Lue keskustelun säännöt.
Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa
21.12.2022 |
Lapsiemme mummo yrittää monella tavalla suorittaa isovanhemmuutta ja haluaa olla "paras mummo". Mummo ei kysy lapsilta/vanhemmilta lahjatoiveita tai vinkkejä lahjan suhteen. Mummo ei ota lahjavinkkiä siitä, millaisista asioista lapset kertovat pitävänsä. Jos Leo puhuu jatkuvasti dinosauruksista ja rakastaa kaikkea niihin liittyvää, niin mummo antaa lahjaksi laivoista kertovan kirjan, vaikka pieni dinosauruslelu olisi ollut Leon toive. Jos Eevi rakastaa kaikkea Ryhmä Hau -aiheista, niin mummo tuo lahjaksi Peppi Pitkätossu pyjaman, vaikka Ryhmä Hau -aiheinen penaali olisi ilahduttanut enemmän. Mummo ajattelee tuntevansa lapsenlapsensa parhaiten ja tietävänsä, mitä he haluavat. Kun jouluna (ja synttäreinä sama homma) avataan lahjat, niin mummo korostaa kuinka juuri hänen antamansa lahjat ovat niin hienoja. "Katsopas, Leo, miten upea kirja!" "Voi, miten ihana pyjama, Eevi!". Mummo myös kuvailee jälkikäteen, kuinka hänen ostamansa lahjat olivat lapsille niin mieluisia ja sopivat lapsille niin hyvin. "Kun Leo niin ahkerasti lukee sitä laivakirjaa ja Eevillä on melkein joka yö Peppi-pyjama päällä", vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Nihkeintä tietysti on, kun lapset silminnähden ilahtuvat mummon lahjan sijaan jostain sellaisesta, mitä ovat aidosti toivoneet. Lapset hihkuvat toivelahjansa parissa ja se mummon lahja ei samalla tavalla innostakaan.
Olen yrittänyt puhua aiheesta hienotunteisesti mummon kanssa. Kertonut, että Leo tykkäisi jostain dinosauruksiin liittyvästä lahjasta ja Eevin suosikki on Ryhmä Hau. Saatan jopa kertoa, että kaupassa X oli muuten tuollainen lelu aiheeseen liittyen, jota Leo/Eevi on ihaillut. Mummo sanoo, että hänpä sitten ostaa tuon lahjan lapselle. Lahjapaketista paljastuu kuitenkin lopulta ihan muuta ja jos mummolta yrittää kysyä asiasta, niin mummo sanoo halunneensa hankkia jotain muuta. Miksi se mummo ei sitten sano, että jättää lapsen lahjatoiveen huomiotta? Mummo ei myöskään suostu etukäteen kertomaan meille vanhemmille, mitä antaa lapsille lahjaksi. Toisaalta, tuskinpa sattuisi kahta samaa lahjaa pukinkonttiin, kun mummoa ei lasten toiveet kiinnosta. Noh, joulua ja mummon pettymystä odotellessa.
Kommentit (1055)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo saa ostaa mitä haluaa, ja sinun tehtäväsi on opettaa lapsille että lahjoista ollaan kiitollisia. Tai ainakin kohteliaasti kiitetään. Onko liian rankka rasti? Taitaapa olla.
Joo näitten elämä romuttuu kyllä nyt tässä. Armeija-aika tulee olemaan mielenkiintoinen jos sinne selviää nämäkin lapset.
Mielenkiintoinen tämä vauva palsta. Mummo ei osta mieluista joululahjaa, niin eiköhän joku palstailija vedä tästä sellaiset johtopäätökset, että lapsi ei tule pärjäämään armeijassa, jos ei osaa olla kiitollinen lahjasta. Sitä kiitollisuutta ja pettymyksiä voi opettaa lapselle niin monella tapaa, mutta ei niitä ole pakko opettaa juuri jouluna.
Kylläpäs. Nimenomaan jouluna pitäisi ihmisen osata käyttäytyä hyvin.
Ja kyllä se jo näkyy nykynuorista, ettei tapoja ole opetettu. Armeijan henkilökunta on sitäkin jo monet kerrat tuonut esille. Mitään ei kunnioiteta.On se kumma, että joulunkin pitäisi olla pelkkää kärsimys näytelmää, jotta lapsista kasvaisi kunnollisia. Ei se mieluinen lahja tarkoita sitä, että pitää saada heti kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet, tietysti lapsille pitää opettaa kohtuullisuutta, mutta ei se kuitenkaan poissulje sitä, etteikö voisi ostaa jotakin sellaista, mitä toinen oikeasti toivoo.
