Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa
Lapsiemme mummo yrittää monella tavalla suorittaa isovanhemmuutta ja haluaa olla "paras mummo". Mummo ei kysy lapsilta/vanhemmilta lahjatoiveita tai vinkkejä lahjan suhteen. Mummo ei ota lahjavinkkiä siitä, millaisista asioista lapset kertovat pitävänsä. Jos Leo puhuu jatkuvasti dinosauruksista ja rakastaa kaikkea niihin liittyvää, niin mummo antaa lahjaksi laivoista kertovan kirjan, vaikka pieni dinosauruslelu olisi ollut Leon toive. Jos Eevi rakastaa kaikkea Ryhmä Hau -aiheista, niin mummo tuo lahjaksi Peppi Pitkätossu pyjaman, vaikka Ryhmä Hau -aiheinen penaali olisi ilahduttanut enemmän. Mummo ajattelee tuntevansa lapsenlapsensa parhaiten ja tietävänsä, mitä he haluavat. Kun jouluna (ja synttäreinä sama homma) avataan lahjat, niin mummo korostaa kuinka juuri hänen antamansa lahjat ovat niin hienoja. "Katsopas, Leo, miten upea kirja!" "Voi, miten ihana pyjama, Eevi!". Mummo myös kuvailee jälkikäteen, kuinka hänen ostamansa lahjat olivat lapsille niin mieluisia ja sopivat lapsille niin hyvin. "Kun Leo niin ahkerasti lukee sitä laivakirjaa ja Eevillä on melkein joka yö Peppi-pyjama päällä", vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Nihkeintä tietysti on, kun lapset silminnähden ilahtuvat mummon lahjan sijaan jostain sellaisesta, mitä ovat aidosti toivoneet. Lapset hihkuvat toivelahjansa parissa ja se mummon lahja ei samalla tavalla innostakaan.
Olen yrittänyt puhua aiheesta hienotunteisesti mummon kanssa. Kertonut, että Leo tykkäisi jostain dinosauruksiin liittyvästä lahjasta ja Eevin suosikki on Ryhmä Hau. Saatan jopa kertoa, että kaupassa X oli muuten tuollainen lelu aiheeseen liittyen, jota Leo/Eevi on ihaillut. Mummo sanoo, että hänpä sitten ostaa tuon lahjan lapselle. Lahjapaketista paljastuu kuitenkin lopulta ihan muuta ja jos mummolta yrittää kysyä asiasta, niin mummo sanoo halunneensa hankkia jotain muuta. Miksi se mummo ei sitten sano, että jättää lapsen lahjatoiveen huomiotta? Mummo ei myöskään suostu etukäteen kertomaan meille vanhemmille, mitä antaa lapsille lahjaksi. Toisaalta, tuskinpa sattuisi kahta samaa lahjaa pukinkonttiin, kun mummoa ei lasten toiveet kiinnosta. Noh, joulua ja mummon pettymystä odotellessa.
Kommentit (1055)
Ajattele asiaa mummon kannalta. Tärkeä osa antamisen iloa on se, että itse miettii ja valitsee lahjan ajatuksella, ei se, että käy hakemassa kaupasta juuri sen, mitä on käsketty hakemaan.
Mummo on selvä narsisti. Kyllä varmaan tulee lapset vihaamaan väärälahjamummoa.
Osta itse oikeanmerkkisiä tavaroita. Hyvä kun mummo tuo jotain vaihtelua. Ei mummolla ole velvollisuus ostaa mitään. Olet törkeä, kun vaadit mummolta tiettyjä lahjoja
Vierailija kirjoitti:
Mummon lahjaa ei ole pakko käyttää, varastoon?
Eikö nykyajan ihmisillä ole minkäänlaisia käytöstapoja? Että varastoon tai roskiin tai kiertoon vaan, jos lahja ei satu olemaan just siltä omalta lahjalistalta valittu? Toivottavasti teille ei kukaan osta ikinä enää yhtäkään lahjaa.
