Lue keskustelun säännöt.
Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa
21.12.2022 |
Lapsiemme mummo yrittää monella tavalla suorittaa isovanhemmuutta ja haluaa olla "paras mummo". Mummo ei kysy lapsilta/vanhemmilta lahjatoiveita tai vinkkejä lahjan suhteen. Mummo ei ota lahjavinkkiä siitä, millaisista asioista lapset kertovat pitävänsä. Jos Leo puhuu jatkuvasti dinosauruksista ja rakastaa kaikkea niihin liittyvää, niin mummo antaa lahjaksi laivoista kertovan kirjan, vaikka pieni dinosauruslelu olisi ollut Leon toive. Jos Eevi rakastaa kaikkea Ryhmä Hau -aiheista, niin mummo tuo lahjaksi Peppi Pitkätossu pyjaman, vaikka Ryhmä Hau -aiheinen penaali olisi ilahduttanut enemmän. Mummo ajattelee tuntevansa lapsenlapsensa parhaiten ja tietävänsä, mitä he haluavat. Kun jouluna (ja synttäreinä sama homma) avataan lahjat, niin mummo korostaa kuinka juuri hänen antamansa lahjat ovat niin hienoja. "Katsopas, Leo, miten upea kirja!" "Voi, miten ihana pyjama, Eevi!". Mummo myös kuvailee jälkikäteen, kuinka hänen ostamansa lahjat olivat lapsille niin mieluisia ja sopivat lapsille niin hyvin. "Kun Leo niin ahkerasti lukee sitä laivakirjaa ja Eevillä on melkein joka yö Peppi-pyjama päällä", vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Nihkeintä tietysti on, kun lapset silminnähden ilahtuvat mummon lahjan sijaan jostain sellaisesta, mitä ovat aidosti toivoneet. Lapset hihkuvat toivelahjansa parissa ja se mummon lahja ei samalla tavalla innostakaan.
Olen yrittänyt puhua aiheesta hienotunteisesti mummon kanssa. Kertonut, että Leo tykkäisi jostain dinosauruksiin liittyvästä lahjasta ja Eevin suosikki on Ryhmä Hau. Saatan jopa kertoa, että kaupassa X oli muuten tuollainen lelu aiheeseen liittyen, jota Leo/Eevi on ihaillut. Mummo sanoo, että hänpä sitten ostaa tuon lahjan lapselle. Lahjapaketista paljastuu kuitenkin lopulta ihan muuta ja jos mummolta yrittää kysyä asiasta, niin mummo sanoo halunneensa hankkia jotain muuta. Miksi se mummo ei sitten sano, että jättää lapsen lahjatoiveen huomiotta? Mummo ei myöskään suostu etukäteen kertomaan meille vanhemmille, mitä antaa lapsille lahjaksi. Toisaalta, tuskinpa sattuisi kahta samaa lahjaa pukinkonttiin, kun mummoa ei lasten toiveet kiinnosta. Noh, joulua ja mummon pettymystä odotellessa.
Kommentit (1055)
En jaksanut lukea koko aloitusta, mutta jos oikein ymmärsin niin itseäni ärsyttää sama. Että tuodaan sitä epähaluttua roskaa millä kukaan ei leiki vs. sellainen oikeasti kiva lelu tms. Meillä on tosi pieni koti ja ärsyttää aina joulun ja synttäreiden jälkeen kuskata kirpparille tai laittaa toriin juttuja. Se tuntuu törkeältä, mutta en voi pitää meillä turhaa tavaraa yhtään. Olen myös yrittänyt asiasta puhua, mutta ei mene jakeluun. Meidän lapsen toiveet on älyttömän pieniä, eli ei siitäkään ole kyse että mitään satasen juttuja toivotaan. Ihan oikeasti olen sanonut että ostaisivat värityskirjan tai pikkuauton tai schleich eläimen tms. ihan pieniä asioita, joita lapsi rakastaa. Ja myös käytetty käy aivan mainosti. Lapsen lempilelut on kirppikseltä, sellainen auto mistä lähtee ääntä ja pieni käsikonsoli. Huikeat 6 euroa nämä yhteensä. Sen sijaan tuodaan sadannen kerran nuken vaunuja, nukenvaatteita ja niitä halpisnukkeja, pehmoleluja, liian pientä vaatetta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos joku antaa romua, jota ette tarvitse, niin heittäkää roskiin. Ajattele, että mummo ei halua antaa lahoja, eikä hänellä tietenkään siihen mitään velvollisuutta olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummon lahjaa ei ole pakko käyttää, varastoon?
Eikö nykyajan ihmisillä ole minkäänlaisia käytöstapoja? Että varastoon tai roskiin tai kiertoon vaan, jos lahja ei satu olemaan just siltä omalta lahjalistalta valittu? Toivottavasti teille ei kukaan osta ikinä enää yhtäkään lahjaa.
