Lue keskustelun säännöt.
Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa
21.12.2022 |
Lapsiemme mummo yrittää monella tavalla suorittaa isovanhemmuutta ja haluaa olla "paras mummo". Mummo ei kysy lapsilta/vanhemmilta lahjatoiveita tai vinkkejä lahjan suhteen. Mummo ei ota lahjavinkkiä siitä, millaisista asioista lapset kertovat pitävänsä. Jos Leo puhuu jatkuvasti dinosauruksista ja rakastaa kaikkea niihin liittyvää, niin mummo antaa lahjaksi laivoista kertovan kirjan, vaikka pieni dinosauruslelu olisi ollut Leon toive. Jos Eevi rakastaa kaikkea Ryhmä Hau -aiheista, niin mummo tuo lahjaksi Peppi Pitkätossu pyjaman, vaikka Ryhmä Hau -aiheinen penaali olisi ilahduttanut enemmän. Mummo ajattelee tuntevansa lapsenlapsensa parhaiten ja tietävänsä, mitä he haluavat. Kun jouluna (ja synttäreinä sama homma) avataan lahjat, niin mummo korostaa kuinka juuri hänen antamansa lahjat ovat niin hienoja. "Katsopas, Leo, miten upea kirja!" "Voi, miten ihana pyjama, Eevi!". Mummo myös kuvailee jälkikäteen, kuinka hänen ostamansa lahjat olivat lapsille niin mieluisia ja sopivat lapsille niin hyvin. "Kun Leo niin ahkerasti lukee sitä laivakirjaa ja Eevillä on melkein joka yö Peppi-pyjama päällä", vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Nihkeintä tietysti on, kun lapset silminnähden ilahtuvat mummon lahjan sijaan jostain sellaisesta, mitä ovat aidosti toivoneet. Lapset hihkuvat toivelahjansa parissa ja se mummon lahja ei samalla tavalla innostakaan.
Olen yrittänyt puhua aiheesta hienotunteisesti mummon kanssa. Kertonut, että Leo tykkäisi jostain dinosauruksiin liittyvästä lahjasta ja Eevin suosikki on Ryhmä Hau. Saatan jopa kertoa, että kaupassa X oli muuten tuollainen lelu aiheeseen liittyen, jota Leo/Eevi on ihaillut. Mummo sanoo, että hänpä sitten ostaa tuon lahjan lapselle. Lahjapaketista paljastuu kuitenkin lopulta ihan muuta ja jos mummolta yrittää kysyä asiasta, niin mummo sanoo halunneensa hankkia jotain muuta. Miksi se mummo ei sitten sano, että jättää lapsen lahjatoiveen huomiotta? Mummo ei myöskään suostu etukäteen kertomaan meille vanhemmille, mitä antaa lapsille lahjaksi. Toisaalta, tuskinpa sattuisi kahta samaa lahjaa pukinkonttiin, kun mummoa ei lasten toiveet kiinnosta. Noh, joulua ja mummon pettymystä odotellessa.
Kommentit (1055)
Vierailija kirjoitti:
No, miten kävi?
Jaa-a, yllättävän helpolla päästiin. Lapset ihmettelit, että miksi mummu on hankkinut lahjaksi asioita, joita heillä jo on. Lapsilla esim on laadukas otsalamppu, nyt tuli se halvin malli mitä kaupasta löytyy. Tällä kertaa sentään idea oli ihan hyvä, mutta olisi voinut rimpauttaa pojalleen ja tarkistaa tilanne.
Mummu oli kyllä pojalleen kitissyt, kun emme vietä joulua anoppilassa. No, siihen on syynsä ihan henkilössä itsessään.
Lapsilla ei pettymyksiä, vaikka kaikki lahjat eivät olleet toivottuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse joulu meni rauhallisesti, mutta juuri kotiuduttiin mummolasta jossa puolet mun ajasta meni lasten "selkänojana" eli kun mummo ei kykene uskomaan lapsen sanaa niin joudun lopulta sanomaan sen viimeisen sanan että mummolle menee perille (mm. se ettei toinen lapsi halunnut syliin ja ettei toinen halunnut maistaa jotain epämääräisen näköistä mummon tekemää sörsseliä (tämä lapsi on arka maistelemaan jos siihen kiinnitetään huomiota ja varsinkin jos väkisin yrittää saada maistamaan - lyö täyden stopin asiaan ja tästä on enemmän haittaa kuin hyötyä)). Ja luonnollisesti minä olen se pahis ja vihainen kun toistan lapsen moneen kertaan sanoman viestin.
