Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa
Lapsiemme mummo yrittää monella tavalla suorittaa isovanhemmuutta ja haluaa olla "paras mummo". Mummo ei kysy lapsilta/vanhemmilta lahjatoiveita tai vinkkejä lahjan suhteen. Mummo ei ota lahjavinkkiä siitä, millaisista asioista lapset kertovat pitävänsä. Jos Leo puhuu jatkuvasti dinosauruksista ja rakastaa kaikkea niihin liittyvää, niin mummo antaa lahjaksi laivoista kertovan kirjan, vaikka pieni dinosauruslelu olisi ollut Leon toive. Jos Eevi rakastaa kaikkea Ryhmä Hau -aiheista, niin mummo tuo lahjaksi Peppi Pitkätossu pyjaman, vaikka Ryhmä Hau -aiheinen penaali olisi ilahduttanut enemmän. Mummo ajattelee tuntevansa lapsenlapsensa parhaiten ja tietävänsä, mitä he haluavat. Kun jouluna (ja synttäreinä sama homma) avataan lahjat, niin mummo korostaa kuinka juuri hänen antamansa lahjat ovat niin hienoja. "Katsopas, Leo, miten upea kirja!" "Voi, miten ihana pyjama, Eevi!". Mummo myös kuvailee jälkikäteen, kuinka hänen ostamansa lahjat olivat lapsille niin mieluisia ja sopivat lapsille niin hyvin. "Kun Leo niin ahkerasti lukee sitä laivakirjaa ja Eevillä on melkein joka yö Peppi-pyjama päällä", vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Nihkeintä tietysti on, kun lapset silminnähden ilahtuvat mummon lahjan sijaan jostain sellaisesta, mitä ovat aidosti toivoneet. Lapset hihkuvat toivelahjansa parissa ja se mummon lahja ei samalla tavalla innostakaan.
Olen yrittänyt puhua aiheesta hienotunteisesti mummon kanssa. Kertonut, että Leo tykkäisi jostain dinosauruksiin liittyvästä lahjasta ja Eevin suosikki on Ryhmä Hau. Saatan jopa kertoa, että kaupassa X oli muuten tuollainen lelu aiheeseen liittyen, jota Leo/Eevi on ihaillut. Mummo sanoo, että hänpä sitten ostaa tuon lahjan lapselle. Lahjapaketista paljastuu kuitenkin lopulta ihan muuta ja jos mummolta yrittää kysyä asiasta, niin mummo sanoo halunneensa hankkia jotain muuta. Miksi se mummo ei sitten sano, että jättää lapsen lahjatoiveen huomiotta? Mummo ei myöskään suostu etukäteen kertomaan meille vanhemmille, mitä antaa lapsille lahjaksi. Toisaalta, tuskinpa sattuisi kahta samaa lahjaa pukinkonttiin, kun mummoa ei lasten toiveet kiinnosta. Noh, joulua ja mummon pettymystä odotellessa.
Kommentit (1055)
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt herranjesta mummelin hankkia lapsenlapsilleen mitä tahtoo. Meistä on ainakin aina jännittävää että mitä se mummi on tällä kertaa keksinyt antaa. Voi itse hankkia sitten ne jeeslahjat. Ihan yhtä rakastettuja on ollut mummin antamat nallet, itse asiassa vielä rakastetumpia kuin jotkut ryhmähaufiguurit, vaikka sitä fanittavatkin.
No kun se mummu toisi jotain noinkin pitkälle ajateltua kuin nalle. Mutta ei. Ei pojat leiki pehmoleluilla. Kuulemma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjakortti olis paras . Mutta varmaan mummo ostais senkin omaan kampaamoonsa. Näitä narsistisesti käyttäytyviä , uhriutuvia mummoja on maa täynnä. "parhaani yritin , mutta kun mikään ei kelpaa".
Narsistista on itse vaatia ostamaan jotakin. Ehkä mummu ei jaksa raahautua kauas ja moniin kauppoihin etsimään ja ostamaan jotain tiettyä asiaa.