Tottakai on hyvä laittaa turha tavara eteenpäin. Tällä hetkellä maassamme onpaljon tarvitsjoita. Miksi pitää kaapissa pölytä keräämässä?
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsen mummo aikoinaan kyseli mitä lapset toivovat lahjaksi, tai onko mitään tarpeita. Kyseli ilmeisesti siksi, ettei vahingossakaan osta mitään toivottua. Mieluiten osti isoja ja äänekkäitä leluja. Tai vaatteita, jotka olivat liian pieniä. Tai vaihtoehtoisesti kasvunvaraa oli vähintään 3 vuotta.
Sitten mummu oli taas naama näkkärillä, kun se joulun paras lahja ei ollutkaan hänen lahjansa.
Miehen kanssa rajoitettu lahjamäärää, kaksi lahjaa saa tuoda / vieras. Kun minkään kanssa ei ole mitään rajaa, esim 2-vuotiaalle tuotiin kilo marmeladia. Nam nam.
Joo, mitähän antamisen iloa tuostakin saa. Kirsikkana kakussa on, että yhtään mummun tuomaa lahjaa ei saisi hävittää. Lahjoitin paikallisen päiväkerhon tiloihin pari isompaa lelua tilan puutteen vuoksi. Ihan suoraa huutoa tuli, että mulla ei ole oikeutta lahjoittaa lahjoja pois. Olisi tietysti kotona kuva nähdä lattia mummun lahjojen alta...
Tuosta hävittämisestä tuli mieleen, kun olin katsellut lapsen syntyessä sopivia vaunuja/rattaita. No sieltähän miehen suvulta tuli sitten "lahjaksi" ihan toisenlaiset, minulta ei kyselty, ei kuosia, ei muuta.
Olisin halunnut kevyemmät rattaat, ilmarenkailla, jotta meillä maallakin pääsee eteenpäin, kun lunta on, eikä se soratiellä jyrääminen oikein tunnu kivalta sellaisilla kovilla renkailla.
No, niihin piti tyytyä, toisen lapsen kohdalla olisin saanut ne myytyä ja vaihdettua mieleisiini, mutta sehän ei käynyt. Ne piti palauttaa suvulle...
No totesin että viekää perkeleet, ja kannoin lasta liinassa, jonka tein lakanasta.
Ai niin, rikkinäinen turvaistuinkin saatiin, luotin kun haki meitä sairaalasta että on asiallinen, vaan vöitä ei saanut kiinni, onneksi sen kohdalla sain miehen uskonaan ettei tämä ole ok, vaan ostettiin itse uusi.
Terveiset sinne vaan, ja alakertaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummon lahjaa ei ole pakko käyttää, varastoon?
Eikö nykyajan ihmisillä ole minkäänlaisia käytöstapoja? Että varastoon tai roskiin tai kiertoon vaan, jos lahja ei satu olemaan just siltä omalta lahjalistalta valittu? Toivottavasti teille ei kukaan osta ikinä enää yhtäkään lahjaa.
Miten ihmeessä voit rinnastaa tavaran säilyttämisen käytöstapoihin?! Meillä todellakin on käytöstavat, mutta meidän koti ei ole mikään kaatopaikka, jossa säilytetään ei toivottuja esineitä tai esineitä joita kukaan ei halua tai käytä. Suorastaan typerä ajatus, että olisi jonkinlainen velvollisuus säilyttää toisten antamia tavaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras lahja lapsellesi on oppia myös sietämään pettymyksiä. Ei hän arvosta sitä nyt, mutta myöhemmin elämässä se taito kantaa.
Sain lapsena kummilta joka vuosi hopeisen pikkulusikan. Ei olisi vähempää voinut kiinnostaa, suoraan sanottuna oikeastaan harmitti. Lisänä oli aina makeisia. Nyt aikuisena ne ovat ihana muisto kummista, taitaa olla vielä yhtä kalleinta sarjaa suomidesignia.
Olikohan meillä sama kummi? Lisäksi tuli syntymäpäivänä joku peli tai palapeli.
Saattaa hyvinkin olla näin jos omasi asui etelärannikolla Helsingistä itään. Nyt hän on ollut jo vuosia poissa tästä maailmasta. Mukava kummi jota muistan lämmöllä.
Vierailija kirjoitti:
Lahjan tarkoitus on ilahduttaa sen saajaa, ei antajaa. Siksi on täysin typerää, jos kohtuuhintaista ja helposti hankittavaa toivetta ei voida toteuttaa. Minusta se jos jokin on itsekkyyden huippu.
Nyt ei eletä enää mitään 50-lukua. Maailma on täynnä turhaa tavaraa ja etenkin lapsiperheet hukkuvat siihen. Sen takia kukaan ei halua kotiinsa lelua, jolla lapsi ei leiki.