Vierailija kirjoitti:
Itse joulu meni rauhallisesti, mutta juuri kotiuduttiin mummolasta jossa puolet mun ajasta meni lasten "selkänojana" eli kun mummo ei kykene uskomaan lapsen sanaa niin joudun lopulta sanomaan sen viimeisen sanan että mummolle menee perille (mm. se ettei toinen lapsi halunnut syliin ja ettei toinen halunnut maistaa jotain epämääräisen näköistä mummon tekemää sörsseliä (tämä lapsi on arka maistelemaan jos siihen kiinnitetään huomiota ja varsinkin jos väkisin yrittää saada maistamaan - lyö täyden stopin asiaan ja tästä on enemmän haittaa kuin hyötyä)). Ja luonnollisesti minä olen se pahis ja vihainen kun toistan lapsen moneen kertaan sanoman viestin.
Meillä lapset on jo sen verran isoja, että pakkosylittely ei oikein onnistu. Hyvä niin. Muistan elävästi oman ärtymyksen ja lapsen kauhun, kun yks stanan noita-akka pitää väkisin sylissä ja hokee jotain että tässä on hyvä olla (sen huomasin siitä, että lapsi huutaa paniikissa pois) ja sit vielä jotain "häh häh hää, etpäs pääse pois. Mä tietysti kävin pelastamassa lapseni ja sain syyt joulun pilaamisesta ja lapsen omimisesta. Viimeksi käydessä oli mun vika, kun lapsi ei suostunut mummua halaamaan.
Mutta onhan se hyvä, että mummu on osannut huonot välit onnistunut ulkoistamaan miniän niskoille. Itse on raukka väärin ymmärretty hyvä ja hyvyydessään suorastaan pyhä.
Lahjoista. Mummun paketit lapsille meni jo kirppiskasaan, kun vastaava tuote oli jo. Antoi myös lapsille raha. Mikä on ok. Mutta mikä idea on antaa 50 € kolikoina? Kyllä se legopaketti olisi kivempi maksaa setelillä kuin antaa kasa kolikoita. Saattaa olla, että vähän vekslataan lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse joulu meni rauhallisesti, mutta juuri kotiuduttiin mummolasta jossa puolet mun ajasta meni lasten "selkänojana" eli kun mummo ei kykene uskomaan lapsen sanaa niin joudun lopulta sanomaan sen viimeisen sanan että mummolle menee perille (mm. se ettei toinen lapsi halunnut syliin ja ettei toinen halunnut maistaa jotain epämääräisen näköistä mummon tekemää sörsseliä (tämä lapsi on arka maistelemaan jos siihen kiinnitetään huomiota ja varsinkin jos väkisin yrittää saada maistamaan - lyö täyden stopin asiaan ja tästä on enemmän haittaa kuin hyötyä)). Ja luonnollisesti minä olen se pahis ja vihainen kun toistan lapsen moneen kertaan sanoman viestin.
Meillä lapset on jo sen verran isoja, että pakkosylittely ei oikein onnistu. Hyvä niin. Muistan elävästi oman ärtymyksen ja lapsen kauhun, kun yks stanan noita-akka pitää väkisin sylissä ja hokee jotain että tässä on hyvä olla (sen huomasin siitä, että lapsi huutaa paniikissa pois) ja sit vielä jotain "häh häh hää, etpäs pääse pois. Mä tietysti kävin pelastamassa lapseni ja sain syyt joulun pilaamisesta ja lapsen omimisesta. Viimeksi käydessä oli mun vika, kun lapsi ei suostunut mummua halaamaan.
Mutta onhan se hyvä, että mummu on osannut huonot välit onnistunut ulkoistamaan miniän niskoille. Itse on raukka väärin ymmärretty hyvä ja hyvyydessään suorastaan pyhä.
Lahjoista. Mummun paketit lapsille meni jo kirppiskasaan, kun vastaava tuote oli jo. Antoi myös lapsille raha. Mikä on ok. Mutta mikä idea on antaa 50 € kolikoina? Kyllä se legopaketti olisi kivempi maksaa setelillä kuin antaa kasa kolikoita. Saattaa olla, että vähän vekslataan lasten kanssa.