Meidän mummo laittaa lapsille 500 € / lapsi tilille, vaikka olen sanonut etteivät tarvitse mitään.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ilmoitin jo ennen lapsenlapsen syntymää, että lahjoja en osta, synttäreille en saavu ja jouluna ette meille tule. Säästyn monelta miniän vihanpurkaukselta.
Ja ostan tänä jouluna itselleni kallista suklaata, saumurin ja lahjakortin kangaskauppaan sen sijaan että tuhlaisin rahojani lapsenlapseen.
Peukku tälle. Miksi turhaan alkaa marttyyrimummoksi vasta lastenlasten synnyttyä, jos sen voi tehdä jo tänään.
Mummo siis panostaa laadukkaisiin tuotteisiin.
Kiinnostaa, että minkä ikäinen on mummo?
Voisin kuvitella tuollaista käytöstä kahdeksankymppiseltä, sillä vanhat ihmiset ovat itsepäisiä. Jos kyseessä on viis-kuuskymppinen mummo, voisi joustaa, jotta kaikki, miniää myöten, olisivat tyytyväisiä. Voihan mummo ostaa sekä pyydetyn lahjan, että yllätyslahjan.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele asiaa mummon kannalta. Tärkeä osa antamisen iloa on se, että itse miettii ja valitsee lahjan ajatuksella, ei se, että käy hakemassa kaupasta juuri sen, mitä on käsketty hakemaan.
Yleensä siihen kyllä liittyy se, että ajatellaan nimenomaan sen saajan toiveita eikä sitä mitä itse haluaa ostaa. Mutta no, eiköhän se nyt ole jo selvää että mummo ostaa mitä sattuu, ap on hyvä ja ostaa itse ne lasten toivelahjat. Ja mummon lahjoista kiitetään ja ne kiinnostaa lapsia jos kiinnostaa, ette ole myöskään vastuussa mummon tunteista jos lapset eivät ilahdu hänen lahjoistaan yhtä paljon kuin muista.
Mummot eivät ole tavara-automaatteja. Vanhempien toivoma tavara ei tule nappia painamalla. Maksaja päättää mitä rahoillaan hankkii.
Sellainen Peppi Pitkätossu pyjama maksaa noin 30e pistä myyntiin uutena niin saat siitä 25e helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ilmoitin jo ennen lapsenlapsen syntymää, että lahjoja en osta, synttäreille en saavu ja jouluna ette meille tule. Säästyn monelta miniän vihanpurkaukselta.
Ja ostan tänä jouluna itselleni kallista suklaata, saumurin ja lahjakortin kangaskauppaan sen sijaan että tuhlaisin rahojani lapsenlapseen.
Ihastuin Teihin jo tätä lukiessa.
Sepä mukavaa. Myös puolisoni on sitä mieltä, että olen mukava ihminen. Hän saa lahjaksi pyjaman, konjakkipullon ja muutaman kirjan. Vietämme joulun yhdessä ja nautimme elämästä. Jälkikasvua ennättää näkemään vaikka huhtikuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ilmoitin jo ennen lapsenlapsen syntymää, että lahjoja en osta, synttäreille en saavu ja jouluna ette meille tule. Säästyn monelta miniän vihanpurkaukselta.
Ja ostan tänä jouluna itselleni kallista suklaata, saumurin ja lahjakortin kangaskauppaan sen sijaan että tuhlaisin rahojani lapsenlapseen.
Peukku tälle. Miksi turhaan alkaa marttyyrimummoksi vasta lastenlasten synnyttyä, jos sen voi tehdä jo tänään.