TÄMÄ! Nykypäivän ongelma on ihan todellakin liika tavara ja maailman hukkuminen roskaan, on mitä itsekkäin ja typerin teko hankkia tarkoituksella ei-mieluisa lahja. No, ap:n lasten mummo ehkä jotenkin omituisesti päässään ajattelee että lapset ilahtuu niistä hänen lahjoistaan ja ne on hyviä, että ehkä kyse on kuitenkin vaan ajattelemattomuudesta tai siitä ettei tosiasiassa tunne niitä lapsia, ei niinkään itsekkyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten tehtävä ole hoitaa asiaa mummon kanssa tai olla epätoivoisia. Vaan aikuisten pitää hoitaa asiat ja tiedotus mummolle. Tai "ripittää" mummo. Ja kertoa lasten pettymyksestä ja itkusta. Mikään hienotunteisuus ei valitettavasti auta.
Järkyttävän itsekeskeinen ja ylimielinen kommentti. Sunlaiset sitten itkee kun ei ole tukiverkostoja eikä ilmaista lapsenpiikaa just silloin kun sinä sitä tarvitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miksi kohtuuhintaista toivetta ei voi toteuttaa:
1. Jos lapsi toivoo Monopolya, niin miksi ostaa lahjaksi Cluedo? Halutaan opettaa lapselle, että sinun toiveesi ei ole tärkeä?
2. Jos lapsi toivoo Monopolya ja saa sen sijaan Cluedon, niin pitäisikö lapsen jäädä kokonaan ilman Monopolya, koska "pitää oppia sietämään pettymyksiä"?
3. Jos lapsi toivoo Monopolya ja saa sen sijaan Cluedon, niin aina moni vanhempi hankkisi sen Monopolyn lapselle lopulta. Lapsella on lopulta kaksi peliä, joista halusi vain toisen.
Vanhemmat voivat hoitaa nuo täsmätoiveet. Muut sukulaiset sitten antavat mitä antavat. Ei voi olla niin vaikeaa.
Millaisella lahjalla ootte ap mummoa muistaneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiittämättömät
Ai sulleko voi sitten raahata kaikkea turhaa rojua, kunhan vaan käärii sen ensin lahjapaperiin? Kuule annapa osoite, niin pistän tulemaan. Ja muistat olla sitten kiitollinen, kun saat kerta lahjan!
Vierailija kirjoitti:
Lahjan tarkoitus on ilahduttaa sen saajaa, ei antajaa. Siksi on täysin typerää, jos kohtuuhintaista ja helposti hankittavaa toivetta ei voida toteuttaa. Minusta se jos jokin on itsekkyyden huippu.
Nyt ei eletä enää mitään 50-lukua. Maailma on täynnä turhaa tavaraa ja etenkin lapsiperheet hukkuvat siihen. Sen takia kukaan ei halua kotiinsa lelua, jolla lapsi ei leiki.
Harmi kun tuolle viestille ei voi antaa kuin yhden ylös-nuolen.
Miksi ei voi ostaa lapselle sitä punaista ryhmä hau -paitaa, jos sitä on toivottu? Miksi ostaa ruskea-keltaraitainen paita, joka on toivotun 98 koon sijaan kokoa 134? Rahastakaan ei ole kiinni, kun toivottu ja ostettu paita ovat jotakuinkin saman hintaiset. En vaan voi käsittää tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä omituista porukkaa. Ei saa kertoa mistä lapset tykkää ja on vaan oikein ettei mummo vahingossakaan osta sitä mitä lapset toivoo. En tajua. Onneksi omassa suvussa on normaalijärkiset mummot ja muut sukulaiset, jotka haluaa ostaa sellaiset lahjat joista lapset varmasti ilahtuu. Toki joskus tulee muutakin, mutta aina on ajateltu juuri näiden lasten mielenkiinnonkohteita eikä jotain mikä mummoja itseään miellyttää.
Et ole ehkä koskaan tuntenut henkilöä, joka jostakin käsittämättömästä syystä haluaa aina toimia eri tavalla kuin mikä on tavallista tai toivottua? Ihan kuin näillä henkilöillä olisi joku kummallinen sisäinen pakko käyttäytyä uhkmakkaasti, aikuisena.
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Olemme tehneet näin jo 19 vuotta.
Jos mummo tulee meille aamiaiselle, hän saa luvan syödä samaa kuin me muutkin. Meille ei tulisi mieleenkään tarjota hänelle jotain muuta. Ei koskaan. Ei ikinä.
Tämä on oikein. Grahampuuro on hyvää ja terveellistä. En ymmärrä, miksi mummmolle pitäisi olla omat amiaistarjoilut.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ilmoitin jo ennen lapsenlapsen syntymää, että lahjoja en osta, synttäreille en saavu ja jouluna ette meille tule. Säästyn monelta miniän vihanpurkaukselta.