Joo ei noita meidänkään koululaisia enää saa pakolla syliin mutta ei sitä ronkumista ja lapsen kieltäytymistä enää viitsinyt kymmenennen toiston jälkeen kuunnella vaan ihan kauniisti totesin "kuulit varmaan jo että xx sanoi ettei halua syliin, hän osaa itse pyytää jos muuttaa mieltään"
Muutama vuosi sitten anoppi roikkui lapsissa ja kyseli mitä oli paras lahja. Lapsi vastasi, ja vastaus ei miellyttänyt. Uudestaan ja uudestaan suorastaan kerjäsi, että lapsi sanoisi, että kivoin oli mummun lahja. Ei sanonut. Jotenkin tämä oli mun syytä. Tuolloin elettiin aikaa jolloin pukki toi lahjat. Lapsi oli vähän hämmentyneen oloinen tästä inkvisitiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse joulu meni rauhallisesti, mutta juuri kotiuduttiin mummolasta jossa puolet mun ajasta meni lasten "selkänojana" eli kun mummo ei kykene uskomaan lapsen sanaa niin joudun lopulta sanomaan sen viimeisen sanan että mummolle menee perille (mm. se ettei toinen lapsi halunnut syliin ja ettei toinen halunnut maistaa jotain epämääräisen näköistä mummon tekemää sörsseliä (tämä lapsi on arka maistelemaan jos siihen kiinnitetään huomiota ja varsinkin jos väkisin yrittää saada maistamaan - lyö täyden stopin asiaan ja tästä on enemmän haittaa kuin hyötyä)). Ja luonnollisesti minä olen se pahis ja vihainen kun toistan lapsen moneen kertaan sanoman viestin.
Meillä lapset on jo sen verran isoja, että pakkosylittely ei oikein onnistu. Hyvä niin. Muistan elävästi oman ärtymyksen ja lapsen kauhun, kun yks stanan noita-akka pitää väkisin sylissä ja hokee jotain että tässä on hyvä olla (sen huomasin siitä, että lapsi huutaa paniikissa pois) ja sit vielä jotain "häh häh hää, etpäs pääse pois. Mä tietysti kävin pelastamassa lapseni ja sain syyt joulun pilaamisesta ja lapsen omimisesta. Viimeksi käydessä oli mun vika, kun lapsi ei suostunut mummua halaamaan.
Mutta onhan se hyvä, että mummu on osannut huonot välit onnistunut ulkoistamaan miniän niskoille. Itse on raukka väärin ymmärretty hyvä ja hyvyydessään suorastaan pyhä.
Lahjoista. Mummun paketit lapsille meni jo kirppiskasaan, kun vastaava tuote oli jo. Antoi myös lapsille raha. Mikä on ok. Mutta mikä idea on antaa 50 € kolikoina? Kyllä se legopaketti olisi kivempi maksaa setelillä kuin antaa kasa kolikoita. Saattaa olla, että vähän vekslataan lasten kanssa.
Voi jessus, rahakin oli kolikoina kun olisi pitänyt olla seteleinä... Uskomattomia nämä ap:n ja hengenheimolaistensa vaatimukset!
Lahjahevosen suuhun ei katsota. Lahjan antaja on käyttänyt vaivaa ja aikaa ja rahaa lahjan hankkimiseen ja halunnut antaa jotain saajaa ilahduttavaa. Joskus osuu oikeaan, joskus ei. Mummu ei ole lahja-automaatti, jolta voi pyytää mitä tahansa. Sen mummunkin pitää elää, maksaa laskunsa, säästää tuleviin sähkölaskuihin ja ehkä jopa ostaa itselleenkin jotain mukavaa. Hän ja hänen rahansa eivät ole ensisijaisesti jälkeläisten rahoja.
Mitäs mukavaa te ostitte mummulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse joulu meni rauhallisesti, mutta juuri kotiuduttiin mummolasta jossa puolet mun ajasta meni lasten "selkänojana" eli kun mummo ei kykene uskomaan lapsen sanaa niin joudun lopulta sanomaan sen viimeisen sanan että mummolle menee perille (mm. se ettei toinen lapsi halunnut syliin ja ettei toinen halunnut maistaa jotain epämääräisen näköistä mummon tekemää sörsseliä (tämä lapsi on arka maistelemaan jos siihen kiinnitetään huomiota ja varsinkin jos väkisin yrittää saada maistamaan - lyö täyden stopin asiaan ja tästä on enemmän haittaa kuin hyötyä)). Ja luonnollisesti minä olen se pahis ja vihainen kun toistan lapsen moneen kertaan sanoman viestin.
