Lue keskustelun säännöt.
Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa
21.12.2022 |
Lapsiemme mummo yrittää monella tavalla suorittaa isovanhemmuutta ja haluaa olla "paras mummo". Mummo ei kysy lapsilta/vanhemmilta lahjatoiveita tai vinkkejä lahjan suhteen. Mummo ei ota lahjavinkkiä siitä, millaisista asioista lapset kertovat pitävänsä. Jos Leo puhuu jatkuvasti dinosauruksista ja rakastaa kaikkea niihin liittyvää, niin mummo antaa lahjaksi laivoista kertovan kirjan, vaikka pieni dinosauruslelu olisi ollut Leon toive. Jos Eevi rakastaa kaikkea Ryhmä Hau -aiheista, niin mummo tuo lahjaksi Peppi Pitkätossu pyjaman, vaikka Ryhmä Hau -aiheinen penaali olisi ilahduttanut enemmän. Mummo ajattelee tuntevansa lapsenlapsensa parhaiten ja tietävänsä, mitä he haluavat. Kun jouluna (ja synttäreinä sama homma) avataan lahjat, niin mummo korostaa kuinka juuri hänen antamansa lahjat ovat niin hienoja. "Katsopas, Leo, miten upea kirja!" "Voi, miten ihana pyjama, Eevi!". Mummo myös kuvailee jälkikäteen, kuinka hänen ostamansa lahjat olivat lapsille niin mieluisia ja sopivat lapsille niin hyvin. "Kun Leo niin ahkerasti lukee sitä laivakirjaa ja Eevillä on melkein joka yö Peppi-pyjama päällä", vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Nihkeintä tietysti on, kun lapset silminnähden ilahtuvat mummon lahjan sijaan jostain sellaisesta, mitä ovat aidosti toivoneet. Lapset hihkuvat toivelahjansa parissa ja se mummon lahja ei samalla tavalla innostakaan.
Olen yrittänyt puhua aiheesta hienotunteisesti mummon kanssa. Kertonut, että Leo tykkäisi jostain dinosauruksiin liittyvästä lahjasta ja Eevin suosikki on Ryhmä Hau. Saatan jopa kertoa, että kaupassa X oli muuten tuollainen lelu aiheeseen liittyen, jota Leo/Eevi on ihaillut. Mummo sanoo, että hänpä sitten ostaa tuon lahjan lapselle. Lahjapaketista paljastuu kuitenkin lopulta ihan muuta ja jos mummolta yrittää kysyä asiasta, niin mummo sanoo halunneensa hankkia jotain muuta. Miksi se mummo ei sitten sano, että jättää lapsen lahjatoiveen huomiotta? Mummo ei myöskään suostu etukäteen kertomaan meille vanhemmille, mitä antaa lapsille lahjaksi. Toisaalta, tuskinpa sattuisi kahta samaa lahjaa pukinkonttiin, kun mummoa ei lasten toiveet kiinnosta. Noh, joulua ja mummon pettymystä odotellessa.
Kommentit (1055)
Vierailija kirjoitti:
Katkaistaan kaikki välit siihen mummoon. Ilmoittakaa että olette koko perhe tulossa jouluaterialle ja sitten ette menekkään koska ne ainaiset lahjapettymykset.
Kiitos vinkistä! Täytyypä kokeilla tuota tänä Jouluna!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quotep=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos tänä Jouluna istuisitte kuuntelemaan mummon elämäntarinaa siellä voisi olla jotain teillekin kuultavaa.
Ihanat pullantuoksuiset tarinat. Mummi tilittää vieläkin siitä miten pasca ukki on kun erosivat 40 vuotta sitten. Ukki taas tilittää humalassa miten mummi kehtasi jättää vaikka kaikki miehethän niinä aikoina löi ja petti. Ihanaa. 👍
Ennen olikin kaikki paremmin! Annettiin miesten olla miehiä ja naisten naisia!
Niin ja uutisista sai juuri lukea, mihin tuollainen johtaa. Pappa työntää 100 vuotta vanhan kranaatin sinne minne aurinko ei paista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaanSamaa mieltä. Mitä sitä vanhaa ihmistä kiusaamaan. Antaa ostaa mitä haluaa ja ostaa itse ne toivelahjat.
