluun.
En halua lapsia, koska sen takia pitäisi antaa jonkun miehen työntää inhottava kalunsa sisääni. Yöks.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat naiset ovat epäonnistuneet elämässä. Elämäntarkoitus on lisääntyminen.
Huolimatta yksityiskohdista: elämässään eniten epäonnistunut näkee vaivaa muiden elämästä ja yrittää väkisin tyrkyttää muille omaa ainoaa oikeaa elämäntapaansa eikä lopulta elä itse sitä omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei huvita synnyttää, ja sektiota ei saa.
Mulla ei ole koskaan ollut erityistä rakkautta lapsiin. Hoivaan ja huolehdin kyllä, jos pitää jonkun lapsen perään katsoa hetki, mutta en halua tehdä sitä 24/7. Olen ollut nuorempana päiväkodissa töissä ennen kuin pääsin opiskelemaan eikä mulla ole harhaluuloja siitä, mitä elämä lasten kanssa voi pahimmillaan tai parhaimmillaan olla. Se ei ole itseäni varten.
Nyt kun olen vähän vanhempi ja parisuhteessa, en vieläkään koe tarvetta itse lisääntyä. Kroppa mulla ei ole nytkään mikään super timmi, mutta hirvittää ajatus siitä että joku kasvaisi sisälläni ja vahingoittaisi kehoani pysyvästi synnytyksessä. Raskaus ja synnytys myös itsessään ahdistaa ja inhottaa ajatuksena ja olen hyvin perillä siitä, millaisia jälkiseuraamuksia raskaudesta voi tulla.
Lapsen vuoksi pitäisi muuttaa isompaan asuntoon ja hankkia auto, kulut kasvaisivat ihan liikaa tuloihimme nähden. Lapsi veisi kaiken vapaa-aikani, kaikki rahat jotka haluaisin käyttää omiin menoihin. Lapsen vuoksi parisuhdeaikaa ei enää olisi ja pelkäisin miten parisuhteelle kävisi. Jos mies yhtäkkiä jättäisi, en haluaisi olla yksinhuoltaja ja mies tuskin haluaisi ottaa lapsia erossa luokseen asumaan kun ollaan kumpikin tällaisia omaa tilaa ja rauhaa tarvitsevia ihmisiä.
Olen nähnyt liikaa lapsia ja nuoria, jotka ovat kertakaikkisen kamalia. Suurelta osin varmasti kasvatuksen puutetta, mutta osalla vain ei persoonallisuus ole sellainen että tultaisiin kitkatta toimeen. En jaksaisi sellaista omassa asunnossani ja jos en pitäisi oman lapseni persoonasta, sille olisi hyvin vähän mitään tehtävissä kun persoonallisuus itsessään on melko pysyvä piirre.
Nykypäivänä koulutus on kuraa, terveyspalveluihin ei meinaa päästä, nuoret voivat äärimmäisen huonosti ja maailmantilanne on surkea kaikin puolin sotien ja ilmastokatastrofin keskellä. Tähänkö maailmaan hankkisin lapsen, jonka puolesta pitäisi sitten pelätä ja jota pitäisi yrittää kasvattaa kunnolliseksi ihmiseksi? Ei kiitos.
- N29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/lukemisto/ca74fa88-7169-58a6-83ed-a…
"Aikuisten perhe -kirjassa kirjailijoiden omat pohdinnat limittyvät asiantuntijalausuntojen sekä muiden vapaaehtoisten lapsettomien omakohtaisten kokemusten kanssa. Hyvin avoimet ja henkilökohtaiset ajatukset esitellään lukijalle alleviivaamatta tai dramatisoimatta.
Teos on ehdottomasti suositeltavaa luettavaa ihan jokaiselle, joka kokee tarpeekseen tentata muilta, etteikö lapsettomuus jossain kohtaa ala sittenkin kaduttaa. Teos voi myös tarjota samaistumispintaa vapaaehtoisesti lapsettomille. Aivan jokaisen se saa pohtimaan perheen syvintä olemusta."