Meillä lapset on jo sen verran isoja, että pakkosylittely ei oikein onnistu. Hyvä niin. Muistan elävästi oman ärtymyksen ja lapsen kauhun, kun yks stanan noita-akka pitää väkisin sylissä ja hokee jotain että tässä on hyvä olla (sen huomasin siitä, että lapsi huutaa paniikissa pois) ja sit vielä jotain "häh häh hää, etpäs pääse pois. Mä tietysti kävin pelastamassa lapseni ja sain syyt joulun pilaamisesta ja lapsen omimisesta. Viimeksi käydessä oli mun vika, kun lapsi ei suostunut mummua halaamaan.
Mutta onhan se hyvä, että mummu on osannut huonot välit onnistunut ulkoistamaan miniän niskoille. Itse on raukka väärin ymmärretty hyvä ja hyvyydessään suorastaan pyhä.
Lahjoista. Mummun paketit lapsille meni jo kirppiskasaan, kun vastaava tuote oli jo. Antoi myös lapsille raha. Mikä on ok. Mutta mikä idea on antaa 50 € kolikoina? Kyllä se legopaketti olisi kivempi maksaa setelillä kuin antaa kasa kolikoita. Saattaa olla, että vähän vekslataan lasten kanssa.
Eiks oo ihanaa, kun lapset ei tykkää mummusta! Sehän on ihan parasta!
Ja tietenkin raha on ok, paitsi kolikkoina.
Olis ikävää jos ei voisi valittaa... Tosin aina voi valittaa.
Minä en tähän ikääni asti vielä ole tavannut yhtään lasta, joka ei tykkäsi mummostaan. Kumma juttu.
Nyt jo edesmennyt ystäväni hoiti valtavan paljon poikansa lapsia, ne oli lähes aina sillä. Ja lapset tykkäsi mummostaan hurjasti, ei olisi edes pois lähteneet. Ystäväni asui naapurissani, joten tiedän.
Muuta kautta sitten kuulin, kuinka miniä mollasi tätä mummoa, missään asiassa se ei ollut miniän mieleen, aina oli jotain haukuttavaa. Tuntui pahalta, lapset sai hoitaa että miniä pääsi aikaa vievään harrastuksensa, mutta haukut vain sai palkakseen.
Ystäväni kuoltua miniä oli motkottanut, ettei anopilta jäänyt tarpeeksi perintöä, oli luullut sillä olevan enemmän varoja. Mutta kun oli kuulemma pistänyt rahaa kaikenlaisiin turhuuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse joulu meni rauhallisesti, mutta juuri kotiuduttiin mummolasta jossa puolet mun ajasta meni lasten "selkänojana" eli kun mummo ei kykene uskomaan lapsen sanaa niin joudun lopulta sanomaan sen viimeisen sanan että mummolle menee perille (mm. se ettei toinen lapsi halunnut syliin ja ettei toinen halunnut maistaa jotain epämääräisen näköistä mummon tekemää sörsseliä (tämä lapsi on arka maistelemaan jos siihen kiinnitetään huomiota ja varsinkin jos väkisin yrittää saada maistamaan - lyö täyden stopin asiaan ja tästä on enemmän haittaa kuin hyötyä)). Ja luonnollisesti minä olen se pahis ja vihainen kun toistan lapsen moneen kertaan sanoman viestin.
Meillä lapset on jo sen verran isoja, että pakkosylittely ei oikein onnistu. Hyvä niin. Muistan elävästi oman ärtymyksen ja lapsen kauhun, kun yks stanan noita-akka pitää väkisin sylissä ja hokee jotain että tässä on hyvä olla (sen huomasin siitä, että lapsi huutaa paniikissa pois) ja sit vielä jotain "häh häh hää, etpäs pääse pois. Mä tietysti kävin pelastamassa lapseni ja sain syyt joulun pilaamisesta ja lapsen omimisesta. Viimeksi käydessä oli mun vika, kun lapsi ei suostunut mummua halaamaan.