Ei minunkaan äitini osannut. Ostaa edes mulle just sitä barbia minkä olisin halunnut. Mutta ei se mitään, en ole itsekään ollut äitinä täydellinen ja tuskin olisin mummonakaan.Itse vastustan kertakäyttökulttuuria, sitä että jatkuvasti pitää saada uusi kännykkä jne. Minusta sellaisesta pitäisi pyrkiä eroon. Siksi olen sitä mieltä, että ostetaan joku oikeasti toivottu lahja, eikä mitään sellaista, mitä ei haluta. Minusta ihmiset voisivat myös miettiä, että onko jollekin tavaralle oikeasti tarve. Ymmärrän kuitenkin pointtisi ja hienosti ratkaisitte asian.
En tiedä leluista mitään. Kysyn, ovatko nuo toiveet olleet sellaisia, että ne on helppo toteuttaa, siis löytyvät esim. läheisestä marketista?
Isovanhempien ei pitäisi joutua stressaamaan lahjoista, vaan joulu saisi olla rento juhla, iloa uusista sukupolvista.
No eikö se juuri helpota isovanhempien stressiä, jos lähetetään vaikka kuva lahjatoiveesta. Silloin isovanhempien ei tarvitse stressata lahjoista, vaan riittää että marssii kauppaan ja ostaa jonkun tietyn lahjan. Lelut ostetaan pääasiassa marketeista, harvoissa kaupungeissa on enää kunnon lelukauppoja.
Eikö äippäliini vois vaan tilata sen ja kirjoittaa paketin päälle, että mummolta hyvää joulua? Säästyis mummolta aikaa, vaivaa ja rahaakin ja mukula olis varmasti tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaanSamaa mieltä. Mitä sitä vanhaa ihmistä kiusaamaan. Antaa ostaa mitä haluaa ja ostaa itse ne toivelahjat.
Ei minunkaan äitini osannut. Ostaa edes mulle just sitä barbia minkä olisin halunnut. Mutta ei se mitään, en ole itsekään ollut äitinä täydellinen ja tuskin olisin mummonakaan.Itse vastustan kertakäyttökulttuuria, sitä että jatkuvasti pitää saada uusi kännykkä jne. Minusta sellaisesta pitäisi pyrkiä eroon. Siksi olen sitä mieltä, että ostetaan joku oikeasti toivottu lahja, eikä mitään sellaista, mitä ei haluta. Minusta ihmiset voisivat myös miettiä, että onko jollekin tavaralle oikeasti tarve. Ymmärrän kuitenkin pointtisi ja hienosti ratkaisitte asian.
En tiedä leluista mitään. Kysyn, ovatko nuo toiveet olleet sellaisia, että ne on helppo toteuttaa, siis löytyvät esim. läheisestä marketista?
Isovanhempien ei pitäisi joutua stressaamaan lahjoista, vaan joulu saisi olla rento juhla, iloa uusista sukupolvista.
Nykylapset haluaa kaikkea kummallista. Joulun hittilelu on kuulemma barbi, jolla on pippeli. Myyjä heitti minut lelukaupasta ulos, kun yritin ostaa kyseistä lahjaa.
Uudet lahjat voivat avartaa ja parhaassa tapauksessa avata lapsen koko maailmaa. Esimerkiksi, jos vanhemmat eivät lue ja joku ostaa kiinnostavan kirjan. Tai vanhemmat eivät ole taiteellisia, ja joku tuo vesivärit. Tai urheile, ja jonkun välineen. Lahjahevosen suuhun ei ole katsomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaanSamaa mieltä. Mitä sitä vanhaa ihmistä kiusaamaan. Antaa ostaa mitä haluaa ja ostaa itse ne toivelahjat.
Ei minunkaan äitini osannut. Ostaa edes mulle just sitä barbia minkä olisin halunnut. Mutta ei se mitään, en ole itsekään ollut äitinä täydellinen ja tuskin olisin mummonakaan.Itse vastustan kertakäyttökulttuuria, sitä että jatkuvasti pitää saada uusi kännykkä jne. Minusta sellaisesta pitäisi pyrkiä eroon. Siksi olen sitä mieltä, että ostetaan joku oikeasti toivottu lahja, eikä mitään sellaista, mitä ei haluta. Minusta ihmiset voisivat myös miettiä, että onko jollekin tavaralle oikeasti tarve. Ymmärrän kuitenkin pointtisi ja hienosti ratkaisitte asian.
En tiedä leluista mitään. Kysyn, ovatko nuo toiveet olleet sellaisia, että ne on helppo toteuttaa, siis löytyvät esim. läheisestä marketista?
Isovanhempien ei pitäisi joutua stressaamaan lahjoista, vaan joulu saisi olla rento juhla, iloa uusista sukupolvista.
