Lue keskustelun säännöt.
Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa
21.12.2022 |
Lapsiemme mummo yrittää monella tavalla suorittaa isovanhemmuutta ja haluaa olla "paras mummo". Mummo ei kysy lapsilta/vanhemmilta lahjatoiveita tai vinkkejä lahjan suhteen. Mummo ei ota lahjavinkkiä siitä, millaisista asioista lapset kertovat pitävänsä. Jos Leo puhuu jatkuvasti dinosauruksista ja rakastaa kaikkea niihin liittyvää, niin mummo antaa lahjaksi laivoista kertovan kirjan, vaikka pieni dinosauruslelu olisi ollut Leon toive. Jos Eevi rakastaa kaikkea Ryhmä Hau -aiheista, niin mummo tuo lahjaksi Peppi Pitkätossu pyjaman, vaikka Ryhmä Hau -aiheinen penaali olisi ilahduttanut enemmän. Mummo ajattelee tuntevansa lapsenlapsensa parhaiten ja tietävänsä, mitä he haluavat. Kun jouluna (ja synttäreinä sama homma) avataan lahjat, niin mummo korostaa kuinka juuri hänen antamansa lahjat ovat niin hienoja. "Katsopas, Leo, miten upea kirja!" "Voi, miten ihana pyjama, Eevi!". Mummo myös kuvailee jälkikäteen, kuinka hänen ostamansa lahjat olivat lapsille niin mieluisia ja sopivat lapsille niin hyvin. "Kun Leo niin ahkerasti lukee sitä laivakirjaa ja Eevillä on melkein joka yö Peppi-pyjama päällä", vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Nihkeintä tietysti on, kun lapset silminnähden ilahtuvat mummon lahjan sijaan jostain sellaisesta, mitä ovat aidosti toivoneet. Lapset hihkuvat toivelahjansa parissa ja se mummon lahja ei samalla tavalla innostakaan.
Olen yrittänyt puhua aiheesta hienotunteisesti mummon kanssa. Kertonut, että Leo tykkäisi jostain dinosauruksiin liittyvästä lahjasta ja Eevin suosikki on Ryhmä Hau. Saatan jopa kertoa, että kaupassa X oli muuten tuollainen lelu aiheeseen liittyen, jota Leo/Eevi on ihaillut. Mummo sanoo, että hänpä sitten ostaa tuon lahjan lapselle. Lahjapaketista paljastuu kuitenkin lopulta ihan muuta ja jos mummolta yrittää kysyä asiasta, niin mummo sanoo halunneensa hankkia jotain muuta. Miksi se mummo ei sitten sano, että jättää lapsen lahjatoiveen huomiotta? Mummo ei myöskään suostu etukäteen kertomaan meille vanhemmille, mitä antaa lapsille lahjaksi. Toisaalta, tuskinpa sattuisi kahta samaa lahjaa pukinkonttiin, kun mummoa ei lasten toiveet kiinnosta. Noh, joulua ja mummon pettymystä odotellessa.
Kommentit (1055)
Mummolla ei ole velvollisuutta ostaa mitä lapset tai sinä toivotte, mutta ei lapsilla ole myöskään velvollisuutta tykätä niistä mummon ostamista lahjoista. Opetat vaan että lahjoista kiitetään, mutta ei sen ihmeempää. Kieltämättä vaikea kuvitella mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä joka tahallaan ostaa muuta kuin mieluista, mutta selvästi mummolla nyt on semmoinen tapa ja koettakaa vaan kestää. Eikä nuo esimerkit nyt mitenkään pahoja vielä ollut, pyjama tai kirja on ihan käytännöllisiä lahjoja vaikkei ihan niitä lemppariaiheisia olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävä aloitus. Onko tämä osoitettu ihan erikseen sille teidän mummolle, että saisi pahan mielen näin joulun alla?
Meillä samaa ja mummo on ilmoittanut suureen ääneen, että vanhempien tehtävä on tuottaa lapsille pettymyksiä. Taitaa olla Sinkkosen ohje jostain 30 v. takaa? Koska vanhemmat ostavat joululahjaksi, mitä lapset toivovat, haluaa mummo korjata tilannetta ja tuottaa pettymyksiä. Mm. korvikset teinille, jolla ei ole korvareikiä, pojalle juuri sen toisen merkin tennarit joita hän toivoi jne. Tämä asia on keskusteltu auki ja puhuttu ihan suoraan mummon kanssa. Hän ilmoitti, että ihan tarkoituksella tosiaan tuottaa pettymyksiä koska me ei niin tehdä, ja ne on kuitenkin tärkeintä lasten kasvatuksessa.