Mutta onhan se hyvä, että mummu on osannut huonot välit onnistunut ulkoistamaan miniän niskoille. Itse on raukka väärin ymmärretty hyvä ja hyvyydessään suorastaan pyhä.
Lahjoista. Mummun paketit lapsille meni jo kirppiskasaan, kun vastaava tuote oli jo. Antoi myös lapsille raha. Mikä on ok. Mutta mikä idea on antaa 50 € kolikoina? Kyllä se legopaketti olisi kivempi maksaa setelillä kuin antaa kasa kolikoita. Saattaa olla, että vähän vekslataan lasten kanssa.
Voi jessus, rahakin oli kolikoina kun olisi pitänyt olla seteleinä... Uskomattomia nämä ap:n ja hengenheimolaistensa vaatimukset!
Lahjahevosen suuhun ei katsota. Lahjan antaja on käyttänyt vaivaa ja aikaa ja rahaa lahjan hankkimiseen ja halunnut antaa jotain saajaa ilahduttavaa. Joskus osuu oikeaan, joskus ei. Mummu ei ole lahja-automaatti, jolta voi pyytää mitä tahansa. Sen mummunkin pitää elää, maksaa laskunsa, säästää tuleviin sähkölaskuihin ja ehkä jopa ostaa itselleenkin jotain mukavaa. Hän ja hänen rahansa eivät ole ensisijaisesti jälkeläisten rahoja.
Mitäs mukavaa te ostitte mummulle?
En edes tiedä, mies osti äidillensä lahjan. Mä hankin kukan, mielestäni ihan näyttävä asetelma. Olisin huolinut kotiini samanlaisen.
Ei tuo mummo kyllä hirveästi käytä aikaa eikä rahaakaan, hirveästi kyllä kehuu kuinka varakas on. Jos asia olisi mun päätettävissä, niin ei toisi meille mitään. Mulle ei anoppi ostanut mitään (hyvä niin), miehelleni paikallisen joululehden (suoraan meni paperinkeräykseen). Te, jotka pelkäätte että anoppi pisti meidän perheeseen enemmän rahaa kuin me häneen. Huoli pois. Anoppi on vahvasti plussalla jos eurot pistetään jonoon.
Ja joo. Setelillä olisi lasten kivempi maksaa ostoksensa, jonkun legopaketin aikovat hankkia. Luulen, että kassallakin tykkäisivät, jos saisivat maksun seteleinä eikä 50 sentin ja euron kolikoilla. Taisi siinä pari kakkosen kolikkoakin olla. Mutta saipa taas sen pienen kiusan aikaiseksi. Sehän on elämän suola.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse joulu meni rauhallisesti, mutta juuri kotiuduttiin mummolasta jossa puolet mun ajasta meni lasten "selkänojana" eli kun mummo ei kykene uskomaan lapsen sanaa niin joudun lopulta sanomaan sen viimeisen sanan että mummolle menee perille (mm. se ettei toinen lapsi halunnut syliin ja ettei toinen halunnut maistaa jotain epämääräisen näköistä mummon tekemää sörsseliä (tämä lapsi on arka maistelemaan jos siihen kiinnitetään huomiota ja varsinkin jos väkisin yrittää saada maistamaan - lyö täyden stopin asiaan ja tästä on enemmän haittaa kuin hyötyä)). Ja luonnollisesti minä olen se pahis ja vihainen kun toistan lapsen moneen kertaan sanoman viestin.
Meillä lapset on jo sen verran isoja, että pakkosylittely ei oikein onnistu. Hyvä niin. Muistan elävästi oman ärtymyksen ja lapsen kauhun, kun yks stanan noita-akka pitää väkisin sylissä ja hokee jotain että tässä on hyvä olla (sen huomasin siitä, että lapsi huutaa paniikissa pois) ja sit vielä jotain "häh häh hää, etpäs pääse pois. Mä tietysti kävin pelastamassa lapseni ja sain syyt joulun pilaamisesta ja lapsen omimisesta. Viimeksi käydessä oli mun vika, kun lapsi ei suostunut mummua halaamaan.
Mutta onhan se hyvä, että mummu on osannut huonot välit onnistunut ulkoistamaan miniän niskoille. Itse on raukka väärin ymmärretty hyvä ja hyvyydessään suorastaan pyhä.
