Miten ihmeessä joillakin ihmisillä on yli 10 000 euroa säästössä?
Keskiverto ihmisellä on vain muutaman kuukauden tulot säästössä, joten miten joillakin voi olla säästössä siis riihi kuivaa rahaa yli 10 000 euroa? Koska itselle tuo on iso summa rahaa, en ymmärrä miten jotkut sen tekee. Olen töissä käyvä, mutta kyllä on myös menoja, kuten laskut, ruoka yms.
Kommentit (681)
Riihikuivasta en tiedä (ei siis ole käteisenä sukanvarressa), mutta tileillä on päälle 75k. Käyttötileillä n. 35k. Säästöön on vaan kertynyt. Lapseton, keski-ikäinen pariskunta ja asumme omistusasunnossa. Töitä ollaan tehty koko aikuisikä. Työttömyysjaksoja ei ole ollut kummallakaan. Itse olen velaton, puolisolla vielä 5k asuntolainaa maksettavana. Hänellä ei ole rahaa kertynyt kuten minulla, mutta hänellä on pienemmät tulot.
Vierailija kirjoitti:
Olimme alunperin rutiköyhiä molemmat.
Emme juo alkoholia juuri lainkaan.
Emme tupakoi.
Emme maksa kirkollisveroja.
Emme reissaa maailmalla.
Emme kuluta ja osta turhaan - etenkään emme koskaan osta mitään lainalla,
Ei ole lapsia.
Sijoitamme.
Kuukausittain jää useita tuhansia ylimääräistä. Joskus tilillä oli satojatuhansia euroja. Normaalisti kymmeniä tuhansia.
Kaikki on valintoja ja viisailla päätöksillä lopputulos on hyvä. Kehnoilla päätöksillä huono.
Onko teillä elämässä mitään nautintoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvon mammat ja papat, asentakaa puhelimeen vaikka Nordnet sovellus tai pyytäkää pankkia auttamaan pankin sovellusten kanssa.
Pyytäkää lapsiltanne apua jos ette itse osaa. Aloittakaa vaikka ostamalla 300-500e:lla yhtä osaketta tai rahastoa. Vaikka Microsoftia jos ei mielikuvistus muuhun riitä.
Siitä se lähtee.
"300-500e:lla yhtä osaketta"
Ja heti meni väärin. Hajauttaminen on se juttu.
Tarkoitin että tuo on ensimmäinen osto. Sitten kuukauden tai kahden päästä vaikka jotain lääkerfirmaa tai Siemenssiä tai Alibabaa tms. Säästösumma kannattaa hajauttaa ainakin 20 osakkeeseen tai sitten johon koko maailmaan sijoittavaan rahastoon. Amerikkalaiset osakkeet nousee lujaa mutta ne voi tulla aika lujaa parin vuoden sisällä alaskin. Siksi kannattaa tasoittaa menoa hajauttamalla.
Mulla on 30 000 säästössä, suuri osa sijoituksissa. Olen pienituloinen asuntovelallinen. Asun yksin pääkaupunkiseudulla.
Olen koko elämäni ollut säästäväinen, jotkut kehuu pihiksi. En tupakoi, teen itse enimmäkseen ruokani, en hillu baareissa, en omista autoa.
Ostan vaatteita erittäin harvoin ja silloinkin esim.kengät ja takit on niin hyvälaatuisia että menevät monta vuotta .
Minulla ei ole maksullisia tv- kanavia vaan ilmaiset taviskanavat riittää.
Kohta on aika myydä asunto josta olen jo maksanut yli puolet, ostan halvalla rintamamiestalon maalta ja alan kasvattamaan omat vihannekseni. Säästän siinäkin.
Silti en elä taloudellisesti puutteessa, priorisoin vain mitä tarvitsen ja mitä ilman voin hyvin elää.
Jos alle 25 vuotiaat naiset laittaisi edes puolet meikkeihin, tekoripsiin, hiusväreihin ja rakennekynsiin ja ananaslonkeroon laittamistaan rahoista osakkeisiin ei tarvitsis metsästää miljonääriä kun olisi itse miljonääri viimeistään 50 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Olen alle 40v mies ja voin selittää. ((selitystä)) Miten tämä voi olla joillekin niin vaikeaa?
On vaikeaa, jos ei koskaan niille mediaanipalkoille, kuten sinä.