Kirjallisuutta löytyy, koska synnytyskoneet eivät antaisi missään edes ihmisarvoa tai puheenvuoroa veloille.
En halua uhrata elämästäni niin isoa osaa. En halua olla nukkumatta niin paljon. Pelkään kipua. En tykkää siitä vaiheesta kun lapset sanoo ilkeitä asioita, osoittelee tuntemattomia ja sanoo niitä pläsöiksi tai mitä ikinä, vaikka eivät pahaa tarkoitakaan. En siedä ajatusta että lapsi osoittelee minua ja kysyy miksi äiti on niin ruma ja väsynyt tänään. En usko että olisin hyvä äiti.
Ja ennen kaikkea, oletan, että ne jotka haluaa lapsia, todella haluaa lapsia. Ne tuskin ajattelee että "ääähh onko pakko, eikäää, yyhhh". Joten jos mulla on enemmän sellainen negatiivinen suhtautuminen koko ideaan niin miksi ihmeessä sitä lähtis väkisin niitä hankkimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnostele kakaran kantaminen, synnyttäminen, syöttäminen eikä yleensäkään kakara tai mikään mikä siihen liittyy. Onko riittävä syy?
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni ei halunnut omia lapsia, koska hänellä on suvussa esim. alkoholismia, mielenterveysongelmia ja syöpäsairauksia. Niin minäkin ajauduin ajattelemaan, että en halua omia lapsia, kun ei hänkään halua. Pidimme mahdollisena adoptiota sitten joskus tulevaisuudessa.
Sattui kuitenkin käymään outo juttu. Tulin 28-vuotiaana raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Kierukka petti. Pari viikkoa järkytystä, itkua ja epätoivoa. Mieheni pohti, entäs jos se lapsi on perinyt kaikki sairaudet hänen suvustaan ja minäkin olin varma, että sisällä kasvaa tuleva syöpäsairas mielenterveysongelmainen alkoholisti. Silti se oli meidän oma terveysongelmia täynnä oleva lapsi. Hän sai luvan syntyä. Nyt on reipas koululainen, ei vielä viitteitä perityistä sairauksista.
Hänellä on myös kouluikäinen pikkusisarus, koska mieheni ei halunnut hänen kasvavan yksin (että oppii jakamaan asioita ja että olisi riitakaveri kotona). Paitsi että eivät usein edes riitele ainakaan toistaiseksi.
Teitte itsekkäitä ratkaisuja ja nyt sitten jännitetään enää, että kuka hautaa ja kenet :D Hautaatteko syöpäalkkisnarkkarilapsenne, vai hautaavatko he teidät. Kumpaa toivot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/lukemisto/ca74fa88-7169-58a6-83ed-a…
"Aikuisten perhe -kirjassa kirjailijoiden omat pohdinnat limittyvät asiantuntijalausuntojen sekä muiden vapaaehtoisten lapsettomien omakohtaisten kokemusten kanssa. Hyvin avoimet ja henkilökohtaiset ajatukset esitellään lukijalle alleviivaamatta tai dramatisoimatta.
Teos on ehdottomasti suositeltavaa luettavaa ihan jokaiselle, joka kokee tarpeekseen tentata muilta, etteikö lapsettomuus jossain kohtaa ala sittenkin kaduttaa. Teos voi myös tarjota samaistumispintaa vapaaehtoisesti lapsettomille. Aivan jokaisen se saa pohtimaan perheen syvintä olemusta."
Kirjallisuutta löytyy, koska synnytyskoneet eivät antaisi missään edes ihmisarvoa tai puheenvuoroa veloille.
Tämän ketjun valossa on suorastaan ihme että kirja saatiin kasattua valmiiksi ilman että synnytyskoneet jyräävät julistamaan omaa AinoaaOikeaa+Parasta lapsituotantoagendaansa velat väkipakolla hiljentäen.
