Miten ihmeessä joillakin ihmisillä on yli 10 000 euroa säästössä?
Keskiverto ihmisellä on vain muutaman kuukauden tulot säästössä, joten miten joillakin voi olla säästössä siis riihi kuivaa rahaa yli 10 000 euroa? Koska itselle tuo on iso summa rahaa, en ymmärrä miten jotkut sen tekee. Olen töissä käyvä, mutta kyllä on myös menoja, kuten laskut, ruoka yms.
Kommentit (681)
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen rahan tarkoitus sitten on? Olla siellä säästössä? Kai sille jokin tarkoituskin pitäisi olla. Vai vain olla?
Kyllä se raha minulla tuo turvallisuuden tunnetta. Ja liikkumavaraa elämään. Niillä on minulle enemmän arvoa kuin yksittäisillä ostoksilla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen rahan tarkoitus sitten on? Olla siellä säästössä? Kai sille jokin tarkoituskin pitäisi olla. Vai vain olla?
No mulla säästöt ja sijoitukset on nk pahan päivän varalle. Ja nyt, kun on tässä uutisia ja muita kanavia seurannut, niin ilman rahaa ei taida olla kovin häävi vanhuus. Koska eutanasia ei ole vielä sallittu eikä ole takeita, että kuolisi nk saappaat jalassakaan, mä ainakin ihan mielelläni varaudun siihen, että joudun ostamaan mitä erilaisimpia palveluita. Ja jos en joudukaan, niin ihan mukava jättää perintöä lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle 10 000 on kahviraha.
Joillekin se voi olla tietysti isokin summa, mutta kaikki on niin suhteellista.
Minulla on esimerkiksi auto, joka maksoi 64800€ ja jotkut pitävät sitä kalliina, mutta minulle se on vain käyttöauto.
Olen usein miettinyt, miksi ihan fiksuiltakin vaikuttavat ihmiset ovat valinneet elämän sosiaalituilla? Vaihtoehtoja kun olisi heillekin ollut vaikka kuinka paljon.
Ehkä he pitävät siitä elämäntavasta? Tuskin he muuten sellaista olisivat valinneet? Miksi,esimerkiksi sinä, joka hämmästelet sitä kun joku toinen laittaa 1000 euroa kuukaudessa sivuun ,olet ajatellut kun valitsit elämän jossa nyt elät? Mikä sinut sai sen valitsemaan?
Itse en tiedä yhtäkään joka olisi VALINNUT tuilla elämisen vaan siihen on jouduttu syystä tai toisesta. Minä olin 20v töissä, pätkiä ja vakituisesti, ennen kuin konkurssi tuli ja myöhem
Elämä on opettanut,ettei kannata tehdä konkursseja, eikä syödä kaikkea minkä tienaa. Sanotaanko nyt niin, että vaikka päättäisinkin ryhtyä sosiaalitukien hyödyntäjäksi, niin minulla on kuitenkin sen verran säästöjä ja omaisuutta, että en joutuisi elintasoani juurikaan laskemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllinen säästäminen ja sijoittaminen ainakin toimii.
Ihan jos laitat 50 euroa kuukaudessa rahastoihin, jotka tuottaa vaikka edes 5 % vuosittain, on sinulla 10 000 euroa kasassa 12 vuoden kuluttua. Jos maltat säilyttää rahat tuottamassa tuolla 5 % korolla ja jatkat säntillisesti 50€/kk rahastosijoittamista, on sinulla 45 vuoden päästä 100 000 € ilman sen kummempia kommervenkkejä.
5 prosentin tuotto on laskettu varovaisen alakanttiin.
Toi on kyllä aika surkeeta. Itse taas laitoin kaikki rahat riskiosakkeeseen, ja se muuttu parissa kuukaudessa sadaks tonniks. Mutta toiset on toki kärsivällisempiä kuin toiset, ja sanotaankin, että kärsivällisyys on hyve. Tosin vanhana ei ehkä kroppa pelaa niin kuin ennen, että sekin on hyvä muistaa ettei niin voi silloin enää rahasta iloita
Tämä ei ollut todellinen tilanne, vaan esimerkki. 5 % korko on surkea, mutta esimerkin pointti oli näyttää, että surkeallakin korolla sitä säästöä karttuu, jos vaan sinnikkäästi pistää rahaa sivuun.
Sinulla on käynyt hieno tuuri riskisijoitamisessa. Useimmitenhan siinä käy niin, että rahat menettää, siksi se on riskisijoittamista. Indeksirahastoilla ei tahkota äkkivoittoja, mutta eipä kyllä hävitäkään rahaa pitkässä aikavälissä.
