Lue keskustelun säännöt.
Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa
21.12.2022 |
Lapsiemme mummo yrittää monella tavalla suorittaa isovanhemmuutta ja haluaa olla "paras mummo". Mummo ei kysy lapsilta/vanhemmilta lahjatoiveita tai vinkkejä lahjan suhteen. Mummo ei ota lahjavinkkiä siitä, millaisista asioista lapset kertovat pitävänsä. Jos Leo puhuu jatkuvasti dinosauruksista ja rakastaa kaikkea niihin liittyvää, niin mummo antaa lahjaksi laivoista kertovan kirjan, vaikka pieni dinosauruslelu olisi ollut Leon toive. Jos Eevi rakastaa kaikkea Ryhmä Hau -aiheista, niin mummo tuo lahjaksi Peppi Pitkätossu pyjaman, vaikka Ryhmä Hau -aiheinen penaali olisi ilahduttanut enemmän. Mummo ajattelee tuntevansa lapsenlapsensa parhaiten ja tietävänsä, mitä he haluavat. Kun jouluna (ja synttäreinä sama homma) avataan lahjat, niin mummo korostaa kuinka juuri hänen antamansa lahjat ovat niin hienoja. "Katsopas, Leo, miten upea kirja!" "Voi, miten ihana pyjama, Eevi!". Mummo myös kuvailee jälkikäteen, kuinka hänen ostamansa lahjat olivat lapsille niin mieluisia ja sopivat lapsille niin hyvin. "Kun Leo niin ahkerasti lukee sitä laivakirjaa ja Eevillä on melkein joka yö Peppi-pyjama päällä", vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Nihkeintä tietysti on, kun lapset silminnähden ilahtuvat mummon lahjan sijaan jostain sellaisesta, mitä ovat aidosti toivoneet. Lapset hihkuvat toivelahjansa parissa ja se mummon lahja ei samalla tavalla innostakaan.
Olen yrittänyt puhua aiheesta hienotunteisesti mummon kanssa. Kertonut, että Leo tykkäisi jostain dinosauruksiin liittyvästä lahjasta ja Eevin suosikki on Ryhmä Hau. Saatan jopa kertoa, että kaupassa X oli muuten tuollainen lelu aiheeseen liittyen, jota Leo/Eevi on ihaillut. Mummo sanoo, että hänpä sitten ostaa tuon lahjan lapselle. Lahjapaketista paljastuu kuitenkin lopulta ihan muuta ja jos mummolta yrittää kysyä asiasta, niin mummo sanoo halunneensa hankkia jotain muuta. Miksi se mummo ei sitten sano, että jättää lapsen lahjatoiveen huomiotta? Mummo ei myöskään suostu etukäteen kertomaan meille vanhemmille, mitä antaa lapsille lahjaksi. Toisaalta, tuskinpa sattuisi kahta samaa lahjaa pukinkonttiin, kun mummoa ei lasten toiveet kiinnosta. Noh, joulua ja mummon pettymystä odotellessa.
Kommentit (1055)
Ihme ulinaa taas mammoilta - osta itse ne mieluiset lahjat, ja ole kiitollinen että mummo ylipäätään haluaa olla tekemisissä noin kiittämättömien kermaperseiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä kommentoijista itsestään tuntuisi jos vaikka tykkäisi tosi paljon punaisesta ja toivoisi pyjamaa ja puoliso ostaa tahallaan sinisen pyjaman lahjaksi koska 'pettymyksiä pitää sietää' eikä hän ole mikään lahja-automaatti jolta voi pyytää jotain tiettyä.
Kyllä minä 70-luvun lapsena katsoin Peppi Pitkätossua telkkarista, mutta katsovatko tämän päivän lapset tai lukevatko Peppi-kirjoja? Ei omani ainakaan koskaan ollut mistään Pepistä kiinnostunut. Voi olla, että Peppi-pyjama ei sano lapselle mitään.
Blokatkaa mummo koko joulunvietosta. Ei mummoa - ei ongelmaa.
Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Olemme tehneet näin jo 19 vuotta.