No eikö se juuri helpota isovanhempien stressiä, jos lähetetään vaikka kuva lahjatoiveesta. Silloin isovanhempien ei tarvitse stressata lahjoista, vaan riittää että marssii kauppaan ja ostaa jonkun tietyn lahjan. Lelut ostetaan pääasiassa marketeista, harvoissa kaupungeissa on enää kunnon lelukauppoja.
Eikö äippäliini vois vaan tilata sen ja kirjoittaa paketin päälle, että mummolta hyvää joulua? Säästyis mummolta aikaa, vaivaa ja rahaakin ja mukula olis varmasti tyytyväinen.
Tämä! Mä kannatan tätä! 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaanSamaa mieltä. Mitä sitä vanhaa ihmistä kiusaamaan. Antaa ostaa mitä haluaa ja ostaa itse ne toivelahjat.
Ei minunkaan äitini osannut. Ostaa edes mulle just sitä barbia minkä olisin halunnut. Mutta ei se mitään, en ole itsekään ollut äitinä täydellinen ja tuskin olisin mummonakaan.Itse vastustan kertakäyttökulttuuria, sitä että jatkuvasti pitää saada uusi kännykkä jne. Minusta sellaisesta pitäisi pyrkiä eroon. Siksi olen sitä mieltä, että ostetaan joku oikeasti toivottu lahja, eikä mitään sellaista, mitä ei haluta. Minusta ihmiset voisivat myös miettiä, että onko jollekin tavaralle oikeasti tarve. Ymmärrän kuitenkin pointtisi ja hienosti ratkaisitte asian.
En tiedä leluista mitään. Kysyn, ovatko nuo toiveet olleet sellaisia, että ne on helppo toteuttaa, siis löytyvät esim. läheisestä marketista?
Isovanhempien ei pitäisi joutua stressaamaan lahjoista, vaan joulu saisi olla rento juhla, iloa uusista sukupolvista.
No eikö se juuri helpota isovanhempien stressiä, jos lähetetään vaikka kuva lahjatoiveesta. Silloin isovanhempien ei tarvitse stressata lahjoista, vaan riittää että marssii kauppaan ja ostaa jonkun tietyn lahjan. Lelut ostetaan pääasiassa marketeista, harvoissa kaupungeissa on enää kunnon lelukauppoja.
Eikö äippäliini vois vaan tilata sen ja kirjoittaa paketin päälle, että mummolta hyvää joulua? Säästyis mummolta aikaa, vaivaa ja rahaakin ja mukula olis varmasti tyytyväinen.
En vaadi isovanhemmilta mitään ja voisin hyvin ostaa kaikki lahjat itse, mutta isovanhemmat ihan itse haluavat ostaa joululahjoja lapsenlapsilleen. Pyytävät kaikilta jonkin lahjatoiveen ja toteuttavat sen. He ovatkin fiksuja ja ajattelevaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaanSamaa mieltä. Mitä sitä vanhaa ihmistä kiusaamaan. Antaa ostaa mitä haluaa ja ostaa itse ne toivelahjat.
Ei minunkaan äitini osannut. Ostaa edes mulle just sitä barbia minkä olisin halunnut. Mutta ei se mitään, en ole itsekään ollut äitinä täydellinen ja tuskin olisin mummonakaan.Itse vastustan kertakäyttökulttuuria, sitä että jatkuvasti pitää saada uusi kännykkä jne. Minusta sellaisesta pitäisi pyrkiä eroon. Siksi olen sitä mieltä, että ostetaan joku oikeasti toivottu lahja, eikä mitään sellaista, mitä ei haluta. Minusta ihmiset voisivat myös miettiä, että onko jollekin tavaralle oikeasti tarve. Ymmärrän kuitenkin pointtisi ja hienosti ratkaisitte asian.
En tiedä leluista mitään. Kysyn, ovatko nuo toiveet olleet sellaisia, että ne on helppo toteuttaa, siis löytyvät esim. läheisestä marketista?
Isovanhempien ei pitäisi joutua stressaamaan lahjoista, vaan joulu saisi olla rento juhla, iloa uusista sukupolvista.
No eikö se juuri helpota isovanhempien stressiä, jos lähetetään vaikka kuva lahjatoiveesta. Silloin isovanhempien ei tarvitse stressata lahjoista, vaan riittää että marssii kauppaan ja ostaa jonkun tietyn lahjan. Lelut ostetaan pääasiassa marketeista, harvoissa kaupungeissa on enää kunnon lelukauppoja.