Mun anoppi jaksaa kyllä raahautua ties mulle kinkereille 300 km päähän autolla itse ajaen. Kumma jos ei kauppaan pääse?
Itse sain lapsena kahdesti vaariltani eri kirjoja kuin mitä olin toivonut. Ensin olin pettynyt mutta molemmista noista vaarin ostamista kirjoista tulikin lempikirjojani. Joskus lopputulos saattaakin siis yllättää.
Lisäksi on vain plussaa että lapsi ei aina saa kaikkea mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse sain lapsena kahdesti vaariltani eri kirjoja kuin mitä olin toivonut. Ensin olin pettynyt mutta molemmista noista vaarin ostamista kirjoista tulikin lempikirjojani. Joskus lopputulos saattaakin siis yllättää.
Lisäksi on vain plussaa että lapsi ei aina saa kaikkea mitä haluaa.
Se että mummo ostaa toivotun lahjan kerran vuodessa ei mitenkään pysty tarkoittamaan sitä että lapsi aina saisi kaiken mitä haluaa.
Nyt alan ymmärtää niitä mummoja jotka valittavat miniästään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain lapsena kahdesti vaariltani eri kirjoja kuin mitä olin toivonut. Ensin olin pettynyt mutta molemmista noista vaarin ostamista kirjoista tulikin lempikirjojani. Joskus lopputulos saattaakin siis yllättää.
Lisäksi on vain plussaa että lapsi ei aina saa kaikkea mitä haluaa.
Se että mummo ostaa toivotun lahjan kerran vuodessa ei mitenkään pysty tarkoittamaan sitä että lapsi aina saisi kaiken mitä haluaa.
Voisiko sille mummolle sitten MITENKÄÄN ilmoittaa jo ajoissa, että JOKO OSTAT TASAN TÄMÄN LAHJAN, TAI SITTEN ET MITÄÄN!!!!!
Laittakaa hyvät ihmiset se mummo niin seinää vasten, että ei takuulla osta sitten mitään muuta kuin juuri sen mitä toivotaan. Ja jos edelleenkin ostaa jotain muuta ja vieläpä ei-toivottua, niin ottakaa asia kunnolla käsittelyyn. Kysykää, että miksi ostit tämän muun, kun oli kyse nimenomaan siitä mitä sulle esitettiin???? Sanokaa, että lapsi toivoi ja odotti sitä mitä sulta pyydettiin, ja pettyi kauheasti, kun ei sitä sitten saanutkaan. Ja puhukaa sitä asiasta ihan kunnolla, ei sivulausein ja korukielellä. Tehkää siitä niin suuri numero kuin suinkin, joten täytyyhän sen mummelin jo viimein käsittää.
Tai sanokaa, että minä hommaan sen lahjan, anna sinä siihen raha! Jos siis jotain haluat antaa.
Ja seuraavana jouluna sitten ilmoitatte kuivasti, että koska viime joulunakin ostit lapselle jotain muuta kuin mitä toivottiin, niin nyt emme ota sinulta enää lahjaa vastaan. Tämä pitää kertoa jo hyvissä ajoin.
Eli mummolle on kerrottava se toivottu lahja selkeästi.
Tuntuu ikävältä, mutta jos mikään muu ei auta.
Kaikkein parasta olisi, jos saisitte sanotuksi, että mummon ei pidä nyt ostaa lapselle lahjaa lainkaan. Lapsi tulee saamaan niin paljon lahjoja, että mummon ei enää pidä rahojaan siihen laittaa. Ystävällisesti mutta tiukasti.
Ja mummoa ei sitten kutsuta joulun viettoon teille kotiin, tai itse ette mene sinne mummolle, ettei se mummo pääse säveltelemään mitään lapsille suoraan.
Jotainhan on tehtävä, jos asia hiertää niin hirvittävästi. Ärsyttävään ihmiseen on pistettävä lopulta vaikka välit poikki.