Lahjoista. Mummun paketit lapsille meni jo kirppiskasaan, kun vastaava tuote oli jo. Antoi myös lapsille raha. Mikä on ok. Mutta mikä idea on antaa 50 € kolikoina? Kyllä se legopaketti olisi kivempi maksaa setelillä kuin antaa kasa kolikoita. Saattaa olla, että vähän vekslataan lasten kanssa.
Eiks oo ihanaa, kun lapset ei tykkää mummusta! Sehän on ihan parasta!
Ja tietenkin raha on ok, paitsi kolikkoina.
Olis ikävää jos ei voisi valittaa... Tosin aina voi valittaa.
Minä en tähän ikääni asti vielä ole tavannut yhtään lasta, joka ei tykkäsi mummostaan. Kumma juttu.
Nyt jo edesmennyt ystäväni hoiti valtavan paljon poikansa lapsia, ne oli lähes aina sillä. Ja lapset tykkäsi mummostaan hurjasti, ei olisi edes pois lähteneet. Ystäväni asui naapurissani, joten tiedän.
Muuta kautta sitten kuulin, kuinka miniä mollasi tätä mummoa, missään asiassa se ei ollut miniän mieleen, aina oli jotain haukuttavaa. Tuntui pahalta, lapset sai hoitaa että miniä pääsi aikaa vievään harrastuksensa, mutta haukut vain sai palkakseen.
Ystäväni kuoltua miniä oli motkottanut, ettei anopilta jäänyt tarpeeksi perintöä, oli luullut sillä olevan enemmän varoja. Mutta kun oli kuulemma pistänyt rahaa kaikenlaisiin turhuuksiin.
Mä toivoisin, että lasteni mummu /anoppini olisi ihminen. Ei vaan ollut sellaista säkää tässä elämässä.
Mun anoppi ei muuten hoidamme lapsiani. Ikinä. En myöskään odota kieli pitkällä perintöä, perintökaaren tuntevana tiedän, että miniä ei peri mitään ilman testamenttia. Anoppi on varsin hyvä suomaan itselleen nautintoja. Mikä on ihan oikein. Luultavasti häneltä jää vain velkaa. Mutta sekään ei ole minun ongelmani. Mä haluan vain elää elämääni mahdollisimman vähillä kontakteilla anoppiini. Mielenrauha riittää mulle. Mieheni takia olen valmis sietämään satunnaiset tapaamiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä kommentoijista itsestään tuntuisi jos vaikka tykkäisi tosi paljon punaisesta ja toivoisi pyjamaa ja puoliso ostaa tahallaan sinisen pyjaman lahjaksi koska 'pettymyksiä pitää sietää' eikä hän ole mikään lahja-automaatti jolta voi pyytää jotain tiettyä.
No saisin sen punaisen pyjaman lahjaksi anopilta tai siskolta.
Miksi sun anoppi tai sisko ostaisi lahjaksi sellaista mitä toivot? Osta itse punainen pyjamasi jos sellaisen haluat! Ja muista olla kiitollinen siitä sinisestä pyjamasta, ruskeista kalsareista ja väärän kokoisista villasukista jotka saat, eikä niitä missään nimessä saa hävittää tai kierrätää, koska ne on lahjaksi saatu.
Minä sain toivomani kahvinkeittimen mieheltäni, äitini sai toivomansa sähköhammasharjan minulta ja mieheni sai toivomansa verenpainemittarin äidiltäni. Mikä meni sinun mielestäsi vikaan jos kaikki olivat tyytyväisiä lahjoihinsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä kommentoijista itsestään tuntuisi jos vaikka tykkäisi tosi paljon punaisesta ja toivoisi pyjamaa ja puoliso ostaa tahallaan sinisen pyjaman lahjaksi koska 'pettymyksiä pitää sietää' eikä hän ole mikään lahja-automaatti jolta voi pyytää jotain tiettyä.
No saisin sen punaisen pyjaman lahjaksi anopilta tai siskolta.
Miksi sun anoppi tai sisko ostaisi lahjaksi sellaista mitä toivot? Osta itse punainen pyjamasi jos sellaisen haluat! Ja muista olla kiitollinen siitä sinisestä pyjamasta, ruskeista kalsareista ja väärän kokoisista villasukista jotka saat, eikä niitä missään nimessä saa hävittää tai kierrätää, koska ne on lahjaksi saatu.