Juuri noiden kuvien takia, olen vähentänyt kummilasten lahjoja ja enkä enää kysele vanhemmilta kummilapsien toiveita, kun kuitenkin lähetetään kuvat ja toiveet viime tipassa ja yleensä se on jokin hittituote, joka sillä hetkellä kaupassa loppu.
Muistan useamman kerran, kun pitkän työpäivän jälkeen etsin eri kaupoista noita hittituotteita ja joka paikasta loppu, jonkun ponin tai pelin perässä ja kiire olisi kotiin tekemään jouluvalmisteluja. Moni lapsiperhe ei näytä ymmärtävän, että ihmiset käy Töissä ja olisi muutakin tekemistä, kuin heidän lastensa joululahjat. Ja ihan sama, tykkääkö vanhemmat lahjasta vai ei, sillä nykyään lahjan antaminen on tehty niin vaativaksi, ettei se ole sen arvoista.
Vanhemmat voivat itse ostaa ne lasten toivelahjat, eikä ulkoistaa niitä muille.
Voi vain kuvitella, miten stressaantuneita nämä mummot ovat, kun mikään ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaanSamaa mieltä. Mitä sitä vanhaa ihmistä kiusaamaan. Antaa ostaa mitä haluaa ja ostaa itse ne toivelahjat.
Ei minunkaan äitini osannut. Ostaa edes mulle just sitä barbia minkä olisin halunnut. Mutta ei se mitään, en ole itsekään ollut äitinä täydellinen ja tuskin olisin mummonakaan.Itse vastustan kertakäyttökulttuuria, sitä että jatkuvasti pitää saada uusi kännykkä jne. Minusta sellaisesta pitäisi pyrkiä eroon. Siksi olen sitä mieltä, että ostetaan joku oikeasti toivottu lahja, eikä mitään sellaista, mitä ei haluta. Minusta ihmiset voisivat myös miettiä, että onko jollekin tavaralle oikeasti tarve. Ymmärrän kuitenkin pointtisi ja hienosti ratkaisitte asian.
En tiedä leluista mitään. Kysyn, ovatko nuo toiveet olleet sellaisia, että ne on helppo toteuttaa, siis löytyvät esim. läheisestä marketista?
Isovanhempien ei pitäisi joutua stressaamaan lahjoista, vaan joulu saisi olla rento juhla, iloa uusista sukupolvista.
No eikö se juuri helpota isovanhempien stressiä, jos lähetetään vaikka kuva lahjatoiveesta. Silloin isovanhempien ei tarvitse stressata lahjoista, vaan riittää että marssii kauppaan ja ostaa jonkun tietyn lahjan. Lelut ostetaan pääasiassa marketeista, harvoissa kaupungeissa on enää kunnon lelukauppoja.
Eikö äippäliini vois vaan tilata sen ja kirjoittaa paketin päälle, että mummolta hyvää joulua? Säästyis mummolta aikaa, vaivaa ja rahaakin ja mukula olis varmasti tyytyväinen.
Eikö se aloituksen mummo juuri halunnut ostaa ne lahjat itse? Meidän perheessä lahjat tulee joulupukilta. Ei niihin kirjoiteta, että keneltä ne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaanSamaa mieltä. Mitä sitä vanhaa ihmistä kiusaamaan. Antaa ostaa mitä haluaa ja ostaa itse ne toivelahjat.
Ei minunkaan äitini osannut. Ostaa edes mulle just sitä barbia minkä olisin halunnut. Mutta ei se mitään, en ole itsekään ollut äitinä täydellinen ja tuskin olisin mummonakaan.Itse vastustan kertakäyttökulttuuria, sitä että jatkuvasti pitää saada uusi kännykkä jne. Minusta sellaisesta pitäisi pyrkiä eroon. Siksi olen sitä mieltä, että ostetaan joku oikeasti toivottu lahja, eikä mitään sellaista, mitä ei haluta. Minusta ihmiset voisivat myös miettiä, että onko jollekin tavaralle oikeasti tarve. Ymmärrän kuitenkin pointtisi ja hienosti ratkaisitte asian.
En tiedä leluista mitään. Kysyn, ovatko nuo toiveet olleet sellaisia, että ne on helppo toteuttaa, siis löytyvät esim. läheisestä marketista?
Isovanhempien ei pitäisi joutua stressaamaan lahjoista, vaan joulu saisi olla rento juhla, iloa uusista sukupolvista.