Tai sitten asia ei olekaan niin kovin suuri. Kunhan vaan kiukuttaa, että sekin ihminen on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo saa ostaa mitä haluaa, ja sinun tehtäväsi on opettaa lapsille että lahjoista ollaan kiitollisia. Tai ainakin kohteliaasti kiitetään. Onko liian rankka rasti? Taitaapa olla.
Joo näitten elämä romuttuu kyllä nyt tässä. Armeija-aika tulee olemaan mielenkiintoinen jos sinne selviää nämäkin lapset.
Mielenkiintoinen tämä vauva palsta. Mummo ei osta mieluista joululahjaa, niin eiköhän joku palstailija vedä tästä sellaiset johtopäätökset, että lapsi ei tule pärjäämään armeijassa, jos ei osaa olla kiitollinen lahjasta. Sitä kiitollisuutta ja pettymyksiä voi opettaa lapselle niin monella tapaa, mutta ei niitä ole pakko opettaa juuri jouluna.
Kylläpäs. Nimenomaan jouluna pitäisi ihmisen osata käyttäytyä hyvin.
Ja kyllä se jo näkyy nykynuorista, ettei tapoja ole opetettu. Armeijan henkilökunta on sitäkin jo monet kerrat tuonut esille. Mitään ei kunnioiteta.On se kumma, että joulunkin pitäisi olla pelkkää kärsimys näytelmää, jotta lapsista kasvaisi kunnollisia. Ei se mieluinen lahja tarkoita sitä, että pitää saada heti kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet, tietysti lapsille pitää opettaa kohtuullisuutta, mutta ei se kuitenkaan poissulje sitä, etteikö voisi ostaa jotakin sellaista, mitä toinen oikeasti toivoo.
Tietenkin, mutta jos tietää että ei siitä taaskaan mitään tule, niin miksi valittaa? Ei ne mummot ja papat muutu. Opettakaa se lapsi tajuamaan se, ja ennen kaikkea itsenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo saa ostaa mitä haluaa, ja sinun tehtäväsi on opettaa lapsille että lahjoista ollaan kiitollisia. Tai ainakin kohteliaasti kiitetään. Onko liian rankka rasti? Taitaapa olla.
Joo näitten elämä romuttuu kyllä nyt tässä. Armeija-aika tulee olemaan mielenkiintoinen jos sinne selviää nämäkin lapset.
Mielenkiintoinen tämä vauva palsta. Mummo ei osta mieluista joululahjaa, niin eiköhän joku palstailija vedä tästä sellaiset johtopäätökset, että lapsi ei tule pärjäämään armeijassa, jos ei osaa olla kiitollinen lahjasta. Sitä kiitollisuutta ja pettymyksiä voi opettaa lapselle niin monella tapaa, mutta ei niitä ole pakko opettaa juuri jouluna.
Kylläpäs. Nimenomaan jouluna pitäisi ihmisen osata käyttäytyä hyvin.
Ja kyllä se jo näkyy nykynuorista, ettei tapoja ole opetettu. Armeijan henkilökunta on sitäkin jo monet kerrat tuonut esille. Mitään ei kunnioiteta.On se kumma, että joulunkin pitäisi olla pelkkää kärsimys näytelmää, jotta lapsista kasvaisi kunnollisia. Ei se mieluinen lahja tarkoita sitä, että pitää saada heti kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet, tietysti lapsille pitää opettaa kohtuullisuutta, mutta ei se kuitenkaan poissulje sitä, etteikö voisi ostaa jotakin sellaista, mitä toinen oikeasti toivoo.
Tietenkin, mutta jos tietää että ei siitä taaskaan mitään tule, niin miksi valittaa? Ei ne mummot ja papat muutu. Opettakaa se lapsi tajuamaan se, ja ennen kaikkea itsenne.
Miksi valitat?
Lapselle tuollaiset ihmiset eivät ole hyvästä. Eli jos mummo ei paranna tapojaan, yhteydenpito kannattaa katkaista.