Kylläpä se kärsimys syntyy heppoisin perustein, jos siihen riittää jo se että joku sukulainen antaa "vääriä" lahjoja. Voi tätä poispilattujen maailmaa. Siellä sitten notkuvien juhlapöytien ja tavarapaljouden keskellä tiristetään itkua ja henkisesti ellei jopa verbaalisesta manata sukulaista alimpaan pätsiin.
Ihmeellisesti vääristelet viestiäni. Niinhän mä juuri kirjoitin, että lapsien ei kuulu saada kaikkea, vaan on hyvä opettaa heille kohtuutta. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö lapsi voisi saada edes yhtä mieluista lahjaa. Minusta jokainen lapsi on lahjan ansainnut. En käsitä, miten se yksi mieluinen lahja voi olla sinusta tavarapaljoutta. Minusta kannattaa jättää ne turhat ostamatta, maailma hukkuu jo muutenkin roinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo saa ostaa mitä haluaa, ja sinun tehtäväsi on opettaa lapsille että lahjoista ollaan kiitollisia. Tai ainakin kohteliaasti kiitetään. Onko liian rankka rasti? Taitaapa olla.
Joo näitten elämä romuttuu kyllä nyt tässä. Armeija-aika tulee olemaan mielenkiintoinen jos sinne selviää nämäkin lapset.
Mielenkiintoinen tämä vauva palsta. Mummo ei osta mieluista joululahjaa, niin eiköhän joku palstailija vedä tästä sellaiset johtopäätökset, että lapsi ei tule pärjäämään armeijassa, jos ei osaa olla kiitollinen lahjasta. Sitä kiitollisuutta ja pettymyksiä voi opettaa lapselle niin monella tapaa, mutta ei niitä ole pakko opettaa juuri jouluna.
Kylläpäs. Nimenomaan jouluna pitäisi ihmisen osata käyttäytyä hyvin.
Ja kyllä se jo näkyy nykynuorista, ettei tapoja ole opetettu. Armeijan henkilökunta on sitäkin jo monet kerrat tuonut esille. Mitään ei kunnioiteta.On se kumma, että joulunkin pitäisi olla pelkkää kärsimys näytelmää, jotta lapsista kasvaisi kunnollisia. Ei se mieluinen lahja tarkoita sitä, että pitää saada heti kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet, tietysti lapsille pitää opettaa kohtuullisuutta, mutta ei se kuitenkaan poissulje sitä, etteikö voisi ostaa jotakin sellaista, mitä toinen oikeasti toivoo.
Kylläpä se kärsimys syntyy heppoisin perustein, jos siihen riittää jo se että joku sukulainen antaa "vääriä" lahjoja. Voi tätä poispilattujen maailmaa. Siellä sitten notkuvien juhlapöytien ja tavarapaljouden keskellä tiristetään itkua ja henkisesti ellei jopa verbaalisesta manata sukulaista alimpaan pätsiin.
Miksi sitten ostat jouluna liikaa ruokaa ja lahjoja, ihan oma vikasi. Sopikaa ettette jatkossa osta toisillenne lahjoja, niin ei tarvitse manata sukulaisia alimpaan pätsiin. Anna kuitenkin muiden tehdä oman näköisensä joulu.
Voi nyyh. Antaa pettyä vaan. Siinäpä katselet naama väärinpäin olevia huonokäytöksisiä rääkyviä pentujasi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaan
Miten se pula-aika liittyy lahjatoiveisiin????
Minä ainakin köyhän lapsuuden takia nimenomaan ostan tismalleen toivottua ja haluttua, enkä huteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli mieleen yksi sukulaismummo, joka suosi tiettyjä lapsenlapsia. Pojille osti paljon lahjoja ja juuri niitä toivottuja, tytöille ei välttämättä tuonut mitään. En yhtään ihmettele, jos joku purkaa täällä epäoikeudenmukaisia joulumuistojaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi nyyh. Antaa pettyä vaan. Siinäpä katselet naama väärinpäin olevia huonokäytöksisiä rääkyviä pentujasi.
Kyllä minusta lapsella on oikeus pettyä ja olla naama väärinpäin, jos hän saa lahjaksi mummolta villasukat ja sisarus taas saa monta hienoa ja toivottua lahjaa. Ei villasukissa ole mitään väärää, mutta onhan tuollainen väärää vallankäyttöä. Eikä se kyllä opeta lapselle mitään kohtuullisuutta tai tapoja vaan se on alistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaan
Samaa mieltä. Mitä sitä vanhaa ihmistä kiusaamaan. Antaa ostaa mitä haluaa ja ostaa itse ne toivelahjat.