Kirjoittelin tänne jo aiemmin, nettopalkkani siis n. 2000€. Säästöjä mulle kertyy hyvin (800-1000€/kk) ja tärkeimpänä syynä pidän pieniä asumismenoja ja sitä, ettei ole enää alaikäisiä lapsia. Asun avokin kanssa vuokralla pienessä reilun 55 neliön kaksiossa ydinkeskustassa, joten autollekaan ei ole tarvetta. Asunnon vuokra on sopuisa, reilut 650 euroa. Lainaamme/vuokraamme autoa tarvittaessa.
Käymme syömässä ulkona 3-4 kertaa kuussa, mutta maksamme silloinkin lähinnä ruosta, toisinaan toki hemmottelemme itseämme myös talon viinillä. Kotosalla juomme 3-4 pulloa viiniä/kuukausi, yleensä valitsemme n. 20 euron pulloja. Leffassa käymme aika harvoin, koska yleensä ei ole hyviä leffoja. Keikoilla käymme n. 5-6 kertaa vuodessa, lähinnä klasaria.
En valitse ruokakaupassa mitä tahansa, vaan katselen yleensä esim. juustojen ja leikkeleiden kilohinnat tarkkaan. Kahvit tulee yleensä ostettua tarjouksesta. Graavilohta otan aina, kun tekee mieli. Makeisia ja virvoitusjuomiakin tulee kulutettua melkein päivittäin.
Käytän aika harvoin rahaa vaatteisiin, vaimoni selvästi enemmän, toisaalta hänellä kk-nettopalkka on tonnin suurempi kuin minulla. Puutumme aika vähän toistemme kulutukseen. Kuukausimaksullisia tilauksia on aika vähän, digi-hesari ja Netflix tulee mieleen äkkiseltään. Ostan aina sen, minkä tarvitsen. Viimeisen parin vuoden aikana on tullut hommattua esim. 500 euron peruspyörä, uusi Ipad, partakone ja televisio. Pieniin lomamatkoihin kulutan yleensä 1000-1500 euroa vuodessa.
Jos en olisi avoliitossa, etenkin asumismenot tekisivät ison loven säästämiseen. Sinkkuvuosina säästöön jäi yleensä vain reilut 400 euroa kuussa, mutta toisaalta silloin kulutin enemmän mm. nörttiharrastuksiin (toisinaan jopa 300€/kuussa).
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen rahan tarkoitus sitten on? Olla siellä säästössä? Kai sille jokin tarkoituskin pitäisi olla. Vai vain olla?
Minulle säästöt ovat tulevaisuuteen varautumista. Pientä hätävaraa haluan pitää tilillä koko ajan ja lisäksi säästän tuleviin isoihin hankintoihin. Kunhan saan asunnon velattomaksi, haaveissa on siirtolapuutarhapalsta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen rahan tarkoitus sitten on? Olla siellä säästössä? Kai sille jokin tarkoituskin pitäisi olla. Vai vain olla?
Jos sitä rahaa on tarpeeksi säästöissä, voi sitä kotiuttaa aina kunkin vuoden voiton verran. Eli pääoma ei vähene varsinaisesti minnekään. Toisin sanoen raha tekee lisää rahaa ihan itsekseen, se sen pointti on.
Jollekin toiselle pointti on varautua tulevaan: laittaa rahaa talteen, jotta voi nostaa sitä vaikkapa eläkkeellä esimerkiksi 700e/kk tms
Mulla on muutama viime vuosi ollut alhainen vuokra. Ei ole lapsia, autoa, syöpää, eikä helikopteria.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutama viime vuosi ollut alhainen vuokra. Ei ole lapsia, autoa, syöpää, eikä helikopteria.
Niin no..
Työttömällä ja syövällä on se ero, että syöpä sentään kehittyy..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutama viime vuosi ollut alhainen vuokra. Ei ole lapsia, autoa, syöpää, eikä helikopteria.
Niin no..
Työttömällä ja syövällä on se ero, että syöpä sentään kehittyy..
Kyllä työtönkin kehittyy. Syöväksi, suomi neidon riesaksi.
Nuorena ennen lapsia säästin 10 000 € per vuosi. Ei se ole kuin laittaa palkkapäivänä 834 € itselleen sivuun, siinä kaikki. Siitä tulee kymppitonni vuodessa.