No eikö se juuri helpota isovanhempien stressiä, jos lähetetään vaikka kuva lahjatoiveesta. Silloin isovanhempien ei tarvitse stressata lahjoista, vaan riittää että marssii kauppaan ja ostaa jonkun tietyn lahjan. Lelut ostetaan pääasiassa marketeista, harvoissa kaupungeissa on enää kunnon lelukauppoja.
Juuri noiden kuvien takia, olen vähentänyt kummilasten lahjoja ja enkä enää kysele vanhemmilta kummilapsien toiveita, kun kuitenkin lähetetään kuvat ja toiveet viime tipassa ja yleensä se on jokin hittituote, joka sillä hetkellä kaupassa loppu.
Muistan useamman kerran, kun pitkän työpäivän jälkeen etsin eri kaupoista noita hittituotteita ja joka paikasta loppu, jonkun ponin tai pelin perässä ja kiire olisi kotiin tekemään jouluvalmisteluja. Moni lapsiperhe ei näytä ymmärtävän, että ihmiset käy Töissä ja olisi muutakin tekemistä, kuin heidän lastensa joululahjat. Ja ihan sama, tykkääkö vanhemmat lahjasta vai ei, sillä nykyään lahjan antaminen on tehty niin vaativaksi, ettei se ole sen arvoista.
Vanhemmat voivat itse ostaa ne lasten toivelahjat, eikä ulkoistaa niitä muille.
Voi vain kuvitella, miten stressaantuneita nämä mummot ovat, kun mikään ei kelpaa.
Itse haluan näin isoäitinä ostaa sellaisen lahjan, jota toinen on kovasti toivonut. Minulle se ei tuota stressiä, kunhan annetaan kunnon ohjeet, että mistä lahja löytyy. Stressiä aiheuttaisi enemmän se, jos ei kerrottaisi toiveita. Ahdistaisi kierrellä kauppoja ja miettiä, että mistä jonkun tietyn ikäinen tykkää. Haluan kuitenkin muistaa ihania lapsenlapsiani ja tämä on minulle helpoin tapa toimia. Ihana nähdä lasten iloiset naamat, kun he avaavat paketteja ja paketista tulee esille joku odotettu lelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaanSamaa mieltä. Mitä sitä vanhaa ihmistä kiusaamaan. Antaa ostaa mitä haluaa ja ostaa itse ne toivelahjat.
Ei minunkaan äitini osannut. Ostaa edes mulle just sitä barbia minkä olisin halunnut. Mutta ei se mitään, en ole itsekään ollut äitinä täydellinen ja tuskin olisin mummonakaan.Itse vastustan kertakäyttökulttuuria, sitä että jatkuvasti pitää saada uusi kännykkä jne. Minusta sellaisesta pitäisi pyrkiä eroon. Siksi olen sitä mieltä, että ostetaan joku oikeasti toivottu lahja, eikä mitään sellaista, mitä ei haluta. Minusta ihmiset voisivat myös miettiä, että onko jollekin tavaralle oikeasti tarve. Ymmärrän kuitenkin pointtisi ja hienosti ratkaisitte asian.
En tiedä leluista mitään. Kysyn, ovatko nuo toiveet olleet sellaisia, että ne on helppo toteuttaa, siis löytyvät esim. läheisestä marketista?
Isovanhempien ei pitäisi joutua stressaamaan lahjoista, vaan joulu saisi olla rento juhla, iloa uusista sukupolvista.
No eikö se juuri helpota isovanhempien stressiä, jos lähetetään vaikka kuva lahjatoiveesta. Silloin isovanhempien ei tarvitse stressata lahjoista, vaan riittää että marssii kauppaan ja ostaa jonkun tietyn lahjan. Lelut ostetaan pääasiassa marketeista, harvoissa kaupungeissa on enää kunnon lelukauppoja.
Juuri noiden kuvien takia, olen vähentänyt kummilasten lahjoja ja enkä enää kysele vanhemmilta kummilapsien toiveita, kun kuitenkin lähetetään kuvat ja toiveet viime tipassa ja yleensä se on jokin hittituote, joka sillä hetkellä kaupassa loppu.
Muistan useamman kerran, kun pitkän työpäivän jälkeen etsin eri kaupoista noita hittituotteita ja joka paikasta loppu, jonkun ponin tai pelin perässä ja kiire olisi kotiin tekemään jouluvalmisteluja. Moni lapsiperhe ei näytä ymmärtävän, että ihmiset käy Töissä ja olisi muutakin tekemistä, kuin heidän lastensa joululahjat. Ja ihan sama, tykkääkö vanhemmat lahjasta vai ei, sillä nykyään lahjan antaminen on tehty niin vaativaksi, ettei se ole sen arvoista.