Ei minunkaan äitini osannut. Ostaa edes mulle just sitä barbia minkä olisin halunnut. Mutta ei se mitään, en ole itsekään ollut äitinä täydellinen ja tuskin olisin mummonakaan.
Onneksi meillä molemmat mammat ovat ihania ja fiksuja. Ollaan sovittu, että he ostavat lapsenlapsilleen yhden sellaisen lahjan, mitä lapsi toivoo. Mitään kallista heiltä ei pyydetä. Molemmat ovat sitä mieltä, että on turha ostaa mitään sellaista, mitä lapsi ei ota käyttöön. Se on samalla ekologista. Elossa oleva pappa taas antaa kaikille rahaa. Mitään heiltä ei vaadita tai pyydetä, vaan he ihan itse haluavat toimia jouluna noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaanSamaa mieltä. Mitä sitä vanhaa ihmistä kiusaamaan. Antaa ostaa mitä haluaa ja ostaa itse ne toivelahjat.
Ei minunkaan äitini osannut. Ostaa edes mulle just sitä barbia minkä olisin halunnut. Mutta ei se mitään, en ole itsekään ollut äitinä täydellinen ja tuskin olisin mummonakaan.
Itse vastustan kertakäyttökulttuuria, sitä että jatkuvasti pitää saada uusi kännykkä jne. Minusta sellaisesta pitäisi pyrkiä eroon. Siksi olen sitä mieltä, että ostetaan joku oikeasti toivottu lahja, eikä mitään sellaista, mitä ei haluta. Minusta ihmiset voisivat myös miettiä, että onko jollekin tavaralle oikeasti tarve. Ymmärrän kuitenkin pointtisi ja hienosti ratkaisitte asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaanSamaa mieltä. Mitä sitä vanhaa ihmistä kiusaamaan. Antaa ostaa mitä haluaa ja ostaa itse ne toivelahjat.
Ei minunkaan äitini osannut. Ostaa edes mulle just sitä barbia minkä olisin halunnut. Mutta ei se mitään, en ole itsekään ollut äitinä täydellinen ja tuskin olisin mummonakaan.
Äärimmäisen helppoa olla täydellinen äiti jos se vaatii vain sen että kerrankin ostaa mitä toivotaan.
Mun tyttäreni toivoi mustatukkaista barbia ja sen toden totta ostin. Tein jopa hänelle ja barbille samanlaiset asut vielä samaksi jouluksi.
Minun äitini ei ikinä kuunnellut tai kuullut minua. Se loukkaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin täällä mummoa puolustetaan, mutta mitä järkeä on ostaa jotain mistä lapsi ei todennäköisesti pidä? Sehän on ihan turhaa kulutusta kun ostettu tuote ei mene edes käyttöön. Mielestäni aikuisen ihmisen tulisi kyetä tajuamaan tämä.
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos tänä Jouluna istuisitte kuuntelemaan mummon elämäntarinaa siellä voisi olla jotain teillekin kuultavaa.
Ihanat pullantuoksuiset tarinat. Mummi tilittää vieläkin siitä miten pasca ukki on kun erosivat 40 vuotta sitten. Ukki taas tilittää humalassa miten mummi kehtasi jättää vaikka kaikki miehethän niinä aikoina löi ja petti. Ihanaa. 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini antoi minulle lahjaksi takin, minkä kaulaosa oli aitoa turkista. Hän rakasti turkiksista tehtyjä tuottaja. Lahja oli kallis mutta itse en hyväksy turkiksista tehtyjä tuotteita. Olisiko pitänyt olla kiitollinen lahjasta, mikä on minusta eettisesti väärin. Vaikka lahjan antaja tarkoittaisi hyvää, niin pointti on se, että lahjan pitää olla sellainen, jota sen saaja arvostaa ja oikeasti haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaanSamaa mieltä. Mitä sitä vanhaa ihmistä kiusaamaan. Antaa ostaa mitä haluaa ja ostaa itse ne toivelahjat.