Minulla oli v. 2017 yhteensä 3000 € säästöjä ja tuolloin olin pitkäaikaistatyötön. Seuraavana vuonna pääsin töihin, joissa olen ollut tähän päivään asti. Nyt säästöjä on reilut 90 000 euroa. Säästöistä puolet on kertynyt palkkatuloista ja loput metsäkaupoista. Olen vuosia köyhän elämää viettäneenä todennut, että paras käyttökohde rahoille on säästäminen ja siitä saatava mielenrauha.
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö muuten joku, jos on avattu arvo-osuustili, jossa sijoittaa rahastoihin, niin saako avata vielä osakesäästötilin vai katsotaanko noi verottajan toimesta kahdeksi yhtäaikaiseksi tiliksi?
Arvo-osuustilien määrää ei ole rajoitettu. Minullakin on niitä useampia eri pankeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alle 40v mies ja voin selittää. Heti lukion jälkeen menin rekryfirman kautta duuniin varastolla 2005 8 € tuntipalkalla. Olin parissa muussakin duunissa samana vuonna ja olikohan puolessa vuodessa tienesti jotain 11k €. Sit inttiin 2006. Päivärahoistakin säästyi, niin se oli sit +-0 tai jopa hieman voittoa kun kotiuduin sieltä. Sitten pari vuotta perustöitä ja alkoi sapettaa se, niin menin AMK:iin opiskelemaan. 2012 aloitin oman alan työt, mutten todellakaan korkeapalkkaisia, sillä niihin päästäkseen pitää olla hyväveli-suhteita. Jotain 2000 € pintaan se oli ja myöhemmin vuorolisiä kun aloin tekemään muutakin kuin päivää. Itse tein ruuat silloin ja työpaikalle ostin jonkun 1-2 € eineksen yleensä. Kotona sitten söin terveellisemmin. Aina mennyt jotain 200 € ruokaan per kk. Ehkä kerran viikossa lounasravintola tms. Vasta 2020-luvulla työpaikan vaihtamisen jälkeen pääsin pikku hiljaa medi
"Sulla ei ole lapsia ja kaikki eivät pääse etenemään työrintamalla ja nostamaan palkkaa. Sinkulle kaikki on helppoa."
Nyt on katkera av-mamma. :D En minäkään ole varsinaisesti "edennyt" työelämässä, sillä minulla ei ole hyväveli-yhteyksiä päästä ylenemään. Ahkeruus ei ole koskaan siihen auttanut. Työpaikan vaihtaminen onneksi auttoi jonkun verran, aika paljonkin, toki tuurista kiinni osittain. Sentään olen AINA tienannut rahani itse ja YHTÄÄN en ole saanut vastikkeettomia tukia tai muutakaan tukia veronmaksajilta! Eri juttu on monen lapsen äideillä, jotka saavat lapsilisillä + elareilla helposti tuhansia tekemättä itse mitään. Minä olen joutunut aina tekemään töitä ja ottamaan vastuun itsestäni. Helppoa ei ole koskaan ollut. Ihmiset eivät ole kovin mukavia ja syrjintää olen joutunut kokemaan teini-iästä lähtien. Silti olen pärjännyt enkä valita vaan teen sellaisille asioille jotain joille pystyn tekemään. Kannattaisi jokaisen muunkin yrittää.
Osakesäästötilejä voi olla vain yksi. Itselläni se on Danskessa, samoin arvo-osuustili. Joskus mietin rinnalle Nordnetin arvo-osuustiliä, vaan enpä jaksanut.
Mä oon 30-vuotias ja tilillä on yhteensä 50t. Olen matalapalkka-alalla ollut ikäni.
Mieheni on parempituloisempi, mutta olen pannut merkille, että luonteenpiirteet vaikuttavat suuresti säästäväisyyteen.
En osta juuri koskaan heräteostoksia. Kaupassa ostan ne, mitä tarvin, enkä mene esim graavilohihyllylle tai irtokarkkihyllylle, että voi kun tekisi mieli.
Jos tarvitsen vaatetta, mietin sitä varmaan kuukauden ja sitten ostan ja yleensä vielä kadun ostoa, että tarvitsinko silti välttämättä sitä. Ostan vaatteita harvoin ja kuljen samoissa rytkyissä usein.