Vanhemmat voivat itse ostaa ne lasten toivelahjat, eikä ulkoistaa niitä muille.
Voi vain kuvitella, miten stressaantuneita nämä mummot ovat, kun mikään ei kelpaa.
Mä oon myös sitä mieltä, että perheen ulkopuolisille ei tule esittää spesifejä lahjatoiveita. Toive voi olla joku nukke, joku Barbie, jotain heppajuttuja, jotain autojuttujs tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaanSamaa mieltä. Mitä sitä vanhaa ihmistä kiusaamaan. Antaa ostaa mitä haluaa ja ostaa itse ne toivelahjat.
Ei minunkaan äitini osannut. Ostaa edes mulle just sitä barbia minkä olisin halunnut. Mutta ei se mitään, en ole itsekään ollut äitinä täydellinen ja tuskin olisin mummonakaan.Itse vastustan kertakäyttökulttuuria, sitä että jatkuvasti pitää saada uusi kännykkä jne. Minusta sellaisesta pitäisi pyrkiä eroon. Siksi olen sitä mieltä, että ostetaan joku oikeasti toivottu lahja, eikä mitään sellaista, mitä ei haluta. Minusta ihmiset voisivat myös miettiä, että onko jollekin tavaralle oikeasti tarve. Ymmärrän kuitenkin pointtisi ja hienosti ratkaisitte asian.
En tiedä leluista mitään. Kysyn, ovatko nuo toiveet olleet sellaisia, että ne on helppo toteuttaa, siis löytyvät esim. läheisestä marketista?
Isovanhempien ei pitäisi joutua stressaamaan lahjoista, vaan joulu saisi olla rento juhla, iloa uusista sukupolvista.
No eikö se juuri helpota isovanhempien stressiä, jos lähetetään vaikka kuva lahjatoiveesta. Silloin isovanhempien ei tarvitse stressata lahjoista, vaan riittää että marssii kauppaan ja ostaa jonkun tietyn lahjan. Lelut ostetaan pääasiassa marketeista, harvoissa kaupungeissa on enää kunnon lelukauppoja.
En ole kai koskaan saanut hittilelua vain kauppaan marssimalla. Yleensä sitä on joutunut juoksemään sen perässä ympäri maakuntaa. Ymmärrän, ettei mummot jaksa.
Tulkaapa mummot ja papat tänne Teneriffalle talviasukkaiksi! Jopa loppuu kitinä huonoista lahjoista ja turhan krääsän haalimisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uudet lahjat voivat avartaa ja parhaassa tapauksessa avata lapsen koko maailmaa. Esimerkiksi, jos vanhemmat eivät lue ja joku ostaa kiinnostavan kirjan. Tai vanhemmat eivät ole taiteellisia, ja joku tuo vesivärit. Tai urheile, ja jonkun välineen. Lahjahevosen suuhun ei ole katsomista.
Kirjat on muuten vaikeita lahjoja, paitsi jos kyseessä on pieni lapsi. Heille kelpaa yleensä kaikki luukulliset kirjat, mutta muuten ei voi tietää, kiinnostaako juuri kyseinen kirja lahjan saajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaanSamaa mieltä. Mitä sitä vanhaa ihmistä kiusaamaan. Antaa ostaa mitä haluaa ja ostaa itse ne toivelahjat.
Ei minunkaan äitini osannut. Ostaa edes mulle just sitä barbia minkä olisin halunnut. Mutta ei se mitään, en ole itsekään ollut äitinä täydellinen ja tuskin olisin mummonakaan.Itse vastustan kertakäyttökulttuuria, sitä että jatkuvasti pitää saada uusi kännykkä jne. Minusta sellaisesta pitäisi pyrkiä eroon. Siksi olen sitä mieltä, että ostetaan joku oikeasti toivottu lahja, eikä mitään sellaista, mitä ei haluta. Minusta ihmiset voisivat myös miettiä, että onko jollekin tavaralle oikeasti tarve. Ymmärrän kuitenkin pointtisi ja hienosti ratkaisitte asian.
En tiedä leluista mitään. Kysyn, ovatko nuo toiveet olleet sellaisia, että ne on helppo toteuttaa, siis löytyvät esim. läheisestä marketista?
Isovanhempien ei pitäisi joutua stressaamaan lahjoista, vaan joulu saisi olla rento juhla, iloa uusista sukupolvista.