Ymmärrän aloittajaa siinä mielessä, että lapsi harmistuu jos oikein kovasti jotain odottaa ja samalla harmittanee vanhempiakin, jos laskettiin sen varaan että mummo tuo sen jutun x.
Toinen vastaava mielestäni ihan aiheellinen harmi on, jos lapsi toivoo mitä tahansa asiaa ja sitten saa sen mahdollisimman kehnona versiona, joka hajoaa ensimmäisellä käyttökerralla.
Meille näitä virityksiä on tullut, kun isovanhemmat on koettaneet päästä mahdollisimman halvalla. Ihanaa on se, että haluavat hankkia lapsille jotain, mutta on tosi harmillista jos lapsen erittäin suurella hartaudella toivoma asia, sanotaan vaikka kuorma-auto, tulee sellaisena versiona että se hajoaa suurin piirtein kun otat sen paketista. Näitä on tullut lahjaksi huolimatta siitä että ollaan toivottu vaikka sukkia, kerrastoa, suklaarasiaa...
Koska kuitenkin esimerkiksi ne kestävämmät kuormurit on verrattain kalliita ja meillä saajia kolme, ymmärrän, että satsaus voi tuntua isolta. Olenkin puhunut asiasta suoraan ja sanonut, että tuokaa oikeasti ennemmin niitä sukkia tai suklaarasia, koska ne tuottaa enemmän iloa kuin ne heti hajoavat. Ja että se oikeasti todella on täysin ok emmekä me oleta että pitäisi mitään tavaravuorta saada. Tämä on ymmärretty.
Näihin molempiin ongelmiin (aloittajan ja tämä meillä ollut) on se, että ostaa toivotuimmat lahjat itse. Tulee sellaista, kuin haluaa. Ja muut tosiaan sitten pitää ekstrana :)
Mun lapsen mummo aikoinaan kyseli mitä lapset toivovat lahjaksi, tai onko mitään tarpeita. Kyseli ilmeisesti siksi, ettei vahingossakaan osta mitään toivottua. Mieluiten osti isoja ja äänekkäitä leluja. Tai vaatteita, jotka olivat liian pieniä. Tai vaihtoehtoisesti kasvunvaraa oli vähintään 3 vuotta.
Sitten mummu oli taas naama näkkärillä, kun se joulun paras lahja ei ollutkaan hänen lahjansa.
Miehen kanssa rajoitettu lahjamäärää, kaksi lahjaa saa tuoda / vieras. Kun minkään kanssa ei ole mitään rajaa, esim 2-vuotiaalle tuotiin kilo marmeladia. Nam nam.
Joo, mitähän antamisen iloa tuostakin saa. Kirsikkana kakussa on, että yhtään mummun tuomaa lahjaa ei saisi hävittää. Lahjoitin paikallisen päiväkerhon tiloihin pari isompaa lelua tilan puutteen vuoksi. Ihan suoraa huutoa tuli, että mulla ei ole oikeutta lahjoittaa lahjoja pois. Olisi tietysti kotona kuva nähdä lattia mummun lahjojen alta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä samaa ja mummo on ilmoittanut suureen ääneen, että vanhempien tehtävä on tuottaa lapsille pettymyksiä. Taitaa olla Sinkkosen ohje jostain 30 v. takaa? Koska vanhemmat ostavat joululahjaksi, mitä lapset toivovat, haluaa mummo korjata tilannetta ja tuottaa pettymyksiä. Mm. korvikset teinille, jolla ei ole korvareikiä, pojalle juuri sen toisen merkin tennarit joita hän toivoi jne. Tämä asia on keskusteltu auki ja puhuttu ihan suoraan mummon kanssa. Hän ilmoitti, että ihan tarkoituksella tosiaan tuottaa pettymyksiä koska me ei niin tehdä, ja ne on kuitenkin tärkeintä lasten kasvatuksessa.
Ai hitto 😂😂 mummo on sitten ottanut vähän tosissaan tuon ohjeen. Ihan oikeassahan Sinkkonen on että lapsen on hyvä oppia sietämään pettymyksiä, mutta tuskin hän ihan tuota tarkoitti, ehkä joulu ja synttärit ei ole just oikea hetki opettaa. Tahallaan vääränlaisen lahjan ostaminen on ihan vaan kiusaamista, ei kasvatusta.
No miksi sille mummolle pitää esittää mitään toiveita? Antakaa sen ostaa itsekseen. Tai sitten voitte toki sanoa, että älä nyt ainakaan sitä ryhmähautaa osta, kun ei lapsi siitä tykkää. Varmasti sitten saatte juuri sitä.