Mitä marttyyria on siinä, että kättää rahat itseensä ja nauttii elämästä sen sijaan että on lahja-automaatti? Elämähän on ihanaa, kun ymmärtää, että ei ole pakko mennä mukaan muiden hössötyksiin, vaan saa nauttia joulusta juuri niin kuin itse haluaa. Ei tarvitse antaa lahjaa muille ja odottaa kiitollisuutta, kun voi ostaa lahjat itse itselleen. Minä en joudu luopumaan mistään, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Meidän mummo ei keksi lapsille lahjaa, ei siis ota myöskään ideoita ja ehdotuksia vastaan. Hän päätti alkaa kerätä astiastoa kuppi kerrallaan 10 vuotiaalle.. lapsi on nyt 13 ja on saanut siis kolmena vuonna syntymäpäivälahjaksi ja joululahjaksi erään astiaston jonkun tuotteen. Äitinä arvostan mutta lapseni ei ihan vielä. Toisaalta iloa voisi tuottaa jokin toivottu lahja, luulen että pettymyksiä voi treenailla sitten jossain toisessa yhteydessä.
Mun mies rupesi keräämään yhtä Arabian astiastoa murrosikäisenä, sukulaisilla ei ollut ongelmia lahjan hankinnan miettimisessä. Ne astiat on meillä edelleen käytössä 35 vuoden avioliiton jälkeen.
Yleensä lahjan antaja valitsee millaisen lahjan antaa. Toki on suotavaa, että lahja ei ole täysin sopimaton esimerkiksi ikään nähden. Antaja voi halutessaan kysyä lahjatoiveita. Lapset on hyvä idea kasvattaa käyttäytymään hyvin vaikka lahja ei olisi ehdoton suosikki eikä kannata myöskään opettaa siihen, että jokainen toive toteutetaan. Överiksi tätäkään ei tietenkään kannata vetää vaan kohtuullisuus toimii yleensä parhaiten niin kiitollisuuden osoittamisessa kuin toiveiden toteutumisessakin. Jos jaarittelu lahjoista kyllästyttää, voi vaihtaa puheenaihetta tai vaikka olla vähemmän yhteydessä ylipäätään.
Viime jouluna lapsenlapsi sai pelkkää Ryhmä Hauta, nyt nähtävästi pelkkää Minecraftia legoissa, vaatteissa, lakanoissa jne. Teki mieli ostaa värivalollinen taskulamppu, mutta kun lapsen äidin mielestä sitä ei ole toivottu, niin sellaista ei osteta. Mieluummin siis 4 samanlaista pussilakasettiä isovanhemmilta ja kummeilta.
Vierailija kirjoitti:
Anna mummon ostaa mitä haluaa ja osta itse lapsille mieluisat lahjat. Jos mummo pettyy lasten reaktioihin niin omapa on ongelmansa.
Minun mielestäni ap:n ei edes tulisi kertoa mummolle lasten lahjatoiveita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummon lahjaa ei ole pakko käyttää, varastoon?
Eikö nykyajan ihmisillä ole minkäänlaisia käytöstapoja? Että varastoon tai roskiin tai kiertoon vaan, jos lahja ei satu olemaan just siltä omalta lahjalistalta valittu? Toivottavasti teille ei kukaan osta ikinä enää yhtäkään lahjaa.
No mitä niille sitten pitää tehdä? Säilöä kämpässään tavaraa jolla ei tee mitään? No joku pyjama varmaan menee käyttöön vaikka kuva ei just lemppari olisi, mutta ylimääräiset lelut voi kyllä laittaa kiertoon jos niillä ei kukaan leiki, vaikka kuinka ois lahjaksi saatu.
Vierailija kirjoitti:
Nostan hattua, jos joku jaksaa lukea tuon sepustuksen.
Luin ja ihan kevyin mielin.
Ymmärrän myös tuon aloituksen tilanteen.
Osa ikäihmisistä elää omissa maailmoissa, kuten myös pappani.
Anna mummon ostaa mitä haluaa ja osta itse lapsille mieluisat lahjat. Jos mummo pettyy lasten reaktioihin niin omapa on ongelmansa.