Ostan hyviä meikkejä, jotka kestää. Eläimiä tai lapsia ei ole, ne veisivät toki ison siivun rahoista. Teen paljon ruokaa itse.
Matkailen hyvin harvoin. Pari kertaa vuodessa jossain hotellireissulla ja kerran parissa vuodessa ulkomailla.
En käy juuri keikoilla, enkä ravintoloissa ryypiskelemässä. Miehen kanssa käydään syömässä ehkä kerran kuussa tai parissa.
En osta oikeastaan koskaan mitään. Harrastuksia on salilla käyminen ja pianon soitto ja elokuvien katselu ja ulkoilu.
Olen huomannut olevani ikäväkseni todella pihi, enkä meinaa ostaa, vaikka jotain tarvitsen. Esim kunnollista ulkoilutakkia minulla ei ole, ja taas miehelläni on kymmenen ulkoilutakkia moneen eri tarkoitukseen. Muutenkin jos hän haluaa uuden tietokoneen, ostaa sen.
Minun tavarat on rikkinäisiä tai sitten olen ilman, vaikka tarvitsisin. Olen pihi, en voi mitään sille.
Auto on vanha, mutta hyvä ja kuluttaa vähän ja sillä meinaan ajella, niin kauan kuin kestää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla velkaa 100 tonnia, tilillä , 50 tonttua; onko mahdoton yhtälö?
Ei mahdoton, jos saat talletuksellesi huomattavasti parempaa korkoa kuin mitä joudut velastasi maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos alle 25 vuotiaat naiset laittaisi edes puolet meikkeihin, tekoripsiin, hiusväreihin ja rakennekynsiin ja ananaslonkeroon laittamistaan rahoista osakkeisiin ei tarvitsis metsästää miljonääriä kun olisi itse miljonääri viimeistään 50 vuotiaana.
Jotkut haluavat käyttää rahansa elämiseen, toiset taas kalliiseen hauta-arkkuun. Ihan voi vapaasti valita.
Ja en myöskään tuhlaa elämän nautintoihin, koska mulla ei oo mitään, mistä nauttisin. En tykkää monestakaan asiasta ja stressaannun helposti kivoistakin asioista tai tapahtumista. En koe elämää mitenkään suurina mahdollisuuksien tulvana, vaan pikemminkin elämänä, joka on kiva viettää rauhakseen ja vaikkapa töitä tehden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alle 40v mies ja voin selittää. ((selitystä)) Miten tämä voi olla joillekin niin vaikeaa?
On vaikeaa, jos ei koskaan niille mediaanipalkoille, kuten sinä.
Siis minähän säästin jo silloin kun tienasin vain n. 2000 € bruttona peruspalkkaa (lähemmäs 10 vuotta)! Ja heti kun sain mahiksen tehdä kolmivuoroa, niin tartuin siihen! Moni lellitty vain itkee ettei voi tehdä kolmivuoroa, mutta sit on ne jotka oikeasti tekevät eivätkä valita! Turha se on valittaa, jos ei ole valmis mitään tekemään! Ja miten voit olla kateellinen mediaanipalkkaiselle? Siis sehän on se "normaali" palkka, elikä palkkojen oikea keskiarvo! Elikä ihan normaali ihminen tienaa mediaania. Parempipalkkaiset alkavat olemaan vasta ne, jotka tienaavat 4000 € kk ja ylöspäin. Matalapalkkainen nykyään on, jos tienaa alle 2500 € kk, sanoisin. Ja kuten sanoin, teen asioita itse. Esim. hiusten leikkuu, auton/mp:n huollot, kämpän huollot yms. (ihan kaikkea ei toki voi). Ravintolassa käyn tai haen jotain pizzaa tms. yleensä korkeintaan kerran viikossa. Mitä muuta sinä teet kuin valitat netissä? Ja paljon tuhlaat rahaa palveluihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos alle 25 vuotiaat naiset laittaisi edes puolet meikkeihin, tekoripsiin, hiusväreihin ja rakennekynsiin ja ananaslonkeroon laittamistaan rahoista osakkeisiin ei tarvitsis metsästää miljonääriä kun olisi itse miljonääri viimeistään 50 vuotiaana.
Jotkut haluavat käyttää rahansa elämiseen, toiset taas kalliiseen hauta-arkkuun. Ihan voi vapaasti valita.