Muutenkin, aina ei vaan saa sitä mitä haluaa. Toivottavasti ette lapselle mainosta, miten huonot lahjat taas tuli, sillä jotain käytöstapoja pitää oppia kotonakin, mm. se, että vaikka lahja ei olisikaan niin mieleinen, niin siitä tulee kiittää antajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse annoin sukulaiseni lapsille rahaa, vanhemmille. Eräs joulu yksi lapsista kysyi, että missäs ne meidän lahjat on minulta. Vanhemmat eivät siis vaivautuneet kertomaan, että lahjat,jotka ostettiin anatamillani rahoilla tulivat minulta. Nuorin lapsi kirjoitti tässä viime keväänä, laitoin rahaa tilille. Ko lapsi ei laittanut edes kiitos tekstiviestiä.
Että vttuako näille yhtään mitään? Kysyn minä.
Vierailija kirjoitti:
Miltä kommentoijista itsestään tuntuisi jos vaikka tykkäisi tosi paljon punaisesta ja toivoisi pyjamaa ja puoliso ostaa tahallaan sinisen pyjaman lahjaksi koska 'pettymyksiä pitää sietää' eikä hän ole mikään lahja-automaatti jolta voi pyytää jotain tiettyä.
No saisin sen punaisen pyjaman lahjaksi anopilta tai siskolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miksi sille mummolle pitää esittää mitään toiveita? Antakaa sen ostaa itsekseen. Tai sitten voitte toki sanoa, että älä nyt ainakaan sitä ryhmähautaa osta, kun ei lapsi siitä tykkää. Varmasti sitten saatte juuri sitä.
Muutenkin, aina ei vaan saa sitä mitä haluaa. Toivottavasti ette lapselle mainosta, miten huonot lahjat taas tuli, sillä jotain käytöstapoja pitää oppia kotonakin, mm. se, että vaikka lahja ei olisikaan niin mieleinen, niin siitä tulee kiittää antajaa.
No kun se riivinrauta niitä toiveita kysyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras lahja lapsellesi on oppia myös sietämään pettymyksiä. Ei hän arvosta sitä nyt, mutta myöhemmin elämässä se taito kantaa.
Sain lapsena kummilta joka vuosi hopeisen pikkulusikan. Ei olisi vähempää voinut kiinnostaa, suoraan sanottuna oikeastaan harmitti. Lisänä oli aina makeisia. Nyt aikuisena ne ovat ihana muisto kummista, taitaa olla vielä yhtä kalleinta sarjaa suomidesignia.
Olikohan meillä sama kummi? Lisäksi tuli syntymäpäivänä joku peli tai palapeli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä samaa ja mummo on ilmoittanut suureen ääneen, että vanhempien tehtävä on tuottaa lapsille pettymyksiä. Taitaa olla Sinkkosen ohje jostain 30 v. takaa? Koska vanhemmat ostavat joululahjaksi, mitä lapset toivovat, haluaa mummo korjata tilannetta ja tuottaa pettymyksiä. Mm. korvikset teinille, jolla ei ole korvareikiä, pojalle juuri sen toisen merkin tennarit joita hän toivoi jne. Tämä asia on keskusteltu auki ja puhuttu ihan suoraan mummon kanssa. Hän ilmoitti, että ihan tarkoituksella tosiaan tuottaa pettymyksiä koska me ei niin tehdä, ja ne on kuitenkin tärkeintä lasten kasvatuksessa.
Ai hitto 😂😂 mummo on sitten ottanut vähän tosissaan tuon ohjeen. Ihan oikeassahan Sinkkonen on että lapsen on hyvä oppia sietämään pettymyksiä, mutta tuskin hän ihan tuota tarkoitti, ehkä joulu ja synttärit ei ole just oikea hetki opettaa. Tahallaan vääränlaisen lahjan ostaminen on ihan vaan kiusaamista, ei kasvatusta.
Sitä mä oon yrittäny sanoa, että elämä tuottaa lapselle ihan riittävästi pettymyksiä sellaisenaan. Aikuisen tehtävä on opettaa lapsia sietämään pettymyksiä, ei suinkaan aiheuttaa niitä tahallaan. Mutta mummo on kuin rikkinäinen levy: "vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa pettymyksiä". Tuntuu, että mummo oikein ilahtuu jos saa lapset tappelemaan keskenään tai meidän kanssa, kun hän antaa kolmelle lapselle kaksi pillimehua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras lahja lapsellesi on oppia myös sietämään pettymyksiä. Ei hän arvosta sitä nyt, mutta myöhemmin elämässä se taito kantaa.