Vierailija kirjoitti:
Nyt alan ymmärtää niitä mummoja jotka valittavat miniästään
Ehkä se olikin ap:n oma äiti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun teineillä on ainakin 20 ylimääräistä pussilakanaa per nuppi. Ne on kaikki erilaisia ja eriparisia kun haluttiin että me vanhemmat ei ainakaan niitä käytetä.
Ainakin 10 vuotta olen jankuttanut että älä tuo enempää pussilakanoita. Jos ihan pakko on ostaa liinavaatteita niin aluslakanoita tai ylimääräisiä sävyihin sopivia tyynyliinoja.
He saa pussilakanat.
Lahjoita eteenpäin, vie vaikka pelastusarmeijalle avaamattomat pakkaukset. Ihme uhriutumista
Miksi minun kotini on jokin lajittelupiste? Ja ei niiyä voi koska siitä sitä vasta uhriudtaankin!!!
Ette siis 10 vuoden aikana ole onnistuneet käyttämään yhtäkään pussilakanaa? Sairasta
Kyllähän hyvälaatuiset pussilakanat kestää paljon kauemmin kuin 10 vuotta ja niitä tarvitsee ehkä 2-3 per asukas. Loput on ylimääräistä.
Kestää jopa liian hyvin. Häälahjaksi saadut lakanat on edelleen käytössä, vaikka avioliitto päättyi 15 vuoden jälkeen.
Niin, minä yritin sanoa, että antaa samaa kuosia edes niin, että niistä saa sitten vaikka pariskunnalle lakanat, mutta ei, kun niiden pitää olla erilaiset.
Lapsesi ovat teini-ikäisiä ja sä olet ollut 10 vuotta huolissasi siitä sopiiko ne pariskunnalle? Ihan hyvä pelastusyritys, mutta myönnä nyt vaan että sä et ole käyttänyt yhtäkään pussilakanaa vuosien aikana. Arvatenkin, koska ne on mummolta (anopilta) ja ei sovi sun silmään.
Niin. Tuollahan lukee ihan selkeästi että meillä on 20 ylimääräistä pussilakanaa.
Ei ole käytetty, ei, koska niitä on muutenkin.
Nuo on edelleen paketeissaan odottamassa sitten sitä että lapset muuttaa omilleen. Olisi huomattavasti fiksummat ottaa mukaan jos olisivat settejä.
Todennäköisesti tässä käy niin että minä noiden kanssa asun palvelutalossa vanhuuteni ja lapset ottaa nämä joita on setit.
Hei! Jouluvinkki. Turvakodit ottaa yleensä vastaan käyttämättömiä/avaamattomia vuodevaatteita. Omissa kaapeissa ei tarvitse hillota ja menee varmasti tarpeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Paras lahja lapsellesi on oppia myös sietämään pettymyksiä. Ei hän arvosta sitä nyt, mutta myöhemmin elämässä se taito kantaa.
Tämä. Auttaa myös väestön hillitsemisessä, kun ei lisäännykään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo saa ostaa mitä haluaa, ja sinun tehtäväsi on opettaa lapsille että lahjoista ollaan kiitollisia. Tai ainakin kohteliaasti kiitetään. Onko liian rankka rasti? Taitaapa olla.
Joo näitten elämä romuttuu kyllä nyt tässä. Armeija-aika tulee olemaan mielenkiintoinen jos sinne selviää nämäkin lapset.
Mielenkiintoinen tämä vauva palsta. Mummo ei osta mieluista joululahjaa, niin eiköhän joku palstailija vedä tästä sellaiset johtopäätökset, että lapsi ei tule pärjäämään armeijassa, jos ei osaa olla kiitollinen lahjasta. Sitä kiitollisuutta ja pettymyksiä voi opettaa lapselle niin monella tapaa, mutta ei niitä ole pakko opettaa juuri jouluna.
Kylläpäs. Nimenomaan jouluna pitäisi ihmisen osata käyttäytyä hyvin.