Minä sain toivomani kahvinkeittimen mieheltäni, äitini sai toivomansa sähköhammasharjan minulta ja mieheni sai toivomansa verenpainemittarin äidiltäni. Mikä meni sinun mielestäsi vikaan jos kaikki olivat tyytyväisiä lahjoihinsa?
Tuohan on ihanteellinen ratkaisu. Enempi ihmettelen niitä, jotka väkisin haluavat ostaa toiselle lahjaksi "yllätyksen" tai jotain "itsensä näköistä".
Miksi ostaa lahjaksi haarukka, jos toinen tarvitsee navanlämmittimen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse joulu meni rauhallisesti, mutta juuri kotiuduttiin mummolasta jossa puolet mun ajasta meni lasten "selkänojana" eli kun mummo ei kykene uskomaan lapsen sanaa niin joudun lopulta sanomaan sen viimeisen sanan että mummolle menee perille (mm. se ettei toinen lapsi halunnut syliin ja ettei toinen halunnut maistaa jotain epämääräisen näköistä mummon tekemää sörsseliä (tämä lapsi on arka maistelemaan jos siihen kiinnitetään huomiota ja varsinkin jos väkisin yrittää saada maistamaan - lyö täyden stopin asiaan ja tästä on enemmän haittaa kuin hyötyä)). Ja luonnollisesti minä olen se pahis ja vihainen kun toistan lapsen moneen kertaan sanoman viestin.
Meillä lapset on jo sen verran isoja, että pakkosylittely ei oikein onnistu. Hyvä niin. Muistan elävästi oman ärtymyksen ja lapsen kauhun, kun yks stanan noita-akka pitää väkisin sylissä ja hokee jotain että tässä on hyvä olla (sen huomasin siitä, että lapsi huutaa paniikissa pois) ja sit vielä jotain "häh häh hää, etpäs pääse pois. Mä tietysti kävin pelastamassa lapseni ja sain syyt joulun pilaamisesta ja lapsen omimisesta. Viimeksi käydessä oli mun vika, kun lapsi ei suostunut mummua halaamaan.
Mutta onhan se hyvä, että mummu on osannut huonot välit onnistunut ulkoistamaan miniän niskoille. Itse on raukka väärin ymmärretty hyvä ja hyvyydessään suorastaan pyhä.
Lahjoista. Mummun paketit lapsille meni jo kirppiskasaan, kun vastaava tuote oli jo. Antoi myös lapsille raha. Mikä on ok. Mutta mikä idea on antaa 50 € kolikoina? Kyllä se legopaketti olisi kivempi maksaa setelillä kuin antaa kasa kolikoita. Saattaa olla, että vähän vekslataan lasten kanssa.
Voi jessus, rahakin oli kolikoina kun olisi pitänyt olla seteleinä... Uskomattomia nämä ap:n ja hengenheimolaistensa vaatimukset!
Lahjahevosen suuhun ei katsota. Lahjan antaja on käyttänyt vaivaa ja aikaa ja rahaa lahjan hankkimiseen ja halunnut antaa jotain saajaa ilahduttavaa. Joskus osuu oikeaan, joskus ei. Mummu ei ole lahja-automaatti, jolta voi pyytää mitä tahansa. Sen mummunkin pitää elää, maksaa laskunsa, säästää tuleviin sähkölaskuihin ja ehkä jopa ostaa itselleenkin jotain mukavaa. Hän ja hänen rahansa eivät ole ensisijaisesti jälkeläisten rahoja.
Mitäs mukavaa te ostitte mummulle?
Onneksi mummo ei ole sentään niin sekaisin, että meille hevosen toisi.
Moniko mummu pahoitti mielensä, kun ei onnistunutkaan omalla pettämättömällä maullaan valitsemaan lapsenlapsille joulun ykköslahjaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa nyt, tänä vuonna sovitte, ei lahjoja puolin eikä toisin. Anopille jos tulee itku sanotte että voitte tuhat euroa huolia, pienemmistä lahjoista ei välitetä.
Ja jokainen pysykää siellä omissa kodeissanne joulu, kaikilla on hauskempaa, niin teillä kuin anopeilla kahta puolta.
Ja siklä rahalka jonka laitatte jonninjoutavaan anopille. Ostakaa itse ne dinot ja legot ja kauko-ohjattavat lapsillenne.
No, miten kävi?