Nyt perheellisenä vähän vaikeampaa, mutta laitan puskuriin 200€/kk ja sijoituksiin 300€/kk. Maksan nämä automaattisesti heti palkkapäivänä, niin ei jää väliin. Kyllä ne säästöt siitä karttuu, kun jatkaa tätä säntilllisesti
Vierailija kirjoitti:
Se, kun ei törsää heti kaikkea menemään. Mulla on n. 50.000 säästössä. Keskituloinen olen, tai hieman allekin. Menoja on tietysti, niinhän kaikilla. Mutta turhuuksia en harrasta. Tiedän pari kaveria, jotka eivät jotenkin kestä nähdä rahaa tilillään, se ikään kuin polttelee siellä tai jotain. Heti pitää mennä baariin tai lähteä ulkomaan reissuun. Ai kun heille oli vaikeaa aikaa nää pari viimeistä karanteenivuotta. Mutta onneksi on nettikauppa, sinnehän he sitten syytivät rahansa. Ja sitten pyydetään vippiä. Jonka takaisin maksu on nihkeääkin nihkempää. NAAMAPALMU näiden kanssa.
Ite taas noudatan kultaista keskitietä rahan kulutuksen ja säästämisen kanssa. Elin aiemmin äärimmäisen nuukasti, en ostanut oikeastaan mitään, koska "ilmankin pysyn hengissä". Sitten tuli elämässä isompi kriisi ja totesin, että haluan myös elää.
Oli haastavaa päästä eroon siitä tunteesta, että kaikki rahan kulutus ahdistaa. Nyttemmin raha ei enää määrittele ihan kaikkea elämässäni, vaan voin myös toisinaan matkustaa, harrastaa tai ostaa jotain vikaa. Ei kuitenkaan niin, että eletään kädestä suuhun ja kaikki raha palaa. Se olis se toinen ääripää.
Vierailija kirjoitti:
Ihailtavaa jos perheessä molemmat ottavat eväät töihin, harrastavat käytettyjä huonekaluja ym. Sitten he kasvattavat lapset näin että rahan eteen on tehtävä töitä. Myös että säästämisestä saa palkinnon.
Jonkun tavoitteen olen itsekin saanut täyteen. Ruokaan kuluu 300 e kk yksinasuvana, kaikkea muuta on vähennetty, asumiskulut koht.pienet.
Mä syön eväät aina, paitsi silloin kun on tarkoitus verkostoitua: tutustua uuteen työntekijään, jne. Käytettyjä huonekaluja ei minusta edes kauheasti tarvitse hankkia, mulla on ollut samat noin 5-vuotiaasta saakka. Osaan kyllä kunnostaa niitä. Kiva kuulla että tämä on jonkun mielestä ihailtavaa, piristit päivääni.
Hetkessä eläjä ei säästä, koska hetkessä eläjälle huomista ei ole. Mulla on yks tällanen kaveri. Mihinkään tulevaan ei varaudu. Jos tässä kuussa jää satanen ylimääräistä, se humpataan sitten vaikka baariin sen sijaan, että ensi kuussa saattaa joutua käymään hammaslääkärissä. Joskus vuosia sitten hänellä oli yhden kuukauden vuokra rästissä, kun olikin tullut just muita laskuja. Mä sain silloin sopivasti osingot ja lahjoitin hänelle 1000e. Maksoiko hän vuokrarästinsä? Ei vaan osti 950e hintaisen pölynimurin. Hetkessä eläjät on toinen äripää verrattuna niihin, jotka katsovat ja varautuvat jopa vanhuuden päiviinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, kun ei törsää heti kaikkea menemään. Mulla on n. 50.000 säästössä. Keskituloinen olen, tai hieman allekin. Menoja on tietysti, niinhän kaikilla. Mutta turhuuksia en harrasta. Tiedän pari kaveria, jotka eivät jotenkin kestä nähdä rahaa tilillään, se ikään kuin polttelee siellä tai jotain. Heti pitää mennä baariin tai lähteä ulkomaan reissuun. Ai kun heille oli vaikeaa aikaa nää pari viimeistä karanteenivuotta. Mutta onneksi on nettikauppa, sinnehän he sitten syytivät rahansa. Ja sitten pyydetään vippiä. Jonka takaisin maksu on nihkeääkin nihkempää. NAAMAPALMU näiden kanssa.
Ite taas noudatan kultaista keskitietä rahan kulutuksen ja säästämisen kanssa. Elin aiemmin äärimmäisen nuukasti, en ostanut oikeastaan mitään, koska "ilmankin pysyn hengissä". Sitten tuli elämässä isompi kriisi ja totesin, että haluan myös elää.