Miten se elämä siitä muuttuu paremmaksi, että naamassa on jotain kemikaaleja ja lihottaa itsensä lonkerolla? Säästäminen taas avaa jatkuvasti enemmän mahdollisuuksia sitä mukaa kun rahaa kertyy. Ja jos on lapsia, niin ainakin turvaa heidän tulevaisuutensa, vaikka ei ehtisi itse rahoista nauttimaan. Se olisi melkeinpä parempi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme alunperin rutiköyhiä molemmat.
Emme juo alkoholia juuri lainkaan.
Emme tupakoi.
Emme maksa kirkollisveroja.
Emme reissaa maailmalla.
Emme kuluta ja osta turhaan - etenkään emme koskaan osta mitään lainalla,
Ei ole lapsia.
Sijoitamme.
Kuukausittain jää useita tuhansia ylimääräistä. Joskus tilillä oli satojatuhansia euroja. Normaalisti kymmeniä tuhansia.
Kaikki on valintoja ja viisailla päätöksillä lopputulos on hyvä. Kehnoilla päätöksillä huono.
Onko teillä elämässä mitään nautintoja?
Onko lauma kersoja nautinto?
Onko syöpäkääryleen imeminen nautinto?
Onko kännissä örveltäminen nautinto?
Onko ulkomailla oleminen nautinto?
Entä velaksi ostaminen?
Sinulle ilmeisesti ovat.
Vierailija kirjoitti:
Käteen jää 1700 euroa. Joka kuukausi säästöön menee 600 euroa. Säästössä jo 70 000 euroa. En ole saanut perintöjä. Oma asunto, josta maksan lainaa. Ikää 32v. Ja asun yksin.
Sen lisäksi osan rahoista olen sijoittanut.
Kyllähän jokainen pystyy säästämään. Suurimmalle osalle on vain tärkeämpää elää päivä päivältä ja harmitella joskus tulevaisuudessa kun ei ole rahaa.
Huomannut sen että moni elää kädestä suuhun ja kun kertovat tarkemmin taloudestaan niin kertoo ikävä kyllä kyseisen henkilön älykkyydestä jotain kun rahaa tuhlataan turhuuksiin ja sitten ihmetellään kun tulot ei riitä. Turhaan sitä valittaa rahan riittämättömyydestä jos ei ymmärrä perusasioita.
Joillakin pitäisi olla joku huoltaja aikuisenakin, ainakin talousasioissa...
Ihailtavaa, mutta samalla myös todella onnekasta. Olet onnistunut lähes 10 vuoden ajan säästämään noin pienestä palkasta joka kuussa 600 euroa ja olet vasta 32-vuotias, jolla on myös oma asunto, johon on laina.
Mulla on 550k osakkeissa/rahastoissa. Kolme asuntoa pk seudulla, yksi velaton, yksi melkein velaton ja yksi josta varmaan enemmän velkaa kuin arvo (ostettu 6v sitten). En ole perinyt mitään, en opiskellut, en ole tehnyt töitä hulluna, en ole elänyt pihisti. Ikäni olen ollut sekalaisissa duunarihommissa mutta tosin niissä paremmin palkatuissa, tällä hetkellä tulot n 6000e/kk. Mihinkään työhön en ole kokenut intohimoa joten olen aina yrittänyt hakea niihin paremmin palkattuihin (öljynporauslautalle en päässyt ja viime metreillä jäi lennonjohtaja-urakin haaveeksi)
Ihan työuran alusta oon laittanu tonnin tai joskus kaksikin kuussa osakkeisiin/rahastoihin. Olen pelaillut viputuotteilla ja warranteilla, vaihtelevalla menestyksellä mutta viime aikoina keskittynyt kasvu/osinko-osakkeisiin ja indeksirahastoihin. kryptoihin ihan pintapuolisesti tutustunut. Asunnot on tullu sitä myötä että olen muuttanut "parempaan" ja jättänyt vanhan asunnon vuokralle. Ei ole todellakaan mitään ihmeitä tarvinnut tehdä tai olla supermies. Nyt vajaa 5-kymppisenä siirryn kohta osa-aika hommiin koska rahaa saa aina, aikaa ei niinkään. Niin, ja suomen verotus ja marginaaliverotus ennenkaikkea.