Ja kyllä se jo näkyy nykynuorista, ettei tapoja ole opetettu. Armeijan henkilökunta on sitäkin jo monet kerrat tuonut esille. Mitään ei kunnioiteta.On se kumma, että joulunkin pitäisi olla pelkkää kärsimys näytelmää, jotta lapsista kasvaisi kunnollisia. Ei se mieluinen lahja tarkoita sitä, että pitää saada heti kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet, tietysti lapsille pitää opettaa kohtuullisuutta, mutta ei se kuitenkaan poissulje sitä, etteikö voisi ostaa jotakin sellaista, mitä toinen oikeasti toivoo.
Tietenkin, mutta jos tietää että ei siitä taaskaan mitään tule, niin miksi valittaa? Ei ne mummot ja papat muutu. Opettakaa se lapsi tajuamaan se, ja ennen kaikkea itsenne.
Miksi valitat?
Lapselle tuollaiset ihmiset eivät ole hyvästä. Eli jos mummo ei paranna tapojaan, yhteydenpito kannattaa katkaista.
Sellaiset ihmiset, jotka eivät ostaa toivelahjaa, ei ole hyvästä? Just. Ajattelisit joskus lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain lapsena kahdesti vaariltani eri kirjoja kuin mitä olin toivonut. Ensin olin pettynyt mutta molemmista noista vaarin ostamista kirjoista tulikin lempikirjojani. Joskus lopputulos saattaakin siis yllättää.
Lisäksi on vain plussaa että lapsi ei aina saa kaikkea mitä haluaa.
Se että mummo ostaa toivotun lahjan kerran vuodessa ei mitenkään pysty tarkoittamaan sitä että lapsi aina saisi kaiken mitä haluaa.
Voisiko sille mummolle sitten MITENKÄÄN ilmoittaa jo ajoissa, että JOKO OSTAT TASAN TÄMÄN LAHJAN, TAI SITTEN ET MITÄÄN!!!!!
Laittakaa hyvät ihmiset se mummo niin seinää vasten, että ei takuulla osta sitten mitään muuta kuin juuri sen mitä toivotaan. Ja jos edelleenkin ostaa jotain muuta ja vieläpä ei-toivottua, niin ottakaa asia kunnolla käsittelyyn. Kysykää, että miksi ostit tämän muun, kun oli kyse nimenomaan siitä mitä sulle esitettiin???? Sanokaa, että lapsi toivoi ja odotti sitä mitä sulta pyydettiin, ja pettyi kauheasti, kun ei sitä sitten saanutkaan. Ja puhukaa sitä asiasta ihan kunnolla, ei sivulausein ja korukielellä. Tehkää siitä niin suuri numero kuin suinkin, joten täytyyhän sen mummelin jo viimein käsittää.
Tai sanokaa, että minä hommaan sen lahjan, anna sinä siihen raha! Jos siis jotain haluat antaa.
Ja seuraavana jouluna sitten ilmoitatte kuivasti, että koska viime joulunakin ostit lapselle jotain muuta kuin mitä toivottiin, niin nyt emme ota sinulta enää lahjaa vastaan. Tämä pitää kertoa jo hyvissä ajoin.
Eli mummolle on kerrottava se toivottu lahja selkeästi.
Tuntuu ikävältä, mutta jos mikään muu ei auta.
Kaikkein parasta olisi, jos saisitte sanotuksi, että mummon ei pidä nyt ostaa lapselle lahjaa lainkaan. Lapsi tulee saamaan niin paljon lahjoja, että mummon ei enää pidä rahojaan siihen laittaa. Ystävällisesti mutta tiukasti.
Ja mummoa ei sitten kutsuta joulun viettoon teille kotiin, tai itse ette mene sinne mummolle, ettei se mummo pääse säveltelemään mitään lapsille suoraan.
Jotainhan on tehtävä, jos asia hiertää niin hirvittävästi. Ärsyttävään ihmiseen on pistettävä lopulta vaikka välit poikki.
Tai sitten asia ei olekaan niin kovin suuri. Kunhan vaan kiukuttaa, että sekin ihminen on olemassa.