Minä en lapsena koskaan saanut lahjaksi mitään mitä olin toivonut. En koskaan. Mulle jäi ainakin hirveät traumat asiasta, joulut ja synttärit oli aina niin valtaisa pettymys, että aikuisiällä en ole juhlinut niitä ollenkaan.
T:n45v
Olivatko vanhempasi vähävaraisia tai liian ankaria? Oma äitini kysyi minulta joskus pidänkö jostakin pikku esineestä. Jos vastasin myöntävästi, hän osti sen sen jonkun tuttavan lapselle. Muistan erityisesti vihon, jossa oli kaunis kiiltävä punainen kansi, jonka kanssa kävi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ei saa, mitä haluaa tai halua sitä, mitä saa.
Meidän mummo valitti aina ettei osaa ostaa lastenlapsilleen mieluisia lahjoja. Ei niin, koska ei halunnut olla heidän elämässään eikä ollut kiinnostunut heistä. Sitten kun kysyi lahjatoiveita ja poikani pyysi jotain levyä, mummo dramatisoi miten piti mennä levykauppaan kysymään jostain bändistä mistä ei ollut ikinä kuullutkaan. Eikä vahingossakaan kuunnellut sitä lapsenlapsensa kanssa. Ei hän ollut kiinnostunut lapsistaankaan, vaikka oli nuori äiti jonka olisi voinut odottaa ymmärtävän. Ja hän sentään tuli isoäidiksi viisikymppisenä. Nyt lastenlapset ovat aikuisia ja etäisiä. Raha on tietysti paras ja persoonattomin lahja ihmiseltä joka ei ymmärrä nykyajan nuoria toisessa polvessa.
osta kumppani kanssa lapsille sitä mitä lapset haluaa ja jos paikalle tulee muita sukulaisia, niin heitän tuomansa tavarat on ylimääräistä bonusta vanhempien antamien tavaroiden lisäksi, vaikkeivat lasta miellyttäisi.
Lahjan tarkoitus on ilahduttaa sen saajaa, ei antajaa. Siksi on täysin typerää, jos kohtuuhintaista ja helposti hankittavaa toivetta ei voida toteuttaa. Minusta se jos jokin on itsekkyyden huippu.
Nyt ei eletä enää mitään 50-lukua. Maailma on täynnä turhaa tavaraa ja etenkin lapsiperheet hukkuvat siihen. Sen takia kukaan ei halua kotiinsa lelua, jolla lapsi ei leiki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä kommentoijista itsestään tuntuisi jos vaikka tykkäisi tosi paljon punaisesta ja toivoisi pyjamaa ja puoliso ostaa tahallaan sinisen pyjaman lahjaksi koska 'pettymyksiä pitää sietää' eikä hän ole mikään lahja-automaatti jolta voi pyytää jotain tiettyä.
No saisin sen punaisen pyjaman lahjaksi anopilta tai siskolta.
Miksi sun anoppi tai sisko ostaisi lahjaksi sellaista mitä toivot? Osta itse punainen pyjamasi jos sellaisen haluat! Ja muista olla kiitollinen siitä sinisestä pyjamasta, ruskeista kalsareista ja väärän kokoisista villasukista jotka saat, eikä niitä missään nimessä saa hävittää tai kierrätää, koska ne on lahjaksi saatu.
Oma lukunsa nämä tosi epäsopivat lahjat. Pikkulegoja parivuotiaalle, erittäin terävä linkkuveitsi ekaluokkalaiselle.
Kun linkkuveitsi sitten aiheutti kunnon vein sormeen, mummo vaan naama tyytyväisellä irvistyksellä toteaa voitonriemuisena, että tulee elämisen jälkiä. Teki mieli veistää pari elämisen jälkeä mummon naamaan, mutta lapsen sormen paikkaus oli sillä hetkellä tärkeämpää.
Miksi ostaa jotain täysin epäsopivaa, tai huonoa laatua? Onko sellaista kökköä kiva ant? Ja jos on, niin mikä tuollaisesta tekee erityisen kivaa?
Sain lapsena kummilta joka vuosi hopeisen pikkulusikan. Ei olisi vähempää voinut kiinnostaa, suoraan sanottuna oikeastaan harmitti. Lisänä oli aina makeisia. Nyt aikuisena ne ovat ihana muisto kummista, taitaa olla vielä yhtä kalleinta sarjaa suomidesignia.