En pidä lapsista. En pidä melusta ja sotkusta jota en ole itse aiheuttanut. En pidä ajatuksesta että joku ulkopuolinen voima yhtäkkiä päättäisi siitä miten käytän aikani ja rahani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, aika aikaa kutakin. Minä en halunnut omaa lasta ennen kuin löysin sen oikean puolison, jonka kanssa halusin perustaa perheen. Jotkut kutsuu sitä vauvakuumeeksi. Jotkin hormonit alkoi hyrrätä, aloin nähdä vauvoista uniakin. Ja huom! olin jo aiemmin ollut 6 vuotta avioliitossa nuorena, eikä silloin tuntunut kertaakaan siltä, että voisin edes harkita lapsen hankintaa. Silloin sanoin aina, että en ikinä halua äidiksi.
Ja taasko joku, joka tulee selittämään, että aikansa kutakin. Jos joku muuttaa mielensä, ei tarkoita että kaikki muuttaa mielensä.
Onko kukaan väittänyt, että kaikki muuttavat mielensä? Tässä kysyttiin omaa kokemusta, eikä sitä, miten kaikki maailman ihmiset toimivat. Yleistykset omista kokemuksista eivät ole koskaan päteviä. Jokaisella on omakohtainen kokemus.
Rautalankaa: täällä kysyttiin omakohtaisia syitä niiltä jotka eivät halua omia lapsia. Jos ei päde, älä puske.
Ei yleistyksiä, ei entäswhataboutismeja, _eikä muuta keneltäkään lapselliselta tai lapselliseksi haluavalta.
Vierailija kirjoitti:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/lukemisto/ca74fa88-7169-58a6-83ed-a…
"Aikuisten perhe -kirjassa kirjailijoiden omat pohdinnat limittyvät asiantuntijalausuntojen sekä muiden vapaaehtoisten lapsettomien omakohtaisten kokemusten kanssa. Hyvin avoimet ja henkilökohtaiset ajatukset esitellään lukijalle alleviivaamatta tai dramatisoimatta.
Teos on ehdottomasti suositeltavaa luettavaa ihan jokaiselle, joka kokee tarpeekseen tentata muilta, etteikö lapsettomuus jossain kohtaa ala sittenkin kaduttaa. Teos voi myös tarjota samaistumispintaa vapaaehtoisesti lapsettomille. Aivan jokaisen se saa pohtimaan perheen syvintä olemusta."
Kirjallisuutta löytyy, koska synnytyskoneet eivät antaisi missään edes ihmisarvoa tai puheenvuoroa veloille.
Kiitos kirjavinkistä. Tuo artikkelin esittelyteksti kirjasta on mitä mainioin, kertoo hyvin miksi kirja on täytynyt tehdä: jotta tenttaajat pysähtyisivät ajattelemaan ja pohtimaan ihan oikeasti.
Olen tehnyt jo pitkän työuran perhetyöntekijänä ja lapset ovat aina kuuluneet elämääni. Rakastan työtäni lasten parissa ja olen kiinnostunut kaikesta lapsiin liittyvästä ja vietän mielelläni myös vapaa-aikaa ystävien kanssa, joilla on omia lapsia.
Itse en ole koskaan kaivannut omia lapsia. Puolison lapset ovat jo aikuisia ja olen iloinen, jos he jonain päivänä haluavat omia lapsia. Heille olisin mielelläni bonusisovanhempi.
Olen tyytyväinen elämääni mieheni ja kahden koiramme kanssa. Rakastan lapsia vaikka en ole omia halunnutkaan. En voi ymmärtää, että lapsia hankitaan vain koska se kuuluu asiaan. Itse olen tullut kerran raskaaksi ja heti oli täysin selvää, että en aio raskautta jatkaa. Kertaakaan en ole alle 30-vuotiaana tehtyä päätöstä katunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, aika aikaa kutakin. Minä en halunnut omaa lasta ennen kuin löysin sen oikean puolison, jonka kanssa halusin perustaa perheen. Jotkut kutsuu sitä vauvakuumeeksi. Jotkin hormonit alkoi hyrrätä, aloin nähdä vauvoista uniakin. Ja huom! olin jo aiemmin ollut 6 vuotta avioliitossa nuorena, eikä silloin tuntunut kertaakaan siltä, että voisin edes harkita lapsen hankintaa. Silloin sanoin aina, että en ikinä halua äidiksi.