Kiitos tästä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain lapsena kahdesti vaariltani eri kirjoja kuin mitä olin toivonut. Ensin olin pettynyt mutta molemmista noista vaarin ostamista kirjoista tulikin lempikirjojani. Joskus lopputulos saattaakin siis yllättää.
Lisäksi on vain plussaa että lapsi ei aina saa kaikkea mitä haluaa.
Se että mummo ostaa toivotun lahjan kerran vuodessa ei mitenkään pysty tarkoittamaan sitä että lapsi aina saisi kaiken mitä haluaa.
Voisiko sille mummolle sitten MITENKÄÄN ilmoittaa jo ajoissa, että JOKO OSTAT TASAN TÄMÄN LAHJAN, TAI SITTEN ET MITÄÄN!!!!!
Laittakaa hyvät ihmiset se mummo niin seinää vasten, että ei takuulla osta sitten mitään muuta kuin juuri sen mitä toivotaan. Ja jos edelleenkin ostaa jotain muuta ja vieläpä ei-toivottua, niin ottakaa asia kunnolla käsittelyyn. Kysykää, että miksi ostit tämän muun, kun oli kyse nimenomaan siitä mitä sulle esitettiin???? Sanokaa, että lapsi toivoi ja odotti sitä mitä sulta pyydettiin, ja pettyi kauheasti, kun ei sitä sitten saanutkaan. Ja puhukaa sitä asiasta ihan kunnolla, ei sivulausein ja korukielellä. Tehkää siitä niin suuri numero kuin suinkin, joten täytyyhän sen mummelin jo viimein käsittää.
Tai sanokaa, että minä hommaan sen lahjan, anna sinä siihen raha! Jos siis jotain haluat antaa.
Ja seuraavana jouluna sitten ilmoitatte kuivasti, että koska viime joulunakin ostit lapselle jotain muuta kuin mitä toivottiin, niin nyt emme ota sinulta enää lahjaa vastaan. Tämä pitää kertoa jo hyvissä ajoin.
Eli mummolle on kerrottava se toivottu lahja selkeästi.
Tuntuu ikävältä, mutta jos mikään muu ei auta.
Kaikkein parasta olisi, jos saisitte sanotuksi, että mummon ei pidä nyt ostaa lapselle lahjaa lainkaan. Lapsi tulee saamaan niin paljon lahjoja, että mummon ei enää pidä rahojaan siihen laittaa. Ystävällisesti mutta tiukasti.
Ja mummoa ei sitten kutsuta joulun viettoon teille kotiin, tai itse ette mene sinne mummolle, ettei se mummo pääse säveltelemään mitään lapsille suoraan.
Jotainhan on tehtävä, jos asia hiertää niin hirvittävästi. Ärsyttävään ihmiseen on pistettävä lopulta vaikka välit poikki.
Tai sitten asia ei olekaan niin kovin suuri. Kunhan vaan kiukuttaa, että sekin ihminen on olemassa.
Palstalle eksyi sitten se mummo, joka ei koskaan halua ostaa lapsille mitään mieluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo saa ostaa mitä haluaa, ja sinun tehtäväsi on opettaa lapsille että lahjoista ollaan kiitollisia. Tai ainakin kohteliaasti kiitetään. Onko liian rankka rasti? Taitaapa olla.
Joo näitten elämä romuttuu kyllä nyt tässä. Armeija-aika tulee olemaan mielenkiintoinen jos sinne selviää nämäkin lapset.
Mielenkiintoinen tämä vauva palsta. Mummo ei osta mieluista joululahjaa, niin eiköhän joku palstailija vedä tästä sellaiset johtopäätökset, että lapsi ei tule pärjäämään armeijassa, jos ei osaa olla kiitollinen lahjasta. Sitä kiitollisuutta ja pettymyksiä voi opettaa lapselle niin monella tapaa, mutta ei niitä ole pakko opettaa juuri jouluna.
Kylläpäs. Nimenomaan jouluna pitäisi ihmisen osata käyttäytyä hyvin.