Jos mummo tulee meille aamiaiselle, hän saa luvan syödä samaa kuin me muutkin. Meille ei tulisi mieleenkään tarjota hänelle jotain muuta. Ei koskaan. Ei ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummon lahjaa ei ole pakko käyttää, varastoon?
Eikö nykyajan ihmisillä ole minkäänlaisia käytöstapoja? Että varastoon tai roskiin tai kiertoon vaan, jos lahja ei satu olemaan just siltä omalta lahjalistalta valittu? Toivottavasti teille ei kukaan osta ikinä enää yhtäkään lahjaa.
Jos tässä maailmassa jotain on, niin TAVARAA. Aivan käsittämätön määrä. Ja suurimmalla osalla perheistä on myös tavaraa niin paljon että kaikki kaapit ja muut pursuvat.
Jos kerran on selvästi tiedossa että joku tietty tavara ilahduttaisi eniten, miksi pitää väenväkisin ostaa jotain muuta? Luulisi että jokainen haluaisi ilahduttaa sitä lahjan saajaa eikä itseään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä 70-luvun lapsena katsoin Peppi Pitkätossua telkkarista, mutta katsovatko tämän päivän lapset tai lukevatko Peppi-kirjoja? Ei omani ainakaan koskaan ollut mistään Pepistä kiinnostunut. Voi olla, että Peppi-pyjama ei sano lapselle mitään.
Kyllä minun lapset tykkää Pepistä ja on Peppivaatteita ollut. Kivan värikkäitä ne on vaikka lapsi ei niin siitä hahmosta välittäisikään, lapset yleensä tykkää värikkäistä vaatteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna mummon ostaa mitä haluaa ja osta itse lapsille mieluisat lahjat. Jos mummo pettyy lasten reaktioihin niin omapa on ongelmansa.
Minun mielestäni ap:n ei edes tulisi kertoa mummolle lasten lahjatoiveita.
Miksi? Tätä en kertakaikkiaan ymmärrä miksi ei saisi kertoa mitä lapset toivoo.
Minäkään en oikein ymmärrä miksi ei voisi lahjoina toivoa niitä mitä oikeasti haluaa. Miksi lahjoina pitäisi antaa ja saada jotain vaan. Eikö se olisi kulutuksen ja ympäristönkin kannalta parempi, että saisi lahjaksi sitä mitä haluaakin. Eikä niin että saa jotakin mitä ei niin halua ja sitten hankkii tavalla tai toisella lisäksi sen minkä halusikin.
Hanki itse ne tärkeimmät lahjat. Ei kannata luottaa, että muut ostaisivat niitä, vaikka olisivat toiveita kyselleet tai pahimmillaan jopa sanoneet ostavansa juuri sen lahjan, kun erehdyt kertomaan, mitä aiot itse ostaa lapselle.
No, mummo sai kyllä opetuksen, kun parivuotias taapero heitti hänen ostamansa lahjan kaaressa menemään avattuaan paketin, kun ei ollutkaan se, mitä hän oli joka kauppakerta käynyt katsomassa leluosastolla. Juuri se lahja, jonka olin itse aikonut ostaa, mutta mummo vannotti, että hän haluaa sen ostaa, toteuttaa ensimmäisen lapsenlapsen suurimman toiveen. Tiesi tarkkaan, mistä lelusta oli kyse, mutta oli sittenkin päättänyt ostaa vähän sinnepäin lahjan. Hän meni vielä antamaan paketin ennen varsinaista joulalahjojen avausta mairea hymy huulillaan, kuinka hän antaa sen parhaan lahjan. Vähän hymy hyytyi, kun tajusi mokanneensa. Tuon jälkeen ei koskaan ole kerrottu lasten suurimmista lahjatoiveista, on ostettu ne ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on nyt sitten oiva paikka opettaa lapsia olemaan kiitollisia ja arvostamaan myös sellaisia lahjoja, joita eivät ole osanneet itse toivoa. Sinulle tätä taitoa ei ilmeisesti olekaan koskaan opetettu.
Loistava kommentti!
Vanhemmat voivat ostaa lahjat, joita lapset toivovat. Sen sijaan mummo voi ostaa ihan mitä lystää. Mummolla on yksinoikeus päättää, mihin rahansa käyttää.