Ja ostan tänä jouluna itselleni kallista suklaata, saumurin ja lahjakortin kangaskauppaan sen sijaan että tuhlaisin rahojani lapsenlapseen.
Tämä on varmaan provo mutta tällaisia on oikeasti iso osa nykypäivän isovanhemmista. Itsekkyys huipussaan eikä kiinnosta pätkääkään viettää aikaa lastenlasten kanssa, no eipä tainnut kiinnostaa omatkaan lapset. Samat tyypit laittoi omat lapsensa yhtenään viikonlopuiksi ja lomamatkojen ajaksi mummolaan hoitoon ja ostatti kalliit lahjat lapsenlapsille ja itselleen. Nyt jos pyytää edes viemään lapsen jonkun kerran edes leikkipuistoon niin uhriudutaan ja mäkätetään omista keksityistä kiireistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miksi kohtuuhintaista toivetta ei voi toteuttaa:
1. Jos lapsi toivoo Monopolya, niin miksi ostaa lahjaksi Cluedo? Halutaan opettaa lapselle, että sinun toiveesi ei ole tärkeä?
2. Jos lapsi toivoo Monopolya ja saa sen sijaan Cluedon, niin pitäisikö lapsen jäädä kokonaan ilman Monopolya, koska "pitää oppia sietämään pettymyksiä"?
3. Jos lapsi toivoo Monopolya ja saa sen sijaan Cluedon, niin aina moni vanhempi hankkisi sen Monopolyn lapselle lopulta. Lapsella on lopulta kaksi peliä, joista halusi vain toisen.
Vanhemmat voivat hoitaa nuo täsmätoiveet. Muut sukulaiset sitten antavat mitä antavat. Ei voi olla niin vaikeaa.
Voi jessus. Lapsettomana mulle ei tulisi mieleenkään antaa sukulaislapsille lahjaa, josta en ole ensin keskustellut vanhempien kanssa. Olen toiveista vain ja ainoastaan kiitollinen.
Miksi ihmeessä pitää saada vielä lahja, jota kukaan ei halua tai tarvitse?
Antaa mummon pettyä. Aikuinen kun on. Ei sitä pettymykseen maailma kaadu.
Minä olen oppinut mummon kanssa tällaisen tavan, että kun kysyy toiveita niin en ikinä sano kovin tärkeää toiveitta. Ai miksikö? En ilkeyttäni. Mummo vain alkaa aina säätämään omiaan eikä osta lopulta toivelahjaa eikä ilmoita siitä sitten. Ei lapsen kaikkia toivelahjoja tarvikaan saada, mutta en vaan sitä tärkeintä/tärkeimpiä jätä hänen hankittavaksi. Kaikissa paketeissa kuitenkin lukee t. Tontut niin eihän sillä mitään väliä ole keneltä mikäkin tulee.
Että antaa mummon vain pettyä. Kyllä maailmaan pettymystä mahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miksi kohtuuhintaista toivetta ei voi toteuttaa:
1. Jos lapsi toivoo Monopolya, niin miksi ostaa lahjaksi Cluedo? Halutaan opettaa lapselle, että sinun toiveesi ei ole tärkeä?
2. Jos lapsi toivoo Monopolya ja saa sen sijaan Cluedon, niin pitäisikö lapsen jäädä kokonaan ilman Monopolya, koska "pitää oppia sietämään pettymyksiä"?
3. Jos lapsi toivoo Monopolya ja saa sen sijaan Cluedon, niin aina moni vanhempi hankkisi sen Monopolyn lapselle lopulta. Lapsella on lopulta kaksi peliä, joista halusi vain toisen.
Vanhemmat voivat hoitaa nuo täsmätoiveet. Muut sukulaiset sitten antavat mitä antavat. Ei voi olla niin vaikeaa.
Mutta MIKSI niitten sukulaisten pitää välttämättä saada antaa sellaiset lahjat jotka ei ole mieluisia? Miksi pitää ostaa tavaraa jos ei ole varma että se tulee käyttöön? Tässä on varmaan joku perustavanlaatuinen ero nyt ihmisten ajattelussa, minä näen ihan vaan rahan ja luonnonvarojen tuhlauksena ostaa kasa mitä sattuu lahjoja ja vanhemmat sitten ostaa lisäksi ne toiveet. Siis jos on mahdollista ostaa toivottu lahja niin miksi ei ostaisi? Ja miksi ei kysyisi toivetta?
Myös minulle tuli mieleen, että epäonnistuneet lahjat voi antaa pois tai tosiaan myydä netin kautta. Tietysti mummo sitten myöhemmin kysyy missä hänen antamansa yöpuku on, mutta keksi etukäteen joku hyvä vastaus! Jos netissä myyminen on työlästä, niin lähikaupan ilmoitustaululle pieni lappu.