No eikö se juuri helpota isovanhempien stressiä, jos lähetetään vaikka kuva lahjatoiveesta. Silloin isovanhempien ei tarvitse stressata lahjoista, vaan riittää että marssii kauppaan ja ostaa jonkun tietyn lahjan. Lelut ostetaan pääasiassa marketeista, harvoissa kaupungeissa on enää kunnon lelukauppoja.
En ole kai koskaan saanut hittilelua vain kauppaan marssimalla. Yleensä sitä on joutunut juoksemään sen perässä ympäri maakuntaa. Ymmärrän, ettei mummot jaksa.
Mistä sait päähäsi että kyse on juuri jostakin hittilelusta? Niitä lahjatoiveita voi kysyä eri hintaluokasta ja sitten sieltä kaupasta valitset sen sopivimman. Jätät sen hittilelun jonkun muun ostettavaksi esim. juuri lapsen vanhempien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaanSamaa mieltä. Mitä sitä vanhaa ihmistä kiusaamaan. Antaa ostaa mitä haluaa ja ostaa itse ne toivelahjat.
Ei minunkaan äitini osannut. Ostaa edes mulle just sitä barbia minkä olisin halunnut. Mutta ei se mitään, en ole itsekään ollut äitinä täydellinen ja tuskin olisin mummonakaan.Itse vastustan kertakäyttökulttuuria, sitä että jatkuvasti pitää saada uusi kännykkä jne. Minusta sellaisesta pitäisi pyrkiä eroon. Siksi olen sitä mieltä, että ostetaan joku oikeasti toivottu lahja, eikä mitään sellaista, mitä ei haluta. Minusta ihmiset voisivat myös miettiä, että onko jollekin tavaralle oikeasti tarve. Ymmärrän kuitenkin pointtisi ja hienosti ratkaisitte asian.
En tiedä leluista mitään. Kysyn, ovatko nuo toiveet olleet sellaisia, että ne on helppo toteuttaa, siis löytyvät esim. läheisestä marketista?
Isovanhempien ei pitäisi joutua stressaamaan lahjoista, vaan joulu saisi olla rento juhla, iloa uusista sukupolvista.
No eikö se juuri helpota isovanhempien stressiä, jos lähetetään vaikka kuva lahjatoiveesta. Silloin isovanhempien ei tarvitse stressata lahjoista, vaan riittää että marssii kauppaan ja ostaa jonkun tietyn lahjan. Lelut ostetaan pääasiassa marketeista, harvoissa kaupungeissa on enää kunnon lelukauppoja.
En ole kai koskaan saanut hittilelua vain kauppaan marssimalla. Yleensä sitä on joutunut juoksemään sen perässä ympäri maakuntaa. Ymmärrän, ettei mummot jaksa.
Aiheutat ihan itse itsellesi tuon stressin, jos suostut ostamaan jonkun vaikeasti saatavan lahjan. Kyse seuraavalla kerralla muitakin toiveita.
Nämä luettuani, voin jättää lahjat ostamatta ja jouluruoat laittamatta.
Sekin lahja,että tarjoan ruoat.
Koti pistetään joulukuntoon, varataan lahjoja.kaikkea toivottua ei löytynyt.sitten yritin hankkia sellaista yleishyödyllistä esim pyyhe.
Sitten hyvät jouluruoat ym.
Ja naamat on hevonv****.
Itsellä ei ole aina ollut taloudellisesti vara ostaa toivottuja lahjoja.
Eikä voimavaroja mihinkään sairauksien takia.
Samat ongelmat voi olla monella kummilla,enolla,tädillä,mummolla ja papalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaanSamaa mieltä. Mitä sitä vanhaa ihmistä kiusaamaan. Antaa ostaa mitä haluaa ja ostaa itse ne toivelahjat.
Ei minunkaan äitini osannut. Ostaa edes mulle just sitä barbia minkä olisin halunnut. Mutta ei se mitään, en ole itsekään ollut äitinä täydellinen ja tuskin olisin mummonakaan.Itse vastustan kertakäyttökulttuuria, sitä että jatkuvasti pitää saada uusi kännykkä jne. Minusta sellaisesta pitäisi pyrkiä eroon. Siksi olen sitä mieltä, että ostetaan joku oikeasti toivottu lahja, eikä mitään sellaista, mitä ei haluta. Minusta ihmiset voisivat myös miettiä, että onko jollekin tavaralle oikeasti tarve. Ymmärrän kuitenkin pointtisi ja hienosti ratkaisitte asian.