Oli haastavaa päästä
*ostaa jotain kivaa. 😆
Itselläni säästöt kertyvät ilman suurta ponnistelua. Olen siirtänyt säästöt sijoituksiin, koska niin saan paremman tuoton kuin säästötilillä. Ja miksi minusta on hyvä olla säästöjä/sijoituksia? Jään eläkkeelle reilun 15 vuoden kuluttua ja haluan, että minulla on taloudellista turvaa, mikäli yhteiskunta tekee elämäni haastavaksi. Mukavinta toki olisi, että elelen leppoisan ja huolettoman vanhuuden, ostelen vuosittaisilla osingoilla jotain pikkukuvaa, ja lopulta sijoitukseni päätyvät melkein sellaisenaan lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Hetkessä eläjä ei säästä, koska hetkessä eläjälle huomista ei ole. Mulla on yks tällanen kaveri. Mihinkään tulevaan ei varaudu. Jos tässä kuussa jää satanen ylimääräistä, se humpataan sitten vaikka baariin sen sijaan, että ensi kuussa saattaa joutua käymään hammaslääkärissä. Joskus vuosia sitten hänellä oli yhden kuukauden vuokra rästissä, kun olikin tullut just muita laskuja. Mä sain silloin sopivasti osingot ja lahjoitin hänelle 1000e. Maksoiko hän vuokrarästinsä? Ei vaan osti 950e hintaisen pölynimurin. Hetkessä eläjät on toinen äripää verrattuna niihin, jotka katsovat ja varautuvat jopa vanhuuden päiviinsä.
Mun yksi sukulainen on tällainen. Kauheata, kun se vippaa ensin äidiltään rahaa muutaman satasen, kun ei ole ruokarahaa, ja sitten seuraavana iltana tarjoutuu ostamaan ravintolassa viinipullon pöytäseurueelle. Tai kun tulee lomarahat, se hassaa ne heti johonkin ja vippaa sitten rahaa isältään, jotta voisi autoilla lastensa kanssa 500km päähän seuraavalla viikolla. Koskaan se ei maksa velkojaan, on "lainannut" minultakin joskus satasen. Kovasti kyllä kehuu ulkopuolisille, jos on saanut uuden työpaikan ja entistä kovemman liksan.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni säästöt kertyvät ilman suurta ponnistelua. Olen siirtänyt säästöt sijoituksiin, koska niin saan paremman tuoton kuin säästötilillä. Ja miksi minusta on hyvä olla säästöjä/sijoituksia? Jään eläkkeelle reilun 15 vuoden kuluttua ja haluan, että minulla on taloudellista turvaa, mikäli yhteiskunta tekee elämäni haastavaksi. Mukavinta toki olisi, että elelen leppoisan ja huolettoman vanhuuden, ostelen vuosittaisilla osingoilla jotain pikkukuvaa, ja lopulta sijoitukseni päätyvät melkein sellaisenaan lapsilleni.
Samoin. Jo 1970-luvun lopussa, kun olin vielä lukiossa, kirjanpitäjä-äitini opetti mulle, että asumiskulujen jälkeen joka kuukausi laitetaan vähintään 1/3 säästöön. Oli se 1/3 sitten vaikka vain yksi markka. Myöskin vuosibudjetin tekemisen äiti opetti mulle. Alussa tein lyijykynällä sinikantiseen ruutuvihkoon ja kun tuli tietokoneet ja taulukkolaskentaohjelmat, niin niihin. Mulle tapaninpäivä on perinteisesti ollut se päivä vuodessa, kun teen seuraavan vuoden budjetin. Menot yläkanttiin ja tulot alakanttiin. Kun summat muuttuu, niin sitten korjaamaan summaa, jos on tarvetta. Nyt mulla on vuosibudjetti jo vuoden 2027 loppuun asti ihan vaan siksi, että pari vuotta sitten alkoi kiinnostaa, miten tulen pärjäämään eläkkeellä.
Mitähän nämä mystiset "laskut" ovat aina menoissa. Ihan kun ne olisi jotain, minkä määrään ei voi vaikuttaa. Ja toki ruoka on samaa sarjaa. Ruokaan ja laskuihin saa varmasti menemään hyvin erilaisia summia kuukaudessa. Ja kai sitä jossain vielä voi ostaa ruuatkin laskulle, niin on yksi menoerä vähemmän.
1500 käteen, niin lapseton elää helposti ja jää vielä säästöönkin satunnaisia reissuja tai harrastuksia varten. Ja kaiken tuosta yli menevän voi sitten säästää jotain suurempaa tavoitetta varten. eipä sitä kovin monta kuukautta mene siihen, että tilillä on yli 10k jos saa käteen yli 2 000.
Onhan toki myös näitä, joille mikään määrä rahaa ei riitä ja toisaalta myös niitä, joille riittää tuosta puolet.
Miten tätä vielä joku kyselee ja ihmettelee?!
Tietysti pahan päivän varalle ja eläkeikää varten. Nuorten ei ainakaan kannata luottaa siihen että eläkettä saavat ja kuinka moni jaksaa yli 70v vielä tehdä töitä? Ei tarvita kuin yksi onnettomuus ja rahaa alkaa palaa tonneja vuodessa.