Ja tuo mainittu kiitollisuus on asia, joka tekee ihmisen elämästä valtavasti parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi käydä niinkin, että se, mitä ei osaa toivoa, yllättääkin iloisesti. Ei aina tarvitse saada sitä mitä haluaa.
Ei niin mutta en ymmärrä miksi joku luulee tietvänsä paremmin mitä toinen toivoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mummoni, eli äidinäiti, lapseni isoisoäiti, antoi minulle hyvissäajoin ennen joulua rahan, ja sanoi, että osta lapselle jotain oikein ihanaa.
Se oli hyvä systeemi.
Nuorempien mummojen ajattelua joskus kummastelin, mutta he olivat lahjan valinneet rakkaudella lapsenlapselle, ja kaikista lahjoista lapsi iloitsi. Turha siinä vanhemman on välissä yrittää viisastella ja uhriutua.
Täällä on kyllä omituista porukkaa. Ei saa kertoa mistä lapset tykkää ja on vaan oikein ettei mummo vahingossakaan osta sitä mitä lapset toivoo. En tajua. Onneksi omassa suvussa on normaalijärkiset mummot ja muut sukulaiset, jotka haluaa ostaa sellaiset lahjat joista lapset varmasti ilahtuu. Toki joskus tulee muutakin, mutta aina on ajateltu juuri näiden lasten mielenkiinnonkohteita eikä jotain mikä mummoja itseään miellyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani antavat hyvissä ajoin ennen lapsen synttäreitä ja joulua lahjarahan. Sanovat, että osta sillä jotain, mistä tiedät lapsen pitävän/mitä hän tarvitsee. <3
Älä kerro niitä toivelahjoja, vaan osta itse, ei tarvitse pelätä että tulee 2 samaa.
Anna mummon sitten kuvitella että hänen olivat parhaat, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Mä en ymmärrä, miksi kohtuuhintaista toivetta ei voi toteuttaa:
1. Jos lapsi toivoo Monopolya, niin miksi ostaa lahjaksi Cluedo? Halutaan opettaa lapselle, että sinun toiveesi ei ole tärkeä?
2. Jos lapsi toivoo Monopolya ja saa sen sijaan Cluedon, niin pitäisikö lapsen jäädä kokonaan ilman Monopolya, koska "pitää oppia sietämään pettymyksiä"?
3. Jos lapsi toivoo Monopolya ja saa sen sijaan Cluedon, niin aina moni vanhempi hankkisi sen Monopolyn lapselle lopulta. Lapsella on lopulta kaksi peliä, joista halusi vain toisen.
Vierailija kirjoitti:
Paras lahja lapsellesi on oppia myös sietämään pettymyksiä. Ei hän arvosta sitä nyt, mutta myöhemmin elämässä se taito kantaa.
Minä en lapsena koskaan saanut lahjaksi mitään mitä olin toivonut. En koskaan. Mulle jäi ainakin hirveät traumat asiasta, joulut ja synttärit oli aina niin valtaisa pettymys, että aikuisiällä en ole juhlinut niitä ollenkaan.
T:n45v
Vierailija kirjoitti:
Anna mummon ostaa mitä haluaa, ei isovanhempien ole tarkoitus olla mikään toivomusautomaatti.
Mutta onhan se vähän kummallista, jos joku ostaa tieten tahtoen jotakin, mitä henkilö varmasti ei toivo.
Heh, entäs kun näitä on koko suku. Muistan kun lapsi toivoi jotain semmoista muotinukkea, nyt ei tule nimi päähän, semmoinen isopäinen joku.
Lapsilta oli toivelistat kysytty, ja ajattelin tietysti että saavat ne suurimmat toiveet sieltä sitten.
No, jouluna paketeista paljastui joku 6 kpl jotain huoltiksen halpisnukkeja.
Olisivat nyt ostaneet keräyksellä sen jonkun 30e aidon nuken, vaan eipä tietenkään.
Miksi? Tätä en kertakaikkiaan ymmärrä miksi ei saisi kertoa mitä lapset toivoo.