Ei minunkaan äitini osannut. Ostaa edes mulle just sitä barbia minkä olisin halunnut. Mutta ei se mitään, en ole itsekään ollut äitinä täydellinen ja tuskin olisin mummonakaan.Itse vastustan kertakäyttökulttuuria, sitä että jatkuvasti pitää saada uusi kännykkä jne. Minusta sellaisesta pitäisi pyrkiä eroon. Siksi olen sitä mieltä, että ostetaan joku oikeasti toivottu lahja, eikä mitään sellaista, mitä ei haluta. Minusta ihmiset voisivat myös miettiä, että onko jollekin tavaralle oikeasti tarve. Ymmärrän kuitenkin pointtisi ja hienosti ratkaisitte asian.
En tiedä leluista mitään. Kysyn, ovatko nuo toiveet olleet sellaisia, että ne on helppo toteuttaa, siis löytyvät esim. läheisestä marketista?
Isovanhempien ei pitäisi joutua stressaamaan lahjoista, vaan joulu saisi olla rento juhla, iloa uusista sukupolvista.
Vierailija kirjoitti:
Monelle mummolle se on rahakysymys ostaa lahjaksi näitä merkkituotteita, kun lastenlapsia on vielä useampi.
Maksetut naisten keskieläke on n. 1300€/kk josta jää 1000€ käteen, siitä pitää maksaa asuminen, jouluruuat ja lahjat.
Esim. Schleich-hevoset ja muut maksavat 50€ -100€, jos lastenlapsia 5. se tekee jo 250-500€, joka on jo 25-50% kuukauden tuloista.
Nyt kannattaa tarkistaa hevosten hinnat. Juuri nyt kyseisen merkin varsoja saa alle 6 euroa ja isoja heppoja alle 9 euroa. Mistä sen 50-100 vedät? Hevonen ja loimikin on 15 euroa, vain asumuksia (joita ei ihan joka marketissa ehkä olekaan) on yli 40 euroa. Joten matematiikka uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaanSamaa mieltä. Mitä sitä vanhaa ihmistä kiusaamaan. Antaa ostaa mitä haluaa ja ostaa itse ne toivelahjat.
Ei minunkaan äitini osannut. Ostaa edes mulle just sitä barbia minkä olisin halunnut. Mutta ei se mitään, en ole itsekään ollut äitinä täydellinen ja tuskin olisin mummonakaan.Itse vastustan kertakäyttökulttuuria, sitä että jatkuvasti pitää saada uusi kännykkä jne. Minusta sellaisesta pitäisi pyrkiä eroon. Siksi olen sitä mieltä, että ostetaan joku oikeasti toivottu lahja, eikä mitään sellaista, mitä ei haluta. Minusta ihmiset voisivat myös miettiä, että onko jollekin tavaralle oikeasti tarve. Ymmärrän kuitenkin pointtisi ja hienosti ratkaisitte asian.
En tiedä leluista mitään. Kysyn, ovatko nuo toiveet olleet sellaisia, että ne on helppo toteuttaa, siis löytyvät esim. läheisestä marketista?
Isovanhempien ei pitäisi joutua stressaamaan lahjoista, vaan joulu saisi olla rento juhla, iloa uusista sukupolvista.
Mitkä ihmeen lelut? En ole kirjoittanut mistään leluista mitään. Kirjoitin, että ihmiset voisivat miettiä, että tarvitsevatko jotakin tavaraa oikeasti tai pitääkö aina saada uusi kännykkä.
Katkaistaan kaikki välit siihen mummoon. Ilmoittakaa että olette koko perhe tulossa jouluaterialle ja sitten ette menekkään koska ne ainaiset lahjapettymykset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos tänä Jouluna istuisitte kuuntelemaan mummon elämäntarinaa siellä voisi olla jotain teillekin kuultavaa.
Ihanat pullantuoksuiset tarinat. Mummi tilittää vieläkin siitä miten pasca ukki on kun erosivat 40 vuotta sitten. Ukki taas tilittää humalassa miten mummi kehtasi jättää vaikka kaikki miehethän niinä aikoina löi ja petti. Ihanaa. 👍
Ennen olikin kaikki paremmin! Annettiin miesten olla miehiä ja naisten naisia!
Pankaa nyt sinne kalloihinne, että lahja on jotain ylimääräistä. Jotain, mitä saatte tai lapsenne saavat ihan vaan sen takia, että se lahjan antaja haluaa muistaa teitä jotenkin.
Ette voi vaatia isovanhemmilta mitään. Pyytää voitte mutta ette vaatia. Kuten ette muiltakaan ihmisiltä. Kasvakaa nyt edes itse aikuisiksi voidaksenne opettaa lapsianne ihmisten tavoille.
Se on yks hujaus kun se aika on ohi, että mummut antavat yhtään mitään. Ei kannata ottaa stressiä kaikesta turhasta.