Ja kyllä se jo näkyy nykynuorista, ettei tapoja ole opetettu. Armeijan henkilökunta on sitäkin jo monet kerrat tuonut esille. Mitään ei kunnioiteta.On se kumma, että joulunkin pitäisi olla pelkkää kärsimys näytelmää, jotta lapsista kasvaisi kunnollisia. Ei se mieluinen lahja tarkoita sitä, että pitää saada heti kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet, tietysti lapsille pitää opettaa kohtuullisuutta, mutta ei se kuitenkaan poissulje sitä, etteikö voisi ostaa jotakin sellaista, mitä toinen oikeasti toivoo.
Tietenkin, mutta jos tietää että ei siitä taaskaan mitään tule, niin miksi valittaa? Ei ne mummot ja papat muutu. Opettakaa se lapsi tajuamaan se, ja ennen kaikkea itsenne.
Ei lasta tarvitse opettaa tajuamaan tuollaista. Monessa perheessä lapset uskovat joulupukkiin ja joulupukki tuo ne lahjat. Minusta aikuinen ihminen eli se mummo tässä tapauksessa voisi mennä vähän itseensä.
No entä jos anoppi ostaa muille perheenjäsenille henkilökohtaisen lahjan, mutta miniälle verhot/pöytäliinan/ tms. perheen yhteistä tavaraa? Miksi ne olisi enemmän naisen omaisuutta? Pojalleen ei ikinä voisi näitä kuvitella antavansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo saa ostaa mitä haluaa, ja sinun tehtäväsi on opettaa lapsille että lahjoista ollaan kiitollisia. Tai ainakin kohteliaasti kiitetään. Onko liian rankka rasti? Taitaapa olla.
Joo näitten elämä romuttuu kyllä nyt tässä. Armeija-aika tulee olemaan mielenkiintoinen jos sinne selviää nämäkin lapset.
Mielenkiintoinen tämä vauva palsta. Mummo ei osta mieluista joululahjaa, niin eiköhän joku palstailija vedä tästä sellaiset johtopäätökset, että lapsi ei tule pärjäämään armeijassa, jos ei osaa olla kiitollinen lahjasta. Sitä kiitollisuutta ja pettymyksiä voi opettaa lapselle niin monella tapaa, mutta ei niitä ole pakko opettaa juuri jouluna.
Kylläpäs. Nimenomaan jouluna pitäisi ihmisen osata käyttäytyä hyvin.
Ja kyllä se jo näkyy nykynuorista, ettei tapoja ole opetettu. Armeijan henkilökunta on sitäkin jo monet kerrat tuonut esille. Mitään ei kunnioiteta.On se kumma, että joulunkin pitäisi olla pelkkää kärsimys näytelmää, jotta lapsista kasvaisi kunnollisia. Ei se mieluinen lahja tarkoita sitä, että pitää saada heti kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet, tietysti lapsille pitää opettaa kohtuullisuutta, mutta ei se kuitenkaan poissulje sitä, etteikö voisi ostaa jotakin sellaista, mitä toinen oikeasti toivoo.
Kylläpä se kärsimys syntyy heppoisin perustein, jos siihen riittää jo se että joku sukulainen antaa "vääriä" lahjoja. Voi tätä poispilattujen maailmaa. Siellä sitten notkuvien juhlapöytien ja tavarapaljouden keskellä tiristetään itkua ja henkisesti ellei jopa verbaalisesta manata sukulaista alimpaan pätsiin.
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on nyt sitten oiva paikka opettaa lapsia olemaan kiitollisia ja arvostamaan myös sellaisia lahjoja, joita eivät ole osanneet itse toivoa. Sinulle tätä taitoa ei ilmeisesti olekaan koskaan opetettu.
Näinpä! Ja voisithan jo vihdoinkin aloittaa avoimemman keskustelukulttuurin anoppisi kanssa.
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Se on kelvattava, jos muutakaan ei saa. Niin se tässä maailmassa menee. Lahja voi sitten jäädä käyttämättä, mutta sehän olikin lahja eli jotain ylimääräistä joka olisi yhtä hyvin voinut jäädä saamatta, joten se siitä.