En tiedä leluista mitään. Kysyn, ovatko nuo toiveet olleet sellaisia, että ne on helppo toteuttaa, siis löytyvät esim. läheisestä marketista?
Isovanhempien ei pitäisi joutua stressaamaan lahjoista, vaan joulu saisi olla rento juhla, iloa uusista sukupolvista.
No eikö se juuri helpota isovanhempien stressiä, jos lähetetään vaikka kuva lahjatoiveesta. Silloin isovanhempien ei tarvitse stressata lahjoista, vaan riittää että marssii kauppaan ja ostaa jonkun tietyn lahjan. Lelut ostetaan pääasiassa marketeista, harvoissa kaupungeissa on enää kunnon lelukauppoja.
Juuri noiden kuvien takia, olen vähentänyt kummilasten lahjoja ja enkä enää kysele vanhemmilta kummilapsien toiveita, kun kuitenkin lähetetään kuvat ja toiveet viime tipassa ja yleensä se on jokin hittituote, joka sillä hetkellä kaupassa loppu.
Muistan useamman kerran, kun pitkän työpäivän jälkeen etsin eri kaupoista noita hittituotteita ja joka paikasta loppu, jonkun ponin tai pelin perässä ja kiire olisi kotiin tekemään jouluvalmisteluja. Moni lapsiperhe ei näytä ymmärtävän, että ihmiset käy Töissä ja olisi muutakin tekemistä, kuin heidän lastensa joululahjat. Ja ihan sama, tykkääkö vanhemmat lahjasta vai ei, sillä nykyään lahjan antaminen on tehty niin vaativaksi, ettei se ole sen arvoista.
Vanhemmat voivat itse ostaa ne lasten toivelahjat, eikä ulkoistaa niitä muille.
Voi vain kuvitella, miten stressaantuneita nämä mummot ovat, kun mikään ei kelpaa.
Pelkän kuvan sijaan kannattaa laittaa linkki nettikauppaan kyseiseen tuotteeseen. Tyttäreni alkoi tekemään lahjatoivelistansa jo eskari-ikäisenä noin. Ongelmallisinta oli, että jossain toiveissa ei oikea koko tullutkaan suoraan, vaan se piti osata valita itse. Isi tilaili joskus väärän kokoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaanSamaa mieltä. Mitä sitä vanhaa ihmistä kiusaamaan. Antaa ostaa mitä haluaa ja ostaa itse ne toivelahjat.
Ei minunkaan äitini osannut. Ostaa edes mulle just sitä barbia minkä olisin halunnut. Mutta ei se mitään, en ole itsekään ollut äitinä täydellinen ja tuskin olisin mummonakaan.Itse vastustan kertakäyttökulttuuria, sitä että jatkuvasti pitää saada uusi kännykkä jne. Minusta sellaisesta pitäisi pyrkiä eroon. Siksi olen sitä mieltä, että ostetaan joku oikeasti toivottu lahja, eikä mitään sellaista, mitä ei haluta. Minusta ihmiset voisivat myös miettiä, että onko jollekin tavaralle oikeasti tarve. Ymmärrän kuitenkin pointtisi ja hienosti ratkaisitte asian.
En tiedä leluista mitään. Kysyn, ovatko nuo toiveet olleet sellaisia, että ne on helppo toteuttaa, siis löytyvät esim. läheisestä marketista?
Isovanhempien ei pitäisi joutua stressaamaan lahjoista, vaan joulu saisi olla rento juhla, iloa uusista sukupolvista.
No eikö se juuri helpota isovanhempien stressiä, jos lähetetään vaikka kuva lahjatoiveesta. Silloin isovanhempien ei tarvitse stressata lahjoista, vaan riittää että marssii kauppaan ja ostaa jonkun tietyn lahjan. Lelut ostetaan pääasiassa marketeista, harvoissa kaupungeissa on enää kunnon lelukauppoja.
En ole kai koskaan saanut hittilelua vain kauppaan marssimalla. Yleensä sitä on joutunut juoksemään sen perässä ympäri maakuntaa. Ymmärrän, ettei mummot jaksa.
Nykymummot osaa käyttää nettikauppoja.
No eikö se juuri helpota isovanhempien stressiä, jos lähetetään vaikka kuva lahjatoiveesta. Silloin isovanhempien ei tarvitse stressata lahjoista, vaan riittää että marssii kauppaan ja ostaa jonkun tietyn lahjan. Lelut ostetaan pääasiassa marketeista, harvoissa kaupungeissa on enää kunnon lelukauppoja.