Ja taasko joku, joka tulee selittämään, että aikansa kutakin. Jos joku muuttaa mielensä, ei tarkoita että kaikki muuttaa mielensä.
Onko kukaan väittänyt, että kaikki muuttavat mielensä? Tässä kysyttiin omaa kokemusta, eikä sitä, miten kaikki maailman ihmiset toimivat. Yleistykset omista kokemuksista eivät ole koskaan päteviä. Jokaisella on omakohtainen kokemus.
No mielensä muuttaneen kommentti oli täysin turha ja väärässä ketjussa, ei kysytty mielensä muuttaneiden kokemuksia. Ja mielensä muuttaminen on tosi tyypillinen "argumentti", jolla yritetään veloja kiusata. Turhaan.
Tämä on outoa, että nämä "tämän päivän TOSI velat" voivat päättää, että kuka on oikea vela ja kuka ei.
Eivät hekään voi huomisesta 100% tietää, vaikka niin luulevat.
Jos tämä ketju olisi ollut täällä 10 vuotta sitten, minäkin täällä inttäisin , että MINÄ olen oikea vela, etkä sinä joka 40 vuotta olit wannabevela ja teit lapsen 42 vuotiaana, vaikka siihen asti olit ollut vannoutunut vela.
Eli et siis ole mikään vela miten naurettavaa väittääkkään noin, kyllä MINÄ tiedän. Ei ole vela ihminen, joka on päättänyt olla vapaaehtoisesti lapseton vuosikymmeniä, koska sitten teitkin lapsen. Se pyyhkii olemattomiin sen 20 vuotta elämästäsi, jotka olit vela, mutta et oikeasti ollutkaan. Kyllä Minä tiedän, ettet ollut silloinkaan oikea vela. Vaikka niin onneton luulit ja nyt tulet tänne pätemään. Hyi häpeä! (sarkasmia)
Vierailija kirjoitti:
Minua kiusattiin lapsesta lähtien tosi paljon ulkonäöstäni johtuen, enkä halunnut ulkonäköni periviä lapsia sitä samaa kokemaan. Sitten tulin raskaaksi ja pelko oli, että lapsi muistuttaa minua. Tuttava tuli sairaalaan ja hänen kommenttinsa lapsesta oli "onko se tuossa hoidossa menossa kauneusleikkaukseen" ja myöhemmin pyysi kuvaa emailiin. Lähetin kuvan, mutta aivan vieraasta vauvasta, koska arvasin hänen haukkuvan lapseni. Näin kävikin ja vastaus kuvaan oli juurikin näiden samojen pelkäämieni ulkonäköseikkojen haukkuminen. Olisin ahdistunut paljon, jos olisi haukkunut lapseni, joten onneksi lähetin väärän kuvan. Lisäksi jännää, että aivan tuntematon vauva oli aivan näköiseni ja aivan h..vetin ruma. Ystävyytemme loppui siihen viestiin.
Hetkinen, millä oikeudella sinä (tai kukaan) lähetät kenenkään vieraan vauvan kuvan?
Mitä kaikkea tekisitkään ihan vaan pyynnöstä? Missä alkeellisinkaan järki ja moraali?
Ikä on nykyisin se virallinen syy. En haluaisi olla vanha jaksamaton yh pienelle lapselle. Olisi myös kauhea ajatus, että en voisi yli 60- vuotiaana eläkeläisenä tukea lastani taloudellisesti opiskelussa ja muissa asioissa kun olisi sen aika. Aiemmin en vaan halunnut. Koskaan ei ole ollut sellaista halua, vaikka olen aiemmin elänyt pitkissä parisuhteissa.
Alue: Aihe vapaa
No voisiko olla, että sinä et ollut vielä valmis äidiksi ja olit väärän miehen kanssa? Se ei tarkoita että olisit ollut vela, et vain vielä halunnut lasta.
Vela ei ole koskaan "valmis", koska ei halua sitä lasta, ikinä. Ei ole mitään mihin olla valmis.